Thursday, 23 October 2014

Kalvennut Winston Churchill

Olen tässä ihaillut Rohan-puutarhani onnistunutta värimaailmaa, vaikka sen ensimmäinen kukkapenkki onkin vasta vuosi sitten perustettu ja sekin on vielä vaiheessa. Ideana oli yhdistää tummaa ja valkoista, etenkin tummaa purppuraa ja ruskeanpunaista. Mukana on tietysti muitakin sävyjä, ei se noin jyrkästi mene.
Paikoitellen värimaailma on jo tavoitettu! Tummaa edustaa tässä yhä ahkerasti kukkiva ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'. Shokkipinkki harmaakäenkukka komppaa kivasti. Valkoisia ovat Raakkilasta saatu kellohyasintti ja taustan valkoinen syysasteri.

Hetkinen. Valkoinen syysasteri? Tämän piti kylläkin olla purppuranpunainen 'Winston Churchill'! Ostin tämän taimimyymälän syysalesta viime syksynä. Taimi oli niin härmän peitossa, että leikkasin sen matalaksi eikä se tietenkään kukkinut. Minulla ei ollut hajuakaan tähän asti, että tämä onkin joku ihan muu tyyppi kuin Winston.
Voi... Winston on niin kaunis. Mutta onneksi tämäkin sopii Rohanin värimaailmaan.
Täytynee tehdä uusi taimistoreissu. Se ei harmita kovinkaan paljon! Olisi vain kiva tietää, mitä tämä on. Pitkän kesän aikana käy helposti niin, että taimien nimilaput saattavat vaihtaa paikkaa – jos jostakin taimipurkista putoaa lappu, asiakas työntää sen takaisin ja se voikin mennä viereiseen purkkiin. Tällaista sattuu, eikä taimimyymälää voi siitä syyttää.
Pikainen nettihaku paljasti, että tämä voisi olla 'White Ladies', sillä sitäkin myydään sillä taimistolla, mistä tämän hankin.


Onneksi puutarhassani on tämä kauniin punainen 'Royal Ruby' -syysasteri! Tämä kasvaa villissä punaisessa penkissä, mistä voisin tietysti jakaa tätä Rohaniinkin, joskus kun tämä on tarpeeksi suuri jaettavaksi.

Sitten takaisin Rohaniin. Toinen väriään yllättävästi vaihtanut on tämä, jonka ostin sentään kukkivana! Viime vuonna tämä oli punakukkainen syyshohdekukka 'Rote Tone', tänä vuonna sävy on muuttunut epäilyttävästi keltaiseksi.
Mitä puutarhassani oikein tapahtuu? Joku hobitti käy siellä yön hiljaisina tunteina vaihtamassa kasveja?
Toisaalta tämän muut kukat ovat voineet ollakin punaisia, ne vain ovat joko kukkineet poissa ollessani tai sitten peura on syönyt ne. Kummastakin on todistusaineistoa.

Tässä on juuri sitä värimaailmaa, jota hainkin. Kukkapenkin reunuskasviksi ostettu purppurahappomarja 'Concorde' on yhä yksittäiskasvi, sillä viime vuonna otetut pistokkaat eivät onnistuneet enkä ole muistanut ottaa uusia. Täytynee kirjoittaa asia ylös johonkin listaan...
Vasemmalla on tummakurjenpolvi 'Samobor', se sopii Rohaniin kuin nakutettu niin lehtien kuin tumman violettien kukkienkin puolesta.

Tämä Rohanin yhden puolen kukkapenkki on ehkä jo seitsemän metrin pituinen, enää puuttuu muutama metri tuolta kauemmasta päästä. Jos talvi ei nyt päätä alkaa tästä, ajattelin vielä istuttaa muutaman (kymmenen) taimen, jotka ovat matkalla Hollannista.
Älä yritä tulla, talvi! Lähde takaisin Siperiaan, mistä tulitkin!


Päivän asu -kuva työpäivän päätteeksi. Huomaa myös kuraiset hihansuut.
Nämä ovat tällä kertaa ainoat housuni täällä. Pesukone on kaupungissa ja unohdin ottaa muita housuja mukaan kuin nämä, jotka jalassa tulinkin. Oikeasti käyn näissä jopa töissä, mitä ei nyt uskoisi.
Kuraisilla housuilla ei viitsi istua sohvalle, niinpä olen viettänyt illat pitkissä vanhoissa villakalsareissa. Älkää vain kertoko kenellekään!

Ai niin, onhan minulla ne untuvahousut. Nehän olisivatkin huomattavasti villakalsareita tyylikkäämmät.


I thought I had a Winston Churchill in my border. How surprised I was to discover white flowers! Winston, you look very pale...


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Kellohyasintti – Galtonia candicans
Purppurahappomarja – Berberis thunbergii, punalehtiset lajikkeet
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Gerahium phaeum

Wednesday, 22 October 2014

Kadonnutta impeä etsimässä


Jokasyksyinen ilonaihe pihani "pienet ja herkät kaunottaret" -kulmassa ovat myrkkyliljat ja syysvuokko. Tällaisella reheväkasvuisella savimaan pihalla, ja maalaispihalla muutenkin, täytyy miettiä tarkkaan, mihin laittaa sellaiset, jotka jäävät herkästi jalkoihin. Valkokukkaisesta 'Alboplena'-syysmyrkkyliljasta oikealle puoliksi vaahteranlehden takana on japaninhiirenporrasta, joka on niin pieni ja siro saniainen, ettei sillä olisi mitään henkiinjäämisen mahdollisuuksia monessakaan muussa paikassa tontillani.

Colchicums are a joy every autumn. This autumn the fabulous 'Waterlily' has aparently decided not to bloom at all. I did find its shoot, but it is very thin and not growing at all. Well, gardening is a good lesson in patience. Next autumn it will surely flower more than ever.


Tarhasyysvuokko 'September Charm' on ensimmäinen pihalleni istuttama syysvuokko ja ainoa lähes kymmenestä, joka on hengissä! Kaikki muut ovat kuolleet kuka mihinkin. En lannistu, vaan istutin tänä syksynä pihalleni kolmea syysvuokkoa, kutakin vähintään kaksi kappaletta. Näitä täytyy saada lisää!
Vaikka aiemmin mainitsin tämän kasvavan hentoisten kasvien paikassa, ei syysvuokko välttämättä ole kovin hento. Ajan kuluessa kasvusto voi levittäytyä hyvinkin laajaksi, sillä syysvuokkolajit leviävät voimakkaasti juuristollaan, silloin kuin ne viihtyvät, samoin kuin luonnonkasvimme valkovuokkokin. Syysvuokot ovat huomattavan korkeitakin, jopa yli metrisiä.


Tässä kaksi syksyn kaunotarta, syysvuokon seurana on ruostekukka 'George Davidson'. Kuva on huijausta, sillä ruostekukka kasvaa ruukussa ja olen jo siirtänyt sen sisään. Viime talvi vei kaikki kukkapenkkini ruostekukat ja nyt ajattelin pelata varman päälle.
Vielä yksi Raakkilasta saatu ruostekukka täytyy ottaa sisään, se ei ole kukkinut vielä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna sitten. Se oli huonolla hoidolla kesän enkä kastellut sitä kuivana jaksona kertaakaan, vaikka ruostekukat pitävät kosteanpuoleisesta maasta kasvukaudella. Mutta periaatteeni tosiaan on: pääasia, että on hengissä! Kukkia ehtii ihailla seuraavanakin vuonna.

Syysvuokon juurella kasvaa siis näitä valkoisia kerrottuja syysmyrkkyliljoja eli alastonimpiä. Siinä pitäisi myös kasvaa upea vaaleanpunainen 'Waterlily'-tarhamyrkkylilja. Olen sitä etsinyt ja etsinyt, raottanut vaahteran lehtiä ja mittaillut yhtä pientä tappia, joka on jonkun verso, mutta kovin kapea kerrotuksi myrkkyliljaksi. Ja jotenkin sitkeältäkin se tuntuu, mikä pisti epäilemään peltokortetta!
Sitten tartuin haarukkaan ja varovasti raaputin multaa pois tuon korren ympäriltä, ja sieltähän tuli vastaan sipuli. Hieman onnistuin haavoittamaan sen pintaa, toivottavasti se ei tykkää pahaa. Ihmetyttää vain, miksi se ei kasva yhtään. Ehkä se odottaa jotakin tiettyä lämpötilaa, jota täällä saaristossa ei vielä ole saavutettu. Nyt on kyllä hyytävää ja ensi yönä mittarin pitäisi käväistä nollassa ja ehkä jopa vähän alapuolellakin. Viime viikolla oli jo vähän riitettä kottikärryyn sataneen veden pinnassa aamuisin.


Valkoista kerrottua syysmyrkkyliljaa kasvaa myös metsäpuutarhapenkissä vaahteran alla. On tämä niin kaunis ja hassu samaan aikaan, kuin lauma hattivatteja, joilla on kruunut päässä.


Vielä kerran, lähes sama kuva kuin kirjoituksen alussa, mutta vähän eri kulmasta. Nämä ovat niin kauniit!

Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Ruostekukka – Crocosmia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhamyrkkylilja – C. Speciosum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida

Monday, 20 October 2014

Inspiroivien blogien haaste

Sain Mummelin blogista – Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja – kivan haasteen. Siinä nimetään kolme blogia, jotka inspiroivat minua.
Monet blogit inspiroivat, Mummelin tapaan koen tuskaa siitä, että pitää valita vain kolme! Niinpä valitsin yhden pienen aiheen.

Tein yllä olevan mini-patapuutarhan muutaman blogin inspiroimana. Jennin pieni hobittila Koko lailla kodikkaasti -blogissa on valtavan suloinen. Lisäksi Annun itse keramiikasta tekemä hobittitalo blogissa Pientä piharemonttia on hurmaava!
Sitten kun vielä Sametti Hortensia teki ihanan minipuutarhan ja esitteli sen Pikkuinen puutarhani -blogissaan, täytyi minun viimein alkaa toteuttaa omaani. Innostuin tekemään vanhaan haljenneeseen rautapataan tällaisen talvenkestävän minipuutarhan. Siinä on puolukkaa, kahta eri ajuruohoa, sammalta, jäkälää, kiviä ja rekvisiittana minityökalut nyt jo edesmenneestä Tiimarista.

Kiitos edellä mainituille blogeille inspiraatiosta ja haastan teidät jatkamaan haastetta, mutta vain jos inspiroiduitte tekemään niin! Muussa tapauksessa saatte vain iloisina ottaa kehut vastaan.


Loppuosa tästä kirjoituksesta onkin sitten omistettu jokapäiväisille inspiraation ja naurun lähteilleni eli kissapojille Ransulle ja Mustille. Ransu näyttää, että mamma ei vieläkään ole saanut ruohonleikkuria käyntiin.


Innostuin siirtämään parsaa ja sen varret katkeilivat herkästi, mutta ne olivat niin hienot, ettei niitä tohtinut heittää kompostiin. Siinä ne nyt keikkuvat siihen asti, kunnes vaasi kaatuu. En ole kova tekemään nättejä asetelmia, eikä tätäkään nyt oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa huolitellusti asetelluksi. Ehkä vähän miehekäs, sori vaan miehet. Mutta täällä päin voi puolustautua sillä, että tuuli kumminkin kaataa tuon, ja on se rikkonut muutaman lyhdynkin, niin eipä niidenkään parissa kannata niin nyherrellä. Parempi vaan nyhertää pomminkestävää rautapataminipuutarhaa.

Musti esittelee, miten ransunhäntäkukka on yhä kukassa, vaikkakin sateista taipuneena. Portlandruusun viimeiset nuput luultavasti homehtuvat niille sijoilleen.

Pojat toivottavat tarkkaavaista viikon jatkoa!

Loppuun päivän pasuunakuva, siinä on yhtä kutkuttavan lämpimänkeltaiset kukat kuin vaahteranlehdet pihalla!
Tästä värimaailmasta inspiroituneena olenkin mennyt hankkimaan lämpimänkeltaista lankaa. Mitä siitä tulee, selviää joidenkin viikkojen kuluessa.

Pasuuna – Brugmansia
Ransunhäntäkukka on komealuppio, Sanguisorba hakusanensis
Ruokaparsa – Asparagus officinalis

Sunday, 19 October 2014

Vuoden ikkuna

Tänä vuonna olen saanut vain yhden ikkunan lasitettua, mikä on kyllä hitausennätys. Onhan tässä vielä kuukausia jäljellä, mutta kun lämmitetty työskentelytila puuttuu, niin sormien jäätyminen ja kitin jähmeisyys asettaa rajoja ikkunapuuhille talvella.
Syynä ehkä se, että tänä vuonna on ollut vähemmän aikaa tehdä ylipäätään mitään, ja toisaalta olen tehnyt muita hommia. Tai sitten se, että olen hidastunut entisestään, entinen etana onkin nykyään yksisoluinen!
Joka tapauksessa tämä yksi- tai monisoluinen sai eilen yhden ikkunan paikoilleen.

This is the only window I have finished this year so far. It seems that a former slow-person has become near immobile!


No, hitaus ei liene synti, eikä siitä sakoteta kuten nopeudesta, heh.
Olen kai hehkuttanut tätä ennenkin, mutta eikö metsätyräkki 'Chameleon' soinnu mukavasti tummalla punamullattuun taloon?


Edellisen vieressä kukkii yhä vain tämä hitaasti kukinnan lopettava ängelmä 'Splendide White'. Nyt se on kukkinut jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen.


Syksy etenee verkkaisesti muutenkin. Viime yö oli huisin lämmin, illalla alkoi voimakas lounaistuuli, jonka mukana lämpötila alkoi nousta illan kahdeksasta asteesta yöllä jopa kymmeneen. On tuntunut hyvin lämpimältä muutaman kylmemmän päivän jälkeen, viiden asteen nousu lämpötiloissa tuntuu luissa ja ytimissä – positiivisesti.
Voi! Tässä kuvassa on Musti esittelemässä, mutta se on juuri vesileimani alla. Mikä moka! Kuvassa on syreeniä oikealla, ne ovat vielä vihreitä, jonkin verran limenvihreää syysväriä on jo. Saarnessa on vielä osa lehdistä tallella.

Musti.


Paahdepenkissä kukkii vielä jokunen punakukkainen siankärsämö.

Paahdepenkin yläpäässä marjaomenapensas 'Marleena' on heittäytynyt pirteän punaiseksi. Keto on täynnä vaahteran lehtiä, jotka haravoin pois varmaan vasta keväällä, jos niistä on enää mitään jäljellä. Ne luultavasti lentävät tiehensä syysmyrskyissä. Taustalla näkyy muotopuutarha.

Tämä kuva on otettu muotopuutarhaan päin täysin vastakkaisesta suunnasta, Rohanista käsin. Välissä on metsäpuutarhapenkkejä, tosin niistä on vaikea nähdä oikein mitään. Vasemmalla on pari mäntyä, niiden alla on yksi metsäpuutarhapenkki, mutta sen edessä on komposti.
Muotopuutarhan 'Åkerö'-omenapuu on vielä täysin vihreä. Tuo keltainen vaahteranlehtimatto taustalla, muotopuutarhassa ja kedolla, on aivan ihanan värinen!


Loppuun vielä iltakuva talosta. On onnea saada edetä omaan tahtiinsa, vaikka sen verkkaisuus joskus kanssaihmisiä ihmetyttääkin. Talojen nopeaan nousemiseen on kai niin totuttu. Korjausrakentaminen on paljon hitaampaa, mutta onhan heitäkin, jotka saavat koko talon ikkunat korjattua parissa vuodessa. Ja sitten on vähän hitaampia korjaajia.
Uskotteko, että tästä tulee joskus valmista?
Minä en ole aina ihan varma ;-)

Koristeomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Saarni – Fraxinus
Siankärsämö – Achillea millefolium
Ängelmä – Thalictrum

Saturday, 18 October 2014

Sinistä onnea

Edellisen kirjoituksen muotopuutarhakukista jäi näyttämättä sikuri, joka kukkii yhä vain. Se on paikkansa puutarhassani ansainnut. Näin monen kuukauden kukinta on tervetullutta vaikka joka vuosi! Odotan innolla ja kauhulla siementaimia, niiden lehdet muistuttavat niin erehdyttävästi voikukkia, että pelkään kitkeväni ne ennen kuin tajuan varoa.

Today there are many blues that don't make me blue at all. Instead I'm very happy indeed! There are blue flowers and lovely blue dishes that I have received as a present and found at a thrift store.

Edellisessä kuvassa taustalla häämöttävä elokuunasteri 'Rudolf Goethe' kukkii kunnolla vasta nyt. Syysasteritkin ovat viimein kukassa, mutta ne eivät ole sinisiä, joten niiden esittely jää toiseen kertaan.


Sinistä onnea lisää maailman kaunein voirasia, jonka sain lahjaksi ystävältä Ransun syntymäpäivillä. Argumentointi oli vastaanpanematon: koska Ransu on mamman poika, voi Ransun syntymäpäivälahjan ojentaa hänen mammalleen. Ei käy kiistäminen. Kiitos vielä tuhannesti P!

Edellisen lahjan antaja on yhtä hulluna posliiniastiohin kuin minäkin, tai ehkä jopa vielä enemmän. Astiahulluus on totisesti hankala tauti, varsinkin kun on hulluna kaikkeen vanhaan, nostalgiseen ja vähän kuluneeseen. Vältänkin kirpputoreja kuin ruttoa, jotta en saisi pakko hankkia -kohtauksia. En tarvitse oikeasti yhtään mitään, pikemminkin tarvitsen joka ikisen roposen elämiskuluihin. Sitä on vaikea pitää mielessä, jos näkee jotakin ylimaallisen ihanaa.
(Paitsi että voirasiaa kyllä tarvitsin kipeästi.)
Nyt kävi niin, että minulla oli asiaa lähetystorille. Halusin viedä sinne muutaman vanhan rojun ja ehkä hankkia jonkun parin euron työpaidan raksahommiin. Kävi kuitenkin niin, että iskin silmäni yhteen vanhaan sairaalakaappiin, josta lisää myöhemmin sitten, kun siitä on kuviakin. Taannoinhan vein äidin vanhan tietokoneen näppäimistön kierrätyskeskukseen ja tulin sieltä ulos jugendhylly kainalossa.
Tällä kertaa huomioni vei pikku kaapin lisäksi myös kaunis sinikuvioinen tarjoiluvati. Sitä ihaillessani unohdin tyystin, että minulla on jo aika monta tarjoiluvatia ennestään. Mielenkiinnon sytytti logo, jossa on ankkurikuvio ja kyrilliset kirjaimet. Mietin, onko astia jonkun venäläisen ravintolan vanha.

Sehän oli sitten pakko saada, sillä astia ei ollut mikä tahansa tavallisesta kaupasta hankittu vati, vaan siinä oli kiehtova logo. Nyt selvisi, että astia on Neuvostoliiton laivaston vanha, tuota logoa käytettiin 1920-luvulta vuoteen 1947 asti. Ilmeisesti astiasta voisi maailmalla saada paljon enemmänkin kuin sen muutaman euron, jonka siitä pulitin.
Voi onnea!


Loppuun vielä päivän pasuunakuva.
Onnellista viikonlopun jatkoa kaikille!

Elokuunasteri – Aster amellus
Pasuuna – Brugmansia
Sikuri – Cichorium
Syysasteri – Aster novi-belgii

Friday, 17 October 2014

Muotopuutarhan värit


Muotopuutarhassa kukkii kaikenlaista, kivasti lämpimänkeltaisten vaahteranlehtien höystämänä. Osa lehdistä on vielä puussa ja omenapuu on edelleen täysin vihreä, sen syysväriä vasta odotellaan.
Reunuspäivänkakkara on ahkera kukkija.

Loistokurjenpolvi.


Jalopähkämö on tehnyt iloksemme uuden kukinnon.

Jalohortensia myös. Vanhat kukinnot haalistuvat vaaleiksi, uudet ovat vaaleanpunaisia.


Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Pieni ilonaihe: koko syksyn kovasti etsimäni murattisyklaamin lehdet ovat tulleet esiin! Tämä on siis ainakin vielä hengissä, vaikka viime vuonna havaitsin sen lehdet vasta marraskuun lopulla. Mukulaan saa kerättyä aika vähän ravintoa, jos kasvi yhteyttää vain muutaman viikon ajan vuodesta.
Tämän voisi harkita peittävänsä lehtikerroksella talveksi, niin talvehtiminen olisi varmempaa. Harrastan vähän liikaakin uhkapeliä näiden talvenarkojen kanssa.


Rentouttavaa viikonloppua!

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Loistokurjenpolvi – Geranium 'Johnson's Blue'
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Reunuspäivänkakkara – Tanacetum parthenium
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum

Thursday, 16 October 2014

Pihakierros Ransun tapaan

Moikka! Mä esittelen. Näettekö? Siis mut. Hyvä.
Sitten kun saa silmät irti mun komeudesta, voi katsoa tuonne taustalle, siellä kukkii neilikkaruusu ja sen vieressä kivasti harmaa välimerenmaruna.

Ransu shows what is worth looking at right now. (Apart from the obvious, himself).

Toinenkin ruusu kukkii, toi portlandruusu ransunhäntäkukan vieressä. Tai ainakin siinä on monta nuppua. Ransunhäntäkukka on hyvä nimi, mutta jos joku haluaa ostaa tota pörrökasvia, kannattaa kysyä kaupassa komealuppiota.


Näissäkin on mun mielestä hieno muoto, siis mun häntämäinen. Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red'.


No niin, nyt on vähän kiire, joten se on moro!


Ai niin, yks juttu vielä. Sisällä on outoa, karsee döfä jotenkin.
Mammasta se on hienoo, mun mielestä toi pasuuna saisi tuoksua vesimyyrältä. Siinä on 15 kukkaa.
Pitäkää ittenne pörröisinä!
Terkuin Ransu

Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pasuuna – Brugmansia
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens