Thursday, 17 April 2014

Pääsiäiskissa

Hyvistä aikeista huolimatta en ole saanut aikaan yhtään pääsiäiskoristelua tai edes ostanut pääsiäiskukkaa, vaikka minulla olisi valmiina parikin astiaa niitä varten. Mutta ei se mitään, onneksi on muhkean talvi- eikun pääsiäisturkin kasvattanut pääsiäiskolli!

Ransu the Magnificently fluffy Easter Bunny Cat wishes everyone a very happy Easter!

Mehukkaita myyrä- ja mämmihetkiä!

Ja löytyyhän se pääsiäiskukkakin, kun menee pihalle, ei niitä sisällä kaivata. Tämä on etelänkevätesikko.
Iloista pääsiäistä!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Monday, 14 April 2014

Se on täällä tänään

Ensimmäinen satsi kirjaani oli ilmestynyt Norrskatan rannan postilootaan ilmeisesti perjantaina, kun sain sen mukaani ohikulkiessani eilen. Vein ensimmäiset tilatut kirjat postiin äsken!

Tältä se nyt näyttää livenä.

My new book is here!

Taitto on raikas, ilmava ja kivasti retro palloineen ja fontteineen. Olen erittäin tyytyväinen taittajan työhön! Kukin sipuli- ja mukulakasvilaji on esitelty omana lukunaan.

Kirjassa on lisäksi ohjeita siitä, minkälaisille kasvupaikoille mitäkin sipuli- ja mukulakasvia kannattaa istuttaa, ja miten. Muutama istutussuunnitelma on myös, kun ystävä siihen oikein patisti asiaa empiessäni... (Kiitos tsempistä P ♥)
Ohjeita ostamiseen, säilyttämiseen, talvettamiseen ja lisäämiseen on tietysti myös, eihän ilman niitä voi kasveista puhua.

Kirjan lopussa on yllätys: aukeamallinen nousevien versojen kuvia. Siinä on vähän opastusta oman pihan piippojen tunnistukseen.
Tiedätkö, mitä tässä kuvassa on?

Nehän ovat bokharankurjenmiekan versot! Ne on helppo tunnistaa, kun kasvilla on nuo kahteen suuntaan viuhkamaiset lehdet heti maasta noustessaan. Kaikkien lajien kuvat eivät valitettavasti millään mahtuneet mukaan kirjaan, tämä on yksi poisjääneistä. Bokharankurjenmiekan versot ovat tällä hetkellä ylemmän kuvan asteella, kasvi kukkii muutaman viikon päästä.

Kirjajuhlan kunniaksi pari tähtitulppaania kukkii parhaillaan.
Iloista ja kukikasta kevättä kaikille!

Kirjan omistuskirjoituksella voit tilata nettikaupastani täältä.

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Sunday, 13 April 2014

Sinivuokkopäivä

Ensimmäinen valkoinen sinivuokko on avautunut! Sain kaksi kappaletta tätä hurmaavaa kasvia puutarhaystävältä viime keväänä, ja eilen hän kävi tervehtimässä ja tuomassa Hanna Tuurin kirjan. Hän oli ajatellut minua nähdessään kirjan alessa. Miten sydäntälämmittävää, ja nyt pääsen paikkaamaan aukon sivistyksessä, kun en ole lukenut Tuurilta muuta kuin kolumneja, vaikka olen halunnut tutustua hänen kirjoihinsa.
Puutarhaystävät ovat parhaita!

Yesterday, a sunny day was completed to perfection by the opening of the first white Hepatica nobilis flower.

Erityiset sinivuokot kasvavat muotopuutarhan varjoisimmassa ja silti kuivassa penkissä, sillä sinivuokko sietää hyvinkin kuivaa maata, mutta ei kilpailua. Sitä ei siis voi laittaa jonnekin villiin paikkaan heinikon sekaan, tai voi, mutta ei kannata.
Sinivuokon kaverina muotopuutarhassa kukkivat lukemattomat vaaleanpunaiset pikkusinililjat, jotka haalistuvat lähes valkoisiksi avauduttuaan. Eivätkö ole suloisia, kuin tähtisadetta.

Valkokukkainen on luonnonkasviamme lehtosinivuokkoa, mutta tämä unkarinsinivuokko on eteläisempi laji ja tämä sen jalostettu lajike 'Blue Eyes'. Tämäkin on todella hurmaava! Pidän tästä vaaleansinisesta sävystä todella.
Sinivuokkoja on saatava lisää, nämä ovat niin ihastuttavan aikaisia. Valkovuokoista ei näy pihallani vielä mitään, keltavuokot ovat sen sijaan yllättäneet, ne ovat jo pienen pienellä nupulla!

Siivoilin eilen huussin takana olevaa kevätesikkoniittyä. Yritän hieman hillitä heinikkoa ja koiranputkikkoa ja auttaa esikkoja saamaan jalansijaa siementaimilleen. Löysin samalla muutaman tarhajouluruusun siementaimen! Ne eivät ole kukintaiässä vielä moneen vuoteen. Paikassa kasvaa tämä tumma marjapuuronpunainen ...

... limenvihreä ...

... sekä mustanpuhuva. Näihin(kään) ei millään kyllästy, joten pahoin pelkään, että joudutte katsomaan vielä muutamat kuvat näistä kukkien avautuessa.
Iloista palmusunnuntaita!

Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Saturday, 12 April 2014

Pieni kevätkatsaus

Olen jo jonkin aikaa ajatellut katsoa vuosien takaisista kuvista, millaista on tänä päivänä ollut eri vuosina. Ihan samalta päivältä ei aina ole kuvaa, mutta näistä suunnilleen samana päivänä otetuistakin näkee jotakin. Huhtikuussa on aina puutarhamessuja ja usein olen ollut poissa kotoa useitakin viikkoja putkeen. Enkä ole ottanut kuvia samoista kohdista, joten loput täytyy nyt vain kuvitella.
Vuonna 2007 oli huhtikuun puolivälin paikkeilla ihan samanlaista kuin nytkin. Pikkukäenrieskat kukkivat, niin myös nyt – sekä siinä olohuoneen ruukussa että ulkona, yhtä aikaa!

Here are some images of different years around the same time. It is interesting to see how variable the spring weather is.

2007 oli Mustin ja Viljon ensimmäinen kevät, ja minun ensimmäinen kevääni täällä. Kuva on toukokuulta, kun voikukat jo kukkivat.

Lauhan talven 2008 jälkeen kevät oli suunnilleen samoissa lukemissa kuin nytkin. Posliinihyasintti tässä aloittelee kukintaa 7.4.2008. Tänä vuonna ne taisivat aloittaa kukinnan ihan samaan aikaan.

Metsätyräkki 'Chameleon' oli puhjennut lehteen ja narsissit olivat nupulla, ihan niin kuin nytkin.

Tuolloin kultainen hassu rakas Viljo oli vielä kuvioissa ♥ Jos Ransu on seurallinen, oli Viljo sitä potenssiin kaksi!

Huhtikuussa 2009 oli horisontti vinossa... ja jäät lähes lähteneet 5.4.

Ja Ransuli Karvapehva oli puolivuotias untuvapallero.

Vuonna 2010 kevät oli hieman myöhemmässä. 6.4. metsätyräkin versot olivat vasta nousussa, tänä vuonna sinä päivänä sen lehdet olivat jo puhjenneet.

Tontti näytti tuolloin kovin ruskealta vielä, ja luntakin oli paikoitellen. Ransu oli langanlaiha puolitoistavuotias teini.

Kevät 2011 eteni tuskastuttavan hitaasti. Meri oli vielä ihan jäässä 6.4.

Seuraavanakin vuonna oli pitkä talvi. 4.4.2012 olivat pikkusinililjat vasta versomassa. Mutta hetkinen, tänä vuonnahan ne ovat ihan samassa tahdissa – löysin näiden versot vasta 6.4.!

Kauhukeväänä 2013 oli puutarhassa vielä näin paljon lunta huhtikuun 5. päivänä. Vaikka täällähän sitä oli vähän verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun. Ripustin riippumaton kostoksi luonnonvoimille, lampaantaljan päällä ja tuplasängyn topattuun päiväpeittoon kääryleeksi kietoutuneena siinä tarkeni hetken. Maata ei voinut unelmoidakaan kaivavansa, tai tekevänsä paljon muutakaan hyödyllistä.

Tänä vuonna – aah, tänä kevätihmisen siunattuna vuonna – kukkivat isokevättähdet 11.4. Kultasahramit ja talventähdet ovat jo lakastumaan päin.

Suikeroesikossa on jo useita kukkia. Olen aiempina vuosina mainostanut tätä julianesikkona, koska sellaisena tämän ostin, mutta sain vastikään tietää, että näissä on usein sekaannuksia ja että tämä on todellakin suikeroesikko.

Musti-isäntäpantteri, joka seuraavaksi täyttää kahdeksan vuotta, tarkastelee valtakuntaansa sateessakin.
Aurinkoista viikonloppua!

Isokevättähti – Scilla luciliae
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Talventähti – Eranthis

Thursday, 10 April 2014

Sininen hetki

Uusia sinivuokkoja on nousussa. Olin lähes unohtanut, että vuokko-esikkopuutarhassakin kasvaa sinivuokko! Tämä on saanut niskaansa keväisen annoksen kompostimultaa, ja sitä näyttää olevan vähän tukassakin.

There are two native Hepaticas in my garden. They are so sweet and hairy.

Mustin puutarhaan on ilmestynyt pari sinistä isokevättähteä. Siirsin nämä viime kesänä aiempaa parempaan paikkaan kun olivat niin varjossa, mutta en enää muistanut minne. Nyt selvisi!
Talventähdet ovat kukintansa lopulla, mutta kultasahramit 'Cream Beauty' ovat vielä vedossa.

Siirrytään takaisin vuokko-esikkopuutarhaan. Sen reunamilla kasvavaan kultaherukkaan ovat puhkeamassa lehdet. Samoin on kaikkien herukoiden laita. Taikinamarjoissa ja etenkin lamoherukoissa onkin jo pienet avautuneet lehdet.

Lehtoakileijoissa on jo suuret lehtiruusukkeet. Kivimuurin suojissa kasvaa erityinen akileija, ja tästä näystä olen erittäin iloinen! Tämä on sysiakileija. Sekin on selvinnyt talvesta! Hurmaava periskooppi tämä.
Sysiakileija ei varmaankaan ole erityisen herkkä tai talvenarka, mutta kasvien jälleennäkeminen vain tuottaa niin suunnatonta riemua näin keväisin. Istutin tämän vasta viime vuonna, ja uusista kasveista ei koskaan tiedä. Kun ei niistä vanhoistakaan voi olla varma!

Vuokko-esikkopuutarhan puolivarjossa kasvavat pikkusinililjat ovat viimein avanneet kukkansa. Näissä on hieno sinisävy. Vaikka pidän idänsinililjasta, pidän erityisesti tästäkin. Tällainen viileä ja kalvakka sininen oikein hohtaa iltavalossa.
Ransu esittelee, huomasitko?

Pehmoista illanjatkoa!

Isokevättähti – Scilla luciliae
Lamoherukka – Ribes glandulosum
Kultaherukka – Ribes aureum
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Taikinamarja – Ribes alpinum
Talventähti – Eranthis

Wednesday, 9 April 2014

Huhtikuun kalenteripoika

Kuka on taas tuonut roskia sänkyyn? Valkoinen hieno pussilakana on täynnä kuraisia tassunjälkiä, jotka ovat epäilyttävän kookkaita.
Ja kuka taas kynsii sohvaa, ja repii tapettia oven pielestä?
Kuka kiipeää alumiinitikkaita pitkin liukkaalle peltikatolle, vaikka mamma on sata kertaa kieltänyt?
Entä kuka härnää isoveljeä ja kerjää verta nenästään? Kuka meni taas tänäänkin tekemään tuttavuutta kylille tulleeseen Vippe-kolliin, vaikka sekin tietää varmaa turpiin saamista?
Kuka, kukakohan?

Sehän on Ransu, aina yhtä aktiivinen veijari, joka ei kyllästy härnäämään. Joka aamu se puree mammaa nenästä, ja usein iltaisinkin. Ja myös siinä välissä. Tänään, kun istahdin töiden lomassa puutarhatuoliin, tuli Ransu avuliaasti puremaan nenästä ja asettui sitten syliini ja kehräsi kovaäänisesti. Vaikka ei se muulloin sylissä viihdy, mutta silloin se on paikallaan, kun mamma on juuri aikeissa nousta jatkamaan hommia.

Ransu ei ole ainoa, joka tuo rapaa sisälle. Syyllistyn siihen itsekin. Ja entäs Musti, itse isäntäpantteri! Se tulee sisään ja asettuu keittiön pöydälle puhdistautumaan. Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo pöytää.

Mustista on lisäksi irronnut todella paljon karvaa. Isäntä riisuu pitkät kalsarit, on kevät!

Niin, on kevät. Se yksi 'Katharine Hodgkin', jonka suojasin kuvulla, ehti kukkaan, jonka ikuistin ennen kuin se lopulta syötiin, kun piti jo suojata muuta. Takana näkyy kaveri, jonka nupun kärjestä on rouskaistu pala, mutta sekin avautui sulokkaasti. Nämä ohuet terälehdet ovat niin söpöt avautuessaan, kun ne ovat vielä vähän rytyssä!

Kevään tunnistaa siitäkin, että pyörä on otettu esiin! Tai olisi tämän voinut ottaa jo kuukausi sitten, ei vain ole tullut otettua. Tämäkin on ihanan sininen, kuten kurjenmiekka, ja ...

... Ta-daa! Ensimmäiset sinivuokot ovat auki pihallani! Lisäksi kuulin Brändöstä tästä nurkan takaa, että sielläkin oli noteerattu kevään ensimmäiset sinivuokot. Tänään on selvästi saariston virallinen sinivuokkopäivä.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on pian kirimässä lehtosinivuokkojen rinnalle.

Takaisin kuukauden kalenteripoikaan. Sekin on sininen, vaikka tässä iltavalossa näyttääkin ihan hassun väriseltä. Ransu on sinitabby. Ja ihan viattoman näköinen, varmasti syytön mihinkään rapaan. Ja vaikka olisikin syyllinen, niin pieni annos mikrobeja sängyssä lisää varmasti mamman vastustuskykyä, eikö niin? Ilmankos olen tuskin koskaan kipeänä!

Aamuisin Ransu on yhtä ihana ja kamala, kun se on niin pehmeä ja toisaalta yrittää niin sinnikkäästi purra minua hereille. Tänäänkin se oli kietoutunut pääni ympärille kuin pehmein karvalakki, ja unettavan lämmin se olikin – paitsi se tappajahai-puoli, joka yritti jatkuvasti käydä nenäni kimppuun.
Kalenteripoika lähettää pehmeät puskut ja kipakat nenänpuraisut kaikille ihanille kissatädeille!

April calendar boy is Ransu, who sees to it that I have enough soil and other earthly debris even in my bed.

Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Unkarinsinivuokko – H. transsilvanica

Tuesday, 8 April 2014

Sisäkukkaa ja päärynää

Tänä talvena munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' on kukkinut koko talven. Edes yleensä kovin ahkera mårbacka 'Prins Nikolai' ei ole nyt kyennyt samaan. Nyt prinssissä ei ole yhtään kukkaa, mutta tässä vadelmaviettelyksessä on ihan tuore kukkaterttu, jossa on monta nuppua. Nyt se on saanut kaverikseen tuoksupelargonin pienet valkoiset kukat.

(Toim. huom. Ripple ei tarkoita viettelystä vaan väreilyä, mutta raspberry ripple -tyyppistä nimeä käytetään jäätelöannoksista ja muista herkuista)

Tämä on aika hauskaa. Lukinliljan viereltä nousee pieniä kasveja, joiden mietin olevan ehkä sen siementaimia. Nehän alkoivat kukkia ja paljastuivat pikkukäenrieskoiksi! Olen ottanut mullan ruukkuun pihalta ja täällä kasvaa käenrieskaa kaikkialla. Nyt myös huonekasvina!

Tämäkin on aika hauska juttu. Unna ja Ella lanseerasivat aikoinaan päärynäkäsitteen, siis siitä, että kissa on päärynänmuotoinen. Unna Tuutikki on itseoikeutetusti päärynätuutti.
Koska Ransukin on selvästi päärynä, olen tässä vuosien aikana miettinyt, mikähän päärynä Ransu olisi. Koska Ransu ei ole Ransu Tuutikki, ei Ransu voi olla päärynätuutti Unnan lailla, vaikka haluaisikin. Unna on mahdottoman söpö kissatyttö.
Vastaus oli ilmiselvä, se on ollut nenäni edessä koko ajan. Ja nyt selviää, miten hidasjärkinen oikein olen. Ransuhan on päärynäpehmis!
Jäätelölinjalla ollaan täälläkin.

Viime aikoina olen yrittänyt opetella tunnistamaan uusia lintuja cd:ltä. Se on pistänyt päärynäpehmikseen vauhtia.
Missä ne ovat?
Tutkittuaan kaikki huoneet Ransu ryhtyi katsomaan ikkunoista, jos ne olisivat ulkona.

Kun selvisi että lirputus tulee äänitoosasta, Ransu asettui nautiskelemaan luonnon äänistä sohvalleen.
Ilmeen muikeudesta päätellen äänimaailma on mehukasta.

Tänään hihittelin kottaraiselle, joka liverteli ja naksutteli tv-antennin ylimmällä orrella. Kylläpä sillä on hassu ja monipuolinen laulu! Tämä on kuulemma reviirilaulua. Saunasta tullessani huomasinkin, että kottarainen vilahti ulos saunan päädyn pöntöstä. Jospa se taas pitkästä aikaa kelpaisi kottaraisille! Elämme jännittäviä aikoja.

Lukinlilja – Hymenocallis
Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Märbackapelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans