Ihanat krookukset

Varhaisimmat ovat jo kukkineet ohi, mutta ihania krookuksia avautuu koko ajan uusia. Näidenkin suhteen kannattaa monen eri lajin istuttaminen, jotta saadaan pitkä kukintakausi. 

Tämä toki pätee parhaiten täällä, missä kevät yleensä alkaa aikaisin ja kestää pitkään; seuduilla, joissa talvi kestää pidempään, saattavat kevätkukat kukkia enemmän samaan aikaan ja kiireellä heti, kun lumi on päältä väistynyt.

Muotopuutarhassa kukkivat ensin tähtisahramit, tämä punainen lajike on 'Roseus'. Näistä viimeisetkin, jotka paksun kuivan lehtikerroksen läpi hitaammin nousivat, taitavat jo olla kuihtuneet.

Kevätsahrami 'Pickwick' tuli myös jo esiteltyä, mutta tässä vielä kerran. Se on niin nätti!

Olen istuttanut pariakin eri sinisahramia, tämä on varmaan 'Prins Claus'. Ihanat nuo tummat ulkopuolet.

Tämä hailakka on varmaankin 'Blue Pearl'.

Istutin samaan penkkiin syksyllä 'Vanguard' -lajiketta (risteymä, jolla ei ole lajinimeä), johon ihastuin teidän blogeissa. Pastellinen violetin sävy on täydellinen hempeään muotopuutarhaan. 

Alussa niitä nousi vain pari. Ajattelin jo myyrän vieneen loput.

Lopulta niitä on noussut enemmänkin. Tässä on sekalainen kimara sinisävyjä: atsurihelmililjaa ja joitakin kurjenmiekkoja (olisiko lumikurjenmiekkaa, vaikka en muistakaan sitä juuri tähän kohtaan istuttaneeni). Keskellä nousevat bokharankurjenmiekan kähärät viuhkamaiset lehdet.

Tästä penkistä pitäisi nousta pikarililja Fritillaria raddeana yhtä aikaisena ja kookkaana kuin keisarinpikarililjat, jotka ovat jo nousseet. Raddeanaa vain ei kuulunut. Sitten siirtelin lehtiä ja totesin sen kohdalla olevan kuopan, josta johti käytävä. 

No voi vesirotta. 

Toivoa on aina, kunnes sitä ei enää ole. Löysin tänäkin keväänä tuon saman muotopuutarhan penkin ulkopuolelta, viiden metrin päästä tienvarren ojasta pari 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkaa kukassa. Kaivoin ne sieltä ja istutin puutarhaan, siinä tuli hyvä syy laittaa tätä kaunista kukkaa uusillekin paikoille, nämä menivät paahdepenkkiin.

Näin on käynyt ennenkin. Myyräthän niitä sipuleita kuskaavat tosiaan jopa monta metriä, vaikka osa varmaan myös häviää niiden vatsoihin. Pikarililjan sipuli on myös voitu syödä, vaikka siinäkin pitäisi olla vähän samaa hajua kuin keisarinpikarililjoissa, jotka lähes löyhkäävät. Katson kuitenkin nyt joka päivä ojan puolelle ja vähän muihinkin suuntiin, jos Fritillaria raddeanan tuttua paksua versoa näkyisi.

Jos sitä ei kuulu, ostan syksyllä uuden sipulin. Tai mielummin monta, sillä tuo kellanvihreäkukkainen korkea kasvi on ollut hyvin tärkeä lisä muotopuutarhaan. Normaalisti se on ollut jo kukassa tähän aikaan.

Rohanissa ehdin onneksi ikuistaa uusien, viime vuonna istutettujen 'Viridapice' -puistolumikellojen ensimmäiset kukat. Muutaman tunnin päästä kuvan ottamisesta menin ihailemaan niitä uudestaan, ja hämmästyin. Mihin ovat kukat kadonneet...? Vain yksi, riekaleinen puolikas kukka oli jäljellä. Samassa huomasin vieressä vesimyyrän onkalon.

On ollut tarkoitus kirjoittaa vesimyyrien tekosista puuvartisten kanssa, mutta en vielä ole ehtinyt. Lopullisen elossa vai kuollut -tiedon saa toisaalta vasta sitten, kun puut puhkeavat lehteen. Tästä lumikellosta parin metrin päässä jaoin isoksi kasvaneen silkkipionin syksyllä. Kun olin kaivanut sen maasta, löysin kuopan sivulta onkalon, joka kohti kohti viereistä japaninkirsikkaa. 

Kaikki nämä onkalot on tietysti tallottava visusti umpeen heti. Olen tallonut maata japaninkirsikan ympärillä myös nyt keväällä, heti kun maa suli, sillä jos puun juuria vielä on jäljellä, ja isoksi kasvaneessa puussa ehkä on, täytyy ne saada multakosketukseen. Silläkin uhalla, että puun ympärillä kasvavat narsissinversot tulee ruhjottua. Mielummin kuitenkin pelastettu puu, ja narsissit ehtii nähdä taas ensi keväänä.

Naapuri sitä kirosikin, että peurat syövät maanpäälliset kasvin osat ja vesimyyrät tekevät selvän juurista!

Mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä ei onneksi myyrätuhoja näy. Tässä voi olla jopa niille liian kova savimaa. Onneksi kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' kestää hyvin tässä vuodesta toiseen.

Alueen sävyt ovat kauniit, kun osassa havupensaita on sinivihreät neulaset, sitten on valkoisia krookuksia, vaaleajouluruusut ja muutama lumikello, ja viimeiset persiansinililjat kukkivat aivan samassa sävyssä kuin kuvan hurmaava vaaleansinikukkainen imikkä. Jotenkin aivan ihanan harmonista.

Pihalleni murtautunut metsäkauris popsi sieberinsahramit, mutta onneksi ei ihan hirveän paljon muuta ennen kuin yllätin sen itse teossa ja näin sen pakoreitin, joka oli mahdollisesti sama kuin tuloreitti, ja tukin sen. Sen jälkeen ei ole taas mitään syöty. 

Kevätsahrami 'King of the Striped' on kukkinut jo jonkin aikaa. Jos mainitsin aiemmin Pickwickin klassikoksi, sillä se on 1920-luvulta, on 'King of the Striped' oikea nestori, joka on voitu jäljittää 1880-luvulle.

Kaunis raidoitus näkyy tässä paremmin.

Kunkkujen vieressä on raitatulppaani 'Quebec', joka on yksi Koska kukkii -haasteeseen valitsemistani kasveista. Täytyykin käydä katsomassa, koska arvelin tämän kukkivan.

Siinä vieressä on ruskopenkki, jossa kukkivat pikkuruiset 'Orange Monarch' -krookukset (Crocus balansae on laji). Nämä ovat vähän liian matalia minun puutarhaani.

Tai pitäisikö katsoa peiliin ja todeta, että minun puutarhanhoitoni on liian ryteikköistä näille. 

On kasveja ja ihmisiä, jotka sopivat toisilleen, ja sitten on epäsuotuisia liittoja. 

Paremmin minulle sopii armeniansahrami, johon olen muutenkin rakastunut. Nuo värit! Tuo suippo muoto!

Avauduttuaankin on armeniansahrami kaunis, hienon värinen, mutta nyt eivät näy kukan ulkopuolen kauniit mahonginväriset loimukuviot.

Keväisissä sipulikukissa on paljon lajeja Lähi-Idästä: Armenia, Bokhara sun muut paikat kasvien nimissä kertovat niiden kotipaikoista. Luen parhaillaan G. J. Ramstedtin hyvin kiinnostavaa kirjaa Seitsemän retkeä itään, jossa vilisee näitä kasveista tuttuja alueita; myös kauempana idässä Turkestan ja jopa Mantšuria. 

Ramstedt ei tosin tutkinut kasveja, vaan mongolin sukuisia kieliä. Erittäin yleissivistävä ja kiehtova kirja, suosittelen lämpimästi. Yli sata vuotta sitten tehdyt tutkimusretket olivat välillä hiuksianostattavia seikkailuja! Oma painokseni on vuodelta 1944, joten kirjaa saattaa joutua etsimään antikvariaatista.

Armeniansahramien yllä on ruusuherukka tulossa kukkaan. Tämä yli 1,5 -metrinen on jo näin pitkällä, alempana rinteessä on toinen, jonka siirsin syksyllä ja katkoin tietysti runsaasti juuria, vastapainoksi leikkelin oksia. Kyllä sekin näyttää lehteen ja ehkä kukkaankin puhkeavan, mutta hitaammin.

Jos siirto onnistui, olen onnellinen, sillä nämä tuli aikanaan istutettua aivan liian lähekkäin puskien kokoon nähden. Ahdas ryteikkö ei ollut näiden kauniiden pensaiden arvoinen.

Tuolla taustalla on myös kultaherukka puhjennut lehteen ihanan vaaleanvihreänä.

Kaunista viikonloppua!

Armeniansahrami – Crocus angustifolius

Atsurihelmililja – Muscari azureum

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica

Imikkä – Pulmonaria

Kevätsahrami – Crocus vernus

Kultaherukka – Ribes aureum

Lumikurjenmiekka – Iris histrioides

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Raitatulppaani – Tulipa Breigii-Ryhmä

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Sinisahrami – Crocus biflorus

Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Sinivuokkojen sävyjä ja pihan hyönteismaailmaa

 Olin kuusi päivää poissa kotoa ja voi jestas, kuinka sinä aikana on puskenut tyyppejä maasta! En edes tiedä, mistä aloittaa.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on nostanut nuppunsa lehtien alta maanrajasta, jossa kurkkasin niiden viikko sitten olevan. Unkarinsinivuokot on helppo erottaa meidän sinivuokoista, kukat ovat erilaiset, terälehdet pidemmät, kukkien keskustassakin usein tuollaista tummaa. Tämän lajikkeen sävy on erityisen kaunis.

Melko lailla samaa väriä on Ruissalon kantaa oleva sinivuokko, joka tässä kasvaa käärmeenlaukkaviidakossa. Meikäläisten sinivuokkojen kukissa ei ole tummaa keskustaa, vaan se on valkoinen. Tai oikeastaan kyseessä ovat varmaan heteiden palhot, joita tarkoitan, eli heteiden "varret".

Tämä pikkuinen saaremme metsästä siirretty on hienon tummansininen. Puolustuksekseni sanon, että en tajunnut siirtäväni sinivuokkoa, tarkoitus oli ottaa tuo vasemmalla kukkiva kevätpiippo. Se on todella kaunis luonnonheinä, ihan koristeheinäksi käy. Sinivuokko oli varmaan vasta pieni itänyt siemen samassa maapaakussa.

Kevätpiippo on myös todella aikainen! Tässä lähes kuukausi sitten otettu kuva.

Tonttini omat sinivuokot, joita ei ole mistään siirretty, kasvavat koivikossa ja niissä on jännä punertava sävy. Ihanaa, sillä punakukkaiset sinivuokot, joita olen ostanut, ovat osoittautuneet heikoiksi. Yksi eli vain puoli vuotta ja toinen sentään kolmisen vuotta, kunnes kuoli. 

Tässä koivikon toinen yksilö. Kukat ovat heti avauduttuaan punertavimmat, sitten väri laimenee violetin suuntaan.

Muotopuutarhassa kasvaa kaksi valkokukkaista sinivuokkoa, jotka olen saanut ystävältä ja nekin ovat täältä lähisaaristosta. Ne ovat onneksi erittäin elinvoimaisia, en vain muistanut kuvata niitä.

Ensimmäiset valkovuokotkin ovat tulossa kukkaan! Lisäksi tonttini kukkii violettinaan, tai purppuraisenaan, pystykiurunkannuksia.

Muotopuutarhassa valkovuokko 'Virescens' muuten kukkii jo. Sen kukat ovat niin jännän vihreät ja lehtimäiset, että ne tahtoo missata kaiken muun vihreän keskellä. Täytyy muistaa huomenna kuvata se samalla kuin valkoiset sinivuokotkin.

Sitten hyönteiselämään, jonka heräämistä ja runsastumista ehdin jo todistaa ennen reissuun lähtöä. Ensimmäisen villakärpäsenkin bongasin jo yli viikko sitten, mutta tässä tämänpäiväinen kuva 'Mrs Moon' -valkotäpläimikällä.

Siellä! Villakärpänen on tuollainen söpö pitkäkärsäinen pörriäinen, joka lentää paikallaan.

Vaahterat, joista sahasin talvella paksuja oksia pois, vuotavat mahlaa ja se houkuttelee kansoittain muurahaisia puihin. En tiedä, huomaatko pari ruskeavartaloista isoa muurahaista muratista oikealle. Niitä vilistää koko ajan ylös alas runkoa.

Muratti näyttäisi olevan elossa latvaansa asti rankasta talvesta huolimatta. Skumpan paikka.

Mahlaa tippuu pisaroina. Se kuulemma houkuttelee varmaan perhosiakin, mutta en ole huomannut. En myöskään ole kytännyt.

Yhtenä iltana hampaita harjatessani kiinnitin huomiota isoon perhoseen, joka räpytteli keittiön ikkunassa valon houkuttelemana. Otin kuvan salamalla, raukka varmaan sokaistui. 

Facebookin ötökkäryhmässä tämä tunnistettiin huhtiyökköseksi. Osuva nimi.

Ötököissä on upeita tyyppejä, kuin koruja. Ritarilude on täällä lounaan kalkkikivipitoisilla saarilla yleinen, sillä sen ravintokasvi on kalkinsuosija käärmeenpistoyrtti. Tämä kaveri vietti siestaa idänsinililjassa.

Sitten ovat kaikki ihanat kimalaiset, jotka paksua ruumistaan kukkiin punkiessaan ovat ötököistä hellyyttävimpiä. Keväisissä kurjenmiekoissakin on mettä tai siitepölyä: 'Katherine's Gold' on tämä vaaleankeltainen lajike.

Kurjenmiekkoja on avautunut paljon lisää, ja kaikkea! Ihan tekee mieli sanoa kasveille: älä nouse, yöllä on pakkasta! Viime yönä käytiin pitkästä aikaa –2 asteessa, mutta se ei näytä kasveja haitanneen. Onneksi.

Toivottavasti teilläkään ei ole tullut yöpakkastuhoja.

Idänsinililja – Scilla siberica

Kevätpiippo – Luzula pilosa

Muratti – Hedera helix

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Sisäkukat ja keltaiset yllätykset

 Ensin uusimmat kuulumiset huonekasveilta.

Lannoittaminen kannattaa. Edellisessä jutussa mainitsin kompostimullan keisarinpikarililjoille (ja jälkikäteen muistin viskanneeni niille myös luujauhoa ainakin jonakin vuonna). Sisäkukat ovat saaneet vähän lannoitetta pariinkin otteeseen nyt kevättalvella, ja se palkitaan tavallista runsaammalla kukkimisella.

Tässä on kukassa jo aiemmin mainittu sirokasvuinen 'Deerwood Lavender Lass' ja sen edessä nyt kukkaan tullut 'Attar of Roses' sekä alempana ystävältä saatu hempeän ihana vanha kotipelargoni.

'Attar of Roses' on vanha, yli satavuotias lajike. Se on kaiketi palsamipelargoni eli ruusupelargonin ja jonkin muun pelargonilajin välinen risteymä. Se ei ole ollenkaan ahkera kukkija; itse asiassa en näe sen kukkia edes joka vuosi. Olen nimittäin onneton lannoittaja, mutta ehkä nyt parannan tapani, kun näen tulokset.

Pelargonien lajit ovat melkoinen sokkelo, jota ei helpota se, että eri maissa näitä kutsutaan eri lailla. Ruotsissa 'Attar of Roses' on tuoksupelargoni tai oikeastaan tuoksupelargoni-ryhmää, mutta Suomessa tuoksupelargoni on toisen näköinen, pienilehtisempi ja -kukkaisempi – ja eri lajien välinen risteymä kuin palsamipelargoni.

Putositko jo kärryiltä? Johtuu varmaan omasta sekavasta selittämisestäni. Mutta hei, meillä on sentään etulyöntiasema britteihin, sillä englanninkielisissä maissa pelargoneja kutsutaan geraniumeiksi, jotka ovat oikeasti kurjenpolvia.

Ruusupelargonin nimi tulee voimakkaasti tuoksuvista lehdistä, joista on uutettu ruusun tuoksuista eteeristä öljyä hajuvesiteollisuuteen edullisemmin kuin ruusun terälehdistä. 'Attar of Roses' -lajikkeen nimikin kertoo tästä, se tarkoittaa ruusuöljyä.

Sitten ovat monet kotipelargonit, jotka on jaettu useaan alalohkoon. Tämä söpöliini on 'Natalie', joka kuuluu kai kääpiöpelargonien ryhmään (eli mikro-miniatyyripelargonit), vielä erikseen on miniatyyripelargonien ryhmä.

Työni puolesta joudun usein selvittelemään tällaisia asioita ja sitten jatkan saivartelua täällä blogissa. Anteeksi vain.

Tuossa siirryttiin makuuhuoneen ikkunalta äsken olohuoneen ikkunalle, vaikka et sitä huomannutkaan. Jatketaan olohuoneessa, sillä täällä kukkivat myös ritarinkukat. Tämä on jo 15 vuotta luonani asustanut 'Merengue' -jaloritarinkukka. Sen alla kukkii herkullisen punainen jalopelargoni.

Jaloritarinkukka Evergreen eli 'Fgreen' avasi kukkansa samaan aikaan kuin 'Merengue'. 

Tässä kuvassa oikealla muuten näkyy aiemmin mainittu tuoksupelargoni. Se on tuollainen hyvin pienikukkainen ja -lehtinen.

Ulkona on aivan samannäköisiä kukkia kuin ritarinkukat, mutta minikoossa: pikkukäenrieskoja. 

Ensimmäinen mukulaleinikki avasi kukkansa aivan yllättäen kivimuurin lämmössä. Kohta näitä keltaisia aurinkoja on piha täynnä!

Loppuun vielä pikkuruinen jättiyllätys. Kolme päivää sitten löysin ylärinteestä tämän pienen narsissiryppään. Istutin tähän ruukullisen tetejä eli 'Tête-à-Tête' -narsisseja viime keväänä. Enpä osannut vielä niitä kukassa etsiä, mutta menin rinteeseen tarkastamaan kirsikkapuut ja vaihtamaan muutaman sanan naapurin kanssa (ja samalla huomasin heidän saunansa edustalla aivan upean keltaisen narsissirivistön!).

Sitten tajusin vilkaista myös koivikkoon, jonne olen istuttanut vähitellen narsisseja viime vuosina ja sielläkin oli jo ensimmäinen teten nuppu kääntynyt sivulle päin. Eilen se avautui! Söpösti tuo varsi on aivan mini, alle kymmensenttinen.

Ihan ihme vauhti keväällä nyt.

Viikonloppuna on Tampereella Piha & Koti -messut ja olen siellä perjantai-iltapäivästä sunnuntaihin asti Oma PIHA -lehden osastolla. Tervetuloa moikkaamaan, jos vierailet messuilla! Olisi todella kiva nähdä. 

Mukava päästä messuille muutenkin kahden vuoden tauon jälkeen.

Iloista viikonloppua ja hyviä kukkahavaintoja! 

Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Palsamipelargoni – Pelargonium × graveolens (risteymä capitatum × ehkä radula)

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Ruusupelargoni – Pelargonium capitatum

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans (risteymä exstipulatum × odoratissimum)

Kompostia keisareille

 Miten keväistä! Nyt tapahtuu niin vauhdilla, että hyvä kun mukana pysyy. Raportointia täytyy rajoittaa puutarhan eri osiin, muuten tulisi vielä pidempiä maratonjuttuja.

Ihan kaikkialla ei ole vauhdikasta, esimerkiksi Rohanissa ei tapahdu juuri mitään, mutta punainen villi penkki on muotopuutarhan ohella hyvä kevätpaikka. Pystykiurunkannus 'Beth Evans' sai nuput lähes yhtä aikaisin kuin toiset punakukkaiset kuusten alla, siellä karikkeisen lämpimässä maassa asustavat. 

Betti sai heti suojaverkon ylleen, sillä tänä keväänä vaarana ovat valkohäntäpeurojen lisäksi runsastunut metsäkaurispopulaatio, satunnaiset metsäjänikset ja ennätyksellinen vesimyyräkanta.

Siitä enemmän toisella kertaa.

Villiin punaiseen penkkiin voisi istuttaa lisää krookuksia. Siinä kukkivat vain pari hassua, muualta siirrettyä kevätsahramia joka vuosi.

Lapsuudenkotini puutarhasta kasvin tuonnin mukana salamatkustajana tullut idänsinililja on alkanut vähän levitä. Tämä siementaimi on pesiytynyt aivan apteekkarinruusun tyvelle.

Villi punainen penkki sijaitsee tuolla ylärinteessä huussin ja vanhan talon länsipäädyn välissä. Se on suojainen ja lämmin paikka, eikä kovin märkä, sillä vaikka mäki jatkuu sen takana kalliona, on kallion ja punaisen penkin välissä syvä oja, joka johdattaa valumavedet vanhan talon takaa pois.

Otin tämän kuvan siksi, että piti dokumentoida aikaansaatu sotku. Tyhjensin kompostin, sillä se piti kursia takaisin kokoon, takaseinä oli kaatumassa naapurin vastaiseen ojaan. Oikeastaan sen päivän työlistalla oli kedon haravointi, mutta haravointijätteelle piti saada kompostista tilaa > tyhjennys > korjaus. Niitä meille kaikille tuttuja ketjureaktioita.

Olipa mainiota, että Rikkaruohoelämää-blogissa mainittiin juuri keisarinpikarililjojen lannoituksen tarve. Niille täytyy tarjota runsaasti potkua, jotta ne kukkivat. 

Minulla ei juuri muita lannoitusmetodeja ole kuin kompostimulta, joten talikoin sitä jokaiselle keisarille, kun puolipalanut komposti piti johonkin kumminkin pistää. Tämä on vanhaa oranssikukkaista keisarinpikarililjakantaa lapsuudenkodistani. 

En tiedä, auttaako lannoitus tuottamaan kukkia tänä vuonna – eiköhän kukka-aihe ole kehittynyt jo sipulissa – mutta seuraavalle vuodelle pitäisi tepsiä. Olen muutamana viime vuonna yrittänyt muistaa viskata näiden päälle ravinteikasta; mieluiten huussikompostia, ja kukkia on mielestäni tullut paremmin kuin ennen.

Keisareita kasvaa parissa muussakin paikassa. Huussista alaspäin ruskopenkissä on vanhaa oranssia kantaa ja sitten muutama vuosi sitten istutettu 'Early Dream', jonka pitäisi olla herkullinen vaalean oranssi. Se vain ei ole vielä kertaakaan kukkinut. Aloin katsella tätä punaista versoa, joka ensin näytti siltä, että se voi yhtä hyvin olla tulppaani.

Sitten alkoi selvitä, että se ei todellakaan ole tulppaani, vaan se 'Early Dream' (muistaakseni istutin sen juuri tähän kohtaan penkkiä). 

Jos se ei nytkään aio kukkia, siirrän sen sivummalle lähemmäs kivimuuria. Tässä ruskopenkissä on vähän liikaa talvimärkyyttä tällaiselle aarteelle, liikaa riskiä sen mätänemiselle.

Takaisin punaiseen villiin penkkiin. Nyt on jo väriä ja versoa! Betti kukkii kuin viimeistä päivää, muutama idänsinililja ja tavallinen violetti kiurunkannus, taustalla violetit krookukset. Laukat ja idänunikot versoilevat. Ja tuo palmun näköinen keisarinpikarililjan varsi.

Se on 'Vivaldi', josta juuri ehdin todeta, että se näyttää aika köykäiseltä eikä varmaan tänä vuonna kuki, onneksi on elossa. No mutta mitäs tuolla keskellä näkyy!

Ihania päiviä, nämä. Auringossa ulkomittari näytti tänään yli 18 astetta. Ja vieläkin, vaikka kello on jo yli yhdeksän, on ulkona +7!

Saarnen kauniin kaartuvat oksat pullistelevat kukkanuppuja. Kukat ovat melko mitättömät, mutta tämä vaihe on kaunis. Kiva kontrasti tumman ja vaalean hahmon välillä taustan koivun kanssa.

Saarnen alla, huussin toisella puolella kuin punainen villi penkki, on aiemmin mainittu kivimuurin vieruspenkki. Täälläkin on kaikkea keväistä. Tämän olen ristinyt vuokko-esikkopuutarhaksi, mutta esikoille tässä on liian kuivaa. 

Luulen, että tuosta keskeltä nousee kevätlinnunherne. Se on meidän saaren luonnonkantaa. Sen ympärillä lienee valkokukkaista posliinihyasinttia, sitä ainakin pitäisi olla tässä.

Aivan kivimuurin edessä nousee myös sinikukkaista pikkusinililjaa. Kuten mainittu, muotopuutarhassa ne vaaleanpunaiset kukkivat aina aiemmin. Tässä on todella sähäkkä väri!

Vihreäpilkkuiset kevätlumipisarat eli kevätkellot nousevat myös.

Poks, seuraavana päivänä kukat ovat auki! Kuvasta näkyy ero kesälumipisaraan (eli suvikelloon): kevätkellossa on vain yksi tai kaksi kukkaa per varsi sen lisäksi, että varret ovat vain puolet suvikellon mitasta.

Sitten huomasin siinä aivan vieressä – mitä ihmettä? – keltavuokot jo nousseina ja vieläpä nupulla! Narsissejakin nousee kuin sieniä sateella. 

Ihmeellistä ja ihanaa.

Oikeastaan ajattelin tsuumailla jouluruusuja. Siementaimia on vuosi vuodelta enemmän, ja nyt moni niistä jo kukintakoossa. Tämä iso tumma on kyllä ihan taimena ostettu. Yksillä puutarhamessuilla tartuin tummimpaan koskaan näkemääni tarhajouluruusuun. Nousevat kukkavarret ovat kuin mörköjä. Niin dramaattinen!

Tämä on siementaimi, se ensimmäisenä nuput tänä keväänä tehnyt, jota olen kuvannut jo paljon. Onneksi tätä eivät pakkaset ja lumeen hautautumiset haitanneet.

Tuossa se kasvaa, ja taustalla näkyy äsken esitelty kevätkello ja narsissinversot keltavuokon seasta. Siellä täällä jo vihreää tupasta ja katsottavaa!

Tässä, aivan huussin takaseinässä kiinni kasvavassa, on eniten nuppuja (ja onneksi huussin säiliö tyhjennetään sivuseinästä käsin). Kivasti näissä monissa siementaimissa on sama sävy kuin ensimmäisessä tänne hankkimassani tarhajouluruusussa. Ei ole laimentumista havaittavissa.

Vaaleampaa kukkasävyä on silti tulossa. Saa nähdä, onko tämä hyvä vai ei. Yhden liian laimean jo siirsin viime vuonna kuusten taakse mäkeen. Saavat ihan mielellään levitä siellä, tilaa riittää.

Vihreät korret ovat käärmeenlaukkaa, sitä pitäisi muistaa syödä!

Vähän ylempänä kasvava siementaimi on tummempi. Kurkkasin kukan sisään. Hurmaavat pisamat!

Ylärinteessä kirsikan alla kasvaa ihanan tumma yksilö.

Sitten ilahduin tavattomasti. Kolme vuotta sitten istutettu kaitaimikkä 'Blaues Meer' on nupulla. Mahtavaa. Tämä ei ole kovin hyvin runsastunut, mutta selvästi pysyy hengissä.

Ihania löytöjä ja jälleennäkemisiä sinnekin!

Idänsinililja – Scilla siberica

Kaitaimikkä – Pulmonaria angustifolia

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Keltavuokko – Anemone ranunculoides

Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus

Kevätkello – Leucojum vernum

Kevätsahrami – Crocus vernus

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides

Pystykiurunkannus – Corydalis solida

Saarni – Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä