Tuesday, 27 January 2015

Suojaan talvelta

Ei kevät vielä tullutkaan lounaissaaristoon. Tuli lunta. Suojasin 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekat kanaverkoilla, jotta niitä ei syödä. Olisi kivaa saada nähdä niiden aikaiset kukat tänä vuonna! Verkkojen edessä on tähkälaventeli, se talvehtii aina hyvin ja on jo tehnyt monta siementaintakin. Paikka on toivottoman kuiva ja paahteinen kesällä, mutta laventelille olosuhteet ovat juuri sopivat. Laventelimatto peittäisi maan tuossa hyvin, kun moni muu ei siinä pärjää. Maa on edelleen aika paljas, vaikka kukkapenkin perustamisesta on monta vuotta.
Tosiaan, maa... tuolla lumen alla. Ihana multa!

Lumen myötä värit häviävät, ja se harmittaa. Kaikki kauniit vihreän ja ruskean sävyt katoavat ja valkoiset ja harmaat tulevat tilalle. Näköaisti ei saa riittävästi ravintoa, silmät tylsistyvät. Kun lumi tässä välillä suli ja sai ihailla vihreää nurmea ja ruskeita oksia, jotka aurinko kuparoi, tuntui se silmissä ehkä samalta kuin pavlova suussa – taivaalliselta!
Vihreät puksipuut ovat ihanat talvella, vaikka tässäkin ne ovat lähes lumen peitossa.

Tämä kuva on tasan vuoden takaa, mutta meri on yhtä avoin nytkin. Toivon, ettei se jäädykään, niin se alkaa heti lämmetä kevätauringon säteistä ja vaikuttaa osaltaan kevään aikaiseen saapumiseen.

Tämäkin kuva on tasan vuoden takaa. Ransu on järkyttynyt lumen määrästä ja mennyt koppiin suojaan.
Tule kevät pian!

Puksipuu – Buxus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Thursday, 22 January 2015

Ruokaa ja lepoa

Flunssa talttui, kun aloin viimein levätä riittävästi. Otin mallia Mustista ja Ransusta.

I had a little flu that finally passed when I understood I must follow Musti's and Ransu's example.

Eilen olin jo ihan terve ja sain tehtyä kaikenlaista tärkeää pihalla, illalla viimein myös kirjanpitoasiat tulivat kuntoon. Tänään onkin sitten vähemmän innostava keli, lunta tulee taivaan täydeltä! Maailma on taas muuttunut valkoiseksi. Olemme vähän harmissamme Ransun kanssa. Ransu ei ole astunut ulos tassullakaan, enkä minäkään.

Onneksi on Musti, joka nauttii. Se juoksee sisään ja ulos ja haluaisi, että menisimme kaikki lumeen peuhaamaan. Välillä keskitytään tipu-teeveen lähetyksiin ikkunalla.

Viime päivinä on käynyt kylmä itäviima. Keittiön hella ja olohuoneen Porinmatti ovat olleet ahkerassa käytössä. Samalla niillä valmistuu ruokakin, mitäpä sitä turhaa sähköhellaa päälle napsauttamaan, kun hellalevyt ovat jo valmiiksi kuumina. Myös Porinmatissa on keittolevy, joten ruokaa valmistuu myös olohuoneen puolella.
Tässä tekeytyy ruoka, joka onnistuu minulta: englantilainen aamiainen. Herkkusieniä pannulla, kananmunat lisätään vähän myöhemmin, ja tomaatinpuolikkaat. Tällä kertaa käytin ruokaan meetvurstin jämät, joten lisäsin nekin viimeisten joukossa, pekoni laitettaisiin tietysti ensimmäisenä pannulle. Pienessä kattilassa on papuja tomaattikastikkeessa, ne kaipaavat kyytipojakseen vielä paahdetun leipäviipaleen ja ateria on valmis! Hyvällä teellä ryyditettynä, tietenkin. Englannissa asuneena en voi kuvitella syöväni tätä ateriaa minkään muun juoman kanssa.

Kipeänä en paljoa kokkaillut, mutta valkosipulia kului. Paraisten kaupasta löytyi savustettuja valkosipuleita, jotka tuoksuvat taivaallisilta, maussa aromia ei juuri huomaa. Hyvä flunssaruoka on toisen entisen kotipaikkani Katalonian peruslisuke pa amb tomàquet; tomaattileipä. Leivän kuuluisi tietysti olla maalaislimppua. Paahdetun leipäviipaleen (leivän täytyy olla eilistä, ihan tuore ei käy) päälle hangataan valkosipulin kynttä, jos halutaan enemmän valkosipulia, voi sitä pusertaa, kuten minä tässä tein. Sitten otetaan suuri, mehukas, kypsä tomaatti ja hangataan sen puolikkaalla leipäviipaletta, kunnes se on punainen. Tässä oli haaste nro 2: minulla oli vain kirsikkatomaatteja ja nekin kovia.
Lopuksi leivän päälle lorautetaan oliiviöljyä ja ripotellaan merisuolaa. Kuva ei todellakaan vastaa sitä todellisuutta, mitä Kataloniassa saa eteensä, mutta tämä on talvisen Suomen tomaattitilanne, ja leipäkin oli joku mikälie muovipussisämpylä.
Toinen flunssaherkkuni on avokadoleipä, jossa on muuten samat raaka-aineet, mutta tomaatin sijaan, tai sen lisäksi, leivän päälle lusikoidaan isoja klönttejä kypsää avokadoa.

Ransu näyttää, mitä aterian päälle voi tehdä. Suvikummun Marjan blogiarvonnasta aikoinaan voittamani valkoiset pitsivillasukat toimivat unisukkina sekä minulla että Ransulla.
Makoisia talvipäiviä kevättä odotellessa!

Tuesday, 20 January 2015

Muratti, syklaami ja murattisyklaami

Pihallani kasvava muratti pitää tällaisesta talvesta. Siinä on uusia versonkärkiä ja uusia lehtiä. Se pärjää vain maanpeitekasvina, puuhun kiivenneet versot paleltuvat, jos tulee kova pakkanen ja jos niiden peitteenä ei ole lunta. Nythän lunta ei ole kuin nimeksi, joten jos tulee kova pakkanen, kasvin kaikki maanpäälliset osat paleltuvat. Onneksi kovia pakkasia ei ole tänne päin luvassa.
Muratti on pärjännyt pihalleni istutettuna jo kahdeksan vuotta. En ole talvisuojannut sitä kertaakaan. Tässä on ollut lauhoja, lähes lumettomia talvia ja kovia pakkastalvia, välillä ovat pakkaset tulleet ennen lunta, joten kyllä tämä aika hyvin olosuhteita kestää. Ei tosin kasva lainkaan sellaista tahtia kuin etelämpänä.

Today we have very little snow and very little frost.

Murattisyklaamikin näyttää reippaalta, se ei tosin kukkinut lainkaan viime syksynä. Tämän kanssa on enemmän arpapeliä, selviääkö talvesta vai ei. Joskus murattisyklaamit selviävät, joskus eivät.
Tämän uusimman murattisyklaamin istutin muotopuutarhaan, varmaankin toissa syksynä tai sitä edellisenä keväänä. Viime talvesta se siis selvisi.

Ransu esittelee päivän lumitilannetta. Eilen tuli vähän rakeita, tänään hitunen lunta.

Yksi balkaninsyklaami talvehtii keittiössäni. Näitä tuli samassa paketissa kolme, joten istutin syksyllä puutarhaan kaksi. Tässä on toinen niistä toissapäivänä, jolloin lunta ei ollut. Joidenkin lähteiden mukaan näiden pitäisi olla murattisyklaameja talvenkestävämpiä. Asia on nyt siis kokeilussa. Ainakin näiden luulisi kukkivan varmemmin, sillä nämä ovat kevätkukkijoita. Syksyllä kukkivien lajien kanssa on hankalampaa, sillä ne eivät ehkä ennätä kukkaan ennen talven tuloa.

Hyvin tässä talvessa näyttää viihtyvän muutama muukin kasvi, kuten purppuraorvokki.

Kasasin haisujouluruusun ympärille vaahteranrisuja syksyllä, jotta sitä ei syötäisi. Keko näyttää toimineen, lisäksi jouluruusu on oikein terhakkana.

Raakkilasta saatu kirjavalehtinen talvio karviaispuskan katveessa. Ihana talvivihanta kasvi!

Sitten myyräasioihin. En valitettavasti ennättänyt ikuistaa Mustin komeaa loikkaa tienposken ojan yli, se oli ainakin puolitoistametrinen ja kaari oli korkea. Isku osui suoraan maaliin, seuraavassa hetkessä Musti paineli kohti kotipihaa myyrä hampaissaan.

Päivän myyräpaisti.

Ransu jäi taas vaille myyrää, mutta se johtui siitä, että se keskittyi seuranpitoon.

Lopuksi vielä kerran: saunan nurkalla kukkiva etelänkevätesikko. Eikä ehkä ole viimeinen kuva siitä.
Toiveikasta uutta viikkoa, koko ajan kohti kevättä!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Etelänkevätesikko – Primula elatior
Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Muratti – Hedera helix
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Talvio – Vinca

Sunday, 18 January 2015

Myyräpaisti

Tsemppiä Pepsille ja Maxille, jotka ei pääse käsiksi myyriin lumen takia! Mäkin jäin tänään ilman myyrää.

Me ulkoiltiin tänään kaikki kolme ja Musti oli tikkana, kuten aina.

Sitten me mamman kanssa käännettiin selkämme, seuraavassa hetkessä oli Musti rouskuttamassa myyrää. Siis häh. Putosko se taivaasta?

Pakko mennä lähemmäs.

(Grrr...)

Näyttäsit nyt!

Ei se näyttänyt. Paitsi mamma sai mennä katsomaan. Hö.

(Rouskis, rouskis.)

Sitten mä asetuin vaanimaan Mustia. Ja hyökkäsinkin!

Otettiin pieni painimatsi tiellä.

Sitten Mustin piti äijäillä ja merkata pihan nurkkapuska. Mä kyttäsin sitä.

Sellasta täällä tänään. 
Terkuin
RANSU

Saturday, 17 January 2015

Lisää keväistä hehkutusta

Näky viimeöisen sateen jälkeen on tämä. Ja kun tuulikin on viimein vähän tyyntynyt, on olo huikea. Paitsi edelleen vähän flunssainen, mutta kyllä tämä menee lepäämällä ohi. Ja oman pihan minttuteellä runsaalla hunajanokareella höystettynä. Valkosipuliakaan ei sovi unohtaa. Kaikki nämä keinot toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niiden tehoon uskoo!
Eipä enää parane kokeilla potkukelkkailua tuossa kylätiellä...

These were the views from my kitchen windows today. In the middle of January. For someone who loves spring such as me, this feels like having drawn the winning ticket! 

Keittiön toisen ikkunan näkymässä ei ole lunta senkään vertaa. Valosarjat ovat edelleen puissa, mutta en viitsinyt lähteä niitä kuumeisena poistamaan, ehtiihän nuo, vaikka huomenna.
Kuva on otettu vasta lähes neljältä ja silti oli näin valoisaa. Pitenevä päivä on ihana asia! Ja tämä todistaa taas sen, ettei lumi mitään valaise. Vaikka lunta ei ole yhtään, on päivä jo tunnin pitempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan, hei!

Sekin on mahtavaa, että pystyy tekemään kaikenlaista. Pihalla oli pakko tietenkin käydä, vaikka en mihinkään varsinaiseen puuhaan vielä ryhtynytkään. Istutin kaupasta ostetun rosmariinin oikeaan ruukkuun, multaa sai pihalta, kun otti istutuslapion käteen ja kaivoi kosteaa maata. Tammikuussa, jee!

Rosmariini nököttää nyt nätisti pelargonien lomassa, toivottavasti viihtyy.

Olen vähän lapsellinen, kun en malta lopettaa joulukoristelua. Otin punaiset pallot pois pasuunasta ja laitoin tilalle ruskeat tammenterhot, ehkä kauneimmat ikinä näkemäni joulukoristeet. Säälihän näitä olisi vielä piilottaa, etenkin, kun sain nämä vasta laitettua esiin.

Sisällä talvehtiva balkaninsyklaamikaan ei etene nopeasti. Kukkanuput ovat pysytelleet asemissa jo kuukauden. Ehkä pitenevä päivä houkuttaa ne kukkaan aikanaan. Nyt, kun lumi on sulanut, tarkastin ulkoilevat syklaamit. Niissä ei ole näin montaa nuppua eivätkä ne ole tämän vertaa auki, mutta hengissä vaikuttavat olevan.

Tein ulkona myös tällaisen löydön: vuoden ensimmäiset lumikellon versot! Olisipa hauskaa nähdä nämä pian kukassa. Lumikellohan on varsin nopea kukkimaan maasta noustuaan, jos sää vain on suotuisa.

Musti oli tyytyväinen, kun tulin vähäksi aikaa seuraksi pihalle, mutta sillä oli niin kiire, että en saanut tarkkaa kuvaa.

Mitä lie pantteri miettii.
Tai ehkä tiedänkin, Musti tuli sisälle jonkin ajan kuluttua myyrä hampaissaan.
Ruokahan sillä oli mielessä.

Rauhallista viikonlopun jatkoa ja syökäähän hyvin!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Lumikello – Galanthus
Pasuuna – Brugmansia
Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Friday, 16 January 2015

Pihakierros muuttuneella pihalla

Tänään olisi ollut upea keli, ellei olisi myrskynnyt edelleen. Kun olokin on vähän flunssainen, tyydyin tekemään vain pikakierroksen. Viimeöisessä sateessa lähes kaikki lumi suli, vähänpä sitä olikin. Tänäänkin tuli jokunen sadekuuro, mutta upeaa auringonpaistettakin oli yllin kyllin.
Muotopuutarhan kukkapenkeissä ei ole lunta lähes laisinkaan, sen sijaan versoja senkin edestä!

Last night's rain took away the snow and revealed a lot of shoots! Too bad it will freeze again next week.

On ehkä-tulppaaneja...

Helmililjoja ja sahrameita...

Laukkoja...

Ja lumen seasta rohkeina kurkistavia 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja.

Mustin puutarhan sahramit ovat myös nousussa, kuten näköjään joka vuosi tammikuussa. Ne ovat kukkineet vailla vaurioita silti joka kevät.

Musti itse tarkastelee vesimyyrätilannetta ojan partaalla.

Ojissa riittääkin vettä. Tämä johtaa mutapuutarhaani, jossa varsinaisen lammen päälle on rempsahtanut katajan oksa. Se ei ole poikki, joten mietin vielä, mitä tehdä sen kanssa. Onko se kauniimpi veden ylle taipuneena, jotenkin tuettuna vaiko kokonaan poikki. Tai ehkä sitä voisi vain keventää leikkaamalla latvaa ja katsoa, mitä tapahtuu.
Puun oksan leikattuaan sitä ei enää saa liimattua takaisin, siksi mietin tällaisia mielummin pitkään kuin lyhyesti.

Saunan nurkalla on etelänkevätesikko avannut kukkiaan. Jännää, että nuput eivät paleltuneet pakkasissa.

Ransun kelpaa tassutella, kun tassuja ei tarvitse laittaa lumeen.
Maitokärryn jäljet ovat hauskasti jääneet näkyviin, eilisen postitusreissun muisto. Vien tilauksia postiin aina useamman kerrallaan, kun matka Nauvoon kestää edestakaisin viitisen tuntia. Silti kävelymatkaa on yhteensä kotisaarella ja Nauvossa niin vähän, ettei autolla kehtaa lähteä. Näin korkeilla vesillä yhteysalukseen ja siitä pois ajaminen on lisäksi hiukan haastavaa.

Tämä päivä on kulunut uuden neulemallin parissa. Ryhdyin viimein tekemään Argyle-sukkia kirjasta Upeat kirjoneulesukat (Madeline Weston, kustantaja Tammi, 2011). Siirryin siis palloista sujuvasti ruutuihin. Näitä sukkia tehdään kahdella pitkällä puikolla ja takasauma ommellaan lopuksi kiinni.
Homma on aikamoista nyhertämistä monien pienten kerien kanssa, ja jos aloittaisin nyt alusta, tekisin ruutumallia koko takaosankin. Ideana on vamasti se, että kun takaosaan tulee kavennukset, niin ruutumalli menisi sekaisin, mutta sukka olisi ehkä kauniimpi kokonaan ruudullisena. Tai sitten ei. Tämäkin pätkä on niin pitkän nyhertämisen tulos, että en lähde purkamaan vain todetakseni, ettei siitä edes tullut kauniimpi. Näillä mennään!

Tuuli natisuttaa taloa edelleen, mutta onneksi tämä on tässä jo seissyt aikansa, joten eiköhän kestä tämänkin myrskyn.
Hyvää viikonloppua ja pysykäähän lämpiminä!

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Helmililja – Muscari
Laukka – Allium
Sahrami – Crocus
Tulppaani – Tulipa