Juhlapäivä

Tasan seitsemän vuotta sitten tein kaupat tästä tilasta. Pääsin käymään täällä ensimmäisen kerran omien avainten kanssa vasta juhannuksen alla. Juhannuspioni oli silloin komea, osittain jo ohikukkinut. Se kukki purkukuntoisena ostamani vanhan talonrötiskön edustalla.

Nyt se aloittelee kukintaa samassa paikassa, vaikka olen siirtänyt sitä tästä runsain lapiollisin sekä muihin paikkoihin omalle pihalle että ystäville, pois talonkorjauksen tieltä. Talon edessä asuva puska on edelleen komea, vaikka yritän yhä vain siirtää sitä paloina muualle tulevan kuistinrakennustyömaan alta.

Kesäkuun viidenteen liittyy myös toinen suuri juhla. Se on Mustin epävirallinen syntymäpäivä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta koska Musti on syntynyt kesäkuun alussa samana vuonna kuin ostin tämän tilan, päätin yhdistää nämä juhlat yhdeksi suurjuhlaksi. Tässä kuvassa Musti on noin puolivuotiaana tarkkailemassa tipu-teeveetä Helsingissä.

Ystäväni lähetti sopivasti tänään kuvia, jotka on pelastettu hänen vanhalta jumiin menneeltä tietokoneeltaan. Pian sen jälkeen kun olin saanut Mustin, se kiintyi ystäväni Vanni-koiraan ja he saivatkin viettää useimmiten viikot yhdessä Korppoossa sen sijaan, että olisin vienyt Mustin kaupunkiin.

Sitten kuvioihin tuli Viljo. Tässä harrastetaan kuvio-kuivakelluntaa yhdessä Vannin kanssa.

Musti ja Viljo olivat kuin paita ja peppu (eikä Vannikaan kaukana ollut, kuten kuvasta näkyy).

Joulujakin vietettiin Korppoossa yhdessä Vannin ja Viljon kanssa. Musti oli kiinnostunut kuusen koristelusta, sittemmin Musti ei olekaan saanut joulukuuseen tutustua. Ehkä sellaisen voisi jonakin jouluna laittaa, kissoja varten.

Yhteisjoulu kavereiden kesken on parasta!

Sittemmin Viljosta tuli enemmän minun kissani, kun ei niitä voinut Mustin kanssa ollenkaan erottaa (enkä minäkään voinut elää ilman Viljoa).

Viljon poismenon jälkeen perheeseen tuli pieni pörröinen riiviö nimeltä Ransu.

Syntymäpäiväsankari on viettänyt 7-vuotisjuhlapäivää perheen parissa ja pitkistä kylvyistä nauttien.
Kiitos J kuvista!

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'

Vahdissa ja väsyksissä

Musti suhtautuu koiriin tyynesti. Teini-ikäinen Lávvi on rasittava, niinpä Musti vetäytyy mielellään omaan rauhaansa. Koirat kohdatessaan se silti puskee ystävällisesti häntä pystyssä.

Ransu on ominut sängyn ja koko makuuhuoneen. Jos koira yrittää makuuhuoneeseen, Ransu murisee ja mulkoilee.

Ja mamma on sitten MUN mamma, eikä varsinkaan koirien!

Huoneesta toiseen hiipparoidaan äänettömästi kuin tiikeri viidakossa. Koirat pysyvät hipi hiljaa eivätkä uskalla hengittääkään, kun Ransu kulkee huoneen poikki.

Lávvi: Tulkaa joku pelastamaan mut täältä. Täällä on kauhea tyrannia.

Sitten teini nukahti.

Illemmalla haukotuksia kuuluu sieltä sun täältä, eikä vähiten minusta. On vaikeaa nukkua, kun tyynyn vierestä kuuluu Ransun murinaa heti jos koira (olohuoneessa) kääntää kylkeä. Koirat heräävät varhain ja alkavat vinkua, kun minä puolestani yritän kääntää kylkeä (jatkaakseni makeita aamu-unia).
Ruokahetkiä pitää vahtia, sillä koirat syövät hotkimalla, kissat taas kaipaavat ruokarauhaa, sitten koirat pitää päästää ulos mutta Ransu seisookin keskellä eteistä eikä päästä niitä ohi, sitten tiellä kävelee koiria pelkäävä ihminen ja koirat pitääkin ottaa sisään, mutta Mustilla on juuri maksa kesken eikä Ransu päästä koiria muutenkaan sisään, sitten koirilla on taas ruoka-aika jne. jne. Alan ymmärtää monilapsisten perheiden äitejä! Jossakin vaiheessa tajusin, että minulla on ollut vessahätä jo monta tuntia mutta en ole ehtinyt käydä edes vessassa. Pihatöitä olen onneksi silti ehtinyt tehdä, niihin koirista on ollut seuraa, vaikka ne eivät auttaneetkaan kaivamaan istutuskuoppia siitä huolimatta että pyysin.

Keittiössäkin on uninen tunnelma. Pöydän kulman takana oleva musta mytty on...

...varasängyn rauhallisen takanurkan itselleen ominut Musti.

Ransukin on ihan tööt.

Rauha maassa!

Ne taas

Me ollaan taas täällä! Ja me ollaan niin kivoja!
Lapinporokoirat Vanni ja Lávvi ovat luonani hoidossa muutaman päivän.

(Sadattelua)

Jos Ransu olisi päättämässä, kaikki koirat pakattaisiin avaruusrakettiin ja lähetettäisiin kiertoradalle.

Saadaanko me jo liikkua?

Koska kissoilla ei muuten ole ruokarauhaa, ne saavat nauttia erioikeuksia kuten syödä tiskipöydällä. Koiran tuijotus saa ainakin minun kissat väistymään kupilta, sillä ne ovat tottuneet syömään rauhassa ja omaan tahtiin.

TAAS se saa jotain hyvää ja minä kuolen nälkääääään...
Lávvi osaa näytellä nälkäkuoleman partaalla sinnittelevää raasua varsin vakuuttavasti.

Eikö mekin saatais? Tuoksuu niiiin hyvältä!

No ette todellakaan.

Ja nyt tulen ja syön TEIDÄTKIN!

Ransu ei juurikaan osoita heltymistä koirakantaa kohtaan, vaikka koirat käyttäytyvät varsin mallikkaasti – mitä nyt Lávvi teini-ikäisenä välillä innostuu riehumaan. Sen verran edistystä on tapahtunut, että Ransu on oppinut siirtymään sivuun, jotta koirat pääsevät sisään tai ulos – tai huoneesta toiseen. Pitkän suostuttelun jälkeen tosin. Mutta se on varmaan silti suuri edistysaskel kohti koirien olemassaolon hyväksymistä.

Työhuone evakossa ja levottomia öitä

Koska muurari-Anne nukkuu keittiössä siinä kohdassa, jossa työhuoneeni yleensä on, olen siirtänyt pienen työpisteeni makuuhuoneen ikkunanurkkaan. Pöytä on oikeasti lasten kaluste, joten se on matala. Onneksi nyt ei ole kovat työkiireet.
Työnteko makuu-huoneessa ei yleensäkään ole minusta hyvä. Aivan työpöydän vieressä on vaikea unohtaa työasiat ja nukkua. Tosin viime öinä nukkumisongelmia on aiheuttanut tietty levottomuus, johon on sisältynyt murinaa ja vinkumista. Arvasitte oikein: Vanni ja Lávvi olivat taas hoidossa!

Ransu on nauttinut täysin siemauksin koirien pompotta-misesta. Kun ne tulivat, ei Ransu päästänyt poppoota kuistilta sisälle, vaan seisoi keskellä oviaukkoa ja sähisi. Ruokakipon äärellä Ransu ei tahdo päästää koiria samaan huonee-seen. Olen myös moneen otteeseen nähnyt Ransun ottavan askelia koiria kohti ihan vain pelotellakseen niitä.

Vanni: Vink vink, olen kiva koira, näetkö häntä heiluu, ja olen varsinkin tosi kivaa ruokaseuraa!
(Lávvi yrittää olla niin huomaamaton kuin mahdollista.)
Ransu: Murrrrr....

Vanni: Huokaus. (Asettuu makaa-maan. Lávvi istuutuu viereen.)
Ransu: Rousk rousk... Murr... Rousk rousk...

Lávvi on todellakin oppinut kunnioittamaan Ransua. Toissa iltana, kun olimme käymässä nukkumaan, kömpivät koirat uimareissusta väsyneinä sängyn alle. Ransu tuli sängyn päälle, hiipparoi reunalle ja kurkkasi: Ahaa! Koiran pehva pisti ulos sängyn alta. Seuraavassa räpäyksessä Ransu veti ilmaveivin ja koira säntäsi ulisten karkuun.

Pihalla on kaikenlaista ihanaa, mistä ei välttämättä ennätä nauttia-kaan. Magnolia 'Susan' avasi nuppunsa ja kukka oli ruskistunut ennen kuin tajusin käydä katsomassa sitä. Tämä valkokukkainen tuoksu-kurjenpolvi on avannut kukkiaan viime päivinä.

Ehkä huomisen jälkeen ehtii taas paremmin pihapuuhiin, käyn huomen-aamulla hakemassa viimeisen lastin tiiliä. Sitten alkaa noin parituhatta tiiltä olla kasassa. Niistä riittää pihaprojekteihinkin, ostin mökin rakentaneen pariskunnan ylijäämätiilet, joita oli reilusti sillä mökistä tuli aiottua pienempi. Onneksi huomaavainen ihminen on lainannut minulle nelivetoisen pickuppinsa, sillä ovat lastit kulkeneet hieman hankalan metsätien takaa. Kiitos Knatte!

Valkokukkainen tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum 'Album'

Helmikuun kalenterityttö

Ohoh, kuu lähenee loppuaan eikä kalenteripoikaa ole vielä esitelty. Nyt onkin vuorossa tyttö: lapinporokoira Lávvi, josta on kirjoitettu aiemminkin, kun tytöt olivat minulla hoidossa ja Ransu irvisteli ja raivosi.

Lávvi asuu äitinsä Vannin kanssa Korppoossa. Näissä viime syksyisissä kuvissa Lávvi on vasta neljän kuukauden ikäinen. Nyt se on kookkaampi kuin äitinsä. Vanni onkin aika matala.

Lávvi ja siskonsa Villa viisiviikkoisina mönkiäisinä kotipihallaan.

Lávvi ja Vanni minun pihallani viime syyskuussa viikonloppuhoidossa. Vanni näyttää todella pulskalta, varsinkin verrattuna honkkelisääriseen tyttäreensä. Taustalla vino saunani, joka on paikallinen Pisan torni -nähtävyys.

Ransu vahtimassa koiria. Jos Ransu saisi päättää, kukaan koira ei astuisi tältä kuistilta sisään. Ransu asettuu koiran lähestyessä keskelle kuistia sähisemään.

Yksinäisen soturin taistelu

Ransu on todellakin periaatteen mies. Koirille ei anneta periksi. Niiden kanssa vaan ei ystävystytä!

Vaikka Lávvi lähtee poispäin, Ransu pitää tassua isku-valmiina. Ei sitä koskaan tiedä!

Hitto mä kiipeen puuhun. Siellä saa olla rauhassa! prkl!!!

Lávvi jää odottamaan. Kai se sieltä joskus tulee.