Friday, 15 November 2019

Kuusi kuvaa kesästä

Saaripalstalle tuli haaste Rikkaruohoelämää -blogista. Suurkiitos! Kesän kuvia tuli katsottua, ihanaa.
Haasteen teemana on paras. Tässä oma otantani.
Kesän paras hajuhernekombo oli ystävältä saatu Chiltern Seedsin Mulberry Mix -väriseos. Aivat ihanat sävyt yhdessä.

Kesän paras valo... ihaninta on kesäkuussa, kun on valoisaa lähes ympäri vuorokauden. Harvoin olen aamutuimaan hereillä, mutta nyt olin ja ikuistin Rohanin aamuauringossa. Voi sisso, sano. Voiko tuollaista ollakaan, ihmettelee marraskuussa tarpoja. (Vaikka tänään paistaakin).

Paras bloggaajahetki oli Suvikummun Marjan järjestämä tapaaminen Vakka-Taimeen. Tässä ihailemme kanadanliljoja.

Paras puutarhakaveri oli tietysti Saaripalstan oma puutarhapantteri Musti.

Paras ruusu... nyt menee vaikeaksi ja varaan oikeuden muutoksiin. Keväällä hankittu, kertaalleen kuolleen tilalle löytynyt David Austinin ruusu William Morris taitaa viedä voiton. Hempeä, täydellinen lämpimään taittava pinkki, tuo Austineille tyypillinen kerrannaisuus, ja vielä yhteensopivuus viereisen 'Rozanne' -kurjenpolven kanssa ja sävyyn sointuva kivimuurin roosa kivi taustalla. Odotan tältä kiipeämistä viereisen pihaportin tolppaan.
Lähes unohdin mainita, että William Morrisin suunnittelemat kuosit kuuluvat ehdottomiin lemppareihini, joten lajikenimi tuo lisäpisteitä.

Paras kukkayhdistelmä on ehkä tämä: loppukesällä kukkaan tullut kerrottu jaloängelmä 'Hewitt's Double' ja rikkaporkkana. Täydelliset!

Jaahas, kuusi tuli täyteen eli lisäajalla mennään.
Kesän parhaat hetket taitavat olla niitä, kun olen saanut jotakin tehtyä ja suoristaudun riippumattoon. Ransu tai Musti hyppää yleensä päälleni ja siinä kellotellaan muutama minuutti. Muotopuutarha on aivan vieressä, joten riippumatosta käsin voi tarkastella kasvikomboja ja miettiä kehitystä.

Loppuun paras muikistelija: Ransu. Lisänä se toinen kesän paras kuvausvalo eli iltavalo.

Lähetän haasteen eteenpäin Navettapiian puuhamaalle.
Huomaan, että en lukenut ohjetta huolella ja valitsin kuusi parasta, kun olisi pitänyt valita vain kuusi kuvaa kesästä, joista yksi on paras muisto. Sitä parasta muistoa en nyt ollenkaan osaa nimetä, ja koska en yleensäkään noudata ohjeita, niin menköön tällä omalla tyylillä jälleen kerran.
Tässä kuitenkin ne viralliset ohjeet.

Kuusi kuvaa kesästä- haaste:


Tämän vuoden teema on paras.
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.
Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.


Hajuherne eli tuoksuherne – Lathyrus odoratus
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Rikkaporkkana – Daucus carota

Monday, 11 November 2019

Marraskuun kalenteripoika

Ajattelin ensin, että marraskuun kalenteripoika olisi Ransu, kun hän sai niin paljon ihailua ja kehuja käydessämme eläinlääkärin senioritarkastuksessa. Nyt kotiin päästyämme Musti on niin elementissään pantteripalstalla, että kyllä se kalenteripoika on ilman muuta Musti. Kirjoitan Ransusta sitten toisella kerralla.
Kuvassa voi Mustin lisäksi ihailla kauniita marraskuun sävyjä. Nurmikko hohtaa vihreämpänä kuin kesällä konsanaan, ja keltaiset ja ruskeat värit ovat niin kauniita.

Mustista on vaikea saada kuvaa, kun se on koko ajan puuhaamassa jotakin (ellei ole levolla lataamassa pantteripattereita). Tässä tarkastettiin Onnin lähettämä kissanminttu. Siinä on vielä vihreä oksa. Musti on jo suuntaamassa kohti seuraavaa kohdetta.

Kirsikkapuun juurella Musti tuumaili aikansa, kavutako puuhun vai ei. Päätti sitten, että ei tällä kertaa.

Huomasin Mustia zuumaillessani, että naapurin villissä omenapuussa (ts. ei lajike vaan varmaankin siementaimi) on hienosti pienet omenat oksilla, koristeellista.

Makeammat omenat maistuvat linnuille ensin. Keräsin neljä viimeistä lähes ehjää omenaa omasta 'Åkerö' -puustani, kaikissa vähän tikan nokan jälkiä, mutta eiköhän noista joku piiras tule. Jäljelle jäi vain muutama, jotka on nakuteltu pahemmin.

Jyrsijät vapisevat. Pantteri keskittyy.

Mustassa samettiturkissa erottuvat pienet pisarat kuin timantit.

Tällä kertaa pantteri keskittyi söpöilyyn. Tassut ja häntä siististi järjestyksessä.

Mustin päivän kohokohta on nyt se, kun menemme nukkumaan. Se tulee oikein juoksujalkaa sänkyyn ja asettuu päälleni, joskus en ehdi edes itse käydä kunnolla maaten, kun Musti jo tassuttelee päälläni hakien parasta paikkaa. Marraskuun hyviä puolia on sekin, ettei tarvitse huhuilla kissaa iltamyöhällä sisään.
Marraskuun kalenteripoika toivottaa kaikille pörheitä ulkoiluja ja lämpöisiä öitä!

Saturday, 9 November 2019

Ihana syksy

Me poikien kanssa nautiskelemme siitä, että pääsimme takaisin kotiin. +7 astetta ja tihkusade, säistä parhaimpia! Värit ovat niin kauniit.
Pyökeissä on ihanaa ruskeaa, tavalliset ovat vaaleampia (pensasaidasta tulee kaunis talvinen ruskea elementti), 'Rohan Weeping' on hienostuneesti mahongin sävyinen.

Melkeinpä parhaimmalta näyttävät kasvit, jotka on vastikään istutettu, kuten kanerva ja söpönen siilikuusi. Mutta tein silti pienen kamerakierroksen, onhan täällä muutakin.

Tadaa! Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' viimein lähes kukassa. Toinenkin kukka on nousussa tuolta varjohiipan takaa.
Tämä varjohiippa on Epimedium × versicolor 'Cupreum'. Mainitsen sen, kun tässä kirjoituksessa on varjohiipoista vähän enemmänkin asiaa. Yritän keräillä niitä, mutta se on vaikeaa; Suomesta saa taimistoilta vain muutamaa lajia/lajiketta. Kun ne on hankkinut, täytyy siirtyä tilaamaan ulkomailta. Niinpä tällekään varjohiipalle ei ole suomenkielistä nimeä.

Syyssahrameista en tullut ottaneeksi kuvaa, ne ovat tehneet katoamistempun. Löysin eri paikoista vain kaksi kukkaa ja nekin makaavat rähmällään maassa. Ehkä joku on käynyt syömässä niitä.

Syyssastereissa olisi paljonkin ihailtavaa, mutta ne on latvottu tehokkaasti. Niinpä vain muutama matalammalla varsissa oleva kukka on jäljellä. Tämä mahtavan värinen on 'Royal Ruby'.

Gardens Illustrated -lehden lokakuun numerossa oli hyvä juttu pienikukkaisista astereista. Hertta-asteriristeymä 'Little Carlow' oli siellä mainittu, eikä ihme. Tämä on loistava. Ovela istutuspaikka vähän vaikeammin päästävässä paikassa on saanut sen lisäksi pysymään toistaiseksi turvassa peurojen ahnailta kidoilta.

Siniheinä on yksi parhaista syysperennoista. Viereinen punalatva on jo luovuttanut, siniheinä muodostaa näyttävän keltaisen tuppaan.

Huussin takana esikkopellossa, tai jouluruusulaaksossa, meininki on kuin sademetsässä. Tarhajouluruusujen lehdet ovat jalan levyiset. Edessä kasvavan vihreäkukkaisen lehdykät ovat kapeita, takana on punakukkainen, jolla on leveämmät lehdykät. Voisi kuvitella, että vihreäkukkaisen perimässä on enemmän esimerkiksi haisujouluruusua.

Täällä suojaisammalla paikalla pitää kirsikkakin vielä kiinni lehdistään, muutamia metrejä alempana kasvava on jo pudottanut ne.

Marraskuu on niin mukavaa aikaa. Nyt erottuvat kasvit, joita kannattaa istuttaa talvikauden iloksi. Edessä tarhajouluruusu, taempana tarhavarjohiippa.

Imikätkin ovat loistavia, näitä vain syödään liian ahkeraan. Saniaistarhassa olisi ollut eilen kaunis imikkä ja yksi oikein komean lehden kasvattanut ruskoalvejuuri 'Prolifica', mutta yön aikana ne syötiin.

Istutin tarhavarjohiippoja ruusuherukoiden alle sitä silmällä pitäen, että niiden keväiset kukat täydentävät toisiaan samanvärisinä. Myös syysasussaan ne ovat samikset! Ylämäessä oleva tarhavarjohiippa on vielä aivan vihreä, nämä ovat muuttuneet kellanvihreiksi. Taustalla näkyy helmipihlajan marjoja.

Viime vuonna kennoihin kylvetty ja tänä vuonna istutettu Chiltern Seedsin Woodland mix on näköjään huippuhyvä sekoitus talvista vihreyttä ajatellen. Tämä läntti hohtaa kuin smaragdi kuistin pielessä, kun ympärillä on vain ruskeita korsia.
Lehdissä on ainakin rohtosormustinkukkaa ja puna-ailakkia, mutta seoksessa on paljon muutakin. Niittykarhunputkenkin lehtiä löytyy seasta, mistä olen erityisen iloinen.

Japaninlehtikuusi on viimein vaihtanut syysväriin, tai se alkaa olla jo hieman förbi, keltaiset neulaset koristavat maata.
Kullankeltaista marraskuuta edelleen toivotellen!


Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Hertta-asteri – Symphyotrichum cordifolium
Imikkä – Pulmonaria
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kanerva – Calluna vulgaris
Niittykarhunputki – Angelica sylvestris
Puna-ailakki – Silene dioica
Punalatva – Eutrochium
Pyökki – Fagus sylvatica
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskoalvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Siilikuusi – Picea abies 'Echiniformis'
Siniheinä – Molinia caerulea
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum

Monday, 4 November 2019

Pienin askelin kaupungissa

Olemme olleet hetken kaupungissa, aikataulut muuttuivat ja jäimme tänne. Ransulle käy kaikki, kunhan saa olla mamman kanssa. Yhden kurssin peruuntuminen tarkoitti myös, että mamma on ollut enemmän kotona. Kohta Ransu pääsee taas eläinlääkäriaseman nättien tyttöjen käsittelyyn, sillä Ransu alkaa pikkuhiljaa olla pappamanuli. Senioritarkastukseen mennään. Onneksi Ransusta lääkäriaseman tytöt ovat tosi kivoja, ja luulen, että ihastuminen on molemminpuolista.

Kaupunkikodin remppa ei taas ole kesän aikana edennyt yhtään. Nyt otin ensin käsittelyyn tuhat ja yksi pikku asiaa, eli pienet jutut, jotka täytyy kiinnittää seinään, suihkuverhon pidennyksen, roikkuvan sähköjohdon lyhennyksen ja muuta sellaista, jonka ei tarvitse odottaa uuden tapetin hankkimista sitten, kun siihen on varaa.
Tällainen mystinen kyltti löytyi saaren verkkovajan laatikosta ruuvien ja pulttien seasta. Se on turkulaisen veneveistämön ja moottorien valmistajan, joka lopetti toimintansa 1939. Moottorin kyltistä lienee kyse, kun heppavoimat mainitaan. Kyltti on ollut suunnitteilla tuohon keittiön seinään jo vuoden verran, hämäläisellekin riittävän pitkä harkinta-aika.

Kun purin makkarin ja keittiön välisen oven, irrotin ylijykevän, laudasta ja listoista kyhätyn kattolistan. Sen takaa paljastui kiva pätkä johtoa, jota ei ollut jaksettu lyhentää, vaan oli jätetty lenkille listan taakse. Sain sen lyhennettyä ja kytkettyä uudestaan. Muut johdot odottavat irti seinästä sitä, että maalaan tai tapetoin tämän makkarin seinän – hamassa tulevaisuudessa.
Ihmetyttää tuo 70-luvun rakentamisen laatu: väliseiniä ei ole tehty kattoon asti ulottuviksi; eipä ihme, että listakyhäelmiä löytyy. Meinaan kuitenkin kehittää tuohon paljon yksinkertaisemman ratkaisun, joku kapea rima riittää.

Uuteen keittiööni olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on minun tyyliseni ja toimiva. Hyllyt maalaan salvianvihreiksi sitten, kun avaan maalipöntön olohuoneen seinän maalausta varten. Salviat tuossa ovatkin nipuissa mallina, heh.

Lattian hionta ja vahaus kalustetussa asunnossa on haastavaa, kun kalusteita pitää siirrellä. Keittiöstä vain puolet oli kahteen kertaan vahattu, nyt sain viimeisetkin neliöt käsiteltyä. Etualalla näkyy siirtymäkohtaa olohuoneeseen, tästä paikasta vielä puuttuu se toinen käsittelykerta. Muutama neliö enää jäljellä. Tässä kohdassa oli iso kalusteröykkiö, kun vedin vahaa toiseen kertaan, sitten se jäi.

Jotta totuus ei unohtuisi: silmäys eteiseen. Nuo metallihyllyt sentään sain seinään, täytyy vielä käydä läpi kamoja olohuoneen röykkiöissä, jotta saan täytettyä laatikot järkevästi. Siinä on nyt vähän kenkiä ja vähän huiveja. Muita ehdokkaita tähän ovat askartelumateriaalit, työkalupakki, joogamatto. Hmm.
Olen edelleen rakastunut eteisen haaleaan vedenväriin.

Parveke on ihana, sillä se on lasitettu. Kärsimyspassio on edelleen saanut asua siellä. Talvikauden tähtilyhty pääsi hyllystä esille pyhäinpäivänä menneiden läheisten muistoksi.

Kävin K-Rauta Lanternassa Helsingissä, siellä työskentelee entinen kollega ja hän päättää puutarhapuolen valikoimasta. Siksipä siellä onkin sellaista, jota ei muissa K-Raudoissa ole. Näin ihana köynnöstuki lähti heti mukaan! Pihinä ostin pienimmän mallin, tämä on noin 140 cm korkea. Kahta korkeampaakin samanlaista sieltä löytyy.
Tämä on niin ihana, että on pakko tässä mainostaa. Jos ette pian käy ostamassa omianne, saatan käydä ostamassa ne loput itselleni, sillä ne kookkaammat jäivät vaivaamaan... jos vain mahtuisivat autooni... Tämä yksilö matkustaa saareen, sijoituspaikka puutarhaan on vielä mietinnässä.

Olen salvian ystävä niin värinä, sisäisesti nautittuna kuin kasvinakin. Ihana kirjavalehtinen lajike 'Tricolor' löytyi keväällä Tampereen messuilta, toivottavasti se talvehtii. Pakkastahan salvia kyllä kestää, mutta meinaan silti kääriä ruukun villatakkiin sitten, kun paukkupakkaset alkavat.
Lyön yhä päätäni seinään siitä, että en ostanut sitä violetinharmaalehtistä 'Purpurascens'iä – niitä ei Suomessa näy taimistoilla lähes ikinä, ja nyt en tajunnut, kun sellainen oli nenäni alla, ostin vain tämän. Taisi olla Lemunkartanon puutarhan osasto. He myyvät kesäisin Salon torilla, mutta kun Salon torille on hieman pitkä matka, vaikka silloin tällöin huristelenkin motaria Salon ohi. Salviahan toimii monivuotisena perennana ja se violettilehtinen on todella kaunis koristekasvi. Voi ärhynmyrhyn. Hämäläisyys...

Pieni vaaleanpunakukkainen syklaami levittää tuoksua koko parvekkeelle, se on ihana. Onneksi parvekkeella on vielä vihreää elämää. Strategisesti sijoitettu peili lisää parvekkeen valoisuutta, sillä kun aurinko on siirtynyt kauas sivulle, paistaa se vielä peilin kautta.

Otin peilin kääntämässä valossa kuvan 'Harlekijn' -myrkkyliljasta. Nyt sen kaksivärisyys tulee voimakkaammin esiin, kun kukka vanhenee.

Toinenkin kukka tulossa.

Sain toukokuusta asti nyherretyt kämmekkäät valmiiksi ja testasinkin niitä jo eilen lenkillä. Brittiläisten ohjeiden haaste on se, että siellä ei kovin hyvin tunneta sukkapuikkoja, niinpä käännetyissäkin kirjoissa on yleensä hanska- ym. ohjeet kahdelle puikolle. Sehän on älytöntä. Vaatii hieman aivojumppaa kuvioiden ja peukaloiden kohdalla kääntää joka toinen kerros toisin päin.

Tie vei viikonloppuna Helsingin Kauppatorille, ja vaikka lankavarastoni ei kaivannut täydennystä, oli sieltä ihan pakko hankkia ihanan tummanpunainen vyyhti Riihivillan kokenillilla värjättyä Velho-lankaa, kun kerrankin osui kohdalle. Oi, mikä sävy, kunpa tuonne punaiseen kääröön voisi kaivautua talveksi turvaan jääkaudelta!
Muuten minulla on aivan hirveä keltatauti, kuten kuvasta näkyy. Mutta kaikki nämä ihanat langat saavat odottaa aikaa joulumarkkinoiden jälkeen, sillä nyt puikot sauhuavat omista langoista tehtävien hansikkaiden parissa. Kuvan pyöreä kerä onkin itse resedalla värjättyä omaa lankaa (ystävien lampaiden villaa, jonka kehruutan langaksi).

Mustilla ei ole muuta asiaa kuin että pantterin kuuluisi olla pantteripalstalla, kaupunkilomat sucks.
Lämpöistä, kullankeltaista marraskuuta!


Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Myrkkylilja – Colchicum
Salvia – Salvia officinalis

Friday, 1 November 2019

Viimeiset myrkkyliljat ja uusia suunnitelmia

Onneksi on myrkkyliljat! Valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' on kasvattanut monta vartta kurjenmiekan ja ruusun välissä, hieman piilossa, mutta onneksi sen tuolta huomaa. Maanpeittokasvina ruusun alla on keltalehtinen ja matala mäkimeirami 'Aureum', joka ei syyspuolella ole enää kovin keltalehtinen.

Myrkkyliljaristeymät ovat hauskoja, kun ne voivat olla syysmyrkkyliljoja aikaisempia tai sitten myöhäisempiä. 'Waterlily' on ainakin tänä vuonna hyvin myöhäinen, mutta en pahastu, sillä se on kehitellyt kaksi kukkavartta! Sieltä ne nousevat. Väriä tulee vähitellen.

Tänä syksynä tilasin kaksi uutta myrkkyliljaa, mutta ne saapuivat niin myöhään, että istutin ne ruukkuun. Lajike 'Harlekijn' on kuvissa voimakkaan violetti-valkoinen, kaksivärinen, mutta käytännössä melko hailea – ainakin vielä.
Huonetoverina tällä on loistomyrkkylilja 'Atrorubens' saman ruukun toisella reunalla, mutta se ei ole noussut mullasta. Sipuli oli kiinteä, joten on toiveita, että se tekee kumminkin ensi kesänä lehdet ja kukkii vuoden päästä.

Ruukkuelämää viettää myös nurmiajuruoho 'Bertram Anderson', joka tuli minitaimena keväällä enkä heti keksinyt sille istutuspaikkaa.

Pidän kovasti maata pitkin mattomaisesti kasvavista ajuruohoista, tässä Musti esittelee navetan nurkalla kasvavaa nummiajuruohon 'Minor' -lajiketta.

Niinpä mietin tässä yhtenä päivänä muotopuutarhan penkillä istuessani sen edessä olevaa kapeaa nurmikaistaletta, jonka siistinä pitäminen on vähän haastavaa.

En ole ottanut siitä vähään aikaan kuvaa, jossa tilanne näkyisi, mutta tässäkin näkyy hapsuista nurmea kukkapenkkien välissä. Istutusalueiden reunoissa on laudat ja niiden ulkopuolelle pitäisi vielä laittaa tiilirivit, kuten olen tehnyt muuallakin. Lisäksi rautapenkin alla olevan laatoituksen etureunaankin kertyy hapsuja (kuvassa ruukun takana), enkä ole kova käyttämään trimmeriä, itse asiassa vihaan syvästi sen ääntä. Nyt sain idean.

Tässä toukokuisen paljaassa tilanteessa paikka ehkä näkyy. Tuossa on pieni korkeusero, ja jos laittaisinkin kukkapenkkien välisen käytävän nurmiajuruohoksi, voisin tehdä alareunaan pienen rappusen (sitten taas ongelma siirtyy, eli rapun alapuolelle on tehtävä tiilirivi tms reuna köynnöskaaren alle, sillä siihen syntyy seuraavaksi hapsuja).
Reunalautoja ei enää tarvita, kun väli on nurmiajuruohoa, sillä sen leviäminen kukkapenkkeihin ei ole mikään haitta. Kuvassa muuten näkyy aiemmin mainitun keltalehtisen mäkimeiramin kevätasu; se on todella kauniin värinen, matala ja tuuhea maanpeittokasvi.

Oi ihana toukokuu! Olipa muuten ihanaa etsiä kuvia tuosta kohdasta, tuli käytyä kesän kuvat läpi kevääseen asti.

Me Mustin kanssa nyt unelmoimme keväästä. Tai Musti saattaa unelmoida puuterilumestakin, minä en. Toivon, ettei maa pian jäädy, jotta pääsen toteuttamaan ideani.
Aurinkoista viikonloppua!


Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale