Monday, 16 July 2018

On ilmanpaineita pidellyt


Siirsin lapsuudenkotini vanhan ilmapuntarin eteisestä keittiöön, kun täällä se on paremmin näkyvillä ja tuossa vieressä on lämpömittarikin. Kuva on parin viikon takaa, tällä hetkellä mittarissa on ulkolämpö 32,1 ja sisälämpö 28,3 astetta.
Naputan puntarin lasia aina sitä katsoessani, en tiedä, mitä se vaikuttaa, mutta isänikin teki aina niin. Mittari kyllä silloin heilahtaa hieman siihen suuntaan, mihin se kulloinkin on matkalla.
Tämä on ollut merkillinen kesä, sillä viisari on jatkuvasti kohdassa hoch. Tief eli matalapaine näyttää olevan aivan viraton. Veneessä meillä oli mittari, jossa oli myös kohta veränderlich, joka kaiketi merkitsee vaihtelevaa. Siinä kohdassa viisari taisi useimmiten olla ja sen epämääräisyyttä naureskelimme.

High Pressure
I moved the old air pressure gauge into the kitchen, since that's where the thermometer also is. It has been on the high for over two months now!
Nevertheless I finished the curtain for the kitchen door. That's for winter, for keeping the house warmer, because one day, how incredible that may now seem (it's 32 degrees in shade), the winter will come. 


Helle-ennusteesta huolimatta ompelin keittiön oviverhon valmiiksi. Takana on eteinen, jossa ei ole kattavaa eristystä eikä siten myöskään mitään lämmitystä. Pelkkä sisäovi ei niin kovin hyvin eristä. Viime talvena ripustin makuuhuoneen ja eteisen välisen oven eteen vanhan villaviltin, mutta keittiössä ei tähän asti ole ollut muuta kuin vedonestotyyny kynnyksellä.

Pienetkin jutut saattavat lisätä asumismukavuutta merkittävästi. Verho on jo osoittautunut toimivaksi pitämään hyttysiä loitolla, nyt voi pitää kaikkia ovia auki yölläkin.

Verho on ikivanha kangas, jonka sain aikanaan Ranskasta. Se on ehkä ollut sängynpeittona, sillä siihen on ommeltu leveät reunat kolmelle sivulle. En raaskinut leikata sitä mistään kohdasta, ompelin vain taustakankaan tukemaan, sillä paikoitellen kangas on jo hapertunut puhki. Vanha kulahtanut kangas on niin mahdottoman kaunis.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän uutta haluan. Haluan vähitellen vaihtaa kaikki tavarat vanhoihin ja kulahtaneisiin.

Onneksi osa tavaroistani on aina ollutkin vanhoja. Ompelukone, jota olen käyttänyt teini-ikäisestä saakka, on isoäitini vanha Husqvarna noin vuodelta 1959.
Koska talossani on asunut ompelijatar, tulivat loistavat räätälinsakset talokaupan mukana, samoin vanhoja lankarullia ja puisia kangasmittoja. Lankarullateline on Uudestakaupungista pihakirppikseltä.


Loppuun Ransu muistuttaa: pysytelkää varjossa!

Wednesday, 11 July 2018

Heinäkuun kalenteripoika

Kuin kaksi marjaa

Musti ja Thibaut Courtois. Belgian maalivahti yltää käsittämättömiin loikkiin ja syöksyihin, mieshän on kuin pantteri etenkin silloin, kun asu on musta.

Like Two Peas in a Pod
There is something very alike in Musti and Belgian super skilled goalkeeper Thibaut Courtois.

Mustin venytys.

Courtoisin venytys. (kuva Thibaut Courtoisin Twitter-tili)


(kuva Marca)

(kuva Fox Sports)

(kuva Pinterest)

(kuva Indian Express)

(kuva Taiwan News)



Pantterien valvovilta silmiltä ei jää mitään huomaamatta ja reaktiot ovat salamannopeat.

Käpälistä ei pääse melkein mikään karkuun. Paitsi joku liukasliikkeinen ranskalainen pikku hiiri joskus.


Monday, 9 July 2018

Poutapäivät

Naapurin tryskissä pesivät haarapääskyt ovat saaneet katraansa ulos ja lentoharjoituksiin. Poikaset ovat taitolentäjiä jo pieninä, vaikka pyrstösulat eivät vielä ole kovin pitkät.

Summer Days
The barn swallow family that has been nesting in the neighbour's barn has come out. The chicks are skilful pilots even when the tail feathers have not fully developed yet. Since the barn is right at our boundary I get to enjoy the birds too, they come to hang out at the rustic (half-rotten) arch.
This year they did not nest under my eaves, but hopefully next year again.

Tryski on aivan tonttiemme rajalla, niinpä lintuset käyttävät viereen rakentamaani puolilahoa köynnöskaarta hengailuun.

Jostain syystä eivät taloni räystäiden aluset kelvanneet tänä vuonna, mutta onneksi pääskysenpesä on lähellä ja niiden upeasta lennosta ja iloisesta sirkutuksesta saa nauttia omalla pihalla.
Yhtenä päivänä, kun saunan ovi oli auki, ne tosin suunnittelivat pesän rakentamista saunaan. Olin avannut oven hetkeä aiemmin ja kun menin sisään sytyttämään kiukaaseen tulen, räpisteli pari hämmentynyttä pääskyä ulos. Seinään oli jo kiinnitetty pari heinänkortta savikokkareen avulla. Toivottavasti ne löysivät yhtä hyvän ja suojaisan paikan muualta. Viereinen puuliiterin ovi on kyllä koko ajan auki, mutta sitä ne eivät kelpuuttaneet. Saunassa on kieltämättä parempi sisustus, paneloidut seinät ja niin edelleen.

Muuten täällä jatkuu heinäkuu kuten kesä tähänkin asti. Kuivuus koettelee: kohta viikon takainen 13 mm sade ei tunnu enää missään, tuuliset päivät ovat kuivattaneet kasvit ja mullan tehokkaasti. Onneksi sadetta tuli sentään sen verran, niin sai sadevesitynnyrehin vähän kasteluvettä.


Kivipellon Sailan viime vuonna lähettämistä siemenistä kylvetty musta-apila kukkii kedolla. Kukinnot ovat kuvan ottamisen jälkeen vielä hieman mustuneet. Tämä on todella hauska kasvi, kiitos kaima!
Saila lähetti myös kelta-apilan siemeniä, mutta se kylvös kuoli viime kesän kuivuuteen. Onneksi siemeniä oli jäljellä, niin tein loppukesällä uusintakylvön purkkiin ja jätin sen ulos talveksi. Istutin tuppaan vastikään kedolle, toivottavasti se nyt lähtee kasvuun.

(kävin tässä välissä kastelemassa)

Pikkujasmike 'Erectus' levittää metsämansikkaista tuoksuaan kuistin kulmalla. Tuulahduksen myötä tuoksu leviää myös aurinkotuolissa nautiskelijan nenään.
Siitä tuli mieleen tutkia, voisiko jasmikkeen kukkia syödä, tai laittaa esim. G&T-lasiin koristeeksi ja mausteeksi. Varmaa tietoa jasmikkeiden syötävyydestä en löytänyt, mutta en myrkyllisyydestäkään. Mutta sellainen kiinnostava tieto tuli vastaan, että pihajasmikkeen lehdissä on saponiinia ja antibakteerisia aineita. Toisin sanoen niitä voi ottaa muutaman ja hieroa veden kanssa, niin saa kädet pestyä. Loistavaa! Kun vain pihajasmike kasvaisi... en raaski kerätä siitä lehteäkään, kun peurat pitävät sen onnettomana alle metrisenä ja latvoista syötynä risukasana. Siitä(kin) oli tarkoitus tulla parimetrinen peurasuoja tontin rajalle.

Koska unohdin ostaa sitruunaa kaupasta, olen keksinyt laittaa karviaisia G&T:iin. Se toimii todella hyvin.
Tällaista täällä, leppoisaa viikkoa!


Kelta-apila – Trifolium aureum
Musta-apila – T. spadiceum
Pihajasmike – Philadelphus coronarius
Pikkujasmike – P. × lemoinei

Saturday, 7 July 2018

Etelänmatkalla

Lähdin täältä lounaiskulman sisäsaaristosta päivänä eräänä kohti etelää. Tarkemmin sanoen kohti kaakkoa. Tutustuin rannikkoreittiin, joka on uusi ja innostava neljän kunnan yhteinen pyörämatkailuhanke. Rannikkoreitillä pääsee näkemään rannikon viehättäviä kaupunkeja ja ruukkikyliä, polkemaan mutkaisia pikkuteitä, poikkeamaan saaristoon ja jopa merimatkalle.
Reitti alkoi Tammisaaresta, mutta yhtä hyvin sen voi aloittaa Salon suunnalta tai Kemiöstä.

Coastal Cycle Route
The other day I travelled south to learn about a new cycle route. It includes seaside towns, old villages, scenic minor roads and even sea journeys. A great way to get to know Finland's SW corner! One can either have one's own bicycle, hire one and even take it on the ferry trip.
Here's the link to the website.

Hanko – ihana, nostalginen, aurinkoinen ja tuulinen Hanko – vesitornista käsin nähtynä. Tammisaaresta pääsee pyörällä Hankoon maisemareittiä pitkin polkemalla pieniä teitä Dagmarin lähteen ja Tvärminnen kautta.

Hangosta matka jatkuu aluksella, valitettavasti puuskainen sää esti meitä poikkeamasta Bengtskärin majakalle, mutta sopivalla kelillä sekin on osa rannikkoreittiä. Alukseen voi ottaa oman tai vuokrapyörän mukaan, tai sitten pyörän voi jättää ja vuokrata taas seuraavassa etappipaikassa. Itseäni hämmästytti ajatus, että Bengtskärin pienelle kallionyppylälle voisi rantautua polkupyörän kanssa – toivottavasti siellä on pulteilla kalliossa kiinni oleva pyöräteline.

Aavaa merimaisemaa ei ole voittanutta.

Merimatkan aikana pyörämatkailuun erikoistunut Pirjo Räsänen Visit Finlandista kertoi kokemuksistaan, hän oli juuri viettänyt muutaman päivän tutustuen rannikkoreittiin pyörällään. Taustalla Kemiönsaaren matkailupäällikkö Benjamin Donner.

Saapuminen Hiittisiin Rosalaan.

Sitten viime käynnin – josta on aikaa – on Rosalaan noussut jännittävä viikinkikeskus. Se on näkemisen arvoinen.

Päällikön halli on komea ja todenmukainen viikinkiajan rakennus.


Sisällä on hämyisän tunnelmallinen majatalo, makuusijat ovat hallin reunoilla. Olisipa mukavaa järjestää porukkareissu tuonne! Voisi olla teeman mukaan pukeutunut, etukäteen pitäisi myös harjoitella muinaisnorjaa. Tai sitten voisin vain pyytää Ransua tulkkaamaan, se osaa varmasti esikollien kieltä.
Täällä alkaa mielikuvitus lentää. Valaistuskin toimii ilman sähköä, kynttilöillä.

En ole grillaajatyyppiä, mutta tällaisen parilapannun voisin pihalleni laittaa.


Hauskinta rannikkoreitissä on se, että matka jatkuu eteenpäin, voi tehdä lenkin palaamatta samoja reittejä esimerkiksi pyörää palauttamaan.
Bengtskäristä tai Rosalasta venekyyti vie Kemiönsaarelle Kasnäsiin. Kemiöstä voi poiketa vielä Högsåran saarelle tai kierrellä ympäri Kemiön maisemia, reittivaihtoehtoja on useita.
Kemiöstä jatkoimme kohti Teijon kansallispuistoa. Kansallispuistossa on helpointa retkeillä jalan, niin pääsee pienimpiäkin polkuja ja pitkospuita.

Pitkä ihana alamäki johtaa kansallispuistosta rantaan Mathildedalin ruukille.

Café Mathildedalin viihtyisää interiööriä, huomaa kirjahyllyt takaseinällä!

Rannikkoreitin verkkosivuille on koottu tiedot majoitus- ja ruokapaikoista, pyörien vuokrauspisteistä, nähtävyyksistä ja reiteistä venematkoineen. Teiden varsille reitti on merkitty ruskein kyltein.
Pyöräihmisenä tällaisesta kehityksestä ei voi olla kuin innostunut. Tiedän parikin ulkomaista ystävää, jotka meinaan kutsua pyöräilemään ja tutustumaan kauneimpaan Suomeen.
www.rannikkoreitti.fi

Tämä ei varmaankaan ole yhteistyöpostaus, olin tutustumassa reittiin toimittajana.

Thursday, 5 July 2018

Liljojen aika


Ensimmäiset valkoiset varjoliljat ovat avautuneet! Kuvaan pääsi kimalainenkin. Varjoliljat ovat suosittuja ötököiden keskuudessa, senkin takia niitä kannattaa istuttaa.
Ihanaa, kun kimalaisia on paljon – täällä saaressa ainakin, toivottavasti muuallakin. Olen jokaisesta pörisijästä kiitollinen.

☞ Paasausvaroitus ☜
Olen miettinyt, monen muun tavoin, tätä ylenpalttista kemikaalien käyttöä. Luulen, että paasaan täällä aivan väärällä foorumilla, sillä kaikki puutarhaihmiset tuntuvat olevan erittäin tiedostavia ympäröivän maailman ja luonnon suhteen. Esimerkiksi se sai miettimään, kun naapuri puhui punamultamaalin alle laitettavasta homeenestoaineesta. En minä vaan sellaista laittanut, eikä kai ennenkään sellaisia laitettu. Miksi nykyään täytyy laittaa homeenestot (=myrkyt) talon seinään ja sohvaan, ja vielä sammalta estävää kemikaalia laatoitukselle, ja varmuudeksi pitää myrkkypulloa käsillä, jos ampiainen sattuu eksymään sisään. Eikö näitä turhia kemikaaleja olisi jo aika kieltää? Kun koko ajan viestitään hyönteisten vähenemisestä; eikö syy-yhteys ole melko selvä.
☞ Paasaus ohi ☜


Varjolilja on sormustinkukan, akileijojen, ruusujen ja syreenien (niin ja narsissien ja keisarinpikarililjojen ja esikoiden) ohella rakas kukka lapsuudesta. Näitä olen siirtänyt lapsuudenkodin pihasta (valkoiset) sekä saarelta hävinneen talon pihasta ja saanut Raakkilasta. Kaikki yhtä kauniita!
Olen siirtänyt siementaimia muotopuutarhan varjoiseen penkkiin ja nyt siinäkin kasvaa jo pari kukintakokoista vartta.


Eilen illalla menin kuvaamaan vastavalmistunutta pöytää ja sain ikuistettua gammayökkösen varjoliljan kukilla. Puuskainen tuuli lennätti sen kasvin parista aina metrien päähän, mutta sinnikkäästi se räpytteli vastatuuleen takaisin kukille kerta toisensa jälkeen. Mietin, miten paljon energiaa siltä siihen kuluukaan! Tuulen alapuolella olisi ollut tarjolla muun muassa ruotsinköynnöskuusama, mutta varjolilja taisi olla houkuttelevampi.
Varjolilja on ötökkäharrastajan superkasvi ja sitä kannattaa istuttaa yökkösiä varten, vaikka ei niistä henkilötasolla niin innostuisikaan.

Riippumatossa lojuessa voi ihailla varjoliljoja ja öttiäisiä, toivottavasti vuosi vuodelta vähän runsaampina. Riippumaton viereen on hitaasti kasvamassa mustaherukkapuska, josta voi napostella marjoja suoraan suuhun.
Puun ympärille valmistui eilen G&T-pöytä nautinnon viimeistelyä varten. Se on silkkaa jämämateriaalia: navetassa lojuneet hajonneen pöydän jalat, taloni entistä seinälaudoitusta, lepakonkakkainen (rakkaan naapurin ilmauksen mukaan) vanha köysi vintiltä.


Vielä kerran: erityisen tumma varjolilja var. cattaniae, joka ei enää ole ihan näin loistossaan.


Kuvasin sen toissapäivänä, kun oli ihana sadepäivä (saimme silloin 13 mm vettä!), kaikkien panssariensa sisällä. Onhan se hieman ikävää katsella kukkia verkkojen läpi, mutta kivempi sekin kuin katkotut kukkavarret. Oikeastaan otin kuvan siksi, että harmaakäenkukka tuo tummalle varjoliljalle mahtavaa kontrastia vaalealla olemuksellaan. Jos sitä nyt kuvasta kunnolla erottaa.


Marhanlilja 'Claude Shride' alkaa muuttua kukinnan vanhetessa pilkullisemmaksi ja kukkiin on ilmestynyt oransseja reunoja.


Siinä lähellä Rohanissa kasvaa myös ns. Peterin lilja, Peter Joyn risteyttämä. Miten sen kukka onkin näin tumma, ihmettelin ja menin katsomaan vuoden takaisia kuvia. Oli se silloinkin tämän värinen avautuessaan! Tämän kukat ilmeisesti haalistuvat kukinnan edetessä enemmän graavilohen suuntaan.


Villissä punaisessa penkissä ei ole haalistuvaa meininkiä. Apteekkarinruusu on saanut seuraa kirkkaan oranssinpunaisista liljoista, jotka ostin aikoinaan 'Sweet Surrender' -tarhasarjaliljana (se ei ole markkinoinnista huolimatta "valkoinen tiikerililja"), mutta vain yksi kolmesta osoittautui valkoiseksi, kaksi oli tällaisia ärhäkän värisiä.
Se on ihan ok tässä, mutta muotopuutarhassa, jonne valkoisia liljoja halusin, ei. Mikä pahinta, tätä ei tunnu saavan sieltä ikinä pois, sipulinpalat ovat ilmeisesti kaivautuneet puolen metrin syvyyteen! Nytkin sieltä nousee tällainen liljanvarsi paikasta, josta olen kaivanut sipulin pois jo pariin kertaan.

Nyt seuraksi on alkanut avautua myös ihanan tummanpunaisia tarhasarjaliljoja. Kiinanpioni 'Nippon Beauty' on yhä kukassa.


Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis' (Gallica-Ryhmä)
Gammayökkönen – Autographa gamma
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Ruotsinkönnöskuusama – Lonicera periclymenum
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Varjolilja – L. martagon