Thursday, 21 January 2021

Tammikuun kalenteripoika

Ja lumirieha.

Lukijan pyynnöstä, tässä on Musti. Talvimusti. Sieltä hän saapuu.

Musti vartioi reippaasti tonttiaan, oli lauha tai pakkanen.

Kun hän huomaa minut, alkaa usein hepulipörhö.

Kalenteripoika alkaa mittailla, josko kipuaisi vaahteraan.

Kohta, kohta...

Joskus se on niin nopea, että en ehdi tarkentaa, kun se on jo tullut alas.

Sitten mietitään muina panttereina seuraavaa siirtoa.

Kuistin kaiteella on hyvä paikka tarkkailla mamman puuhia. Juuri nyt mamman tärkein puuha oli pantterin kuvaaminen.

Tässäkin voi pohtia, pitäisikö kynsiä testata tuohon tolppaan.

Vähän se ehkä teki sitäkin. Ja sitten söpösteli kaiteella.
Pantteri on kyllä melko talvimuhkea! Taitaa olla dieetin paikka.

Seuraavaksi voi pohtia, olisiko lehtikuusi jo kasvanut sen kokoiseksi, että siihen kannattaa kiivetä.

Ei se oikein ole hyvä. Kalenteripojan kierros jatkuu.

Reippaasti se tarpoo läpi hangen. Vähän märkä lumi aiheuttaa tassujen ravistelua.




Sitten se alkaa tunnustella lumen koostumusta. Hmm, hmm...

Kyllä! Se on lumihepulin paikka!

Jihuu!





Mukavia lumileikkejä itse kullekin!

Tuesday, 19 January 2021

Roskaretki

 Otin kerrankin kameran mukaan, kun lähdin viemään roskia ja hakemaan postia. Ei se ranta kaukana ole, puolen kilometrin päässä.

Meri on vielä sula. Muutama pakkaspäivä ei ehtinyt sitä jäädyttää, etenkään, kun oli tuulista. Ihan tyynet merenlahdet saattavat täälläkin olla jo jäässä.


Yhteysaluksemme kuljettaa ihmiset, autot, postit ja roskat (näin talvisin, kesäisin käy Pidä Saaristo Siistinä ry:n alus käy tyhjentämässä roskikset saarissa).

Kotisaareni roskavastaava on viimeiset kolme vuotta ollut minä. Tehtäväni on huolehtia siitä, että talvikaudella roskikset menevät yhteysaluksella Nauvoon joka toinen keskiviikko silloin, kun on joku roskiksista täynnä. Aina on.
Homma hoituisi muuten ihan näpsäkästi, mutta olen välillä poissa ja olen hajamielinen. Pitäisi muistaa soittaa ja delegoida asia, jos en ole paikalla. Tänä iltana pitääkin käydä heittämässä laivaan täydet roska-astiat. Viime viikolle järjestyi parin astian hätätyhjennys, kun kaikki astiat pursuivat roskia.
Ylitäydet astiat ovat saaristossa todellinen ongelma, sillä astioiden viereen jätetyt roskapussit lentävät äkkiä mereen. Myös laivan kannella seilaavat astiat tarvitsevat kiven kannen painoksi, muuten kannet rämähtelevät auki ja silloinkin roskia lentää mereen. 
Lisäksi astioiden kannetkin voivat hajota ja lentää mereen, viimeksi syksyllä kansia lensi pois paikoiltaan rannassa.

Meren terveyden vuoksi täytyy yrittää olla skarppina!

Huolia aiheuttaa toinenkin asia. Ely-keskus kilpailuttaa muutaman vuoden välein yhteysaluksemme. Reitillämme kisan voitti tietenkin edullisin tarjous. Laiva ei ole jäävahvistettu lainkaan.


Mahdollisen jääkauden ajaksi tilalle tulee tietenkin joku toinen alus, mutta se ei välttämättä kuljeta autoja. Täytyy siis olla skarppina senkin kanssa, ettei auto jää jumiin saareen esimerkiksi huhtikuulle asti. En oikein näe, miten selviäisin kaupunkiin kissankoppien, pyykkikassin, tietokone- ja kameralaukkujen ja lähetettävien tilausten kanssa julkisilla. Jos näyttää siltä, että meri alkaa jäätyä, täytyy varata autopaikka laivaan ja ajaa se "mantereen puolelle", toisin sanoen johonkin saareen, josta pääsee lossilla varsinaiselle mantereelle.
Siitä jäämäärästä, jota täysin vahvistamaton laiva ei pysty kyntämään, on nimittäin pitkä matka siihen, että saisi autonkestävän jäätien.


Laivaliikenteemme on elinehtomme: sillä pääsemme ruokakauppaan, terveyskeskukseen, postiin ja kirjastoon. 

Rannan syreeneissä oli vielä vähän kuuraa. Oli tarkoitus käydä kuvaamassa rannan kuuraisia puita perjantaina, sillä kun torstaina tulin Nauvosta kauppareissulta illan jo hämärtyessä, meri oikein höyrysi kiristyvässä pakkasessa. Mietin, että siitä tulee upea kuura.
Perjantain aurinkoiset tunnit kuitenkin kuluivat viemäriputken sulattelussa ja keittiön lattian kuivaamisessa.

Muttapa mutta! Siellä se aurinko paistoi jossain idän suunnassa nytkin. Sinitaivaan riekaleiden näkeminen tuo niin paljon toivoa!

Rannan vajassa on yhdistetty odotus- ja kokoushuone, postihuone ja kirjanvaihtopiste. Siellä voi odotella laivaa ilman, että tarvitsee jäätyä viimassa. Toki minulla oli pilkkihaalari päällä.


Veneilykautta saa vielä hetken odottaa.

Toiveikasta tiistaita!

Saturday, 16 January 2021

Paljastuksia

 Lumi on siitä hyvä, että kasvien suojaamisen lisäksi se myös paljastaa. Nyt on helppo havaita, mitkä ovat peurojen kulkureitit pihaan. Yllätyksekseni huomaan, että peura änkeytyy ahtaasta aidan raosta tontin kulmalla. Tai ehkä se on ollut sama tietty peura, joka on tullut useana yönä juuri siitä. Tukin aukon jo kertaalleen, mutta tänään näin, että siitä on tunkeuduttu väen vängällä uudestaan. Laitoin aiempaa järeämmän esteen.

Laahaavat sorkanjäljet ovat vähän liiankin tuttuja. Mutta tämän lumikelin aikana meinaan yrittää tukkia niiden viimeisetkin pääsyreitit!

Lumesta löytyy kaikenlaista muutakin, hauskoja jälkiä. Kedon laidalla on puutaapelin ja heinikon välillä vilistänyt joku hyvin pieni, jolla oli pienenpieni pissahätä. 

Lehtikuusen alla on myös vilistetty. Ja monen monessa muussakin paikassa.

Onneksi meille tuli sentään tämän verran lunta. Hanki on noin 10 cm paksuinen. Yritin lapioida sitä talvenarkojen ja muiden kokeilukasvien päälle, kuten kuvassa nuoret kuparivaahtera ja helmimarja (lumipaakkujen alla). Toivottavasti muistin kaikki arkajalat. Osa tuli suojattua hyvin myöhään, vielä toissapäivänä muistin uuden köynnösruusun.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka teki pulleat kukkanuput marraskuussa, sai kunnon kääreen parista huonokuntoisesta kevytpressusta suojaverkkonsa ympärille. Haluaisin niin kovin mielelläni nähdä sen kukat. Ja haistaa – ne tuoksuvat taivaalliselta.

Onhan tämä lumi ihan koristeellistakin. Mutapuutarhan vihvilät ovat ihanan vihreinä piikkeinä lumessa ja tuo, jonka kukat ovat keränneet kauniisti lunta ja jonka henkilöllisyyttä en muistanut vielä selvittää (on itsekseen tullut luonnonkasvi) on kerännyt lunta oikein koristeellisesti kuivuneiden kukintojensa päälle. Se on varmaan myös joku vihvilä, mutta huomattavasti sirompi ja matalampi kuin tuo tavallinen röyhyvihvilä oikealla.

Edellisen jutun vaaleajouluruusu näyttää nyt tältä. Se ei vähästä lannistu. En saanut kuvaa varten sen suojaverkkoa pois, kun se on jäätynyt kiinni maahan.
Täällä mittarin alin oli toissaöinen -16,9. Sen jälkeen sainkin sulatella viemäriputkea, joka johtaa talon seinästä ulos kukkapenkkiin. En ollut ajatellut sitä, kun jätin hanan yöksi tippumaan, jotta sisääntulovesi ei jäädy. Se nimittäin jäätyy, jos vesi letkussa seisoo, eristyksistä ja sulanapitokaapelista huolimatta.
Seuraavaksi yöksi laitoin tietysti vadin keittiön hanan alle, jotta viemäriin ei tihku pieniä tippoja koko yötä.

Iltapäivällä näin outoa valoa etelätaivaalla. Aurinko! Eilen se kyllä paistoi oikein komeasti, mutta minulla oli liikaa hommaa mm. viemärin parissa.

Siellä se on!

Länsitaivas oli harmaa, mutta idän puolella näkyi jopa sinisiä riekaleita ja aurinko tuli välillä esiin. Ihan kuin linnut olisivat liverrelleet jotenkin pirteämmin.

Pihalta löytyy myös reippaan pantterin jälkiä, mutta hän ei suostunut vielä poseeraamaan, vaikka on ulkoillut paljon.

Sain hänestä kuvan vasta, kun olimme tulleet sisälle. 


Helmimarja – Callicarpa
Kuparivaahtera – Acer griseum
Röyhyvihvilä – Juncus effusus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Tuesday, 12 January 2021

Uusi panttereiden retkibussi

 ja Manulimatkat ry:n kuljetuskalusto

Terveisiä räntämyräkästä! Sade muuttui valkeammaksi päivän mittaan ja nyt näyttää tulevankin enemmän valkoista. Tuuli on myös vaihtamassa suuntaa ja ainakin tilapäisesti tyyntynyt.
Meillä on sellaista tärkeää asiaa, että kuljetuskalustomme uusiutui. Uusi menopeli valikoitui tietenkin sen vuoksi, että se on pantterin silmien värinen. Mikä parasta, rekisterinumero alkaa kirjaimilla KTZ, joten kyseessä on selvästi kissaihmisen auto.

Pantterin silmiä voi vertailla kuljetuskaluston sävyyn. Ne saattavat olla vähän vihreämmät. Ehkä auto on enempi koivun hiirenkorvalehtien värinen?
Pantterilla oli joka tapauksessa sanottavaa päivän säästä. Lumesta hän kyllä tykkää, mutta vaakatasossa satava räntä aiheutti moitteita.

Tänään sai vielä kuvan vaaleajouluruusun kukista, tämä oli pysynyt verkon sisällä, mutta kuvasta voi nähdä, mitä kaikille verkon ulkopuolelle yltäville osille tapahtuu.
Saapi nähdä, millaisen hangen uumenissa tuo on aamuun mennessä. Jos lunta tulee paljon, on ajoitus täydellinen, sillä huomenna illemmalla alkaa pakkanen kiristyä – tällä hetkellä ollaan vielä nollan yläpuolella.

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger