Wednesday 24 August 2022

Kylväytyneitä

 Mikä ilo onkaan löytää odottamattomia siementaimia!

Ihan kaikki ei odottamatonta ole. Punakatko on kaksivuotinen, ja kukki viimeksi kaksi vuotta sitten. Viime vuonna näin lehtiruusukkeita, joten osasin odottaa kukintaa taas tälle vuodelle.
Luontoportin mukaan tämä on tosin yksivuotinen; ihmettelen. Minulla tämä on niin selkeästi kaksivuotinen. Ehkä tämä ei sitten ole punakatkokaan (oli nimettömässä tienpiennar-siemenseoksessa, jonka kylvin neljä vuotta sitten). Lajin selvittäminen on haasteellista, kun sarjakukkaisia on niin valtavasti.

Oli mikä oli, tämä keskikesästä kukintansa aloittava sarjakukkainen on tavattoman kaunis!
Siemenet ovat karheakarvaiset ja leviävät varmaan helposti eläinten turkissa ja ihmisten vaatteissa.

Olin takuulla tarkoituksella heittänyt sen siemeniä myös ruusu-heinätarhaan, sillä tänä kesänä sielläkin kukki yksi katko. Sen vaaleat kukinnot voi kuvasta juuri ja juuri huomata. Päähuomion vie viininpunakukkainen kiiltoluppio 'Purpurea' sekä tänä vuonna kukkaan tullut karhunputki 'Ebony'. 
Toivon, että saan siitä edes pari siementä talteen, jotta voin yrittää saada uusia siementaimia. Tämäkin putki kun varmaan kuolee kukittuaan.

Pihatieltä käsin ruusu-heinätarha ja Rohan ovat yhtä ja samaa sekamelskaa, kun niiden välissä olevaa nurmikäytävää ei näy! Rohanissa kukkivat ihanat ruusut, tummanpunainen ja valkoinen, ja vähän muutakin. Edessä on vaaleanpunainen ruman värinen syreenileimu, ääh. No siitä enemmän joku toinen kerta.

Jos jatketaan lemppari-putkikasvien parissa, kukkii rikkaporkkanakin siellä täällä. Kaksivuotisena senkin elämäntehtävä on tuottaa runsaasti siementaimia. Kuvassa on lisäksi joku vanha jäärä.

Ei-niin-ihana siementaimilöytö on tämä, jota ihmeekseni olen tänä vuonna löytänyt pihaltani sieltä täältä, aiempina vuosina en ole tätä nähnyt. Ensin luulin joutuneeni elämänlankasabotaasin kohteeksi, mutta ihmettelin näitä kitkiessäni, kun juuri oli erilainen. 
Sitten yksi olikin yllättäen ehtinyt tehdä kukkanuput. Eihän nuo nuput ole elämänlangan nuppuja alkuunkaan. Pieni tutkiminen paljasti: yksivuotinen rikkakasvi kiertotatar. Jännä juttu, mikä viime talvessa on aktivoinut ne itämään.

Sitten ihmeellisten perennalöytöjen pariin. Kosteikkopenkissä havaitsin punalatvan tulossa kukkaan. Ainoa vain, että en ole punalatvaa tähän istuttanut. Tai olen, vuosikausia sitten rantapunalatvan tähän lähelle, mutta sen lehdet ovat erilaiset ja se kuoli ajat sitten. Tummavartinen täpläpunalatva kasvaa tästä reilun kymmenen metrin päässä. 
Viime syksynä istuttelin siemenkasvattamiani valkokukkaisia 'Ivory Towers' -rusopunalatvoja pariin paikkaan, mutta en tähän, ja niitä taimia ei enää ole, talvi vei ne, kuten monet muutkin.
Oli mikä oli, lämpimästi tervetuloa, punalatva, nappipaikan valitsit kosteikkopenkistä ojan partaalta! Etualalla näkyy keltakurjenmiekkaa ja takana kuningassaniaista ja lehtosinilatvoja, sopiva väli.

Sitten vielä ihmeellisempi ja ilostuttavampi löytö: vaaleanpunakukkainen tähkäverbena! Tai luulen, että tämä on se. Tätä aivan ihanaa kasvia olen istuttanut puutarhaani ainakin kahteen ellen kolmeen kertaan, mutta ne ovat kuolleet nopeasti. Kerran yritin myös kylvää, mutta mitään ei itänyt.
Ja nyt – tällainen yksilö on tulossa kukkaan aivan ufopaikassa. Tai ihan sopivassa paikassa; oikein sopivassa, kukkapenkissä, mutta ei lähelläkään paikkaa, jonne olin tätä istuttanut aiemmin. Loistopaikka sikäli, että tästäkin penkistä talvi vei monta kasvia. Tilalla oli tuhottomasti laidunkarstaohdakkeen siementaimia, joiden viidakkoa kitkiessäni tämän löysin.

Maailma on ihmeellinen paikka ja puutarhamaailma vielä ihmeellisempi. Onneksi minulla on tänä kesänä ollut valtavasti liian vähän aikaa kitkeä. Muuten tämäkin aarre olisi varmaan tullut nyhdettyä nokkosena sen kummemmin ajattelematta.

Liilakukkaista tähkäverbenaa löysin viime kesänä Sotkamon Taimistolta ja senkin ympäristöstä löytyy jonkin verran siementaimia. Tämä on valtavan kaunis kasvi, ja mikä parasta, perenna, toisin kuin meille liian talvenarka jättiverbena.

Kaikkein huipuinta on, että kun tänään tutkailin Rohania ja päivittelin sieltäkin nousevia nokkosia sun muita rikkakasveja, huomasin aivan tähkäverbenamaiset lehdet sielläkin! Voi kyllä olla muutakin, kukkanuppuja kun ei vielä näy. Voi olla vaikka rantatädyke.
Rohanissa nousee myös ihastuttavia pikkuisia tummia orvokkeja, jonkin menneiden vuosien orvokin jälkeläisiä.

Sitten siellä nokkosten sun muiden välissä on tällainenkin ihastuttava purppurainen tyyppi.


Jättiverbena Verbena bonariensis
Karhunputki Angelica
Kiertotatar Fallopia convolvulus
Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia
Orvokki Viola
Punakatko Torilis japonica
Rantapunalatva Eutrochium cannabinum
Rikkaporkkana Daucus carota
Rusopunalatva Eutrochium fistulosum
Tähkäverbena Verbena hastata
Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

10 comments :

  1. Olipa kiva nähdä nimi tuolle riesalle - kiertotatar! Mun pihalle se rantautui hevosenlantakuorman mukana ja sitä on nyt vuosi toisensa jälkeen ihan joka lavassa ja joka puun juurella, no, kaikkialla mihin olen lantaa levittänyt. Eilen kelasin sitä perunamaasta metritolkulla. Ja nuo kivat pikkuruiset siemenet karisee kaikkialle kun sitä kiskoo joten tästä taitaa tulla aika pitkä taistelu...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voihan vahvero. Hyvä tietää... löysin onneksi noista isoimman osan ihan pieninä, mutta pari ehti jo kukkavaiheeseen, joten voi olla melkoinen taisto täälläkin. Toisaalta siitä on kyllä iso lohtu, että on edes joku yksivuotinen rikkaruoho, kun juolavehnää, kortetta ja rönsyleinikkiä täällä riittää vaikka muille jakaa.

      Delete
  2. Huippua on, kun perennat itse löytävät oman kasvupaikkansa, silloin tuntuu, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Hienoja kasvilöytöjä. Toki harmi tuota kiertotatarta. Sen lehdissä on yllättävän paljon elämänlankaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On huippua, etenkin, kun talvi vei reilusti perennoja. Ja vielä kun nuo siementaimet ovat todella toivottuja typpejä! Tänään vaaleanpunaisen tähkäverbenan henkilöllisyys varmistui, kun ensimmäinen kukka avautui. Se todella on se. En meinaa uskoa todeksi hyvää onneani, niin monta kertaa sitä olen myymälöistä etsinyt ja vain pari kertaa löytänyt! Kerran ihana blogini lukija lähetti taimen, mutta sekään ei elänyt kauaa.
      Kiertotatar ei paljoa vaivaa, yksivuotisiin rikkakasveihin ei pysty suhtautumaan kovin isoina haasteina. Onneksi se ei ollut elämänlankaa.

      Delete
  3. Itsestään kylväytyneissä on välillä ihmettelemistä. Itseltäni olen kitkenyt satoja nukkapähkämön taimia pois kaikkialta mihin on levitetty kompostimultaa. Minulla tulee ajoittain tuota kiertotatarta, epäilen pussimultaa syyksi. Onneksi se on helppo kitkeä pois. On voinut tulla myös Lindan mainitseman hevosenlannan mukana. Kiiltoluppio on kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nukkapähkämö kuulemma siementää, sitä minulla ei olekaan. Ehkä sillä voisi kansoittaa heinikkoisen ylärinteen ;-)
      Kiertotattaren juuristo on pieni ja tosiaan helppo kitkeä. Maailmassa, ja puutarhassa, on isompiakin murheita.

      Delete
  4. No olipas kiertotatarta lukuunottamatta hienoja ylläreitä. Ja tatarkin on rikkaruohona ehkä sieltä siedettävimmästä päästä kun ei vain päästä sitä siementämään. Meillä ei sitä ole, mutta joskus olen sitä joutunut äitini kasvimaalta kitkemään. Ärsyttävä silloin, jos on ehtinyt kietoutua kovinkin monen kasvin ympärille mutta ei lähellekään sellainen riesa kuin moni muu rikkaruoho.
    Oletkohan joskus kulkenut siemenpussi taskussa puutarhassasi? Tuli jotenkin mieleen noista se kun alkukesällä ihmettelin vähän joka paikasta ilmestyviä salaatintaimia :D
    Loistavat paikanvalinnat punalatvalta ja tähkäverbenalta. Voisi kuvitella, että kumpikin tulee viihtymään hyvin kun ovat itse paikkansa valinneet ja vielä kukkivatkin.
    Vähän olen jäänyt taas jälkeen näissä blogien tutkimisissa mutta väliäkös hällä. Ehkä pääsen tämän päivän aikana ainakin lähelle nykyhetkeä kun ei tuonne sateeseenkaan viitsi lähteä itseään kastelemaan. Mukavaa sunnuntai-iltapäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivoja ylläreitä etenkin, kun harmittaa sikana monet perennamenetykset talven aikana. Kaikki valkokukkaisten punalatvan ja katanan itse kasvattamani taimet kuolivat, ja moni muu. Äh! Mutta pää pystyyn ja huippuihanaa, että puutarha tällaisia ylläreitä järjestää. Ihmeesti on kaksivuotinen purppurakukkainen alpikin itänyt, vaikka sen edellisestä kukinnasta on vuosia... Jokin talvessa aktivoi joitakin kasveja itämään, selvästi. Pitää nyt vain suojata ainakin ne alpit, kun useimmiten niiden lehtiruusukkeet ovat kuolleet talveen ja sitten ei pääse kukkia ikinä näkemään. Meillä kun on niin usein lumeton pakkasjakso ja se tuntuu tuhoavan ne nopsaan. Niillä on taipumus olla vihreänä talvellakin, siksi varmaan ovat herkkiä tuhoutumaan.
      Joka paikasta ilmestyvät salaatintaimet ovat kyllä hauska juttu! Mutta nyt, kun katson omia salaattejani, jotka ovat tehneet siemeniä, on se ihan mahdollista, että niitä kulkeutuu/lentää moneen paikkaan. Mietin, olisiko kiertotatar tullut peuranpaskan mukana, hyvin mahdollista. Kasveilla on keinonsa levitä.
      Tuota minäkin toivon, että itse paikkansa valinneet viihtyvät parhaiten!
      Toivottavasti siellä jo sade hellittää. Tänne puolestaan odottelen sadetta illaksi ja yöksi, mielellään oikein runsaasti. Lähetäppä tännepäin :-D

      Delete
  5. Tuo tähkäverbena on kyllä ihana kasvi💚 Täällä se leviää jopa parkkipaikan sepelin sekaan kasvamaan😮 Olen sieltä mobta taimea kiikuttanut takaisin penkkiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kuullut, kuinka se monissa puutarhoissa siementää, mutta minulla ovat tähän asti emokasvitkin kuolleet aika äkkiä eikä siementaimia todellakaan näkynyt. Mutta nyt! Mikä ihme viime talvessa oli niin erilaista. Kun oli se jäätävä jäätikkökin, esimerkiksi suunnilleen tuossa, missä nyt on vaaleanpunainen tähkäverbena!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!