Tuesday, 22 August 2017

Salakukkijoita ja muuta sekalaista

Vaikka olen tänä kesänä yrittänyt välttää käymästä yhtään missään, on jokunen kasvi silti onnistunut kukkia salaa tai vähintäänkin lähes-salaa. Pensaskärhö kukki vasta niin mitättömän pienen kukinnon voimin, että en tullut ottaneeksi siitä yhtäkään kuvaa. Nyt ikuistin sentään koristeellisen siementupon; kun siemeniin tulee vielä pörröhännät, ovat ne varsin veikeitä.

Some Firsts
This is a series of plants that have come to bloom for the first time in my garden, and other previously unpublished moments and novelties during the summer.

Jossakin vaiheessa keskikesää oli paahdepenkki vallan hurmaavana, mutta en silti tullut kirjoittaneeksi siitä yhtään omaa juttua. Nyt taustan karstaohdakkeet ovat kasvaneet korkeiksi ja ne ovat täynnä perhosia. Keskikesällä penkissä kukkivat päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja vuorikaunokit.


Viereiseen ketoon raivaamassani pikku tilkussa kasvaa uusia apiloita. Kylvin niiden seuraksi yksivuotisia: silkkiunikko 'Pandoraa' sekä aurankukkaa. Ne meinaavat jotenkin jäädä keltamataran ja heinikon alle, mutta en haluaisi hirveästi tätä aluetta kitkeä, vaan toivon, että ne jotenkin pystyvät lisääntymään kedolla itse.


Mutapuutarhan laidalla on peuran typistämä virginiantädyke 'Album' tehnyt uusia kukintoja aivan kasvin alaosaan. Aika ovela!


Viime kesänä hankituista uusista etelänkurjenmiekoista yksi kukki jo tänä kesänä, ihana valkoinen.


Samoin teki pikkukurjenmiekka 'Meadow Court', joka kukki pikkukurjenmiekoille tyypillisesti jo touko–kesäkuun vaihteessa. Tämä ei kasva mutapuutarhan äärellä vaan kuivassa ja paahteisessa paikassa, johon istutin viisi eri pötkyläjuurista (= "parrallista") kurjenmiekkaa viime syksynä lähes samaan kuoppaan, kiireessä. Onneksi kirjasin edes lajikenimet muistiin, että voin googlettaa henkilöllisyydet sitä mukaa kuin näitä tulee kukkaan.


Toinen paahteinen paikka on alppipenkki. Maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' jaksoi kukkia kuivuudessa yhden kukinnon voimin. Ihana sävy!


Aika kuivassa kasvaa myös hehkusoihtulilja. Näistä toinen, heikommin talvesta selvinnyt, kuoli kuivuuteen kesän aikana, sillä tämä ei ole mikään kuivan paikan kasvi. Mutta tämä vahvempi yksilö on jaksanut jopa työntää uuden lehtitupon jonkin matkan päästä tuosta alkuperäisestä. Voittaja-ainesta!
Tällä on susirumat kukinnot, joita en toivo koskaan näkeväni puutarhassani. Tämä onkin lähinnä talvenkestävyyskokeilu. Söpöt pienet pinkit kukat kuuluvat haisukurjenpolvelle.

Kyläkurjenpolvi 'Midnight Ghost' teki yhden kukinnon. Istutin tämän riskillä samaan paikkaan, josta on kerran jo kuollut 'Midnight Reiter', sillä todellakin haluan tummalehtisen kurjenpolven juuri tähän.
Valitettavasti ihana täpläkurjenpolvi 'Espresso' näyttää tyystin menehtyneen kuivuuteen.


Enkeliperhoangervoa (aargh miten ällö nimi!) tulee harvemmin kuvattua, kun se on niin harva, vaikkakin hyvin kaunis. Istutin sen vaahteran varjoon, kun luin, että se viihtyy puolivarjossa. Kyllä kai, mutta vaahteran alla on aika toivottomat kasvuolosuhteet muuten. Pisteet tälle, kun se sinnittelee silti vuodesta toiseen.

Loppuun vielä söpönen valkoapilan lajike, jonka ostin Tammisillan puutarhapuodista nimettömänä. Tämä voisi olla esimerkiksi 'Josephine', mutta näitä on tullut markkinoille niin paljon viime vuosina, että vaikea sanoa. Koristeelliset apilat kannattaa istuttaa talveksi puutarhaan, valkoapilahan on monivuotinen kasvi. Vaikkapa pysyväksi maanpeitekasviksi, jos ei halua kaivaa kasvia taas ruukkuun ensi vuonna.
Maalipöntössä kasvaa viherminttua, se on talvehtinut ihan kohtuullisesti kellarissa styroksilaatikossa. En uskalla istuttaa sitä mihinkään kukkapenkkiin edes yhdeksi talveksi, kun se lähtee heti vaeltamaan.


Aurankukka – Agrostemma githago
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Hehkusoihtulilja – Kniphofia uvaria
Karstaohdake – Dipsacus
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Pensaskärhö – Clematis recta
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum
Valkoapila – Trifolium repens
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Viherminttu – Mentha spicata
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Monday, 21 August 2017

Värejä


Tänään innostuin kuvaamaan värejä, toisiaan korostavia värejä, vastavärejä. Siitä aiheesta on artikkelini uusimmassa Oma PIHA -lehdessä. Sen lisäksi oli erinomainen perhospäivä!
Keltakaunokki ja täpläpunalatva 'Atropurpureum' ovat tulossa kukkaan puolivarjon penkissä. Mainio korkea kasvipari.

Colours and Butterflies
Today I photographed some complementary colours and to my joy it was a great butterfly day too.


Oranssissa penkissä kukkii puoliksi syöty tiikerililja – odotan ihanaa kukkaloistoa sinä päivänä, kun koko tonttini on riista-aidan suojissa. Tällä viikolla sain pystytettyä noin 15 metrin matkan yli kahden metrin korkuista aitaa yhteen reunaan, siitäpä eivät enää pääse mitenkään kulkemaan.
Tiikerililjan täydellinen väripari on sinipiikkiputki.

Muilta osin oranssissa penkissä kasvaa riemunkirjavaa joukkoa. Siankärsämöiden värejä en tiennyt viime vuonna tähän istuttaessani, kun olin itse ne kylvänyt yllätysseoksesta. Päivänsilmä 'Asahi' on ihana voinappikukka.

Muotopuutarhassa voi olla hillitympi meno, mutta vastavärejä sieltäkin löytyy: keltakaunokki on täällä paahteessa jo täydessä kukassa, kaverina harmaaminttu.

Jos haluan löytää perhosia, suuntaan harmaamintun ääreen. Tänään siitä löytyi reissussa rähjääntynyt neitoperho...

... sekä amiraali. Moni luulee, että vain nokkosperhosen toukat syövät nokkosta, mutta se on elintärkeää ravintoa myös neitoperhon ja amiraalin toukille, samoin karttaperhosille. Kaikkia nokkosia ei siksi saa hävittää puutarhasta. Ja ovathan ne herkullisia ihmisellekin.

Tässä kuvassa on pari neitoperhoa mintun kimpussa, amiraali lennähti The Pilgrim -ruusuun.


Kelta-violettiin väriteemaan osuu myös pasuuna, joka ryhtyy kukkimaan. Tuulessa sen ja perhosten kuvaaminen oli hieman haastavaa.

Tässä yhtenä päivänä löysin keisarinviitan minttukasvustosta mutapuutarhan laidalta. Tästä mintusta ei ole selvyyttä, sain sitä ystäviltäni, joiden pihassa tätä kasvaa luonnonvaraisena kostealla paikalla. Ehkä tämä on jokin rantaminttutyyppi tai -risteymä. Laji on kuulemma monimuotoinen.


Sitten kurkkasin kasvimaalle. Rucolakasvustossa lepatti kaaliperhonen, mutta sitä tästä kuvasta tuskin erottaa: se on taimmaisesta lapionvarresta vasemmalle, alhaalla.


Tummalehtinen salaatti ja korianteri tuottavat ihanan tumma-vaalean elämyksen. Kasvimaallakin voi olla värisuunnittelua, vaikka tämä on ihan onnellinen vahinko.

Päivän kruunasi perunapenkin laidalle lennähtänyt suruvaippa, perhosista kaunein (sinisiiven lisäksi). Yleensä nämä aina karkaavat, kun yritän ottaa kuvaa – kerrankin onnistui!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Pasuuna – Brugmansia
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Friday, 18 August 2017

Mummon kalsareita


Erittäin ikävistä uutisista huolimatta, tai ehkäpä vielä paremmin niiden vuoksi, katsotaan kauneutta ja pehmeyttä. Katsotaan valoisasti tulevaisuuteen ja tehdään se, mitä voidaan lähimmäisten auttamiseksi hädän hetkellä. Tässä kukkia kaikille surun ja huolen murtamille, joita olemme kaikki, jossakin määrin. Barcelonan isku tapahtui aivan entisen kotini edustalla, Turun isku osuu lähelle niin monia naapureita ja ystäviä.

Persikkainen tarhapäivänlilja 'Janice Brown' avasi kukkansa. Päivänliljojen kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttä, sillä niillä tuntuu kuluvan ainakin pari vuotta ennen kuin alkavat kukkia. Hankin tämän ihanan hempukan kaksi vuotta sitten, silloin toki kukkivana, sillä ihastuin silmittömästi kukan väriin. Nyt nousee ensimmäinen kukkavana omassa puutarhassani, se on aina juhlan paikka!
Olen muuten istuttanut niin monta päivänliljaa ja kurjenmiekkaa ja niillä kestää niin kauan tulla ensi kertaa kukkaan, että sinä päivänä, kun ne kaikki kukkivat, on todellisia vaikeuksia selvittää, muistella ja kaivaa muistiinpanoja: mikä mikäkin on!


Vaikka juuri julistin lempiväriksi tummanpunaisen, saa mieltä muuttaa... eikö? Aprikoosit, persikat, puuterit ja pehmeät roosat eli mummon kalsarit ovat niin iki-ihania. Punaluppio 'Pink Tanna' kukkii ensimmäistä kertaa näin runsaana. Siinä on hemaiseva lämmin ja pehmeä sävy. Luppion kukintojen muotoa toistaa täydellisesti tähkähelmikkä, jonka vaaleita tähkiä näkyy vasemmassa reunassa.


Astuin muutaman askelen taaksepäin ja yritin saada viereisestä kaukasiankirahvinkukasta muotokuvaa, sillä siitä oli edellisen kirjoituksen kommenteissa puhetta. Kasvi on niin korkea ja keveä, ettei siitä kuvassa oikein erota mitään – ei ainakaan sen tuulessa huojuvaa siroa sulokkuutta. Helmikkä ja luppio kasvavat kirahvinkukan edustalla ulottuen sitä vain noin puoleenväliin.


Lähellä, mutapuutarhan laidalla, kukkii palavarakkaus 'Carnea'.


Ystävältä saatu perintöpelargoni on ehdottomasti mummonkalsariosastoa. Aivan ihanan pehmeän värinen!


Kylvin keväällä kedolle silkkiunikko 'Pandoraa', jotenkin tämä ei ihan vastaa mielikuvaani verkkokaupan sivuilla olleesta kuvasta... Mutta unikoiden puolustukseksi täytyy sanoa, että olen muistanut kastella niitä hirmu vähän. Kukkavarret ovat kymmensenttisiä ja kukat lähinnä yksinkertaisia. Siten makaa kuin petaa, vai kuinka. Jospa siemeniä kylväytyisi ja jonakin toisena vuonna olisi hienompi kukkaloisto.


The Pilgrim -ruusu alkaa olla kukintansa lopuillaan, mutta laitetaan siitä vielä yksi kuva sillä verukkeella, että kukkiin on ilmestynyt mummonkalsarin värisiä pilkkuja. Kultakuoriaiset olivat vetäytyneet kukkaan päikkäreille, voi kunpa voisi itse tehdä samoin.

Loppuun kalsariyllätys: viime vuonna lottosekoituksessa kylvetty krysanteemin näköinen tyyppi on tulossa kukkaan ja sieltäkin avautuu pehmeän värinen paketti!
En keksi, mitä tämä on, olin siinä luulossa, että kaikki krysanteemit ovat meidän ilmastossamme yksivuotisia. Tällä on ihan krysanteemin lehdet, joten joku lähisukulainen tämä vähintään on. Näitä on talvehtinut useita puutarhassani, joten ihan talvenkestäväkin tämä näyttää olevan. On mukavaa, kun joskus siemenkylvöistä nousee onnistumisia, yllätyksiä ja suorastaan hämmästyttäviä juttuja.

Pehmeyttä ja toiveikkuutta päivääsi!


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Krysanteemi – Chrysanthemum
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata

Thursday, 17 August 2017

Muotopuutarhan elämää

Muotopuutarhan hempeä pastellimaailma jatkuu. Monissa kasveissa pörrää ötököitä, mutta kaikkiin kuviin en onnistunut saamaan vierailevia tähtiä. Tässä puistoruusu The Pilgrim, taustalla kukkii keltakaunokki.


Hailakan keltaiset kukat sopivat pastellimaailmaan hienosti. Kaukasiankirahvinkukka on vähemmän keltainen kuin luulin, mutta joka tapauksessa se on tosi nätti ja selvästi hyvä pölyttäjäkasvi.


Vihertävänvalkoiset 'Green Jewel' -punahatut ovat toistaiseksi vielä tallella. Edellisen kirjoituksen punaiset ruusunkukat nimittäin syötiin seuraavana yönä. Punahatutkin kuuluvat peurojen lempiruokiin.


Kalvakan keltaisen lisäksi muotopuutarhassa on violettia. Hietalaukka ei ole laukoista näyttävimmästä päästä ja sen ohuet varret kaatuilevat sinne tänne. Mutta meneehän se muiden kasvien lomassa. Ja kun katsoo läheltä, se on aika hassu.


Muotopuutarhan lähelle päätyi keväällä parilla eurolla hankittu tarhakellokärhö 'Arabella'. Miten luulin tämän olevan vaaleansininen? Ei se haittaa, tosi nätti on. Kukka alkoi eilen avautua eikä tänäänkään ole vielä täysin auki.

Toinen yhtä edullinen uutuus on 'Comtesse de Bouchaud', loistokärhö varmaankin.


Siitä päästiinkin näppärästi vaaleanpunaiseen. Tähkäverbenan vaaleanpunainen versio ei lakkaa ihastuttamasta. Onko somempaa kukkaa nähty!


Tarhajalomalva 'Purpetta' on onneksi tehnyt uusia kukkavarsia peuran syömien tilalle ja kukkii nyt korkean kurjenpolven suojissa piilossa.


Pieni polyantha-köynnösruusu 'Climbing Mlle Cécile Brunner' selvisi toisesta talvestaan villapaitaan käärittynä. Se on nyt alkanut avata muutamia lukemattomista nupuistaan, jotka ovat vain polven korkeudella. Täytynee alkaa kutoa isompaa villapaitaa neiti Brunnerille. Hän on hempeistä hempein, vain häivähdys vaaleanpunaa.

Neiti Brunnerin takana kukkivat sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' ja komealuppio.


Pallo-ohdakkeet ovat hyviä perhos- & pörriäiskasveja, mutta ensimmäisen palkinnon vetää tänäkin vuonna harmaaminttu.

Nokkosperhosten uusi sukupolvi on kaiketi syntynyt, kun niitä on näkynyt useita.


Tämä tyyppi ei suostunut leväyttämään siipiään auki, niinpä määrittämiseen kului pitkä tovi, kun en tunne perhosia kovin hyvin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tämä on ruostenopsasiipi.


Kukkakimppu päiväänne!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hietalaukka – Allium vineale
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Loistokärhö – Isokukkaisten kärhöjen ryhmä
Polyantharuusu – Rosa Polyantha-Ryhmä
Punahattu – Echinacea
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Tarhajalomalva – Sidalcea cultorum
Tarhakellokärhö – Clematis Integrifolia-Ryhmä
Tähkäverbena – Verbena hastata

Wednesday, 16 August 2017

Tummanpunaista

Tummanpunainen on yksi ihanimmista väreistä puutarhassa. Keväällä, kesällä, syksyllä. Olisi talvellakin, jos olisi olemassa vaikkapa joku tummanpunainen havukasvi...
Keväällä kylvetty isoköynnöskrassi 'Black Velvet' saa papukaijamerkin siitä, että tungin sen siemenet pieniin peltipurkkeihin, joissa ei ole pohjareikiä. Huussin räystään alla oleviin purkkeihin ei sada, ja olen pääosin unohtanut kastella näitä. Silti siemenet itivät ja kasvoivat taimiksi ja kukkivat nyt ihanan värisinä!

Dark Red
One of the greatest flower colours, innit?

Lähes samaa sävyä tarjoilee meksikonhanhikki, upea loppukesän kukkija.

Puistoruusu William Shakespeare 2000 on tehnyt kaksi uutta kukkaa, joissa on kaunis tummanpunainen sävy. Täytyy ottaa uusia kuvia nyt pilvisellä säällä, ilta-auringossa oikean sävyn saaminen kuvaan on mahdotonta.

The Prince on selvästi violetimman sävyinen, silti nämä kaksi sointuvat nätisti yhteen.

Väriminttu 'Kardinal', sävy korostuu palsternakan kellanvihreiden kukintojen keskellä.

Edellisten lähellä kasvaa pallerolaukkoja. Mustipallero esittelee.


Siirrytään kasvimaalle. Purppurainen silkkikukka Clarkia purpurea ssp. quadrivulnera 'Burgundy Wine' kukkii matalana, kun peurat laiduntavat siitä kaiken yli 10 cm korkuisen. Onneksi kukka osaa tehdä nuppuja alempanakin!


Pihatien varressa kukkivat päivänliljat: rusopäivänlilja ja tumma tarhapäivis 'Béla Lugosi', joka tekee yhä uusia kukkia koko ajan. Ihanaa, että näitä ei kerrankin ole syöty!


Täpläpunalatva 'Atropurpureum' on kaikessa hiljaisuudessa venynyt kukintavalmiuteen. Taustalla kukkii keltakaunokki.


Mitäs vielä... pelargonikokoelmasta löytyy Pelargonium sidoides. Voisin kyllä tehdä ihan oman pelargonipostauksenkin.


Loppuun tämän hetken ihanin: tarhaviinikärhö. Ostin tämän nimellä 'Purpurea Plena Elegans', mutta tämä on jotakin muuta, esimerkiksi 'Avant Garde'. Aivan ihana, eikö ole.
Suloista keskiviikkoa!


Isoköynnöskrassi – Tropaeolum majus
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Väriminttu – Monarda