Friday, 1 November 2019

Viimeiset myrkkyliljat ja uusia suunnitelmia

Onneksi on myrkkyliljat! Valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' on kasvattanut monta vartta kurjenmiekan ja ruusun välissä, hieman piilossa, mutta onneksi sen tuolta huomaa. Maanpeittokasvina ruusun alla on keltalehtinen ja matala mäkimeirami 'Aureum', joka ei syyspuolella ole enää kovin keltalehtinen.

Myrkkyliljaristeymät ovat hauskoja, kun ne voivat olla syysmyrkkyliljoja aikaisempia tai sitten myöhäisempiä. 'Waterlily' on ainakin tänä vuonna hyvin myöhäinen, mutta en pahastu, sillä se on kehitellyt kaksi kukkavartta! Sieltä ne nousevat. Väriä tulee vähitellen.

Tänä syksynä tilasin kaksi uutta myrkkyliljaa, mutta ne saapuivat niin myöhään, että istutin ne ruukkuun. Lajike 'Harlekijn' on kuvissa voimakkaan violetti-valkoinen, kaksivärinen, mutta käytännössä melko hailea – ainakin vielä.
Huonetoverina tällä on loistomyrkkylilja 'Atrorubens' saman ruukun toisella reunalla, mutta se ei ole noussut mullasta. Sipuli oli kiinteä, joten on toiveita, että se tekee kumminkin ensi kesänä lehdet ja kukkii vuoden päästä.

Ruukkuelämää viettää myös nurmiajuruoho 'Bertram Anderson', joka tuli minitaimena keväällä enkä heti keksinyt sille istutuspaikkaa.

Pidän kovasti maata pitkin mattomaisesti kasvavista ajuruohoista, tässä Musti esittelee navetan nurkalla kasvavaa nummiajuruohon 'Minor' -lajiketta.

Niinpä mietin tässä yhtenä päivänä muotopuutarhan penkillä istuessani sen edessä olevaa kapeaa nurmikaistaletta, jonka siistinä pitäminen on vähän haastavaa.

En ole ottanut siitä vähään aikaan kuvaa, jossa tilanne näkyisi, mutta tässäkin näkyy hapsuista nurmea kukkapenkkien välissä. Istutusalueiden reunoissa on laudat ja niiden ulkopuolelle pitäisi vielä laittaa tiilirivit, kuten olen tehnyt muuallakin. Lisäksi rautapenkin alla olevan laatoituksen etureunaankin kertyy hapsuja (kuvassa ruukun takana), enkä ole kova käyttämään trimmeriä, itse asiassa vihaan syvästi sen ääntä. Nyt sain idean.

Tässä toukokuisen paljaassa tilanteessa paikka ehkä näkyy. Tuossa on pieni korkeusero, ja jos laittaisinkin kukkapenkkien välisen käytävän nurmiajuruohoksi, voisin tehdä alareunaan pienen rappusen (sitten taas ongelma siirtyy, eli rapun alapuolelle on tehtävä tiilirivi tms reuna köynnöskaaren alle, sillä siihen syntyy seuraavaksi hapsuja).
Reunalautoja ei enää tarvita, kun väli on nurmiajuruohoa, sillä sen leviäminen kukkapenkkeihin ei ole mikään haitta. Kuvassa muuten näkyy aiemmin mainitun keltalehtisen mäkimeiramin kevätasu; se on todella kauniin värinen, matala ja tuuhea maanpeittokasvi.

Oi ihana toukokuu! Olipa muuten ihanaa etsiä kuvia tuosta kohdasta, tuli käytyä kesän kuvat läpi kevääseen asti.

Me Mustin kanssa nyt unelmoimme keväästä. Tai Musti saattaa unelmoida puuterilumestakin, minä en. Toivon, ettei maa pian jäädy, jotta pääsen toteuttamaan ideani.
Aurinkoista viikonloppua!


Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

21 comments :

  1. Vaikka nuo syysmyrkkyliljat ovat ihan uskomattoman kauniita, niin kyllä nuo kevätkuvat saavat sydämen läpättämään vielä enemmän. Ajatella, toukokuu on edessäpäin! ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevät ♥ No tuo oli kyllä todella optimistin kommentti; toukokuu on edessäpäin :-D Onhan se joo, valovuoden päässä!

      Delete
  2. OLen kuullut kovin innokkaidenkin puutarhureiden sanovan, että kyllä syksyllä oikein odottaa talvea, että saisi hetken leväähtää hetken...mutta sinä, et näytä kuuluvan heihin. Intoa puhkuen teet vielä suunnitelmia..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Talvi ärsyttää sikana, kun se estää puutarhan kanssa elämisen. Ymmärrän kyllä, jos joku kaipaa kahden viikon lomaa joskus, mutta viiden kuukauden loma on täysin ylimitoitettu!

      Delete
  3. Tykkään Myrkkyliljoista kun ne kukkii niin myöhään, niin ei tule talvi niin pitkäksi. Sinulla on aina uusia ideoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä syksyn viimeiset ovat ihania. Syyssahrameita ei jostain syystä tänä vuonna juuri näykään, ne taitavat olla vihoviimeisiä yleensä.

      Delete
  4. Minulla on maksaruoho 'Bertram Andersson'. Sama nimi käy näköjään monelle eri kasville. Ajuruohoja pitäisi kokeilla enemmänkin, niitä on yllättävän vähän myytävänä tavallisissa puutarhamyymälöissä.
    Toivottavasti vältytte lumelta, täällä lähes kaikki viime sunnuntaina satanut lumi on sulanut pois.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt alkoi kiinnostaa, kuka tämä herra Anderson on ollut! Nimihaulla löytyi myös lumikello ja imikkä hänen nimellään.
      Ajuruohot ovat todella ihania, olen vasta parin viime vuoden aikana tajunnut, että haluan niitä enemmän kukkapenkkeihin, myös niitä puskamaisia, ei vain noita suikertavia. Taisin tilata tämän Anderssonin Korpikankaalta tai Viherpeukaloilta keväällä. Lahden puutarhamessut saattavat olla hyvä ostopaikka myös.

      Delete
  5. Meillä syysmyrkkyliljat kukkivat jo kuukaus sitten ja harmittelen kun en tuonne mehtäalalle tullu hankkineeks niitä, nyt syksyllä. ajuruohot onkin kauniita ja sinnikkäitä, mie kevällä kuletin pikitien varresta, liilana kukkivan. Mikähän lajike lienöön. Ihan violetti matto ol ja hiekassa kasvo! Oi ihana toukokuu! Huilataan välissä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Myrkkyliljoja pitäisi hankkia valtavasti, ihan joka puolelle pihaa, kun ne tuovat niin paljon väriä ja iloa syyspihalle.
      Se ajuruohojen kukinta-aika on mahtavaa, ne ovat niin täpösen täynnä pikkuruisia kukkia. Silloin niissä on kimalaisia ja mehiläisiä, pitää vähän varoa askeliaan, kun menee penkille levähtämään.

      Delete
  6. Kyllä, ideat ja unelmat pitävät meidät käynnissä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän ihminen ole elossakaan, jos ei ole ideoita!

      Delete
  7. Hyvä suunnitelma! Ajoruohot leviävät nopeasti, peittävät maan - ja vielä kukkivatkin. Kevätkuvista tulee niin kaihoisa olo, olen samaa mieltä siitä, että 5 kk on ylimitoitettu tauko, meillä täällä jopa 6 kk.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ajuruoho myös sietää sitä, että sen päällä kuljetaan, kunhan ei ole ihan vilkkaimmalla pihapolulla. Tuo puolen vuoden talvikausi on jotain aivan järkyttävää. Joskus täällä ihan etelässäkin on niin pitkä talvikausi (lunta ja jäätä). Toivon joka syksy, että tulisi pikatalvi, sellainen parin viikon.

      Delete
  8. Loistava idea korvata hankalasti siistinä pidettävä nurmikko ajuruoholla! Mahtaa olla upea näky ajuruohon kukinta-aikaan <3 Hauskaa, kun siellä toivotaan, ettei maa jäädy ja täällä minä toivon, ettei se enää sulaisi ennen kevättä :D Nyt on niin mukavasti maa valkoisena ja pikkupakkasta. Ei yhtään innostaisi enää palata mustaan maahan ja vesisateisiin. Hyvää pyhäinpäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ajuruohon violetin sävyiset kukat, tai valkoiset, sointuvat lisäksi muotopuutarhan värimaailmaan täydellisesti :-)
      En kyllä voi mitenkään toivoa maan jäätymistä! Se estää kaiken, paitsi puun kaatamisen ja kivien pyörittämisen - jos ne ovat valmiiksi pinnassa, kun kaivaa ei voi. Ehkä asuin liian pitkään Englannissa, mutta minusta sateinen lauha talvi on parasta, mitä on. Eihän se musta ole, vaan vihreä. Kun saisi vielä ne tammikuussa aloittavat lumikellot!
      Kiitos, leppoisaa sunnuntaita!

      Delete
  9. Ihan sydänalassa läikehti katsella toukokuisia kuvia. Taidankin käyttää tämän vesisateisen pyhäinpäivän selaamalla omia kevätkuvavarastoja.
    Ajuruoho nurmikon korvaajana on hieno idea. Nauratti kylläkin tuo sinun projektisi siirtää hapsuja askel askeleelta toiseen paikkaan. Niinhän näissä hommissa aina käy; projekti lähtee pienestä ideasta ja laajenee loputtomiin.
    Jospa Musti unohtaa puuterilumiunelmat saadessaan mamman viereensä.
    Leppoisaa pyhäinpäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, laitapa postaus niistä toukokuun kuvista!
      Juu, aina joku ongelma siirtyy, niin kai se menee. Mutta tietysti joku peruskanttaus tai sorareunus siinä rapun alla ajaa asian. Yritän vain miettiä ratkaisuja, jotka vähentäisivät sitä hapsujen siivoustarvetta vielä enemmän.
      Kiitos, mukavaa sunnuntaita!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!