Saturday, 18 February 2017

Helmikuun kalenteripoika


Helmikuun poika nauttii siitä, että tassuja ei tarvitse laittaa lumeen. Tänään hän teki lenkin kanssani viemään roskia ja hakemaan posteja laivarannasta, tie oli paikoin jäinen ja siitä riitti purnattavaa. Onneksi kotipihalla ei ole melkein yhtään jäätä.

February Calendar Boy
Ransu enjoys having grass and moss under his paws, not snow or ice. He also enjoys the sheepskin that I put in the bed – the house is always quite chilly after my absence. Friends recommended sheepskin, and indeed: it is super cosy to sleep on, even if it is no warmer than the bed. It just does not have that damp and cold feel to it that a regular mattress does. Actually, it is so comfy that I have not wanted to remove the sheepskin at all and keep sleeping on it. Probably will into the summer.

Tarkastamme kalenteripojan kanssa pihan piipot päivittäin: ei edistystä kevään suhteen, mutta hienoja säitä on pidellyt. Kalenteripojalle siellä on kyllä kaikenlaista kiinnostavaa.


Laitoin ystävien neuvosta lampaantaljat sänkyyn, kun tulin koleaan taloon. Sanoivat, että taljan päällä on mukava nukkua, ei tunnu sänky kylmältä. Minulla on yleensä käytössä kuumavesipullot, mutta tällä kertaa vesijohto on jäätynyt enkä ennättänyt kaivolle valoisan aikaan, niinpä luotin pelkkiin lampaantaljoihin sängyn lämmikkeenä.
Ai että niillä on ihanaa nukkua! Eivät ne sen lämpimämmät olleet kuin sänkykään, mutta taljan päällä ei ollut lainkaan sitä normaalia kosteanviileää tuntua, mitä sängyssä yleensä on ekana yönä talvisin. Olen nyt nukkunut taljojen päällä joka yö, vaikka talo on jo lämmin, ja voi olla, että nukun vielä kesälläkin.. on taivaallista! Kuin pilvenhattaralla nukkuisi. Ransukin tykkää.


Alkuiltaunet isoveljen kainalossa maistuvat myös.


Ehkäpä Ransu näkee unia kesästä ja siitä, kun Leena-täti kävi rapsuttamassa. Oli mukavaa.
Makoisia kesäunelmia kaikille,
toivottaa Ransu

Wednesday, 15 February 2017

Ylösnousemisia

Kaivoin maasta nousseita kukkasipuleita takaisin multaan – hitsi, onpa se jäätynyt viimeisten parin viikon aikana – kun huomasin silpovani narsissin versoa. Apua! Vieressä oli jo maan pinnalle noussut pikku verso. Se viettänee tuossa tuumaustauon jos toisenkin, kun nyt on taas viileämpää.
Narsissinversot tunnistaa helposti siitä, että ne ovat litteitä.

Spring approaching slowly
There was a warm wind for a couple of days and some improvement can be noticed in the garden. However, it has cooled again to below zero temperatures at nights – there is not much hope of spring advancing.


Piti sitten tehdä oikein versokierros. Vähänpä niitä on. Mutta jotakin kumminkin! Tässä on syklaaminarsissi 'Jetfire' -poppoon ensimmäinen rohkelikko.


Ensimmäiset puistolumikellot versovat, muut lumikellot kasvavat varjoisammilla paikoilla eivätkä vielä nouse vähään aikaan.


Käärmeenlaukan versoja voi jo leikata leivän päälle, tämä on muinaisen merenkulkijan lääke keripukkia vastaan. Tämän voimin minäkin selviän talvesta.

Tarhajouluruusun tyvellä ovat tämän vuoden versot valmiina. Harmi, että näiden lehtiä syödään, olisivat niin komeat talvisin.

Japaninvaahteroitakin verotetaan; harmi, ettei verkkoa riittänyt viime vuonna istutetun 'Enkanin' ympärille. Mutta näitä ei syödä kokonaan, ainoastaan versonkärkiä – silti se rumentaa pensasta. Uudet lehtisilmut ovat mielettömän punaiset!
Vesi johtuu yöllisen kuuran sulamisesta auringossa: joka oksalta ja katolta tippuu vettä, kun aamuaurinko alkaa lämmittää.

'Tove Jansson' -ruusun silmut valmistautuvat.

Ransu tarkistaa omat puskansa: ensin mirrinmintun ja sitten tämän kissanmintun, jonka Suvikummun Onni lähetti viime vuonna.


Ilmeisesti aromit ovat hyvin tallella, kun manuli näin miehekkäästi pörhistelee. Taitaa olla äijäpuska, vai mitä Onni?


Tallella on!
Sopivaa kevään etenemistä kaikille!


Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kissanminttu – Nepeta cataria
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mirrinminttu – Nepeta faassenii
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Sunday, 12 February 2017

Kukka-astioita


Syksyllä ruukkuun istutetut 'Persian Pearl' -tähtitulppaanit alkavat kohta kukkia.


Keittiön ikkunalla asustava tomaatti on vaihtanut väriä vihreästä oranssiksi.


Kauppoihin on jo ilmestynyt pistokkaita, tässä pikkuinen verenpisara. Taustalla on murattisyklaamia ja syyssahrameita.

Tammikuussa aloitetun keramiikkakurssin ensimmäinen tuotos on niittyvati.


Lisäksi kaupoista löytyy jo mämmiä! Asiat ovat selvästi menossa parempaan suuntaan.
Iloisia föhn-tuulipäiviä kaikille!


Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Verenpisara – Fuchsia

Sunday, 5 February 2017

Vähän suojaa


Tässä tämän saaren lumikerros, tuoksukurjenpolvi esittelee. Onneksi kukkapenkkien suojana on hieman syksyn lehtiä ja muuta kasviroinaa – syksy meni keväällä ilmestyvää kirjaa takoessa ja talvi tuli samana päivänä kuin deadline; täydellisen surkea ajoitus talvelta, jälleen kerran! Kiirehän siinä tuli. Priorisointia on pakko harrastaa jatkuvasti muutenkin, puutarhatöissä lehtien kompostiin kuskaaminen on työlistalla viimeisenä, vaikka niistä mehevää lehtikompostia saisikin.

Eilen keräsin notkelmiin ja nurkkiin muodostuneita lehtikasoja ja tungin niitä muun muassa talvenaran samettihortensian suojaverkon sisään, sillä sen talvisuojaus jäi muutenkin syksyllä hoitamatta. Huomasin myös, että kaksi soihtuliljaa on tehnyt vihreitä pieniä versoja. Ne saivat ohuen lumipeitteen, sillä joissakin ojissa ja painanteissa on pieniä lumilämpäreitä, joista sitä saa. Samoin tein kaikkien viime vuonna Barnhavenista tilattujen erikoisesikoiden kohdalla siinä toivossa, että parin sentin lumikerros voi olla se ratkaiseva ero talvesta selviytymisessä. Niistä lähes kaikilla on isompi tai pienempi vehreä lehtiruusuke ♥

On ihanaa, kun kuivien lehtien seasta pilkistää vihreää: sinivuokko ja harjaneilikka, jälkimmäisen latvat on syöty, mutta se ei haittaa. Yläreunassa näkyy kookoskuitua: kippasin yhden kesäkukkaistutuksen vuorauksineen tuohon syksyllä suojaamaan marskinliljaa, joka on pinnassa ja lähtee kasvuun yleensä liian aikaisin kylmään kevääseen.

Tällaiselta maisema näyttää. Vielä ollaan nipin napin plussalla, mutta kylmenee...

Ei voi lopettaa noin talviseen kuvaan, niinpä tässä toivoa tulevaisuuteen: viime maaliskuun puolivälissä otettu kevätvalokuva. Tähän on enää muutama viikko!
Jaksetaan!


Endurance
One waits for the spring, the lovely airy spring, but we will have a cold spell starting today. Sigh. There is hardly any snow, so this would be a perfect opportunity for spring to arrive! The final image is taken last March, only a month or so from now. There is hope in the horizon.


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Marskinlilja – Eremurus
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sinivuokko – Hepatica
Soihtulilja – Kniphofia
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum

Wednesday, 1 February 2017

Pahoin pelkään

Niin rakastan sumua ja lauhaa talvea. Tämä on tunnelmallista eikä inha pakkanen nipistele poskia eikä lunta tarvitse kauhoa pois oven edestä, auton ympäriltä, pihateiltä, kaikkialta. Talvi mieleeni!

Mutta. Ensi viikolle on luvassa kireitä pakkasia. Seuraa kuvia tasan vuoden takaa, oli lähes tismalleen samanlaista kuin nyt:

Vaaleajouluruusut olivat nupulla (nyt ei ole nuppuja, on ollut viileämpää).


Lumikellot versoivat (nyt ei näy versonpäätäkään, mutta ei sen väliä, kun talvi kerta tulee, prkl).


Haisujouluruusu oli ihanan rehevä ja valmistautui kukintaan – sitten se kuoli, kun tuli hirmutalvi ja pakkanen. Hemmetti, tapahtuuko sama uudestaan taas! Lumitalvi tuli jo tasan kolme kuukautta sitten, alkaisi jo riittää, sitä on jo katseltu riittämiin, kuuluuko sinne ylös, huhuu?!

Koska talvi tuli tällä kertaa aikaisin, voi olla, että kasvit ovat vaipuneet aiemmin lepotilaan eikä niitä ehkä menehdy viimevuotiseen tapaan. Toivottavasti.
Silti.


Tämäkin kuva on tasan vuoden takaa. Lumitilanne on lähes sama kuin nyt, paitsi että nyt on ohut paikoittainen kerros ikävää valkoista maassa ja pihalla on jäisiä lämpäreitä, joissa olen lentänyt kumoon. Ikävää on sekin, että tässä joutuu toivomaan pyryä, jotta kasvit saisivat pakkassuojaa. Voi möhnä.


Ehkä ennuste on väärässä. Toivomme lauhaa säätä, minä ja Ransu.
(Myyrätkin maistuvat silloin paremmilta.)

Forever and Ever
This winter seems to never end. It started with a snowstorm three months (!) ago and still there is snow, albeit little. Next week there seems to be heavy frost. Oh hell. Just when it was getting lovely and mild.


Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Lumikello – Galanthus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Tuesday, 24 January 2017

Hurmuri ja lisää tomaattisatoa

Myrsky ja Minna kommentoivat juuri edelliseen kirjoitukseen, että Viljo oli hurmuri. Juu, oli se, mutta niin on tämäkin. Ransu on oikea pehmoprinssi, josta ei voi pitää näppejään erossa.
Ransu on sitä mieltä, että se kohta sängystä on paras, johon mamma on jättänyt pyjamanhousut.

Ransu and the Pyjama Pants
Yes, he usually picks the spot where I have left the pants... The second thing to report is another tiny tomato – I ate the first one in December. How very unusual to get a tomato crop in winter. This is only possible indoors, naturally. But I provide no additional light for them and the days are so short!

Sitten siniuntuvista viherasioihin. Tomaattikasvit, joista kerroin joulukuussa, ovat tuottaneet toisen tomaatin! Sen ensimmäisen söin kuukausi sitten, suuren herneen kokoisena. Tästä toisesta hedelmästä saattaa tulla jopa hieman suurempi.
Kylvin nämä kesällä epähuomiossa, kun heitin multaan siemensekoituksen, jossa oli vähän kaikkea. En halunnut tomaatteja, mutta en myöskään hennonut heittää näitä menemään syksyn tullen, vaan jätin kaksi pientä tomaatintainta kasvamaan ruukkuihin sisälle. Onneksi, sillä niistä on ollut valtavasti iloa talven toivottomina kuukausina.

Ystävän tuoma orkidea tuo väriä kotiin, ja lisää vihreääkin löytyy jos jonkinlaisen verson ja taimen muodossa – kirjoitin kasvatuksistani Oma PIHA -lehden blogiin. Tulppaanien kukintaa on pian luvassa, ja toivottavasti myös muuta kiinnostavaa – ainakin Libertia 'Amazing Grace', Canna tuerckheimii ja Bomarea salsilla ovat itäneet.
TallennaTallenna

Tuesday, 17 January 2017

Pari kuvaa Viljosta


Etsin arkistoista kuvia ja vastaan tuli pari kuvaa Viljosta.

Hassu karvatassu, mussukoiden ruhtinas ♥
Viltsu ♥
Eipä tässä muuta. Pitäkää varpaat lämpiminä!

Keep Your Toes Warm!