Monday, 22 September 2014

Hempeää ja lisää hempeää

Syysvuokko kukkii, mukavaa! Ihanaa, että tätä ei ole (vielä) syöty. Nuppujakin on paljon!

There are many pastel colours in my garden, and more arrived by mail.

Musti esittelee pientä rinnepenkkiä, jossa syysvuokko majailee. Eilen löysin ensimmäiset syysmyrkkyliljan maasta ponnistavat nenänpäät, ne ovat tuossa syysvuokon vieressä, vaikka tästä kuvasta ei mitään näykään. Ne ovat valkokukkaisia, samanlaisia on toisaallakin, mutta niistä ei näy vielä mitään. Eikä vaaleanpunaisestakaan. Ne ovat vielä tulossa, jee!

Tässä kaunotar vielä lähempää, tarhasyysvuokko 'September Charm'.

Rohanissakin on hempeää, vaikka se ei ollenkaan ollut tarkoitus! Piti olla kohtalokkaan tumma-vaaleaa, eikä ainakaan sinistä.
Kurkkuyrtti kukkii sinnikkäästi ja suurenee vain. Se on ihan mahtavan komea puska. Kitke nyt tuosta sitten, ken pystyy. En minä ainakaan.
Taustalla näkyy kaunis hopeatäpläpeippi, jonka ostin Uudenkaupungin Kukkamessuilta toukokuussa. Se on kiitettävästi levittäytynyt täyttämään vastaperustettua kukkapenkkiä. Tämä oli kahdesta ostamastani tummempikukkainen, sopii hyvin Rohaniin, vaikka kuva onkin varsin hempeä.

Pitkään etsimäni tummemman vaaleanpunainen koristemansikka 'Lipstick' löytyi kesällä Viherpeukaloiden valikoimista. Nämäkin ovat Rohanissa. Viherpeukaloiden etu on se, että taimia tulee muutaman kappaleen erissä, niinpä kukkapenkistä tulee kauniimpi kuin jos siellä olisi yksi sitä ja toinen tätä. Niinhän niitä tulee hankittua taimitarhoilta, kun taimia ei raaski ostaa kuin yksittäin, jotta saa kaiken haluamansa, tai edes osan.

Tässä se yleisemmin kaupoista löytyvä koristemansikka Pink Panda eli 'Frel'. Valkoinen höttö oikeassa laidassa on...

...ängelmä 'Splendide White', joka on kukkinut yhtäjaksoisesti puolitoista kuukautta. Splendid, indeed!
Tämä on Tolkien-penkki, ja hei – täältähän se kohtalokas tumma-vaalea värimaailma sitten löytyikin. Tummalehtinen on metsätyräkkiä (lajike 'Chameleon'), joka on nyt seitsemän vuoden kuluessa tehnyt tosi kivasti siementaimia. Tätä yhdistelmää ei voi siirtää Rohaniin, sillä se on paahteessa ja tämä on varjopaikka. Metsätyräkki näyttää kyllä viihtyvän molemmissa, mutta ängelmä kärventyy paahteessa.

Ransu esittelee vielä yhden hempeän, nimittäin loistokärhö 'Hagley Hybridin', tai ehkä sittenkin ennemmin itsensä. Minä ainakin tarkensin Ransuun enkä kärhöön! Ransun takana on pagodikärhö vasta tulossa kukkaan, yleensä se kukkii lokakuun puolella.
Tällä kertaa Ransu ei vahdi koiria, vaan arvotavaraa.

Viherpeukaloilta on nimittäin tullut taas paketti! Tein tilauksen, jotta saisin viimein ihanaa valkokukkaista, sinikeskustaista tähtitulppaania 'Albocaerulea Oculata', tai se kai onkin nykyään Albocaerulea Oculata -Ryhmä, sillä siinäkin on monia muotoja.
Kyllähän sieltä lähti mukaan monta muutakin kasvia, kiva valikoima heillä tänä syksynä! Toivottavasti jotain kukkii jo ensi vuonna, esimerkiksi hempeän vaaleanpunainen hopeasyysvuokko, jospa viimein saisin sen menestymään.
Huomaa vahti-Ransun virkaintoinen ilme.

Nämä kuvat on otettu eilen, sää oli mitä hienoin. Tänään vettä tulee kuin saavista, eikä ulos ole juuri asiaa.

Juoksin vain pikaisesti Rohaniin ottamaan tämän kuvan kellohyasintista ja uudelleen kukkivasta Cirsium rivulare 'Atropurpureum' -ohdakkeesta, joka tekee koko ajan lisää kukkanuppuja! Lisäksi se sointuu koristemansikka 'Lipstickiin' paremmin kuin täydellisesti.
Mutta muutoin vietämme päivän tiiviisti kotosalla, hellassa rätisee tuli.
Lämpöistä sadepäivää!

Hopeasyysvuokko – Anemone tomentosa
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Kellohyasintti – Galtonia
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Ängelmä – Thalictrum

Saturday, 20 September 2014

Sadonkorjuuaika ja elämäni tärkeät B:t

Vaikka olen surkea muistamaan sadonkorjuun, jotakin tulee sentään kerättyä. Pienet luumut, joita meillä päin kriikunoiksi kutsutaan, ovat makeita. Luulin ensin, että nämä ovat oikeita kriikunoita, jotka ovat varsin kitkeriä. Kun selvisi, että se on vain (virheellinen) kutsumanimi, aloin katsella pihallani rehottavaa puolivilliä luumukasvustoa uusin silmin. Mikä potentiaali!
Näitähän tulee napsittua suuhun kuin karamelleja.
Hassua, tulin juuri ajatelleeksi, että nämä ovat suunnilleen saman kokoisia kuin mustikat Ameriikassa! Siellä kaikki on niin suurta...

This is some of my harvest, or to be truthful, most of it. I'm bad at harvesting, but the small and very sweet old plums are a favourite. I just came to think that the size of these is about an American blueberry. Everything is so big there! (And small here). Their plums must be like my apples, or something. I don't remember. But the taste! These are so full of flavour.

Oli aika tehdä uusi mausteöljy. Käytän tukusta ostamaani isoa öljytonkkaa sekä saippuaan että syötäväksi. Tällä kertaa mausteöljyyn upposi valkosipulinkynsiä (niitä pitää olla joka kerta!), basilikaa, timjamia ja korianterinsiemeniä. Parvekebasilikani on kasvanut ennennäkemättömiin mittoihin Biolanin yrttilannoitepuikkojen avulla! Täytynee vielä tehdä pestoa ennen pakkasia, jotta iso puska ei mene haaskuuseen.
Kuvassa muuten näkyy Biolan-basilikan ja Bertollin lisäksi kolmaskin B, tärkeä kumppanini elämässä, nimittäin Bialetti-espressopannu. Ei päivää ilman Bialettia, tai se on huono päivä.

Tein pitkästä aikaa leipää. Oikeasti tähän ajoi rahapula, mutta jos se on näin rakentavaa, on sekin tervetullutta. Leipäänkin upposi korianterinsiemeniä, sillä se pihulainen tekee niin tuhottomasti siementaimia, että siemenet on pakko kerätä. Varastossani lienee korianterinsiemeniä jo kiloittain. Korianteri on tavallaan todella hyvää, mutta tulee siihenkin kyllästyminen, jos sitä laittaa joka ruokaan, kuten minulla on tapana. Kun sitä kerran on...

Korianterin lisäksi leivässä on aurinkokuivattuja tomaatteja. Osa jauhoista on ruista. Ihan hyvää tästä tuli.

Satoisaa viikonloppua!

Friday, 19 September 2014

Syyskuun kalenteripoika

Ransu-kuvia on kaivattu, niinpä nyt tarjoillaan Ransua koko ruudun täydeltä.
Saarikodissa Ransu viihtyy kuistilla tarkkaillen tapahtumia ja vahtien, ettei meille tule vahingossa koiria.

September calendar boy is Ransu, since readers have missed him so much!

Kaupungissa Ransu viihtyy missä vain, mistä voi vahtia mammaa.

Koska monissa blogeissa on opetusvideoita tai -kuvasarjoja, laittaa Ransu tähän omat neuvonsa Kong Kickeroon käsittelyyn. Tästä se alkaa: tukeva ote.

Jos ei tästä lähde Kickeroon sisuskalut irti, niin sitten ne on liian tiukasti kiinni.

Opetuskuvauksen jälkeen pieni kalenteripoika on uupunut. Huomaa, että ote Kickeroosta pysyy.
Hei ensi kertaan!

Tuesday, 16 September 2014

Ei vielä luovuteta

Kun vastaan tuli tämä ihana kuva kesäkuulta, pääsi huokaus. Oi ja voi. Akileijat, sormustinkukat ja viimeiset tulppaanit. Pasuunassa oli kesän ensimmäiset tuoksuvat kukat.
Silti, on liian helppoa luovuttaa ja jäädä huokailemaan oita ja voita. Kyllä nytkin kukkii! Pasuunaan on tulossa paljon uusia kukkia.

There are still flowers, although when I found the above picture, taken in June, I had to sigh. I wish it was June again! Or, better still, April!

Pasuunan vieressä kasvava ruotsinköynnöskuusama tekee ahkerasti uusia kukkia. Köynnös on aika koristeellinen, kun siinä on marjat ja kukat samaan aikaan.

Ensimmäinen syksyllä kukkiva asteri pihallani on aloittanut kukinnan, tämä on elokuunasteri 'Rudolf Goethe'. Sen takana kukkii harjaneilikka, joka on myös aloittanut uuden kukintakierroksen. Taimmaisena on hempeän vaaleanpunainen jalohortensia 'Bailmer'.
Syysasterit kukkivat vasta myöhemmin, onneksi. Ja syysmyrkkyliljat! On vielä mitä odottaa, eikä padogikärhökään ole vielä ehtinyt kukkaan.

Peuran poikki puraisema kellohyasintti on tehnyt uuden kukkavanan, hienoa! Siinä niitä kukkia nyt killuu somasti, uusia avautuu koko ajan. Tämä ihanuus, kuten pasuunakin, on kotoisin Raakkilasta.

Kellohyasintin vieressä on mukava yllätys, nimittäin ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'. Tämähän kukki kertaalleen kesäkuussa, nyt se on tehnyt uudet kukat.
Iloista kukkasyksyä!

Elokuunasteri – Aster amellus
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kellohyasintti – Galtonia candicans
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Pasuuna – Brugmansia
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Sunday, 14 September 2014

Valmis keittiön levinnyt miniremppa

Viidentoista kaakelin kiinnityksestä alkanut homma hieman levisi. Tässä valmis kaakelointi, eli kyseessä on rintamamiestalon keittiön tiskipöydän ja astiakaapin välitila. Kaapin ja kaakelien väliin jäi juuri sopiva rako kiinnittää vanha emaloitu naulakko.

My tiny kitchen renovation (attaching 15 tiles on the wall) got a bit out of hand... now there is a new order and a new light too!

Yksi laatoista oli eri värinen, hups. Hieman vihreämpi kuin muut. Se oli paketissa päällimmäisenä ja siinä oli jokin steariinitahra, olin ajatellut jättää sen käyttämättä (kaakelit on haettu kierrätyskeskuksesta). Mutta kun laattoja tarvittiin 15 ja niitä oli pakkauksessa juuri se määrä, laitoin vihreämmän keskimmäiseen riviin hanan kohdalle. Tässä kuvassa asiaa ei niin huomaa, livenä sen näkee paremmin. Kaikki laatat ovat lempivärisiä, joten olisin saattanut valita kahta eri sävyä ihan tarkoituksellakin. Onnekas sattuma, nyt pidän tuosta erivärisestä yksilöstä kovasti.

Sittenhän tietenkin kävi niin, että aloin katsella rikkinäistä seinälamppua. En ole löytänyt siihen uutta kupua sitten millään, valaisinta ei nykypäivänä enää ole myynnissä (pitkulainen muovikupuinen Erco).
Pieni sähköhella oli kaiken lisäksi vuosikaudet puuhellan takaosan päällä, kun en muuta paikkaa sille keksinyt. Se peitti kauniin kaakeloidun pinnan. Tarvittiin naapuri, joka ehdotti hellaa olohuoneen ovensuun viereen. Kummallista, nyt keittiössä on yksi kaluste lisää – pieni pöytä – ja tilaa tuntuukin olevan aiempaa enemmän, kun tuo kaunis valkoinen kaakeliseinä hellan takana tuli esiin.
Eläköön naapurit!

Ihana uusi eli vanha valkoinen hellanurkkaus. Olen niin harmitellut kauniin kaakeloinnin peittymistä sähköhellan taakse! Puhumattakaan hankalasta ruuanlaitosta kurkotellen, mutta se ei ole ollut niin oleellista – kyllä pakastepizzan on ylettynyt laittamaan uuniin ja ottamaan sieltä pois...

Rikkinäisen seinälampun pulma oli vielä ratkaisematta, edellisissä kuvissa olin sen vain poistanut. Soitin sähkömiehelle eli Gröndahlille ja hän tuli ja ratkaisi pulmani satakymmenprosenttisesti. Vanhasta talosta pelastettu ihana katkaisija pääsi käyttöön, kun nyt tarvittiin sekä katto- että seinälampulle omat kytkimet.

Jonkinlaisten mutinoiden jälkeen Gröndahl myös maadoitti uuden seinälamppuni ja asensi sen paikalleen, kun olin ensin tasoittanut seinän ja maalannut vanhan lampun kohdan valkoiseksi.

Illan hämyssä huomaan, että tästä tulee paljon enemmän valoa kuin vanhasta Ercosta. Lamppu on sen verran irti seinästä, että se valaisee tiskiallastakin aiempaa paljon paremmin. Vaikka entinen isäntä kuulemma ei niin tiskeistä välittänyt, vaan halusi valon hellan ylle, jotta näkee paistaa ahvenpihvejä.

Sama päivänvalossa. Tuijotan tuota nurkkaa rakastuneena. Miten kaunis! Ja miten se onkin tähän saakka ollut sellainen harmitus.
Ystävä kiteytti asian hyvin: nyt, kun alkaa pimeä kausi, on hienoa, että kotona on kaunista ja lisää valoa. En ole hirmu innokas kynttilöiden polttaja, koska ne tarkoittavat sitä, että on pimeä ja ankea aika (jotkut kutsuvat sitä tunnelmalliseksi). Mutta tuohon kyllä sopisi joku kynttilä, olisi ainakin paloturvallinen ympäristö, jos ei suoraan lampun alla.

Peräännyin niin kauas kuin pystyin eli vierasvuoteen päälle ottamaan kuvaa.

Sitten keksin vielä siirtää sähköhellan päälle maustehyllyn, joka on ollut orpona seinällä vierasvuoteen päällä.
Hieno spiraali-pannunalunen on muuten seppä Hans Valmialan tekemä, Tulentaika-pajasta Tammisaaren läheltä.
Lapsuuteni itäeurooppalaiset lastenkirjojen kuvitukset mieleen tuova pannu-pannunalunen on Englannista ostettu. Uskokaa tai älkää; perkolaattori tuli talon mukana! Mikä onnenkantamoinen.

Ai että ihminen osaa olla onnellinen pienistä asioista! Nämä ovat tosin niitä suurimpia: asiat, joita näkee ja arvostaa joka päivä.
Eläköön naapurit ja taitavat ihmiset ja ihmiset, joilla on näkemystä silloin, kun itseltä se puuttuu.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

Friday, 12 September 2014

Pelargonit

Pelargonit kukkivat reippaasti. Vaikka on näin lämmintä, on jo aika kantaa näitä sisälle pikku hiljaa. Tässä kukkii monivuotinen iloni, ruusunnuppupelargoni 'Brightstone'.

It is time to start thinking of taking pelargoniums in...

Tämä on sen sijaan ihan tuore, tai minun mittapuullani ainakin. Maria toi pienen pistokkaan viime vuoden keväällä. Tämä on Balcon Stellena "Rosa Brokig", ja kuuluu ilmeisesti riippapelargoneihin. Todella kaunis!

Riippapelargonin voisi laittaa ensi vuonna seinälle. Sain tällaisia ruukunpidikkeitä Elsan lempituoliin, mutta en ole vielä ehtinyt päivittää kauppaa. Tässä vain testauksen vuoksi siinä on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple', Tiinan siemenestä kasvattama. Kasvutavaltaan juuri tämä ei ole paras mahdollinen seinäruukkuun, kun on niin upean pystykasvuinen.

Seinustalla kukkivat vanhat tutut tähtipelargoni 'Bev Foster' ja valkokukkainen mårbacka 'Prins Nikolai'. Enpä ole juuri siivoillut kukkia kesän aikana, ainoastaan kesäkuussa, kun toin nämä ulos. Ja sen kyllä huomaa.

Lempipelargonini sirokasvuinen Pelargonium sidoides kukkii myös. Tämän ruukun täytyy olla korkealla, jotta riippuvat kukkavarret saavat kasvaa rauhassa. Katso myös noita somia pieniä nukkaisia lehtiä! Ovat vain euron kolikon kokoisia, jos sitäkään.

Loppuun päivän Ransu-kuvat: manulin iltahepuli.

Riehakasta lauantai-iltaa!

Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Mårbackapelargoni – P. Zonale-Ryhmä
Riippapelargoni – P. peltatum
Ruusunnuppupelargoni – P. Zonale-Ryhmä
Tähtipelargoni – P. Zonale-Ryhmä

Thursday, 11 September 2014

Sipulisato

Mammalla on kamera kädessä, täytyy siis mennä kuvattavaksi.

Ja näin tulee Ransu, ja Ransu tulee näin...

Tähän suuntaan se kameralla osoittaa, siis tähän asetun.

(Oikeasti yritin sihdata tätä surkeaa sipulisatoa. Taas istutin pussin istukassipuleita keväällä ja taas nostin syksyllä suunnilleen saman kokoisia rääpäleitä, suurin osa sipuleista on taas hävinnyt atomeiksi. Mikä siinä oikein on? Olisiko se, etten kertaakaan kastellut kesän aikana...?)

Onneksi läheskään kaikki ei ole noin surkeaa. Kuistin nurkalla kasvava 'Hagley Hybrid' -loistokärhö availee uusia kukkia. Voi onnea!

Ja kun elämässä on Ransu, on se muutenkin yhtä pörröjuhlaa.
Pehmoista viikonloppua kaikille!

Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä