Wednesday, 7 February 2018

Päivän puuhat

Kylvin lisää. Ja sitten vielä lisää. Pyörsin kaikki päätökset olla esikasvattamatta... mutta oikeastaan tämä ei olekaan esikasvatusta, hähää! Olen kylvänyt nimittäin lajeja, jotka täytyy kylmäkäsitellä, sitä ei kai lasketa esikasvatukseksi?
(Ne viikko stten kylvetyt latva-artisokat ja tomaatit ovat kylläkin jo itäneet)

Sowing and More Sowing
And some rug-washing in the snow. Powdery new snow is just perfect for that. This time it was cat vomit – well, that's the main reason I wash rugs in the first place. Also I'm chuffed to see a coal tit at my feeding every day; what a sweet tiny creature.

Muutama päivä sitten tuli siementilaus Scottish Rock Garden Clubista ja eilen Chiltern Seedsin siemenpaketti. Jälkimmäisessä on eniten vihanneksia kasvimaalle, sillä olen taas aikeissa rakentaa uuden kohopenkin – siemeniä suorastaan tarvitaan. Mutta paketissa oli myös orjanlaakeria, paatsamaa sekä lottosekoitus puiden ja pensaiden siemeniä, ne kaikki tarvitsevat kylmäkäsittelyä.


Joten ei muuta kuin pottia pystyyn, siemeniä purkkeihin ja kasvit hankeen! Osan purkeista jätin sisälle viikoksi, sillä jotkin lajit haluavat viettää ensin viikon lämpimässä ennen kuin ne laitetaan kylmään (ja sekin tarkoittaa vain jääkaappilämpötilaa, ei pakkasta). Kylmäkäsittelyn tarve vaihtelee. Joillakin puilla ja pensailla kestää kaksi vuotta itää ja ne saattavat tarvita suorastaan 4 kuukauden pakkasjaksoa itääkseen.


Saa nähdä, tuleeko minkälaisia pakkasjaksoja, aurinkoisella säällä kevään tulo alkaa jo tuntua todelliselta vaihtoehdolta!


Päivän muihin puuhiin kuuluu lintujen tarkkailu. Pieni ystäväni kuusitiainen (alimmainen tyyppi) on hieman harvinaisempi ruokinnalla esiintyvä laji, se viihtyy varmaan täällä, kun takana nousee kuusimetsä ja pihassakin on pari isoa kuusta. Se on jopa sinitiaistakin pienempi ja odottaa kärsivällisesti, että talipötkölle tulee tilaa.
Peurat ovat muuten keksineet uuden harmillisen harrastuksen. Ne käyvät täällä pihoilla syömässä lintujen rasvamakkaroita. Muutaman hävinneen makkaran jälkeen tuli lumi, josta löytyivät syyllisen sorkanjäljet. Ripustin uusimman pötkön yli kolmen metrin korkeuteen ja nyt se on saanut olla rauhassa.

Lopulta täytyi ryhtyä vielä maton lumipesuun, kun Ransu oli aamulla oksentanut tälle – edellisestä oksennuksesta olikin jo kaksi päivää. Onneksi tämä tuli eri matolle, niin tulevat nyt sitten vuorotellen putsattua. Ransu osallistui maton puhdistukseen.

Mitä, minäkö syyllinen? Siis minähän autan!


Täysin pieni ja viaton.


Orjanlaakeri – Ilex
Kuusitiainen – Coal tit – Parus ater
Paatsama – Rhamnus

Monday, 5 February 2018

Pyry toi tuhoa ja riemua

Hukumme lumeen. Helmikuu alkoi hirmuisella lumimyrkyllä.

So Much Snow
... and there are no signs of it thawing. One of us enjoys this for all of us!

Suojakeli ja rivakka lumentulo olivat valitettavasti liikaa vanhalle vinolle katajalle. Sen suurimmat alaoksat ratkesivat ja lopulta latvakin rasahti poikki. Yritykset ravistella lunta pois luudanvarren kanssa olivat turhia, sillä lumi takertui neulasiin kuin liima ja kasautui nopeasti isoiksi klimpeiksi. Kun pyryn loppuvaiheessa alkoi sataa tihkua, tuli se tunnettu viimeinen pisara.

Tästä kuvasta saattaa saada jotakin kuvaa katajan koosta. Se oli nelimetrinen. Tuolla kauempanakin lojuva osa on vielä samaa katajaa. Seuraavana päivänä käynnistin moottorisahan; kolmasosa entisestä suurkatajasta jäi jäljelle. Toivottavasti se sietää näin rankan karsinnan.


Yksi meistä nautti runsaasta lumentulosta... ei liene yllätys vakituisille lukijoille, että se on Musti. Musti pääsi viettämään lumiriehaa!


Viiksibarometri kertoo, että fiilikset ovat kohdillaan. Viikset sojottavat niin, että posketkin pullottavat.

Musti, ikuinen optimisti, löysi kaatuneesta katajasta hyvän puolen: siitä tuli lumipantteriluola!


Umpihanki ei Mustia pysäytä, vaan se kahlaa muina panttereina hangen poikki – on nähty kyntävän myös itsensä korkuisessa hangessa.


Mukavia lumiriehoja kaikille!


Entä kuvausassistentti? Minulla kun ei ole muhkeaa pantterin talviturkkia, täytyi turvautua isän vanhoihin untuvahousuihin.

Saturday, 3 February 2018

Mielimaisema

Taloltani avautuu kaksi hurmaavaa maisemaa. Toinen on keittiön ikkunasta alas kohti kyläniittyä, toinen on tämä näkymä kuistilta sivulle päin pitkin kylärinnettä. Maisema on suoraan silmien edessä, kun nousen raput ylös kuistille.
Tähän ei voi kyllästyä; etenkään, kun maisema muuttuu koko ajan säiden toimesta. Tasan kaksi viikkoa sitten oli paksu kuura ja ohut lumikerros.

Favourite View
I see this every day as I walk the steps up to the open porch. The view is so different, yet always charming, due to the weather and seasons.

Seuraavan päivän huikaisevassa auringonpaisteessa.

Iltaruskossa.

Sitten noin viikon ajan oli tällaista. Lumeton, monisävyinen maisema on kaunis.

Lumimyräkkä saapui... Nyt kahlataan hangessa. Kuistikin on peittynyt lumeen.

Marraskuun pimeydessä.

Lokakuun syysväreissä. Etualan näyttävä ruskapensas on sirotuomipihlaja.

Ja toukokuun valoisassa illassa. Sirotuomipihlaja kukkii, samoin kauempana kylällä pilvikirsikka.
Tätä kohti!


Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Wednesday, 31 January 2018

Kuutamopuutarha


Tänään olisi ollut komea kuunpimennys, jos sen olisi nähnyt. Täällä tuli lunta ja taivas oli pilvessä. Sen sijaan viime yö oli tähtikirkas. Joskus yhden maissa huomasin, että ulkona on aivan valoisaa. Kuutamo valaisi keittiötäkin. Vain kuvan oikeassa reunassa olevaan verhoon heijastui valo olohuoneesta, sitten sammutin senkin ja aloin ihailla kuutamoista maisemaa.

Moonshine
I love it when this happens – so magical. Crystal clear night, some snow on the ground and full moon. You could go out for a walk! These images are taken around 1 a.m.


Siellä se mollotti korkealla. Tarkennuksen kanssa on haastavaa, kun ei erota juuri lainkaan, mihin tarkentaisi.

Pihan valosarjat olivat jo sammuneet, ne sammuvat puoliltaöin. Mutta pihalla olisi ihan hyvin nähnyt kulkea. Puun varjo piirtyi selvästi maahan.

Maailma näyttää joskus hyvin kiinnostavalta keskellä yötä.

Toivottavasti moni näki hienon kuunpimennyksen!

Monday, 29 January 2018

Kostokylvö

Olen harrastanut tätä ennenkin. Kun sää heittäytyy tappavan talviseksi, kaivan mullan ja siemenpussit esiin ja alan valmistella kevättä.
Tänään ilmassa oli sakea pyry, joka tuotti maahan valkoisen ohuen hunnun. Lisää on luvassa, mikä on ehkä hyväkin, sillä ensi viikonlopuksi luvataan myös paukkupakkasia.

Winter's Back
Today the ground became white again. As a revenge I decided to sow. That always works to improve the mood. As one is impatiently waiting for the spring the disappointments are many. I saved some seeds for saving later wintry days and am also waiting for a seed exchange parcel from the Scottish Rock Garden Club. I think I may last until the spring, just.


Samalla tuli inventoitua siemenpussit – ainoastaan kuusi pussia, juhuu! Onnistuin viime vuonna upottamaan valtavan määrän jämäsiemeniä uusimpaan pitkään kohopenkkiin kasvimaalla. Retiisit sun muut kylvin vielä syksyllä, vain lehtisatoa varten.
Samalla tuli siivottua kylvörojulokerikko. Löytyneissä pusseissa oli vain kaksi esikasvatusta vaativaa lajia: latva-artisokka ('Gros Vert de Laon') ja jokin esihistoriallinen tomaatinsiemenpussi. Laitoin nyt nekin säälistä multaan.
Muissa pusseissa on perennoja, joita kylvän vasta kesemmällä, jolloin potit voi jättää ulos. Ihanilta blogiystäviltä Romppalan Lindalta, Sametti Hortensialta ja Kivipellon Sailalta jouluksi tulleet siementervehdykset kylvän myös myöhemmin, suurkiitos niistä!

Hyvä yritykseni olla hankkimatta siemeniä on kuitenkin kariutumassa kovalla rytinällä. Liityin syksyllä Scottish Rock Garden Clubiin ja osallistuin siemenvaihtoon. En voinut vastustaa kiusausta: 16 siemenpussia mitä harvinaisimpia lajeja viidellä punnalla postituskuluineen!
Tajusin myös juuri, että onhan minun pakko hankkia vihannesten siemeniä, sillä millä ihmeellä täytän laajentuneen kohopenkkikasvimaani. Paitsi jos kylvänkin sinne ne kivikkokasviharvinaisuudet, mikä on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Tilatako vai eikö tilata, siinä pulma. Sitä miettiessä laitan pari kuvaa keittiön pöydältä, joka toimii aamukahvi- ja siemenkylvöpöydän lisäksi kissojen kyttäystasona. Aurinkoisten päivien kuvia on mukava katsoa, tänään ei ollut tällainen päivä.


Hmm. Ehkäpä joudun kuitenkin jotakin papua tilaamaan, onhan papu vuoden vihannes ja haluan kokeilla papuja muutenkin. Ja rucolaa sekä muuta nopeaa salaattia on aina mukava hakea kasvimaalta, kaupan salaatit kun eivät montaa päivää hyvänä säily. Täällä kaupattomalla saarella on oma salaatti varsin tärkeää.


Musti toivottaa mukavia aurinkoisia hetkiä!

Friday, 26 January 2018

Kevättunnelmissa


Lumet sulivat, ihan kaikki. Vettä on satanut ja aurinkokin paistanut korkeammalta kuin aikoihin. Idänunikoiden ihanat lehtiruusukkeet ovat iskussa, kevät voi alkaa!

The Snow's Gone!


Vihreiden versojen tutkailu on kovin mukavaa. Tämän luulen olevan kurjenmiekka viimevuotisesta perennasekoituskylvöstä. Siinä piti olla Iris unguicularista, mutta sen ei pitäisi olla kovin talvenkestävä. Ainakin toistaiseksi tämä on talvehtinut vallan mainiosti. Aika näyttää, mitä tämä onkaan. Voi se olla kafferinmiekkakin.


Tarhajouluruusut eivät petä, niiden lehtiryppäät ovat komeat.

Tämä on kaikkein tummin, lähes mustakukkainen jouluruusu, joka aiemmin kasvoi kituliaasti ja sitten siirsin sen. Se on nyt saanut elää heinikon suojissa, mikä suojaa sitä kai syödyksi tulemiselta. Ihanan kookas se on jo, pehkon läpimitta on noin 40 cm. Kohta pääsee kitkemään – tänään kokeilin vetää heinätuppoja, ja niitä sai ihan hyvin juurineen maasta – ihanaa!


Vuodenvaihteessa kukkimaan ryhtynyt vaaleajouluruusu kärsi pakkasista (kukka ruskistui) ja kasvi meni vinoon tuulessa, mutta uudet nuput nousevat heti sään lämmettyä.

Puutarha on täynnä häkkyröitä. Jouluruusun kukista ei pääse nauttimaan, ellei laita häkkiä kasvin päälle.

Tuoksuruuta on hauska kasvi, kun se pysyy vihreänä talvellakin. Vasemmalla on ruuta, oikealla puksipuuaitaa. Vihreät muodot ovat niin tärkeitä talvella.
Ihanan vihreää nyt onkin, kunpa tämä jatkuisi!


Muutama päivä sitten oli nimittäin tällaista.


Apua!


Idänunikko – Papaver orientale
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Puksipuu – Buxus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tuoksuruuta – Ruta graveolens
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Wednesday, 24 January 2018

Talviset puut


Paukkupakkanen onneksi hellitti, mutta oli siitä se ilo, että puut olivat valtavan kauniita. Katselin pihan ja lähiympäristön puita sillä silmällä. Tuli mieleen syksyllä blogeissa kiertänyt haaste lempipuusta. Nyt niitä tuli aika monta!
Pihassani on pieni koivikko pienen navetan takana. Rauduskoivujen riippuvat, sirot oksat keräävät paljon huurretta ja tekevät koivikosta hohtavan valkoisen.

Frosty Trees
We had severe frost for about a week. It was dreadful, but let's admit it – it made the garden super beautiful, especially the trees. In the image above and below, silver birches with their delicate drooping branches. They gather so much frost that the whole birchery (yes, we have a specific word for it in Finnish) radiates whiteness. Ash is another favourite. And the dark spruces were looking so different than usual!

Erilaiset kasvutavat: taustalla riippuvat rauduskoivun oksat, edessä kohoavat lehtosaarnen oksankärjet. Pidän todella paljon saarnen muodosta.


Saarni kasvaa melko tasapaksuna alhaalta latvaan saakka. Oksille on tunnusomaista, että ne ensin kaartuvat alas ja sitten oksien kärjet osoittavat kuitenkin ylöspäin. Rungosta (tai joskus oksasta) kasvaa usein kilpalatvoja, pystyjä oksia, kuten kuvassa näkyy. Etenkin, jos oksia on poistettu, kuten tässä tapauksessa. Saarnin vierestä kulkee nimittäin tie.


Pihastani on jouduttu kaatamaan valtava saarni, joka kasvoi aivan vanhan talon nurkassa, mutta onneksi huussin vieressä on kokonainen saarnirivi. Etummainen on jo hienon kokoinen.

Yhteispotretti: edessä syreenin tikkumaisia pystyjä oksia, vasemmalla saarnen ylös kaartuvat oksat ja taustalla vaahteran risukkoinen latvus.


Vaikka väitän vaahteraa risukkoiseksi, ei se ole kritiikkiä. Käkkyräiset oksankärjet keräävät kuuraa ja vaahteran luonnollinen kasvutapa on kaunis.


Lehtikuusi on ihana. Tämä on japaninlehtikuusi.


Kauneus avautuu parhaiten läheltä, kun tutkaillaan ruusumaisia käpyjä ja oksien nystyröitä.


Sitten on vielä komeat pihakuuset, joita kasvaa kaksi kappaletta lähekkäin. Kuura puki niiden tummanpuhuvat hahmot uusiin vaatteisiin. Metsäkuusi on upea puu, jos se kasvaa valossa, jolloin siitä tulee tuuhea.


Kuuset iltatunnelmissa.
Tunnelmallista iltaa!


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Lehtosaarni – Ash – Fraxinus excelsior
Metsäkuusi – Spruce – Picea abies
Rauduskoivu – Silver birch – Betula pendula
Vaahtera – Acer platanoides