Pakkaspäivän pohdintoja

 Aamulla, kun avasin makuuhuoneen verhot, näin metsäkauriita.

Naapurin puolella, onneksi! Menin silti ovesta hätyyttelemään ne pois, jotta eivät saisi mitään ajatuksia siirtyä lähemmäs.

Käärin eilen Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heiden pressun sisään, kun oli luvassa niin kovia pakkasia. Pressu menee helposti ja nätisti verkolla suojatun pensaan ympärille. 

Melkoiselta iglulta tuo näyttää. Ei sitä varmaan muuten olisi tarvinnut suojata, selvisihän se viime talvestakin. Mutta pressua ja köyttä on ihan puskan viereisessä katoksessa, joka on entinen sauna – niin lähellä, että lähes jo pensaan ympärillä. Pensaassa on nyt niin paljon nuppuisia kukintoja, että olisi kiva nähdä se kunnolla kukassa.

Pakkasjakso on loiventunut ja lyhentynyt. Viime yön alin oli –5,9 eikä sen kylmempää ehkä olekaan tulossa. Vielä eilisessä ennusteessa luvattiin –8 astetta keskelle päivää tälle ja huomispäivälle. Tällä hetkellä ennuste sanoo, että tiistaina ollaan jo nollassa – ja viikon kuluttua käyrä kulkee plussan puolella hamaan tulevaisuuteen.

Tilanne on lupaava. Ojat ja salaojat vetävät. Tämä on erityisen ihanaa, kun vertaa tilannetta vuoden takaiseen:

Sama paikka tasan vuosi sitten. Toivoton jääpaisumus, joka ulottui useita metrejä ojien ympäristöön. Tässä kosteikkopuutarhassa oli noin 10 cm paksu jää. Ihan ihme, että suurin osa kasveista selvisi.

Tokihan tässä vielä voi tulla jääkansia, maaliskuussakin ehtii vielä. Mutta toistaiseksi iloitsen tästä – olen sellainen ihminen, että mieluummin iloitsen etukäteen kuin pelkään pahinta. Iloisessa odotuksessa on niin paljon mukavampi elää. Ja kyllähän tämä hyvältä näyttää, kun maa ei ole pahasti jäässä. Kevättalvella saattavat ojat hyvinkin vetää.

Kaunista on, kun aurinko paistaa. Tämä on kaita-asteri 'Prince'.

Joulukuussa kuvasin saman asterin viimeiset kukat jäätyneinä. Tuolloin sai auringon matalia ja harvoja säteitä metsästää, nyt niitä tulvii taivaan täydeltä!

Preeriallakin kaikki vielä törröttää. Paitsi raparperi, jonka varret olen leikannut.

Koristekastikka 'Overdam' on parhaita koristeheiniä talveen. Osa varsista lakoaa tuulessa ja tuiverruksessa, mutta kukkavarret ovat sen verran kevyet, että aina osa jää pystyyn. Varret ja kukintojen jämät keräävät kuuraa, joka loistaa auringossa kuin timanttinen suihkulähde.

Lunta ei ole kuin 1–2 cm kasvien suojana, joten leikkasin männystä oksan ja kasasin havuja ilmavasti lumikellojen päälle. Etenkin ne lumikellot, joiden kukkavarsi on jo pitkä, sai peitellä äärimmäisen varovasti, etten tuhoa kukkia tai katko varsia.

Nyt mittari näyttää kuitenkin –8 asteen sijasta –1,3 varjossa, joten huomattavasti ennustettua lämpimämpi päivä tästä tulikin.

Havukasa suojaa 'Hippolyta' -lumikellojen lisäksi myös 'Hippolyte' -ranskanruusua. Sen, kuten muidenkin ruusujen, varret ovat vihreät ja valmiina kevääseen.

Joulukuussa kasasin raakavillaa kaikkien Austin-ruusujeni tyville. En ole niitä yleensä suojannut mitenkään, mutta viime talvi oli niin ankara, että moni näistä ruusuista kärsi siitä selvästi. Täksi talveksi ei olisi varmaan tarvinnutkaan suojata. Tässä vastaus Kivipellon Sailan joskus esittämään kysymykseen siitä, miten käytän villaa. Suojaan talvenarat kasvit tällä tavalla.

Ihanat, aurinkoiset päivät ovat olleet omiaan oksien haketukseen ja polttopuiden pätkimiseen ja pilkkomiseen. Keli suorastaan vetää ulos. Ja kun pihalla on niin ihanan helppo liikkua! Ei ole jäätä, ei paksua lunta.

