Monday, 29 June 2015

Kesäkuun kalenteripoika


Kesäkuun poika on tarkkaavainen, sillä olohuoneessa on myllerretty. Mamma on alkanut raaputtaa ja kunnostaa olohuoneen viimeistä ikkunaa. 
Jaahas... tuoli on nyt tässä... ja tämä tuoli tässä... ja imuri on nyt tässä... hmm.

Onneksi manuleiden leposohva on entisellä paikallaan!

Ulkonakin pitää tutkia kaikenlaista. Kuten kuistin kaiteen hajua. 

Hitto soikoon, norjanharmaahirvikoirat haukkuvat! Nyt täytyy olla tarkkana. Jos ne tulevat tänne, saavat norjalaisesta käpälästä.

Väärää lajia edustavat norjalaiset pysyvät onneksi kylän toisessa päässä. Tämän pään norjalainen kävi tutkimassa naapurin niitetyn pihan.

Tutkimisen ja koirien karkotuksen lisäksi kalenteripojalta sujuu bloggaaminen.

Mutta koska mamma haluaa blogata myös kukistaan, on loppuun pakko laittaa suosikkiyhdistelmä muotopuutarhasta: harmaaminttu ja rohtosormustinkukat.

Ja toisesta suunnasta. Miten voikin harmaanvihreä lehti sointua niin täydellisesti vaaleanpunaisiin kukkiin.

Vielä yksi kuva, tältä illalta. Morsiusleinikit ja akileijat jatkavat kukkimista yhä vain, samoin illakko tuolla riippukeinun vieressä. Aah.

Tässäkään kohdassa ei voi unohtaa Ransua.

Kuukauden fanikuva.

Akileija – Aquilegia
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Illakko – Hesperis matronalis
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Sunday, 28 June 2015

Ransun helleraja ja lempivärejä

Tänään täällä saaristossa oli jopa yli 18 astetta, ja se tuntui ihan lämpimältä, vaikka päivän mittaan tuuli yltyikin. Aamu oli ihana ja tyyni. T-paidassa ei sentään tarennut.
Ransulla on untuvahaalari, sillä hänen talviturkkinsa alkaa vasta pikku hiljaa lähteä. Ransu hakeutui tänään varjoon.

Today it was too warm (in Ransu's opinion), over 18 degrees! But he still has winter fur.

Uusia kurjenmiekkoja pamahteli tänään auki! Ihana ruskearaitainen keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' avasi ensimmäiset kaksi kukkaa. Tästä on tullut todella iso puska, kukkaloistoa luvassa! Kasvi kasvaa pihaojassani. Edessä on pari pikkuosmankäämin lehteä.

Kauniin purppurainen kirjokurjenmiekka var. kermesina avaa koko ajan uusia kukkia, tämä on sanoinkuvaamattoman kaunis.

Mutapuutarhan pohjamudissa viihtyvä kirjosorsimo on myös kaunis, kun valo siivilöityy sen läpi.

Mutapuutarhan partaalta karsin hieman katajan talven aikana alas römpsähtäneitä oksia. Näin sain pari neliötä istutustilaa. Puistoalppiruusun ('Catawbiense Grandiflorum') edustalle istutin hienon kerrottukukkaisen jaloängelmän 'Hewitt's Doule'. Se on niin hento, ettei sitä kuvasta oikein edes erota.
Toivon, että tässä on ängelmälle mahdollisimman hyvä paikka. Ainakin multa on erittäin laadukasta katajan alla, olen huomannut. Ja kosteutta pitäisi riittää, sillä vaikka tämä penkki on noin 30 cm mutapuutarhan vedenpinnan yläpuolella, on tuossa mutapuutarhassa aina kosteaa, ja toivottavasti vettä johtuu hieman ylöspäinkin – tai sitten ängelmän juuret saavat luvan kasvaa pian syvälle.

Näkymä keittiön ikkunasta on ihana, kun metsäpuutarha-alueiden violetit kukat sointuvat yhteen: taustalla alppiruusu, edessä ukkolaukat. Vaaleansininen mätästädyke 'Nestor' on pisteenä iin päällä katajan toisella puolella. Niin kauniit viileät värit yhdessä vihreyden keskellä.
Mietin piparjuuren siirtoa keskeltä nurmikon kulkuväylää (laukkojen ja alppiruusun välissä kuvassa), mutta mihinkähän sen uskaltaisi siirtää – ei mihinkään kukkapenkkiin ainakaan. Tuossa saan sen pidettyä kurissa ajamalla nurmikon joka puolelta puskaa, jokin rajoitus sillä täytyy olla, muuten se leviää joka paikkaan. Tästä etummaisesta metsäpuutarhapenkistä nyhdän sen taimia joka kesä vaikka kuinka paljon – tuossa oli aiemmin oja, joka oli täynnä nokkosta ja piparjuurta. Joka vuosi ne hieman vähenevät.

Tähän näkymään olen myös nyt niin rakastunut, ja tässä on samoja sävyjä kuin katajan ympärillä, se onkin tästä muutaman metrin vasemmalle. Illakko on hempeän pinkki tai lila, miten sen ottaa. Lehtoakileijatkin tuovat viileää siniviolettia ja vaaleanpunaista mukaan näkymään. Sammalkeinu toistaa männyn sävyjä ja taustalla näkyy Rohania tumma-valkoisine väreineen, vaikka se enää erotu kuvassa.

Siirsin keltakielokin mäntyjenaluspenkkiin keväällä, sitkeänä se oli pysytellyt hengissä, mutta oli huonommassa paikassa. Nyt se kiittää paremmasta paikasta ja ennen kaikkea sateista ja on selvästi kasvanut.

Ransu vietti iltapäivän hellepaikallaan vintin rappusilla. Untuvahaalarissa. Saa nähdä, miten käy huomenna, kun on vielä lämpimämpää!


Illakko – Hesperis matronalis
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mätästädyke – Veronica prostrata
Pikkuosmankäämi – Typha minima
Piparjuuri – Armoracia rusticana
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Saturday, 27 June 2015

Kurjenmiekkapettymys

Oi ja voi. Upea kukkahan tämä on, mutta... Tiedätkö tunteen, kun on ostanut kasvin sen nimilapussa olleen kuvan perusteella ja varmuudeksi vielä tarkastanut asian verkossa kuvahaulla, jos lapussa onkin värit haalistuneet piloille. Ja sitten... kukka onkin ihan väärän värinen.
Tämän piti olla siperian- tai loistokurjenmiekka 'Contrast in Styles', jonka kukka olisi purppurainen, keskellä suuri vaalea alue. Vaan tämä on ihan sininen ja aika tavallinen siperiankurjenmiekan kukka. Tekisi mieli viedä takaisin taimistolle ja pyytää rahat takaisin, ostin sen nimittäin tänä keväänä. Vaan kyllä tällekin paikka jostakin löytyy, täytyy vain siirtää. Olin istuttanut tämän Rohaniin, minne tämä ei sinisenä oikein sovi. Tai sitten muutan mieltäni.

Onneksi on niitä, joissa on kaikki kohdallaan. Tämä tavanomaista hieman vaaleampi siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' on kovasti mieleeni.

Tässä se kukkii yhdessä kaunokurjenmiekan kanssa, joka on tummempi sinivioletti, hyvin saman sävyinen kuin ensimmäisen kuvan olevinaan-Contrast-in-Styles.

Pihatien ojassa kukkii keltakurjenmiekka, aina yhtä ihana. Eipä uskoisi, että olen tuonkin paikan jonkin aikaa sitten kitkenyt!

Yksi kuivan paikan kurjenmiekkakin on tulossa kukkaan nyt ensimmäistä kertaa ja jännitän sitä suuresti. Luulin sen olevan valkoinen, mutta vielä tiiviillä rullalla olevat terälehdet ovat paljastaneet hieman vaaleansinistä reunoissaan. Siitä kuva ehkä huomenna, jos se viimein suvaitsee avautua!
Tumman punaruskea helluntaikurjenmiekka 'Red Zinger' tekee onneksi yhä uusia kukkia vanhan talon edustalla – en tiedä, mistä se niitä taikoo! Kukkanuppuja en huomaa, mutta jostain niitä kukkia vain tulee koko ajan lisää. Ihana kasvi!
Ja taustalla näkyy yksi piristävä asia, nimittäin loistokärhö 'Miss Bateman', joka kukkii ensimmäistä kertaa ikinä näin aikaisin!

Olin ajatellut tämän kiipeävän syreenipuskaan ja tekevän siihen suuria valkoisia kukkia, kun syreenit ovat lopettaneet kukinnan. Kärhö on vielä aika nuori, toivottavasti se joskus yltää syreenipusikkoon. Toistaiseksi tästä polven korkeudella kukkivasta kukastakin osaa olla iloinen.

Iloa tuottavat myös ihanat pilkulliset rohtosormustinkukat, joita avautuu joka päivä lisää.

Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Kaunokurjenmiekka – Iris setosa
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Friday, 26 June 2015

Kaunista tontin reunamilla

Ojiin rajoittuva tontti vaatii hieman reunojen niittoa ja kitkentää. Paikassa, josta talon vierustan salaoja johtaa tienvarren isoon ojaan, on rakentamani kivipenger. Kivien vierellä on vaikea saada nurmea leikattua siististi, joten olen istuttanut reunalle pari vuorikonnantatarta, niiden pitäisi levitä ja ne viihtyvät kuivalla ja paahteisella paikalla. Ajatuksena on sitten leikata nurmi summittaisesti niiden muodostamaan pöheikköön asti, en ajatellut sen kummemmin erottaa tattaria nurmikosta. Musti esittelee.

Tämän vuorikonnantattaren lajikenimi on 'Darjeeling Red', vaikka täytyy myöntää, että en näe, miten se eroaa perusmuodosta. Kasvi on kuitenkin todella kiva, se kukkii pitkään ja se on tarpeeksi luonnonkasvin oloinen tuohon ojan partaalle.

Tontin toisella reunalla, kivimuurin vieressä, kukkii ihana tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson'. Se ei vielä yllä kivimuurin korkeudelle, mutta toisaalta kukat sointuvat kivitaustaan mukavasti.

Siirrytään sitten Rohaniin, josta onkin paljon kuvia. Ruusun kanssa samaa sävyä löytyy ohdakkeesta Cirsium rivulare 'Atropurpureum'. Musti esittelee.

Viime syksynä muotopuutarhasta siirretty metsälauha huojuu kauniisti tuulessa.

Lauhan vieressä kasvaa lipstikka, ja sen etupuolella kukkii sorjalaukka 'Mount Everest'. Laukat ovat vähän vänkyröitä vietettyään kevään suojaverkon alla.

Lipstikan toisella puolella tulevat kukkaan valkokukkaiset 'Alba' -isotähtihyasintit. Lipstikka on niin iso kasvi, että se sopii loistavasti kukkapenkin taustakasviksi, kunhan muistaa sen pensasmaisen koon! Taustalla kurottelee pioneja, jotka istutin syksyllä mielestäni riittävän kauas lipsikasta, ja huomaan, että ne täytyy siirtää syksyllä vielä kauemmas. Toinen seikka on sadonkorjuu, lipstikan luokse täytyy päästä keräämään lehtiä, liian kaukana tai hankalasti saavutettavissa se ei saa olla.

Toisen laukan piti olla purppurainen, paketissa oli sellainen kuva... Allium jesdianumina myytävä, mutta ilmeisesti partalaukan perimää omaava 'Early Emperor' onkin melkoisen violetti. Harkitsen niiden siirtoa muotopuutarhaan.

Tähtihyasinttien juurella kukkii keväällä kukkakaupasta ostettu tummakukkainen orvokki.

Samaa orvokkia kasvaa myös koristemansikka 'Lipstickin' seurana.

Tummempi orvokki on viime vuonna löytämäni siementaimi jostakin aiemmasta kasvatuksesta. Edustalla kasvaa espanjansinililja 'White City'.

'Green Apples' -lehtoakileija avasi ensimmäisen kukkansa, ja hyvä että kuvasin saman tien, sillä seuraavana yönä oli peura napsinut nämä korkeimmat varret. Nurmikäytävän toisella puolella oli kelvannut kaikki korkea; latvat oli syöty niin virginiantädykkeestä, palavastarakkaudesta, kellopeipeistä, rohtovirmajuuresta, maa-artisokasta kuin suopayrtistäkin. Kaikki kelpaa, mikä on sopivalla korkeudella – valitettavasti kukkavarret yleensä ovat.

Yritin kuvata koiranputki 'Ravenswingin' kukintoja Pirkolle, mutta nämä alkavat olla ohi. Koiranputkien siementaimet saivat kasvaa muotopuutarhassa, mistä ei nouse niin paljon rikkaruohoja kuin vastikään perustetusta Rohan-penkistä. Siirsin taimet tähän keväällä ja ne varmaankin kärsivät hieman siirrosta kasvaessaan vinoon ja kukkiessaan niin vähän ja lyhyesti. Pääasia, että nyt saa hieman siemeniä taas jatkoa ajatellen.

Tästä tulikin mieleen kysymys, jonka lukija esitti: saavatko kukkapenkeissäni kukkia rikkaruohotkin. Ensin kannattaa kysyä, mikä on rikkaruoho. Minulla on joitakin kukkapenkkejä, jotka olen perustanut niin, että niissä oleva luonnonkasvusto (eli rikkaruohosto) on saanut pääosin jäädä paikoilleen ja karsin sitä kasvukaudella parhaan kykyni mukaan. Niissä on villimpi tunnelma ja toisaalta myös jonkin verran työtä, sillä luonnonkasveja täytyy aina rajoittaa, jotta ne eivät jyrää koristekasveja. Mutta näin ollen olen voinut säilyttää kevätesikot, kuismat, peurankellot, päivänkakkarat ja monet muut. Sitten on näitä penkkejä, joita kutsun korkean hoitotason kukkapenkeiksi ("high maintenance", opiskelinhan Englannissa), joita ovat esimerkiksi muotopuutarha ja nyt tämä Rohan. Niistä olen kääntänyt maan kokonaan penkkejä perustettaessa, ja nypin kaikki nousevat rikkakasvit pois, paitsi keväällä kukkivat käenrieskat ja kiurunkannukset.

'Ravenswing' yhdessä 'Black Parrot' -tulppaanin kanssa noin viikko sitten.

Rohanin alkupää, jonka istutin jo toissa syksynä, alkaa jo hoidon puolesta helpottaa. Tummakurjenpolvi 'Samoborin' siementaimet ovat rehevöityneet ja vaskivarjohiipat kasvaneet peittämään maata. Tänä keväänä istutettu fenkoli 'Rubrum' on kohonnut jo korkeaksi ja tuuheaksi.

Tässä Rohan-penkki kokonaisuudessaan, sen pituus on nyt noin kymmenen metriä.

Ransu esittelee. Laitoin jättimäisen suojatötterön ensi kertaa kukkaan tulevan kurjenmiekan ympärille, sillä en tosiaan halua, että sen kukkavarsi syödään.

Näkymä hieman kauempaa käsin, metsäpuutarhasta.

Yksi tämän hetken suosikkinäkymistäni on Rohanista käsin metsäpuutarhan poikki kohti muotopuutarhaa.

Riippukeinun vieressä kukkivat ihanat tummansiniset ja vaaleanpunaiset lehtoakileijat. Hempeän vaaleanpunainen illakko on metrinen puska, jossa on monta kukkavartta. Sitä on mukava nuuskutella keinussa istuessa, ja väritkin sointuvat riippukeinuun loistavasti. Laitoin vielä vanhan puoshaan pitämään pyykkinarua korkeammalla, jotta sen ali mahtuu hyvin kulkemaan ilman tarvetta kumartua.
Ihanaa viikonloppua!

Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Fenkoli – Foeniculum vulgare
Illakko – Hesperis matronalis
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Koristemansikka – Fragaria  rosea
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lipstikka – Levisticum officinale
Metsälauha – Deschampsia flexuosa
Partalaukka – Allium rosenbachianum
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Vaskivarjohiippa – Epimedium warleyense
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

Wednesday, 24 June 2015

Päiväkahvit muotopuutarhassa

Sain eilen päiväkahviseuraa muotopuutarhaan. Valitettavasti tarjolla ei ollut muuta kuin kahvia, kaikki marjapiirakat oli jo syöty. Kiitokseksi kahvista sain vieläpä viikatteen teroituksen! Olin niittämässä muotopuutarhan takana näkyvää ketoa, kuvassa se on suunnilleen niitetty, vaikka ei siltä näytäkään. Ehkä Musti voi tulla havainnollistamaan eron.

Yesterday I had company for a coffee break in the garden. And the company sharpened my scythe!

Tässä olemme vähän kauempana, metsäpuutarhassa, ja päivää aiemmin. Muotopuutarhan takana näkyy hirmuinen niittyrehotus. Ai ei näy? Mennään lähemmäs.

Musti näyttää. Nyt näkyy niittämätön niitty oikealla. Musti painelee sen sijaan suoraan kohtaan, jonka olin juuri tuona päivänä ehtinyt niittää. Niittämistä riittää.

Kukkapenkin läpi – mars!

Olin nimittäin juuri niittänyt tienvarren ojan partaan. Siinäkin oli jo yli metrinen heinikko ja ohdakkeikko, joka seuraavaksi siementäisi kukkapenkkeihini. Ja onhan se epäsiistin näköinenkin, jos nyt yrittää epätoivoisesti jotakin siisteyttä pitää yllä. Sitä paitsi kauniit kukkani eivät näy ohikulkijoille, jos edessä on metrin heinämuuri. Mustia kiinnostavat vähän toisenlaiset näkymät.

Suora näkymä vesimyyräapajille. Mustin edessä kukkii mirrinminttu, viimeinkin olen saanut sen menestymään! Ja aivan edessä kukkii valkokukkainen tuoksukurjenpolvi 'Album'.

Toinen juttu, jonka tein muotopuutarhan hyväksi jo muutama päivä sitten, on tiilireunukset. Näitä on tarkoitus tehdä jokaisen suoran kukkapenkinreunan viereen. Kukkapenkkien reunoina on maahan upotetut laudat estämässä juolavehnän ja muun kasvamista niihin, mutta ruohonleikkurilla ei pääse siististi aivan laudan viereen. Olen huomannut, että reikätiilet kestävät pakkasta murenematta. Vuoraan tiilien uoman ensin kauttaaltaan suodatinkankaalla, sillä muuten nurmi yrittää kasvaa tiilien väleistä, sen pääsy pitää estää kerta kaikkiaan.
Valmiina on vasta tämän puoleiset ulkoreunat ja nyt tuo pikku käytävänpätkä. Ehkä ensi vuonna taas vähän lisää...

Muotopuutarhan värimaailma on tällä hetkellä valkoinen. Onhan se kaunis, mutta näin paahteisella paikalla vähän laimea. Pilvisellä säällä ja illalla tosin ihana. Odotan silti sitä, että väripilkkuja avautuu vähitellen valkoisen seuraan.

Tämä väriyhdistelmä on järisyttävän onnistunut, ja tuo lehtoakileijahan on aivan itse päättänyt asettua juuri oikean värisenä juuri tähän. Lämpimän vaaleanpunainen kukka osuu nappiin samettihortensian versoista ja lehdistä löytyvän punaruskean sävyn kanssa. Vasemmalla kukkii morsiusleinikki.

Valkoisetkin lehtoakileijat ovat upeita. Tämä on peräisin ystävän valtameren takaa lähettämistä siemenistä.

Paratiisililjassa on vieläkin kukkia! Ei nyt ihan näin montaa, sillä tämä kuva on otettu viikko sitten. Nunnannarsissien kukat tuossa vieressä ovat nyt jo kuihtuneet. Mutta lähes kymmenen kukkaa on vielä latvoissa auki. Olen niin kiitollinen viileälle kesäkuulle siitä, että en menettänyt tätä kauneutta ollessani poissa lähes kaksi viikkoa, ja että olen nyt saanut nauttia tästä jo viikon.
Sitä paitsi tänä vuonna ei ollut kukintataukoa, joka koittaa tulppaanien lopetettua. Nehän eivät ole vielä edes lopettaneet – taloni pohjoispuolella kukkivat viimeiset 'Spring Greenit' yhä vain! Yleensä tulppaanien jälkeen ei ole hetkeen oikein mitään kukassa. Syreenitkin kukkivat ennätyspitkään. Mikä täydellinen alkukesä!

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' hempeilee varjoisammassa penkissä.

Paahteisimmassa paikassa kukkii vielä juhannuspioni. Tässä on lisäksi harson sisällä taas hyvin talvehtinut sinisade, mutta koska en usko sen ikinä yltävän köynnöskaaren huipulle, istutin syksyllä sille kaveriksi köynnösruusun.

Ensimmäiset rohtosormustinkukat ovat auenneet. Tämä on lapsuuteni rakas kasvi ja akileijan tapaan kiva vaeltaja. Sitä löytyy jo pihaltani sieltä sun täältä.

On niin huikean kaunista, kun mikään paikka ei vielä ole kuivahtanut, kiitos sateiden. Puutarha on kuin neiti Marplen puutarha, mikä onkin haaveeni ja tyyli-ihanteeni, vaikka sehän on mielikuvituspuutarha, jonka jokainen voi kuvitella sellaiseksi kuin tahtoo. Se siinä toisaalta on mukavaa. Englantilaisen raikasta, vehreää ja rehevää nyt joka tapauksessa on! Silmä lepää.
Kaunista loppuviikkoa!

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mirrinminttu – Nepeta faassenii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Paratiisililja – Paradisea liliastrum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sinisade – Wisteria
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum