Monday, 14 January 2019

Pelargonit pitävät hengissä

Aika moni pelargoni kukkii talvellakin. Varmaan keväinen mullanvaihto ja lannoittaminen saisi nämä tulemaan kesäksi kukkaan, mutta minun kukkani asuvat talvetustilanpuutteen takia vuodesta toiseen samoissa pienissä ruukuissa ja laihassa mullassa, joten ne tulevat kukkaan jossain vaiheessa kesää ja kukkivat sitten hienosti syksyn ajan ja pitkälle talveen.
Yksi ahkerimmista on kotipelargonin munankuoriversio 'Raspberry Ripple', tosin terälehtien munankuorikuvio tummenee pimeään vuodenaikaan lähes yksiväriseksi.

Wintering Pelargoniums
These keep me alive during the winter when the world outdoors is more or less trapped in ice age.

Mårbacka-tyypit ovat myös ahkeria. Valkokukkainen Prinssi Nikolai on joka joulu kukassa. Kohta muuten alkaa se aika, että ikkunan täplät ja tahrat alkavat häiritä ja ihminen alkaa pohtia ikkunanpesun mahdollisuutta, mutta onneksi se ajatus menee ohi, kun puutarhakausi alkaa.

Ystävältä saatu ihanan hempeä perintöpelargoni kukkii myös, kukki koko syksyn.

Ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' on tehnyt pienen kukkatertun.

Sitten muihin lajeihin. 'Deerwood Lavender Lass' on kahden lajin risteymä ja sen lehtien pitäisi tuoksua laventelilta, rohkenen tosin olla eri mieltä. Ihana se joka tapauksessa on, ja siinä on tälläkin hetkellä muutama vaaleanpunainen pikku kukka.

Villilajit noudattavat tarkemmin vuodenkiertoa kukinnassaan, mutta yllätyksekseni löysin kukkasen Pelargonium sidoidesista!

Pohjoisen puolella olevassa makuuhuoneessa olevat pelargonit eivät kuki, mistä voi vetää sen johtopäätöksen, että suora auringonvalo laukaisee ne kukkimaan. Verenpisaroille pohjoishuone on hyvä talvehtimiseen, sillä jos ne ovat valossa, kuivuvat ne kovin herkästi.
Tämä 'Carmel Blue' vietti viime kesän isossa ruukussa pihalla, mutta en nähnyt sen kukkia, sillä peurat napsivat verenpisaroiden latvoja aina ohi kulkiessaan. Nyt siihen ovat siis tulossa ensimmäiset kukat, sillä hankin tämän vasta viime keväänä. Jännittävää!

Ei kummoisenkaan näköinen, silti riemuvoitto. Toki talvi ei vielä ole lähellekään selätetty, mutta en ole koskaan aiemmin saanut sitruunaverbenaa pysymään hengissä edes tähän asti. Joko se on paleltunut tai kuivunut. Tämäkin kuivui pahoin, kun otin sen alkusyksyllä ajoissa sisään. Ajattelin, että nyt se ei ainakaan palellu. Lehtien kuihtumisen jälkeen se on kuitenkin tehnyt uusia lehtiä! Tämä on paikassa, johon aurinko ei paista suoraan ollenkaan, kokeilen nyt tällaista talvetustapaa.
Sitruunaverbenaa käytetään hyvin paljon yrttiteenä esimerkiksi Ranskassa. Rakastan sen aromia ja toivoisin niin voivani kerätä teeainesta omasta monivuotisesta puskastani. Ehkä tämä haave kuitenkin toteutuu, vaikka moni kasvi onkin yllättäen menehtynyt maaliskuussa, kun talvi on siihen asti sinnitelty hengissä.
Ymmärrän. Tuntuu talvi minustakin kuolettavan pitkältä enkä oikeastaan mielellään katso edes ikkunasta ulos tuonne jääkauteen. Kasvien hoivaaminen tuo lohtua ja toivoa.

Musti sen sijaan vartioi tiiviisti tonttiaan niin ulkoillen kuin sisältäkin käsin.


Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Sitruunaverbena – Aloysia triphylla
Verenpisara – Fuchsia

Thursday, 10 January 2019

Helmet-lukuhaaste

Viime vuosi alkoi sillä, että kaupunkiasunnossani alkoi putkiremppa heti uutenavuotena. Vaikka en asu vakituisesti siellä, enkä siten joutunut ns. evakkoon, oli se melkoinen henkinen koettelemus silti. Puolen omaisuuden jättäminen kiinni teipattuihin kaappeihin ja toivominen parasta oli ikävää, laimeasti ilmaistuna. Käytännössä näin painajaisia siitä, että kun palaan, asunnossa ei ole kuin yksi tuoli jäljellä.
Ehkäpä siksi aloitin vuoden vielä rankemmalla kertomuksella, oikealla eloonjäämiskamppailulla (Kamppailu merta vastaan). Kun ystävä rekisteröi innostukseni valaanpyyntialus Essexin kohtalosta, lainasi hän kirjansa Endurance-laivan retkestä. Siirryin Tyynenmeren tappavasta paahteesta Etelämantereen rannikon jäisen haasteellisiin olosuhteisiin. Tokihan kaikki ovat Shackletonista jotakin kuulleet, mutta en ollut tutustunut mieheen näin läheisesti.
Vuodenkiertoon mahtui tietysti myös skottisaaristosta kertovaa kirjallisuutta, se on sanomattakin selvää.

Kun päivät loppusyksyllä pimenivät lähes olemattomiksi, tartuin Heathrow'n lentokentältä keväällä ostamaani Shackletonin elämäkertaan. Se on mainiosti kirjoitettu. Henkeäsalpaava Endurance-retki tuli kerrattua, mikä ei haittaa kerrassaan lainkaan. Lukisin sen heti kolmanteenkin kertaan, ja varmaan pian luenkin! Viime kevättalvella myös hyvä ystävä tempautui mukaan innostukseeni ja lainasi kirjastosta Shackleton -tv-sarjan, jonka katsoimme yhdessä.
Tällaista sinnittelyä käsittämättömän karuissa olosuhteissa on erityisen palkitsevaa lukea talvisin, sillä palattuani kaupunkireissulta kotiin saatan mennä nukkumaan alle 10-asteisessa talossa, iso villahuivi pään ympärillä ja lampaantaljoihin kääriytyneenä. Asiat voisivat olla huonomminkin, on aina terve havainto. Katto pitää vettä enkä makaa sulavan jäälautan muodostamassa lammikossa, en myöskään sairasta keripukkia.

Vuosi siis lähestulkoon alkoi ja loppui Shackletonin parissa. Lisää seuraa, sillä tilasin itselleni joululahjaksi Tom Creanin elämäkerran, jonka on kirjoittanut sama ansiokas Michael Smith, joka kirjoitti Shackletonista. Itse asiassa Creanin elämäkerta oli ensimmäinen, jonka hän teki. Tämä huomattavan komea ja urhoollinen irlantilaismerimies oli mukana niin Shackletonin kuin Scottinkin retkillä Etelämantereelle.
Yllä näkyvän Sea Fever -kirjan sain juuri luettua, siinä puolestaan kerrotaan mm. Melvillen tarina, joka liittyy valaanpyyntialus Essexiin. Luetut kirjat poikivat yhä uusia kirjoja, joihin haluttaa tutustua. Kun vain pystyisi elämään noin 200-vuotiaaksi, jotta saisi luettua kaiken, mikä kiinnostaa!

Rakastan Kate Mortonia ja olin ajatellut odottaa hänen uusimman ilmestymistä pokkarina ja sitten vielä sitä, että niitä tulee käytettynä myyntiin, sillä ostan kirjat (ja monta muutakin asiaa) mieluiten käytettynä. En kuitenkaan pystynyt enää odottamaan, vaan kovakantinen mutta sentään käytetty Morton saapui joululahjapaketissa tällä viikolla. Avasin kirjan eilen illalla.

Helmet-lukuhaaste on hauska ja kevytmielinen haaste, jonka voi ottaa kuten minä eli lukee mitä haluaa ja sitten merkitsee kirjat sopiviin kohtiin, tai voi valita kirjat haasteen listan mukaan.

Tässä lukemani kirjat vuoden 2018 haasteeseen. Olen hidas lukija, ajatukseni harhailevat ellei kirja nappaa minua tukevasti otteeseensa, ja sitten joudun lukemaan sivuja uudestaan. Toisaalta, jos kirja on oikein loistava ja jotain hyvin jännittävää tapahtumassa, haluan pitkittää sitä ja luen ääneen. Vierastan ajatusta, että täytyisi lukea niin paljon ja nopeasti kuin pystyy, esimerkiksi täyttääkseen kaikki haastekohdat.

1. Kirjassa muutetaan - E. Annie Proulx: The Shipping News
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka - Paavo Castrén: Pompejilaisia kohtaloita
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa - Seneca: Tutkielmia ja kirjeitä
7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 
9. Kirjan kansi on yksivärinen - Françoise Sagan: Myrskyn silmässä
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin 
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja - Zoé Valdés: Nainen ja dollari (suomennos Anu Partanen)
16. Kirjassa luetaan kirjaa - Victoria Clayton: Out of Love
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta - Mary Higgins Clark: Second Time Around
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri - Jonny Muir: Isles at the Edge of the Sea
24. Surullinen kirja - Nathaniel Philbrick: Kamppailu merta vastaan
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt - Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta 
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä - Victoria Clayton: Running Wild
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan - Jessica Fellowes: Mitfordin murhat
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa - Hitchcock-kokoelma (eri kirjoittajien novelleja): Murha on sydämen asia
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina - Caroline Alexander: Endurance, Shackletonin legendaarinen Antarktiksen retki
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta - Riku Cajander: Luontopiha
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo - Michael Smith: Shackleton – By Endurance We Conquer
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin - Giuseppe Tomasi di Lampedusa: Tiikerikissa
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti - James Hollis: Why Good People Do Bad Things
42. Kirjan nimessä on adjektiivi - Ann Cleeves: Hidden Depths
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana - L. M. Montgomery: Yrttitarha
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö - Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira, Merisopimus & Viimeinen tehtävä
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Tässä linkki vuoden 2019 haasteeseen: KLIK.

Monday, 7 January 2019

Kaupunkiasunnon kuulumisia

Vuosi sitten asunto oli putkirempassa, vasta syksyllä sain keittiörempan päätökseen. Putkiremppa on saanut aikaan ketjureaktion. Kun koko kylppäri seinineen kerran purettiin ja rakennettiin uudelleen, tiesin, että minulla tulee olemaan neljä kylpyhuoneen vastaista valkoista seinää käsiteltävänä (eli tapetoitavana tai maalattavana muun väriseksi). Tuossa vasemmalla, eteisen puolella, näkyy yksi.
Ärsyttävää kyllä, olin ehtinyt maalata sen vain pari vuotta aiemmin. Tuolla värillä, joka näkyy oikeanpuoleisessa seinässä ja kaapissa. Yhden ystäväni mielestä se on vihreä, toinen sanoi sitä harmaaksi. Minusta se on hailea vedenvärinen.
Kylppärin oven olin tapetoinut, sillä tuollainen valkoinen sileä ovi ei silmiä hivele. Onneksi sitä tapettia on vielä! Nätimpi ovenripakin on jo hommattu...
On mukavaa, kun saa kaikki loputkin asiat asunnossa mieleisekseen! Senpä takia tästä rempasta on tullut megaremppa, joka ulottuu joka huoneeseen.

Eteisessä on ärsyttänyt punainen seinä (tuo oikeanpuoleinen), joka on periaatteessa ollut ihan kivan värinen, mutta maalipinta on heijastanut valoa hieman liikaa. Kiiltävä seinä ei ole kaunis, lisäksi seinän ja katon kulmassa maalin reuna aaltoili, kun maalari ei ollut vaivautunut laittamaan maalarinteippiä. Ihanaa, kun se on viimein peitossa.
Valitsemani maali on rakastamaani klassista Farrow & Ball -maalia sävyssä Pale Powder. Maalityyppi on vanha kunnon Estate emulsion, vesiohenteinen ja erittäin mattapintainen. Se on oikea brittiklassikko. Farrow & Ball -maalit sisältävät lisäksi niin paljon pigmenttiä, että punainen seinä peittyi yhdessä hujauksessa.

Kaapin olin maalannut jo vuosia sitten samalla värillä. Nyt oli aika toteuttaa myös haave vanhanmallisesta tuuletustelineestä, jota olin kaavaillut tähän kaapin päätyyn henkarilla pidettäville takeille. Luulin, että minun täytyy dyykata tällainen roskalavalta, ja olisinkin pitänyt vanhasta patinoituneesta telineestä enemmän kuin uudesta, mutta näitä valmistetaan yhä!

Putkiremppa tuotti niin hirvittävästi pölyä myös rappukäytävästä (postiluukun ympärillä oli oikein valkoinen sädekehä), että en edes kuvitellut peseväni vanhaa oviverhoa. Se oli muutenkin Ransun lankalenkeille repimä. Uusi verho on kaksinkertainen, päällikangas on vihreämpää kuin olin ajatellut, mutta kun se oli niin kaunista! Olin ajatellut siniharmaata. Ehkä sitten, kun Ransu on raadellut tämänkin verhon.

Kuten kuvista näkyy, eteisremppakin tulee kestämään vielä tovin. Ja sen jälkeen uudistuu olohuoneen pari seinää sekä makuuhuoneen nyt valkoinen kylppärin vastainen seinä. Ja ehkä jotakin muutakin.
Parvekkeellekin voisi hankkia sellaisen kauniimman tuuletustelineen, vaikka tämä lieneekin taloyhtiön omaisuutta.
Iltaisin olen innostunut kuuntelemaan äänikirjoja niinä lukuisina päivinä, kun tv:n ohjelmatarjonta on surkeaa. Kutominen sujuu joutuisasti kirjan seurassa ja pari toppia on valmistunut. Nämä on yhdellä ohjeella tehty, tartuin nimittäin Moda-lehden 3/2010 kivaan toppiohjeeseen, jossa hihattomaan toppiin tulee palmikkokaulus topin päälle. Kun olin neulonut topin ja tehnyt kauluksen, päätin, että tykkään topista enemmän ilman. Se on tuo taimmainen toppi.
Koska kauluksessa on muoto, se toimii yhtä hyvin kaarrokkeena kuin päälle tulevana kauluksena. Aloin tehdä siitä toista puseroa ylhäältä alaspäin omasta päästä, tosin käyttäen yhden kirjoneuletakin kaarrokeohjeen osaa heti palmikkokaarrokkeen alapuolelle. Jossain vaiheessa päätin tehdä puserosta lyhythihaisen. Tällainen tuli ja kivasti yhteensointuvat topit, vaikka niitä ei voikaan yhtä aikaa käyttää, heh.
Olen erityisen iloinen siitä, että kun olen kaivannut kaarrokeohjetta niin palmikko- kuin kirjoneuleenakin, löysin nyt omista varastoistani molempien ohjeet! Aion joskus vielä toteuttaa paksumman villapaidan tuolla palmikkokaarrokkeella, se on niin kaunis.

In Short
Renovation in the entrance hall and knitting – that's what I've been up to these last weeks.

Thursday, 3 January 2019

Jäinen planeetta

Viime viikkoina olemme saaneet ihastella BBC:n tuottamaa Jäinen planeetta -sarjaa. Sir David Attenboroughin juontamana jaksaisi kuunnella vaikka puhelinluetteloa, mutta kun hän kertoo napa- ja arktisten alueiden luonnosta, on viihdytyskerroin huipussaan. Onneksi sarja tulee uusintana taas tämän kuun lopulla. Meinaan katsoa kaikki jaksot uudestaan henkeäni pidätellen.

Frozen Planet
I got to witness the amazing powers of ice in my own garden in December, when we did not yet have snow to protect the ground and plants. This is why brick does not survive here as paving: it absorbs moisture and then goes to pieces, literally.

Omalla pihallani kummastelin jäämuodostumia joulukuussa, ennen lumen tuloa. Tiilenpaloihin imeytynyt kosteus oli työntynyt kiteinä ulos muodostaen hämmästyttävän pitkiä kaarevia jääpiikkejä, kuin ison koiran hampaita. Miten noin pienessä tiilenmurussa olikin noin paljon vettä!

Surullisena katsoin paria paikkaa, joihin olin loppukesällä istuttanut vasta pieniä perennojen siementaimia. Kun jäätyminen on tällä tavoin nostanut maan pintakuoren, näyttivät taimet sekä kuivuneilta että paleltuneilta. Voi hiisi. Pitäisi muistaa suojata ne ennen pakkasten tuloa. Suojasin sitten, mutta liian myöhään, luulen ma.

Monen senttimetrin korkuiset jääpilarit irrottavat multakokkareita. Tämä on hyväksi savimaalle, periaatteessa, sillä se murentaa tiivistä maata. Mutta istutuksille, joiden juuret eivät vielä ole syvällä, tämä on surkea juttu.

Rappusten edessä on vanha tiilikiveys, josta oli lohjennut pala näin nätisti ja havainnollisesti. Hämmästyttävä luonnonvoima pienoiskoossa.

Sunday, 30 December 2018

Poikien joulu

Joulu tuli ja meni ja se vietettiin mm. eteisen seinää maalaten. Alan kohta saada kalusteita paikoilleen eteisessäkin!
Syksyllä valmistunut keittiö tuottaa yhä suurta iloa.

Paketteja tuli avattua muutama. Yhdestä paljastui maailman ihanin saniais-valosarja!


Christmas All Around
The boys got some turkey liver, ham and other favourite foods. I got a lovely fern-patterned set of fairy lights!

Ystävä kasvatti ja teurasti kalkkunoita jouluksi ja Musti sai nauttia niiden maksoista niin paljon kuin maha veti. En ole laskenut, montako maksaa se on jo syönyt, lisää on pakkasessa. Musti lienee tehnyt selvän jo ainakin kymmenestä kalkkunasta.
Kalkkunan sydämiäkin on pakkasessa, mutta sitä pakettia ei vielä ole avattu.

Ransu sai keitettyjä porsaankylkiviipaleita, mutta siitä ei ole kuva-aineistoa.

Ellei tämä röyhtäysten höystämä kuva sitten selitä asiaa paremmin kuin tuhat sanaa.
Rauhallista ja toivottavasti raketitonta uutta vuotta!

Monday, 24 December 2018

Totoron joulupiknik

Totoro ja mini-Totoro ovat päättäneet nauttia kauniista säästä ja pakanneet retkieväät. Kaikkihan tiedämme, että retken paras hetki on eväshetki.

Mutta mini-Totoro tuijottaa ruokakulhoon tyrmistyneenä. Makkaroita oli leikattu mukaan kaksi palaa, yksi kummallekin, ja nyt on enää yksi jäljellä!

Tuli ja leimaus, jyrisee Totoro. Täytyy palata takaisin keittiöön. Mutta siellä ei ole ketään.

Ruokasalista löytyvät Miss Marple ja Hercule notkuvan herkkupöydän ääressä. Kas, siinähän on makkaraviipaleita lautasella! Eikö näille ahneille kateille mikään riitä, puhisee Totoro.

Jeeves saapuu paikalle ja pelastaa tilanteen. Pienen neuvottelun jälkeen kissat suostuvat luovuttamaan makkarat Totoroille, kunhan saavat juustolautasen tilalle. He vilkuttavat jopa hyvää joulua ja mukavaa retkeä Totoroille, vaikka eivät ymmärräkään, miksi joku lähtisi loimottavan takkatulen hehkusta ulos.

Totorot ovat lopulta melko tyytyväisiä saatuaan kolmannenkin palan makkaraa retkelleen. Jeeves pakkasi Totoron selkäreppuun myös termospullollisen kaakaota, jossa on loraus konjakkia.
Mukavaa joulua kaikille!

(Pahoittelut siitä, että nukkekodissa eivät toimi valot – sähköjärjestelmän adapteria ei vielä ole löytynyt täältä remppakaaoksen keskeltä)

Sunday, 16 December 2018

Ransun villarieha

Mustin lumiriehaa odotellessa tulee vähän toisenlaista riehaa. Sortteerasin eilen pari säkillistä villaa ja siitäkös Ransu innostui. Musti kävi tarkastamassa villan laadun pariinkin otteeseen, mutta toimi isännän arvon tuomalla vakavuudella.

Wool Play
I was waiting for a sunny day to sort the wool but at least it is dry. My little Franz took the opportunity to get a bit wild!

Pieni renkipoika voi sen sijaan saada hönökohtauksia ilman, että imago kärsii.

Ja niin jatkui manulihepuli.
Leikkisää sunnuntaita hämäryydestä huolimatta!