Sunday, 19 September 2010
Yksinäisen soturin taistelu
Ransu on todellakin periaatteen mies. Koirille ei anneta periksi. Niiden kanssa vaan ei ystävystytä!
Vaikka Lávvi lähtee poispäin, Ransu pitää tassua isku-valmiina. Ei sitä koskaan tiedä!
Hitto mä kiipeen puuhun. Siellä saa olla rauhassa! prkl!!!
Lávvi jää odottamaan. Kai se sieltä joskus tulee.
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Kyllä vihainen ja reviiriään puolustava kissa on jotain, mitä vastaan ei kovin moni halua vapaaehtoisesti lähteä.
ReplyDeleteKeep up the good work, Ransu, pian saat olla rauhassa :)
Ransulla on todella hurja puolustustahto! Vaikka vastassa on kaksi isompaa. Toisaalta, koirat osaavat varoa kissaa - nyt myös Lávvi. Tämä onkin pennulle hyödyllinen koulutusviikonloppu.
ReplyDeleteHyvä Ransu, nin sitä pitää, anna kuonoon vaan! ;) tykkään erityisesti hänen ilmeestä kuvassa 3. Mulla oli kerran T-paita jossa luki "Senttikin lähemmäs niin läsähtää" löytyisiköhän niitä minikoossa...
ReplyDeleteMikä taistelutahto ja peräänantamattomuus! Koirien lähdettyä tarttee Ransun tarkistaa varmaankin paikat vielä useamman kerran. Ja missä on Musti?
ReplyDeleteNää on ihan uskomattomia vesseleitä :D Olen jotenkin ajatellut, että lapinporokoirat olis isompia, eiks noi ny niitä ollu... vaimikäseoli...
ReplyDeleteVanni on pikkuisen matala lapinporokoiraksi, Lávvi on vasta nelikuinen mutta jää varmaan äitinsä kokoiseksi. Ei ne kovin isoja ole, ainakaan tämä sukulinja.
ReplyDeleteLinda, Senttikin lähemmäs niin läsähtää olis just oikea t-paita Ransulle!
Hassua miten Ransu noin reagoi koiriin. Vieraan kissan nähdessään se hiippailee mahd. huomaamattomasti pois, varmaan tekisi niin jos olisi aggressiiviset koirat. Mutta kun ne on hyvin käyttäytyviä niin niille voi piruilla ;-)
Kirsikka, Mustia ei hetkauta koirien vierailut. Se touhuaa omiaan. Se todella rakastaa Vannia mutta Lávvin jatkuva heiluminen saa Mustin pysymään vähän omissa oloissaan. Mutta Musti onkin tottunut koiriin jo ihan synnyinkodissaan, se on niiden kanssa ihan rauhallinen.
Mitähän se tykkäisi meidän Väinöstä...hm..hmm...Väinö on liian utelias ja liian kömpelö, se sais varmaan kissantassusta...olikos sulla koiriakin vai ovatko vierailulla. Kyllähän koirat ja kissat toimeen yleensä tulevat josa ovat samassa perheessä. Mun kaverilla on koira ja kaksi kissaa..syövät samasta kupista välillä.
ReplyDeleteTänään oli täällä etelä-suomessa ihanaa kun paistoi A U R I N K O ja sai tehtyä pihahommia...ja haettua sammalta ja jäkälää ( luvan kanssa ;=) ) metsästä, niistä on kiva laitella vaikka mitä.
Mukavaa viikon alkua sinulle sinne saaristoon.
Tuija, nuo olivat tuttuja koiria viikonloppuhoidossa. Tai Vanni on tutumpi, Lávvi vasta pentu ja siksikin tietysti ärsyttävä kissan mielestä. Rauhalliset koirat on ok, Mustilla on myös yksi kultainen noutaja -ystävä, jota hän puskee ja nuolee. Ransu ei harrasta rakkautta yli lajirajojen mitä koiriin tulee, tosin kylläkin ihmisiin ja varsinkin lapsiin on tykästynyt.
ReplyDeleteDahlia, minunkin mielestä Ransu on komea ja kaunis, se muistuttaa entistä enemmän ilvestä kun se on raivoissaan <3 Pikku hurja söpö-ilves!
Ran-SU, tsemppiiii!!!! Toivottavasti ne kauheat koiruudet vihdoin häipyivät eivätkä heti palaa. Huh ja HYH. Täällä on kovasti myötäeletty ja luettu kaikki silmä tarkkana Saaripalstan kuulumisia koko viikonloppu ja pidetty Yksinäisen Urhean Soturin puolta, mutta nyt vasta Blogger suvaitsi antaa meidän kommentoida. Huh mikä viikonloppu - talo täynnä häiriköitä ja vain yksi järkevä ja johdonmukainen tyyppi jöötä pitämässä. Toivottavasti saat edes kunnon muikkuannoksen palkaksi kolmen päivän kauhistuksesta!
ReplyDeleteOi, mä samaistun niin Ransuun! Tsemppiä!
ReplyDeleteVai on blogger tehnyt sellaista kiusaa. Koirat läks ja Ransu, pari kertaa pihan ja talon tarkistettuaan, pääsi itse asiaan eli myyräjahtiin. Hitsi, koko viikonlopun on myyrät pitäneet juhlia nenän alla mutta kun ei ole voinut keskittyä niihin.
ReplyDeleteKiitos myötäelämisestä ja tekstiviestistä kesken pahinta taistoa. Ransu kuitenkin piti hyvin puolustuslinjat eikä antanut periksi.
Ransu sai keitettyä ahventa jo eilen, mutta ehkä tänään pystyy siihenkin keskittymään, jos jaksaa muutaman läskin vesimyyrän jälkeen enää mitään.
Ransu on aikamoinen: se meni pentukoiran ruokakipolle kun annoin pennulle ruokaa, ihan tahallaan, tuijotti Lávvia ja pörheänä meni syömään sen ruokia! Lávvi uikutti vieressä. Ransu oli tyytyväinen itseensä.
Teillä on näköjään "love and war"-feelis seillä teillä :)
ReplyDeleteKivaa jos mun atlas-kukat vielä kukkii, se kukkii todella kauan. Se on ollut yks mun lemppareista monta vuotta. Mulla on tapana vaan heittää siemenet kuinka sattuu, ja aina onnistuu :)
Häv a nais dei!
/Nina
Nyt on onneksi taas rauha talossa. Vaikka koiravieraat oli tosi kivoja! Eikä ne tahallaan Ransua kiusanneet, mutta Ransulla näyttää olevan normikissaa kovempi taistelutahto mitä kodinpuolustukseen tulee.
ReplyDeleteAtlas- tai suomeksi silkkikukka (!) on ihana, minulla oli itse asiassa sitä entuudestaan mutta ne on valkoisia ja voimakkaan pinkkejä. Nuo sinulta saadut on ihanan pastelli-puuterisia. Nyt minulla on siis kolmea väriä! Ihan samalla tavalla heitän siemenet syksyllä samaan ruukkuun kuin missä ne kukkivat kotirapuilla ja aina keväällä niitä nousee sieltä :-) Nyt teen saman englantilaisessa puutarhassani, missä sinulta saatu "kanta" saa kasvaa.
Kyllä on Ransulla tekemistä pitää reviiri itsellään,heh.:D.Se vaatii välillä kovaa työtä,noin sitä pittää olla välillä julmakin,jos meinaa pitää puoliaan!
ReplyDeleteOlipas mukava lukea Vannin ja Lavvin vierailusta. Hyvä on Lavvin oppia kunnioittamaan kissoja. Kissoille rauhallisia koti-iltoja ilman koiria!
ReplyDeleteSinun olisi ehkä ollut vielä mukavampi lukea jos olisi ollut rauha maassa! Lávvi oppi tosiaan pitämään välimatkaa mitä kissoihin tulee. Muutenhan se on ihan mahdoton huomionkerjuri, kiipeää syliin ja rakastaa ihan kaikkia.
ReplyDelete