Kevättä odotellessa

 Turha luulla, että Saaripalstalle saapui jo kevät. Keväisyyttä kesti pari päivää, sitten talvi tuli takaisin.

Vihreää ei taas näy.

Kivimuuri on aika hauska muhkurainen ilmestys.

Enää harva kivi maassa on paljaana, tämä kaveri yrittää vielä sinnitellä.

Välillä on pyryttänyt oikein kunnolla. Se on varmaan ihan hyvä, sillä viikon päästä ollaan ehkä taas kymmenen pakkasasteen toisella puolella. Saavat kasvit jotakin suojaa.

Edelliseen kovaan pakkasjaksoon yhdistyi itätuuli. Kellarini ovi on itään päin ja ovi on vanha, mutta aiemmin käyttämätön, kun se tähän laitettiin – siinä on reunoissa korkeammat puut ja keskellä ylhäällä ja alhaalla raot oven ja karmin välissä. Huomasin kellarissa käydessäni, että siellä oli pientä pakkasta ja vaikka vesihommat siellä on vällyihin kääritty ja pienin lämmittimin varustettu, olisi ihan kiva, että kellari ei menisi kovin pakkaselle. Siellä on daalioiden mukuloitakin, tosin en ikinä aiemminkaan ole onnistunut saamaan niitä pysymään elossa kevääseen.

Lähdin vintille etsimään jotakin raon tukkimiseen. Käsiin tarttui vanha, paksu nahkahihna. Siitä sai leikkaamalla sopivan pituisen pätkän, jonka naulasin oven alareunaan kiinni.

Ylärakoon tungin pätkän vanhaa listaa, se oli juuri sopivan kokoista. Oven päälle olen jo aiemmin tehnyt joistakin kiskoista pienen lipan, joka estää sateen kertymisen oven päälle sitä mädättämään. Merellä kun sade yhdistyy tuuleen melko usein ja silloin todellakin sataa vaakasuoraan. Ei sentään yläviistoon, kuten Orkneyllä ja Shetlannissa sain kokea.

Maisemasta hävisivät taas värit, vain rakennukset erottuvat punaisina tai keltaisina. Päivän pituuskaan ei ole kummoinen, vaikka tilanne onkin selvästi mennyt vähän parempaan päin.

Flammentanz-ruusu on sentään ihanan vihreä!

Tulisipa kevät.

Tulisipa kevät.

Tulisipa...

Viimekesäinen ja tuleva lyövät toisaalta tähän aikaan hauskasti kättä. Muisto pionista...

... ja lupaus syreeninkukista.

Sadevesitynnyritkin odottavat kesää.

Marjaomenapensas 'Marleena' on kaunis talvellakin. Hassua, että linnut eivät ole syöneet sen marjoja.

Musti tutkailee palstansa tilannetta. Kun lumet sulivat, pääsi myyriin hyvin käsiksi. Nyt ne ovat taas piilossa.

Jotenkin pysähtynyt tunnelma. 

Pysykäähän lämpiminä, jos paukkupakkaset tosiaan tulevat!

Lumikellobongaus

 What a difference a day makes, olen hyräillyt tässä lähes koko päivän.

Tältä täällä nimittäin näyttää!

Muutos ei nyt ihan päivässä tapahtunut, mutta neljä päivää sitten näytti tältä.

Nyt on lumilapio viraton. Pari vuorokautta ollaan oltu plussan puolella ja vettä on tullut sen verran, että se sulatti kymmensenttisen hangen äkkiä. Tuuli on lisäksi tänään haihduttanut sitä tehokkaasti. Aurinkokin paistoi, vaikka ei juuri silloin, kun lähdin ulkoiluttamaan kameraa. 

Maa on aivan jäässä. Silti siitä ponnistavat reippaat pikku lumikellot! Tässä on 'Hippolyta'.

Ja tässä 'Kildare'. Kaksi kukkavartta näyttää nousevan! Yksi on myös tuolla käpyjen takana. Istutin vain yhden sipulin pari vuotta sitten.

Tavalliset puistolumikellotkin ovat reippaasti nousussa.

Tarhajouluruusut ovat muhkeina pienen ojan molemmin puolin.

Muutama päivä sitten kuvasin niiden sinnikkäitä siementaimia kurkistamassa hangesta.

Vaaleajouluruusu, jonka kuvasin ennen lumia ja pakkasia ja niiden aikana, on taas lumettomassa maailmassa. Korkeimmat kukkavarret antautuivat pakkaselle, mutta uudet nuput nousevat tilalle.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on minulle erityisen rakas ja olen onnellinen siitä, että tämä on viihtynyt luonani jo pari vuotta. Ei ole vielä kukkinut, mutta näyttää olevan ihanan vihreä kesät talvet. Istutin tämän kuistin pohjoispuolelle, missä se ei kuivu kesän paahteissa – aiemmat siniset erikoiskiurunkannukset ovat nimittäin kaikki kuivuneet kokoon parissa vuodessa.

Veden sulosoinnut pulppuilevat ojissa...

... pyykit kuivuvat hetkessä narulla navakassa tuulessa...

... ja kylätie on yhtä luistinrataa! Vettä jään päällä. Mietin aamulla, miten selviän tuon poikki naapuriin kahville, mutta päivän mittaan tien keskellä tuli yhä enemmän soraa näkyviin. Ei tarvinnutkaan kontata. 

Joissakin kohdissa pihaani on yhä lunta laajempina alueina. Yrtit kasvavat kohopenkissä ja ne tulivat esiin. Timjamit, salvia ja talvikynteli ovat kaikki vihreinä ja niistä pääsee taas keräämään satoa.

Ylärinteen hedelmätarha vapautui lumesta lähes kokonaan. Nyt toivon, että pakkasia ei enää tulekaan, ainakaan kovia. Niin kasveille kuin minullekin olisi ihan terveellistä siirtyä nyt vain pian kevääseen.

Mustikin, niin paljon kuin lumesta pitää, ulkoili tänään oikein nautiskellen.

Kiurunkannus – Corydalis

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Tammikuun kalenteripoika

Ja lumirieha.

Lukijan pyynnöstä, tässä on Musti. Talvimusti. Sieltä hän saapuu.

Musti vartioi reippaasti tonttiaan, oli lauha tai pakkanen.

Kun hän huomaa minut, alkaa usein hepulipörhö.

Kalenteripoika alkaa mittailla, josko kipuaisi vaahteraan.

Kohta, kohta...

Joskus se on niin nopea, että en ehdi tarkentaa, kun se on jo tullut alas.

Sitten mietitään muina panttereina seuraavaa siirtoa.

Kuistin kaiteella on hyvä paikka tarkkailla mamman puuhia. Juuri nyt mamman tärkein puuha oli pantterin kuvaaminen.

Tässäkin voi pohtia, pitäisikö kynsiä testata tuohon tolppaan.

Vähän se ehkä teki sitäkin. Ja sitten söpösteli kaiteella.

Pantteri on kyllä melko talvimuhkea! Taitaa olla dieetin paikka.

Seuraavaksi voi pohtia, olisiko lehtikuusi jo kasvanut sen kokoiseksi, että siihen kannattaa kiivetä.

Ei se oikein ole hyvä. Kalenteripojan kierros jatkuu.

Reippaasti se tarpoo läpi hangen. Vähän märkä lumi aiheuttaa tassujen ravistelua.

Sitten se alkaa tunnustella lumen koostumusta. Hmm, hmm...

Kyllä! Se on lumihepulin paikka!

Jihuu!

Mukavia lumileikkejä itse kullekin!