Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Kaikissa väreissä

 Ruska se vain edelleen paranee päivä päivältä. Paitsi sen kohdalla, jonka lehdet putosivat jo.

Huomasin huussin takana esikko- ja jouluruusupellossa 'Roseum' -lumipalloheiden. Minulla on näitä kaksi, ollut jo vuosia, ja viimein tänä vuonna ne ovat alkaneet kasvaa. Syysväri on molemmilla todella kaunis.

Sanotaan, että aurinkosumma vaikuttaa ruskaan. Näistä puskista toinen on täydessä paahteessa ja tämä saarnen varjossa. Kummassakin on yhtä hyvä syysväri.

Ruskaan vaikuttaa niin monta tekijää, että on todella vaikea sanoa, miksi näiden kahden ruska on identtinen niin erilaisilla kasvupaikoilla.

Iso Yggdrasil-saarni on edelleen lehdessä, vaikka sen takana kasvava ei, eikä moni muukaan saarni tällä saarella. Tämä on juuri otettu kuva: päivän tilanne. Nyt lehtiä tippuu jatkuvasti, kohta iso puu on alaston. Saarnen juurella näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. 

Rusotuomipihlaja on punaisena, siemenestä itsekseen kasvanut omenapuu keltaisena, saarni limenvihreänä ja japaninvaahtera verenpunaisena ryyditettynä 'Lemon Queen' -auringonkukalla, joka kukkii keltaisenaan aina vain. 

Oikealla on huussi; yksi puutarhaihmisen kivoimmista ja tärkeimmistä rakennuksista. On ylellisyyttä, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa.

Kunpa pihalla vielä olisi ruokatarjoilu ja juoma-automaatti.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on joka syksy yhtä upea. Ensin sen vihreät lehdet alkavat tummua viininpunaisiksi, sitten, juuri kun ajattelee, että puska on täydessä loistossaan, alkavat lehdet vielä kirkastua kirkkaanpunaisiksi. Viereinen tarhakalliokielo muuttuu vähitellen keltaiseksi. 

Ahaa, sen nimi onkin muutettu tarhakieloksi ja Polygonatum-suku torvikieloiksi, kertoo uusin Viljelykasvien nimistö. Minusta englanninkielinen nimi "Kuningas Salomonin sinetti" on jotenkin runollisempi... joskin myös huomattavasti pidempi.

Rusotuomipihlajiini ei yleensä tule näin punaista ruskaa eivätkä niiden lehdetkään pysy ruskavärisinä pitkään oksilla – paitsi tänä syksynä. Tämä on aivan mahtiruskasyksy!

Oli pakko viedä kamera huussiinkin, kun tätä(kin) näkymää ihastelen päivittäin. Edessä näkyy ison saarnen oksa lehdessä, kaukana jo lehdetön lajitoveri. 

Huussin edustalla on ruskopenkki, josta kuvassa näkyy rusotuomipihlaja ja toinen japaninvaahterani, punaruskealehtinen 'Enkan'. Sen syysväri ei ole ollenkaan 'Osakazukin' veroinen. Sydämen oikeasta reunasta kurkistaa vielä toisen rusotuomipihlajan oksia. Ruskaväreissä hohtavat myös vaahterat, ruusuherukat, pilvihelmipihlaja ja kultaherukka.

Kultaherukan ruska on monivärinen. Tummalehtinen marjaomenapensas 'Marleena' ei ole vielä vaihtanut väriä. Siitä tulee kirkkaanpunainen joka syksy.

Marjaomenapensaskin on vaihtanut nimeä: se on nykyisin helmiomenapensas.

Pilvihelmipihlaja on kaunis tummissa pikku lehdissään.

Alempana rinteessä on alkusyksyllä siirretty kuparivaahtera. Mielestäni sen syysväri on tänään vielä punaisempi kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Taustalla on koristearonia.

Japaninhappomarja on lapsuudesta tuttu, tätä kasvoi yhdessä puistossa koulumatkan varrella. Syksyisin ihastelin happomarjojen moniväristä ruskaa aina, pysähdyin usein niiden äärelle. Nyt minulla on oma ihana ilotulitus, tämä on Vironperän kantaa. Punaiset marjat vielä kaupan päälle!

Rohanin kohdalla pensasaitakasvina on tylppöorapihlaja. Nämä ovat alkaneet kukkia hyvin ja tuottavat kauniita marjoja. Voisikin kerätä muutaman marjan ja kasvattaa lisää taimia. Keltainen ruskaväri on kaunis punaisten marjojen kanssa.

Japaninmagnolia on myös menossa keltaiseksi. Se on todella kaunis, valitettavasti vain kukkasilmuja ei vieläkään näy. Niiden pitäisi jo tässä vaiheessa näkyä ensi kevään kukintaa enteillen. Puu alkaa olla sen kokoinen, että ajattelin jo ensi vuonna ensimmäisten kukkien mahdollisesti tulevan. No, sitä seuraavana keväänä varmasti!

Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Rohanissa ollaan edelleen.

Rohanista muutama askel metsäpuutarhaan päin kasvaa erittäin kitulias höyhenpensas-rassukka. Olen istuttanut sen todella huonoon maahan, mutta siinä se on selvinnyt jo monta vuotta. Syysväri on kyllä upea, oikeastaan tämä on ainoa hetki vuodessa, kun vaivaisen puskan huomaa.

Safiirihortensian voisi nimetä uudelleen rubiinihortensiaksi. Taustalla on taikapähkinä ja 'Lilac Wonder' -myrkkylilja.

Alussa mainitsin sen, jonka lehdet putosivat jo. Se on kirsikkasorvarinpensas. Onneksi sen serkut pallesorvarinpensaat ovat täydessä vedossa. Niissä on yksi makeimmista ruskaväreistä, vai mitä.

Tai mikä oli suosikkisi? Jätin haileat tästä jutusta pois, kun olisi tullut vielä hirveämpi maratooni. Haileissakin ruskaväreissä on puolensa, ne ovat usein ihanan valoisia!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Myrkkylilja Colchicum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Houkuttelevia marjoja

 Mustia ja punaisia, vaan mitä niistä uskaltaa maistaa?

Aronian oksat notkuvat marjoja ja ne ovat jotenkin liian hentoiset. Toivoisin siitä vankkatekoisempaa. Mutta peurojen takia puska vietti lähes kymmenen ensimmäistä elinvuottaan verkon sisällä ympäri vuoden, ehkä se on sen takia niin heppoinen. Paukutin maahan paksun rautakepin ja sidoin aroniaa siihen; melko epätoivoista, mutta kun oksat olivat levällään nurmikolla.

Nyt en ole varma, mitä lajia tämä on, mutta muistelen, että nimi oli Aronia prunifolia. Voisin kyllä kaivella taimilappulaatikkoa. Jos muistan nimen oikein, on tämä koristearonia ja se voi selittää, miksi marjat ovat aika pahoja. Syön niitä kyllä, pitkin hampain. Pakastimessa ne muuttuvat hitusen siedettävämmiksi.

Jos aronia on pahaa, on tämä herkkua. Teen päivittäisen herkutteluretken ruusutarhaan syömään kypsyneet karhunvadelmat. Yhtään kovina tai punertavina niitä ei kannata kerätä, vaan vasta sitten, kun marja on täysin musta, pehmeä ja irtoaa kevyesti. Lajike on 'Loch Ness'.

Kultaherukassa ei näy marjoja, linnut söivät ne kai jo kesällä. Marjojen takia en tätä kasvatakaan, vaan ihanien keväisten keltaisten kukkien ja punaisen syysvärin. Puska muuttuu punaiseksi aina vähän kerrallaan.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' ei ole marjoja nähnytkään, mutta kun syysväristä tuli puhe. Lehtien väri alkaa muuttua – upeat punaiset lehtiruodit, lehtien kärjet ja siemenet! Puska on kaunis kuin koru, kauniimpikin.

Pilvihelmipihlaja (entinen helmipihlaja) on myös koristeellinen, vaikka lehdet ovatkin oudot. Kärsineet kaiketi kuivuudesta tai sitten vesimyyristä, joiden epäilen murhanneen viereiset sirotuomipihlajan, ruusun ja monta perennaa.

Kuivaa tosiaan on! Sää on tällainen päivästä toiseen. Tänään kai piti tulla ehkäsade, mutta kuvasin päivän säätilan ja se oli tällainen. Joka päivä on tunne, että saattaa olla kesän viimeinen päivä, mutta niin vain tänäänkin oli vielä t-paitakeli. Lämpötila on edelleen, iltakymmeneltä, lähes 15 astetta.

Vesitynnyrit tyhjenevät yksi toisensa perään ja saan ne kumoon helpommin kuin yhtenäkään syksynä tähän asti. Normaalisti kukkuraisia vesitynnyreitä täytyy tyhjentää räntäsateessa. Moni kasvi lurpottaa, kuten rotkolemmikit, jalopähkämöt ja muut isolehtiset, joten kastella täytyy. Kummallinen syyskuu, mutta en valita. Eläköön t-paitasyksy!

Kirsikkasorvarinpensaan kaikki marjat ovat poksahtaneet auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet. Ihana puska, ja tänä vuonna hedelmiä tuli todella paljon! Syötäviä ne eivät varmaan ole, mutta erittäin koristeellisia. Myöhemmin lehtiin tulee vielä heleän vaaleanpunertava ruska.

Tästä nyt tuli ihan riemunkiljahdus. Pihaorjanlaakeri on tehnyt marjan! Tämä on istutettu niin kauan sitten, että olin jo unohtanut, mikä tämä on. Olin monta vuotta siinä luulossa, että tämä on poika, Blue Prince (eli 'Conablu'). Olin hankkinut tälle vaimon pariinkin otteeseen, mutta ne kuolivat. Halusin nimittäin marjoja.

Pari vuotta sitten huomasin muistiinpanoistani (tai sieltä taimilappulaatikon uumenista), että tämä onkin tyttö, Blue Angel (eli 'Conang'). No ei siinä mitään, täytyy hankkia sulhanen sitten. Mutta nytpä puska on onnistunut pölyttämään itse itsensä ja tuottanut marjan! 

Kunpa tämä vielä kasvaisi. Samassa kuvassa on maanpeittokasvia, lehtotaponlehteä, eikä orjanlaakeri ole paljon sitä korkeampi. Mutta onpahan hengissä ja tehnyt tosiaan ensimmäisen marjansa. Vaikka joka paikassa sanotaan, että se tarvitsee pölyttäjän.

Koivikon kuivaan maahan vuonna 2018 istuttamani kivikkotuhkapensas on aika kitulias, ja se on myös vaarassa joutua tallotuksi, maanpeittokasvi kun on. Tuossa se nyt kuitenkin sinnittelee ja on tehnyt kauniit marjat.

Tähtirotkokielon marjat ovat huippukauniit. Taustalla on vaahtera-angervo, joka sinnittelee elossa yhden tai kahden lehden voimin vuodesta toiseen. Mutta ne ovat kyllä tosi näkyvät lehdet, kun niihin tulee syysväri!

Siinä on muuten taas yksi kasvi, jonka nimeen on ängetty angervo. Minua ihmetyttää vuodesta toiseen, kuinka joku nimenantaja on ollut niin rakastunut tuohon outoon sanaan. Ärsyttää, kun kaikenmaailman eri angervot eivät ole oikeasti sukua.

Edellisessä jutussa pohdin, miten onnekasta on, että täällä blogimaailmassa voi jakaa puutarha-asioita niitä todella ymmärtävien ihmisten kanssa. Minua on kohdannut lottovoitto, sillä sen lisäksi tällä samalla saarella mökkeilee dendrologi. Vierailemme toistemme pihoilla ja kilpailemme, kummalla on enemmän outoja lajeja. 

Tänään hän tuli luokseni kahville – ja tarkastamaan mm. onko Parrotia jo saanut ruskaväriä – ja toi mukanaan tällaisen kukkakimpun puutarhastaan. En ole leikkokukkaihmisiä, mutta tämä on todella mieleeni. Siinä on mukana esimerkiksi kiiltotuomen marjaisia oksia, jotta voin koettaa kylvää sitä.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiiltotuomi Prunus serotina

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kivikkotuhkapensas Cotoneaster apiculatus

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Lehtotaponlehti Asarum europaeum

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo Mukdenia rossii

Muutama muu kukka

 On nimittäin muitakin kuin ruusuja.

Preerian oranssikeltanot eivät meinaa lopettaa ollenkaan.

Samoin ryytisalvia, siinä on aina vain muutamia kukkia. Olen niin onnellinen siitä, että puska selvisi viimekesäisestä siirrosta ja on yhtä kookas kuin aiemminkin. Se on nimittäin todella kaunis ja haen mielelläni siitä teetarpeita ympäri vuoden.

Muotopuutarhassa kukkii valkokukkainen ranskantulikukka 'Album' komeammin kuin varmaan koskaan aiemmin! Taustalla voi erottaa myskimalvan ja mirrinmintun kukkia, nekin ahkeroivat yhä.

Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' lopetti sentään kukinnan, mutta se on koristeellinen kauniiden lehtiensä ansiosta. Kukinnasta huolehtii jättiverbena, joka haarautuu haarautumistaan.

Osa siirtämistäni 'William Dykes' -myrkkyliljoista on kallistunut kurjenmiekan sekaan, mutta siirto on silti onnistunut – nyt kukat näkyvät eivätkä ole muiden takana.

Taustalla on suosikkisalviani: ryytisalvian violettilehtinen muoto 'Purpurascens'. Sen päälle olen toistaiseksi heittänyt talvisuojaksi jonkin kankaan, jotta se talvehtii varmemmin. Lajikkeet ovat jalostetumpina usein arempia kuin perusmuodot.

Latva-artisokastakin toivon talvehtijaa, toistaiseksi en ole onnistunut. Enpä ole onnistunut kasvattamaan syksyyn mennessä tämän kokoista taimeakaan aiemmin, vaan ovat kasvaneet kituliaammin. Ehkä tällä kertaa onnistun. Tämä on keväällä muotopuutarhaan istuttamistani kahdesta taimesta kookkaampi. 

Muotopuutarhan kulmalla on kohta, jossa salaoja yhtyy tienvarren ojaan. Rakensin siihen jyrkän kivipengermän, jonka reunalle istutin 'Darjeeling Red' -vuorikonnantatarta ajatuksella, että se kansoittaa pengermän päällisen ja tuottaa nurmikolle kivan reunan. 

Ensimmäinen toteutui, jälkimmäinen ei – kyllä tuohon joku järkevä reunustus tarvitaan, sillä tatar hakeutuu etelään eli tielle päin ja heinä levittäytyy pihasta päin sen sekaan.

Kitkin heinikkoa tattaren seasta minkä kykenin ja otin uuden kuvan. Tämä on täydellinen syksyn kaunistuskasvi!

Herukkasalvia kukki koko kesän ja kukkii edelleen. Siirsin sen rikkinäisestä kastelukannusta järkevämpään ruukkuun, otin sisälle ja toivon hartaasti, että se talvehtii.

Tarharuostekukka 'George Davison' ansaitsee mitalin syyskukinnasta, sillä viimein vauhtiin päästyään siinä on koko ajan vain enemmän kukkia. Se siirtyi eteiseen, kun yöt ovat niin kylmiä.

Verikurjenpolvien ruska on yhtä komea kuin niiden kukintakin. Taustalla on marja-aronia sävy sävyyn.

Myrkkylilja 'Lilac Wonder' jaksaa vielä kukkia, siinä on hieno intensiivinen sävy.

On myös kukkia, jotka nyt vasta nousevat: syyssahramit! Ihan ihmeellistä, että nämä ilmestyvät nyt ensi kertaa tänä vuonna, vielä myrkkyliljojakin myöhemmin. Tuoreena ja uutena, kuin kukkaset keväällä!

Herukkasalvia Salvia microphylla

Jättiverbena Verbena bonariensis

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Myskimalva Malva moschata

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ryytisalvia Salvia officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikonnantatar Bistorta affinis 

Jee, uusi istutusalue!

Huussin edustalta hävinnyt pöllikasa tuotti yhden ilahduttavimmista asioista, joita voi kohdalle sattua.

Hurrah, I got a new planting area as a pile of wood disappeared! That's the best thing that can happen, innit?

Sieltä nimittäin löytyi sen verran iso kivi (kokokategoriaa Titanic), että en saa sitä kuopasta ylös, ja tällä kertaa päätin myös olla kaivamatta sitä syvemmälle alas pois ruohonleikkurin terän tieltä. Tähän kohtaan ei ruohonleikkuria tarvitakaan, sillä tähän tulee tietenkin istutuksia!
Huussista on suora näkyvyys kylätielle, mikä on aika typerää. Olen jo pidempään pohtinut tätä ongelmaa.

Nythän siihen ongelmaan löytyi ratkaisu. Istutan tähänkin siro- tai rusotuomipihlajan, molempia löytyy tuolta tontin laidalta kivimuurin vierestä. Näin saan vähän yhtenäisyyden yritystä tähän touhuun. Edellämainitut tuomipihlajat ovat riittävät pieniä, jotta suhteellisen lähellä oleva taloni ei tulevaisuudessa jää metsän keskelle... rakastan valoa ja avaruutta, en halua elää taloa korkeampien puiden katveessa, se ahdistaa.
Ja sitten tähän tulee kauan kaipaamani oranssien kukkien penkki, tiikerililja ainakin siirtyy tähän hetkohta! Sekä tietenkin vasta ostamani päivänsilmä, tätä varten sen ostinkin.

Päivän todellisuuskuva. Aina, kun tartun lapioon, on lasisaavi otettava mukaan, sillä näitä nousee maasta joka kerta, kun siihen lapion iskee. Ja sateen ja talven jälkeen näitä löytyy maan pinnalta ihan ilman lapiotakin, siis sellaisista kohdista, joissa on hiljattain muokattu maata.

Ihan lähellä, vanhan talon päädyssä olevassa hobittipenkissä on edelleen hyvin kaunista. Ängelmäristeymä 'Splendide White' kukkii ihanasti metsätyräkki 'Chameleonin' kanssa. Sinipiikkiputkikin änkesi kuvaan.

Alempana tontin reunalla on marja-aronia, joka on tehnyt marjoja ensimmäisen kerran. Nämä mustat marjat ovat niin kauniita. Mutta valitettavasti tämäkin puska on peurojen ruokalistalla, joten yli viisi vuotta sitten istutettu kasvi oli vielä viime syksynä vasta polvenkorkuinen. Silloin päätin pitää sen suojana verkkoa ympärivuotisesti, ja nyt pensas onkin kasvanut jo lähes metriseksi. Se pääsi keväällä kukkimaankin, minkä tuloksena se nyt kantaa marjaa.
Toivottavasti tämä nyt pääsee kasvamaan riittävästi korkeutta vieruskaverilleen kärhölle tueksi. Anun puutarha -blogin innoittamana (blogin sivustalla on kuva aronia-kärhö -yhdistelmästä) siirsin 'Purpurea Plena Elegans' -kärhöni tämän aronian viereen, sillä purppuraiset kukat ja mustankiiltävät marjat ovat yksi kauneimmista näkemistäni kasvipareista.
Voisihan kärhölle toki rakentaa jonkun obeliskinkin siksi aikaa, kun aronia kasvaa. Hmm, hmm! Hommat sen kun lisääntyvät.

Loppuun poikien kuulumiset.

Nuuh, nuuh.

Perhanan pikku natiainen, nyt saat isoveljen tassusta!

Ransu pakeni lopulta lautakasan päälle.

Olkoon siellä, tuumaa Musti. Kunhan pysyy hengittämättä ja hiljaa.


Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sinipiikkputki – Eryngium planum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Ängelmä – Thalictrum