Saturday, 17 August 2019

Violetit ja vaaleanpunaiset ilot

Laidunkarstaohdake kukkii pitkään, koko ajan haarautuu uusia kukkavarsia. Kukkien ympärillä pörrää perhosia, mehiläisiä ja kukkakärpäsiä pienenä pilvenä. Ihana pörriäiskasvi!

Siinä vieressä kasvaa ruusunätkelmää. Ne ehtivät mennä vyyhdiksi, kun en ollut tehnyt tukia ajoissa. Ripustin ylös aidan tolppien väliin riman, johon olin sitonut naruja, niihin nätkelmät sai kiedottua. Lisäksi nostin pihan eri paikoissa tiellä lojuneen lahonneen tikkaanpätkän kivimuuria vasten.

Laitoin tikkaat paikoilleen eilen, tänään on nätkelmä kasvattanut kärhen askelman ympäri.
Tulee mieleen Vaahteramäen Riinan blogikirjoitus Vakka-Taimesta, missä kasvi on osannut liittää lehdenkärkensä yhteen tukikepin ympärille. (Linkki vie juttuun). Kasvit ovat niin ihmeellisiä ja merkillisiä.

Muita ihania juttuja ovat jaloängelmä 'Hewitt's Double' rikkaporkkanoiden seassa.

Lupasin kuvia vaarinlaukasta, kun se alkaa kukkia runsaammin, se on perhosmagneetti.

Ihana samettihortensia täydessä kukassa. Kaunein hortensiankukinto mitä on, varmaan.

Ja suloinen syysleimu 'Crème de Menthe', hieman toipunut kuivuudesta viime sunnuntaisen sateen jälkeen.

Syysvuokko 'September Charm' jo kukassa, aikaisin! Yleensä tämä kukkii nimensä mukaisesti vasta syyskuussa.

Yhteen olohuoneen ikkunan tomaateista on tulossa jännittävän violetteja hedelmiä.


Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Samettihortensia – Hydrangea aspera subsp. sargentiana
Syysleimu – Phlox paniculata
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Vaarinlaukka – Allium senescens

Wednesday, 14 August 2019

Kasvimaalla

Pikkuinen kasvimaani jää aivan vaille huomiota niin blogissa kuin tosielämässäkin. Muistan silloin tällöin kastella. Nyt, kun ihanat tuoksuherneet ovat kukassa, tulee kasvimaalla käytyä useammin. Tässä on Chiltern Seedsin Mulberry mix -tuoksuhernesekoitusta.

Siinä on mukana purppuraisiakin kukkia. Ihana seos! 

Toisessa penkissä on yhtä ihana seos Sarah Ravenilta: Wiltshire Ripple and Almost Black mix. Tässä 'Wiltshire Ripple' ...

... ja nyt mukaan on liittynyt myös 'Almost Black'. Sain molemmat ihanat seokset ystäviltä, mikä onni!

'Wiltshire Ripple' ja 'Almost Black' sointuvat hienosti kuivuudessa punaisiksi menneisiin maustekirveli 'Vertissimon' lehtiin.

Siellä ne, kaivonrenkaassa.

Edellisessä kuvassa näkyy aidan vieressä jotakin punaista. Hups, sehän on amurinviini, jota olen unohtanut kastella. Aika hieno! Tämä on saanut vettä kerran kesän aikana ja eilen punaisuuden huomattuani toisen kerran. Ehkä ei ole syytä ihmetellä, miksi vasta istuttamani kasvit eivät oikein kasva.

Pieni kasvimaani pihatieltä käsin nähtynä. Kaivonrenkaista oikealle on vielä kaksi kohopenkkiä, siellä kasvavat mm. ensimmäisten kuvien tuoksuherneet.
Karhunvattukartioiden ja orjanruusun väliin olen tänä kesänä perustanut ruusutarhaa.

Ransu esittelee. Siirsin siihen pari viikkoa sitten harmaakäenkukkia, jotka luonnollisesti ruskettuivat, mutta varmaan karistavat siemeniään tähän.

Ransu pörhistyi. Syynä Mustin saapumisen aiheuttama pieni hepuli.

Kaivonrenkaassa, jossa kasvaa parsaa, on kitukasvuisia "isoköynnös"krasseja. Ihanan värinen lajike on 'Ladybird Rose'.

Tämä herkku on ystävän antamista siemenistä kylvetty ryhmäsamettikukka 'Strawberry Blonde'. En ole esikasvattanut, kun paikkaa ei ole, suorakylvin 14.5. ja kukinta alkoi heinäkuun puolivälin tienoilla, muistaakseni.

Kääpiösamettikukka 'Ursula' aloitti pari viikkoa myöhemmin. Minulla oli tämän tapaista viime vuonna kaupunkiparvekkeella ja sehän kukki vielä joulukuussa.

Sareptansinappi kukkii hienosti, kun en ole muistanut korjata sitä syötäväksi. Retiiseistäkin meni suurin osa kukkaan. Milloin sitä ehtisi syödä? Makeat ja mehukkaat, isot vihreät karviaiset (lajike tuntematon, vanha) kyllä syön aina puutarhakierroksella, mutta kas, kun ne kasvavatkin muotopuutarhassa!

Roomansalaatti 'Ovired' on, toisin kuin kaalit, ehjälehtinen, todella kaunis ja kuivuudenkestävä. Tämä on toisen kylvöksen satoa, taidanpa nyt tehdä tästä salaatin! Ekasta kylvöksestä muistin syödä vain muutaman lehden. Ehkä niistäkin on vielä jotakin hengissä. Ehkä voisin käydä kasvimaalla katsomassa.
Nyt, kun sinne on ilmestynyt ruusutarha, tulee siellä varmasti käytyä useammin.


Amurinviini – Vitis amurensis
Isoköynnöskrassi – Tropaeolum majus
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Maustekirveli – Anthriscus cerefolium
Orjanruusu – Rosa dumalis
Roomansalaatti – Lactuca sativa, romaine-, romana- yms. lajikkeet ja ryhmät
Ryhmäsamettikukka – Tagetes patula
Sareptansinappi – Brassica juncea
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus

Monday, 12 August 2019

Ötökkäpuutarha

Puutarhaani voi joku varmaan sanoa homssuiseksi. Kyllä se minustakin sitä on, osittain. Keto (jossa korituolit ovat) kaipaisi kohtapuoliin niittoa. Kedon laidalla on paahdepenkki, jossa kasvaa kaikenlaista muutakin kuin sinne istuttamiani kasveja.
Pallo-ohdakkeita on vähän vaikea erottaa toisistaan ja olen saanut tai hankkinut niin ota- kuin sinipallo-ohdakettakin. Kun hankin 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeen muotopuutarhaan, saivat nämä korkeammat väistyä sieltä tänne ja vähän muuallekin. Kumpi tuo nyt on, en ole varma. Hyvä pörriäis- ja perhoskasvi se joka tapauksessa on.

Paahdepenkin ja kedon luonnonkasvit ovat levittäytyneet jo nurmikollekin. Niinpä tästä kohdasta ei nurmea voi leikata, sillä keltamatara ja ketoneilikka ovat kovasti harvinaistuneet Suomen luonnossa.

Keto tosiaan rehottaa. Rehotus, rytökasat, lehtikompostit ja luonnonkasvillisuus ovat kuitenkin hyvin tärkeitä!

Jos ei niitä ole, ei pian ole hyönteisiäkään. Kauniit päiväperhoset, joita ihailemme, ovat vain pikkuriikkinen osa, eivätkä ne ole edes luonnon kannalta niin tärkeitä kuin monet muut öttiäiset. Muut öttiäiset ovat aivan aliarvostettuja.
Ötököitä varten tarvitaan paljon muutakin kuin mesikasveja (kuvassa harmaaminttu). Kuten pehoset, myös mesikasvit ovat vain pikkuriikkinen osa kokonaisuutta.

Musti esittelee. Heinikon ja muun pöpelikön ja lahoavan puun lisäksi tarvitaan myös esimerkiksi nokkosia. Ne ovat hyvin monen öttiäisen ravintokasveja, mukaan lukien juuri niiden ihailemiemme päiväperhosten toukkien. Edellisen kuvan amiraalin toukka syö nokkosta.

Asia hahmottuu niin minulle itselleni kuin varmaan jokaiselle lukijallekin koko ajan laajemmin. Olen vasta ötökkäharrastuksen alkumetreillä, aihe on valtava. Onhan kyse koko maapallomme luonnon kokonaisuudesta.

Onneksi en ennätä siivota joka nurkkaa ja olen luonteeltanikin tarkkailija. Haluan katsella, millaista kasvillisuutta mihinkin muodostuu, ja keitä tyyppejä siellä näkyy. Tämäkin kohta saunan kostealla nurkalla on vastikään kitketty, usko huviksesi. Siinä kasvaa rusopäivänliljaa, raitamarskiheinää, vaaleanpunakukkaisia idän- ja ketomesiangervoja ja kuvan alareunassa kuningassaniainen. Valkoinen korkea pikku kukka taitaa olla viime vuonna tunnistettu Erigeron annuus, yksivuotinen kallioinen, joka kukki silloin saunan toisella nurkalla.
Rantapunalatva on valitettavasti hävinnyt kuivuuteen, tosin se hävisi jo viime kesän aikana. Eipä ole tullut mieleenkään kastella saunan ympäristössä, sillä se on tonttini kostein kohta. Tänä vuonna olen kyllä kastellut kituvaa kilpiangervoa, sillä haluaisin nyt onnistua kolmannella yrittämällä sen kanssa. Aiemmat taimet ovat kuivuneet, ja haluaisin niin saada tämän komealehtisen perennan puutarhaani.

– Hurraa, täällä sanoi eilen 13 mm! –

Saunan toisella nurkalla kukkii ystäviltä saatu minttu, joka putkahti esiin heidän tontillaan, kun he olivat sitä vähän raivanneet. Tämä on perhoskasvien kärkikastia. Tänä aamuna ihailin kukissa myös keisarinviittaa, mutta hän ei halunnut kuvaan.
Minttujen tunnistus on vaikeaa, sillä ne risteytyvät. Tämä ei näytä olevan oikeastaan mitään luonnonlajia. Voihan se olla joku aiemmin paikalla kotipuutarhassa viljelty laji. Ystävät juuri puhuivat, miten monta rakennuksen kivijalkaa heidänkin tontiltaan löytyy: on sepän pajan ja navetan jäännöksiä. Tässä kylässä on asuttu satojen vuosien ajan.

Rehotuksen sekä toukkien ja aikuisten ravintokasvien lisäksi tarvitaan suojaa. Sain viime kesänä ajatuksen siirtää ötökkähotelli vastikään loppuun saamani kivimuurin päälle, sillä aiemmin tekemäni hökötys oli retkahtamispisteessä. Mietin myös, että kivimuurin päällä tuollaisena laakeana pyramidina hotelli olisi aika kaunis. Nyt sen siirsin. Pitää vielä ennen syysmyrskyjä laittaa muutamasta laudanpätkästä katto.
Hotellin edustalla on verkko, jotta linnut eivät pääse syömään asukkaita, taakse tarvitaan vielä verkko tai takaseinä. Yritän miettiä, miten toteutan seinän ja katon, sillä tykkään tästä juuri tuollaisena orgaanisen muotoisena enkä haluaisi suoraviivaisia linjoja.

Kivimuurin edustalla kasvaa laidunkarstaohdakkeita, joissa viihtyvät ohdakeperhoset, vaikka käyvät ne mintuissakin.

Sitten asiasta kukkaruukkuun. Kylvin keväällä kultapäivänliljaa, kun en tiennyt, että olin jo viime kesänä sellaisen ostanut Taimimoision alennus-yllätyskassissa. Koko kesän olen paaponut tyhjää ruukkua, kastellut ja tarkkaillut. Välillä ruukku on päässyt kuivumaan huolestuttavasti.
Nyt sieltä nousee pikkuisia kultapäivänliljavauvoja!
(Päivänliljat, Hemerocallis, saivat lempinimen Hemero, kun tällainen lapsus oli yhden lehden puutarhajutussa ja se oli jotenkin niin hassu, että huvittaa vieläkin.)

Iloinen perheuutinen nro 2: Pari vuotta sitten kasvattelin siemenestä Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -taimia. Ne kukkivat viime kesänä ja sitten hävisivät. Kyseessä ei ole suoranaisesti kaksivuotinen, vaan lyhytikäinen perenna, mutta kaikki taimet hävisivät minun puutarhastani kukinnan jälkeen.
Nyt olen löytänyt pari lehtiruusuketta paikasta, jossa yksi kasveista kukki, ja ainakin tämä suurempi on takuuvarmasti juuri kyseinen alpi! I-ha-naa. Se on todella kaunis kasvi, olen onnesta sydämenmuotoisena! Onneksi olen laiska kitkijä!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Otapallo-ohdake – Echinops ritro
Raitamarskiheinä – Spartina pectinata 'Aureomarginata'
Rantapunalatva – Eupatorium cannabinum
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus

Saturday, 10 August 2019

Missä Musti luuraa ja hepokatti karstaohdakkeessa poikittain

Edellisen kirjoituksen kommenteissa Ilona kysyi, missä Musti luuraa. No siellähän se! Huomaatko?
Kuvassa saattavat huomion viedä ihanat rikkaporkkanat (joista jaksan aina huomauttaa, että on sillä kauniimpikin nimi Queen Anne's Lace, josta oma versioni on kuningatar Annan pitsiliinat) ja tarhalyhtykärhö Princess Kate (kovin kuninkaallista!). Kärhö kasvaa ratkenneeseen katajanraaskuun, jolta kuluu vuosia vihertyä tältä puolelta. Onneksi kataja kuuluu niihin ihmeellisiin puuvartisiin, jotka osaavat tehdä uusia versoja vanhasta puusta – siinä on jo näkyvissä söpöjä vihreitä oksatupsuja.

Rikkaporkkanat ovat kansoittaneet alueen katajan juurella. Olen tutkinut, miten niiden seassa kasvavat monivuotiset pärjäävät. Tukahduttavatko porkkanat kaiken muun?
Ihme kyllä, eivät. Niiden seassa kukoistaa ihana vihreäkukkainen 'Fransesca' -esikko, marhanlilja, himalajanjättililja ja idänkurjenpolvi, jopa hentoinen kultatesma näyttää viihtyvän. Ihmellistä, tai ehkä ei niinkään: porkkanoilla on paalujuuri, joka ei kasva leveyttä muiden riesaksi, ja varretkin ovat soukat, vaikka niitä olisikin paljon. Luulen, että koska kasvit sen seassa niin hyvin viihtyvät, on rikkaporkkana pikemminkin suonut vierustovereilleen niiden kaipaamaa varjoa ja ilmankosteutta.
Rikkaporkkanan seasta kohoaa myös ihana jaloängelmä 'Hewitt's Double'.

Sitten jatkamme Mustin kanssa Rohaniin, sillä siellä on Mustin väriin sopivaa esiteltävää.

'Black Knight' -tarhasalkoruusun siementaimi on viimein tullut kukkaan! Ostin taimen ja se kukki vuonna 2015, jonka jälkeen olen paaponut kahta siementaimea, suojannut ne visusti verkoilla ja odotellut, että kukkavarsi alkaisi kasvaa. Nyt tämä yksi viimein ryhtyi tuumasta toimeen, se toinen ei näytä aikovan kukkia vielä tänäkään vuonna.
Kuten joskus aiemminkin mainitsin, minulta kuluu lähes aina kauemmin kuin kaksi vuotta saada kaksivuotiset kukkaan... Ehkä kasvitkin aistivat, että olen hämäläisperäinen slowpuutarhuri?
Mutta eikö musta ritari vain soinnukin täydellisesti 'Rohan Weeping' -pyökkiin? Otin suojaverkon pois ritarin ympäriltä vain siksi hetkeksi, kun otin kuvan, sillä riskejä ei voi ottaa. Kukkavarsi kohoaa ja nuppuja syntyy koko ajan lisää. Juuri parhaillaan avautuu toinen kukka.

Monena päivänä olemme saaneet ihailla joka puolella ympärillä kohoavia ukkospilviä. Useimmiten idässä Turun suunnalla, niin tässäkin kuvassa. Eilen aamulla saimme kuitenkin pienen 1 mm ukkoskuuron tännekin! Menin onnellisena verannalle aamukahvin kanssa kuuntelemaan ja nuuhkimaan sadetta.

Sateen jälkeen oli vuorossa kamerakierros. Kun viereinen William Shakespeare pitää kukintatauon, avaa hitusen tummempi The Prince kukkansa. Tämä ei ole niin hyväkasvuinen kuin Shakespeare ja oli talven jäljiltä onneton nysä, mutta niin vain prinssi on kesän mittaan kasvanut korkeutta ja avaa nyt kukkiaan. Molemmat ovat David Austin -ruusuja.

Tässä postauksessa on muuten kuningatar, prinsessa, ritari ja prinssi. Ja pisteenä iin päällä Mustus, Rooman keisari – Rooman pienin ja mustin keisari kautta aikojen.

Sinikatana saeen jälkeen.

Tämän aamun kuvauskierroksella kuvasin perhosia, kun huomioni kiinnitti hepokatti laidunkarstaohdakkeen kukassa. Mitenköhän se oli tuonne lähes kahden metrin korkeuteen mennyt? Loikkaamalla vai kiipeämällä tuota piikkistä vartta?

Sitten täällä odotellaan ensi yölle luvattua sadetta. Kuvassa muuten yksi syyskesän parhaista kasviyhdistelmistäni: siniheinä, täpläpunalatva 'Atropurpureum' ja keltakaunokki. Siniheinään tulee vielä marjapuuronpunaiset kukinnot, täydelliset punalatvan viereen.


Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänkurjenpolvi – Geranium himalayense
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Pyökki – Fagus
Rikkaporkkana – Daucus carota
Siniheinä – Molinia caerulea
Sinikatana – Catananche caerulea
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Thursday, 8 August 2019

Kauden parhaat muotopuutarhassa

Jo jonkin aikaa minun on ollut tarkoitus esitellä muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä kukkii juuri nyt niin hyviä kuivuutta kestäviä kasveja, ettei paremmasta väliä. Niin, ja nämä kasvit eivät edes maistu peuroille!
Kuvassa sinipallo-ohdake 'Taplow Blue', taustalla hohtopiikkiputki ja kukintansa lähes lopettanut mirrinminttu.

'Taplow Bluen' sävy on ihanan intensiivinen. Se on pörriäisten ja perhosten lempikasvi, tosin niin taitaa olla tämä koko penkki – ja lähestulkoon koko puutarhani. Ystävät kävivät taannoin kylässä ja henkäisivät ensimmäisen kukkapenkin kohdalla, että tämä on perhoskukkapenkki, samoin toisen penkin kohdalla, ja sitten he eivät ilmeisesti enää jaksaneet toistaa samaa.
Tänään huomasin Taplown juurella kasvavan vaarinlaukan ensimmäiset avautuneet kukat – siitä, että niissä oli monta perhosta. Kylläpä ne ovat tarkkana! Kukkia oli auki vasta muutama pieni nykerö. Täytyy huomenna muistaa kuvata sekin.

Kun tsuumailin pallo-ohdaketta, havaitsin komealuppionkin aloittaneen kukinnan salakavalasti. On ihmeellistä, että tämä vaaleanvihreä- ja suurilehtinen kasvi voi viihtyä paahteessa ja rutikuivassa maassa, mutta niin se vain tässä pärjää. Lehdistä tulee ihan mahtava kontrasti kaikelle sinihopeaiselle, jota tässä penkissä kasvaa.

Sinisävyinen penkki on tuolla neilikkaruusun takana. Tähkälaventeli 'Munstead' viihtyy siinä, se on sanomattakin selvää. Siementaimia on useita ja voisinkin siirtää niitä penkin ulkolaidalle, se on kaikkein kuivin ja paahteisin kohta, kun siinä on tienvarren iso oja vieressä. Siinä on niin karut olosuhteet kuin mahdollista.

Siinäkin joku kukoistaa: hohtopiikkiputki.

Mirrinmintun seassa kukkii preeriaväriminttu, täytyy olla varovainen sen kanssa, kun kohta leikkaan mirrinmintun varret poikki. Siten se kukkii uudestaan syksyllä.

Vanhan karviaispuskan, joka jäi penkkiin kasvamaan, vierellä kukkii sulkapiiska 'Little Spire'. Tämän talvehtimisen edellytys taitaa olla se, ettei kasvualusta ole yhtään märkä, mutta parempi multa tuottaisi luultavasti rehevämmän kasvin. Olen silti ikionnellinen siitä, että tämä kaunis kasvi viihtyy vuodesta toiseen. Ja sietää kuivuutta erinomaisesti. Eikä tätäkään ole koskaan edes maistettu.

Sinikatanan kuvaamisen kanssa täytyy olla nopea, sillä kukat menevät jo iltapäivällä suppuun. Tästä kauniista kasvista olen kiitollinen Hernepensaskujanteen Jorille, joka on tämän siemenestä kasvattanut.

Ranskantulikukasta olen kiitollinen Mama's gardenin Minnalle!

Siinä ne ovat: kasvit, jotka eivät lurpota eivätkä rusketu, vaikka vettä ei tule. Vähän aikaa sitten jyrisi idässä, mutta kuten tavallista, se ukkonen pysyi idässä, jossakin Turun suunnalla.
Yhtäkään edellä mainituista kasveista ei myöskään peura syö!

Muotopuutarhaan kuuluu vähän muutakin, ja nyt täytyy samalla käydä muutkin uutiset läpi. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' on saamassa saman sävyisen kaverin syysleimu 'Crème de Menthesta', joka kyllä kärvistelee kuivuudessa, mutta sinnittelee silti. Ja sehän on peurojen herkkua, joten kasvaa häkkyrässä.

Niiden lähellä kukkii rusokapinsäde, joka jätti viime vuonna kukinnan kokonaan väliin ja oli lähes ruskistunut kääpiö, kunnes huomasin kastella sitä. Tämä on niin ohdakemainen, että en ollut tullut ajatelleeksi, että se kaipaisi vettä. Ehkä sen juuristo ei vielä ollut riittävän syvällä.
Nyt se kukkii ja pari uutta nuppuakin on, mutta ne ovat vähän hankalassa paikassa ihailuun, jäävät muiden kasvien taakse. Jos tämä ei meinaa kasvaa korkeutta, minun pitää yrittää siirtää se tai sitten odotella ehkä siementaimia.

Kolmannessa penkissä on kohta tulossa kukkaan ihana laukka 'Summer Drummer': ihana siitä, että se tulee kukkaan näin myöhään, vaarinlaukan tavoin, ja sävykin on mahtava. Kolmesta sipulista kaksi on näivettänyt lehtensä eikä jaksanut pykätä nuppua, mutta tämä yksi on sinnikäs.
Taustalla mainiosti rutikuivassa penkissä vaahteran alla kasvavat kaukasiankirahvinkukat. Kuivassa varjossa ei niin moni kasvi pärjää, siksi se ansaitsee erityismaininnan. Lehtikään ei niissä lurpota! Pituutta on toki vain reilu metri, mutta se riittää. Hyvässä maassa nämä voivat kasvaa kolmimetrisiksikin. Miten niille sitten kävisi saaristotuulessa, kun jo nyt ovat aivan kenossa.

'Åkerön' omenat alkavat hitaasti punastua.

Neljännessä penkissä on viimein vähän vastaväriä. Rakas tupsulakki keltakaunokki pitää seuraa harmaamintulle ja tarhajalomalva 'Purpettalle'.

Harmaaminttukin on erinomainen perhos- ja pörriäiskasvi. Sitäkään ei peura maistele, kuten ei muitakaan aromaattisia kasveja (tässä mainituista esim. laventeli, väriminttu). Lisäksi pidän erityisesti huurteisesta ulkonäöstä. Leviämistaipumusta pitää kurissa betoninkova savimaa ja sitten kiskon toisten kasvien päälle hivuttautuvia versoja pois.

Tässä yhdistelmässä on jotakin niin kivaa. Harjaneilikoitakin on yhä kukassa, niillä on loistavan pitkä kukinta-aika. Etualalla näkyy aarre suojakartion alla.

Silmäteräni samettihortensia on tehnyt kaksi kukintoa, tässä niistä suurempi.

Niin ikään silmäteräni ja aarteeni Ransu sointuu muotopuutarhan sinisiin sävyihin loistavasti ja toivottaa kaikille kissakansalaisille hyvää kansainvälistä kissojen päivää!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Ranskantulikukka – Verbascum chaixii
Rusokapinsäde – Berkheya purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera subsp. sargentiana
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia
Syysleimu – Phlox paniculata
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Vaarinlaukka – Allium senescens