Pakkaspäivän pohdintoja

 Aamulla, kun avasin makuuhuoneen verhot, näin metsäkauriita.

Naapurin puolella, onneksi! Menin silti ovesta hätyyttelemään ne pois, jotta eivät saisi mitään ajatuksia siirtyä lähemmäs.

Käärin eilen Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heiden pressun sisään, kun oli luvassa niin kovia pakkasia. Pressu menee helposti ja nätisti verkolla suojatun pensaan ympärille. 

Melkoiselta iglulta tuo näyttää. Ei sitä varmaan muuten olisi tarvinnut suojata, selvisihän se viime talvestakin. Mutta pressua ja köyttä on ihan puskan viereisessä katoksessa, joka on entinen sauna – niin lähellä, että lähes jo pensaan ympärillä. Pensaassa on nyt niin paljon nuppuisia kukintoja, että olisi kiva nähdä se kunnolla kukassa.

Pakkasjakso on loiventunut ja lyhentynyt. Viime yön alin oli –5,9 eikä sen kylmempää ehkä olekaan tulossa. Vielä eilisessä ennusteessa luvattiin –8 astetta keskelle päivää tälle ja huomispäivälle. Tällä hetkellä ennuste sanoo, että tiistaina ollaan jo nollassa – ja viikon kuluttua käyrä kulkee plussan puolella hamaan tulevaisuuteen.

Tilanne on lupaava. Ojat ja salaojat vetävät. Tämä on erityisen ihanaa, kun vertaa tilannetta vuoden takaiseen:

Sama paikka tasan vuosi sitten. Toivoton jääpaisumus, joka ulottui useita metrejä ojien ympäristöön. Tässä kosteikkopuutarhassa oli noin 10 cm paksu jää. Ihan ihme, että suurin osa kasveista selvisi.

Tokihan tässä vielä voi tulla jääkansia, maaliskuussakin ehtii vielä. Mutta toistaiseksi iloitsen tästä – olen sellainen ihminen, että mieluummin iloitsen etukäteen kuin pelkään pahinta. Iloisessa odotuksessa on niin paljon mukavampi elää. Ja kyllähän tämä hyvältä näyttää, kun maa ei ole pahasti jäässä. Kevättalvella saattavat ojat hyvinkin vetää.

Kaunista on, kun aurinko paistaa. Tämä on kaita-asteri 'Prince'.

Joulukuussa kuvasin saman asterin viimeiset kukat jäätyneinä. Tuolloin sai auringon matalia ja harvoja säteitä metsästää, nyt niitä tulvii taivaan täydeltä!

Preeriallakin kaikki vielä törröttää. Paitsi raparperi, jonka varret olen leikannut.

Koristekastikka 'Overdam' on parhaita koristeheiniä talveen. Osa varsista lakoaa tuulessa ja tuiverruksessa, mutta kukkavarret ovat sen verran kevyet, että aina osa jää pystyyn. Varret ja kukintojen jämät keräävät kuuraa, joka loistaa auringossa kuin timanttinen suihkulähde.

Lunta ei ole kuin 1–2 cm kasvien suojana, joten leikkasin männystä oksan ja kasasin havuja ilmavasti lumikellojen päälle. Etenkin ne lumikellot, joiden kukkavarsi on jo pitkä, sai peitellä äärimmäisen varovasti, etten tuhoa kukkia tai katko varsia.

Nyt mittari näyttää kuitenkin –8 asteen sijasta –1,3 varjossa, joten huomattavasti ennustettua lämpimämpi päivä tästä tulikin.

Havukasa suojaa 'Hippolyta' -lumikellojen lisäksi myös 'Hippolyte' -ranskanruusua. Sen, kuten muidenkin ruusujen, varret ovat vihreät ja valmiina kevääseen.

Joulukuussa kasasin raakavillaa kaikkien Austin-ruusujeni tyville. En ole niitä yleensä suojannut mitenkään, mutta viime talvi oli niin ankara, että moni näistä ruusuista kärsi siitä selvästi. Täksi talveksi ei olisi varmaan tarvinnutkaan suojata. Tässä vastaus Kivipellon Sailan joskus esittämään kysymykseen siitä, miten käytän villaa. Suojaan talvenarat kasvit tällä tavalla.

Ihanat, aurinkoiset päivät ovat olleet omiaan oksien haketukseen ja polttopuiden pätkimiseen ja pilkkomiseen. Keli suorastaan vetää ulos. Ja kun pihalla on niin ihanan helppo liikkua! Ei ole jäätä, ei paksua lunta.

Tässä 'Mount Aso' -puuteripajun oksa sinulle. Ihanaa ystävänpäivää, blogiystäväni!

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Koristekastikka, tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Puuteripaju Salix gracilistyla

Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä