Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Pari tähdikkiä

 ...vaiko yksi ja sama? Nämä jäivät kesällä esittelemättä, vaikka kukkivat ensimmäistä kertaa!

Viime kesänä, viikkoa ennen juhannusta tuli viimein kukkaan pari vuotta sitten hankittu taimi. Tämä tuli nimellä Ornithogalum arcuatum, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Saatesanat olivat, että laji ei ole täysin varma, vaan se voi olla myös O. narbonense (balkanintähdikki), pyrenaicum (pyreneidentähdikki) tai jokin muu vastaava, korkea tähkäkukintoinen tähdikki.

Seuraavalla viikolla tuli kukkaan siemenestä kasvattamani pyreneidentähdikki. Tämäkin kukki ensimmäistä kertaa, mutta odotus oli huomattavasti pidempi kuin kaksi vuotta. Olisikohan peräti kymmenen. Monta kertaa olin jo luopunut toivosta, että taimi joskus kasvaisi tai edes pysyisi elossa, mutta maahan istuttamani pikkuruisen taimen nimilappu pysyi onneksi paikoillaan vuodesta toiseen ja saatoin nähdä sen takana nousevan ruohosipulimaisen korren, jolloin tiesin jättää sen kasvupaikan rauhaan.

Yhtäkkiä viime kesänä sipuli olikin kasvanut niin suureksi, että se työnsi kukkavarren! 

Mielestäni tämän tunnistaa hyvin pyreneidentähdikiksi vihertävistä kukista ja kapeasta, korkeasta kukinnosta. Selvästi eri laji ensimmäisen kuvan puhtaanvalkeaan kukkaan verrattuna, mutta oletettu O. arcuatum voi toki edelleen olla myös O. narbonense tai vaikkapa O. magnum.

Läheltä otettuihin kukkakuviin pitäisi liittää tarkat sijaintitiedot neliömetrin tarkkuudella, sillä näitä valkokukkaisia samantapaisia on muitakin. Tästä kuvasta selviää naapurien perusteella heti, että kyseessä on tähkähietalilja. Naapureita ovat vanha saatu pioni, ehkä 'Sarah Bernhardt', ja purppuraheisiangervo 'Diabolo'.

Loppuun juhannuksen aikaan illalla yhdeltätoista otettu kuva. Edessä kiven vieressä on valkokukkainen etelänkurjenmiekka, siitä oikealla taempana on valkokukkaisia Camassioita, nekin samantapaisia kuin tähdikit.

Ihan mieletöntä, että puolen vuoden päästä kello 23 on yhtä valoisaa kuin nyt on puoli kolmelta! Ja mikä parasta, sinne suuntaan koko ajan mennään; valoisaan päin.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Pyreneidentähdikki Ornithogalum pyrenaicum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Kuvaa kimalainen vol. 2

 Uhosin osallistuvani Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen -haasteeseen sitten, kun avautuu uusia kukkia ötököille. Ja niitähän avautuu koko ajan! 

Kuvaan aika paljon muitakin hyönteisiä kuin kimalaisia. Tämä on kulta- tai kuparikuoriainen sukeltamassa valkoiseen partalaukkaan. Tuntomerkkiä eli pään etuosan muotoa ei näe, ainoastaan pehvapuolen.

Ihanan iso- mutta keveäkukintoinen tähtilaukka on aloittanut kukinnan. Olisikohan kukassa pensaskimalainen.

Olen tehnyt havaintoja siitepölyjen väreistä. Useimmissa kukissa siitepöly on vaaleaa tai keltaista, jolloin kimalaisten karvat ja siitepölypallukat jaloissa ovat kellertäviä. Tämä kukka on tarhakurjenmiekka 'Louvois'.

Idänunikoiden siitepöly on lähes mustaa. Kimalaisen paksut reidet ovat kuin bodaajalla. Kukka on nimetön tarhaidänunikon lajike, siemenestä kasvatettu.

Kehonrakentaja pääsee vielä ilmaan punnustensa kanssa. 

Ketoruusuruoho on vuorostaan kukassa, ja kimalaiseen tarttuneesta siitepölystä voi nähdä, että se on yhtä kauniin väristä kuin kukkakin.

Vieressä on kultakärsämö vasta nupulla, mutta siinäkin on jo tyyppi kärkkymässä. Tai muuten vain hengailemassa.

Pionit ovat aina suosittuja. 'Eskimo Pie' -kiinanpionin valtavissa kukissa näkyy usein neljä kimalaista samaan aikaan, mutta valitsin tähän kuvan, jossa on useampi kukka. Kukat ovat lautasen kokoisia, aivan övereitä.

Vanhasta pihasta saadun nimettömän pionin kukkanupulle laskeutui jättiläiskokoinen ampiaisen värinen, mutta olisikohan kuitenkin ollut jokin giganttikukkakärpänen tms. Piti katsoa hyönteiskirjoista ja netistä ja koska sain tästä toisenkin kuvan, jossa näkyy ötökän profiili, pään väri ja raidoitus paremmin, on pakko todeta, että tämä on herhiläinen. 

On se jäätävän kokoinen!

Tummakurjenpolvet ovat pitkään kukassa ja kukista kuuluu jatkuva hyörinä. Lajike on 'Samobor', hieno viininpunainen ja lehdissä isot ruskeat kuviot.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' tarjoaa paljon isompia kukkia, nekin kelpaavat.

Yhtenä päivänä kumarruin kuvaamaan englanninsinililjoja, kun kohdalle osui lottovoitto. Yhdessä kukkavarsista oli paikallaan komea hukankorento.

Muotopuutarhan timjamipolku on varma pörriäismagneetti. Näin tässä kuvassa (isompana tietokoneen ruudulla) neljä kimalaista, mutta niitä on varmasti tuplamäärä kukkien takana.

Amiraaleja on näkynyt viime aikoina paljon.

Sitten oli tällainen kauniimpi, hailean oranssi, olisiko ohdakeperhonen.

Amiraali oleili myös kellanvihreälehtisessä 'Aureus' -pihajasmikkeessa, joka kukkii viimein todella runsaana ja tuoksuu huumaavasti. Etualan oranssi täplä on revontuliatsalea 'Mandarin Lights', se on tuottanut jo kaksi yksittäistä myöhäiskukkaa! 

Nokkosperhosiakin on jonkin verran. Ja sitten kaikenlaisia pieniä, joita en tunne, sinisiipiä ja ruskeasiipisiä ynnä muita.

Takaisin kimalaisiin. Ryytisalvia on varma kimalaismagneetti, vierailee siinä muitakin, mm. kiitäjiä.

Tästä tulee taas enemmän kasvi- kuin kimalaistunnistusjuttu! Yritän. Veikkaan, että tämä on tarhakimalainen, kuten monet muutkin tämän jutun kimalaisista.

Perunakin pölytetään. 

Tulikukat ovat suosittuja. 'Southern Charm' on kyllä minustakin ihana. Kokonaan oranssinruskea selkäkilpi taitaa paljastaa kukassa hyörivän kartanokimalaisen.

Tummatulikukkien parissa lentävä saattaa myös olla kartanokimalainen. Tuo karhumaisen pyöreä olemus on niin ihana.

Tähkähietaliljan parissa ahkeroidaan myös.

Yksivuotisten unikkojen hennot varret kestävät kookkaiden tarhakimalaisten painon.

Vaaleanpunaisesta puheen ollen: olin iltamyöhällä yhdentoista aikaan pihalla ihmettelemässä Suomen suviyön valoisuutta. Havaitsin voimakkaita tuoksuja, varjoliljojen tympeänmakea tuoksu sekoittui upeaan parfyymiin. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on aivan täydessä kukassa, kukintoja on kymmenittäin, ellei peräti sata. Menin lähemmäs nuuhkimaan, kun huomasin ympärilläni kovaäänistä pörinää.

Päätin tarkastella, mikä kiitäjä on kyseessä ja se olikin erikoisempi, pieni ja vaaleanpunainen. Sellaista ei ollut ennen nähnyt.

Äkkiä sisälle hakemaan kameraa. Kiitäjä oli niin nopea työssään, etten ehtinyt saada säätöjä viritettyä ennen kuin se oli jo vihoviimeisissä kukinnoissa alhaalla kivimuuria vasten, lähes muun kasvillisuuden takana. On sillä tarkka hajuaisti!

Otin häthätää pari epätarkkaa kuvaa ennen kuin tyyppi häipyi kokonaan. Se oli todennäköisesti pikkukiitäjä. Kiitäjät ovat upeita ja oli hienoa huomata aivan uusi laji puutarhassani. 

Tämänkin takia kuusamat ovat huippuihania lempikukkia. Kukkien tuoksu ja muoto on minunkin mieleeni.

Säästin hauskimman kimalaiskasvin viimeiseksi. Sirolla etelänkurjenmiekalla on varsin kapea väli, johon kookkaan tarhakimalaisen on itsensä punnerrettava yltääkseen mesitarjoilulle. Onneksi sillä on pitkä kieli. 

Sen jälkeen on vielä ujutettava koivet eteen ja peruutettava koko karvainen olemus takaisin ulos...

... äh...

Onnistui tämäkin kaveri lopulta, ja kukat ovat vaivannäöstä huolimatta valtavan suosittuja. Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvasta lentää joku toinenkin, pienempi karvainen, mutta se on niin epäselvä, etten edes suurennetusta kuvasta saa selvää. Luultavasti joku erakkomehiläinen.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Kuvaa kimalainen -haaste löytyy täältä: KLIK. Haastan sinutkin osallistumaan ja nimeämään vaikkapa vain yhden kuvaamistasi kimalaisista. Näin se ei ehkä tunnu liian haastavalta. Ja voihan sen nimetä vaikka Penaksi, jos ei muuta keksi.

Lisäksi Urban Farming -blogissa lanseerattiin juuri hyönteisystävällisemmän puutarhan haaste: KLIK. Haasteessa kehotetaan lisäämään puutarhaan yksi hyönteisiä auttava asia ja kertomaan siitä, jotta mahdollisimman moni blogeja lukeva saa hyviä vinkkejä. Blogissa ei ollut vihjeitä, mitä voisi tehdä.

Itse kirjoitin vähän aikaa sitten hyönteisystävällisen puutarhan jutun Oma PIHA -lehden blogiin: KLIK. Kaikkia noita jo toteutan: on monia kukkalajeja, luonnonkukkia, risukasaa, avokompostia, niittyä ja leikkaamatonta kukkaisaa nurmea, joitakin vesiastioitakin. Hyönteishotellikin löytyy, vaikka se on vähän hassua ja keinotekoista, kun niille löytyy reikäisiä lahopuita, heinikkoja ja risukasoja vaikka kuinka. Talonikin ovat jättikokoisia hyönteishotelleja: seinälaudoitusta uusiessani pystyn huomaamaan, kuinka paljon pikku ötököitä vanhan talon koloset majoittavat.

Voisin vielä yrittää keksiä jonkinlaisen uuden vesiaiheen, siis lähinnä -astian, se tässä lämmössä ja kuivuudessa tulee ensimmäisenä mieleen. Ja tietysti rukoilen sadetta päivittäin. Onneksi perjantain ja lauantain väliselle yölle on kai sitä tulossa; edellisestä sadepisarasta on lähes kaksi viikkoa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Kartanokimalainen Bombus hypnorum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Partalaukka Allium rosenbachianum

Pensaskimalainen Bombus pratorum

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Tähtilaukka Allium cristophii