Tuesday 11 October 2022

Kurkkaus muotopuutarhaan

 pitkästä aikaa

Syys saa, onneksi kukat eivät ihan vielä luovuta. 
Joku muu ne voi kyllä viedä. Tänä aamuna, kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, näin näillä huudeilla tallustelevan valkohäntäpeuran nuuhkimassa puutarhani antimia. 
Niin vain piti vetää saappaat pyjamanhousujen päälle paljaisiin jalkoihin ja hiipiä ulos. Halusin hätistellä peuran niin rauhallisesti tiehensä, että se ei kaada suojaverkkoja ja hajota aitaa mennessään. Pienen tuumailun jälkeen se hyppäsikin kaikessa rauhassa suoraan aidan läpi, sellaisesta 50 x 50 cm reiästä kuin kangaspuiden sukkula (tai neula ristipistotyön läpi), niin ettei siitä arvaisikaan niin suuren eläimen menneen. 
Voi vietävä, miten pienestä kolosta ne tosiaan pääsevät, sain taas kerran muistutuksen. Samalla toivo valui takaisin saappaanpohjiin. Kyllähän sellaisia kulkureikiä on aidassani siellä sun täällä. Onpa tässä kyllä jo monen viikon ajan käyty pihassani nakertamassa sitä sun tätä ja aamuisin on tuoreita peuranpaskoja terveisinä.

Mutta sinne muotopuutarhaan. Ihana asia on se, että yli kymmenen vuotta sitten istutettu rinneakebia on talvehtinut jo joitakin talvia ihan korkealle asti, ensimmäiset kahdeksan vuotta se paleltui maata myöten. Vieläkään se ei ole kukkinut, mutta ehkä jonakin keväänä. Siihen tulee mahtavat pikkuiset tumman viininpunaiset kukat tertuissa, olen nähnyt Hollannissa ja siksi ostin tämän heti, kun kotimaisella taimistolla näin.

Loistomyrkkylilja on saanut seurakseen myskimalvaa, jonka syksyiset kukat ovat hailakan vaaleanpunaisia, normaalisti nämä ovat valkoisia, vaaleanpunaista en ole hankkinut.
Olen vähän katsonut tuota myrkkyliljan edessä kasvavaa lehtitupasta, jospa se olisi joku jäänne viime syksynä tuohon istuttamistani valkokukkaisen sinikatanan siementaimista, jotka näyttävät kaikki hävinneen viime talveen, mutta tuo on lähes varmasti kyllä pukinparta, sitä kasvaa täällä rikkaruohona siellä sun täällä. Harmi, kun sain kerrankin valkoisen sinikatanan siemenet itämään ja taimet kasvamaan edes jonkin verran!
Toisaalta pukinparta on kuulemma herkullinen, täytyypä kokeilla. Muinais-viljelyjäänne se taitaa ollakin.

Myrkkyliljoja on noussut enemmänkin. Yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' on rehevöitynyt.

Tästä penkistä on 'William Dykes' jo luovuttanut, mutta syysleimu 'Crème de Menthe' kukkii yhä vain, onneksi peura ei sitä syönyt. Taustalla on muuten yksi kaikkien aikojen parhaista luonnonkasveista puutarhassa: haisukurjenpolvi. Aivan loistava maanpeittomatto, joka ei lopeta kukintaa syksyn tuloon.

Tässäkin penkissä on haisukurjenpolven kukkia, karhunjuuren ja 'Green Spice' -keijunkukan kaverina. Tämä keijunkukka on yksi kahdesta, jotka ovat onnistuneet talvehtimaan puutarhassani vuosikaudet, ehkä siksi, että vaahtera pudottaa tämän päälle lehtensä ja kasvi saa niistä talvisuojan.

Myrkkylilja 'Waterlily' on vuosi vuodelta vähän laajentunut, nyt kukkia on jo useita. Ja tässäkin haisukurjenpolvi mukana. 

Purppurakannusruoho 'Canon Went' tarjoilee haileaa vaaleanpunaa keskikesästä syksyyn asti, hyvin hentoisessa muodossa. Tämä tekee kivasti siementaimia, mutta useimmat niistä timjamipolulla, mistä olen siirrellyt niitä kukkapenkkien puolelle. Tykkää selvästi paahteisista paikoista, joissa ei ole kilpailua.

Edellisessä kuvassa näkyi taustalla sinistä, se on tädyke (en tiedä mikä, siemenestä kasvattamani), sekin kukkii yhä vain. Kuvassa näkyy myös puksipuuaidan ihanaa uutta vaaleanvihreää leikkuun jälkeen kasvanutta lehdistöä.
Taustalla näkyy vaaleanpunaisena pisteenä 'Waterlily' -myrkkylilja ja sen takana on timjamipolku.

Timjamipolun toisella puolen on Austin-ruusu The Pilgrim vielä tuottamassa kukkia, onneksi peura ei ehtinyt huomata sitä vielä. Ensimmäinen kukka näistä nupuista onkin jo avautunut, täytyy kohta kuvata – auringon pitäisi iltapäivän mittaan tulla esiin. Nyt saavat syksyn istutukset hyvän kastelun.

Peurat tekevät kaikkea muutakin ärsyttävää kuin syövät kukkia ja nuppuja. Ne nyhtävät vastaistutettuja taimia maasta, talven mittaan se koituu usein niiden kohtaloksi. Joka ikinen uusi, vielä juurtumaton taimi pitäisi suojata tukevasti maahan ankkuroidulla verkonpalalla tai ainakin viskata risukasa päälle. Pintajuurisista kurjenmiekoista nousevat vanhemmatkin yksilöt siihen, kun peura ottaa hampailla kiinni lehdistä ja nykäisee. 
Tässä on vasta muutama viikko sitten istutettu kääpiökurjenmiekka 'Banbury Ruffles': ihana violetinsininen, jolla on vaaleat parrat. Huomasin taimen ylös nyhdettynä, kun tulin yli viikon kaupunkireissulta. Onneksi nyt oli sateinen syksy eikä paahteinen kesä tai pakkastalvi, muuten se voisi olla mennyttä taimea.
Banbury piti hankkia ihanan värinsä takia ja siksikin, että entinen työpaikkani sijaitsi Oxfordissa Banburyntien varrella. Banbury sijaitsee siinä Oxfordista pohjoiseen.

Astereiden aika alkaa, muotopuutarhassa asustaa 'Little Carlow', ihanan värinen ja valtavan hyvä kukkimaan.


Asteri Symphyotrichum
Haisukurjenpolvi Geranium robertianum
Karhunjuuri Meum athamanticum
Keijunkukka Heuchera
Kääpiökurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä
Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum
Myskimalva Malva moschata
Pukinparta Tragopogon pratensis
Purppurakannusruoho Linaria purpurea
Rinneakebia Akebia quinata
Sinikatana Catananche caerulea
Syysleimu Phlox paniculata
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale
Tädyke Veronica

22 comments :

  1. Oi, mitä kaikkea suloista siellä vielä kukkii!
    Arvaat varmaan, että täällä melkein kuola alkoi valua, kun näin tuon syysmyrkkylilja 'Album'in. Nuo syysmyrkkyliljat ovat niiden kasvien joukossa, joita joka vuosi ihailen muiden puutarhoissa. En voi käsittää, miksi en älyä ikinä istuttaa niitä omaan puutarhaani.
    Sama pätee sorvarinpensaisiin ja tarhakulleroihin. Niitä aina haikailen, mutta näköjään tuloksetta.
    Nuo peurat ovat kyllä ihan mahdottomia, jos noin pienestä aukosta pääsevät menemään. Vertauksesi kangaspuiden sukkulasta on tosi kuvaava.
    Meilläkin päin on alkanut peurat lisääntymään kovalla vauhdilla. Muutama naapuri on jo ajanut peurakolarinkin. Toivon, että pysyisivät puutarhoista pois. Se taitaa kuitenkin olla vain ajan kysymys.

    Kaunista viikon jatkoa ja aurinkoisia syyspäiviä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, samaa sinulle Riina!
      Voi että, tämä valkoiset syysmyrkkyliljat ilman muuta kuuluisivat puutarhaasi. Kerrottu valkoinen 'Alboplenum' on ihan järkyttävän kaunis ja tämä yksinkertainenkin on ihana. Kyllä niitä saattaa vielä näin loppukaudesta sipulikukkaosastoilla näkyä.
      Ehkä sun pitää kirjoittaa itsellesi ostoslista ;-) Minulla se ainakin vain kasvaa melkoisiin mittoihin, kun blogeja lukee. Tälle syksylle tilasin vaaleansinisiä tähtihyasintteja, kun näin sinun blogissasi niin ihania.
      Voi ei, toivottavasti peurat eivät teillä ala käydä niin tiheästi pihoilla kuin täällä. Tuntuu, että niitä on täällä aina vain liikaa, vaikka niitä metsästetään joka vuosi. Pitää sitten verkottaa kaikkia puuvartisia kasveja, jos haluaa niiden kasvavan.

      Delete
  2. Ompa uskomatonta, miten nuo otukset osaavat löytää tiensä puutarhaan ruuan kutsuessa. Niitä on siellä ihan runsaasti. Onkohan se aina sama otus, vai useampi vierailija?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Enpä yhtään tiedä. Tämänaamuinen oli erityisen harmahtava, kun usein valkohännät ovat oranssinruskeita. Mutta ehkä se on vaihtanut karvat. Kyllä niitä useampi tässä kylällä pyörii, ja päälle vielä metsäkauriit.

      Delete
  3. Alba-myrkkylilja on tosi söötti. Etenkin, kun siitä on kasvanut noin iso pöheikkö. Ehkä olisi fiksumpaa keskittää syysmyrkkyliljatkin pienemmälle alalle, jolloin niiden runsastuminen näkyisi paremmin. Sitä vain aina ajattelee, että kokeilenpa tuonne ja tuonne ja vielä tuonnekin.
    Syysleimu Creme de Menthe on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Muut syysleimut ovat pitkälti jo ruskeita ja ylikukkineita, mutta Creme de Menthe jatkaa entistä ehompana. Kiitos, että vinkkasit sen minulle silloin Mustilassa.
    Peurat pois pihalta ja pataan oitis. Uskomatonta, miten pienestä aukosta ne mahtuvat kulkemaan - ja korkealle hyppäämään. Hans Välimäki kehui lehtiartikkelissa, kuinka Suomessa on kovin vaikea saada riistalihaa ravintoloihin. Metsästäjät säilövät omia saaliitaan vuosi tolkulla pakastimiinsa. Välimäki kuulemma metsästää itse riistaa omaan ravintolaansa. Ajattele, kuinka monta uutta kasvia säästyisi ja saisi vielä lisääkin, jos voisi antaa pikkuhinnalla metsästysluvan omassa pihassaan Välimäen kaltaiselle ravintoloitsijalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, voisi niitä enempi lähekkäinkin istuttaa. Toisaalta on kiva kokeilla erilaisiin paikkoihin. Ikävä kyllä vesimyyrät näyttävät tehneen tuhoja, aiemmin kesällä huomasin niiden jo syöneen yhden mukulat, ja tänään aloin kaivella tarkemmin muotopuutarhassa kohtaa, jossa pitäisi olla erikoisempi Colchicum x agrippinum, sitä ei edes saa Suomesta. Eipä ihme, että ei ole noussut: sen tilalla on onkalo. Voi itku.
      Odottelen myös viime syksynä istutettua valkoista, olisiko se sitten elävä vai kuollut. Tänä syksynä istutin vielä yhden uuden, sekään ei vielä kuki. Täytyy näitä joka vuosi laittaa lisää.
      Creme de Menthe on ihmeen hyvä tänä vuonna. Täällä se on ekaa kertaa kunnolla tuuhea.
      Voi että, Hans Välimäki on tervetullut päivystämään pihalleni kivääri olalla koska vain!

      Delete
    2. Jestas, miten monta riesaa yhden ihmisen/puutarhan osalle. Maan alla vesimyyrät ja maan pinnalla peurat. Sinulle pitäisi myöntää Sinnikkään puutarhurin mitali.

      Delete
    3. Heh! Onneksi olen ikuinen optimisti.
      Tänään istutin harvinaisempia kukkasipuleita alppipenkkiin, ja ennen kuin tajusinkaan, olin pudottanut yhden pienen aarteen myyrän onkaloon. Istutuslapio kauhaisi tyhjää vain ja liian nopsaan pudotin sipulin hyppysistäni. Kaivuuoperaation jälkeen sipuli löytyi ja tukin onkalon vanhoilla sohvanjousilla, joihin tungin lisätukkeeksi vanhat haisevat sukat.

      Delete
  4. Täältä inhottavaa murinaa peuroille. Söisivät mieluummin luomuruokaa aitojen ulkopuolelta. Joku vuosi pitäisi panostaa myrkkyliljoihin, valkoiset ovat kivoja vaikka tykkään liilastakin, Waterlily taitaa olla suosikki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Myrkkyliljat tulevat vähän kalliiksi, jos ostaa monta kerralla, niin itsekin olen sitten hankkinut vain yhden per vuosi. Nyt kyllä näyttää kato käyneen, pari on joutunut myyrän hampaisiin selvästi, ja neljä on muuten vain nousematta (oli lehtiä kesällä, tosin onhan myyrä voinut syödä ne sen jälkeen). Mutta onneksi on muutama, jotka kukkivat kauniisti. Kaikki myrkkyliljat ovat kauniita, jokaiselle löytyy kyllä paikka puutarhasta.

      Delete
  5. on sinulla vielä paljon silmäniloa kukista. Sinne saarelle ei taida niin varhain syksyllä edes halla rulla vierailemaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, muutaman asteen verran ollaan plussalla oltu kylmimpinäkin öinä. Toivottavasti vain peura jättäisi vierailematta, niin saisi kukista nauttia enemmänkin.

      Delete
  6. Kurjaa, että peurat ovat noin taitavia hyppäämään pienistä raoista. Toivottavasti ehdit kuitenkin nähdä monen kukan vielä kukkivan ilman peurojen vierailuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat kyllä yksiä penteleitä, se on tullut aiemminkin manattua. Onneksi tuhot ovat yhä varsin pienet, esimerkiksi asterien kukkavarret ovat tallella ja ihana Pilgrim-ruusun keltainen kukka on avautunut täyteen loistoonsa.

      Delete
  7. Ihanaa, että akebiasi on selviytynyt talvista korkeammaltakin kuin juurista, toivottavasti näet vielä myös kukintaa. Omani kärsi viime talvesta (mikäpä ei), mutta on kyllä hengissä. Löysin kesällä sattumalta Tokmannilta vaaleakukkaisen akebian. Taimi oli kuivunut, mutta onneksi kunnon nesteytys auttoi ja se lähti kasvuun. Jännityksellä odotan olisiko sen paikka parempi ja voisiko kukkia olla joskus luvassa. Sen ainoan kerran kun tumma akebiani on kukkinut, niin ne olivat aivan käsittämättömän ihanat kukat. Kunpa tulisi taas leuto ja lumeton talvi, niin niihin voisi olla mahdollisuus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Köynnösten talvenkestojuttu vaikuttaa jännältä. Minulla on kasvanut täällä muratti yhden vaahteran juurella jo 15 vuotta ja vasta muutamana viime talvena se on talvehtinut koko puun runkoa pitkin ylös kiipeilevällä osallaan, ihan kuin tuo akebiakin on alkanut talvehtia latvaan asti. Voisiko juuriston syvyys vaikuttaa latvan talvehtimiseen, tai onko kasvi sitten kymmenisen vuoden ikäisenä vain jo ehtinyt tottua ilmastoon tms? Jännä ilmiö. Talvia on tässä kumminkin ollut monenlaisia viime vuosinakin; ei voi sanoa, että olisivat mitenkään järjestään lauhtuneet. On kireitä pakkasia ilman lunta ja sen semmoista.
      Tulisipa tosiaan lauha talvi taas!
      Hollannissa ihastuin tuohon akebiaan, se kukki siellä huhtikuussa, valtavan kaunis. Mutta siellä on kyllä erilaiset talvet kuin täällä meillä! Olisi ihana nähdä joskus vaalea akebiasi kukassa.

      Delete
  8. Voi peura! Pienestä ne tosiaan mahtuvat. Onkohan niilläkin niin kuin kissoilla, että jos pää mahtuu, mahtuu loppukin eläin?

    Mutta kyllä teillä siellä lämpimässä etelässä vielä kaikenlaista kukkii! Meillä syysasteritkin lopetti jo monta aikaa sitten. Enää kukkii joku yksinäinen harakankello. Jopa samettiruusut saunan ikkunan alla taisivat nyt luovuttaa. Ne kyllä sinnittelivät pitkään!

    (onko kohta jo kevät?)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ainakin omasta mielestään taitavat mahtua niin pienestä.
      Meillä kukkii ihan kaikenlaista, juuri valkkasin kuvia uuteen blogijuttuun, jossa on kukkia jos jonkinmoisia. Ihanaa, että on kukkia ja asterit tosiaan vasta virittelevät täyttä kukintaa.
      Ihan varmasti ensi kuussa alkaa kevät!

      Delete
  9. Nätti tuo syysleimu 'Crème de Menthe' !

    ReplyDelete
  10. Herttinen, miten söpö asteri! Ja herttinen, miten pienistä rakosista peuratkin pääsevät puikahtamaan! Joutuu aika tiheän ja korkean aidan tekemään, jos meinaa saada "sukkulat" pysymään ulkopuolella.
    Peukut akebialle! Toivottavasti se talvehtii taas hyvin. Myrkkyliljat näyttävät kauniilta väriläiskiltä syksyisessä puutarhassa. Odottelen edelleen 'Waterlilyä' nousevaksi. Yritän nyt kovasti malttaa odotella sen kanssa ja toivon, että se kasvattaisi edes lehtitupsun ensi kesänä. Hermostuttavaa tuollainen, ettei näytä mitään elonmerkkiä!
    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta töriset, sukkulat tuntuvat pääsevän vaikka mistä. Eilen viritin kanaverkkoa lähes kymmenen metrin pätkän siihen, josta peura meni aidan läpi, ja loppumetreillä löytyi oikein highway, josta ne ovat tulleet risuaitani ali. Hyvin erottuvat pienet (metsäkauriin tällä kertaa) sorkanjäljet pehmeästä maasta. Himputti, tänä aamuna näin, että kauris on vääntänyt verkon pään sivuun siitä. No, enpä vielä eilen lyönyt metallitolppaa maahan, tänään sen teen ja pistän tolpan verkon reikien läpi oikein tukevasti, ja katsotaan, miten kauriin suu seuraavalla kerralla pannaan!
      Harmi juttu, ettei myrkkyliljasi nouse. Täälläkin tarkkailen yhtä kohtaa, johon istutin alkusyksyllä uuden myrkkiksen. Saisivat kyllä nousta!
      Kiitos, täällä saataa, välillä kaatamalla, kaivon vedenpinta on viimein alkanut vähän nousta, ihanaa. Toivottavasti sielläkin on sopiva sää!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!