Kukkapuu-uutisia

 Rohanin suunnalta.

Kerrotaan ensin autopaikkani vierestä koivun alta ikävät uutiset. Kirsikkaluumu 'Nigra' on henkitoreissaan. Lähes koko puska, jo isoksi kasvanut, on kuivunut. Latvassa on pari kukkivaa oksaa. Joistakin kohdin runkoa kyllä puhkeaa lehtiä ja uusia oksan alkuja, mutta pahoin pelkään, että kasvi tekee kuolemaa. Myyrät ovat saattaneet syödä juurista niin paljon, ettei kasvi enää jaksa elää. Tai sitten pakkaset olivat liikaa.

Ystävä juuri sanoi, että näin keväällä voisi luumupuista ottaa latvapistokkaita. Sen käynkin tekemässä nyt heti ennen kuin jatkan tätä juttua, sillä muutoin taas unohdan.

No niin! Jatketaan.

Edellisen kuvan kirsikkaluumu ei kunnolla näy tässä kuvassa, se on tuolla taustaviherryksessä, mutta tässä näkyy Rohan. Etualalla on pyökki 'Rohan Weeping' puhkeamassa lehteen. Sen takana on jo korkeaksi kasvanut japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jota myyrät eivät onneksi ole syöneet.

Kuvasta näkyy puun kasvutapa: se on kapea leviten latvastaan kapean viuhkamaisesti. Aivan kuten vanhempansa 'Kanzan'. Erona lajikkeissa on lehtien väri.

'Royal Burgundy' on tummalehtinen, varsin hieno ilmestys koko kasvukauden, mutta etenkin keväällä kukkiessaan kerrotuin kukin. Lehtien erikoisväristä johtuen tämä lajike jää pienemmäksi kuin 'Kanzan'.

Tämä ei näytä kärsineen kylmästä talvesta ollenkaan, vaikka puun talvenkesto on hieman epävarma.

Kirsikan alla kukkii parhaillaan ihana sirojen kesälumipisaroiden ryhmä.

Olen myös istuttanut tänne erikoisvärisiä mukulaleinikkejä. Lähes valkokukkainen 'Salmon's White' on kasvanut parissa vuodessa kauniiksi mättääksi. 

Kerrottu valkokukkainen 'Alboplena' on jo toinen laatuaan, ensimmäinen ei noussut ikinä mullan pinnalle. Tämä on ollut todella vaikea kuvattava tehden vain yksittäisiä kukkia tarhajouluruusun alla. Toivon tämän kasvavan kokoa ja viihtyvän.

En ole koskaan huomannut mukulaleinikin erikoismuotojen ja -lajikkeiden tuottavan siementaimia, ainoastaan lisääntyvän kasvullisesti laajeten hitaasti sivuille päin. Tai ehkä siemenet vain putoavat aivan kasvin viereen eivätkä esimerkiksi muurahaiset kuljeta niitä. Asiaa voisikin tutkia ja siemeniä kerätä, jos niitä tulee.

Katsotaanpa sitten nurmikäytävän vasen puoli, siinä on ruusu-heinätarha. Pahasti myyrien verottama, mutta on siellä vielä kasvejakin tallella. Silkkipioni avasi tänä aamuna ensimmäiset kukkansa. 

Taustalla on punahevoskastanja, jossa on kaksi kukintoa nupulla! Se ei ole moneen vuoteen kukkinut, ainoastaan pienenä. Epäilen varrennetun latvan kuvitelleen alussa yhä olevansa puun oksa. Sitten se tajusi, että tässä onkin tarkoitus kasvaa puuksi ja alkoi kasvattaa juuria ja korkeutta. Nyt se on komea yli kolmimetrinen puu, ja hyvin monen vuoden tauon jälkeen saamme taas ihailla kukkia!

Silkkipioni, toisin sanoen silkkipulskapioni.

Ruusu-heinätarha on aurinkoinen paikka ja olen siirtänyt siihen kurjenmiekkoja varjoisamman Rohanin puolelta, sillä ne eivät kukkineet. 

Olen lannoittanut parrakkaita kurjenmiekkoja viime vuosina kukkien toivossa ja ehkä säätkin ovat olleet suotuisat, sillä nyt pikkukurjenmiekka 'Cherry Garden' kukkii, kuten niin moni muukin pikkukurjenmiekka parhaillaan. Näitä on kaksi tupasta ja molemmissa on nyt runsaasti nuppuja, ties kuinka monen vuoden odottelun jälkeen! 

'Cherry Garden' pitää yrittää kuvata niin, että vastavalo nostaa sen upean sävyn esiin. Vaikka tässä kukassa ei ole niin jännittävä värien kontrasti kuin monessa muussa parrakkaassa miekassa, huomaa silti, kuinka partojen sinertävän violetti väri eroaa punertavan purppuraisista terä- ja verholehdistä.

Marssitaan vielä Ransun perässä muotopuutarhaan. 

Kääpiökurjenmiekkakin kukkii huomattavasti runsaampana kuin aikoihin. Tästä penkistä ovat myyrät hävittäneet melkoisesti kasvustoa, olisiko sitten lisääntynyt tila saanut kääpiökurjenmiekan innostumaan. Tai sitten se, että olen tätäkin lannoittanut. Ehkä molemmat.

Kääpiökurjenmiekka on alkukantaisempi, luonnonkukka, ja se näkyy kapeampina verholehtinä. Jalostettuihin lajikkeisiin on pyritty saamaan mahdollisimman paljon väripintaa, josta parta erottuu usein kontrastivärisenä. Tämän lajin parta on sinertävän valkea.

Pistetään loppuun vielä uudestaan ihana pikkukurjenmiekka 'Webelos', kun siinäkin on useampi kukka auki.

Ihanaa kukkapoksahtelua sinnekin!

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pyökki Fagus sylvatica

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Terveisiä keväästä

 Niin se on, rakkaat ystävät, että meillä oli tänäkin talvena sen verran vähän lunta, että vähä on jo lähes hävinnyt. Tänään tuulessa ja auringossa maa alkoi vähän kuivua, tosin umpijäässä se on ihan pintaa lukuun ottamatta.

Miten puuvartiset ja perennat voivat, selviää myöhemmin. Kuten sekin, kuinka paljon ennätysmäinen myyräkanta on kukkasipuleita verottanut. Ja muutakin. Myyrien myllertämää maata on joka puolella.

On aivan uskomatonta, että vasta muutama plusasteinen päivä on takana ja ensimmäiset lumikellot ovat jo nupulla! Tämä on lajiketta 'Snow Fox', jonka perimässä on ymmärtääkseni tähtilumikelloa. Sehän on hyvin aikainen laji, mikä selittänee tämän lajikkeen aikaisuuden. Nämä naalit (snow fox) nousevat lumen seasta saniaistarhassa, kuusen varjossa.

Vierestä nousee lisää samaa sorttia, nämä ovat rinteessä vähän ylempänä eikä lunta enää ole.

Vielä vähän ylempänä on lumikello, jonka piti olla 'Snow Fox', mutta ei ole, kehälehtien ulkopuolelta puuttuu hento viherrys. Tämäkin on silti selvästi tähtilumikellomainen, sen näkee lehdistä. Ne ovat harmaanvihreät ja nousevat rullalla toistensa ympärillä. Lumikellon lehtien asento toisiinsa nähden onkin tärkeimpiä tekijöitä lajitunnistuksessa.

Tämän talven kylmin mittarin muistiin jäänyt lukema on –22 astetta ja se tuli helmikuussa. Kovien pakkasten uhreihin kuuluvat 'Dawn' -heiden nuput, jotka reippaina pullistuivat marras–joulukuussa. Vain muutama kukinto on jäänyt varhaisempaan vaiheeseen tiukalle nupulle, ja ehkä ne ovat tallella, mutta nämä, joissa nuput olivat jo alkaneet erkaantua toisistaan, on menetetty.

'Dawn' on ihan kuvan oikeassa reunassa. Navetan seinustalla pienen kivipengermän päällä on alppipenkki.

Kuvasin alppipenkistä nousseita kaukasialaisia kevätkurjenmiekkoja tammikuun puolivälissä, kun oli tilapäisesti lauhempaa. Hirmu vähän oli lunta näiden päälle lapioitavaksi, tein kuitenkin parhaani, kun uusi pakkasjakso alkoi. Ja sitten tuli vielä uusi pakkanen, ja vielä kylmempää. 

Huh, mikä talvi. Nuput lienee menetetty, paitsi jos maasta vielä nousee joku myöhäisempi. Ihmeellistä, että versoissa on noinkin paljon vihreää, kun ajattelee, millaisia asteita ne ovat joutuneet kestämään! 

Vierestä nousee lisää kavereita, ja toisin kuin edellisillä, näillä ei ollut vielä mitään suojaverkkoa päällään. Laitoin kuvan ottamisen jälkeen verkon ja lapioin myös vähän lunta joidenkin alppipenkin kasvien päälle. Laukkaneilikoilla on ikävä tapa kupsahtaa, kun kevätaurinko alkaa paistaa.

Metsäpuutarhassa on ihmeellinen vaaleansinikukkainen imikkä jälleen kerran kevään ensimmäisten nuppuilijoiden joukossa.

Jouluruusulaaksossa kuluu kukintaan vielä ainakin kuukausi.

Muutamia lumikellon versoja on siellä täällä, mutta yksikään ei ole niin pitkällä kuin ensimmäisten kuvien Snow Foxit. Japaninlehtikuusen alla kasvava 'S. Arnott' pilkistää jo usean verson voimin.

Kuistin portaan pielestä nousee jo kevätkello, vaikka tämä on talon pohjoispuolta.

Puuteripaju 'Mount Aso' on tähän asti ollut helmikuun ilo, mutta tänä vuonna sitä ei voi syyttää siitä, ettei se puhjennut pajunkissoihin vielä helmikuussa. Kovin paljon pidempään siltä ei kumminkaan mennyt, mikä on suoranainen ihme. Ensimmäiset vaaleanpunertavat kissat ovat jo oksilla!

Kissoista puheen ollen: Ransu on iloinen siitä, että lunta ei enää ole, mutta ei se silti ole innokas ulkoilija. Peti ja ruokakippo keittiössä houkuttelevat enemmän. Tässäkin se anoo mammaa siirtymään sisälle ruokapatojen ääreen.

Mustia on kova ikävä – rakas elämäntoveri viilettäisi nyt onnellisena viikset sojossa pitkin maita ja mantuja, jos eläisi vielä.

Mutta hei – nyt on kevät!

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Imikkä Pulmonaria

Jouluruusu Helleborus

Kevätkello Leujocum vernum

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Laukkaneilikka Armeria

Puuteripaju Salix gracilistyla

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Kevätkalenterin 13. luukku

 Suvikello eli kesälumipisara

Tätä ihastuttavaa toukokuussa kukkivaa kaunotarta ei tullut viime keväänä esiteltyä lainkaan. Sama juttu kuin monen muun kasvin kanssa: otin tämän kuvan toukokuun puolivälissä, jolloin tapahtuu ihan hirveästi koko ajan ja joka puolella. Kaikki ei mahdu blogiin.

Suvikello on korkeampi ja myöhäisempi kuin sukulaisensa kevätkello. Kukinta-ajan lisäksi niiden erona on kukkien määrä per varsi. Kuvasta voi nähdä, että suvikellolla on suojuslehden sisällä lukuisia nuppuja; vasta ensimmäiset ovat avautumassa. 

Kasvi on aivan ihana ja on huutava vääryys, että se jäi keväällä kokonaan blogin ulkopuolelle, vaikka kävin toki päivittäin ihailemassa näitäkin kukkia.

Vertailun vuoksi tässä kuva kevätkellosta, sillä yksi kuva selittää paljon enemmän kuin sanat. Kevätkellon kussakin varressa on vain 1–2 kukkaa, kasvi on paljon matalampi ja myös aikaisempi: kuva on otettu maaliskuun lopussa, jolloin kukinta oli jo loppupuolella.

Tavallisesti tälläkin lajilla on vihreät pilkut, tämä keltapilkkuinen on karpaattien mukaan nimetty värimuoto.

Kevätkellon keltapilkkuinen muunnos Leucojum vernum var. carpathicum

Suvikello Leucojum aestivum

Rohanin valkea Betty

 Siivoilin Rohania ja havaitsin iloisen yllätyksen.

Rotkolemmikki 'Betty Bowring' kukkii toista kierrosta! Tuolta se kurkistaa sulkavaleangervon lehtien alta. Tuo valeangervo onkin puutarhani runsain, kaikki muut kituvat, mutta tämä yksi on kesän sateiden ansiosta sentään siedettävän kokoinen.

Bettyn kukat ovat puhtaanvalkeat. Normaalisti rotkolemmikeillä on siniset kukat, valkoisia on harvemmin. 

Rohanissa asustaa toinenkin valkokukkainen rotkolemmikki: 'Mr Morse' tässä kuvattuna toukokuussa. Sillä on kirjavat lehdet, kun Betty on täysin vihreälehtinen. Morsella on kulunut monta vuotta asettumiseen, tänä vuonna se on viimein vähän runsaampi.

On huutava vääryys, että nämä kauniit rotkolemmikit jäivät kokonaan esittelemättä keväällä, kun ne kukkivat! Onneksi Betty innostui kukkimaan uudestaan, niin tuli tämäkin asia korjattua.

Eipä tätä kaunista Rohanin suvikellohetkeäkään tullut tänne blogiin laitettua. Tämäkin oli toukokuussa. Silloin tapahtuu puutarhassa niin valtavalla vauhdilla, että blogijuttuja pitäisi tehdä joka päivä ja laittaa 50 kuvaa per juttu.

Lennetään takaisin tähän hetkeen, vaikka toukokuuhun tekisi mieli jäädä. On nytkin joitakin kauniita kohtia, vaikka puutarhan ulkoasu onkin ränsistynyt. Tässä on taustalla Rohanin niittymäinen kohta, jossa vielä kukkii jokunen etelänruusuruoho. Edessä on meksikonhanhikkia ja helminukkajäkkärää, joka on tänä sateisena kesänä kasvanut tavallista korkeammaksi ja kaatuilee.

Löytyi myös maksaruoho, joka on tullut istutettua ajat sitten, mikähän tämä olikaan... en muista, olenko ikinä tätä esitellyt. Löysin puutarhapäiväkirjasta tiedon, että olen istuttanut tämän syksyllä 2014, mutta tarkempaa laji- tai lajiketietoa ei ole. Ilmeisesti taimessa oli lukenut vain "Sedum red" eli punainen maksaruoho. Onko tämä nyt sitten Sedum vai Hylotelephium – luultavasti jälkimmäinen.

Pyjamaluteille on tapahtunut jotakin ja kanta on romahtanut. Siitä en ole kovin surullinen sikäli, että kerrankin putkikasvien siemenet pääsevät kehittymään, kun luteet eivät ime niistä mehuja. Erikoisempien putkien kanssa tämä on elintärkeää, sillä niin kuvan 'Vicar's Mead' -niittykarhunputki kuin jättikarhunputkikin ovat kaksivuotisia, jolloin kasvi on kukittuaan kokonaan hävinnyt ja on täytynyt hankkia uusi. 

Olin jo suunnitellut laittavani harsopussit ohikukkineiden kukintojen päälle, mutta kun missään vaiheessa ei näkynyt luteita, ei ole tarvinnut. Toki pyjamaluteita on tänäkin vuonna ollut, eivät ne kokonaan hävinneet ole.

Myyräkanta ei valitettavasti ole vielä romahtanut, uusia jälkiä löytyy jatkuvasti. Täällä Rohanin loppupäässäkin on kaiveltu ja alppipenkistä löysin kapean kuopan, joka johti puoliksi syötyyn kukkasipuliin. 

Austin-ruusuja kannattaa olla monta, niin koko ajan on joku tulossa kukkaan. Tämä on Rohanissa asustava valkokukkainen Winchester Cathedral, jonka nuput ovat suloisen punaiset.

Päivän ruusuksi nostan The Princen, David Austinin ruusu sekin, sumuisen aamun kastelemana. 

Ruusun taustalla on purppuraheisiangervo Diable D'Or eli 'Mindia'. Olen tainnut useimmiten väittää tuon olevan 'Diabolo', kun olen unohtanut, mikä lajike se olikaan. Nyt kun tuli kaiveltua vanhoja istutustietoja, tuli oikea lajikenimi vastaan. Hups.

Tässäkin kohdassa kasvaa helminukkajäkkärää: luottokasvi, joka tuo Rohaniin kaivattua valkoista näin syksylläkin.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Jättikarhunputki Angelica gigas

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Suvikello, kesälumipisara Leucojum aestivum

Koska kukkii -haasteen ensimmäinen huti

 Italiantalventähti 'Schwefelglanz' ehti kukkia viime viikolla.

Kukka oli avautunut niinä lämpiminä päivinä, kun olin kaupungissa. Olin arvannut tälle kukkimispäiväksi tänään eli 12.3. Jostain syystä ensimmäinen kukka oli tavattoman aikainen.

Tavallisempia kirkkaankeltaisia talventähtiä nousee monestakin paikasta, kun toissa viikolla niistä ei näkynyt vielä mitään.

Paras tupas on saniaistarhassa, mikä osoittaa selvästi, kuinka karikkeinen, ilmava maa on näiden mieleen. Olisipa minulla tarjota tällaista kaikille kasveille! Mutta on tämä myös vanhin kasvusto, istutettu yli 15 vuotta sitten.

Ikävämpiä yllätyksiä ovat vesimyyrien uudet käytävät ja niistä kielivät kasat. Kantapää uppoaa maahan, mutta tällä kertaa en tallo käytäviä, sillä hankin mantereelta myyränloukun. Upotan sen käytävään ja katson, mitä tapahtuu. Loukku näyttää kyllä epäilyttävän pieneltä, vesimyyrähän on rotan kokoinen. Mustilla on siis edelleen hommia.

Tunnelma on kumminkin positiivinen – erittäin positiivinen! Rohanissa ovat kriminlumikellot tulleet kukkaan. Taustalla on puistolumikello 'Viridapice'.

'Viridapice' lähempää. 

Rohanin varjoisammassa päässä kukkii kohta lumikello 'Atkinsii'. Tällä on kauniin pitkät ulommat kehälehdet.

Persiansinililjat ovat nousseet salamana maasta suoraan kukkaan lämpiminä päivinä.

Aikaisimpien krookusten, kuten tämän kultasahramin, nuput ovat myös puskeneet esiin. Toissa viikolla ei näkynyt kuin vasta lehtiä. 

Kostea kevätniitty on lumikellotuppaiden koristama. Niiden väleistä näkyy muidenkin sipulikukkien piippoja.

Niityn reunalla on puistolumikello 'Blonde Inge' tulossa kukkaan. Tällä lajikkeella on keltaiset kuviot kukassa, mikä näkyy jo kukkaperän vaaleassa värissä.

Muotopuutarhassa on kerrottuja lumikelloja, kuten tämä 'Hippolyta'. Kerrottujen lajikkeiden kukat ovat ihania paksukaisia, kun sisempiä kehälehtiä on niin paljon.

Täälläkin on aikainen krookus, tähtisahrami 'Roseus', noussut ja kukat varmasti avautuvat seuraavana aurinkoisena päivänä. Voi olla, että ne ovat avautuneet jo aiemmin, mutta en ole ollut sitä näkemässä.

Viereisessä penkissä on tähtisahramien seuraan nousemassa atsurihelmililjoja; helmililjoista aikaisimpia.

Pari viikkoa sitten istutin yhden mullan pinnalle nousseen sipulin takaisin maahan ja siinäkin pilkotti jo nuppuja.

Muotopuutarhassa on myös kevään ensimmäinen kurjenmiekka kukassa: ihanaakin ihanampi 'Painted Lady'. Tämä on viime syksynä istutettu, ne tuntuvat aina olevan vähän hätäisempiä kukkimaan kuin kauemmin puutarhassa eläneet.

Ruskopenkissä kukkivat lukuisat turkinlumikellot, vaikka niiden pitäisi olla vähän myöhempään kukkivia. Paikka on aurinkoisessa rinteessä, se varmaan auttaa. Pidän erityisesti turkinlumikellon raikkaan vaaleanvihreistä, kaartuvista lehdistä. Taisin ihastua tähän lajiin, kun sen ensi kerran näin, ja se on pysynyt suosikkina.

Istutin syksyllä pari 'Painted Ladya' myös vanhan talon kivijalan eteen, sillä se on otollisempi penkki kurjenmiekoille kuin savinen muotopuutarha. Tässä niillä on rutikuiva ja aurinkoinen kasvupaikka.

Kun tämä kukka oli vielä nupulla, luulin sen olevan 'Sheila Ann Germaney', mutta sepä näyttää nousevan vähän myöhemmin.

Samaan paikkaan päätyi myös erityisen ihanien krookusten mukuloita, kuten Crocus alexandrii.

Kevätkellon ei pitäisi enää yllättää, kun se on asunut tässä kuistinrappujen kulmalla jo yli 15 vuotta. Huomasin sen kukkanuput nousemassa maasta jo kaksi viikkoa sitten. Mutta niin se vain hämmästyttää joka kevät, että tämä kukkanen – lumikelloja selvästi korkeampi – kukkii tässä täysin varjoisassa nurkkauksessa jo näin aikaisin. 

Keltapilkkuinen versio kevätkellosta on karpaattilainen var. carpathicum, tavallisemmin tällä lajilla on vihreät pilkut. 

Ensi yönä varmaan sataa lunta täälläkin, mutta perjantaista alkaen näyttää mittari taas olevan pääosin plussan puolella! Maltillisesti tosin, mutta hidas kevät onkin parasta, mitä on.

Atsurihelmililja Muscari azureum

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätkello (kevätlumipisara), keltapilkkuinen muoto Leucojum vernum var. carpathicum

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tähtisahrami Crocus tommasinianus