Sarjakukkaisrakkautta

Koska edellisessä kirjoituksessa sivuttiin jo kahta ihanaa keveää kukkaa, palsternakkaa ja rikkaporkkanaa, täytyy aiheesta heti jatkaa. Tähän kukkamuotoon olen viime vuosina hullaantunut, tai olen varmaan aina tykännyt, mutta nyt olen tietoisesti hankkinut tämänlaisia kasveja.
Kuvassa on rikkaporkkana ja rohtosormustinkukkia ison katajan alla. Voiko tämän kauniimpaa enää olla – kesäilta ja nämä unenomaiset kukat.

Apiaceae Love
Their softness, texture, elegance, airiness, capacity to fill gaps and attract bees and butterflies – need I say more?

Kuten jo aiemmin totesin, pääsi rikkaporkkana yllättämään toden teolla. Tässäkin on vain yksi taimi! Ja siinä on... montako kukintoa? En pysy laskuissa. Ihan mieletön! Nyt pitäisi äkkiä kylvää, jotta olisi ensi vuodellekin rikkaporkkanoita. Pelkään pahoin, että keväällä kylvetty ja alkukesällä istutettu tummakukkainen 'Dara' on kuollut kuivuuteen. En ole löytänyt sen pieniä lehtiä enää...

Tässä vielä kaksi ihanaa, rikkaporkkana ja palsternakka, sekä hohtopiikkiputki.

Tänä vuonna onnistuin yhdessä siemenkylvössä hyvin: Ridolfia segetum, hyvin paljon tilliä muistuttava yksivuotinen Välimeren kasvi, on kestänyt kuivuutta erinomaisesti ja tuottanut kukintoja! Samaa ei voi sanoa monesta muusta. Vaikka taimet eivät ole näyttäviä, ovat ne hengissä ja kukkivat.

Ridolfialla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Aion kerätä siemenet talteen. Voi toki kysyä, miksi ei voi saman tien kylvää tilliä kukkapenkkiin, kun tämä niin muistuttaa sitä. Hyvä kysymys. Tillikin on niin nätti. Minulla sitä kasvaa portaanpielessä isossa ruukussa yhdessä tuoksuherneiden kanssa.

Ridolfia segetum lähikuvassa.

Kasvimaalla kukkivat uskolliset korianterit, näitä kylväytyy aina itsekseen seuraavalle vuodelle ja hyvä niin. Käytän näitä todella paljon: salaattiin ja leivän päälle, gazpachoon, perunoiden kanssa... niin, siinä ne olivatkin, muita ruokia en tee kesällä!

Sitten vähän aasinsiltaa sarjakukkaisista sipulikukkiin. Mietin alkukesällä, mihin mustalaukat ovat hävinneet. Eivät mihinkään, tässähän ne kukkivat! Lehdet ja varret osaavat joskus lymyillä hyvin huomaamattomasti muiden kasvien seassa.

Kärsämöt ovat asterikasveja, mutta niissäkin on ihanan luonnonkukkamaisia kukkaterttuja. Toinenkin viime vuoden siemenkylvö-siankärsämö tulee kukkaan ja sekin on tumman pinkki. Kävipä tuuri, että istutin ne juuri tähän 'Rosa Mundin' lähelle, missä on hyvä värimätsäys. Kerrotut ojakärsämöt raikastavat kokonaisuuden ja sinipiikkiputkien varret sinistyvät hiljalleen. Piikkiputket kuuluvat muuten sarjakukkaisten heimoon.

Loppuun jännittyneen odottava tunnelma. Toissa vuonna kylvetyt kaukasiankirahvinkukat ovat kasvattaneet lähes parimetrisiä varsiaan ja odottelen kukkia...


Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Korianteri – Coriandrum sativum
Mustalaukka – Allium nigrum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tilli – Anethum graveolens

Rohan villinä

Kun suunnittelin Rohan-puutarhan tumma-vaaleaa tunnelmaa, ei ajatuksissa ollut ehkä ihan näin villi meininki. Mutta minkäs teet, kun lempikasvit näyttävät olevan luonnonkukkamaisia...

In The Rohan
My Rohan-border was just meant to be dark and white, quite interesting and neat – no, wipe that out, it was never planned to be neat. But neither did I plan it to look so wild, that just happened. 

Joitakin selkeitä kasveja on mukana, tilanne varmaan rauhoittuu, kun ne runsastuvat. Kiinanpioni 'Moon of Nippon', esimerkiksi.

Marhanlilja 'Claude Shride' ja nurmilauha.

Etelänruusuruoho ja helmikkä, joka kai sittenkin on tähkähelmikkää kuten pussissa lukikin, transsilvanialainen olisi matalampi. Anteeksi, Pirkko! Saat kyllä tästäkin jälkeläisen, jos sellaisia ilmaantuu. Ihana pari ruusuruoholle. Taustalla lipstikka alkaa näyttää väsyneeltä.

Etelänruusuruoho on ihan huippu. Siinä pörrää jatkuvasti hyönteisiä ja se on jo onnistunut tekemään siementaimia. Eikä sitä peura syö. Juhuu, täytän puutarhani sillä!

Rohtosormustinkukatkin ovat ihania. 'Pam's Choice', taustalla palsternakan kukinto ja kukkaan tuleva tummanpunainen väriminttu.

Jossain vaiheessa nurmikäytävän apilatkin olivat kuin värikoodatut penkin värien kanssa, mutta sitten ne kasvoivat niin korkeiksi ja yrittivät vyöryä kukkapenkkiin, että oli jo pakko leikata ruoho.

Ripottelin luonnon villin palsternakan siemeniä Rohanin päätyyn joskus viime tai sitä edellisenä vuonna ja nyt se palkitaan. Ihanaa limenvihreää kukkahattaraa! Mukana myös hohtopiikkiputki ja väriminttu. Tällainen hullu mutta kevyt viidakko on niin mieleeni.

Ja koska rakastan sarjakukkaisia, kylvin viime vuonna myös rikkaporkkanaa, syötävän porkkanan kantamuotoa. Enpä tajunnut, että jokainen yksittäinen kasvi tuottaa ainakin kymmenen kukintoa! Ja miten kauniita ne ovatkaan.

Tässäkin on yksi rikkaporkkana, 'Rohan Weeping' -pyökin vierellä. Sen takana on helminukkajäkkärä.

Loppuun liljakaunotar, josta sain pari sivusipulia viime vuonna Päivölän koeniityltä. Tämä on jokin Peter Joyn risteyttämä versio, eli kulkee puutarhassani nimellä Peterin lilja. Tästä tuskin koskaan tulee kauppoihin lajiketta, mutta minusta tämä on aivan ihanan värinen.

Kohta täytyy ottaa uudet kuvat, kun pallerolaukkojen kukinnot saavat väriä ja saman värinen väriminttu avaa kukkansa – ja The Prince -ruusu, siitäkin tulee tummaa viininpunaa. Siihen asti mukavaa viikon jatkoa!


Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lipstikka – Levisticum officinale
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Nurmilauha – Deschampsia cespitosa
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Väriminttu – Monarda
TallennaTallenna

Se on täällä tänään - ruusujen aika

Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Ruusujen kukoistuskausi on täällä, selvästi myöhemmin kuin muina vuosina, mutta mitä sen on väliä, sillä se on NYT. The Pilgrim olisi runsaassa kukassa jo, ellei peura olisi syönyt latvan kaikki nuput, mutta onneksi puskan alaosassa on kaksi kukkaa ja latvassakin joitakin nuppuja jäljellä – ellei ne kohta taas syödä. Kukat ovat ison teelautasen kokoisia.

Now It Is – It Is Now
It's Rose Time!

Köynnöskaaressa kiipeilee 'Flammentanz', hyvä loistavan värinen köynnösruusu, jolle olen lämmennyt hitaasti. Tänä vuonna pidän siitä, sillä se kukkii kaaren huipulla asti. Muuten en niinkään ole modernien ruusujen ystävä.
Etualalla kukkii tarhamarskinlilja 'Romance', romanttisissa tunnelmissa mennään – ihan huippusellaisissa. Tästä ei kesäpäivä parane (paitsi että puutarhani kaipaa kipeästi vettä)!

Portlandruusu 'Comte de Chambord'.

Ranskanruusu 'Hippolyte', yllättäjä, on vasta minipieni ja silti teki kaksi minipientä kukkaa. Niistä saa jo hailean käsityksen kukkien ihanuudesta sitten, kun puska on isompi. Kuivuudessa viereiset unikotkin jäävät vain parikymmensenttisiksi.

Heinäkuun alussa ehtivät kukkia orjanruusut, tonttini luonnonkasvustoa. Ne ovat komeita, pitkälle kaartuvaoksaisia pensaita, joita voisi takuulla kasvattaa myös köynnöskaaressa – suuressa sellaisessa. Jokunen viimeinen kukka on vielä oksissa, ihanan pitkä kukinta-aika tänä kesänä.

Hieman villi on myös apteekkarinruusu eli ranskanruusu 'Officinalis', villissä punaisessa penkissä. Sen tuoksu on niin taivaallinen, että jos ehdin, teen tästäkin ruusuvettä – tein jo sellaista juhannusruususta. Jääkaappikylmällä ruusuvedellä on ihana pyyhkiä liikaa aurinkoa saaneet kasvot päivän päätteeksi ja on mukavaa tietää, ettei siinä ole mitään lisäaineita eikä "kasvinsuojelu"aineita. Valistuneet lukijat ymmärtänevät ironiset lainausmerkit.
Jos jotakuta kiinnostaa, ohje löytyy täältä.

'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu, toisin sanoen myös ranskanruusu (miksi kaikilla täytyy olla niin monta nimeä?) kukkii edelleen – suuri ihastuksen huokaus!

Siirrytään sitten Rohaniin, sillä siellä on seuraava laajempi ruusukeskittymä. Tulee olemaan vieläkin laajempi, kun saan aloitettua uuden puolen, johon olen toistaiseksi suunnitellut vain ruusua ja heinää!
Neidonruusu 'Félicité Parmentier' on hieman vaikea kuvattava, sillä peura söi tästäkin latvaosan ja kukkia on vain alempana. Laitoin verkon puskan suojaksi, jonka yli kurottumalla ei oikein saa kunnon kuvaa. Mutta tässä hieman kalpean lämpimän vaaleanpunaista väriä havaittavissa, toivottavasti saan vielä parempia kuvia, jokunen nuppu on onneksi säästynyt!

Ihastuttava William Shakespeare 2000.

Onneksi otin muistoksi nämä kuvat, sillä seuraavana yönä kukat oli syöty... Vieressä komeilee hohtopiikkiputki 'Silver Ghost', eikö ole hieno pari ruusulle!

Winchester Cathedral ja jättipoimulehti. David Austin -ruusuista on ihanan tumma The Prince vielä nupulla ja se kasvaa verkon suojissa, joten saamme kohta ihailla kukkia.

Voimakas pinkki ei sovi Rohan-puutarhani värimaailmaan, niinpä 'Duchesse de Rohan' kasvaa penkereellä Rohanin ja kasvimaan välimaastossa, joka on vasta work-in-progress -aluetta. Tämä on niin vanha ruusu, ettei alkuperää oikein tiedetä ja luokittelukin on hankalaa. Tämä voidaan laskea portlandiksi, kartanoruusuksi, syysdamaskoksi tai remontantiksi. Englantilainen Peter Beales katsoo tämän olevan kartanoruusu.

Säästin herkut loppuun... Siirrytään kasvimaalle, jossa ensimmäiset kukat 'Beaujolais' -tuoksuherneeseen avautuivat eilen. Mikä väri! Ooooooh. Tummempi kuin osasin odottaa!

Sitten ensimmäistä kertaa kukkiva ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu'. Ostin tämän viime vuonna Kauppilasta, kun siellä oli iso satsi tätä suhteellisen edullisesti ja kyltissä luki jotakin sellaista kuin: "Tarjoa meille koti, tulimme vääränä tilauksena" tms. Eihän sellaista voinut vastustaa... Ja kyllähän tämäkin on tumma, voi mahoton. Yksi tummimmista ranskanruusuista, oikein upottava samettiruusu.

Pakko laittaa toinenkin kuva, kukka on sivusta yhtä kaunis kuin päältä.
Nyt mukavaa ja ruusuntuoksuista maanantaita, täällä ei vaihteeksi ole pilvenhattaraakaan ja lähden yrittämään pelastaa puutarhaa sekä ystävien kasvihuonetta kuivuudelta.


David Austin -ruusut The Pilgrim (='Auswalker'), William Shakespeare 2000 (='Ausromeo'),  Winchester Cathedral (='Auscat') ja The Prince (='Ausvelvet') kuuluvat puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä 
Hohtopiikkiputki – Eryngiun giganteum
Jättipoimulehti – Alchemilla mollis
Kartanoruusu – Rosa Centifolia-Ryhmä
Neidonruusu – R. Alba-Ryhmä
Orjanruusu – R. dumalis
Portlandruusu – R. Portland-Ryhmä
Ranskanruusu – R. Gallica-Ryhmä
Tarhamarskinlilja – Eremurus ✕ isabellinus
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus
TallennaTallenna

Syötävää

Nyt ollaan taas herkun äärellä, viimeksi oltiin tuoreiden parsojen kanssa toukokuun alussa. Tämä on samanveroinen herkku: uudet perunat! Ensi sadon nosto viivästyi, kun olin poissa kotoa.
Kylmän kevään vuoksi myös istutin nämä myöhään, vasta reippaasti toukokuun puolella. Sain HZPC Kantaperunalta kokeiluun kahta varhaisperunaa, Annabelleä ja Colombaa. Nyt maistoin Colombaa, sillä Annabelle oli tuttu herkkuperuna kauppojen perunalaareista jo viime vuodelta (vaan voiko sitä edes verrata suoraan maasta kattilaan nostettuihin?). Tässä Colombat vasta nostettuina, näille vain kevytpesu ja kiehuvaan veteen. Mikä makuelämys! Koostumus oli täydellinen. Kiinteä ja silti hiukan tahmea, silleen ihanan uusiperunaisella tavalla.
Tänään pilkoin loput eilisistä keitetyistä salaattiin ja ne olivat erinomaisia niinkin. Colomba on kauniin keltainen peruna niin kuoreltaan kuin sisältäkin. Maku on mieto, parasta olikin suutuntuma. Omasta maastani nousi yllättävän pitkulaista perunaa, olin odottanut pyöreämpää, mutta ei ole perunaakaan muotoon katsominen.

New Potato Season
Is there a tastier delicacy than fresh harvest new potatoes? The harvest is late due to very cold spring, but there is no beating the new potato. The taste, the texture! World class.

Olen niin iloinen siitä, että perunat saivat kasvattaa naattinsa tänä vuonna, kenties peuraverkon ansiosta, vaikka se ei vielä koko tontin ympäri yletäkään. Vasta nyt peurat ovat käyneet syömässä naatit, kuten kuvan taustalta voi ehkä hahmottaa. Silti, kahden kuukauden rauhassa kasvaneet lehdet ovat varmasti kasvattaneet ennennäkemättömän perunasadon tällä tontilla.
Etualalla on penkki, jossa pitäisi olla salaatteja ja punajuuria, mutta niitä ei siinä juuri kasva – sen sijaan unikot ja korianterit onnistuvat aina kylvämään itsensä seuraavallekin vuodelle. Ja ne ovat niin kauniita, ettei niitä raaski kylvää, kierre jatkuu.

Suuri syy surkealle itämiselle on vanhoissa siemenissä sekä kuivuudessa. Olisi pitänyt kastella reilummin ja etenkin pyytää jotakuta kastelemaan poissaoloni ajaksi. Onneksi härkäpavuista on vielä suurin osa vihreinä. Tänä vuonna kokeilen 'Crimson-Flowered' -lajiketta, jolla on hurjan kauniin väriset kukat.
Tätä samaa näyttää olevan Päivänpesän Katjalla. Hän oli hankkinut siemenet Hyötykasviyhdistykseltä, minä taas tilasin omani Chiltern Seedsiltä. Saa nähdä, millaisilta pavut maistuvat.
Näitä eivät onneksi ole peurat käyneet napsimassa, viereisiä ruusupapujen versoja on kyllä syöty. Onneksi osa niistä kasvaa tukilankahäkkyrän sisällä suojassa.

Peuran terveisiä: villin palsternakan korkein kukkavarsi on syöty poikki. Sillä ei tässä ole niin väliä, mutta joskus tuntuu, että ne tekevät vain kiusaa!

Palsternakalla on kauneimpia kukintoja, mitä tiedän. Keräsin tätä Paraisilta, missä palsternakkaa kasvaa tietyssä kohdassa tienvarret vihreänään. Nämä yksilöt kasvavat kukkapenkissä, tositarkoituksella.

Mutta takaisin peuransyömistä omiin herkkuihin. Mustaseljoissa on jo kukat, on siis seljankukkamehun teon aika!

Luin juuri, että sikurin kukkia voi käyttää esimerkiksi salaatin maustamiseen ja koristamiseen. No niinpä tietysti, onhan sen juurikin syötävää! Ja lehdet endiiviä, tosin hieman eri lajikkeet kuin tämä luonnonkanta. Mutta tämänkin lehtiä voi syödä, voi apua, olen kitkenyt niitä urakalla... mitä typeryyttä.
Elämme sellaista yltäkylläisyyden aikaa, että joka puolella kasvaa herkkuja. Osaakohan tätä edes riittävästi arvostaakaan saati sitten käyttää hyödyksi.

Päivänpesän blogissa oli muuten myös kiva juttu kiitollisuudesta. Puutarhassa kasvavasta ruuasta, jos mistä, on aihetta olla kiitollinen.


Härkäpapu – Vicia faba
Mustaselja – Sambucus nigra
Palsternakka – Pastinaca sativa
Sikuri – Cichorium intybus

Oranssin penkin vahvat värit

Totesin taannoin, että oranssissa penkissä ei kuki muuta kuin oranssikeltano. Olin väärässä! Hentoinen kellukka 'Bell Bank' kukki kyllä koko ajan, mutta sen sulokkuutta täytyy erikseen etsiä, jotta sen huomaa. Mikä ei suinkaan vähennä kasvin kauneutta, päinvastoin.

The Orange Border
It is still very small, but it already has what I envisaged: strong colours (well, originally it was only orange, rust, some yellow and blue) in a spot that gets evening sun.

Pari hanhikkia on kukkinut myös jo hyvän tovin. Tein virheen istuttaessani nämä liian lähelle penkin reunaa, sillä kukkavarret ovat pitkät ja lakoavat nurmelle. Mutta penkki tulee laajenemaan, joten en turhaan siirrä – mieluummin kylvän uusia kasveja ja laajennan jo nyt. Tämä tulenlieska on silkkihanhikki.

Japaninvaahtera 'Enkan' tarjoaa hyvän väriparin silkkihanhikin lisäksi myös verihanhikille.

Löysin jättiyllärin japaninvaahteran tyveltä. Tämä voi olla 'Enkanin' siementaimi, mutta luulen, että vielä todennäköisemmin tämä on 'Bloodgood', jota kylvin kaksi vuotta sitten. Viime kesänä, kun taimia ei noussut, kylvin samaan astiaan ruskosormustinkukkaa ja istutin sen siementaimet tähän penkkiin, suunnilleen tälle kulmalle.
Valitettavasti olen tainnut kadottaa ruskosormustinkukat, tai voi olla, että yksi niistä on tallella. Yritän kastella sitä, jotta se kasvaisi. Saatan paapoa rikkaruohoa, mutta minkäs teet.

Tällä hetkellä osassa penkkiä on varsinainen bleu-blanc-rouge -tunnelma, joka toivottavasti kukki jo Ranskan kansallispäivänä. Viime vuonna blogiystävän lähettämät (muistaakseni arvontavoittona tulleet) kiinanritarinkannukset ovat ihanan puhtaansiniset. Niiden kanssa kukkivat punaiset hapsuiset unikot, joiden siemenet sain ystävältä toissa syksynä ja viskelin ne silloin saman tien tähän vastaperustettuun penkkiin.
Valkoinen on ojakärsämöä, yksi kauneimmista luonnonkukista.

Tässä vielä raikas kiinanritarinkannus-ojakärsämö-kaksikko.

En muutenkaan kitke luonnon ojakärsämöitä kovin tehokkaasti, mutta etenkin viimevuotisen perennakylvön jälkeen, josta tuli kerrottuja ojakärsämöitä, ei näitä ole voinut kitkeä ennen kuin näkee, kummat kukat ovat kyseessä. Tämä lienee lajiketta 'Double Diamond', joka tekee kerrottuja ja puolikerrottuja kukkia.

Oranssin penkin toisella laidalla on puolestaan tällainen värimaailma juuri nyt. Etualalla kukkii 'Rosa Mundi', sitten kerrottua ojakärsämöä ja kanadanlilja, joka ainoana edustaa oranssia... mielessäni oli iltavalossa kylpevä istutus, jossa olisi oranssia, ruosteenruskeaa ja lämmintä keltaista sekä vastavärinä sinistä, mutta tästä tuli hieman rönsyilevämpi... Siankärsämöitäkään en voi tästä penkistä kitkeä, sillä kylvin niitäkin viime kesänä.

Tässä ensimmäinen niistä kukassa (japaninvaahtera 'Enkanin' kanssa). Kärsämö lienee 'Flowerburst Red Shades' -sarjaa. Perennakylvös tuli nimettömänä yllätyssekoituksena, ja täytyy tutkia myyjän sortimentista, mitä lajikkeita kasvit voivat olla.

Seuraavaksi kukkiaan aukoo kanadanliljan takana oleva violetti väriminttu. Kyllä se taitaa olla niin, että oranssin kanssa sopivat vahvat värit. Räikeä pinkkikin menee, vaikka muualla siitä saa migreenin.
Värikästä viikonloppua!


Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kellukka – Geum
Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Verihanhikki – P. atrosanguinea
Väriminttu – Monarda