Saturday, 25 September 2010

Tunnaritunnelmissa

Voihan vimpulan pimpula. Mustetta ruudulla -blogin S antoi tunnustuksen Saaripalstalle muun muassa siitä, että täällä oppii uutta. No mutta, sehän on hienoa! Saaripalstan toinen "S" kiittää!
Seuraavassa pyydän anteeksi niiltä jotka eivät joka kuukausi jaksa lukea seitsemää tunnustusta minusta. Valitsin aiheeksi kaupunkiasunnon, sillä olemme kissapoikien kanssa nyt kaupungissa työni takia.
Ja tämä pitäisi antaa eteenpäin seitsemälle. Niin monella on tämä jo ollut, että katkaisen omalta osaltani ketjun tähän mutta annan muuten vain halin jokaiselle ihanalle blogille jonka tiedän!

Kaupunkiasuntoni on 1970-luvun alun betonilähiökerrostalossa. Muutto on edelleen vähän kesken, sillä käyn täällä vain työni puolesta ja heti kun voin, nostan kytkintä kohti länttä ja sen saaristoa.
Rakastan vanhoja astioita, varsinkin sellaisia, joiden kuviot puhuttelevat niinkuin tämä käsinmaalattu marokkolainen kuppi, Iittalan Taika-astiat ja tietysti äidiltä saadut perintöastiat.

Askeettisuus ei kohdallani tule kysymykseen, sillä minua huvittavat niin monet pikku hahmot ja haluan ympäröidä itseni niillä. Nämä hiirulaiset asustavat makuuhuoneen kirjahyllyssä, korkealla kissojen ulottumattomissa. Kirjahyllyissä on kuivuneita kotiloita, sillä ne ovat venevajani vanhoja lattialankkuja.

Olen isäni tytär siinä, että minäkin uskon, että taidetta voi tehdä itse ja sen ei tarvitse olla vakavaa. Todistukseksi mielipiteestään isäni toi työmaalta räjäytyksessä käpristyneen kattolevyn, johon äiti ja sisko liimasivat muovisia pikkueläimiä. Olin vaahtosammuttimen kokoinen. Nyt nykytaideteos on olohuoneeni paraatipaikalla.

Taulun alla on isäni vanha flyygeli. Isäni muutti äidin kanssa yhteen ja toi flyygelin taloon. Kun isä kuoli, koin, ettemme yksinkertaisesti voi myydä flyygeliä. Tämä ei valitettavasti tule koskaan mahtumaan kotiini saareen, joten se on tuomittu elämään kuivailmaisessa betonitalossa ja kärsimään, mikä harmittaa. Soitan flyygeliä rikollisen harvoin.

Miksi kaikkia koriste-esineitä pitää pitää jatkuvasti esillä? No kun ne ilostuttavat...
En sentään ole siinä pisteessä, että joulukoristeet roikkuisivat katosta kesät talvet. Olen käynyt sellaisessa talossa Yhdysvalloissa kesällä ja se oli outoa. Joku voi tosin olla sitä mieltä, että nuo punaiset possut olisivat jouluisia.

Pidän fikan, kahvipaussin, bakelseineen joka iltapäivä. Ei voi olla liian kiire. Yleensä bakelset ovat hieman parempaa tavaraa kuin digestivekeksit!

Jossain vaiheessa aloitin jonkun remontinkin, mutta se on hieman kesken. Makuuhuoneen reunat laatoitin ja laitoin niiden keskelle jääneeseen syvennykseen maton. Mutta tuo parketin valkovahaus... hmm.
Lisäksi olen viluvarvas, kuljen kesät talvet villatohveleissa. Voisi näköjään hankkia uudet.

21 comments :

  1. Upeita ideoita! Mielenkiintoinen koti sinulla kaupungissakin. Hiirilaiset ja eläintaulu Hienoja!
    Mukavaa lauantai-iltaa sinulle, Ransulle & Mustille! :)

    ReplyDelete
  2. Kiitos hauskasta kaupunkikotikierroksesta Saila! Näyttää kotoisalta ja viihtyisältä ja nuo pienet hiiret kodissaan saivat hymyn huulille!

    ReplyDelete
  3. Tällaiset kierrokset on aina niin mielenkiintoisia ja mukavia. Tuli todella kodikas olo kun näki miten muistot ja iloiset jutut on esillä. Olen heikkona kaikken tuollaiseen. Pitäähän tossuissa muuten olla kunnon ilmanvaihto lämmityksen lisäksi;)

    ReplyDelete
  4. Niin, tervetuloa pieneen lähiöasuntooni rakkaat blogiystävät! Onhan se tärkeää että tilapäisessäkin kodissa on viihtyisää. Vaikka on täällä pahvilaatikoita niin, että niiden väleissä joutuu pujottelemaan. Sitä kestää sillä se on tilapäistä (ainostaan silloin kun olen kaupungissa ;-))
    Kiva että tekin saatte jokapäiväistä iloa pikkuisista hassuista ja muistorikkaista jutuista. Muistakaa että saitte halit, ystävät! Ne voi laittaa kiertoon, esimerkiksi lähimpää löytyvälle olennolle!

    ReplyDelete
  5. Onnea tunnustuksesta, ihanahan blogsi on ja on niiiin mukava lukea myös kissojesi puuhista, eläinrakas kun olen. Niih, varpaan
    kynsihän se sieltä pilkistää, kyllähän nuo vielä jalassa pysyvät, joten ei tartte vielä uusia.;=)
    Mukavia tunnustuksia...

    ReplyDelete
  6. Olet tunnustuksen ansainnut,sinulla on kaunis blogi ja hyvät kuvat ja niihin kertomukset.:)Näyttää olevan hyvä koti kaupungissakin,jossa kissat viihtyvät ja hiirulaiskotikin on viihtyisän näköinen.Mukavaa Sunnuntai aamun jatkoa!

    ReplyDelete
  7. Nyt pikkasen vielä mittakaavaa: minkä kokoinen kattolevynpala on?

    ReplyDelete
  8. Hehe... se on 97 kertaa 43 cm, tosin hieman vaikea mitata kun on rutussa. Eikun etsimään omaa!
    Kiitos kiitos Tansku ja Tuija!

    ReplyDelete
  9. Ihanat kuvat taas, ja hienoa taidetta :)!

    ReplyDelete
  10. Ihana postaus - taas! Aina tulee jotain uutta kiinnostavaaa esiin! Taideteos on mainio, perheestäsi tuli kaunis käsitys pelkästään tämän perusteella.

    ReplyDelete
  11. On hauskaa yrittää rakentaa mielikuvaa kustakin blogin kirjoittajasta sen perusteella, mitä hän kirjoittaa. Tästä sai ison kulmapalan "Saaripalstan pitäjä" -palapeliin :-)

    ReplyDelete
  12. Kiitos vain! Heh, onhan tämä ehkä vähän sherlockholmesmaista, jos aikoo selvittää millaisia me blogistit kukin olemme.

    ReplyDelete
  13. Oijjoi miten mahtava taulu! ja kaunis flyygeli. ja kaikkea. :)

    ReplyDelete
  14. Nå jåå...! Arvaa vaan onko ylellistä. Flyygeli oli eka tavara joka asuntooni kannettiin ja paikka sai instant-tyyliä.

    ReplyDelete
  15. Tuo kattopelti kuuluu varmaan aikaan jolloin Laila Pulinenkin räjäytteli omia taideteoksiaan hiekkakuopalla... ja jälki oli aika saman näköistä.
    Koita nyt kestää kaupungissä, että saat työt taas jamaan ja pääset kotiin.
    ee

    ReplyDelete
  16. Jeps, kiitos ee! On työssä hyviäkin puolia. Esim. kivat työkaverit.

    ReplyDelete
  17. Kiitos kte ja heippa pitkästä aikaa!

    ReplyDelete
  18. No huu, minä olen siinä vaiheessa, että joulu- ja pääsiäiskoristeet ovat esillä koko vuoden - tosin Riihimäen lasipurkkeihin koottuna kumminkin, ei kuusenoksille ripustettuna;) Mutta näkyvissä.

    Mainioita kuvia, esineitä ja tauluja - tykkään tyylistäsi:)

    ReplyDelete
  19. Ai no hyvä että muutkin tunnustavat pitävänsä kaunista ja jouluista esillä ympäri vuoden. Nytpä kehtaan myös tunnustaa, että kaupunkiasuntoni parvekkeella on sinisiä ja valkoisia valosarjoja katossa toimittamassa valaisimen virkaa ympäri vuoden. Ja keittiön ruokapöydän päällä lamppuna on valkoinen paperitähti...

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!