Thursday, 16 July 2026

Ruusutykitys

 Varoitus: luvassa maratooni...

Muutaman vuoden takainen äitienpäiväruusu, polyantharuusu 'Orange Morsdag' elää ja voi hyvin edelleen. Onneksi viime talvi ei sitä tuhonnut. Se on matala, mutta ihana. 
Tummemman punakukkainen versio on myös elossa, mutta jalopähkämöt meinaavat jyrätä sen. Sen sijaan, että kirjoitan siitä, pitäisi mennä pelastamaan se!

David Austin -ruusutkin selvisivät talvesta hyvin. Emily Brontë on edelleen terve ja reipaskasvuinen, hyvin kukkiva.

Joskaan ei kovin korkea! Austin-ruusut tuntuvat jäävän täällä Suomessa selvästi matalammiksi kuin Britanniassa. Ruskosormustinkukka ja ritarinkannukset kohoavat paljon korkeammalle.

Lisää Austineita. Scepter'd Isle.

Abraham Darby. Yksi ihanimman värisistä ja muotoisista. Avautuessa väri on tämä...

... ja sitten kukat levähtävät auki! Jäärä esittelee. 

Olen tullut siihen tulokseen, että Boscobel täytyy siirtää. Se ei näy, kun ei kasva korkeammaksi. On liian keskellä laajaa ruusutarhapenkkiä. Ketoruusuruohojen keskellä se on toki valtavan soma, mutta haluan päästä ihailemaan kukkia ilman, että täytyy raivata tietä viidakon läpi.

Tranquillity on satumaisen kaunis, terve ja vahvakasvuinen, tosin tämäkin pysyy alle metrissä.

Ruusu-heinätarhassa ovat myyrät myllänneet pahasti. Ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu' näyttää tekevän vain tämän yhden kukan, jonka onnistuin kuvaamaan vasta kuihtumisvaiheessa. 
Ruusun edessä kulkee tunneliverkosto ja mm. ihana kaita-asteri 'Prince' on hävinnyt. Nyyh. Sen loppusyksyn kukinta takasi, että vielä lokakuun jälkeenkin oli uutta ja ihanaa nähtävää. Sen rooli syysmasennuksen lievittämisessä oli merkittävä.

Onneksi ruusut ovat kuitenkin tallella. 'Raubritter' on suursuloinen, mutta sekään ei ole kovin korkea. Toisaalta kukkapallerot ovat oikein kauniit koristeheinien lomassa.

Ranskanruusu 'Tuscany' on hyvän värinen, sen kukinta alkaa jo olla ohi. Kuva on viime viikolta.

Viileät säät ovat kyllä pitkittäneet monen kasvin kukintaa mukavasti!

'Duchesse de Montebello', ranskanruusu tämäkin, on suloisista suloisimpia. Kaverina sillä on tähkähelmikkä.

Montebellon herttuatar on hujoppityyppiä; se tekee pitkät versot. Toisaalta se on oikein hyvä, sillä riittävän moni ruusu ei kasva ollenkaan niin korkeaksi kuin toivoisin. Osa Duchessen versoista tukeutuu takana kasvavaan pajuun. Loistavaa, näin varret pysyvät ylempänä ja kukkien kaunista muotoa ja väritystä pystyy ihailemaan.

Jos kaita-asteri 'Prince' kuolikin, on viereisessä Rohanissa onneksi Austin-ruusu The Prince hyvinkin elossa. Se vain kukkii hyvin matalalla – kuvaaminen äärimmäisen haastavaa.

Winchester Cathedral kukkii myös, todella kaunis valkoinen ruusu. Ja tämä kukkii aina pitkälle syksyyn.

Viereinen neidonruusu 'Félicité Parmentier' kukkii vain nyt keskikesällä, mutta se on todella soma, lisäksi puska on kookas ja kaunis.

Kurkataanpa vielä ruusutarhaan tästäkin suunnasta. Ranskanruusu 'Charles de Mills' kukkii ihanan värisenä. Ja pikkulehtikatsura on viimein alkanut kasvaa! Noin 15 vuotta se pysyi alle metrisenä, nyt on kasvuspurtti menossa. Olisivatko sateiset kesät auttaneet tätäkin. Moni muukin kasvi näyttää kovin hyvävointiselta nyt.

'Charles de Mills'. Täydellinen, tumman ruusunpunainen ruusu. Ihana leveä lättykukinto. Kasvaa hyvin niin, että näkyy muiden takaa. Kerta kaikkiaan täydellinen kasvi. Ai niin, paitsi ranskanruusut ovat kertakukintaisia. No, kaikkea ei voi saada.

'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu.

Tontin reunalla kasvaa villinä vanhaa kirkonruusua sekä neilikkaruusu 'White Grootendorst'. Siinäkin on vaaleanpunaisen lajitoverinsa tapaan kuivia versoja. Tässäkin kohdassa ovat myyrät myllänneet. Asiat voivat olla yhteydessä.

Kirkonruusu ei kuki kovin pitkään. Se myös leviää juurivesoilla, mutta se sopii tähän kohtaan puutarhaa oikein hyvin. Tuoksu on valtavan hyvä ja voimakas, ja ruusun suuri arvo on siinä, että se on kasvanut täällä ties kuinka kauan, ehkä yli sata vuotta.

Muotopuutarhassa kukkii portlandruusu 'Comte de Chambord' parasta kukintaansa. Puutarhurin pitäisi kunnostautua leikkaamaan ohikukkineet, sillä tämä kyllä kukkii syksyyn saakka. Vieruskasveina on hohtopiikkiputkea ja mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Heti muotopuutarhan ulkopuolella kasvaa tarhakurtturuusu 'Snow Pavement', jonka viileänvaaleasta sävystä pidän kovasti. Ruusun kuvaaminen on haastavaa, sillä se on kasvanut äärimmäisen hitaasti karussa maassa, kukkii edelleen kovin harvana ja kukat ovat usein jo lakastumassa, kun huomaan ne.
Voisihan tuolle antaa joskus vaikka lannoitusta!

Apteekkarinruusu sen sijaan kukkii kuin viimeistä päivää. Se on villin punaisen penkin eteläpään kuningatar. 

Apteekkarinruusun tuoksu on vailla vertaa – tai samalla viivalla kirkonruusun kanssa – ja ötökätkin rakastavat sitä.

David Austin -ruusuja on vielä tulossa kukkaan, tässä on The Poet's Wife.

Onnittelut maratonin suorittamisesta!


Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum
Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium
Ketoruusuruoho Knautia arvensis
Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä
Mirrinminttu Nepeta × faassenii
Pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum
Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä
Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä
Ritarinkannus Delphinium
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä
Tähkähelmikkä Melica ciliata

No comments :

Post a Comment

Kaunis kiitos kommentista!