Tontin reunojen epätoivoista kasvitusta

Kun olen saanut verkkoaidat ja risuaidat ja ties mitkä hökötysaidat tontin joka reunaan ja nurkkaan valmiiksi, on seuraava vaihe aitojen naamioiminen kasvillisuuden sekaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty.
Kuusamat ovat ihania ja niin minun kuin hyönteistenkin mieleen. Tämä on ehkäpä koreaköynnöskuusama 'Goldflame', jota eilen illalla kiinnittelin takaisin portin pylvääseen myrskytuulen revittyä sen siitä irti.

Vanhemmiten köynnöskuusamat kiertyvät hienosti tukensa ympärille, kuten tämä muotopuutarhan ruotsinköynnöskuusama.

Portintolpan koreaköynnöskuusama ei ole vielä niin iäkäs, etenkään, kun peurat ovat verottaneet sen kasvua ankaralla turvalla.
Ja niin vain kävi, että tämän aamun puutarhakierroksella pääsi kirosana tai muutamakin. Peura oli syönyt portinpylvään kuusamaa ja lähes kaikki ruskopenkin liljat – kanadanliljat olisivat juuri tulleet kukkaan ja kuvasta saattaa nähdä, että tiikerililjojenkaan nuppuja ei enää ole – lisäksi on syöty kuistin edustan valkoisen varjoliljan nuput, kultapallojen latvat, kuunliljan lehdet ja portaiden verenpisaratkin, samoin kuin marhan- ja varjoliljoja muualtakin ja – huokaus – ruusuja.

Kun pääsin kamerakierroksellani tontin toiseen päähän, oli porttini takana itse piru. Voi olla, että kaiken tuhon teki (tämä) yksi ja sama eläin, sillä yksikin peura saa suurta tuhoa aikaan. Siinä meni ruusunnuppuja, daalianvarsia, päivänliljoja, perunannaatteja.
Kohta ohi käveli naapurin mies ja purin pihinäni hänelle, niinpä sinä, hyvä lukija, et joudu kuuntelemaan (paljon) enempää sadatteluja.

Se toinen köynnöskuusama, jonka kanssa arvoin portin lajia koreaköynnöskuusama 'Goldflamen' ja ruotsinköynnöskuusama 'Belcigan' välillä, on tämä. Hmm. Jos jotakin, niin tämä saattaa olla 'Belgica', toinen on enemmän 'Goldflame', mutta mene ja tiedä. Tämä on myös peurojen joka vuosi nakertama ja vasta nyt pääsen näkemään jonkinlaisia kukkia, kun köynnös kasvaa jousien sisällä turvassa turvilta. Mutta köynnös on yhä vasta 30 cm korkuinen.

Pienemmät jousiosat pääsivät keväällä kasvimaapenkkiin, jossa ne nyt toimivat hajuherneiden tukena. Näitä jo esittelinkin muutama päivä sitten, mutta nyt on avautunut uusi vallan jännittävän värinen.

Istutin toukokuussa esikasvatettuja hajuherneitä myös muotopuutarhaan, joka sai keväällä aidan ja verkkoaidan. Lajike on Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä kasvatettu 'Sir Jimmy Shand'

Verkkoaita on malliesimerkki "yhden roska on toisen aarre" -tilanteesta. Eräälle tällä saarella ruostuneet verkkorullat olivat romumetallia, minä otin romun riemulla vastaan. Siinä oli aika monta kymmentä metriä vajaan metrin korkuista aitaa. Sain sillä tilkittyä risuaitani alaosaa pitkät pätkät, samoin kuin muotopuutarhan uuden rima-aidan, josta peurat pääsisivät muuten ali.

Nyt eivät pääse peurat myöskään syömään aidan kohdalla kasvavia kasveja, elleivät hyppää aidan sisäpuolelle, kuten viimeöinen ketale. Niinpä mesiangervot kukkivat tässä kauniisti, samoin purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Sen olisi tarkoitus kasvaa kolmimetriseksi, toistaiseksi se ei ole muutamassa vuodessa kasvanut kymmentäkään senttiä latvomisen takia.

Toissa syksynä istutettu amurinviini on vasta aidanpeittoamisuransa alussa. Viime kesänä se kuivui kokonaan ja aloitti nyt uuden elämän aivan alhaalta. Toivottavasti sen juuret ovat jo syvemmällä ja se saa paremmin vettä. Ja toivottavasti se myös kasvaa, mielellään nopeasti.

Tuntuu siltä, että mitä tahansa istutankin aitojen eteen, peurat syövät sen. Pihajasmikkeen ei kuulunut olla ruokalistalla, mutta niin vain tämäkin on pidetty metrin korkuisena vuodesta toiseen. Kukkia ei tietenkään ole ollut latvomisen takia. Nyt laitoin puskalle verkon, jolloin siitä näyttää tulevan sylinterin mallinen: verkon ulkopuolelle ulottuvat oksat on syöty. Mutta jospa nyt tulisi sitä toivottua korkeutta edes.

Sammalkeinun takana ja tontin ylärajalla kasvavat loistojasmikkeet pääsevät sentään kukkimaan. Näitä ei mutustella niin ahkeraan.

Onneksi nyt, kun aita on valmis, on sen korottaminen helppoa. Täytyy vain raivata jotakin kohtaa tontista, kuten kesäkuussa, kun karsin tuomen juurivesat. Niistä sai pujotettua pystysuoria esteitä aitaan sellaiseen kohtaan, jossa se oli liian matala. Tuomet ovat tuo ruskistunut kohta, sillä en vaivautunut riipimään niistä lehtiä.

Joku sentään kasvaa, nimittäin loistoköynnösruusu Flammentanz. Kiinnitin sitä ennen myrskyjä rima-aitaan, kun sen oksat vääntyivät ja heiluivat uhkaavasti.

Flammentanzissa on ennätysmäärä kukkia, oksat oikein notkuvat. Sateet ovat painaneet kukkia alas. Muutaman viime päivän aikana olemme saaneet sadetta yhteensä 24 mm, ihan huippumäärä!

Tontin länsireunallakin on punainen ruusu; Austin-ruusu L. D. Braithwaite. Kuvasin sen osana punaista kimaraa, edessä kukkivat maitohorsmat ja taustalla ruusunätkelmät. Välissä on rikkaporkkanakin.

Ruusunätkelmien on tarkoitus kasvaa kivimuurin takana olevaan riista-aitaan, mutta ne kaipaavat hieman ohjaamista.

Toistaiseksi olen saanut tungettua niitä vanhan tikkaanrämän takaa aitaan päin, mutta nätkelmät pyrkivät koko ajan johonkin eri suuntaan kuin ylöspäin. Niiden edessä kasvava lipstikka ohjailee niitä toivottavasti. Ja suojaa myös, sillä viime yön vierailussa hävisivät myös vaalimani maitohorsmat, mutta näitä ei tajuttu syödä.

Maitohorsmien takana kasvava marhanlilja 'Claude Shride' säästyi siksi, että olen istuttanut sipulin tolkuttomaan pusikkoon aivan ruusuherukoiden väliin. Kukkia joutuu tiirailemaan puskien välistä, mutta parempi se kuin tyhjien kukkavarsien katselu.

Jonkin verran alempana tontin samalla laidalla on hyvin korkea pätkä verkkoaitaa, yli kaksimetrinen. Siitä eivät peurat voi kuvitellakaan tulevansa, aiemmin niillä oli oikein polku juuri siitä kohdasta. Aita on varsin näkyvä ja ruma ja toivon kasvillisuuden peittävän sen nopeasti.
Siemenestä kasvattamani mantsuriankärhö kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Kukkia on vain muutama ja kärhökin vasta metrin mittainen, joten vähältä piti, että en huomannut kukkia lainkaan.

Kärhöt ovat kivoja aitaan kiipeillessään. Viinikärhö 'Madame Julia Correvon' oli jo lähtenyt obeliskistaan kiinnittymään aidan nyöriin, mutta myrskytuulet irrottivat sen ja varret kääntyivät alaspäin. Täytynee käydä korjaamassa tilanne, tänään puuhailin ihan toisella puolella tonttia.
Kuvassa näkyy muuten taustalla tylppöorapihlajaa, joita istutin parikymmentä pensasaidaksi tuohon tien varteen. Nyt ensimmäiset alkavat olla minun mittaisiani, ihanaa. Aitaprojekti etenee.

Tänään raivasin kasvillisuutta pois talon seinustalta vanhan taloni takana, jossa pitäisi olla vain kiveystä. Syvensin pientä ojaa, jonne tarvitsen vielä salaojaputken. Tulin käyttäneeksi ainoan varastossani olevan putken pari viikkoa sitten toisaalla. Putken lisäksi ojaan tulee vielä kattotiilisilppua, hyvää uusiokäyttöä kattorempan jätteelle.
Muutama itsekseen tullut saniainen saa jäädä kiveykseen, ne ovat niin kauniita, että en henno niitä poistaa. Harvassa paikassa on tontillani näin hyvät olosuhteet saniaisille kuin talon pohjoispuolen varjossa. Meinaankin joskus siirtää saniaistarhan tuonne vesitynnyrin takana olevaan nurkkaan. Täällä viihtyy sammal.

Vanhan talon takana, kivipengermän päällä olevassa ryteikössä on tallella kolme horsman kukkaa! Piru on nimittäin syönyt myös hedelmätarhani kolme horsmaa, joita varta vasten varoin vetämästä viikatteella, kun niitin alueen pari viikkoa sitten.
Täällä tontin yläosassa on kaikki hieman huonolla hoidolla. Löysin reilu viikko sitten neljä pensasta, jotka ovat kuivuneet ja vasta yhteen niistä on tulossa uusia lehtiä. Voi olla, että ne kolme muuta ovat kuolleet kuivuuteen. Harmi, sillä niistäkin piti kasvaa riista-aidan naamiointipensaikkoa. Lisäksi riista-aita on paikoitellen liian matala, vain 170 cm, ja peurat hyppäävät siitä kevyesti yli. Siksikin aita tarvitsee vähintään parimetristä kasvillisuutta eteensä.

Koska illansuussa satoi kaatamalla pariinkin otteeseen, pääsin katsomaan, että talon takana oleva oja vetää. Ihanaa, että on tullut vettä!


Amurinviini – Vitis amurensis
Hajuherne – Lathyrus odoratus
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'
Maitohorsma – Chamaenerion angustifolium
Mantšuriankärhö – Clematis mandshurica
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Pihajasmike – Philadelphus coronarius
Purppuraheisiangervo – Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna

Ruusumaratooni

Tästä se lähti. Ajattelin, että en ole vielä kirjoittanut uuden ruusutarhan kuulumisista. Aloitin alueen perustamisen viime kesänä tämän valtavan orjanruusun ympärille. Oikealla näkyy yrttipenkki salvioineen, eli ruusutarha sijaitsee aivan kasvimaan vieressä.

En nyt ole enää varma, mistä ruusutarhan ajatus tuli. Ainakin siitä, että olen miettinyt tuon komean orjanruusun pääsevän paremmin edukseen, jos rakennan sille tukevan pergolan. Sitten viime kesänä näin niin ihanan kuvan ruotsalaislehdessä, kuvassa oli vaaleanpunainen (ehkä kirjava?) ruusu ja jasmike vieretysten. Ne piti tähän ainakin saada! Siirsin ruskopenkistä sinne aivan väärän värisen Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun tähän ruusutarhaan. Siirsin sen taakse muualla kituuttaneen kameliajasmikkeen, mutta sepä otti ja kuoli lopullisesti.

Niinpä hankin tilalle uuden, jossa oli nuput jo toukokuussa, kun avasin sen postipaketistaan. Ne tietysti paleltuivat, mutta ilo on suuri, kun puskan alaosaan puhkesi nyt kukat.
Huomasin lisäksi, että tonttini ylälaidan jasmikkeista yksi onkin kameliajasmike, luulin kaikkien olevan Tähtisilmää. Mutta se ei haittaa niin mitenkään, tätä ihanaa puskaa saisi olla vaikka viisikymmentä eikä tekisi tiukkaakaan!

Rosa Mundin mukana tuli ruskopenkistä unikon siemen, joka kukkii nyt – mikä hauska ylläri! Se on ystävältä saatu pehmeänpunainen ja ripsureunainen unikko, joka ei ole mitenkään liikaa siementänyt ruskopenkissä, taimia on tullut joka vuosi vain muutama. Jospa niitä tulisi tässä paremmin.

Ruusutarha on tehty yksinkertaisesti kääntämällä olemassa oleva heinikko, jota saa ensimmäisinä vuosina toistaa ahkerasti. Lisäksi saa kitkeä. Jätän lähes kaikki kitkentäjätteet maahan katteeksi.

Hankin ruusutarhaan viime vuonna ihanaakin ihanamman tarhasormustinkukan. Rakastan sen vanhan roosan väriä enkä tajua, miten minulla kesti näin monta vuotta hankkia se.
Tarhasormustinkukka on rohto- ja keltasormustinkukan risteymä eikä ole niin selvästi kaksivuotinen kuin rohtosormustinkukka, sillä keltasormustinkukka on perenna.

Aivan alueen yläosaan istutin syksyllä pari pionia, sillä ehdin kuin ehdinkin Lidlin pionihuumaan mukaan, tosin kävin aika monessa ennen kuin tärppäsi. Löytyi kaksi 'Wladyslawa' -kiinanpionia, joka on niin kaunis, että vaikka minulla on sitä jo, otin molemmat.

Toinen tuli jo nyt kukkaan ja ilo oli suuri, kun pioni oli juuri sitä lajiketta kuin pitikin.

Tältä näyttää 'Wladyslawa' eli lähes identtiseltä 'Bowl of Beautyn' kanssa. Sävy on hieman viileämmän vaaleanpunainen. Sitäkään ei huomaa, ellei laita molempien kukat vierekkäin.

Ruusutarhan alaosassa on puolestaan viime syksynä hankittu kotimainen 'Syke' -tarhakurtturuusu. Se on erityisen kauniskukkainen, kukat ovat löyhän pallomaisia. Saa nähdä, saammeko nähdä kukkia syksymmällä, ruusutarha oli hieman huonolla hoidolla alkukesän.
Keväällä hihkaisin innosta, kun Viherpeukaloiden valikoimasta löytyi kirjavalehtinen 'Thunder and Lightning' -etelänruusuruoho. Yksi Viherpeukaloiden hyvistä puolista on se, että perennoja myydään useamman kappaleen erissä, jolloin istutusalueeseen saadaan yhtenäisyyttä. Useimmiten kun tulee ostettua vain yksi sitä ja toinen tätä. Joskus välähtää taimikaupassa ja tajuan ostaa kaksi tai kolmekin samaa taimea. Mutta nämä ruusuruohot tulivat automaattisesti kolmen kappaleen paketissa, loistavaa. Ja kaikki ovat hyvin hengissä. Jännittää nähdä, tekevätkö nämä siementaimia ja jos, niin ovatko nekin kirjavalehtisiä.

Ison orjanruusun ympärillä ja toisella puolella riittää vielä raivattavaa. Ruusun alla on olo kuin majassa, tosin hyvin piikkisessä sellaisessa. Orjanruusun piikit kun ovat päästään käyrät, ne tekevät todella kipeästi reikiä nahkaan – ne oikein tarttuvat ja vetävät. Kuvassa näkyykin vähän varsien kokoa, vanhimmat ovat ranteenpaksuisia.
Häkissä on katsura, joka ei ole suostunut kasvamaan miltei lainkaan niinä kymmenenä vuotena, kun se on tuossa ollut. Ehkä jonakin vuonna. Sitä ei tule kasteltua lähes ikinä ja useimmiten havaitsen sen vasta sitten, kun se lurpottaa. Latvat ovat kuivuneet monta kertaa.
Orjanruusun lähellä kasvaa ihastuttava viime kesänä istutettu ranskanruusu 'Charles de Mills', jossa on jo pari nuppua – jännittävää!

Olisi ehkä viisasta lopettaa tähän, mutta nyt on niin paljon ruusu-uutisia, että ei pysty tai kohta on edessä vielä pidempi maratooni. Niinpä jatketaan. Mäntyjen alla metsäpuutarhassa on muutama Päivänpesän Katjan lähettämistä siemenistä kasvatettu punalehtiruusu. Nämä eivät vielä ole kukkineet. Istutin taimia myös tontin reunoille peura-aidan sisäpuolelle aitaa naamioimaan, mutta niitä en tietenkään ole kastellut senkään vertaa ja ne, joita olen heinikon seasta löytänyt, ovat yhä parikymmensenttisiä. Nämä ovat sen sijaan kasvaneet jo metrisiksi ja kukkia voi kenties odottaa jo ensi vuonna!
Väripari ruusujen edessä olevaan pallohopeakuuseen on harkittu, punalehtiruusulla on ihanasti samaa siniharmaata lehdissään.

Sitten pikainen koukkaus muotopuutarhaan. Siellä suuteloivat mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja portlandruusu 'Comte de Chambord', nykyiseltä nimeltään kai 'Madame Boll'.

Kreivi tai Madame on viimein alkanut toipua muutaman vuoden takaisesta siirrosta juuri kesän kuivimman kauden alla, jolloin se todella kärsi. Ikävää, mutta olin istuttanut sen liian lähelle karviaista ja liian kauas penkin takareunasta. Toistaiseksi se ei vielä ole yltämässä samaan kokoon, missä se oli juuri ennen siirtoa. Siirrossa napsahti iso juuri poikki ja ruusulla kuluu aikaa uuden kasvattamiseen.

Kedon laidalla, tien varressa ja edesmenneen rakennuksen kivijalan vierellä kasvaa vanha kirkonruusu. Se on tänä vuonna erityisen loistokas ja levinnyt hyvin, kun olen raivannut vaahteran ja saarnen vesat pois ja ruusu saa valoa.

Samaan tienvierustan penkkiin olen istuttanut valkokukkaisen 'White Grootendorst' -neilikkaruusun, mutta sen kukissa on yllättävän paljon vaaleanpunaisia läiskiä, ihastuttavaa: täydellinen väripari taustan kirkonruusulle.

Kirkonruusua kasvaa jopa syreenipuskan keskellä melko korkeissakin varsissa, mutta erityisen somia kukat ovat vanhan kivijalan vierellä ja vähän villissä heinikossa – vesoja on siellä täällä melko laajalla alalla. Kukat tuoksuvat aivan huumaavasti ihanalta ruusulta.

Lähes yhtä huumaavasti tuoksuu perinteinen apteekkarinruusu, mutta sanoisin, että kirkonruusu vie voiton. Apteekkarinruusu kukkii punaisen villin penkin etummaisena, takana punaisia pioneja ja tarhasarjaliljoja.

Käydäänkö lopuksi läpi Austin-ruusut? Tässä ihanaakin ihanampi Crown Princess Margareta nupun alkaessa avautua.

Avauduttuaan Margaretan oranssi kesyyntyy pehmeämmäksi.

Vielä yksi, anteeksi vain, tämä on liian ihana.

Vanhempi kukka alhaalla, uudempi ylempänä, hienoinen väriero näkyy. Toistaiseksi puska on pysynyt liiankin matalana, mutta tänä vuonna on kasvanut ensimmäinen lähes metrinen oksa, jossa on nuppuja.

Toinen oranssi Austin-ruusuni on Lady of Shalott, jonka kukan muoto on erilainen ja oranssissa on ripaus ruusunpunaista.

Tontin länsilaidalla kasvaa L. D. Braithwaite, joka on ollut liian punainen muualle ja siirsin sen tänne. Ruusuherukoiden vieressä se jatkaa mukavasti niiden toukokuussa aloittamaa punaista teemaa.

Rohanissa kukkivaan Winchester Cathedraliin avautuu yhä uusia kukkia. Ihan tummaan varjoliljaan (Lilium martagon var. cattaniae) odotellaan kukkia.

Neidonruusu 'Félicité Parmentier' availee täydellisiä kukkiaan siinä vieressä.

Nyt päästetään sinut, hyvä lukija, vetämään henkeä ja toipumaan maratoonin rasituksista. Palaamme ruusuihin vielä!


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis
Katsura – Cercidiphyllum japonicum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjoapteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi'
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tarhasormustinkukka – Digitalis × mertonensis

Hyödytön hyöty

Kylvimme kasvimaan Mustin kanssa suurella innolla ja tohinalla 7.5. kirsikkaluumun kukkiessa. Pavutkin, vaikka oli niin kylmää, mutta en jaksa sählätä monen eri kylvön kanssa. Samassa hötäkässä menivät esikasvatetut hajuherneetkin penkkeihin.

Noin viikon ajan muistin kastella, sitten tuota noin niin. Unohdin kokonaan viikkokausiksi koko kasvimaan.
Miksi aina käy näin.

Onneksi tähtäsin vähän ylemmäs, muuten kuvassa olisi vain multaa ja salaattiseoksen kuivia korppulehtiä. Kuin ihmeen kaupalla yksi papu iti eikä kuollut kylmään eikä kuivuuteen. Lisäksi korianterin itse siementämiin taimiin voi aina luottaa.

Ystävän tuoma mansikkakin viihtyy parsapenkissä, eikä sitä tänä vuonna ole peurakaan käynyt syömässä. Parsaa toki söin monta viikkoa hyvällä ruokahalulla, siitä saa aina satoa, vaikka ei kastelekaan.
Taimmaisessa betonirenkaassa on rehotus...

... Itsekseen kylväytyneisiin pioniunikoihin voi myös aina luottaa! Muu rehotus on ylivuotista maustekirveliä (lajike 'Vertissimo'), seassa on myös perunoita, jotka istutin jo huhtikuussa. Niitäkään ei ole vielä syöty, tosin luulen tuon rehotuksen olevan aika hyvä harhautus. Toisesta penkistä nimittäin on jokunen perunannaatti hävinnyt. Mutta suureksi ilokseni se on ollut tänä kesänä ainokainen peuravierailu kasvimaalleni, toistaiseksi.

Vanhaan sänkyyn tehdyssä penkissä on myös melko tyhjää. Pari kehäkukkaa on itänyt, ja esikasvatetuista 'di Chioggia' -sikureista toinen on yhä hengissä ja alkaa muodostaa lehtiin tunnusomaisia laikkuja.
'Rouge Grenobloise' -keräsalaatti on puolestaan suoriutunut hämmästyttävästi ilman vettä! Keväällä harmitti, kun en mistään löytänyt viime vuonna niin mainiosti satoa kuivuudessa tuottaneen 'Ovired' -roomansalaatin siemeniä, mutta nyt ei enää harmita.
Sain kasan daalian juurakoita enkä keksinyt niille muutakaan paikkaa kuin kaikki kasvimaan tyhjät ruudut, niinpä daalian nousevia versoja näkyy nyt siellä täällä.

Yksi taimi 'Magentaspreen' -jättisavikkaa on myös selvinnyt kuivuudesta juuri ja juuri. Harmi, olisi ollut ihan kiinnostavaa saada näistä enemmänkin satoa. Onneksi sentään on tämä yksi jäljellä, yritän nyt pitää sen hengissä.

Olen aiemminkin maininnut olevani hyödytön hyötyviljelijä. Ajatukset vain ovat aina muualla paitsi kasvimaalla (no ovat ne sielläkin useammin kuin vaikkapa kirjanpidossa).

Niinpä: onneksi on monivuotiset! Parsan lisäksi yrtit, jotka voivat paksusti. Salvia ja timjami ovat yhtä aikaa kukkiessaan aikamoinen näky.

Niiden hirsi-kohopenkki lahoaa kohta lopullisesti, mutta se ei paljon yrttien menoa lannista. En ole varma, miten saan nuo järkevästi kaivettua ylös ja istutettua uuteen penkkiin, kun sellaisen aikanaan teen. Mielessä on myös käynyt rakentaa näiden ympärille jotenkin uusi penkki, jotta ei tarvitsisi siirtää. Puskilla on meinaan kokoa.

Tavalliset sipulit ja valkosipulit eivät minulla kasva kokoa vuodesta toiseen lainkaan, mutta olen todella tyytyväinen ystävän aikanaan antamaan pillisipuliin. Siitä saa herkullisia sipulinversoja jo varhaiskeväästä alkaen.

Kasvimaan vieressä on kaksi karhunvattua tai jotakin sinne päin.

Hämmästyin, kun toinen niistä, 'Loch Ness', on tehnyt monta kukkaa. Kasvi on vasta tosi pieni vielä!
Ihanaa, rrrrrakastan karhunvattuja (ja sentapaisia). Hyvä, Nessie!

Mutta ihan lopuksi on hehkutettava hyödyttömän hyötyviljelijän pelastusta. Esikasvattamani hajuherneet ovat, vastoin kaikkia järjen ääniä, kasvaneet ja aloittaneet kukinnan. Niin täällä kasvimaalla kuin muotopuutarhassakin. Vaikka en kastellut niitäkään viikkokausiin. Sen sijaan suorakylvetyt, joiden luulisi selviävän paremmin, ovat kaikki kuolleet yhtä lukuun ottamatta.

Keräsin viime vuonna siemeniä ihanimmista tietämistäni lajikkeista, joita ovat 'Wiltshire Ripple' ja Chiltern Seedsin Mulberry mix (jossa on kolmea eri väriä valkoisesta mulperinviolettiin). Koska koronan takia pystyin kerrankin olemaan pitkän kevätajan keskeytyksettä kotona, päätin esikasvattaa. Esikasvatettavia lajeja ei vain juurikaan ollut, niinpä otin siemenpusseista sitä sun tätä, muun muassa hajuherneitä.
Suureksi ilokseni Wiltshire + Mulberry -seoksesta kaikki kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin toivoinkin. Tämä vaaleanpunainen tummemmilla läiskillä erilainen kuin viimevuotiset, mutta muuten väritys noudattaa juuri emotaimien ihanaa sävykimaraa.

Tässä on juuri niitä kaikkein ihanimpia: nuo Wiltshire-viininpuna-valkoiset ja yksi iiiihana tumma violettisävyinen ja sitten vielä jokunen täysin valkoinen.

Pioniunikot ovat kaikeksi onneksi löytäneet tiensä tähänkin kasvimaapenkkiin, ja viimevuotiset kamomillasauniot ovat kylväytyneet hyvin itse, ja sitten on nuo siunatut hajuherneet. Muuten tässä ei paljon mitään olisi, ja nyt on aika paljonkin.

Loppuun täytyy kuitenkin huomauttaa, että jos raparperi retkottaakin, koska en ole kerännyt siitä tänä vuonna varttakaan (vaikka ostin ystävän kannustamana vaniljakastikkeen, mutta jouduin toteamaan, että vaniljakastike jääkaapissa ei edesauta raparperipiirakan muodostumista), niin yhdestä keittiöhommasta en yleensä luista. Se on seljankukkamehun teko, se on liian hyvää!
Tänä vuonna kukkia on niin runsaasti, että niistä riittää vielä toiseenkin satsiin.

Huithapeli kasvimaalla on hieman huithapeli muutenkin. Merkkipäivätkin tahtovat unohtua. Huomasin edellistä postausta tehdessäni, että sitä edellinen oli ollut 2222. postaukseni, aika hauska numero. Unohdin sitten sen mainita, joten juhlistetaan nyt 2224:ttä postaustani. Kiva, kun olette pysyneet lukijoina!


Hajuherne – Lathyrus odoratus
Jättisavikka – Chenopodium giganteum
Kamomillasaunio – Matricaria chamomilla
Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä
Keräsalaatti – Lactuca sativa Capitata-Ryhmä
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Maustekirveli – Anthriscus cerefolium
Mustaselja – Sambucus nigra
Pillisipuli – Allium fistulosum
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Salvia – Salvia officinalis
Sikuri – Cichorium intybus
Timjami – Thymus vulgaris