Wednesday, 29 August 2018

Elokuun kalenteripoika

Aurinkokeräin Mustipantteri on edustavimmillaan elokuussa, kun loppukesän lämmin aurinko paistaa ja myyräsato on sopivan pulskistunut.

Elokuussa vietetään kansainvälistä mustien kissojen päivää, sillä mustat kissat tarvitsevat profiilin nostatusta. Pentueissa ja löytöeläintaloissa mustat kissat jäävät usein jäljelle, kun ihmiset haluavat muun värisiä kissoja. Se on ihmeellistä, sillä musta on tyylikkäin kissan väri. Mustassa kissassa on ihanaa pantterimaista ja salaperäistä ulkonäköä yhdistyneenä usein mitä rakastettavimpaan luonteeseen. Mustikin on kilteistä kiltein, varmasti maailman huomaavaisin kissa, oikea herrasmiespantteri.

August Calendar Boy: Solar panther Musti
In August we celebrate Black Cat Appreciation Day to raise awareness about black cats. They are least popular to be adopted from shelters and litters, which is a terrible thing, since black cats are beautiful and often have a lovely sweet temperament. My black panther Musti is a true gentleman. I never thought a cat could be considerate but he really is.



Mustista on usein vaikea saada kuvaa, sillä se on nopea liikkeissään ja tykkää kiertää puutarhaa seurassani. Se tulee juoksujalkaa luokse ja sanoo kur, kur, kur. Vieraatkin se tulee tarkastamaan ja usein esittelee heille pihaa.

Musti toivottaa aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Friday, 24 August 2018

Taas tummanpunaista

Palataan lempiaiheeseen eli tummanpunaiseen, viininpunaiseen, tummaan tiilenpunaan ja muihin niihin sävyihin, jotka ilmeisesti ovat lempivärejä puutarhassa, kun sen värisiä kasveja haalin ja niitä kovasti ihailen. Anteeksi vain, jos joku ei punaisesta pidä!
Tarhaviinikärhölajikkeissa on ihania viininpunaisia, kukan sävyssä on ripaus auringon haalistamaa samettia. Tämän ostin lajikkeena 'Purpurea Plena Elegans', mutta kukan muoto on pikemminkin Avant-Garde (eli 'Evipo033'). Kukkia on vuosi vuodelta enemmän, kun juurakko kasvaa. Nyt sen olisi tarkoitus kasvaa korkeaan verkkoaitaan, joka suojaa pihaani peuroilta, ja toivottavasti se onnistuu peittämään aitaa pian! Viinikärhön kasvuvoima on alppikärhön luokkaa: muutaman metrin aidan pitäisi kyllä peittyä.
Viinikärhön hyvistä ominaisuuksista mainittakoon sekin, että se sietää muita kärhöjä paremmin kuivaa kasvupaikkaa ja paahdetta tyvellään.

Love Reds
Dark red and burgundy seem to be my favourite garden colours, I get back to them all the time. It's such a great colour for a green backdrop.

Hankin viime keväänä soihtuneidonkielen taimen ja istutin sen toivottoman kuivaan ja paahteiseen kohtaan, kun se sellaisissa kuulemma kasvaa. Heh, no niinpä kai, mutta ainokainen kukkavarsi oli vain 30 cm korkuinen jos sitäkään! Toivottavasti joskus tulevana vuonna tästä tulee se komea metrinen pehko, jollaista paikalle ajattelin.

Puutarhan toisella laidalla on 'Marleena' -marjaomenapensas täysissä voimissaan, onneksi. Omenapuut eivät näytä kärsineen kuivuudesta; ei edes viime vuonna istutettu 'Musta Rudolf'.
'Marleena' tekee somat pienet marjat samaan aikaan, kun lehdistö muuttuu pikku hiljaa punaisemmaksi. Pidän erityisesti punalehtisistä puista ja pensaista – tietysti! Niinpä tälläkin on hieman punerrusta lehdissä, 'Musta Rudolf' vasta tummalehtinen onkin, oikea herkkupuu.

Ihanan tummalehtinen on myös japaninvaahtera 'Enkan'. Sen lehtien lomasta alkoi pari viikkoa sitten kurkistaa mieluisa tyyppi.

Toissa vuonna siemenestä kasvatetut ruostekukat ovat edelleen elossa. Niiden lehtiä on oranssissa penkissä siellä täällä, ja kaksi tyyppiä on kukassakin. Aiemmat ruostekukkaistutukset eivät ole kovin hyvin talvehtineet, kaksi talvea – hyvin erilaista – on jo aika hyvä saavutus!
Pidän ruostekukissa eniten tästä ihan perusmuodosta. Esimerkiksi tasaisen punainen 'Lucifer' menettää paljon, kun siinä ei ole näitä eläviä liekinsävyjä. Toisaalta keltakukkaiset ovat aivan ihania – niitä täytyy vielä yrittää joskus uudestaan. Ehkä suosiolla sisällä talvettaen.

Oranssissa penkissä ei tällä hetkellä juuri muuta väriä ole kuin japaninvaahtera ja pari hassua ruostekukanvartta. Sinipiikkiputket tuovat ripauksia vastaväriä joukkoon.

Illat hämärtyvät – ja aika rientää! Vastahan otin tämän kuvan ja nyt ollaan miltei täysikuussa.
Tunnelmallisia täysikuun iltoja kaikille!


Alppikärhö – Clematis alpina
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Ruostekukka – Crocosmia
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Soihtuneidonkieli – Echium russicum
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Tuesday, 21 August 2018

Jotain sentään kukassa

Hieman köyhää on: moni kukka päätti jättää kukkimatta kuivuuden takia. Jotkut kukkivat jo ennätysnopeasti, voimiaan säästellen. Osa säästelee voimiaan niin, että on kasvanut vain puoleen normaalista mitastaan: kuten tämä jaloängelmä 'Hewitt's Double'. Sen kaveria ei ole näkynyt koko kesänä, liekö menehtynyt vai pitääkö sapattivuotta.
Oikealla kukkii rikkaporkkana, jonka siementaimet ovat kansoittaneet tämän penkin. Ihanaa!

Ihastuttava tähkäverbena kukkii myös vain polvenkorkuisena, vaikka on yleensä lähes metrinen. Onneksi elossa!

Sen vieressä on kukkaan tulossa syysleimu 'Crème de Menthe'. Monessa blogissa on raportoitu syysleimujen kukkivan jo viikkoja sitten, ei täällä vaan! Mutta värimintut menivät jo ohi; ne niistä, jotka kukkivat tänä vuonna.

Komealuppio on kestänyt paahteisessa, kuivassa penkissä ällistyttävän hyvin. Se himmailee kukinnan kanssa niin, että kukat ovat lehtien alapuolella – mikähän logiikka siinäkin on.

Kivan myöhäinen koristelaukka 'Summer Drummer' on kukkinut viikkoja kuuraisen violettina, sointuen täydellisesti taustan harmaaminttuun.

Aika monessa kuvassa näkyy kanaverkkoa. Se on siksi, että muuten emme näkisi näitäkään kukkia! Kellopeippi näyttää olevan peurojen herkkua. Kasvien tämänvuotinen mataluus helpottaa niiden suojaamista.

Rohanissa kukkii mahtiyhdistelmä etelänruusuruoho ja tähkähelmikkä.

Tämäkin yhdistelmä toimii kuin junan... ei, pakko keksiä viehättävämpi vertaus! Kuin taikahuilu, sanotaan nyt vaikka niin. Tavallinen perinteinen rusopäivänlilja ja japaninlehtikuusi. Siinäpä muuten puu, joka on joka vuodenaikaan vastustamattoman viehättävä. Pehmoisenvihreä neulasisto on täydellinen tausta leiskuvan oransseille, huomionhakuisille kukille.

Vähän aikaa sitten kirjoitin pulskaneilikasta, mutta nyt se on niin tupaten täynnä kukkia, että täytyy raportoida siitä uudestaan!

Tässä seuraava siemenkasvatussaavutukseni: purppurakannusruoho 'Canon Went'. Kylvin ne viime vuonna, talven yli taimet viettivät ihan pieninä ulkona avomaalla ja kestivät sen oikein hyvin. Nyt ne tulevat ekaa kertaa kukkaan! Ihania, siroja pikkuriikkisiä kukkasia ja paljon.

Yksi Austin-ruusukin, Lichfield Angel, kukkii vielä ja on tehnyt uusia nuppuja. Periaatteessa nämä ovatkin jatkuvakukintaisia, mutta uusia nuppuja ei ole kovin hyvin nyt muodostunut. The Princessä huomasin tänään yhden uuden nupun.

Tähän juttuun tulikin vaaleanpunainen teema, ja hyvä sortimentti kukkivia löytyi, vaikka ei ensin siltä tuntunut.
'Hagley Hybrid' -kärhö pistelee parastaan kuistin kulmalla. Taustalla peurojen latvomat kultapallot ovat oikeastaan täydellisen korkuisia, jotta ne eivät lakoa tuulessa. Vaaleanpunainen ja keltainen sointuvat yhteen niin kivasti, sekin vielä. Hyvä päivä!
Antoisia pihapäiviä ja mukavia löytöjä kaikille muillekin!


Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Syysleimu – Phlox paniculata
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Tähkäverbena – Verbena hastata
Väriminttu – Monarda

Sunday, 19 August 2018

Pienet pelargonit kukassa

Pelargoneissa riittää kukkijoita vuoden jokaiselle kuukaudelle. Villilajit ja niiden risteymät ovat kuitenkin melko tarkkoja kukinta-ajasta ja näyttävät kukkivan vain loppukesällä sekä syksyllä. Orvokkipelargonin risteymä 'Deerwood Lavender Lass' mainitaan tuoksuvaksi (laventelintuoksuiseksi) lajiksi, mutta itse en huomaa siinä mitään tuoksua – erittäin viehkeät pienet vaaleanpunaiset kukat siinä silti on, juuri tällaisia pelargoneja haluan lisää.

In Love With Small Pelargoniums
The dainty species and hybrids are the sweetest. For years I have planned to chuck away all traditional types that produce large flower clusters but I just don't have the heart to do so.

Moni näistä pienikukkaisista omaa epämääräisen rönsyilevän kasvutavan, mikä aiheuttaa päänvaivaa talvetuspaikkoja mietittäessä. Olohuoneen kirjavitriinin päällä tämäkin menee, mutta kirjojen saaminen alla olevista hyllyistä tämän ryteikön takaa on kieltämättä vähän hankalaa. Ei kuitenkaan niin hankalaa, ettenkö siirtäisi oksia sivuun varovaisen hellästi joka kerta. Kyseessä on lemmikkini Pelargonium sidoides, viininpunakukkainen herkku.
Oksia voisi leikata ja kuulemma pitäisikin. Mutta kun kasvi on yleensä vielä kukassa siinä vaiheessa, kun se pitää siirtää sisään!

Pelargonium reniforme abrotanifolium eli aaprottipelargonin ja reniformen risteymä on viettänyt kesän amppelissa omenapuun oksassa. Voi olla, että tulevina kesinä laitan noita muitakin amppeleihin ja oksille, tämä on kivan näköinen ja toimiva ratkaisu. Amppelissa minikokoiset kukat ovat myös paremmalla korkeudella ihailua varten.

Tämä viimeisin pelargoni on vasta pieni, kukkavarsia roikkuu kaksi kappaletta. Miten noita hennoo typistää, kysyn vain.

Pikkuruisen 'Thessaloniki' -sormipelargonin kohdalla kovetin mieleni. Sain tämän leiskuvanpunaisen pikku herkun Suvikummun Marjalta, ruukutin vähän isompaan ja sitten se alkoi tehdä kukkanuppuja. Ne ovat tämän kokoisella pistokkaalla varma merkki siitä, ettei se keskity siihen mihin pitäisi eli juurten kasvattamiseen. Nyppäisin kukkanuput pois. Anteeksi vain, pikkuinen, se oli sinun parhaaksesi!

Muitakin pelakuita on kukassa. Valkokukkainen mårbacka 'Prins Nikolai' on tehnyt kokonaisen vaaleanpunaisen perus-mårbacka-verson juuresta asti. Ei haittaa, tervetuloa.

Munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' tuottaa myös perinteisen kotipelargoninpunaiseksi taantuneita kukkia ja joskus kokonaisia kukintoja. Olen tosi laiska nyppimään niitä pois, kun ne ovat niin hauskojakin.

Sisällä kukkii ystävältä saatu unelmanhempeä perinnepelakuu.

Sekä hauskan liukuvärinen 'Cheeky Chappy'.

Ryhdyin muuten kasvattamaan uutta olohuonepuuta viime syksynä pois heivaamani pasuunakukan tilalle (se kesti hirmu huonosti sitä, että olen välillä poissa, pudotteli lehtiä jatkuvasti kuivuessaan). Tammikuussa kylvetyistä siemenistä kumpikin on nyt itänyt!

Yöllä tuli sadetta 4 mm, mutta nyt tuuli kuivattaa kaikkea taas kovalla vauhdilla. Kaivostani loppui vesi, pohja näkyy hyvin kirkkaan 30 cm:n vesikerroksen läpi. Toivottavasti tulee oikein märkä syksy!

Jos innostuit pienikukkaisista pelargoneista, kurkkaapa tämä Gardens Illustratedin artikkeli ja pökerry ihastuksesta: KLIK.


Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Munankuoripelargoni – P. Zonale-Ryhmä, munankuoripelargonit
Mårbackapelargoni – P. Zonale-Ryhmä
Orvokkipelargoni – Pelargonium ionidiflorum
Pasuuna – Brugmansia
Sitruuna – Citrus limon
Sormipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä, sormipelargonit

Monday, 13 August 2018

Lapin laji Englannista

Tämä on jatkumoa edelliselle ylistykselle luonnonkukista. Pulskaneilikan siemeniä tilatessani en lainkaan arvannut, että se on suomalainen luonnonkukka.
Kun näin lemppari-siemenmyyjäni Chiltern Seedsin uutiskirjeessä kuvan pulskaneilikasta pari vuotta sitten, rakastuin silmittömästi ja välittömästi. Tilasin siemenet heti ja kylvin kesällä tai syksyllä. Jätin purkin ulos talveksi, sillä yksikään siemen ei sinä syksynä vielä itänyt. Ne itivätkin nätisti seuraavana keväänä.
Viime (vai oliko se jo toissa) vuonna taimet olivat riittävän kokoisia ulos istuttamiseen. Olin sopivasti saanut tehtyä alppipenkin kivikkokasveille navetan seinustalle. Monen muun neilikan tavoin myös pulskaneilikka on soraisen, laihan maan kasvi.

Love at First Sight
When I saw a picture of Dianthus superbus at Chiltern Seeds newsletter a few years ago it was love at first sight. Little could I guess that this is a Lapland wild flower! In July a friend went to Lapland and sent a picture of a flowering plant. My Dianthus has been seriously struggling with drought and has not come to flower until now.

Taimikasvatukseni kanssa käy paljon menetyksiä, niinpä istuttamisvaiheessa minulla oli enää kaksi kasvia ja toinen niistä kuoli seuraavana talvena, sillä olin istuttanut sen tulilinjalle katon reunan alle. Navetassa ei ole räystäskouruja – se on ollut tehtävälistalla pari vuotta... Kasvit eivät kestä sitä, että niiden niskaan tulee katolta voimalla putoavaa vettä.
Onneksi tämä yksi on hengissä ja tänä vuonna se oikein kukoistaa!

Yllätyin melkoisesti, kun ystäväni matkasi Lappiin muutama viikko sitten ja lähetti kuvan kukkivasta pulskaneilikasta. Se kasvaa Lapissa ja Perämeren rannoilla, ei etelämpänä, joten en ollut siihen koskaan törmännyt.
Omassa alppipenkissäni neilikka tuli kukkaan vasta nyt, varmaan siksi, että se on kärvistellyt kuivuudessa. Onneksi se on selvinnyt ja kukkii nyt upeasti. Onko kauniimpaa kukkaa nähty.

Kylvin viime vuonna sekoituksen kaikenlaista, mukana oli myös tämä maitohorsman sirokasvuinen venäläinen sukulainen etelänmaitohorsma (kyllä vain, tämänkin siemenet tulivat Englannin kautta). Luulin kasvin olevan vain yksivuotinen, niinpä ilo oli suuri, kun kaksi alppipenkkiin huvikseni istuttamaani taimea ryhtyi keväällä kasvamaan ja ne kukkivat tänäkin vuonna kauniisti.

Tänä vuonna istutin uuden Orkney Cherry (eli 'Bremerry') -kurjenpolven alppipenkkiin. Olen joskus aiemminkin tämän istuttanut jonnekin muualle, mutta se ei selvinnyt talvesta. Saa nähdä, miten tämän käy. Ainakin se on kärsinyt melkoisesti kuivuudesta, ehkä paahteinen kivikkopenkkipaikka ei ole sille paras.

Penkissä kasvaa myös laukkaneilikoita, jotka ovat ahkeria kukkimaan. Valkoinen rusolaukkaneilikka kukki toukokuussa ja on pykännyt nyt uusintakukinnan. Taustan pinkki kukka on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', etualalla kukkii partamehitähti.

Viime talvi vei kesällä istutetun maljalaukkaneilikan, niinpä hankin uuden, sillä tämän 'Ballerina Red' -lajikkeen kukkien väri on niin herkullinen. Tällä kertaa olin varovaisempi, ettei tämä jää suoraan katolta putoavien vesipisaroiden linjalle.

Palataan vielä neilikoihin. Kääpiöneilikka on suloinen pikku kasvi, joka muodostaa mattomaista kasvustoa.
Istutin eilen vielä uuden neilikan, samalla tavalla mätästävän mutta vielä matalamman lajin Dianthus freynii, jonka hankin Vakka-Taimesta heinäkuussa. Samoin alppipenkin multiin meni hallerinkylmänkukka.

Muitakin uusia asukkaita on tulossa. Talvella tilasin siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta. Halusin etenkin neulatyynymäisesti kasvavia minilajeja. Jotkin kynsimöt ovat juuri sellaisia. Kokeilen nyt Draba polytricha -kynsimöä, vaikka kaalikasvina niiden lehtiin syödään hieman reikiä. Minulla nimittäin kasvaa jo harmaakynsimöä. Lehdet ovat kuitenkin niin minimaalisen pieniä, että luotan kaaliperhosten edelleenkin vierailevan mieluummin rucolaviljelmälläni.

Olen viime kuukausina kirjoittanut juttusarjaa kivikkopuutarhoista Oma PIHA -lehteen (viimeinen osa, joka käsittelee kivikon kasveja, ilmestyy tällä viikolla). Samalla on viimeistään valjennut, miten moni Lapin kasvi on kaunis koristekasvi kivikkoon. Yllä mainitun pulskaneilikan lisäksi esimerkiksi kalliokynsimö olisi kiva. Sitä täytyykin alkaa metsästää. Olisi hienoa löytää kotimaista kantaa olevia siemeniä.


Etelänmaitohorsma – Epilobium dodonaei
Hallerinkylmänkukka – Pulsatilla halleri
Harmaakynsimö – Draba incana
Kalliokynsimö – Draba norvegica
Kurjenpolvi – Geranium
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Partamehitähti – Sempervivum ciliosum

Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Saturday, 11 August 2018

Kedon kukkia

Tämä on ollut sellainen kesä, että olen ollut kiitollinen luonnonkukista, joiden olen tajunnut antaa kasvaa kukkapenkeissä ja niiden ulkopuolella. Ahdekaunokit kukoistavat, samoin keltamatara. Siemenestä kasvatetut rikkaporkkanat ja sikurit viihtyvät myös erinomaisesti. Tässä ne kukkivat paahdepenkissä, taustalla näkyy keto. Aivan kuin niiden mielestä tämä olisi justiin sopiva kesä, vaikka samaan aikaan lukemattomat koristekasvit ruskistuvat ja kuihtuvat pois. Eläköön luonnonkukat!

Long Live Wild Flowers
This summer the garden has shrivelled. The flowers that are doing exceptionally well are wild flowers. Some of them live in my garden by their own choice, some I have planted or sown. I have been very grateful for them all, since without them the garden would have looked very very poor.

Laidunkarstaohdakkeet tekevät lukuisia siementaimia, niitä löytyy niin paahdepenkistä kuin nurmeltakin. Keto on hieman ylempänä, minun täytyy ehkä auttaa tätä leviämään sinne. Tämä yksilö tosin kasvaa jo ihan kedon laidalla, ehkä se onnistuu leviämään ominkin avuin.

Siellä se keto on, heti muotopuutarhan takana.

Keltamataroiden kukkiessa niiden hunajainen tuoksu leviää kauas.

Tänä kesänä keltamataroiden seassa kukki vain vähän virnaa, mutta sen sijaan mukaan on tullut uusia tuttavuuksia. Kivipellon Saila lähetti viime vuonna apiloiden siemeniä. Musta-apilasta kerroin jo alkukesällä. Keskikesällä myös kelta-apila ryhtyi kukkimaan. Tämä on aivan ihanan kaunis!
Nämä ensimmäiset satsit kylvin purkkeihin ja istutin kedolle taimina, toivottavasti ne osaavat tehdä itse jälkeläisiä tästä lähin.

Lopuksi Ransu...

... muistuttaa pitämään pöksyt puhtaina!


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Kelta-apila – Trifolium aureum
Keltamatara – Galium verum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Musta-apila – Trifolium spadiceum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Sikuri – Cichorium intybus