Tässä 'Mount Aso' -puuteripajun oksa sinulle. Ihanaa ystävänpäivää, blogiystäväni!

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Koristekastikka, tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Puuteripaju Salix gracilistyla

Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Kuusamankukat keskitalvella

 Tosin nämä ovat nuppuja, mutta voisivat vaikka avautuakin!

Kun ajattelee, että nuput ovat kestäneet –10 -asteisia öitä tammikuun alussa, ovat ne ihmeen tuoreen näköisiä. Tämä on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame'.

En nyt muista, oliko kuusama kukassa silloinkin, kun viitisen vuotta sitten oli erittäin lauha talvi. Silloin ei ollut edes –10 pakkasta missään vaiheessa. Lapsuudenkotini puutarhassa Helsingissä muistan talven 2008, ihanan lumeton ja lämmin. Vaaleajouluruusut kukkivat läpi talven ja kuvasin kuusamankukkia, persiansinililjoja ja lumikelloja helmikuussa.

Kuusaman vieressä on ruusuherukka valmiina kevääseen. Saa nähdä, tuleeko se kukkaan tänä keväänä jopa aikaisemmin kuin tavallista. Yleensä se avaa ensimmäiset kukkansa huhtikuussa, mutta viime kevät oli niin kylmä, että se kukki kunnolla vasta toukokuun puolivälissä. Ja silloinkin tavallista vaisummin; kova talvi verotti kukintaa. Toukokuun helleaalto teki myös sen, että lehdet puhkesivat samaan aikaan, jolloin kukat näkyvät huonommin.

Enpä nyt ottanut yleiskuvaa alueesta, kun maisemat eivät ole kovin kuvaukselliset. Laitetaan tämä toukokuinen kuva, kun rusotuomipihlajat ja tulppaanit kukkivat. Kuusama ja ruusuherukka ovat kuvasta vasemmalle, portista alaspäin. Oikeassa reunassa näkyy huussia.

Huussin vieressä on villi punainen kukkapenkki. Sitä voisi vähän siivota. Ohutta ruohoa saa kitkeä jatkuvasti, se tuntuu olevan vaikea hävittää, vaikka ei leviäkään juolavehnän tavoin. Lehtiä tässä kuuluu ollakin, sillä haravoin ne syksyisin kukkapenkkeihin. Mutta pitkiä perennanvarsia voisi hieman silputa lyhyemmiksi. Ihanaa, kun pääsee puutarhahommiin ja kitkeminenkin onnistuu!

Vihreä pehko on korallikeijunkukka; varsin kaunis perenna talvellakin.

Idänunikoihin voi myös aina luottaa! Vieressä on tarhajouluruusun lehtiä.

Huussin takaisissa tarhajouluruusuissa näkyy jo ensimmäinen kukkanuppu. Nämä eivät ole minulla koskaan kukkineet syksyllä tai talvella, vaan aina vasta huhti–toukokuussa. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy.

Tämä ei ole kukkapenkkiä, vaan nurmikkoa villin punaisen kukkapenkin vierellä. Se näyttää harmaakäenkukkien itämiskyvyn. Ja senkin, että tältä puolelta en ehtinyt syksyllä haravoida.

Tästä on hyvä jatkaa.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Idänunikko Papaver orientale

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Viikon sisällä

 Olen tässä viikon aikana ulkoiluttanut kameraa kolmena päivänä. Säät olivat melko erilaiset!

Uudenvuodenaattona oli lauhaa eikä lunta näkynyt missään. Rivendellin joenvarren kasvusto eli tarhajouluruusut ovat reheviä.

Sitten rehevät peittyivät lumeen. 

Ja tänä aamuna vielä kuuraankin. Jännästi joka toinen yö on ollut lauha, joka toisena pakkasta noin –10 astetta. 

Helmiomenapensas 'Marleenan' marjat hupenevat talven mittaan lintujen suihin, mutta aika paljon on vielä jäljellä. Kuva 3.1.

'Marleena' tänä aamuna.

Uudenvuodenaattona huomasin, että vaaleamunkinhuppu oli noussut. Se oli ihan mukavaa, sillä olin viime viikkoina miettinyt, näinkö koko kasvia kesän aikana. Ettei se vain menehtynyt viime talvena päälleen kertyneen jääkannen alle?

Ei näköjään. Mutta ei sen ihan juuri nyt olisi tarvinnut nousta... leikkasin tuosta penkistä perennanvarsia ja kasasin niitä ja muuta roinaa verson suojaksi. Lunta ei ollut ennen pakkasia sen vertaa, että siitä pystyisi mitään kasaamaan. Ei sitä edelleenkään ole kuin viitisen senttimetriä.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heisi teki kauniit nuput. Joulukuun lopussa yksikään kukka ei ollut avautunut, mutta nuput olivat jo lähtenet erkaantumaan toisistaan. Tänä aamuna ne ovat paksun kuuran alla ja mietin, näenkö kukkia tänä vuonna ollenkaan. Kuuran seasta pilkistävästä punertavasta pitää nyt nauttia kukkienkin edestä.

Nuput lienevät melko kestäviä, sillä puskan kukinta-aika on Skotlannissakin vuodenvaihde, mutta meillä vain talvi kestää kovin paljon pidempään kuin siellä. 

Uudenvuodenaattona ojissa virtasi runsas vesi.

Nyt osa ojista on jäätynyt. Onneksi ei ole kauheita pakkasia luvassa; maa tuskin jäätyy niin pahasti, että tulisi samanlaista routaa ja salaojien umpeutumista kuin vuosi sitten. Mutta onhan tässä vielä talvea edessä – kaikkea ehtii vielä tapahtua, vaikka parin viikon ennuste onkin mukavan lauha. Vuosi sitten ei toisaalta myöskään olisi voinut uskoa, millaiset massiiviset jääkentät helmikuussa muodostuivat.

Uudenvuodenaattona kuvasin kaksi varjohiippaa, kun niiden eron näkee juuri nyt aika hyvin. Edessä on tarhavarjohiippa, taustalla vaskivarjohiippa. Niiden päällä on saarnen oksia, sillä siinä on puu, jonka pehmeistä oksista putoaa pätkiä tuulella. Saarnen runkoa näkyykin kuvassa, se on kaunis, uurteinen.

Nyt varjohiipat ovat lumessa ja kuuran peitossa. Talvisista perennoista edelleen toki kauneimpia, kuurahan vain korostaa sydämenmuotoisia lehtiä.

Olen jonkin verran siivoillut kukkapenkeissä sojottavia perennanvarsia, kun joinakin päivinä on ollut niin upea auringonpaiste, että on ollut pakko olla pihalla puuhailemassa ja fiilistelemässä. Perennojen siivoaminen tarkoittaa pitkillä pensassaksilla pätkimistä niille sijoilleen. Varjo- ja marhanliljat ovat komeita talvella, mikäli varret vain pysyvät pystyssä. Laonneet leikkaan, pystyt saavat jäädä. Tämä on marhanlilja 'Early Bird' 3.1.

Tässä se on tänä aamuna. Vielä kauniimpi, vai mitä?

Onhan se toki vielä kauniimpi kukkiessaan. Kukkakuvia laitoin viime kesänä paljonkin, mutta tässäpä kuva hetkeä ennen kukintaa juhannusviikolla.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Tammikuun kalenteripoika

 Siitä ei saa kuvaa ulkona, ellei ole hyvin nopea.

Ja minä en ole ollut. 

Eilisaamuna heräsimme valkoiseen maisemaan, sitä ennen oli mukavan vihreää ja manulin tassuille sopivaa. Mutta sittemmin ovat ulkoilut olleet salamannopeita vessapyrähdyksiä, joihin en ole ehtinyt mukaan. Ja jos olisinkin, saattaisi kuvissa näkyä vain harmaa pörröinen viiru, niin kiire sillä on. Paitsi vessatoimituksella tietenkin, mutta sen verran yksityisyyttä täytyy kaverille suoda.

Ransu viettää pääosan ajastaan sängyssä, milloin vatsallaan, milloin kyljellään ja aika usein myös selällään käpälät kohti kattoa. Siitä voi kukin napata itselleen mieluisan tavan viettää tammikuuta.

Mustin mielestä lumi on ihan kivaa, mutta kyllä sekin ottaa päikkärit untuvapeiton uumenissa itselleen kaivamassa iglussa päivittäin. 

Minä en Ransun tavoin ole lumesta innoissani, niinpä tämä on ainoa ottamani kuva, jossa sitä esiintyy.

Uudenvuodenaattona oli näin ihanaa, ei hippuakaan lunta missään. Lisäksi siinä oli kaksi aurinkoista päivää peräkkäin, vaikka onnistuinkin ottamaan kuvan juuri, kun pilviä alkoi kertyä. Nytkin aurinko kurkistelee, ihanaa.

Toisaalta ihan hyvä, että lunta tuli edes tuo muutama senttimetri, sillä viime yönä oli –9 astetta jossain vaiheessa. 

Kalenteripoika, pantteri ja minä toivotamme mukavaa kevään odottelua!

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus