Thursday, 23 September 2021

Puutarhapuuhia

 Olemme Ransun kanssa tehneet yhdessä vähän hommia.

Muotopuutarhan puksipuuaidat tuli viimein leikattua. Nyt ne näyttävät järkevämmiltä. Vaikka Musti ei ollut näyttämässä hännällään sopivaa leikkuukorkeutta.
Tästä kuvakulmasta ei näe tai huomaa kaikkia niitä kohtia, joista aita vielä puuttuu tai pistokkaat ovat liian pieniä, joten näyttää ihan vakuuttavalta. 
Parempi ottaa kuvat vakuuttavista kuvakulmista.

Tämäkin kuva tuli otettua tänään juuri sateen alkaessa. Puunympäryspenkki siirtyi viimein, kuukausien mietinnän jälkeen, kiinanpunapuun ympärille. Penkki on toki hieman ylimitoitettu vielä tässä vaiheessa, mutta huomautan, että tuolla keskellä on kiinanpunaPUU koostaan huolimatta.

Teimme tuon homman tässä yhtenä päivänä auringon kauniisti paistaessa. 
Penkin sijoittaminen on ollut haastavaa, sillä tontillani ei montaa aivan tasaista paikkaa ole. Aina on ojaa, viettoa tai muuta. Se ainoa puu, joka tosiaan halusi puunympäryspenkin, sai rakentamani puisen puunympäryspöydän muutama vuosi sitten, ja sitä en nyt raaski hajottaa, kun tuli kerran tehtyä.
Mutta sitten keksin tämän kiinanpunapuun, joka tuli istutettua ruskopenkin alapuolelle. Ruskopenkki tulee jatkumaan kuvan oikeasta reunasta alaspäin penkille asti. Penkin alamäen puoleisten jalkojen alle vain tarvittiin korkeammat kivet, tässä on maltillisesti viettoa kumminkin.

Siellä se nyt on, ihana kiinanpunapuu jo hieman syysväriä saaneena ja suojaverkon sisällä, vaikka on myös penkin keskellä turvassa. Puiden kanssa ei voi ottaa riskejä, etenkään, kun ovat puita, joita tuli etsittyä kauan.
Penkki ei voi sijaita nurmikolla, sillä sen alta ei pysty siististi nurmea leikkaamaan. Se oli tilapäispaikassa vuoden ajan aronian ympärillä, ja voi mikä toivoton heinikko siihen kasvoikaan. Siksi tämä penkki penkissä -ratkaisu. Sen alla tulee kasvamaan matalia maanpeitekasveja, eikä haittaa, jos jotkut niistä kasvavat vähän penkin läpikin.

Ransun osuus oli pitää mammaa silmällä ja tarkastaa. Ransun edessä kasvaa ruskopenkin japaninvaahtera, lajiketta 'Enkan', ja se kärsi kesän kuivuudesta melkoisesti, lehdet ovat edelleen käpristyneet.


Ruskopenkissä on maa-artisokka kukassa, ihmeiden ihme. Se kertoo siitä, että peura ei vieläkään ole käynyt kylässä.

Samalla siirsin kivimuurin edessä kasvavan ruusuherukan alemmas. Toivottavasti se selvisi siirrosta, sillä juuria ei mitenkään saanut lähellekään kokonaisina. Yritin kompensoida leikkaamalla oksia, kunnes tajusin, että samalla poistan juuristoon talveksi varastoituvaa lehtivihreää ja lopetin. Joskus on vaikea päättää, mikä olisi paras toimenpide.
Ruusuherukka tuli aikanaan istutettua aivan helmipihlajan eteen, jonka luulin kasvavan korkeammaksi, mutta niin ei käynytkään, ja lisäksi aivan liian lähelle toista ruusuherukkaa ja vielä yhtä Austin-ruusuakin. Samassa sumpussa on vielä sirotuomipihlajakin ylemmän ruusuherukan takana, mutta tämä yksi ruusuherukka on nyt ainoa, jonka päätin voivani siirtää, muut selvitkööt sumpussa.
Uudelleen istutettu ruusuherukka on nyt kuvan vasemmassa laidassa, oikeassa päässä on sen lajitoveri. Helmipihlaja kasvaa keskeltä kiviaitaa, sillä istutin sen ennen kuin keksin, että tuohon tarvitaan kiviaita. Nyt sillä on oma elinkolo aidan keskellä. Toivottavasti se myös näkyy aiempaa paremmin, sillä viime vuosina sitä ei ole näkynyt naisen korkuiseksi kasvaneen ruusuherukan takaa lähes ollenkaan.
Kiviä nousee aina, kun kaivaa, tällä kertaa maltillisen kokoisia.

Jätin nyt mielestäni riittävät hajuraot kahteen kolmiokaan, joista tässä on toinen. Nämä ovat piikittömiä versioita.
Nämäkin on tullut siirrettyä jokunen vuosi sitten. Kuvittelin näistä kasvavan ilmavat pikku puut alaportin molemmin puolin – pah, pysyivät polvenkorkuisina vuodesta toiseen ja jossain vaiheessa tajusin, että puuvisio vaatii lajinvaihdon. Kaivoin nämä tähän ylemmäs ja tilalle kaksi siperianhernepensasta. Niistähän saa tavattoman kauniit puut poistamalla alimmat oksat, oikein sellaiset savannin puu -malliset.
Kolmiokatkin ovat ryhtyneet varovasti kasvamaan tässä vähän ylempänä, suojaisemmalla ja lämpimämmällä paikalla. Vaikka tuskin niistä ikinä puita tulee, mutta tulee mitä tulee. Seuraan mielenkiinnolla, nyt niillä ei enää ole visioita rasitteena.

Kolmiokan vierellä on tupas ihastuttavaa maatiaismyrkkyliljaa kukassa. Loistojuttu, että kolmiokassa on keltainen syysväri juuri samaan aikaan tuomassa vastavärisäpinää.

Hiukkasen alempana, mielestäni riittävän välimatkan päässä, on Austin-ruusu Lichfield Angel. Toivon, että tästä ei nyt tule ruuhkaryteikköä. Ehkä on vain hyvä, että Lady of Shalott menehtyi, vaikka sitä jäin kyllä suremaan. Ehkä joskus, jossakin muualla...

Kivimuurin edessä on yhä tiheää kasvillisuutta, mutta ehkä tämä on ihan sopivasti. Ainakaan väreissä ei ole valittamista. Olen viime päivät ihastellut tätä punakolmikkoa: sirotuomipihlaja (sen edessä on vielä vihreä ruusuherukka), 'Tove Jansson' -ruusu (se saisi vielä kasvaa tuuheammaksi peuraesteeksi) ja portinpylvääseen kiivenneen 'Goldflame' -koreaköynnöskuusaman kukat. Naapurin ihanaa punaista tryskiä vasten.

Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on tänä vuonna päässyt täyteen loistoonsa ja lisäksi kukkinut kesästä tähän asti aivan valtoimenaan. Mihin se vielä pystyykään, kun kasvaa koko portin ylle!

Portin yläpuolen penkistä löytyy hiljalleen syysväreihin siirtyvä japaninvaahrera 'Osakazuki'.

Iltapäivällä alkoi sade ja puuskat ovat päivän mittaan vain yltyneet. Nurkat natisevat, mutta kaipa ne pitävät, kun ovat jo vuosikymmeniä pitäneet. Siirryimme Ransun kanssa kirjoittamaan tekemisemme puutarhapäiväkirjaan.

Muutama päivä sitten Ransu auttoi kukkien kuvaamisessa valkoista taustaa vasten. Kun eihän siitäkään meinannut mitään tulla ilman Ransua.


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides
Kolmioka, piikitön – Gleditsia triacanthos f. inermis
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Myrskkylilja – Colchicum
Puksipuu – Buxus
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Wednesday, 22 September 2021

Orkideaihme

 Sain viime vuoden kesäkuussa kolme heidinkämmekkää.

Yksi kolmesta kukki viime vuoden kesällä, kuistin varjoisilla rappusilla. Tämä on Calanthe Takane Lemon Line. 
Heidinkämmekät saattavat sietää jopa –15 asteen pakkasia. Niinpä istutin kaksi kolmesta ulos.

Maan pitäisi olla ilmavaa, kevyttä ja mielellään runsaasti eloperäistä materiaalia kuten kaarnaa sisältävää. Paikaksi valikoitui kymmenen vuotta aiemmin talon kulmalta vedetyn valtavan saarnen kanto paikassa, johon olen suunnitellut saniaistarhaa. Kanto alkaa lahota kappaleiksi ja sen juurella on todella ilmava, puunkappaleita sisältävä multa.
Ransu esittelee paikkaa ennen kämmeköiden istuttamista viime syksynä.

Tänä kesänä kaadetun vaahteravesakon häviämisen jälkeen valoa on tullut enemmän ja tilalla on vieläkin melkoinen kasa risuja. Niiden takana voi ehkä erottaa katiskaverkkoa. 
Pyöräytin kämmeköille verkot peurasuojaksi ja loppusyksyllä täytin ne kuivilla lehdillä. Ylemmäs istutetussa kämmekässä ei ole näkynyt mitään eloa tänä vuonna.

Alemmas istutettu näyttää tältä! Se on siis hyvinkin elossa, lähti kasvuun jo keväällä. Kukkia en ole nähnyt, mutta eiköhän tämäkin ole jo jonkinlainen riemuvoitto.

Vertailun vuoksi tässä on ruukussa sisällä talvetettu ja kesän kuistinrapuilla viettänyt, eli ei ole sen paremman näköinen. Tämän pitäisi olla viininpunakukkainen (Calanthe Kozu-hybrid), säästin hienoimman värisen sisätalvetukseen. Mutta jos tuo toinen keltaisista pysyy jatkossakin talvet hengissä lehtisuojan alla, voisin istuttaa tämänkin mielummin puutarhaan.

Hassua kyllä, jossain vaiheessa tajusin, että näistä heidinkämmeköistä tai japanilaisista ebineorkideoista oli Maaria Matsunagan kiinnostava juttu Oma PIHA -lehdessä viime vuoden tammikuussa (numerossa 1/2020). Kesti aika monta kuukautta yhdistää!

Samalla alueella kasvaa tämäkin aarre: nenäliinapuu. Se on kasvanut hyvin viime vuodesta ja nauttii varmaankin siitä, että vaahterat ympäriltä häipyivät. Tämä on tonttini suojaisimpia paikkoja, ylärinteessä ja rakennusten suojaamana, eivät osu kylmät viimat tähän. Viime vuonna nenäliinapuulla oli kylläkin vanha kaulaliina ympärillään, varmuuden vuoksi. Kun se oli vasta alkusyksyllä istutettu.


Heidinkämmekkä – Calanthe
Nenäliinapuu – Davidia involucrata

Sunday, 19 September 2021

Rohanissakin kukkii

Edelliseen vaaleanpunaisjuttuun ei mahtunut Rohania, sillä siellä ei ole vaaleanpunaista. Yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Ai niin ja kevät!

Ihanat Austin-ruusut vain jatkavat kukkimistaan. Kukinnan alku oli melko myöhäinen, ainakin tällä William Shakespeare 2000:lla, silä se lähti hitaasti ja kituliaasti keväällä kasvuun. Mutta ottaa nyt kaiken takaisin ja aina yhtä ihastuttavan värisenä.

Rohanissa asustaa myös Austin-ruusu Winchester Cathedral, joka talvehti mainiosti, ehkä siksi, että se on viereisen 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan suojaavassa kainalossa. 
Winchesteristä vasemmalle näkyy yksi Rohanin kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta, nekin ovat talvehtineet hyvin jo monta vuotta ja nyt viimein hieman kasvaneetkin, kun peurat eivät ole riipineet oksia.

Winchester Cathedral on tavattoman kaunis kermanvaalea ruusukaunotar.

Lisää tummia lehtiä löytyy Rohanin alkupäästä, jonne ihan alkajaisiksi istutin pensaana pysyvän 'Rohan Weeping' -pyökin. Se on kuvan oikeassa alakulmassa, sen takana voi nähdä toista peruukkipensaista. 

Puutarha on valitettavasti rähjäisen homssuinen, en ole ehtinyt hoitaa sitä kunnolla hetkeen. Tässä mutapuutarhan toiselta puolelta otetussa kuvassa kuitenkin näkyy hyvin 'Rohan Weeping' hyvin tummana ja suunnilleen kuvan keskellä japaninmagnolia, josta on jo kasvanut mukavan kokoinen! Ostin sen Peter Joylta alle polvenkorkuisena siemenkasvatuksena vuosia sitten.
Näiden kahden pensaan välissä on kohta kukkaan tuleva syyskimikki 'Atropurpurea'.

Tummista lehdistä tulee hyvä tausta monille kukille, Rohanissa ne ovat tosin kaikki valkoisia tai tummanpunaisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Etelänruusuruoho kukkii yhä siellä täällä. Sen taustalla näkyy tummalehtinen mustaselja Black Beauty.

Kaukasiankirahvinkukkiakin on vielä kukassa, tämän taustana on japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.
Kaukasiankirahvinkukka ja etelänruusuruoho ovat niin tehokkaita tekemään siementaimia, että voisin ehkä täyttää niillä koko tonttini. Eikä se näyttäisi ikävältä ollenkaan!

Rohanin vieressä, nurmikäytävän toisella puolella, on ruusu-heinätarha. Siellä kasvaa myös muutamia astereita, joista yksi on tämä herkkuvärinen kaita-asteri 'Black Prince'. Tämä ei kuulemma helposti ehdi kukkaan meillä ennen kuin talvi tulee, toivotaan, että nyt päästäisiin näkemään kukkia. Nuppuja on valtavasti! Ja kun peura ei vieläkään ole käynyt syömässä astereita.
Viime päivinä olen tehnyt täsmäiskuja ruusu-heinätarhaan istuttamaan kaikkea, mikä odottaa istuttamista. Sinne upposi mm. vanha purppurakukkainen ranskanruusu 'Violacea', nykyisin suositaan nimeä 'La Belle Sultane'. 

Ai niin, se vaaleanpunainen! Rohanin tällä hetkellä ainoa pinkki on punaluppio 'Pink Tanna'. Oikeastaan tänne sopisi joku tummemmanpunaisista luppioista, täytyy harkita siirtotoimia.

Siirto on myös (teko)syy laittaa tämä kuva ihastuttavasta touko–kesäkuun vaihteen hetkestä. Voi tuota kesän alkua, valoa, vehreyttä, tuoreutta! Yhtä aikaa kukkivat japaninkirsikka 'Royal Burgundy', silkkipioni ja kauempana muotopuutarhassa omenapuu.
Silkkipioni on kasvanut valtavan leveäksi ja retkottaa osittain nurmikäytävällä haitaten ruohonleikkuuta. Pioni on jo sen kokoinen, että sen voi varmasti jakaa, aion kaivaa käytävän puolelta ison palan ylös tässä jonakin kauniina päivänä.


David Austin -ruusut kuuluvat Rosa Puistoruusu-Ryhmään
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Japaninmagnolia – Magnolia kobus
Kaita-asteri – Symphyotrichum lateriflorum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Mustaselja – Sambucus nigra
Peruukkipensas – Cotinus coggygria
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Pyökki – Fagus sylvatica
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Syyskimikki – Actaea simplex

Friday, 17 September 2021

Syksy ruusunpunaisten lasien läpi

 Kaikenlaista söpöä ja vaaleanpunaista löytyy yhtäkkiä puutarhasta.

Ensiksi rapuilla vielä asustava ihana verenpisara 'Whiteknight's Pearl', jota en esittele ollenkaan riittävästi sen söpöyteen ja pitkään kukinta-aikaan nähden!

Muutama askelma rappusista eteenpäin ja saavutaan murattisyklaamien ruukulle. Nämä ovat asuneet samassa ruukussa jo monta vuotta ja talvehtivat sisällä viileässä eteisessä, tai jos tulee kovempia pakkasia, keittiössä.

Syklaamiruukku näkyy tähän työpöydälleni keittiön ikkunan läpi. Samalla voin silmäkulmasta tarkkailla, kuka käy milloinkin kylpemässä lintujen kylpyaltaassa / kissojen makuvesiastiassa. Tällä kertaa siinä oli punarinta. Anteeksi vain suhruinen ikkuna ja huono kuva.

Syklaamiruukussa on enemmän kukkia kuin konsanaan, kasvit lienevät vähän levinneet ja ehkä tehneet siementaimiakin. Lisäksi niitä ei ole syöty.
Ja takanakin näkyy pieni vaaleanpunainen läntti lehtien seassa...

Syysvuokko 'September Charm' jaksoi kuin jaksoikin tuottaa kukkia! Sehän kuivui kesällä pahoin, kuvasta näkee, että sen ympärilläkin on meininki melko karrella.
Syysvuokon edessä ovat hattivatit nousussa: valkoiset syysmyrkkyliljat.

Syysmyrkkikset ovat vähän myöhäisempiä, mutta loisto- ja tarhamyrkkikset usein aikaisempia. Tämä on nimetön vanha myrkkylilja, hieno intensiivinen väri.

Samaa laatua kasvaa myös tontin reunalla edesmenneen Lady of Shalott -ruusun alla, joka on ainoa David Austin -ruusuistani, joka ei noussut tänä vuonna. Kun vähän kaivelin, löysin mielestäni elinvoimaisia juuria melko pinnassa, syvältä en uskaltanut kaivaa. Ehkä se siitä vielä nousee, tai sitten nousee juuriverso. Aika näyttää.
Joka tapauksessa myrkkylilja on todella ihana väripilkku tuolla kellastuvien kasvien (vasemmalla kolmioka, takana mm. lipstikka) keskellä.

Ja parin metrin päässä kukkii ruusunätkelmä sointuen myrkkyliljaan oikein hyvin.

Syksyn ensimmäinen myrkkylilja aloitti muotopuutarhassa jo kymmenen päivää sitten. Aivan hämmästyneenä huomasin tuolloin yhden kukan. Tässä on tilanne tänään.
Tämä on 'William Dykes', jonka sain ystävältä saatesanoilla, että lajike on aikainen ja tekee paljon kukkia samasta sipulista. Niiden ainoa huono puoli on tuo kellahtaminen kumoon. On ihan huippua, että on tällaisia eri aikoina kukkivia myrkkyliljoja. Osasta ei vielä näy mitään maan pinnalla.

Muotopuutarhasta löytyy lisääkin vaaleanpunaista. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' kukkii pienesti. Kuvan oikeassa alareunassa näkyy äsken mainittu 'William Dykes'. Niiden lähellä on vaaleanpunakukkainen syysleimu vasta tulossa kukkaan.

Tarhajalomalva 'Purpetta' kukkii nyt vasta kunnolla tältä kesältä. 
Suureksi ilokseni löysin tänään tämän läheltä toisen syysvuokkoni, 'Lady Gilmour' -tarhasyysvuokon, joka on sittenkin elossa, vaikka ei vieläkään kuki. Siitä ei näkynyt tänä kesänä mitään, mutta nyt se on pukannut kaksi lehteä! Ihanaa, jospa se pikku hiljaa voimistuisi ja jonakin vuonna kukkisikin.

Tämä parivaljakko menee violetin puolelle: vielä viimeisiä kukkia pörriäisille tarjoava harmaaminttu ja tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'.

Muotopuutarha on kiva siksikin, että sekin näkyy keittiön ikkunasta. Yritin ottaa kuvan samasta, mitä näen, mutta kuvakulma puutarhassa on niin paljon alempaa, ettei ihan onnistu. Tässä kukkii 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö (yhä hyvin pienin kukin) ja taustalla näkyy loistomyrkkylilja samassa sävyssä. 
Kärhöstä vasemmalle näkyisi myös edellisen kuvan violetti parivaljakko, mutta niitä en onnistunut saamaan samaan kuvaan maasta käsin.

Pistin loistomyrkkyliljan viereen ihanan Sotkamon Taimistolta ostetun 'Angel's Blush' -harmaakäenkukan sillä ajatuksella, että jospa se tuottaisi siementaimia. Valkoisen kukan keskustassa on vaaleanpunainen silmä, hyvin sointuu myrkkyliljaan tämäkin.

Loistomyrkkyliljasta oikealle on sulkapiiska 'Little Spire', niin voimakkaan sininen, että keveydestään huolimatta se näkyy keittiön ikkunaan asti, lähes kymmenen metrin päähän.
Loistomyrkkiksessäkin on ihanan voimakas sävy. Tämä on hankittu Rare Plantsilta nimellä Colchicum speciosum Steven.
Vielä on muutamia myrkkyliljoja, joiden nousemista odotan, kaikki kyllä näkyivät tekevän lehtiä kesällä, eli elossa ovat. Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' kuihdutti lehtensä vasta aivan hiljan elokuussa, ehkä se johtui siitä, että se tuotti siemeniä. Voihan olla, että sillä ei ole voimia kukkimiseen samana vuonna. 
Keräsin siemenet ja kylvin ne, saa nähdä, koska itävät. Joidenkin tietojen mukaan ne saattavat tarvita kaksi kylmää kautta ja niiden välisen hellejakson, eli voi mennä ensi vuotta seuraavaan.

Kurjenpolvet ovat kunnostautuneet. Tämä 'Katherine Adele' -rusokurjenpolvi on aiempinakin vuosina osoittautunut huippuahkeraksi kukkijaksi. Taustalla on imikkä 'Majesté'.

Sitten on tietysti ihanat haisulit, haisukurjenpolvet, jotka kukkivat siellä sun täällä.

Alppipenkissä pulskaneilikat kukkivat yhä täyttä päätä. Tein navetan itäpäätyyn pienen alueen Lapin kasveille, toivottavasti siinä on riittävän kosteaa. Olin katsovinani, että kesäkuivalla tuolla oli yllättävän vehreän näköistä, mutta nyt raivattuani alueen se ei enää näytäkään yhtään kostealta. Tuonne pitäisi silti valua vesiä navetan takaa ylärinteestä; kaivoin keväällä ojan, joka johdattaa vettä tänne suuntaan.

Ison ilon aiheuttavat ängelmät, jotka ovat kuin ovatkin elossa, niukin naukin! Jaloängelmä 'Hewitt's Double' jopa kukkii, vaikkakin parikymmensenttisenä. Viime kesänä istutettu toinen jaloängelmä on viimein tuottanut minipienet lehdet, vaikka siitä ei koko kesänä näkynyt mitään. Hobittipenkin valkokukkainenkin sinnittelee, pitäisi siirtää sekin parempaan paikkaan. Ängelmille vain on ollut hieman vaikea löytää paikkaa, jossa viihtyisivät, toistaiseksi ei ole sellaista löytynyt. 
Silti jo se tuntuu riemuvoitolta, että kasvi osoittaa kuitenkin olevansa elossa, kun koko vuonna tähän asti ei ole elonmerkkejä näkynyt!


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Harmaakäenkukka – Lysimachia coronaria
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Kärhö – Clematis
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Verenpisara – Fuchsia