Sunday 16 October 2022

Värit senkun paranoo

 Sama paikka, viikkoa myöhemmin kuin viimeksi.

Saarnen alla japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo esiintyivät jo edellisessä jutussa. Kuvasta näkee, kuinka peurat riipivät kalliokielojen lehtiä, onneksi eivät vielä kaikkia, ja vaahterakin on toistaiseksi saanut olla rauhassa. Ennen pitkää sitäkin aletaan typistää, joten eilen suojasin verkoilla kaikki kolme japaninvaahteraani. 

Saarni oli ensin limenvihreä, sitten keltainen.

Tästä näkee vähän, kuinka tärkeä saarni on puutarhani luonteelle. Tuolla länsilaidalla se vartioi pihapiiriä; lempeä jättiläinen.

Lempinäkymä kuistilta länteen kylälle päin. Tuolla kauempana on tummalehtinen kirsikkaluumu ja punaisena hehkuva makeakirsikka ja niiden välissä hieno iso vaahtera, jonka takana suoraan on mahtava tammi, ne sulautuvat yhdeksi täältä päin katsottuna.
Omalla pihallani punaisin oli tässä vaiheessa sirotuomipihlajan ja pilvihelmipihlajan yhdistelmä portista vasemmalle.

Tässä ne ovat. Pilvihelmipihlajan olen saanut helmipihlajana, mutta viime aikoina on selvinnyt, että lähes kaikki helmipihlajat (Sorbus koehneana) on määritelty väärin jo sata vuotta sitten. Nämä parimetriseksi kasvavat puskat, joita yleisesti on helmipihlajana myyty, ovat pilvihelmipihlajaa (Sorbus frutescens). Aito helmipihlaja kasvaa monimetriseksi puuksi.
Sirotuomipihlajan kunnosta olen tänä kesänä ollut huolissani. Kuvastakin näkyy, kuinka sen lehdet ovat harvassa, onnettoman pieniä ja vähän käpristyneitä, näin siis koko kesän ajan. Olisivatko myyrät syöneet senkin juuria, vai kuivuus ollut asialla, mene ja tiedä. Toivottavasti kaunis pieni puuni on ensi vuonnakin hengissä. 

Portin koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii aina vain.

Kun jatketaan portilta alamäkeen, tulee muutaman erikoisemman puun ja pensaan alue. Tässä myyrä mylläsi viime talvena oikein kunnolla ja suurin osa sipuleista ja mukuloista hävisi, sekä jokunen perennakin. Niin, ja toinenkin Austin-ruusu, Lichfield Angel. Lady of Shalott kuoli tästä vuotta aiemmin, mutta tänä keväänä onnistuin löytämään uuden ja istutin sen tontin toiseen päähän (jossa on kyllä myös vesimyyriä).
Tähän kohtaan myös muodostui paksu jääkuori, kun ylärinteestä valui vettä, joka sitten jäätyi, vesi ja pakkanen vuoron perään muodostivat tähän rinteeseen yhden tonttini pahimmista jääkansista, noin 7 cm paksuisen. Onneksi puuvartiset selviytyivät siitä hyvin! Verkon sisällä on kolmioka, taempana punastuu kultaherukka.

Kolmiokalla on kitukasvuisempi lajitoveri muutaman metrin päässä kivimuurin edessä. Olisiko tämänkin huonompaan kasvuun sitten syynä myyrät. Mukavaa silti, että nämä talvenarat kokeilupuut ovat talvehtineet jo kymmenisen vuotta. 

Nyt isompikin kolmioka on muuttunut keltaiseksi. Vasemmanpuoleinen, polvenkorkuinen pikku puu on kuparivaahtera. Kaikki visusti verkon sisällä!

Kävin Kaarinan Kukkatalossa hakemassa uuden kuriilienkirsikan sen tilalle, joka kuoli jo monta vuotta sitten joko kuivuuteen tai myyriin tai molempiin. Kassan vieressä oli rullakossa jalohortensioita, joita myytiin eurolla kappale! No hyvät hyssykät, pakkohan niitä oli ottaa kaksi. Ihastuttavan vaaleansininen pikkuinen hortensia päätyi tähän penkkiin, meni syteen tai saveen (myyriin tai talvimärkyyteen), tällä hinnalla uskaltaa kokeillakin. Se meni kuolleen Austin-ruusun viereen, jota en ole kaivanut maasta, jos sieltä vaikka jotain nousisikin. Villiversoa, siis. Sen voi sitten kaivaa ja istuttaa peuraesteeksi jollekin tontin reunalle, tai ehkä se tähänkin mahtuu, jos kiinnittää versot aitaan.
Isomman verkkotötterön sisällä elelee muutama vuosi sitten istutettu purppurahelmimarja. Tilasin sen Briteistä aivan pienenä rääpäleenä, eipä se paljon maksanutkaan. Parina viime vuonna se on alkanut kasvaa oikein mukavasti. Jospa jonakin vuonna pääsisi näkemään niitä erikoisia violetteja marjoja, jotka näyttävät syysvärien keskellä lähes psykedeelisiltä.

Tältä tontin länsireuna näyttää alarinteestä käsin, tai näytti silloin, kun saarnissa oli vielä lehdet. Loppupäivästä naapurin lato heittää varjon, aurinko on jo matalalla. Vaalea seinämä vasemmalla on kompostini. Siitä ylemmäs on edellisten kuvien alue.
Oikealla näkyy paahdepenkin yläpää ja marjaomenapensas 'Marleena'.

Takaisin ylös huussin edustalle. Sitä mukaa kuin saarnen väri kellastuu, japaninvaahterat punastuvat. Etummainen on ruskopenkin 'Enkan', jonka sävy on selvästi haileampi kuin taemman 'Osakazukin', joka onkin syysväristään tunnettu. Se on kesän ajan vihreälehtinen.

Hyvin liuskalehtinen 'Enkan' ja ruskosormustinkukka, jossa on yhä uusia kukkia. Pidän tavattomasti ruskeista ja muistakin omituisen värisistä kukista.

Onpa tällainen ihan perinteinen, itsekseen tullut luonnonkukkakin kaunis ja ihana yllätys lokakuisessa puutarhassa! Kurjenkellot kukkivat tosiaan pienesti vieläkin. 

Rusotuomipihlajissa oli viime vuonna kerrankin hyvä punainen syysväri, tänä vuonna sama juttu. Taustanaan tällä on naapurin villi (siementaimi siis) omenapuu, se alkaa vähitellen muuttua keltaiseksi.

Nyt, kun saarnista ovat lehdet pudonneet, alkavat muiden ruskakasvien värit olla vahvat. Oikeassa reunassa on 'Marleenan' oksa, otin tämän kuvan niin kaukaa zoomlinssillä. Keskellä ja vasemmalla rusotuomipihlajat, pienemmät punaiset ovat japaninvaahterat. 
Hapankirsikat ovat vielä aivan vihreinä tuolla huussin takana. Tässä näkyykin saarnirivi, vasemmalla etummainen ja isoin, siitä seuraava hieman pienempi ja muotopuoli (se eli aivan rintarinnan saman kokoisen vaahteran kanssa, joka kaadettiin vasta kun ostin paikan ja tämänkin rinteen vesakko raivattiin), taimmaisena aivan tonttini yläkulmalla vaahtera, jonka runko haarautuu kolmeen.

Kun saarnen lehdet putoavat, paljastuu sen hieno ja hauska muoto. Oksat lähtevät rungosta yläsuuntaan, kaartuvat sitten alas, kunnes ne kaartuvat taas ylöspäin kärjistä. Lehtosaarnen kasvutapa ei ole kovin leveä (kuten vaikkapa tammella, hevoskastanjalla ja valossa kasvavalla vaahterallakin), vaan oksakulmien ja kaartuilun takia aika tasapaksu alhaalta ylös. 

Mukavaa sunnuntaita!


Hapankirsikka Prunus cerasus
Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kirsikkaluumu Prunus cerasifera
Kolmioka Gleditsia triacanthos
Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii
Kultaherukka Ribes aureum
Kuparivaahtera Acer griseum
Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kuriliensis
Kurjenkello Campanula persicifolia
Lehtosaarni Fraxinus excelsior
Makeakirsikka Prunus avium
Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii
Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens
Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis
Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum
Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

16 comments :

  1. Ihana kuva missä näkyy saarnen hehku ja punainen huussi, niin kaunista <3 Olipa edulliset jalohortensiat, juuri sellainen hinta jolla viitsii ottaa riskin ja kokeilla menestyykö.
    Puiden syysvärit ja värien yhdistelmät ovat tärkeitä, olisipa tylsää joka kaikki olisivat vain keltaisia tai vain punaisia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huussi on kyllä pihan kaunistus ja muutenkin paras ja hyväkuntoisin rakennukseni :-D
      Totta, ihanaa, että on kaikkia eri värisiä. Ja kirsikka- sekä omenapuiden ruska-aika on vasta edessä.

      Delete
  2. Oi,miten ihana lempeä jättiläinen onkaan!

    ReplyDelete
  3. Saarni on aivan ihastuttava lehtevänä ja lehdettömänä. Lempeä jättiläinen, jota kohtaan syntyy katsellessakin lempeitä ajatuksia.
    Eikö saarellasi ole satanut ja tuullut päivätolkulla, kuten täällä? Meillä värimaailma alkaa hiipua kohti harmautta. Onneksi sentään maisemassa vielä pilkottaa keltaista ja vähän punaistakin.
    Jalohortensia eurolla on likimain ilmainen. Olisin ottanut itsekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saarni on tyyppi, elävä olento, persoona. On tosiaan lempeitä ajatuksia herättävä. Pörheänpehmeä kananpojankeltainen syysasukin on niin sympaattinen, vaikka se hetkessä onkin ohi.
      On täällä satanut varmaan päivittäin, mutta joka päivä on aurinkokin kurkistellut. Tänään jo mietin, ettei se tule esiin, mutta juuri nyt se alkoi paistaa pilviharson läpi matalalta, kosteassa ilmassa valo on jotenkin ihan keltainen.
      Tuulia on kyllä ollut, onneksi isoin osa lehdistä ei vielä ollut irtautumisvaiheessa. Tuomipihlajien ruska on myös ohikiitävä, kuten saarnilla, punaiset lehdet varmaan lentävät äkkiä, kun tuulten taas ennustetaan illalla yltyvän.
      Ihan ihmeellistä on katsoa tuota viimeistä kuvaa ja ajatella, että en ole yhtään sen (tai muidenkaan) kuvien värejä kuvankäsittelyllä korostanut, se on ihan luomuna tuon näköinen tuo paikka. Melkoista väritykitystä.

      Delete
  4. Jalohortensioita kannattaa tuolla rahalla kokeilla, joskus kokeilut kyllä kannattavat. Saarni on hieno ja sillä on upea koko. Japaninvaahterasi ovat upean värisiä. Täytynee taas ensi vuonna kokeilla yhden uuden istuttamista ihan maahan saakka.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jalohortensia talvehtii täällä kokemukseni mukaan, Endless Summer on elellyt täällä jo kymmenisen vuotta, vaikka ei nyt tänä vuonna olekaan kukkinut. Kirjavalehtinen Light-O-Day tuli joskus hankittua, mutta kuivassa paikassa se näivettyi parissa vuodessa. Kuivuus tuntuu olevan niille pahin ongelma puutarhassani. Näiden kokemusten perusteella istutin kaksi nyt hankkimaani jalohortensiaa suht luottavaisin mielin - mutta en tiedä, syövätkö vesimyyrät niiden juuria. Se jää nähtäväksi.

      Delete
  5. No todellakin; värit senkun paranoo!
    Kyllä minun on ihan pakko vielä istuttaa lehtosaarni, onko muuten lehto- ja metsäsaarni eri lajeja?
    Niin kaunis tuo lempeä jättiläinen ja ihanan upeita näkymiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehtosaarni on tosiaan sama kuin metsäsaarni. Se on kyllä aivan ihana puu, ja suht nopeakasvuinenkin.
      Ihme juttu, mutta eilisillan ja viime yön järkyttävien puuskien jälkeen on esimerkiksi noissa punaisissa rusotuomipihlajissa yhä lehdet tallella!

      Delete
  6. Tässä alkaa toivoa, että oma tontti olisi pikkuisen isompi, että saisi istuttaa saarnen. Alkaa olla puupaikaat kortilla, pientenkin. Upea muoto tosiaan. Rento ja silti jotenkin kunnioitettavan iso ja ryhdikäs olemus. Hienot syysvärit teilläpäin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta. Minun tonttini taitaa olla jonkin verran isompi kuin sinun, mutta harmittaa täälläkin, että ei ole enempää tilaa isoille puille. Pienemmille sentään vielä on, mutta en halua kumminkaan asua metsikössä.
      Meillä on aivan ihanat syysvärit nyt, ja ihme kyllä viime yön myräkän jälkeen värejä yhä on.

      Delete
  7. Ihana tuo saarnin ja huussin yhdistelmä. <3 Minulla on myös purppurahelmimarja, reppana pieni piiska. On se sentään vähän kasvanut, mutta tuntuu kärsivän joka talvesta. Toivoisin myös näkeväni ne epätodellisen violetit marjat, olen ihaillut niitä Japanissa ja sen jälkeen kun kasvi sai nimen, oli sellainen pakko hankkia. Löytyi Vakka-Taimesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti purppurahelmimarjamme marjovat! Tämän vuoden keväänä huomasin siinä ensimmäiset kukat, mutta ne olivat lähes maanrajassa olevassa oksassa. Kukkisiko ja marjoisiko sitten vasta muutaman vuoden vanhoille oksille? Toivottavasti puskamme runsastuvat ja tuottavat vielä joku vuosi niitä ihania marjoja. Omani kunnollinen kasvaminen (vasta tänä vuonna, muutama vuosi istuttamisen jälkeen) enteilee ihan hyvää. Ehkä ne vain ovat hitaita asettumaan.

      Delete
  8. Paranoo, paranoo hyvinnii värit! Melkoista tykitystä kun ottaa huomioon senkin, että hyväkään kamera tai kuvaaja ei saa taltioitua näkymiä täsmälleen sellaisena kuinka silmä ne näkee. Ihana oli myös nähdä edes kuvissa aurinkoa ja pilvetöntä taivasta.
    Melkein pitäisi googlen kanssa käydä näitä sinun postauksiasi läpi, niin saisi aina välillä tarkistaa, millainen joku kasvi on. Purppurahelmimarja kuulostaa jo nimenä aika jännittävältä. Vaikea kuvitella syksyiseen ruskamaisemaan violetteja marjoja mutta ehkäpä näemme niitä vielä jonain vuonna blogissasi.
    Saarnen kasvutapa on hieno eikä väreissäkään ole mitään vikaa. Voisin hyvinkin ottaa noiden tontin laidan koivujen tilalle saarnia. Ei vain saata enää täällä menestyä... Ja juuri tuli mieleen, että lähin saarni on tässä jalkani alla parkettina :D
    Mukavaa viikon jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvinnii paranoo :-D
      Sanos muuta, ja kun aurinko osuu noihin punaisiin, ne aivan heräävät liekkeihin. Ikävä sanoa, mutta tänäänkin paistaa aurinko komeasti. Toivottavasti sielläkin! (Viikon pyykkinarulla kuivumassa olleet pyykit voi ehkä viimein tänään ottaa sisään).
      Astereiden violeteissa kukissa on syysvärien keskellä vähän samaa psykedeelisyyttä kuin purppurahelmimarjan marjoissa. Näin aiemmin tänä syksynä voimakkaan violettikukkaisen asterin 'Violetta' ja se oli kyllä aivan ihmeellinen. Täytyy saada sekin, jotta saan syyspuutarhaan lisää psykedeliaa ;-)
      Saarni on kyllä hieno puu siitäkin, että se on todella arvokas työkaluissa, kalusteissa ja parkettina. Siitä kyllä tuulella irtoaa aina oksia, lähinnä oksankärkiä, ne ovat jotenkin hauraita, mutta se nyt on pieni haitta se. Kuulin kyllä, että Pohjanmeren saarilla se ei menesty, kun se "hajoaa" tuuleen, mutta meillä nyt eivät tuulet ole sitä luokkaa edes myrskyssä.
      Kiitos, aurinkoista viikkoa sinullekin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!