Vihreä pihakierros

 Eilisaamuna makuuhuoneen verhot aukaistessani oli vastassa vihreä näky. Kaikki lumi oli tiessään, ihanaa!

Karhunvadelma 'Tayberry' (eli teivadelma) on vielä osittain aivan vihreä. Se on todella kaunis!

Kasvimaan viereisen ruusutarhan maata peittävät lukuisat harmaakäenkukan ja rohtosormustinkukan lehtiruusukkeet. Ne ovat loistavia maanpeittokasveja talvea ajatellen.

Kasvimaalta saa vielä rucolasatoa. Tämä on monivuotinen rucola eli hietasinappi, eri lajia kuin yksivuotinen varsinainen rucola eli sinappikaali. Villi- tai wasabirucolaksikin tätä kutsutaan.

Pikkuluppio on myös talvivihanta ja kasvaa kasvimaalla siksi, että se tuli monivuotisten salaattikasvien siemenseoksen mukana vuosia sitten. Se on tosi söpö, vaikka maku onkin mitätön. 

Sen vieressä on talvikynteliä. Se on herkullinen ainavihanta yrtti, oikein mainio talvisiin patoihin ja oikeastaan kaikkiin ruokiin.

Mangoldista voisi ehkä kerätä satoa kynsisaksilla, heh. Persiljakin on melkoisen syöty.

Mennäänpä kasvimaalta raput alas Rohaniin. Rappujen molemmin puolin kasvavat isosiniheinät ovat komeasti pystyssä, kun ajattelee säiden vaihtelua ja lumikuormaa, vaikka meillä sitä ei kovin paljon ollutkaan. Nämäkin ovat huippuhyviä syys- ja talvipuutarhan kasveja.

Rohanissa versoilee aikainen silkkipioni, tosin saman näköinen se oli kuukausi sitten marraskuun lopussakin. Se vain on valmiina kevääseen – kukapa ei olisi!

Sen vieressä raotin vanhaa neuletunikaa, jolla olin peitellyt marraskuussa nousseet puistolumikello 'Viridapicen' versonpäät. Peittelin ne uudestaan, sillä muutaman päivän päästä ollaan kaiketi taas pakkasella.

Aika jännä keli uudenvuodenaatoksi: nyt on +5,5 astetta, yön alin oli +3. Tuulee kyllä niin, että talo tuntuu nytkähtelevän puuskissa. Kova tuuli onkin, sateen ohella, syy kaikkien lumien häviämiseen, se on haihduttanut tehokkaasti.

Onneksi tulin myös suojanneeksi kesällä istutetut elefanttiheinät ennen pakkasia, sillä en usko, että ne kestäisivät olosuhteita. Elefanttiheinä ei ole ollut talvenkestävä puutarhassani tähän asti, mutta toivon, että tällä kertaa onnistun. Tämä on neuleeseen kääritty, toisen päälle laitoin vanhan huonoksi menneen lampaantaljan.

Kaikkialla solisevat purot. Tämä kerää ylärinteestä valuvaa vettä, joka päätyy kuvan vasemman reunan sammaleisen salaojaputken sisään...

... ja pulisee ulos pihatien toiselta puolelta. Tämän puron varrella kukkii kolmen kuukauden kuluttua lumikelloja ja talventähtiä. Se tuntuu pitkältä ajalta, tulisipa kevät aikaisin! Joka tapauksessa purojen ääni siellä sun täällä on ihanaa musiikkia korville, niin keväinen ääni.

Myös Rivendellin joki on täynnä vettä. Se on viehkeän näköinen tarhajouluruusujen reunustamana.

Ihanaa, kun kaikki kasvit ovat tulleet esiin ja värit ovat palanneet! Tarhavarjohiipassa on joitakin upeasti värittyneitä lehtiä jäljellä.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on kaunis, vehreä pehko. Taustalla näkyvät imikkä 'Majestén' hopeaiset lehdet.

Japaninvaahteroiden pikkuruiset punaiset lehtisilmut herättävät myös keväisiä ajatuksia.

Kaikenlaista paljastuu. Eläinten ylös kaivamia sipuleita ja kasveja täytyy istuttaa takaisin ennen kuin pakkanen taas iskee. Onneksi maa on sula ainakin monin paikoin.

Pihaorjanlaakeri 'Blue Prince' on valtavan kaunis, vaikka ei suostukaan kasvamaan. On se näin minikokoisenakin (30 cm korkea vuodesta toiseen) ihana.

Haluaisin tälle vaimon, jotta saisin punaisia marjoja, ja olen parikin vaimokandidaattia istuttanut, mutta ne eivät ole jääneet henkiin. Täytyy yrittää uudestaan. Syksyllä ja joulun alla näitä löytyy puutarhaliikkeissä kausikasvien joukossa, nyt en muistanut katsoa. Silloin ne ovat usein pieniä ja edullisia verrattuna kesävalikoiman kookkaisiin puskiin.

Näkymät ovat tosiaan ihastuttavan vihreät. Olisivat vielä kauniimmat, jos olisin jaksanut kerätä lampaanvillat pois kuvasta. Ne ovat suojanneet talvenarkaa pientä alppiruusua ja toimineet hajukarkotteena vaaleajouluruusuille (valkeat kukat kuvassa vasemmalla). 

Villa on lumen ja sateen painamana alkanut painaa kasveja, ja olen nyt yrittänyt heittää liikoja villoja sivuun. Muutaman päivän päästä ne saa heittää takaisin verkkosuojien sisään pakkaspeitoksi.

Päivän vaaleajouluruusukuva.

Hyvää uutta vuotta!

Elefanttiheinä Miscanthus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hietasinappi Diplotaxis

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiurunkannus Corydalis

Pihaorjanlaakeri Ilex × meservae

Pikkuluppio Sanguisorba minor

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Talvikynteli Satureja montana

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pantteripalstalla jälleen

 Suureksi ilokseni voin kertoa, että isäntäpantteri on päässyt ikävystyttävän pitkän kaupunkiloman jälkeen kotiin.

Eilen kotiin palatessamme aurinko paistoi. Tyynenä ja tähtikirkkaana iltana nousi ihmeellinen pakkanen, oli jopa –8,4 jossain vaiheessa, vaikka mitään sen tapaista ei ollut ennusteissa. Ennen puoltayötä se kuitenkin laski ja nyt on +2,4.

Sataa ja tuulee, lumi on litimärkää ja hupenee nopeasti. 

Huomasin eilen kauriin jälkiä ja ajattelin, että tänään täytyy tutkia niiden perusteella, mistä ne ovat vielä pihalleni päässeet. Jäljet ovat jo levinneet, mutta löysin kolme kohtaa, joissa kauris on tunkenut itsensä riista-aidan reiän läpi. Siis 15 x 15 cm reiän, josta kauris on tehnyt pyöreän ja siitä mahtunut! 

Ei niitä pidättele mikään, ikävä todeta.

Ihme juttu on se, että vaaleajouluruusujen kukkavarsia ei ole syöty. Yleensä aina on. Tällä yksilöllä ei edes ole yhtään mitään suojaverkkoa tai muutakaan häkkyrää yllään.

Onneksi suojaksi kuitenkin satoi lunta ennen sitä kovaa pakkasjaksoa joulukuun alkupuolella, sillä muuten näitä nuppuja ei varmaan enää olisi! Harvinaista ja iloista, että kerrankin meille tuli lunta juuri, kun pakkanen alkoi, ja se pysyi koko pakkasjakson ajan.

Tällä jouluruusulla on rautatuki, joka ei syömistä estä, hidastaa vain vähän. Ja silti ovat kukkavarret näin komeasti tallella!

Voisiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että valkohäntäpeura syö jouluruusua, mutta metsäkauris ei? Valkohäntien jälkiä en nimittäin nyt löydä, ja olen tukkinut ja korottanut aitaa niin paljon tänä syksynä, että ehkä ne tosiaan eivät enää pääse. Tai pikemminkin vaivaudu.

Sataprosenttisen varma ei teoriani tietenkään ole, mutta mielenkiintoinen ajatus.

Tässä on kauris tonkinut.

Pienet havupensaat ovat kauniita, kostea sää tuntuu aina olevan niiden mieleen. Valkokuusi 'Sander's Blue' on tämä, ihanan värinen ja tiivis. Samaa väriä kuin edellisessä jouluruusukuvassa pallohopeakuusi.

Kellanvihreäneulasinen valkokuusi 'Daisy's White' ei ole niin hyvänä; kauempaa katsoin, että se on henkitoreissaan. 

Onneksi ei ihan niin, mutta hyvinvoivin oksa näyttää silti olevan tuossa alhaalla. Tämän siirsin todella kuivasta paikasta muistaakseni viime vuonna, juuria katkesi ja ei tämä kesällä hirveän hyvältä näyttänyt, joskin kaikissa oksissa on kyllä neulasia. Toivottavasti se toipuu ja hiljalleen tokenee tässä edellistä paremmalla kasvupaikalla.

Ei tästä ihan lumihepulia saa aikaan.

No ei kyllä. Kuisti lainehtii vettä, kun tuuli pieksee sadetta sivulta päin.

Näillä mennään vuodenvaihteeseen asti, ennusteen mukaan loppiaisena siirryttäisiin pakkasen puolelle. 

Minulla on sama uudenvuodentoive kuin aina (maailmanrauhan lisäksi): että näkisin lumikellon nuppuja tammikuussa!

 

Mutta ehkä ensin pitäisi saada Mustille lumiriehan aineksia. Sitten saisikin kevät tulla. Minulle tämä käy vallan hyvin, että lumi häviää, kunhan ei tule kovia pakkasia. Kuten havupuskat, nautin tästä kosteudesta. Lauantaille on luvattu +6 ja ehkä vähän aurinkoa, ihanaa!

Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Valkokuusi Picea glauca

Viimeinen seinä

 Remppaa kaupunkikodissa

Kaupunkikodin ikuisuusremppa jatkuu, mutta loppu häämöttää. Aloitin sen neljätoista vuotta sitten asunnon ostettuani makuuhuoneen ja eteisen remonteilla, mutta muutaman vuoden takainen putkiremontti pisti puuhaan vauhtia, sillä silloin kylpyhuone purettiin ja rakennettiin uudelleen kokonaan. Tuli paljon valkoisia kylpyhuoneen vastaisia seiniä käsiteltäväksi.

Viimeinen seinä, jolle en vielä ollut tehnyt mitään, oli olohuoneen takaseinä. 

Koko olohuone oli vaaleanharmaa, kun asunnon ostin – ihan ok ja siihen päälle kiinnitinkin nuo perimäni Artekin kirjahyllyt. Niitä en todellakaan lähde ottamaan alas (niitä on 15 kappaletta), joten se seinä saa pysyäkin harmaana. 

Mutta tuo takaseinä... Mietin sitä niin pitkään, että siihen suunnittelemani tapetin valmistus loppui. Ensimmäisen haavetapettini valmistus oli jo loppunut vuosia aiemmin. Niistä kumpikin olisi ollut kasvitieteellisaiheisia. Hitsi.

Joidenkin mutkien kautta onnistuin hankkimaan rullan saman valmistajan (perinteinen amerikkalainen Thibaut) tapettia, mutta sitäkään ei ollut riittävästi tuohon seinään. Kantapään kautta opin, että englanninkielisissä maissa double roll ei tarkoita kahta tapettirullaa, vaan yhtä nykymittaista rullaa. Joku muinainen rullamitta on ollut vain puolet nykyisestä. Tapetti oli sentään onneksi ekstraleveää: kuvassa ensimmäinen vuota on seinässä. Tätäkään ei nimittäin enää valmisteta, ostin yksityiseltä yli jääneen rullan ebayn kautta.

Pähkäillessäni tapetin riittävyyttä aloin haaveilla, että osaisin maalata takaseinään jonkin ihanan maisemaikkunan, sillä kaikki ikkunat ovat asunnon vastakkaisella seinällä. Se auttaisi, että tapettiin voisi jättää aukon. Sitä ei nimittäin riittänyt enää kirjakaapin taakse tai edes ylle niin, että olisi saanut kuviot kohdistettua (niinpä maalasin sen samalla maalilla kuin eteisen seinä, josta se suoraan jatkuu).

Löysin ihanan tarran, siitä kohta lisää. Tässä tapettiin on jätetty tarraa varten aukko. Ajattelin vaaleanharmaan taustan olevan sille liian pliisun, niinpä maalasin aukon reunat lähes samalla maalilla kuin nukketalo vasemmalla, vain ripauksen vaaleampi sävy.

Ta-daa! Ihanaakin ihanampi jättikokoinen maisematarra löytyi Bauhausista. Pitkään googletin ja mietin tilaavani jonkun ison Caspar Friedrich -julisteen, mutta yhtäkkiä kuvahaulla tulikin vastaan tuo. Täydellinen tunnelma. Ja tuo vain lätkäistään seinään, liima on valmiiksi tarran takana.

Vihreäkuvioinen toile de jouy -tapetti ja vanha maalaus pelaavat ihanasti yhteen, kummassakin on puiden silhuetteja. Huone lakkasi olemasta laatikko, nyt näkymä jotenkin jatkuu tuonne maalauksen maisemaan, tai näin sen itse näen.

Iltaisin tunnelma on ihana, vaikka siitä on vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Kaipasin pitkään jotakin eteisen Ikean metallihyllyjen ja olohuoneen puisen kirjakaapin väliin, sitten välähti: tummanvihreää samettia! Rakastan tummanvihreää samettia ja tuo kohta suorastaan huusi sitä.

Verho löytyi yllättävän helposti (menin muutenkin Hemtexiin ja siellähän niitä oli vaikka missä ihanissa väreissä) ja Ikean verhovaijeri on nyt pysynyt seinässä yli viikon verhon painosta huolimatta. Näihin betoniseiniin on todella haastavaa porata reikiä ja elän jatkuvassa epäilyksessä, että kohta jotakin romahtaa.

Jouluaattona aurinko paistoi ihanasti, kamera esille!

Aiemmin flyygelin yllä oleillut perheemme taideteos siirtyi toiselle seinälle.

Se on muhkurainen kattopellin pala, jonka arkkitehti-isäni bongasi rakennustyömaalta silloin, kun olin aivan pieni ja sitten kotona liimasimme siihen perheen voimin pikkueläimiä: paimenkoiran ja ryhmän kotieläimiä jossakin Mordor-vuoristossa. Tai lähinnä äiti, isä ja sisko liimasivat, minä olin varmaan liian pieni saamaan mitään muuta aikaan kuin sotkua.

Eteinen on käytävä, kuten se monissa asunnoissa on. Muutama vuosi sitten purkamani oviaukko-väliseinä avarsi näkymää, eikä tumma samettiverho sitä liikaa peitä.

Sain ystävältä ihanan yllätysjoululahjan: Marjo Nygårdin grafiikantyön "Kurkistus".

Kapeaan tilaan ei hirveästi mitään mahdu, mutta oma taidenäyttely on ihan kiva. Tuossa myös roikkuu yksi kolmesta tänä vuonna esillä olevasta joulukoristeesta. Sen enempää joulua en jaksa.

Onneksi kohta voi jo avata tv:n katsoakseen uutiset ilman, että sieltä tulee jatkuvia joulukonsertteja. 

Ystävä toi kimpun ihania ruusuja. Maljakkoa ei tahtonut löytyä, kunnes muistin, että olen itse tehnyt tuon ruusukuvioisen. Sepä olikin ruusuille juuri sopiva.

Ruusuisia välipäiviä!

Kyläkävelyllä

 Syksyllä ja kesällä

Lokakuussa lähdin kävelylle kuvaamaan kylän kauniita värejä.

Tuossa vinon rakennuksen vieressä on punaruskealehtinen kirsikkaluumu; siitä ottaa toivottavasti oma puskani mittaa. Tuo ei ole mikään pikkupensas! Kukat ovat valkoiset, niinpä arvelen sen olevan lajiketta 'Pissardii'. 

Samassa pihapiirissä on ihana päärynäpuu, jota ihastelimme joukolla kukassa keväällä. Oli se upea ruskassakin. 

Tämänkin kohdalla toivon, että oma, vasta vähän yli vuosi sitten istutettu päärynäpuuni alkaa kasvaa yhtä kauniin muotoiseksi. Kun nuo oksat ovat täynnä kukkia, on näky satumainen.

Vanhat vaahteratkin ovat komeita. Tässä pihassa on ihana villiintynyt, salaisen puutarhan tunnelma näiden isojen puiden alla.

Seuraavassa pihassa on komea tammi. Omani on vasta polvenkorkuinen! Tässä sille mallia.

Sitten suuntasin ystävien luokse kylän länsipäässä. Heidän tupansa ikkunoista avautuu näin hurmaava näkymä vanhan lasin läpi. Talon edessä on kookas hevoskastanja.

(Oma punahevoskastanjani, no, se on kaiketi jo yli metrin mittainen)

Niin kaunista aikaa kuin syksy onkin, nyt mennään kohti ensi kesää. Laitanpa pari kuvaa samoista näkymistä viime kesäkuussa. Tämä on tummalehtinen kirsikkaluumu, taustanaan imeläkirsikka ja vanhoja omena- sekä vaahterapuita, ja tuollakin on hevoskastanja.

Kylätie kulkee pitkin entisen merenlahden reunaa, sen alapuolella on niittyä ja pari kallioista kumparetta, yläpuolella ensin talousrakennukset ja ylempänä rinteessä asuinrakennukset.

Kallionkoloissa kukki ruoholaukka kuin viimeistä päivää, kun oli niin kuivaa. 

Siihen onkin enää muutama kuukausi, kun lehmät tulevat taas laitumille!

Yritin etsiä kuvaa päärynäpuusta kukassa, oli tarkoitus käydä kuvaamassa se, mutta ilmeisesti oli niin paljon hommia omalla tontilla, että en käynyt. Niinhän se toukokuussa menee, vuorokauden tunnit eivät riitä ja iltaisin kaatuu rättinä sänkyyn.

Kylän ihana valkoisena kukkiva kirsikkaluumu näkyy kuitenkin omalle kuistilleni, josta käsin kuvasin sen: toukokuisen myöhäisillan taikahetki. 

Hevoskastanja, balkaninhevoskastanja Aesculus hippocastanum

Imeläkirsikka Prunus avium

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Päärynä Pyrus

Ruoholaukka Allium schoenoprasum

Tammi, metsätammi Quercus robur

Vaahtera, metsävaahtera Acer platanoides