Heinäkuu paketissa

 Ja taas mennään niittytunnelmissa.

Rohanin niittymäinen kohta pistää edelleen parastaan. Ojakärsämö, etelänruusuruoho ja tähkähelmikät sointuvat kauniisti yhteen.

Luppio 'Pink Tanna' on keveän suloinen ja sopii niittykohtaan hyvin.

Yksi ei soinnu väriltään joukkoon: violettia ei Rohanissa kuuluisi olla, mutta en ole raaskinut tätä kitkeäkään. Tämän kohdalla sattui erehdys lajikkeen suhteen. Piti olla punertavampi purppuratulikukka 'Rosetta', mutta ostin vahingossa viereisen 'Violettan' samasta taimilaatikosta. Voisihan tuon yrittää siirtääkin.

Tähkähelmikkä on aivan ihana. Se kyllä tuottaa melko reippaasti siementaimia, mutta toisaalta se ei leviä juuristolla lainkaan.

Rohanin loppupäässä on juuri sitä värimaailmaa, jota tähän suunnittelinkin. Tummaa ja valkoista: purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja helminukkajäkkärä. Erittäin edustava pari.

Metrin päässä on seuraava edustava pari: David Austin -ruusu William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki. 

Mainitsin jo, etteivät värimintut välttämättä kovin hyvin täällä viihdy. Tämä 'Kardinal' on onneksi sentään hengissä, vaikka ei tämän runsaammin kuki.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' sen sijaan kukkii! Oikein komeasti. Onneksi myyrät eivät ole tätä tuhonneet, siitä olisi tullut suru puseroon. Tilasin tämän aikoinaan Englannista.

Nurmikäytävän vastakkaisella puolella on ruusu-heinätarha ja ajatuksena on, että siinä kasvaa Rohaniin sointuvia kasveja. Kiiltoluppio 'Purpurea' ei ole koskaan ollut näin rehevä. Taustalla on nuori punahevoskastanja.

Punahevoskastanja 'Briotii' kukki tänä vuonna kahden kukinnon voimin! Tässä todistusaineistona kukinnoista toinen kesäkuussa.

Myös ruusu-heinätarhassa kasvaa tähkähelmikkää tuoden niittymäistä tunnelmaa. Ruusu 'Raubritter' on yhä erinomaisessa vedossa. Ruusujen kukinta on kestänyt ihanan pitkään, kiitos viileän heinäkuun.

'Raubritter' luetaan ilmeisesti nykyään nk. Macrantha-risteymiin, mutta niillä ei liene suomenkielistä nimeä.

Viimein näen 'Ferdinand Pichard' -remontanttiruusun kukan! Tämä on jo toinen taimi, ensimmäisen tuhosivat jänikset. Monen vuoden odotuksen jälkeen pääsen ihailemaan tätä unelmankaunista kukkaa.

Heinäkuun saldoon laskettakoon sekin, että sain viimein vaihdettua aurinkotuoliin jo viime syksynä ompelemani uuden kankaan. Koeponnistin tuolin pikaisesti itse, mutta kauemmin sitä jaksoi testata äitini eilen. Tuoli onkin hänen vanhansa, siinä on jo ties kuinka mones kangas. Puuosat voisi vielä öljytä.

Ja nyt sitten viereinen aurinkotuoli, joka on tähän asti näyttänyt aivan kelvolliselta, onkin kumman kulahtaneen ja haalistuneen näköinen... pitäisi kai jatkossa vaihtaa kumpaankin kangas samaan aikaan.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Luppio Sanguisorba

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Päivänlilja Hemerocallis

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Väriminttu Monarda

Keskiajan jäljillä

 Harrastan keskiajan opiskelua ihan omaksi huvikseni. Tällä viikolla oli mahdollisuus poiketa yhdessä toivekohteessa, Pyhän Birgitan kirkon raunioilla Vihdin kirkonkylässä.

Noin vuonna 1500 rakennetusta kirkosta ei ole enää paljoa jäljellä, mutta se, mitä on, on viehättävää. Nämä muurit ovat kirkon seinien alaosat.

Tulikukat reunustavat seiniä – muinaisjäännöksiä nekin. Nehän kasvavat vain paikoilla, joissa ihminen on toiminut.

Sakaristo on parhaiten säilynyt ja sitä suojaamaan onkin rakennettu puinen katto.

Raunioilta on lyhyt kävelymatka rinnettä alas luonnonkauniiseen Hiidenveden Kirkkojärven rantaan.

Tulikukka Verbascum

Kurjenmiekkakausi

 Kukinta on parasta koskaan!

Ensin toukokuun puolella avasivat kukkansa matalat kääpiö- ja pikkukurjenmiekat. Jälkimmäiset ovat jalostettuja lajikkeita ja niihin lukeutuu esimerkiksi tämä, jonka lajiketta on tiedä, sillä tämä ei ole se 'Banbury Ruffles', joka taimi nimilapun mukaan oli.

Sitten alkoi avautua siperiankurjenmiekkoja. Tämä kauniin sävyinen on 'Kleiner Schmetterling'.

Muutama vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nila lähetti valkokukkaisesta siperiankurjenmiekasta keräämiään siemeniä. Niistä sain kasvatettua yhden tavanomaisen sinikukkaisen kasvin ja sitten tämän kaunottaren, jonka kukkia sai odottaa useamman vuoden. 

Ensikukintaan nousi vain yksi kukkavarsi pari vuotta sitten, mutta peura kävi syömässä sen. Seuraavana vuonna riivin taimen vahingossa maasta sen ympärillä kitkiessäni ja taimi jakaantui samalla kahdeksi pieneksi. Istutin molemmat osat uudelleen kahteen eri paikkaan.

Odotus palkittiin, kukka on aivan ihana! Ja nyt näitä vaaleita kukkia on tosiaan kahdessa paikassa, mikäpä sen ihanampaa.

Joitakin vuosia sitten törmäsin taimistolla niin ihanan väriseen siperiankurjenmiekkaan, tai tämä taitaa olla jo sen jalostetumpi versio loistokurjenmiekka, että taimi lähti matkaani saman tien. Lajike on 'Drink Your Tea'. Kukat ehtivät kuihtua matkalla kotiin, eikä seuraavana vuonna kukkia tullut. Onneksi kasvi kuitenkin keskittyi juurtumaan ja kasvattamaan massaa.

Ja nyt kukkia ja nuppuja on hurumykky! Ihana 'Drink Your Tea' kasvaa ruskopenkissä. Edessä on tarhaidänunikko 'Cedar Hill' ja taustalla tarhakullero 'New Moon' sekä kultapäivänlilja.

Vielä yksi kuva, kerta kiellon päälle... ai että voi kukka olla täydellisen kaunis ja ihanan värinen!

'Wealden Butterfly' on jo vuosikausia sitten tilattu Englannista, olen jakanut sitä myös tähän paahdepenkkiin, jossa verikurjenpolvet viihtyvät.

'Wealden Butterflyn' alkuperäinen kasvupaikka on kosteikkopuutarhan reunalla, missä se viihtyy hyvin, vaikka viime talvi tuntuu sitä kurittaneen. Juurakko saattaa olla liian pinnassa, jolloin pakkanen pääsi puremaan. Tai sitten jokin muu syy.

'Hohe Warte' on ihan uskomattoman korkea, mitä varmaan nimikin tarkoittaa. Korkeimmat kukkavarret nousevat minun korkeuteeni! En toki ole hujoppi, mutta silti.

Tämäkin on tavattoman kaunis, ihana haileanvaalea, kukissa on violetteja suonia. 

'Hohe Warte' pitää vahtia naapuriin vievän portin pielessä. Kohta sen juurella avaa nuppunsa valtavakukkainen vaalea kiinanpioni.

Ransukin pitää vahtia! Ransun vahtivuorolla ei koiria tähän pihaan todellakaan tule. Muut ovat tervetulleita.

'Colonel Mustard' on myös siperialaistyyppinen (tai siperialaisen perimää omaava) loistokurjenmiekka. Hankin juurakot kaksi vuotta sitten ja nyt saamme nauttia ensimmäisistä kukista. Kolmesta taimesta kaksi on tulossa kukkaan. Ensimmäinen kukka avautui juuri.

Voi vietävä, mikä väri! Onneksi tämän kohdalla tuli juuri se lajike, jota ostinkin, sillä tämä on namupala. Olisi ollut katkera pettymys katsella jotakin perusviolettia kukkaa tämän sijaan.

Sitten muihin iiriksiin, toisin sanoen parrakkaisiin, joista juttu aloitettiinkin. Aikaisten matalien DB:ien (dwarf bearded) jälkeen kukkivat helluntai- ja tarhakurjenmiekat (joita usein virheellisesti saksankurjenmiekoiksi kutsutaan). 

Helluntaikurjenmiekka eli IB (intermediate bearded) on matalien ja korkeiden väliltä niin kooltaan kuin kukinta-ajaltaankin. Tämä on 'Red Zinger'.

'Louvois' on tarhakurjenmiekka eli TB (tall bearded) ja aloitti kukinnan samaan aikaan edellisen kanssa, mutta jatkaa edelleen. 

'Abkhazia' on upea, lämpimän keltainen tarhakurjenmiekka, ihanaa ruosteen sävyäkin löytyy.

Sille näyttää käyvän nykyään aina näin. Se on varmaan extra tall, large-flowered ja floppy bearded (ETLFFB), sillä kukkavarret ovat jälleen laonneet. Sama on kyllä tapahtunut myös oikealla näkyvän ihanan ruosteensävyisen tarhatulikukan kanssa.

En oikein tiedä, missä vika piilee. Valon puute ei voi syynä olla, sillä paikka on vanhan talon eteläseinusta, äärimmäisen paahteinen. Mutta ehkä jokin tuuli tai rankkasade, tai molemmat yhdessä, aiheuttavat lakoamisen. Tämä on tuulinen paikka.

'Abkhazia' on toki hyvin kaunis laonneenakin, kukat vain nousevat oudossa kulmassa vaakasuorasta varresta.

Ihastuttava 'Louvois' kasvaa myös ruskopenkissä ja kukkii runsaampana kuin konsanaan. Olen kovasti ihastellut sen yhteensointuvuutta 'Enkan' -japaninvaahteraan. On muuten jännä juttu, että ankara talvi ei mitenkään häirinnyt japaninvaahteroitani.

Tarhaidänunikot ovat 'Cedar Hill' ja tuntematon, siemenestä kasvatettu hempukka.

Kun tulin kaupunkireissusta viime viikolla, hieraisin silmiäni muotopuutarhan kulmalla. Ihana vaalea iiris aivan täynnä kukkia tuolla vastapäisessä kulmassa!

Tarhakurjenmiekka 'White City' ole koskaan kukkinut näin runsaasti. Siinä on parhaillaankin lähemmäs kymmenen kukkaa. Mirrinminttu on sille ihana kumppani. Viileä pariskunta.

'White City' ei ole aivan valkoinen, vaan hyvin vaalean sinertävä, erittäin hienostunut. Ja suurikukkainen.

Muotopuutarhassa elää myös vanha löytökurjenmiekka "Kulosaari", mutta se kärsi talvesta tai myyristä eikä kuki kuin yhdellä kukkavarrella. 

Myös tämän lähellä elävä loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' on henkihieverissä, siinä on hädin tuskin pari lehteä! Onneksi joitakin uusia versoja sentään nousee maasta. Ja eilen löysin muotopuutarhasta vielä yhden kurjenmiekan verson, jonka luulin talven hävittäneen.

Juhlaan on aihetta. Tätä kurjenmiekkaa olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta. Siirsin sen tähän ruusu-heinätarhaan saamaan paremmin aurinkoa, kun eivät nämä parrakkaat ilman sitä kuki. Lajikkeen piti olla 'Indian Chief', mutta se tämä ei ole, se olisi ihana punasävyinen. 

Tämä miekka suostui viimein tulemaan kukkaan toissa vuoden syyskuussa, mutta erittäin huonosti ajoittunut kaupunkireissu aiheutti sen, että missasin kukat. Nupuista ja lakastuneista kukista kyllä jo silloin näki, että kyseessä on jokin sinikukkainen tarhakurjenmiekka.

Tässä taustalla on amerikanpioni, joka ehti jo kukahtaa siinä, missä kurjenmiekat vain kukkivat ja kukkivat! Pionit vievät kyllä tavattomasti tilaa ja kukkivat vain hetken. Vaikka on tämä pioni etenkin tavattoman kaunis.

Tässä penkissä eli ruusu-heinätarhassa myllersivät ja lyllersivät vesimyyrät viime talvena oikein urakalla. Paljon kasveja on hävinnyt, mutta tämä parivaljakko osoittaa jo aiemminkin uumoillun seikan todeksi: ilmeisesti myyrät eivät syö pioneja ja pötkyläjuurisia kurjenmiekkoja. Vaikka luulisi paksujen, mehevien juurakoiden kovinkin houkuttelevan.

"Tuntematon sininen" on todella kaunis. Tuoreet kukat ovat tummempia ja kukka haalistuu vaaleansiniseksi vanhetessaan.

Otin vielä kuvan kauempaa, tässä näkyy isojen kukkien etu: ne näkyvät pitkälle!

Astutaan vielä lopuksi tuon oven läpi ylös kasvimaatasanteelle.

Kasvimaan reunalla on kukkapenkki pengermän päällä, punahevoskastanjan alla. Taatankurjenmiekkakin on tuuheammassa kuosissa kuin koskaan! En edes tiennyt, että yksi kurjenmiekkakasvi voi tuottaa näin paljon kukkia.

Amerikanpioniksi kutsutan siementaimea, joka on usean lajin risteymä

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhatulikukka Verbascum, risteymälajikkeet

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Syreenileimukirous

 Tämän aamun puutarhakierroksella ihastelin muotopuutarhan kuivinta penkkiä.

Siinä on juuri nyt kivat värit ja muodot. Se taitaa olla onnistuneimpia kukkapenkkejäni, kun on erityisen hyvän näköinen monta kertaa kasvukaudessa. Kukassa ovat 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeet ja hohtopiikkiputket, ne saavat raikastusta valkokukkaisista ranskantulikukasta, harmaakäenkukasta ja maarianverijuuresta. Nämä siis valkokukkaisia muotoja ko. kasveista.

Katselin näkymää eilen riippumatosta ja päätin, että tämä täytyy kuvata. 

Penkin toisella reunalla kukkii kuivan paikan luottokasvi preeriaväriminttu. Ihana liila väri, joka täydentää penkin viileän värimaailman. Moni muu väriminttu on vuosien saatossa kuollut pois, ilmeisesti kuivuuteen, mutta tämä pärjää hyvin.

Sitten silmiini osui jotakin vaaleanpunaista viereisessä penkissä.

Tämän piti olla vaalean liilakukkainen syreenileimu. No eipä ole. Taaskaan. Voi pehvele.

Tämä on viimeisin yritykseni saada haluamani syreenileimu, ostin tämän Tommolan tilalta ja sieltä vakuutettiin, että tämä on kahdesta syreenileimusta "se liilakukkainen".

Onneksi muotopuutarhassa on kaksi syysleimua, joista erityisesti pidän, tässä niistä 'Crème de Menthe'. Se on tosin tehnyt vihreälehtistä versoa kylkeensä ja se pitäisi kaivaa pois, sillä varsinainen lajike on kaunis vaaleankirjavalehtinen, jota näkyy vasemmalla. Tässä taustalla on alppipiikkiputki.

Ja sitten on tämä unelmanihana Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Tarina syreenileimun metsästyksestä juontaa pitkälle. Olen nähnyt joissakin blogeissa tavattoman kaunista, kapeaterälehtistä vaaleanliilaa syysleimua, jota on kutsuttu syreenileimuksi. Selvähän se, kun kukka on kuin syreeninkukka. 

Sitten tuli vastaan mahdollisuus hankkia syreenileimua. Innosta kiljuen hankin. Kun se alkoi kukkia, kukka olikin tällainen. Eihän tuo ole syreenileimua nähnytkään. Se olikin jokin muu vanha leimu.

Sitten blogiystävä lupasi kaivaa minulle puutarhastaan syreenileimua. Istutin sen preerialle. Noh, sepä onkin tällainen. Sitten käväisin Tommolan tilalla ja ostin sieltä suurin odotuksin tuon viimeisimmän syreenileimun, joka ei vieläkään ole sitä mitä toivon. Sen sijaan minulla on nyt kolme leimua, joiden väristä en yhtään välitä. Voi hemuli sentään.

Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla? Asiaa taitaa hankaloittaa se, ettei syreenileimu ole mikään tietty leimulaji tai -lajike. Syreenileimuksi kutsutaan monia vanhoja syysleimuja. Syreeninsävy on selvästi makuasia, kuten myös terälehtien muoto.

On aika monia syysleimuja, joista en kovin välitä. Polkkakarkkivärinen 'Candy Twist', jonka nimi myös tarkoittaa polkkakarkkia, tuli kaupanpäällislahjana. Se ei ole järin ihana, joten en ole pistänyt kovin pahakseni sen muuntumista vähitellen kokopunakukkaiseksi – vaikka tuo sävy on kyllä aika ruma. Ehkäpä kaivelen kuitenkin näitä vääränlaisia kylkiversoja ja siirrän sinne kuuluisaan ylämäkeen, jonne on aika moni muukin väärän tai ruman värinen kasvi lähtenyt. Niitä sitten ovat myyrät siellä tuhonneet niin kuin ovat parhaaksi nähneet.

Jatkossa ostan syysleimuja ainoastaan kukkivana. Niin kuin tämän ihanan, jonka hankin Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten. Tälläkin oli väärä lajikelappu taimipurkissa. En olisi ikinä tähän tarttunut taimilapun mukaan, sillä se lajike olisi voimakas pinkki.

Luulen, että lajike on 'Natural Feelings'. Omituisesti puoliksi kiinni pysyvistä kukkasyheröistä tulee viininpunainen vaikutelma ja sävy on kauniisti murrettu.

On tässä vielä yksi mahdollisuus, jos uskallan sen käyttää näin monen hudin jälkeen. Yhdestä blogista sain vinkin, että heidän täydellinen syreenileimunsa on peräisin Porkkalan kartanon taimimyymälästä Lammilta. Harvoin sille suunnalle osun, mutta jospa nyt vaikka vahingossa osuisin syysleimujen kukinta-aikaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata