Monday, 29 June 2020

Vuokko-esikkopuutarhan valkoisia

Penkin paahteisen pään uusi (uudehko, parin vuoden takaa) kiinanpioni 'Eskimo Pie' tulikin jo esiteltyä, tässä sen kukkia täydessä loistossaan. Punaisia raitoja on paljon vähemmän kuin ajattelin, mutta ehkä niitä esiintyy eri tavoin eri vuosina. Noista tulee ihan mieleen pehmisjäätelö.

Siitä pitäisi ehkä leikata ohikukkineet kukat samoin kuin ruusuista, sillä kukkimisen jälkeen tämän lajikkeen kukat menevät aivan ruokottoman näköisiksi.

Seuraavat kukat ovat avautuneet, kaikkiaan pioni teki tänä vuonna viisi kukkaa.

Penkin nimi on hieman väärä, sillä tässä on kyllä vähän vuokkoja, mutta esikoista ovat kuolleet kaikki paitsi itsekseen tulleet luonnon kevätesikot. Penkki on selvästi liian kuiva. Alaosastaan se on paahteinen, ylempänä suuri saarni kyllä varjostaa, mutta myös imee maasta mehut.
Niinpä istutin alaosaan ruusun, sillä ruusut kestävät täällä hyvin. Uusimmainen on ihastuttava puhtaanvalkoinen neidonruusu 'Mme Legras de St Germain', viime vuonna Vakka-Taimesta hankittu.

Neidonruusu on vielä kovin matala, mutta kunhan se kasvaa, se on ihana väripari pionille. En mitenkään suunnitellut juuri tätä paikkaa, kun hankin ruusun, mutta päätin pistää sen tähän kuolleen Viburnum plicatum f. tomentosumin tilalle. Kauan heisi jaksoikin sinnitellä hengissä alle 30-senttisenä – lähemmäs 10 vuotta, mutta luovutti viimein pari vuotta sitten. Koska halusin tähän kohtaan puskan, päätin laittaa ruusun siihen. Täytyy kokeilla tuota kaunista heittä uudestaan johonkin muualle.

Ehkä ylempänä rinteessä voisi olla hyvä, esikkopellossa siis. Nyt sen kasvusto on rehahtanut keskikesäisen korkeaksi ja varjoliljat ovat vuorossa. Tässä kahden saarnen välissä on puista huolimatta ihan hyvin kosteutta.

Kirjavalehtisen 'Daphnis' -rohtosuoputken selviämisestä olen todella iloinen. Viime kesän kuivuudessa tämä aivan näivettyi ja hävisi maan sisään. Onneksi tuli märkä talvi, sillä keväällä putki nousi maasta kuin uudestisyntyneenä eikä vielä ole pahemmin osoittanut kuivumisen merkkejä, vaikka tämä kasvaa aivan saarnen alla.

Ransu esittelee.

Voi iloa, rohtosuoputken eteen siirtämäni harjaneilikatkin ovat valkoisia! Hämärä mielikuva on, että olin siirtänyt nämä punaiseen villiin penkkiin kuvitellen näiden olevan punaisia, mutta kun ne alkoivat kukkia, päätin, että ne sopisivat tähän paremmin. No niin sopivat, tässä on kaunis iltavalo, jossa kokonaisuus valkoisia kukkia ja valkokirjavia lehtiä on oikein edukseen.

Tummaa kontrastia tulee juuri kukintansa aloittavista käärmeenlaukoista.

Sekä pisamakelloista Maria-patsaan juurella.

Portin pielessä kasvaa William Morris -ruusu, jonka nuput avautuvat kohtapuoliin hempeän lohenpunaisina. Harmi, että siihen mennessä ruskopenkin idänunikot ovat lopettaneet, mutta ehkä jotain muuta sointuvaa tulee kukkaan.

Portista tuleekin oikea lohenpunaisen hempeyden tyyssija, sillä sen toisessa pylväässä kasvaa köynnöskuusama. Olisikin kiva löytää tämän laji ja lajike, sillä tämä on istutettu niin monta vuotta sitten, että en edes osaa arvata, minkä vuoden muistiinpanoja pitäisi etsiä. Peurat ovat latvoneet tätä aiemmin niin, että en ole varmaan kuvaa tänne blogiinkaan ottanut, kun ei ole ollut mitään kuvattavaa. Kukkia ei juuri ole ollut, tai alle polven korkeudella. Mutta nyt!
Eilen illalla myöhään, kun tein kuvauskierrosta, yllätin valkohäntäpeuran tuolta portin takaa naapurin puolelta. Tänä aamuna huomasin palan kaadettua aitaa tontin toisessa päässä. Suureksi hämmästyksekseni en ole huomannut tuhoja kasveissa. Läheltä piti, huh! Aita on korjattu, mutta on ikävä tietää, että nurkilla pyörii sisälle pyrkivä opportunisti.

– Edit. Taimilappuja löytyi lappulaatikosta. Vaihtoehtoja: ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum 'Belciga' tai koreakynnöskuusama Lonicera × heckrottii 'Goldflame', yritän selvittää, jos kuusama on jompikumpi, mainintaa puutarhapäiväkirjaan en valitettavasti ole kirjannut. –

Hailea lohenpunainen sopii jäänsiniseen porttiin taivaallisen ihanasti, joten odotan vesi kielellä ruusun ja kuusaman yhteiskukintaa sekä pidän sormet ristissä, ettei peura käy niitä syömässä.

Jäänsininen on myös vanha tuoli, joka sinnittelee vielä pystyssä. Punaisen villin penkin etuosan apteekkarinruusu avasi tänään ensimmäiset kukkansa.

Tänään koitti kauan odotettu päivä, kun saimme sadetta. Ennusteessa näkyi lupaavan laaja matalapaine, mutta niin vain taas kävi, että rankemmat sateet ohittivat meidät sekä itä- että länsipuolelta ja mittariini on kertynyt vain millin neljäsosa.
Kuvassa on kuistin kulmalla kasvava pikkujasmike 'Erectus' eli pystykasvuinen lajike hennossa sateessa. Ihana metsämansikan tuoksu leviää kukista kuistille.

Tälläkin hetkellä satelee aivan minimaalisesti, joten onhan sekin parempi kuin ei mitään – tai paahde.  Eilen löysin neljä viimeisten parin vuoden sisällä istutettua pensasta, jotka ovat kuivuneet. Täytyy toivoa, että niistä edes joku heräisi vielä henkiin.
Seuraava todellinen mahdollisuus sateelle näyttää olevan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, joten peukut pystyyn sen suhteen. Tyhjiin vesitynnyreihin kumisevan veden ääni on kauneinta musiikkia.


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kevätesikko – Primula veris
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pisamakello – Campanula punctata
Rohtosuoputki – Peucedanum palustre
Varjolilja – Lilium martagon

Saturday, 27 June 2020

Punaisessa penkissä poksahtelee

Ai niin – kun aloin valita kuvia tähän juttuun, piti teemana olla valloittavat sormustinkukat. Sitten jossain vaiheessa keskityin villiin punaiseen penkkiin, kun siellä on niin kaunis rohtosormustinkukka-varjolilja-keskittymä.

Kylvin valkoista rohtosormustinkukkaa jo kymmenisen vuotta sitten ja istutin taimet muotopuutarhan ensimmäiseen penkkiin. Muotopuutarhasta sormustinkukat ovat lähes kadonneet, kun sen penkit ovat täyttyneet muilla kasveilla. Täytyykin muistaa ripotella sinne siemeniä.
Sittemmin rohtosormustinkukat ovat kulkeutuneet vähän joka puolelle puutarhaa, kun olen siirtänyt taimia ja kannustanut niiden leviämistä. Rohtosormustinkukkakin on lapsuuteni rakas kukka. Pörriäisten pörinä suppilokukissa on hassua.

Kun otin nämä kuvat muutama päivä sitten, oli moni kasvi vielä nupulla, varjoliljatkin, vaikka nupuissa oli jo väriä.

Tähän väliin poimitaan kuva tontin toisesta päästä. Olen iloinen, että joidenkin vuosien takainen kylvö aprikoosinsävyistä rohtosormustinkukkaa on tuottanut samanvärisiä siementaimia. Tämä kasvaa autopaikkani edustalla rutikuivassa, siksi varsi on matala. Lajike oli 'Sutton's Apricot', Sarah Ravenilta hankittu.
Kymmenisen metrin päässä on kasvamassa Romppalan Lindan oman pihansa aprikoosinvärisistä keräämien siementen kylvös. Siementaimista ei ikinä tiedä, joten odotan jännityksellä, minkä värisiä kukkia niistä tulee. Yritän pitää eri väriset hieman erillään, jotta värit pysyisivät puhtaina mahdollisimman pitkään.

Valkoinen rohtosormustinkukka on löytänyt tiensä myös kosteikkopuutarhaan 'Wealden Butterfly' -siperiankurjenmiekan sekaan; miten täydellinen pari.

Siirrytään takaisin villiin punaiseen penkkiin. Tumma metsätyräkki 'Chameleon' on kansoittanut koko penkin yläosan, tänään raivasin sitä hieman, sillä mm. himalajanjalkalehti oli sen sisällä hukuksissa.
Kuvasta muuten näkee, että vaikka en ole istuttanut tai kylvänyt tavallisempaa punaista rohtosormustinkukkaa, tulee siementaimista helposti senkin värisiä – etenkin, jos eri lajikkeet sekoittuvat. Minulla on ollut aprikoosinvärisen lisäksi tummaläikkäisiä valkoisia Pam's -lajikkeita.

Metsätyräkki on mainio aluskasvi korkeille lajeille, kuten hurmeluppiolle. Mustalaukka on kiva yllätys, sillä istutin sitä tähän punaisen penkin alkuvuonna ja vuosikausiin niitä ei ole näkynyt tässä, muotopuutarhassa vain. Silloin alussa minulla ei ollut tähän penkkiin mitään väriteemaa, jossain vaiheessa vain huomasin, että tässä on melko villi ja melko punainen meininki.

On kasveja, joita haluaisin punaiseen penkkiin ja joita olen yrittänyt sinne istuttaa, mutta pari menetettyä japaninesikkoa riitti. Viimeisen istutin viime vuonna kuistin eteen eli talon pohjoispuolen varjoon. Siinä on helppo seurata, koska sen lehdet alkavat lurpottaa ja kastella sen mukaan. Mutta kuistin edustan muiden kasvien väreihin punainen esikko ei valitettavasti sovi lainkaan. Esikko saa silti luvan siinä asustaa niin kauan kuin suostuu pysymään hengissä. Jo kaksi kerrosta kukkakiehkuroita on paljon enemmän kuin punaisen penkin liiallisen rehotuksen keskellä ikinä.

Toinen, joka sopisi niin hyvin punaiseen penkkiin, on ihana räiskyvänpunainen verihanhikki. Tämän kaverin jo siirsin pari vuotta sitten sinne, mutta se hävisi saman tien kuin p Saharaan. Tämä saakin sitten asustaa ruskopenkissä, vaikka onkin sinne hieman oudon värinen. Japaninvaahtera 'Enkanin' lehtien välistä kurkistaessaan verihanhikin kukat ovat metkan näköisiä.
Vaahteran takana nousee ihanaakin ihanampi ruskosormustinkukka: muutaman vuoden takaisesta siemenkylvöksestä toinen tulossa kukkaan. Viime vuotisenkin ruusukkeen sivuilta nousee pari kukkavanaa, juhuu! Lisäksi karistin viimevuotisen kukkavanan siemenet eri puolille ruskopenkkiä. Onneksi kitken harvoin ja silloinkin vain korkeiksi venähtäneitä selvästi rikkakasveja.

Toinen kuva ruskopenkin verihanhikista, tällä kertaa 'Cedar Hill' -idänunikon seurana. Tämä on sellainen todella voimakas rusko.

Takaisin punaiseen villiin penkkiin. Pari päivää sitten kuvasin 'Nippon Beauty' -kiinanpionin pulleita nuppuja, taustalla on jo varjolilja kukassa. Idänunikon oranssiakin vilahtaa taustalla.

Ihanat rohtosormustinkukat ja varjoliljat yhdessä, luppion ja mustalaukankin voi juuri ja juuri erottaa. Paljon on liljoja nupulla.

Sitten... poks, poks! 'Nippun Beauty' avautuu.

Samoin penkin ihan takaosassa kirsikan alla kasvava 'Duchesse de Nemours'. Huomaan, että talvella leikattu alppikärhö yrittää kietoutua tämänkin ympärille. Täytynee ohjailla sitä, sen uudet versot kasvavat aivan joka suuntaan! Osa kyllä sinne puuhunkin.

Varjoliljat avautuvat vauhdilla ja niin myös lakastuvat. Kuvassa kukalle on laskeutunut täydellisen oranssinsävyinen perhonen, samaa väriä kuin heteet ja myös liljojen nuput.

Penkin etuosassa on hempeänihana vaaleanpunainen isopukinjuuri 'Rosea'. Tästä väitetään, että se vähitellen leviäisi edes hieman, mutta niin ei ole valitettavasti käynyt – onneksi se on elossa kumminkin. Yritän pitää tämän ympärillä tilaa, jos tämä joskus päättääkin ryhtyä leviäjäksi.

Otin vielä hetki sitten sarjan kuvia, sillä punainen villi penkki on parhaimmillaan iltavalossa, kun saarnirivin lävitse siilautuvat illan viimeiset säteet.

'Nippon Beauty' on niin ihana, että penkissä on niitä kaksi, punainen läikkä taustalla kirsikan alla on se toinen.

Tuoksu on huumaava, sillä kumpikin pioneista tuoksuu varjoliljojen lisäksi: 'Duchesse de Nemours' raikkaan kukkaisalta ja 'Nippon Beauty' lakritsaisesti yskänlääkkeeltä.

Isommat tarhasarjaliljat pitävät vielä nuppujaan kiinni. Miltähän kuulostaa, jos ne kaikki avautuvat samaan aikaan? Valtava pamahdus? Vai ennemminkin rasahdus?

Ransun mielipide päivän säästä.


Alppikärhö – Clematis alpina
Hurmeluppio – Sanguisorba menziesii
Idänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Isopukinjuuri – Pimpinella major
Japaninesikko – Primula japonica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mustalaukka – Allium nigrum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Varjolilja – Lilium martagon
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea

Friday, 26 June 2020

Rohanin kuulumiset

Luvassa vähän enemmänkin asiaa, sillä en ole kirjoittanut Rohanista viikkokausiin lukuun ottamatta akileijoja tässä yhtenä päivänä. En edes kertonut sitä, että punaimikkä on kuin onkin hengissä, se kukki viikkoja sitten. Nyt piti jo raivata tummakurjenpolvia sen ympäriltä, kun imikän lehdet olivat kokonaan kadonneet näkyvistä. Sen viereen on lisäksi pesiytynyt kookas sormustinkukka, toivottavasti imikkä pärjää.

Nyt ollaankin jo pioniajassa. Vanha pioni, ehkä 'Sarah Bernhardt', kukkii valtoimenaan.

Siellä se häämöttää Rohanin loppupäässä, seuranaan punaisia ruusuja ja valkoisia sormustinkukkia.

Ensimmäinen David Austin -ruusuistani kukassa tänä vuonna on William Shakespeare 2000.

Tässä sen kukka vasta-avautuneena toissapäivänä.

Ja tässä tänään. Nokkosperhosia on aivan joka puolella! Vaikka Shakespearen ensimmäinen kukka kohta lakastuukin, tulee niitä monen monta lisää – jos nuppuja ei syödä. Peuratuhoja ei vieläkään ole ollut.

Ensimmäistä kertaa näen purppuraheisiangervon kukat. Tähän asti peurat ovat latvoneet puskan niin tehokkaasti, että se ei ole päässyt kasvamaan metriä korkeammaksi. 'Diabolon' valkoiset kukat ja tummat lehdet sopivat Rohanin väreihin paremmin kuin hyvin! Lisäksi puutarhani on nyt mesiangervojen suojeluvyöhyke, sillä muualla peurat syövät ne. Luonto on selvästi köyhtymässä niiden toimesta.
Heisiangervo muuten kuuluu lajeihin, joista luin amerikkalaisista lähteistä, että valkohäntäpeurat eivät söisi. Samoin on jasmikkeen laita. Kyllä ne vain täällä Suomessa niitäkin syövät.

Koska aita näyttää pitävän peurat toistaiseksi pääosin ulkopuolella, otin järjettömän riskin. Poistin marhanlilja 'Clauden Shriden' verkkosuojuksen. Korkea tötterö kun ei mitenkään lisää Rohanin kuvauksellisuutta.
Voi olla, että tulen katumaan tätä karvaasti. Mutta kun tämän takana on ihana pioni, jota haluaisin kuvata myös. Verkon pujottelu pois ja päälle on hyvin riskaabelia sekin, kukkia tulee lähes pakosta riivittyä vahingossa.

Edellisessäkin kuvassa näkyy taustalla ihana puro-ohdake 'Atropurpureum'. Ohdakkeen näköisiä kasveja peurat eivät vaikuta syövän! Sen sijaan perhosia näissä on jatkuvasti.

Toivon myös, että ekaa kertaa pari kukkaterttua tekevä tummalehtinen mustaselja 'Black Lace' säästyy syömingeiltä. Kivaa nähdä sen kukkia viimeinkin.

Eilen avautui seuraavan Austin-ruusun nuppu: Winchester Cathedral. Nupulla ihana vaaleanpunainen...

...avauduttuaankin vielä vaaleanpunaisen kirjava, kunnes haalistuu valkoiseksi. Hieman samaa sävyä kuin Lichfield Angel, sehän on pehmeän persikkainen.
Vieressä on ihan tumma varjolilja var. cattaniae.

Hajulaukkakin löytyy samasta ryppäästä, näitä on paljon! En muistanutkaan, miten runsaaasti olen istuttanut hajulaukkoja Rohaniin, sillä aiemmin näistä on syöty lähes kaikki. Väri on niin sopiva juuri tänne.

Pörriäisetkin tykkäävät. Niiden punnerruksia kapeisiin kukkiin on hauska seurata.

Vielä Rohania sen itäpäästä käsin, Shakespeare ja pioni näkyvät. Näin kuumina päivinä makeantäyteläinen tuoksu on lähes pökerryttävä, tulee ihan lapsuus mieleen, kun kävimme ihanassa Visbyn ruusutarhassa ja muissakin. Ruusut olivat jo silloin lempikukkia.

Eilen kaivoin maata ja rikastuin taas. Löytyi hyvin patinoitunut kolikko, joska voi erottaa A II.

Toisella puolella lukee 1 PENNI ja vuosiluku 1872. Tuon ajan kolikoita on löytynyt useitakin.

Kaivoin nimittäin maata Rohanin käytävän toisella puolella, muutin ojan salaojaksi, muuten sitä ei saa pidettyä siistinä. Sillä puolella on ruusu-heinätarha ja nyt voin jatkaa sitä saunan seinään asti (kunnes sauna romahtaa lahona maahan).

Näkymä vielä kauempaa, kasvimaan pielen orjanruusun takaa. Se on tavattoman kuvauksellinen kukkiessaan.

Lisää kukkia on tulossa Rohaniin, etelänruusuruohot aloittavat, samoin mustapäivänhattu 'Green Wizard'. Ihan uskomatonta, ettei tätäkään ole tarvinnut verkottaa.
Aurinkoista ruusuaikaa!


Hajulaukka – Allium siculum
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustapäivänhattu – Rudbeckia occidentalis
Mustaselja – Sambucus nigra
Orjanruusu – Rosa dumalis
Punaimikkä – Pulmonaria rubra
Puro-ohdake – Cirsium rivulare
Purppuraheisiangervo – Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum