Vinttipuuhia ja piuhoja

 Välillä vähän remppa-asiaa.

Kevätkuvien joukossa oli kuvia siitäkin, kun rakensin vintille lattiaa. 

Osassa vinttiä oli jo lattia, mutta isossa osassa ei, eikä liiemmin eristeitäkään. Niitä olen sitten vuosien saatossa lisäillyt ja viime keväänä oli edessä viimeinen kohta, jossa vielä oli keikkuvia, kiikkeriä lautoja kunnon lattian sijasta.

Tähän asti olen aina kulkenut vintin toiseen päähän savupiipun toiselta puolelta, kun tässä ei ole ollut kunnon lattiaa. 

Nyt on! Ponttilautaa jäi kattoremontin jäljiltä. Tuossa keskellä vinttiä menee metrin korkeudella vaijeri, joka luultavasti pitää taloa kasassa. Ihan näen sieluni silmin, kuinka vaijerin katkaisemalla kaatuisivat kaikki talon seinät eri suuntiin kuten Aku Ankassa.

Harpataan vaijerin yli ja kurkataan vintin päätyyn, jossa minulla on ikkunankorjausverstas. Vintti on eristämätön ja rakentamaton, mutta minulle kaikkein hyödyllisin näin, sillä muuta verstasta ei ole, vaikka kipeästi työtilaa tarvitsen. 

Vedätytin tänne sähkön joskus reilu kymmenen vuotta sitten, kun sähkökaappi uusittiin. Nyt on valoa, jotta voi pimeänkin aikaan työskennellä. Lämpöä ei kyllä edelleenkään ole; eristäminen olisi järjetön satsaus, kun kumminkin minulla on tontilla toinenkin asuintalo, jota pitää myös rempata.

Tämä on kyllä ihan hieno maisemakonttori. Kuva on viime keväältä, ei nyt tuollaista valoa ole!

Nyt tässä on hyvä työskennellä, kun on suht tasainen ja ainakin paikallaan pysyvä lattia. Vanhan talon ikkunoita on korjattavana vielä vino pino. Lisäksi korjaan rintamamiestalon ikkunoita, ei niitäkään ollut huollettu vuosikymmeniin.

Realismikuva vintin toisesta päädystä. Täällä ovat työkalut ja kaikki maalit sun muut, jotka kestävät pakkasta. Ja paljon muuta.

Vintille mennään eteisestä. Rappuset olivat p**nruskeat, se perinteinen lattiaväri.

Ryhdyin sitten viime kesänä toiseenkin maalauspuuhaan kuin avokuistin lattia. Maalasin vintin portaat lähes ylös asti.

Tämän kuvan otin joskus keskikesällä. Marraskuussa ehdin sutia vielä viimeisen askelman ylhäällä vintille menevän oven kohdalla.

Maalasin askelmat yksi kerrallaan siksi, että jatkuvasti käyn vintillä ja yhden yli pystyy harppaamaan, mutta vielä enemmän kissojen vuoksi. Vaikka lattiamaali kuivui nopeasti, oli siinä silti haastetta.

Maalin (purkki näkyy kuvassa: Betolux Akva) olin oikeastaan hankkinut eteisen lattiaa varten, tai vielä oikeammin hankin sen sattumalta. Kerran tuli rautakaupassa vastaan ihan lempivärinen virhesävytys-lattiamaalipurkki ja sehän piti pilkkahintaan ostaa. Sittemmin päätin käsitellä eteisen lattian vain kevyesti hiomalla ja öljyvahaamalla, jolloin se jäi kauniin ruskeaksi. Mutta vintin portaat eivät olleet kauniin ruskeat.

Näinhän siinä kumminkin kävi. Mustin lempipaikka on kytätä vintin rappusilla ikkunasta eikä se ymmärtänyt, miksi olin laittanut sinne kaikenlaisia esteitä. 

Tassunjälki on niin söpö, että en raaski hioa sitä pois eteisen lattiasta.

Vintillä on kaikenlaisia aarteita. Pari transistoriradiotakin, jotka kaivoin esiin, kun keväällä puhuttiin poikkeustilaan varautumisesta: kotona pitää olla paristokäyttöinen radio. Mietin, että minullahan on kaksi.

Ylempi Sokol on Neuvostoliitossa tehty ja siitä puuttuu antenni. Ehkä ihan hyvä, ties mitä sieltä tulisi.

Alempi on aivan upea Hitachi 60-luvulta. Avasin sen takakannen, kun yritin selvittää, miksei siitä kuulu kuin kohinaa. Vein sen kaupunkiin, mutta korjaajalle vieminen on jäänyt. Olisi hienoa saada se kuntoon, sillä laite on erittäin tyylikäs. On tuo minusta sisältäkin kaunis, vaikka en ymmärrä noista piuhoista mitään.