Parvekepassio ja kotipedot

Korkeasaaren komistusten jälkeen on korkea aika esitellä omat kotipedot. Parvekepantteri Musti viettää löhölomaa, mutta uneliaisuus on näennäistä. Kaikki tekemiseni noteerataan.

After the Zoo
There are some felines at home too: a (small) panther and a very sleepy pallas cat. And my passion flower finally started flowering, it's taking over the balcony.

Tässä näkymä Mustin sohvalta ja lampaantaljalta käsin: vastaseinällä luikertaa kärsimyspassio. Se maksoi vain muutaman euron keväällä ja on jo tuottanut versoa koko rahan edestä. Muutama kukka on mennyt sivu suun ollessani poissa, ja versoja on joutunut ohjailemaan – yksi pitkä huiskula oli lähtenyt liehumaan parvekelasien ulkopuolellekin.

Tänään sain viimein napattua kukkakuvan päivänvalolla! Yhtä kukkaa ehdin jo nuuhkutella parin illan hämärinä tunteina, mutta kun en ollut päivisin kotona, en saanut siitä kuvaa. Nyt sain, ja uusia nuppuja on vielä ainakin seitsemän. 

Kukassa on ihana, kukkaisa ja kevyt tuoksu. Harmi, että Crabtree & Evelyn lopetti Passion Flower -hajuvetensä valmistamisen, se oli yksi suosikeistani. 

Pelkästään ulkonäöltäänkin tämä kukka on yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt. Niin merkillinen, mystinen. Entä nuo kiinnikkeiden spiraalisojotukset sitten, kuin mitäkin jousia! Yhtä ihmettä koko kasvi. Ihmekukka-nimi on mielestäni mennyt tyystin väärälle kasville. Mirabilikset ovat aivan taviksia tähän verrattuna.

Tässä ei puolestaan ole mitään ihmettelemistä. Kotimanuli ottaa tupsluurit mökissään, kuten tavallista.

Antoisia nokosia vaan kaikille muillekin!

Eikä siinä vielä kaikki

Korkeasaaressa oli nähtävillä myös tiikereitä! Taustalla näkyy vähän pikkutiikeriä...

Amurintiikereilläkin on kolme pentua. Tämä vintiö yritti roikkua emon mahakarvoissa, mutta emo murahti ja häipyi.

Onneksi löytyi halukas painikaveri.

Emon luokse oli kumminkin kivoin mennä.

Lopulta kaikki kerääntyivät samaan läjään.

Isukki tarkasteli valtakuntaansa viereisessä tarhassa.

Päivän bongauksiin kuului myös uupunut leijonakuningas.

Pikkupandatkin oleilevat nykyään kissalaaksossa.

Kerrankin näin myös eurooppalaisen metsäkissan. Sekin nökötti manulien tapaan ylähyllyllä.

Lumileopardin kieli bongattu!

Ja upea häntä sekä jättipehmo-takatassu ♥

Some More
... More wild cats at Helsinki Zoo. The Siberian tigers have cubs too!

Sunnuntaimanulit

Sunnuntain kunniaksi: lisää manulikuvia!

More pallas cats!

Manulihiipparointi. Huomaa järeät pehmotassut, noilla kelpaa tassutella. Mietin, jos tämä tulisi ransumaisesti mäiskimään minua poskelle aamuisin; miltä se tuntuisi.

Sitten katettiin pöytä.

Manuleilla ei ollut kiire. Kukin tarkkaili tilannetta omasta kyttäyspaikastaan.
Tajusin, mikä tärkeä sisustuselementti meiltä puuttuukaan. Manulihylly!

Tämä taitaa olla emo, kun on vähän muita tukevampi. Kävi nappaamassa pitkähännän oksanhaarasta.

Varovainen askellus saalis suussa.

Sitten tuli hintelämpi tyyppi, ilmiselvä pentu. Muuten oli jo kooltaan emon tasoa, kuten kuvista näkyy.

Kiipeilytekniikka oli vielä hieman hakusessa.

Alas se pääsi, ja jonkun vastalauseen taisi samalla murahtaa. Olisiko ollut siksi, että äiti ehti napata hiiren. Vai siksi, kun ei oikein mennyt putkeen.

Onneksi se ei ollut viimeinen hiiri, niitä oli pitkin tarhaa ja pakkasesta löytyy lisää. Tiedän sen omasta kokemuksesta, sillä vietin työelämään tutustumispäivät Korkeasaaressa, ammoisina kouluaikoina. Korkeasaaressa on herkkuruuat ja hyvä hoito! Vihanneksista jäi mieleen, että ne olivat freesimpiä kuin kaupan vihannestiskillä. Ja eläintenhoitajista jäi mieleen erittäin kiinnostuneet ja omistautuneet hoitajat, jotka saattoivat viettää vapaa-aikaansakin työpaikalla esimerkiksi kotkia kiikaroiden.
Mukavaa ja maukasta sunnuntaita!

Kenen karvat

Arvaako joku, kuka on kuvassa?

No sehän se on! Manuli!
Koska minulla oli asiaa manulien asuinseudulle muutenkin, kävin katsomassa, näkyisikö niitä. Näkyi enemmän manuleita kuin koskaan aiemmin. Niitä suorastaan vilisi.

Emomanulin tunnisti siitä, että se oli vähän isompi, mutta olivat pennutkin jo aika isoja. Ne taisivat olla vähän hintelämpiä, mutta koska manuli on karvapallo, ja lisäksi ujo sellainen, ei niitä nähnyt läheltä eikä kovin pitkää aikaa kerrallaan.

Kun manulit olivat saaneet ruokaa, asettuivat ne hyllylle häkin takaosaan.

Nukuttaa...

Niin?! Vähän päikkärirauhaa, kiitos!

Krooh...

Naamapesu meinasi unohtua. Se ensin, sitten lepo.

Pallas cats
I went to Helsinki Zoo to have a look at pallas kittens. They are already big – and it is difficult to measure their size, being elusive furballs.

Jälkinuohooja

Nämä kuvat jäivät julkaisematta kesällä, mutta asia on aina ajankohtainen. Meillä kävi nuohooja, kuten joka vuosi, ja tikkaat jäivät saunalle. Mitä tekee Ransu?
Tietenkin kiipeää katolle. Niinhän se tekee joka kerta.

Franz the Climber
The chimney-sweeper paid us a visit. The Inspector must make a follow-up. He always does.

Mutta voi! Alastulo onkin kinkkisempää.

Äh...

Jospa tätä reittiä...

Tum-ti-dum...

Niin selvisi manuli takaisin maankamaralle. Ilmeestä päätellen ovat seuraavat seikkailut jo mielessä.

Hyödyttömän hyötytarhurin tunnustukset

Korjasin lopun perunasadon. Tämän kesän sadosta syntyi keitetyt perunat yhdelle päivälliselle äitini kanssa sekä nämä, jotka porisivat äsken padassa yhdessä naudanpaistin, herneiden ja oluen kanssa. Tuli muuten hyvää – perinteinen beef and ale pie taikinakuorella.
Näillä ei nyt ihan pääse sadon määrällä kehuskelemaan. Istutin seitsemän siemenperunaa, jotka sain ystäviltä, mukuloita nostin ehkä kaksikymmentä.

Valkosipulin kanssa sama juttu. En muista, montako kynttä upotin maahan viime syksynä – yhden pussillisen, mitä siinä sitten olikaan. Nyt nostetuissa valkosipuleissa ei ole montaakaan kynttä, useimmissa vain yksi, ja onkohan sekään suurempi kuin ne kynnet, jotka maahan upotin. Ja jotenkin tuntuu, että näitä on vähemmän kuin mitä istutin. Näissä on myös joitakin silmuja varsissa – voikohan nekin syödä, vai pitääkö ne kylvää, tietääkö kukaan?

Pääsyy huonoon satoon on ehkä huono kastelu ja vielä huonompi lannoitus. Kylvin joitakin vihanneksia toukokuussa ja ne alkoivat itää elokuussa, kun saivat vettä.

Kesäkuussa piilotin tuoksuherneen siemeniä multaan, kun siitä ei näyttänyt nousevan muuta kuin koriantereita, niitähän tulee joka kevät edellisvuonna maahan karisseista siemenistä. 'Cupani' on ihana tuoksuva ja värikäs tuoksuhernelajike. Silmänruokaa, jos ei muuta!

Onneksi poikien ruuansaanti ei ole minun kasvatuksistani kiinni!

Syyskuun kalenteripoika

Syyskuun poika on nettikauppani Elsan lempituolin ahkera kuvausassistentti ja tuotetestaaja, Mr. Franz Sanchez.

Franz the Cat
Helps with anything. Now he took his time to test new garden gloves. For discerning males, of course. No ladies' mitts for this gent!

Hanskat testattu ja hyviksi havaittu.
Uudet tweed-puutarhahanskat miehille ja art deco -puutarhahanskat naisille löytyvät Elsan lempituolista!

Koska en kehtaa laittaa myyntiin näitä Ransun rakkaudella esittelemiä hanskoja, arvon tämän parin kaikkien kommentin jättäneiden kesken. Hanskat ovat miesten, kokoa M/L eli 8–9. Arvonta tapahtuu ensi keskiviikkona 7.9.2016 klo 23. Siihen asti on aikaa osallistua.