Kiurunkannushavaintoja

Pystykiurunkannus 'Beth Evans' kylpee pääsiäisviikon auringonkilossa. Tämä on kukkinut jo viikkoja, vaikka paikka ei ole erityisen aurinkoinen. Tonttini on täynnä luonnon pystykiurunkannusta ja on kiinnostavaa huomata, että edes pihan lämpimimmän paikan kiurunkannukset eivät ole tulleet kukkaan ennen tai edes samaan aikaan kuin tämä Beth. Lisäksi Beth on rotevampi ja muodostaa runsaan mättään. Kerrassaan hurmaava tapaus.

Tämä on lämpimimmän paikan kiurunkannus, joka on vasta aloittanut kukinnan. Tässä kasvaa myös juhannuspioni, joka onkin jo versomassa; nuo punaiset. Yleisin pystykiurunkannuksen väri on tämä violetti.

Kun kukkaa katsoo läheltä, on siinä monia sävyjä. Mutta nämä luonnon pystykiurunkannukset eivät muodosta tuollaista tuuheaa mätästä kuin 'Beth Evans'.

Äskeistä kukkaa tiiraillessani huomasin pihan ensimmäisen pikkukäenrieskan! Se oli eilen, tänään kukkia löytyi muutamia lisää.

Sitten menin tutkimaan saniaistarhaa, sillä istutin sinne viime syksynä pystykiurunkannuksia.
Se oli ehkä hieman höhlää, sillä pihallani kasvaa valmiiksi jo kymmeniätuhansia kiurunkannuksia. Mutta rautakaupassa, taisi olla Bauhaus, oli neljän sipulipussin tarjous, enkä millään keksinyt sitä neljättä. Mietin sitten, että jos niistä tulisi muun värisiä kuin minulla jo on, ja tartuin pussiin pystykiurunkannuksen mukuloita. Tässä kuvassa on kuitenkin luonnonkantaa.

Toden totta! Siellä on tulossa kukkaan muun muassa tämä punainen! Nyt olen todella iloinen, että tartuin siihen kiurunkannuspussiin.

Samalla silmä kiinnittyi tuoksuorvokkiin, josta löytyy jo nuppu!

Välillä täytyy oikaista selkää, sillä kuvausasennot ovat yhtä konttaamista tähän aikaan vuodesta. Saniaistarha on kuusten alla; latvassa luritteli kottarainen. Rakastan kottaraisten iloista livertelyä, se on niin uskomattoman ja riemastuttavan vaihtelevaa.

Sitten jatkoin vielä muotopuutarhaan, sillä siellä kasvaa tällainen purppuraisempi yksilö ihan alkuperäistä luonnonkantaa. Näissä on paljon vaihtelua ja toivottavasti tulevaisuudessa tulee vielä muutamia erilaisia noiden uuden väristen tuottamien risteymätaimien muodossa.

Ripustin riippukeinun männyn oksaan, sillä nyt on jo mukavat kelit puutarhassa istuskeluun... jos tuohon nyt kykenee istahtamaan.

Naapurin pyykit olivat niin kuvauksellisesti narulla. Oma viirinauhakin oli hetken aloillaan.

Taivaallisen ihana kevätpäivä, taas. Oikealla näkyy kohta kukkaan tuleva keisarinpikarililja 'Vivaldi'. Aivan vasemmassa reunassa kurkistaa keltainen piste, joka on ensimmäinen avautuva narsissi. Raportoitavaa olisi monta kertaa päivässä.
Autuaita kevätpäiviä sinne sinullekin!


Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Tuoksuorvokki – Viola odorata

Amarylliskevät

Vihreäkukkainen 'Evergreen' -ritarinkukka eli "joulu"amaryllis on kukkinut jo pitkään, nyt sillä on toinen kukkavana menossa. Muutama kyseli, miten nämä saa uudestaan kukkaan ja vastasin, että en ole mikään amaryllispeukalo.

Myös viime kesänä hankkimani jalopelargoni, joka päätyi ostoskoriin juuri tuon mahtavan värisen kukan takia, on tehnyt ekat kukat tälle vuodelle. Tämä on ollut kuivua kuoliaaksi muutamaankin otteeseen; kaipaa selvästi enemmän vettä kuin kotipelargonit.
Tuossa vieressä näkyy omituinen vino keppi...

... se on ritarinkukka 'Merengue'! Nyt en osaa yhtään sanoa, koska tämä on viimeksi kukkinut. Hankin tämän syksyllä 2006, muistaakseni Viherpeukaloilta... enkä ole varma, onko tämä sen jälkeen kukkinut kertaakaan. Hämärä muistikuva on, että joskus. Siis 13 vuoden aikana kahdesti.
Nyt on pakko myöntää, että jotain olen tehnyt tänä vuonna oikein. Ehkä olen yrittänyt olla tarkempi siinä, että en kastele. Kaikki ritarinkukat (minulla on niitä yhteensä kolme), jotka ovat kuihduttaneet lehtensä, ovat siirtyneet ruukuissaan lattialle viileään seinännurkkaan, jossa ne ovat saaneet pysyä lähes kuivina. Ehkä kerran kuussa olen lorauttanut niille todella vähän vettä, jos silloinkaan.
Eilen huomasin, että siinä kolmannessakin on lehdenkärki nousemassa sipulista, joten nostin sen valoon ja annoin vähän vettä. Siitä, olenko ehkä antanut näille lannoitetta joskus viime kesänä, ei ole mitään muistikuvaa. On se mahdollista.

Tässä 'Merengue' kukassa lapsuudenkodissani joulukuussa 2006. Voi, miten nostalgista... tuolloin rakas isäni vielä eli ja lapsuudenkoti oli vielä olemassa. Tai onhan se vieläkin, mutta siellä asuu eri perhe.
Olen erityisen iloinen siitä, että juuri tämä ritarinkukka on yhä elossa. Tämä on ensimmäinen, jonka olen hankkinut ja ehkä kaikkein kaunein ritarinkukka ikinä. En hirveästi fanita niitä, sillä usein niillä on luonnottoman suuret kukat, mutta tämän sirous on jotain ihan muuta, ja tuo mahtava väri.
Koska näiden kukkaväristä eivät lehdet anna osviittaa, olen arponut, onko tämä se yksi valkoinen, vai se toinen valkoinen, vai iso vaaleanpunainen 'Hercules', jonka olen jossakin mielenhäiriössä ostanut – vai sitten tämä, josta olen toivonut kaikki nämä vuodet, että juuri tämä ei olisi heittänyt henkeään. Tämä on siis lottovoitto.
Nyt juuri lehdenkärkeä työntävä on sitten joku noista edellä mainituista, toivottavasti se pienempikukkainen niistä valkoisista.

Edellisen kuvan kanssa samasta kansiosta muuten löytyi tämä puolivuotias pikku-Musti. Epätarkka, mutta niin söpö, ettei kuvaa raaski heittää menemään.

Mustin kanssa yhtä söpönen on Prinssi Nikolai, joka on päättänyt tehdä aivan vaaleanpunaiset nuput. Tällähän on jännää värivaihtelua, olen kirjoittanut aiemminkin. Periaatteessa tämän pitäisi olla valkoinen mårbacka.
Tähtien asento on selvästi otollinen pelargoneillekin, sillä myös Thessaloniki, Natalie ja Cheeky Chappy ovat tehneet nuput, huomasin eilen.
Aurinkoisia ja nuppuisia kevätpäiviä!


Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Ritarinkukka – Hippeastrum

Puutarhapantterin paluu ja yhteis-kukkakuvia

Ensin hyviä uutisia Mustin ystäville. Suu on parantunut hyvin, vaikka emme olekaan päässeet vielä jälkitarkastukseen. Luotan kuitenkin siihen, että se, mitä pystyn itse suusta näkemään sekä Mustin käytöksestä havaitsemaan, tarkoittaa oivallista tervehtymistä hampaidenpoisto-operaatiosta.
Musti on myyrästänyt ahkerasti ja nauttinut vapaana ulkoilusta, vaikka sen mielestä edelleenkin ulkoilun huippuhetkiä on mamman sylissä puutarhan kiertäminen. Tämän jutun kirjoittamishetkellä Musti odottelee sohvalla mammaa seurakseen.

Aurinkoisessa ja lämpimässä muotopuutarhassa alkaa jo olla se tilanne, että yhteen kuvaan saa kahta eri lajin kukkaa – melkoinen harvinaisuus huhtikuun alkupäiviksi. Tässä sama lumikurjenmiekka-atsurihelmililja-rypäs, jonka kuvasin muutama päivä sitten nousemassa lumesta.

Valkoinen sinivuokko ja pikkusinililja 'Rosea'.

Myös punertava sinivuokko kukkii.

Virvalilja ja pikkusinililja 'Rosea'. Virvaliljoja olen istuttanut enemmänkin, mutta vain pari tuntuu olevan elossa – onneksi niissä kummassakin on useampi kukka. Pikkusinililjat sen sijaan ovat ihanasti alkaneet levittäytyä myös nurmikolle.

Tästä näkyy, miten hyvin ne muodostavat näyttäviä lämpäreitä pienuuteensa nähden! Kukkapenkkien suojana on yhä kanaverkkoa aidan valmiiksi saamisesta huolimatta, en uskalla ottaa riskejä. Sitä paitsi jänikset pääsevät kyllä helposti aidan ali pihalleni.

Tältä näyttää todellisuus. Kukkapenkistä voi juuri ja juuri erottaa pieniä sinisiä ja vaaleankeltaisia kurjenmiekkapisteitä.

Fritillaria raddeana nousi kokonaan pystyyn pakkasessa taivuttuaan eikä nupuissakaan näytä olevan vaurioita.

Tänään auringon lämmössä sen ensimmäinen nuppu alkoi jo raottua!

Tänään olikin huippuhieno päivä ja nautimme siitä kaikki.
Nyt sohvalle isännän viereen, hyvää pyhää ja pysykää terveinä!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Virvalilja – Colchicum bulbocodium

Jouluruusujen pakkasenkesto ja ajatuksia eristäytymisestä

Hommasin edelliseltä, ja toistaiseksi johonkin aikaan viimeiseltä, kaupunkireissulta erittäin viehkoja kerrottuja tarhajouluruusuja. Pistin nämä portaille odottelemaan istuttamista sopiville paikoille.

Siihen ne sitten jäivät, kun tuli ensimmäisenä yönä lunta niskaan ja seuraavana -10,5 asteen pakkanen.
Tulipahan testattua näiden pakkasensieto. Osa nupuista kärsi, mutta varret ovat yhä pystyssä ja kukistakin osa ihan kunnossa. Erikoista, sillä nämä on kasvatettu kasvihuoneessa enkä suonut näille minkäänlaista karaistumisvaihetta; suoraan vain pää edellä syvään päähän, se on mottoni kasviraukkojenkin kanssa.

Avomaan jouluruusuista en ollut huolissani, ne ovat vuosien saatossa tottuneet mihin vain. Niiden varret vain taipuivat lumikuorman alle, mutta ovat jo nousseet.

Ihmeen kaltaisen ylösnousemuksen teki Fritillaria raddeana, josta ei lehdenkärkikään paleltunut. Nyt se on taas kokonaan pystyssä nuppuineen päivineen kuin mitään jääkautta ei olisi ollutkaan. Lumikurjenmiekat ovat kaikkien keväisten pikkuisten kurjenmiekkojen tapaan erittäin pakkasenkestäviä kukkimisvaiheessa, niissä ei ole mitään jälkeä talvivaurioista.

Juuri ennen jääkautta ennätin rakentaa viimeisen puuttuvan pätkän peura-aitaa. Tähän muotopuutarhan eteen en halunnut samanlaista risuaitaa kuin muualle, sillä se olisi niin risuisen näköinen säännöllisen muotopuutarhan vieressä.
Sieluni silmissä näin ihanan rautaisen keveän vanhanajan laidunaidan, jollaisia on Englannissa, mutta mistäpä sellaisen saisi ja vielä kohtuuhintaan?

Kun vuosi sitten katto vaihdettiin, tuli siitä hyvä pino vanhoja kattorimoja. Ne ovat olleet käteviä jo projektiin jos toiseenkin, ja nyt käytin vielä muutamia pitkiä tähän aitaan. Tolpat ovat ihan rautakaupan aidantolppia, metallisiin tolpankenkiin lyötynä.

Siinä se aidan viimeinen pätkä on. Eihän se silmiä hivele, mutta ihmisen on pakko yrittää suojata puutarhansa.
Aitamateriaalit ovat nyt hieman kirjavia, tässäkin kuvassa on ensin vanhaa syreeniaidannetta, sitten uusin aita, sitten risuaitaa. Joissakin kohdissa on pelkkää verkkoa. Toivon, että saan näitä verhoiltua kasvillisuudella vähitellen nätimmiksi. Tontin reunoilla on jo paljon pensaita ja köynnöksiä, kun vain kasvaisivat!

Yleensä peura-aidan jatkaminen on ollut positiivinen asia. Tässä maailmantilassa se on kuitenkin poikinut negatiivisia ajatuksia. Tuntuu kuin rakentaisin aitaa minun ja maailman välille, eikä se tunnu hyvältä. Tunnen itseni lähestulkoon nimeltämainitsemattomaksi Yhdysvaltain presidentiksi.
Ihmismieli on kiehtova ja omituinen.

Positiiviset vaikutukset toivottavasti tulevat, kun kukkia ei enää syödä (niin paljon). Totuus on, että peurat edelleen pääsevät tontilleni monestakin kohdasta, yhdessä nurkassa juuri tukin kohdan, josta ne ovat ryömineet riistaverkon ali, ja muutamasta paikasta ne pääsevät pomppimaan yli. Nyt hommani kuitenkin helpottuu, kun pystyn keskittymään niiden paikkojen tukkimiseen. Jänikset tietysti mahtuvat monestakin kolosta tulemaan, mutta toivon, että niitä laiskottaa eivätkä ne jaksa nähdä vaivaa.
Risut nousevien sipulikukkien päällä pysyvät varmuuden vuoksi vielä paikoillaan.
Paistaa se aurinko risukasaankin. Tilanne huolettaa ja poikii monenlaisia ahdistavia ajatuksia, mutta yritetään muistaa vaikkapa tämä vanha viisaus.


Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Lumikurjenmiekat

Eilen aamulla hieraisin silmiäni.

Kyllä, totta se on. Yön aikana oli tullut talvi. Enemmän talvi kuin talven aikana oli.
Mustia täytyy vielä ulkoiluttaa valjaissa torstaihin asti, jolloin se on ollut pehmeällä ravinnolla kaksi viikkoa. Musti sai oikein lumihepulin, mutta sitä en valitettavasti voinut ikuistaa.

Sisso. Kaikki kukat, joita olin viime päivinä ikuistanut, olivat peittyneet lumeen.

Vain muutama 'Pickwick' -kevätsahramin nenänpää näkyi muotopuutarhassa.

Niin, ja korkeiksi venyneet pikarililjat. Tämä on keisarinpikarililja 'Vivaldi'.

Fritillaria raddeana on korkein, ja se oli hieman platku aamulla (yöllä oli ollut -3,5), mutta iltapäivällä se näytti jo tältä.

'Vivaldi' oli iltapäivään mennessä myös silmin nähden reipastunut.

Olin siinä luulossa, että seuraava yö ei enää olisi niin kylmä, mutta vähänpä tiesin. Viime yönä mittari painui -10,5:een! Tänään Fritillaria raddeana on näyttänyt koko päivän tältä. Ei se aivan toivottomalta vaikuta, lehdet ja nuput näyttävät ihmeen reippailta. Puuskainen viima on ollut melkoinen, joten kyllä minäkin kyyristelisin. Tänään on 30 sekunnin ulkoilun jälkeen tuntunut siltä kuin saapuisi sisään kuukausien naparetkeltä, hampaat kalisten ja syväjäässä.

Yllä olevassa kuvassa voi myös erottaa sinisiä läiskiä. Ne kuuluvat lumikurjenmiekoille, jotka paljastuvat lumen alta aivan täydellisinä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
Olin kuvannut kurjenmiekkoja ennen tätä jääkautta omaa postaustaan varten, mutta nyt sain kuvata ne uudestaan lumessa. Tämän muuten väitettiin olevan purppurainen ja toivoin jotakin 'Georgen' tapaista, mutta tämähän on sininen eikä mikään purppura. Silti, tervetuloa vain tälle, ja hankitaan sitä purppuraa sitten syksyllä.

Ihana taivaansininen kevätkurjenmiekka 'Clairette'.

'Painted Lady'.

Tänään lumen pinta on yhä laskenut ja sieltä alkaa vähitellen paljastua kukkasia. Tässä on avautuva lumikurjenmiekka ja atsurihelmililjoja.

Ihana kirjokevättähti 'Pink Giant' on myös ilmestynyt esiin. Oikeastaan tämä lumestanousemisleikki on aika hauska.

Persiansinililjat.

Vaaleanpunaiset pikkusinililjat ('Rosea').

Talventähdet.

Tänään iltapäivällä Pickwickien tilanne näytti jo tältä! Vaaleanvihreät lehdet kuuluvat valkokukkaiselle lehtoakileijalle.

Kyllä tästä selvitään.
Tsemppiä kaikille!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kevätsahrami – Crocus vernus
Kirjokevättähti – Scilla forbesii
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Talventähti – Eranthis