Sunday, 16 December 2018

Ransun villarieha

Mustin lumiriehaa odotellessa tulee vähän toisenlaista riehaa. Sortteerasin eilen pari säkillistä villaa ja siitäkös Ransu innostui. Musti kävi tarkastamassa villan laadun pariinkin otteeseen, mutta toimi isännän arvon tuomalla vakavuudella.

Wool Play
I was waiting for a sunny day to sort the wool but at least it is dry. My little Franz took the opportunity to get a bit wild!

Pieni renkipoika voi sen sijaan saada hönökohtauksia ilman, että imago kärsii.

Ja niin jatkui manulihepuli.
Leikkisää sunnuntaita hämäryydestä huolimatta!

Tuesday, 11 December 2018

Kuusi kuvaa kesästä

Kiitos Pionille Anun puutarha -blogiin ihanasta haasteesta! Kuusi kuvaa kesästä -kuvahaasteeseen valitaan kesäiset kuvat ja kerrotaan, miksi juuri ne.

Yritän ottaa kauniitakin kuvia, kuten yllä. Siinä on kiva kontrasti 'Early Emperor' -laukan purppuraisen värin ja keltalehtisen 'Aureum' -mäkimeiramin välillä. Valkoiset lehtoakileijat kehystävät laukkaa, tällaiset kukkapenkissä kasvavat kukkakimput ovat mukavia.
Yritän miettiä kukkia kuvatessani, mikä muodostaa taustan. Ihannetapauksessa se on vastaväri tai joku muu kaunis juttu, tässä kuvassa voi juuri ja juuri erottaa myös rautaisen puuterinvärisen penkin hahmoa taustalla.

Mutta siihen vedän linjan, että en asettele. Tyylini on kaiketi enimmäkseen dokumentoiva.
Mietin tätä aihetta ja tulin tulokseen, että en pidä laskelmoinnista – niin ihmisissä kuin kuvissakaan. Harkitut asetelmat ovat tyhjiä sisällöltään; viihdyn aitouden, spontaaniuden, vapautuneisuuden ja luonnollisuuden kanssa. Että asiat ovat sitä mitä ovat, kaunistelematta ja imagoa miettimättä.
Tässä sitä kaunistelematonta: peurasuojat suojaamassa liljoja ja lautakasakin häämöttää taustalla.

Kissapojat kuuluvat olennaisesti puutarhaan ja heistä tulee otettua runsaasti kuvia. Tämä kuva valikoitui Ransun muikean ilmeen takia.

Kaikenlainen askartelukin tulee dokumentoitua, vaikka työn takia pitäisi muistaa kuvata työvaiheetkin... se usein jää, sillä kun on mutaiset saappaat jalassa, ei millään viitsisi lampsia sisälle hakemaan kameraa. Viime kesänä valmistui g&t -pöytä pihavaahteran ympärille.

Pensasruusut ovat tärkeä osa kesää ja niitä tulee kuvattua läheltä ja kaukaa. Keräilen David Austin -ruusuja, mutta tänä vuonna ei kokoelmani saanut täydennystä, sillä en löytänyt yhtäkään uutta, jonka haluaisin. Näitä voisi tilata Englannista, niin olisi enemmän valinnanvaraa.
Tämä on William Shakespeare 2000.
Nimet ovat olennainen osa kasveja. Tyhmänniminen lajike saa tehdä lujasti töitä päästäkseen puutarhaani. Haaveilen Lady of Shalottista, mutta pari vuotta sitten hankin toisen ihanan oranssikukkaisen, jonka nimi ei ole ollenkaan niin hyvä: Crown Princess Margareta. Siinä on kuitenkin taivaalliset kauniit kukat. Ostoslistalla ovat myös ainakin Heathcliff, Emily Brontë, Scepter'd Isle sekä ihailemani suurmiehet Charles Darwin, Charles Rennie Macintosh ja William Morris. Kunpa Ernest Shackletonillakin olisi oma nimikkoruusu!

Paljon tulee kuvattua ilta-auringossa, sillä se siilautuu kauniisti etenkin tontin länsilaidalle. Saarnet tekevät huussin kulmasta lehtomaisen. Aamuaurinko olisi varmasti yhtä kaunis, mutta en ole ikinä hereillä silloin, kun aurinko kesällä nousee.

Bonuskuva: kesään kuuluu kimmeltävä ulappa. Kuvassa Hangonselkää.

Kyllä kesä on ihmisen ja pienen kissan parasta aikaa!

Haastamme Naukulan Mamman, joka rakastaa valokuvausta.


Haasteen säännöt:
Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro, miksi haluat julkaista juuri ne kuvat.  Tarkoitus on kertoa, mikä kuvissa viehättää. Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen. Nyt saa surutta kehua itseään, pois turha vaatimattomuus!
Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa -blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Saturday, 8 December 2018

Joulukuun kalenteripoika

Musti ilmestyy paikalle lähes aina, kun kahvipannu alkaa korista kahvin valmistuessa. Se on Mustille merkki siitä, että maitotölkki otetaan jääkaapista ja Musti saa siitä tilkan.
Jos mamma on ostanut kermaa jotakin ruokaa varten, saa Musti sitä.

December Calendar Panther
Musti the Panther loves cream, milk, creamy (and smelly!) cheeses and fresh liver. I had not bought that for him for a while, but yesterday I did and he's so pleased. He's a very gentle and kind cat despite his wild panther looks.

Useammin tätä laatua, kiitos.

Eilen ostin Mustille maksaa pitkästä aikaa. Se on sen herkkua.

Ostin ja keitin samalla Ransulle possun kylkiviipaleita, jotta se saa rasvaa. Tätä herkkuaan se ei ole saanut pitkään aikaan. Pentuna Ransu oli tavattoman laiha sairauden takia, mutta sitten sillä olikin taipumusta pyöristymiseen. Kävimme viime viikolla Ransun ensimmäisessä senioritestissä ja siltä otettiin verenpaine, verinäytteet ja punnitus. Samalla selvisi, että Ransu on laihtunut 8 kuukaudessa 450 grammaa, mikä on aika paljon.
Munuais- ja kilpirauhasarvot ovat kuitenkin normaalit, joten syytä laihtumiselle ei löytynyt niistä. Ransu pääsee nyt pitkästä aikaa kaloripitoisemmalle ravinnolle, mikä tuottanee suurta tyydytystä hänelle.

Kotipantteri osaa tekeytyä kahdeksanjalkaiseksi ja kaksihäntäiseksi jättipantteriksi tarvittaessa.

Pantteri toivottaa tervettä ja sopivan kaloripitoista joulukuuta kaikille!

Thursday, 6 December 2018

Sinivalkoista

Puutarhahetki -blogin Tiiu haastoi Saaripalstan sinivalkohaasteeseen. Tässäpä viime kasvukauden satoa.
Suomen lipun sinistä onkin vaikea puutarhasta löytää, etenkin niin, että sen kanssa olisi vielä valkoistakin. Mutta tässä vähän sinne päin sävyjä...
Ensimmäisenä keväinen atsurihelmililja ja krookus, mahdollisesti sinisahrami 'Prins Claus', vaikka tummia läikkiä ei juuri näy.

Raunioyrtissä on melko täydellinen sininen. Kasvia parjataan kovasti sen levämisen takia, mutta jos se istutetaan paikkaan, josta se ei pääse luontoon eikä kukkapenkkeihin rellestämään, on se vallan hurmaava. Koiranputki on sille täydellinen kaveri.

Siksipä puutarhaan kuuluu myös villi heinikko kukkineen, raunioyrtti on siihen kohtaan juuri passeli.

Jatketaan villillä menolla: juhannuksen aikaan kukkivat valkolehdokki ja hiirenvirna pienellä pihakedolla.

Myöhemmin kesällä paahdepenkissä sikuri ja rikkaporkkana.

Ritarinkannuksissa olisi hyviä sinivärejä, mutta nämä eivät kestä saariston kuivuutta ja peuroja. Viime kesänä sai ihailla tätä yhtä sinivalkoista kukkaa.

Tähkälaventeli (tämä tumma lajike on 'Hidcote') sen sijaan suorastaan vaatii kuivuutta ja paahdetta. Kuvassa näkyy, että joku taaempi kasvi on ruskistunut karrelle. Kaaliperhonen tuo kuvaan tarvittavan valkoisen ;-)

Sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' ja hohtopiikkiputki, molemmat myös sitkeitä kuivuuskesästä selviytyjiä.

Toivotamme hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Hiirenvirna – Vicia cracca
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Raunioyrtti – Symphytum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkannus – Delphinium
Sikuri – Cichorium intybus
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sinisahrami – Crocus biflorus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Valkolehdokki – Platanthera bifolia

Friday, 30 November 2018

Joulumarkkinoille Hvitträskiin

Pikamoi!

Piti kertoa jo aiemmin, mutta kiireet ovat estäneet. Nettikauppani Elsan lempituoli on taas parin vuoden tauon jälkeen Hvitträskin joulumarkkinoilla, ne ovat nyt viikonloppuna 1.–2.12. klo 11–17 Hvitträskissä Kirkkonummella.
Lämpimästi tervetuloa!

Mukana on mm. uusia ihania kotimaisen Paperisilppurin kortteja. En ole vielä ehtinyt laittaa näitä nettikauppaan, mutta lupaan laittaa nämä sinnekin heti maanantaina! Kuvassa vain osa malleista.

Iloista joulukuun alkua!

Tuesday, 27 November 2018

Emme tilanneet

Aamulla ikkunasta ulos katsoessani hieraisin silmiäni. Mitä hittoa, maailma on valkoinen!
Ransu tuli kanssani ulos ja näytti järkyttyneeltä.

White Stuff
Yes, that's it. It has happened. Winter has arrived. Sigh.

Musti tarpoi tyytyväisenä lumessa.

Vaikka hangen syvyys ei ihan lumiriehaan riittänyt, kirvoitti se pienimuotoisen hepulin kuitenkin. Musti kipusi vaahteraan.

Ransukin lähti urheasti uhmaamaan luonnonvoimia...

... mutta kääntyi pian takaisin ja painui sänkyyn.

Puksipuuaidat näyttävät kivoilta ohuen lumihunnun alla, täytyy myöntää.

Ja koska kevät ei valitettavasti ole nurkan takana, oli tämä ehkä ihan tarpeellinen muistutus pitkiksi venähtäneille laukoille siitä, että talvi tulee.

Viimeinen myrkkylilja joutui antautumaan.

Musti katseli tyytyväisenä tiluksiaan kuistin kaiteelta.

Sitten aloitin lintujen talviruokinnan.

Vähän ajan päästä Musti tuli sisään tintin sulkia pöksyissään. Isäntä ei paljon jahkaile.

Kyllä, talviruokintakausi on aloitettu.

Friday, 23 November 2018

Köynnössuunnitelmia

Kuvia ei tule otettua eikä muutenkaan tunnu olevan mitään uutiskynnyksen ylittävää kerrottavaa. Toisin on huhtikuussa, kun maasta nousee yhtä mittaa piippoja, silloin tekisi mieli kirjoittaa uutisia monta kertaa päivässä, jos ehtisi! Ai että. Ajatus huhtikuusta kutkuttaa niin!

Lupailin kertoa köynnössuunnitelmista. Ei niissä nyt hirveästi kerrottavaa ole. Istutan köynnöksiä. Tien vierustan risuaita kaipaa silloin tällöin uusia rankoja, mutta on tuossa ajatus pensasaidastakin. Taimista vain moni kuolee joko talven vähälumiseen ankaruuteen tai kesän kuivuuteen.
Paikka on paahteinen ja hyvin kuiva: tien vieressä on syvä oja. Pyökit eivät valitettavasti tässä ole menestyneet, vaikka kosteammassa paikassa porskuttavat. Tylppöorapihlaja näyttää sen sijaan olevan hyvin kuivuudenkestävä. Niiden piiskataimia ei vielä kuvasta erota, mutta jonakin tulevana vuonna niistä ja muutamasta muusta lajista pitäisi syntyä kapea punottu aita, jollaisia näkyy laidunten ympärillä Englannissa.
Lisäksi tuossa kasvaa jokunen köynnöskuusama, jotka olisivat ihania, mutta peurat kaluavat ne jatkuvasti alle polvenkorkuisiksi. Niistä ei oikein aidan peitettä kasva. Nyt istutin kokeeksi amurinviinin, jota ystävä suositteli sen hienon syysvärin takia. Sen pitäisi olla hyvin kuivuutta kestävä.

Ransu esittelee. Oikealla on tulevaa preeriapuutarhaa, josta tästä päästä on vasta raivattu vaahteranvesat.

Tässäpä periaatteessa mainio aitakasvi peurojen esteeksi, jos tätä vain pystyy pitämään kurissa. Orjanruusu kasvaa täällä luonnostaan siellä sun täällä ja annan sen rehottaa paikoissa, joissa ruusuun pystyy pitämään parin metrin hajuraon. Sen pitkät lonkerot kasvavat jopa nelimetrisiksi ja piikeissä on koukku – ne tarttuvat ikävästi vaatteisiin ja kivuliaasti ihoon.
Mutta jos tätä pystyisi nahkarukkasten kanssa punomaan osaksi aitaa, ja sivuille päin kasvavat versot jotenkin karsimaan... siinä pitää olla nopea, sillä kuvastakin näkyy vihreän vuosiverson kasvuvauhti.
Ehkäpä siirrän jokusen siementaimen aidan juurelle.

Pensasaita muuttaa viereisen istutusalueen (kuten tämän Rohan-puutarhan tiensuuntaisen penkin) olosuhteita varjoisammiksi, sillä etelä on suunnilleen tuolla tien suunnassa. Mutta koska aitataimien kasvuvauhti ei päätä huimaa, ryhdyn muutoksiin vasta hamassa tulevaisuudessa. Toiveissa jo siintää ihana esikkopuutarha, jossa esikot saavat nauttia varjosta ja entisen perunamaan hyvästä mullasta.

Iso verkkoaita on ruma mutta välttämätön. Tässä kohdassa kulki aiemmin varsinainen peurapolku suoraan pihalleni. Nyt olen istuttanut aidan tyvelle lukuisia kärhöjä, sillä tässä piisaa kosteutta. Pyökin aitataimistakin on suurin osa lähtenyt kasvuun, niitä jopa näkyy kuvassa vihreinä aivan aidan vieressä.
Kun puusta kasvatetaan aitaa, leikataan sen latva vasta, kun puu on saavuttanut halutun korkeuden. Pensaiden kanssahan toimitaan toisin, eli latvan leikkaaminen aloitetaan jo pienenä, jotta aidasta tulee tuuhea.
Aidanne muuten tarkoittaa vapaasti kasvavaa pensas- tai puuriviä eli sellaista, jota ei leikata lainkaan. Sitä termiä käytetään jatkuvasti väärin. Puhutaan jopa leikatusta aidanteesta. Mur! (Kielipoliisin purkaus).

Lähes viimeisin aitaamatta oleva kohta on muotopuutarhan kohdalla. Tähän tulee samanlaista risuaitaa kuin muuallakin, aitaverkko on käytetty loppuun enkä taida viitsiä hankkia uutta vain parinkymmenen metrin tähden.

Siinä on risumateriaalia kasana. Lähdenkin tästä lyömään tolpanjalkoja maahan ennen kuin se jäätyy. Kuvassa pitkään loppukesällä ja alkusyksynä kukkinut 'Hagley Hybrid' -loistokärhö, yksi parhaista.
Mukavaa viikonloppua!


Amurinviini – Vitis amurensis
Loistokärhö – Isokukkaiset kärhöt: Clematis Jackmanii-, Lanuginosa- ja Patens-Ryhmät
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pyökki – Fagus sylvatica
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna