Valitut vaaleanpunaiset

  On aika katsastaa, mitä on kukassa.

Preeriaväriminttu loistaa edelleen ja houkuttelee kimalaisia ja perhosia. Tämä on minusta pikemminkin liila kuin vaaleanpunainen, mutta tuli nyt valittua tähän sakkiin.

Muotopuutarhassa ollaan ja koska yritän saada tänne liilaa tunnelmaa, olen istuttanut myös Flame Blue -syysleimun eli lajikkeen 'Bareightysix'. Kuva on otettu kolme päivää sitten, jolloin leimun lehdet lurpottivat kuivuudessa.

Ihana syysleimu 'Crème de Menthe' lurpotti myös. Sen kirjavat lehdet ovat lurpottaessaankin näyttävät.

Sitten saatiin vettä! Lehdet nousivat kuin taikaiskusta. Tämä leimu on aivan ihana, olemukseltaan valoisa.

Esitellään muotopuutarhasta vielä samettihortensia. Tämä on täydellinen muotopuutarhan sävymaailmaan. Liilat ovat varsinaisia kukkia, reunojen valkoiset ovat steriilejä laitakukkia, joilla ei ole mitään virkaa muuta kuin kauneus. Samettihortensiassa nämä kaksi kukkatyyppiä yhdistyvät täydellisellä tavalla.

Otin kuvatodisteen, että kärhö 'Comtesse de Bouchaud' oli onnistunut houkuttamaan kukkakärpäsen. Lähempi tarkastelu todisti, että pikkuinen kukkakärpänen oli tuossa pesulla eikä ruokailemassa.

Ruskopenkissä ei paljon vaaleanpunaista ole, mutta tämä väriminttu siellä sinnittelee. Lajike on joko 'Prärienacht' tai 'Melissa'. 

Kuvasta voi nähdä, kuinka huonosti värimintut puutarhassani viihtyvät lukuun ottamatta preeriaväriminttua, jonka kuivuudenkesto on loistava. Tämän kukkavarret ovat alle polvenkorkuisia eikä niitä ole kuin nämä kaksi. Yksi toinenkin samalla tavalla kituva on, kaikki muut ovat vuosien mittaan hävinneet. 

Toisaalta mikään näistä muista ei ole yhtä kaunis kuin preeriaväriminttu. Tämänkin sävy on jotenkin tyrkky.

Olen yrittänyt siirtää osan edellisen kuvan värimintusta preerialle,  jossa se seuraavana vuonna juuri ja juuri nousi, mutta sitten kuoli. Onneksi preerialla on muutenkin ihana kukkaloisto tänä vuonna. Kuvassa on söpöläinen siperiankärsämö 'Love Parade' kurkkuyrttien keskellä. 

Nämä tuli esiteltyä taannoin kukkakimppu-jutussa, jossa mainitsin, että kukkakimppuni kasvavat puutarhassa.

Toinenkin kukkakimppujutun live-kimppu on edelleen vedossa. Kiiltoluppio 'Alba' ja Geranium shikokianum. Taustalla syysleimu 'Natural Feelings', mahdollisesti.

Näkymä niiden kasvupaikalle kauempaa talolta päin on muodostunut yhdeksi lempinäkymistäni. Ovesta oikealle kukkii ruusu 'Duchesse de Rohan'.

Oven vasemmassa tolpassa kukkii ihana köynnösruusu Pierre de Ronsard, sen kumppaniksi ylettävät Geranium shikokianumin pitkät, joka suuntaan leviävät kukkavarret.

Kun mennään ovestä läpi, on oikealla pieni penkki. Siinä aloittaa kukintaansa isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'. Vieressä on uusi tyräkki 'Ascot Rainbow' (Euphorbia × martini), tilasin näitä Viherpeukaloilta, kun siperialainen talvi vei edellisen. Niitä tuli samassa paketissa kolme, jotka olen kaikki istuttanut eri paikkoihin sillä ajatuksella, että ehkä joku niistä talvehtii.

Samassa pikku läntissä on kiva väripari 'Black Peony' -pioniunikkoa ja pallerolaukkoja. Nyt mentiin kyllä jo viininpunaisen puolelle.

Saman sävyisiä pihlajanmarjoja on heti edellisten kukkien takana! Punahelmipihlaja kukki viimein tänä vuonna ja nyt siinä on ensimmäiset kauniin väriset marjat. Lehdetkin ovat somat.

Kivipengermän alapuolella Rohanissa kukkivat etelänruusuruohot tähkähelmikän kanssa. Onpa ketoruusuruohokin kukassa toisaalla, siitä vain en huomannut ottaa kuvaa.

Viime syksynä istutettu pallohortensia Pink Annabelle eli 'Ncha1' on aika hauskan, näkyvän värinen. Tämä yllätti kasvamalla lähes metriseksi ja tekemällä kaksi muhkeaa kukintoa. Puutarhani toinen pallohortensia kuin kituu vuodesta toiseen 30-senttisenä ja tuottaa myös hyvin kituliaat kukinnot.

Laitetaan loppuun vielä yksi loppukesän hyvistä perhoskasveista, punalatva (tarkempi laji ei tiedossa).

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punalatva Eutrochium

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. petiolaris

Siperiankärsämö 'Love Parade' -lajikkeen alalaji on Achillea sibirica ssp. camschatica

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Purppuranpunaisten silmälasien läpi

 Elokuussa on puolensa. On monta purppuraisena kukkivaa kasvia!

Ensinnäkin on lemppariväriset tuoksuherneet. Lajike on suunnilleen 'Wiltshire Ripple', tosin siinä on vähän muutakin geeniperimää.

Toinen onnistuminen yksivuotisten kanssa on tumma unikko. Ystävä lähetti 'Black Peony' -pioniunikon siemeniä viime vuonna, kylvin ne astioihin, sillä ikinä ei ole kukkapenkeistä noussut mitään, kun olen niihin tuon lajikkeen siemeniä viskellyt. Astioissa ne kukkivat ja keräsin visusti talteen jokaisen siemenkodan. 

Heittelin kaikki siemenet kasvimaan nurkan istutusalueelle, joka on uusi, joten siinä oli paljasta multapintaa. Viimein unikoita iti ja muistin jopa kastella niitä samalla, kun kastelin kasvimaata. 

Heiveröisestä kasvusta päättelen, että useimpien unikoideni kohtaloksi on koitunut kuivuminen. Nämäkään eivät mitenkään olisi selvinneet elossa ilman kastelua, sillä pikku taimien kuivumista sai todistaa päivittäin siitäkin huolimatta, että kastelin. Olen yllättynyt, sillä miellän unikot kuivan paikan kasveiksi.

Samassa penkissä kukkivat pallerolaukat ja isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Viereisessä penkissä kukkii syysleimu 'Natural Feelings'. Hienon värinen. Taustalla on syreenileimu, joka on sama kuin syysleimu, mutta tarkoittanee sen vanhoja maatiaiskantoja, jos olen oikein ymmärtänyt.

Leimun vieressä kukkii lupiini – kiintoisa ajankohta. Sain niitä viime syksynä kolme, mutta kaksi taimea taisi joutua vesimyyrän suuhun. Lajike kuuluu sarjaan "Woodfield Hybrids" eli monen värisiä risteymiä. Tämä yksi on ihan kivan värinen. Laonneet heinänkorret ovat isohelmikkää.

Mustin nimikkolilja numero 2 (pantterililja kukki jo heinäkuussa) on risteymälajike 'Black Beauty'. Sen edessä kukkii keltakaunokki.

Molemmat syysvuokot, jotka ovat pysyneet hengissä, kukkivat. Ihanaa! Tämä meni kyllä jo loitolle purppurasta.

'September Charm' on tummempi. Yleensä tämä kukkii nimensä mukaisesti vasta syyskuussa.

Isompi ihme nousee sen juurelta. Japaninhiirenporras! Ehdin jo julistaa sen kuolleeksi. Se on kärsinyt kuivuudesta lähes kaikki nämä vuodet, mutta on sentään sinnitellyt elossa ainakin kymmenen vuotta tuossa. Nyt se nousi – elokuussa!

Kuivaa on silti edelleen. Se näkyy esimerkiksi kituliaista ja nuupottavista punalatvoista. Ne kaipaisivat kosteampaa. Tämä on täpläpunalatva 'Atropurpureum'.

Onneksi kärhöt tuntuvat pärjäävän. Tarhalyhtykärhö Pricess Kate on niin tavattoman ihana!

Tarhaviinikärhö Avant-Garde vasta ihana onkin, sillä se yltää jo ison verkkoaidan huipulle asti. Olen jakanut tätä kahteenkin kohtaan aidassa, mutta toinen yksilö juroo. Syynä lienevät vesimyyrät, tässäkin. Yksi alppikärhö on tästä vuoden sisään hävinnyt ja moni muukin kasvi on varsin pienilehtinen ja himmailee. Syyksi voi helposti arvella sen, että juuria on syöty.

Onneksi tämä yksi on näin kookas. Illalla, kun aurinko paistaa kukkien takaa, se on kuin taideteos.

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Syysleimu ja syreenileimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tuoksuherne Lathyrus odoratus

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Kylväytyneitä

 Mikä ilo onkaan löytää odottamattomia siementaimia!

Ihan kaikki ei odottamatonta ole. Punakatko on kaksivuotinen, ja kukki viimeksi kaksi vuotta sitten. Viime vuonna näin lehtiruusukkeita, joten osasin odottaa kukintaa taas tälle vuodelle.

Luontoportin mukaan tämä on tosin yksivuotinen; ihmettelen. Minulla tämä on niin selkeästi kaksivuotinen. Ehkä tämä ei sitten ole punakatkokaan (oli nimettömässä tienpiennar-siemenseoksessa, jonka kylvin neljä vuotta sitten). Lajin selvittäminen on haasteellista, kun sarjakukkaisia on niin valtavasti.

Oli mikä oli, tämä keskikesästä kukintansa aloittava sarjakukkainen on tavattoman kaunis!

Siemenet ovat karheakarvaiset ja leviävät varmaan helposti eläinten turkissa ja ihmisten vaatteissa.

Olin takuulla tarkoituksella heittänyt sen siemeniä myös ruusu-heinätarhaan, sillä tänä kesänä sielläkin kukki yksi katko. Sen vaaleat kukinnot voi kuvasta juuri ja juuri huomata. Päähuomion vie viininpunakukkainen kiiltoluppio 'Purpurea' sekä tänä vuonna kukkaan tullut karhunputki 'Ebony'. 

Toivon, että saan siitä edes pari siementä talteen, jotta voin yrittää saada uusia siementaimia. Tämäkin putki kun varmaan kuolee kukittuaan.

Pihatieltä käsin ruusu-heinätarha ja Rohan ovat yhtä ja samaa sekamelskaa, kun niiden välissä olevaa nurmikäytävää ei näy! Rohanissa kukkivat ihanat ruusut, tummanpunainen ja valkoinen, ja vähän muutakin. Edessä on vaaleanpunainen ruman värinen syreenileimu, ääh. No siitä enemmän joku toinen kerta.

Jos jatketaan lemppari-putkikasvien parissa, kukkii rikkaporkkanakin siellä täällä. Kaksivuotisena senkin elämäntehtävä on tuottaa runsaasti siementaimia. Kuvassa on lisäksi joku vanha jäärä.

Ei-niin-ihana siementaimilöytö on tämä, jota ihmeekseni olen tänä vuonna löytänyt pihaltani sieltä täältä, aiempina vuosina en ole tätä nähnyt. Ensin luulin joutuneeni elämänlankasabotaasin kohteeksi, mutta ihmettelin näitä kitkiessäni, kun juuri oli erilainen. 

Sitten yksi olikin yllättäen ehtinyt tehdä kukkanuput. Eihän nuo nuput ole elämänlangan nuppuja alkuunkaan. Pieni tutkiminen paljasti: yksivuotinen rikkakasvi kiertotatar. Jännä juttu, mikä viime talvessa on aktivoinut ne itämään.

Sitten ihmeellisten perennalöytöjen pariin. Kosteikkopenkissä havaitsin punalatvan tulossa kukkaan. Ainoa vain, että en ole punalatvaa tähän istuttanut. Tai olen, vuosikausia sitten rantapunalatvan tähän lähelle, mutta sen lehdet ovat erilaiset ja se kuoli ajat sitten. Tummavartinen täpläpunalatva kasvaa tästä reilun kymmenen metrin päässä. 

Viime syksynä istuttelin siemenkasvattamiani valkokukkaisia 'Ivory Towers' -rusopunalatvoja pariin paikkaan, mutta en tähän, ja niitä taimia ei enää ole, talvi vei ne, kuten monet muutkin.

Oli mikä oli, lämpimästi tervetuloa, punalatva, nappipaikan valitsit kosteikkopenkistä ojan partaalta! Etualalla näkyy keltakurjenmiekkaa ja takana kuningassaniaista ja lehtosinilatvoja, sopiva väli.

Sitten vielä ihmeellisempi ja ilostuttavampi löytö: vaaleanpunakukkainen tähkäverbena! Tai luulen, että tämä on se. Tätä aivan ihanaa kasvia olen istuttanut puutarhaani ainakin kahteen ellen kolmeen kertaan, mutta ne ovat kuolleet nopeasti. Kerran yritin myös kylvää, mutta mitään ei itänyt.

Ja nyt – tällainen yksilö on tulossa kukkaan aivan ufopaikassa. Tai ihan sopivassa paikassa; oikein sopivassa, kukkapenkissä, mutta ei lähelläkään paikkaa, jonne olin tätä istuttanut aiemmin. Loistopaikka sikäli, että tästäkin penkistä talvi vei monta kasvia. Tilalla oli tuhottomasti laidunkarstaohdakkeen siementaimia, joiden viidakkoa kitkiessäni tämän löysin.

Maailma on ihmeellinen paikka ja puutarhamaailma vielä ihmeellisempi. Onneksi minulla on tänä kesänä ollut valtavasti liian vähän aikaa kitkeä. Muuten tämäkin aarre olisi varmaan tullut nyhdettyä nokkosena sen kummemmin ajattelematta.

Liilakukkaista tähkäverbenaa löysin viime kesänä Sotkamon Taimistolta ja senkin ympäristöstä löytyy jonkin verran siementaimia. Tämä on valtavan kaunis kasvi, ja mikä parasta, perenna, toisin kuin meille liian talvenarka jättiverbena.

Kaikkein huipuinta on, että kun tänään tutkailin Rohania ja päivittelin sieltäkin nousevia nokkosia sun muita rikkakasveja, huomasin aivan tähkäverbenamaiset lehdet sielläkin! Voi kyllä olla muutakin, kukkanuppuja kun ei vielä näy. Voi olla vaikka rantatädyke.

Rohanissa nousee myös ihastuttavia pikkuisia tummia orvokkeja, jonkin menneiden vuosien orvokin jälkeläisiä.

Sitten siellä nokkosten sun muiden välissä on tällainenkin ihastuttava purppurainen tyyppi.

Jättiverbena Verbena bonariensis

Karhunputki Angelica

Kiertotatar Fallopia convolvulus

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Orvokki Viola

Punakatko Torilis japonica

Rantapunalatva Eutrochium cannabinum

Rikkaporkkana Daucus carota

Rusopunalatva Eutrochium fistulosum

Tähkäverbena Verbena hastata

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Elokuun kalenteripoika tutkii kuivan kesän vaikutuksia

 Pari heinäkuista 10 mm:n sadetta tuntui aivan juhlalta, sillä siinä on jo paljon enemmän vettä kuin yleensä keskikesällä saadaan. Mutta se ei pitkälle riittänyt, kun kesäkuun sadesaldo oli vain vähän yli 10 mm ja toukokuunkin noin 15 mm. Elokuussa ollaan toistaiseksi saatu 6 mm.

Tässä varjopaikassa nurmikko on kyllä ihan vihreähköä.

En yleensä viitsi kuvata rumia kasveja, vaan niitä, jotka ovat edustavia. Otin nyt kuitenkin pari kuvaa siitä, miltä kasvit näyttävät. Ja huom. kannan näille vettä kastelukannulla, tässä kuistin edustalla onkin vedenkeruutynnyrit ihan vieressä, silti kasvit näyttävät tältä. Tämä on imikkä, imikät sietävät kuivuutta huonosti.

Ängelmät ovat tavattoman kauniita, mutta eivät puutarhassani niinkään. Se on tosi harmi. Viime talven jäljiltä minulla ei olekaan näitä elossa enää kuin kaksi. Sanomattakin on selvää, että näitä kahta kastelen kyllä, mutta en tiedä, kuinka paljon pitäisi, että näyttäisivät paremmilta. Siihen ei taitaisi tynnyrien eikä kaivonkaan vesi ehkä riittää?

Vanha kultapallo kuistin kulmalla pärjäilee sillä tavalla, että se lurpottaa ja heti sateen myötä taas piristyy. 

Keltakaunokit selviävät kuivuudessa todella hyvin. Niiden välissä on lilja 'Black Beauty' (idänlilja varmaan) avannut ensimmäisen kukkansa, se on kyllä kaukana mustasta, mutta on nimensä takia silti Mustin nimikkokukkia. Täällä kasvaa myös pari pantterililjaa, mutta ne eivät ole vielä kukkineet, monta vuotta sinnitelleet silti hengissä.

Liljat tuntuvat sietävän kuivuutta kohtuullisen hyvin, pitävät vain vartensa lyhyinä ja kukinnan varmaan hillitympänä kuin jos saisivat enemmän kosteutta.

Vasemmalla on täpläpunalatva, siinä on tänä kesänä vain kaksi vartta. Sepä viihtyisi paremmin, jos saisi kosteutta enemmän.

Varsinaiset kostean maan kasvit ovat todella surkeita. Rohtosuoputki 'Daphnis' näyttää joka kesä tältä, mutta ihanasti jaksaa silti nousta keväällä uudestaan. Tai on ainakin tähän asti jaksanut. Eikä se nyt edes ole surkein ikinä. Taustalla on myös tarhajouluruusu aika platkuna.

Pallohortensia 'Hayes Starburst' löytyi, kun raivasin tämän edessä kasvaneen ahdekaunokki-varsankello-ojakärsämöviidakon pois. Hortensia oli yllättävän pirteä siellä seassa. Jouduttuaan enemmän paahteeseen se alkoikin kärsiä, vaikka tässä paikassa se ei saa aurinkoa kuin aamupäivisin. 

Olen nyt yrittänyt muistaa kastella, vaikka minusta puska saisi vähitellen alkaa pärjätä itsekseen, on kasvanut tässä jo yli kymmenen vuotta. Hortensiat viihtyvät puutarhassani valitettavan huonosti, ei niistä näytä koskaan tulevan oikein tuuheita ja hyvinvoivia, kukkivatkin kituliaasti.

Siinä ihan vieressä on kasvi, joka sietää loistavasti kuivuuskaudet! Tämä on siemenestä kasvattamani pallo-ohdake Echinops tjanschanicus. Kukat ovat hyvin vaaleat sinertävänvalkoiset, tai lähes valkeansiniset, miten sen ottaa. Kaikki pallo-ohdakkeet ovat hyviä kuivuuskasveja ja perhoskasveja.

Näiden pallo-ohdakkeiden tienoilla on yksi puutarhani kuivia kohtia. Vaikea uskoa, että syksyllä, talvella ja keväällä tähän valuu ylämäestä plussakelillä vettä.

Musti haluaa tähän väliin esitellä viereisen ruskopenkin kissanmintut, ne pärjäävät hyvin kuivuudessa ja sietävät sitäkin, että katti makaa päällä päivittäin. 

Olen nyt vähän huolestuneena tarkkaillut, kuinka kasvillisuus häviää. Aiempina kesinä ruoho on kyllä kulottunut, mutta nyt alkaa olla kohtia, joista se ja muu kasvillisuus häviää kokonaan, tilalla on vain paljasta, tomuista maata. 

Muutamana kuivana viime kesänä olen tutkinut, mikä vihertää, kun nurmikko kulottuu. Kuvassa näkyy mm. mataraa ja mäkimeiramia, jotka pystyvät kasvamaan alle kymmensenttisinä. Yksi parhaista on siankärsämö, jota ei heti tajuaisi hyväksi nurmikon korvikkeeksi, mutta sen lehtiruusukkeet ovat kestäviä ja se leviää maarönsyillä aika hyvin. Keskellä kuvaa voi jopa nähdä sen valkeat kukat lyhyenlännässä varressa.

Tällainen kesänurmi saattaa olla ihan normaali moreenimailla, itsekin muistan lapsuuden purjehdusreissuilta, kuinka hiekkaisessa Hangossa oli aika tällaiset nurmet. Mutta minulla täällä on savimaa, josta ei hulahda kosteus heti läpi maan uumeniin.

Tässä alempana rinteessä on ruohokin vähän vihreämpää. Laidunkarstaohdake tekee siementaimia kaikkialle, myös nurmikolle.

Vieressä on paahdepenkki, josta karstaohdake on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet ja vieressä kukkii sikuri. On ihme, ettei kuvaan osunut yhtään perhosta!

Mennään sitten polkua pitkin kedon poikki muotopuutarhaan. Musti raaski irrota kissanmintustaan demonstroimaan, että kuumalla säällä valitaan varjoinen lojumispaikka.

Voikukka pärjää missä vain!

Muotopuutarhassa on lisää pallo-ohdakkeita ja juuri kukkaan tuleva sulkapiiska 'Little Spire', ne pärjäävät tässä muotopuutarhan kuivimmassa ja paahteisimmassa penkissä hyvin.

Pieni puutarhakierros päättyi, siirrymme sisälle juomaan. Kaivossa on vesi hurjan alhaalla, mutta niin se nykyään tuntuu olevan joka kesä. Meillä menee pohjavesi niin tavattoman matalalle. Kyllä sitä saa sieltä vielä ämpärillä sen jälkeen, kun pumppu ei enää ylety imemään.

Toivottavasti teillä riittää vettä!

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kissanminttu Nepeta cataria

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pantterililja Lilium pardalinum

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Ängelmä Thalictrum