Sunday, 17 June 2018

Lisää oranssia

Nyt on oranssikeltanoita auki! Tämä ihana niittykukka alkaa olla siinä rajoilla, pitääkö se siirtää, sillä melkoinen jyrä se on. Ehkäpä se kuuluu kedolle, vaikka on niin loistavan värinen tähän.
Olenkin alkanut miettiä kukkapenkkejä kasvuvauhdin kannalta. Moni leviäjä on varsinainen herkku, mutta ne peittoavat hentokasvuisia alleen. Istutuksia voisikin suunnitella kasvuvoimakkuuden näkökulmasta.
Käytännössä homma menee nimittäin niin, niin minulla kuin varmasti kaikilla muillakin, että istuttamisesta parin vuoden päästä on helisemässä alle jäävien pikku herkkujen kanssa. Sitten siirretään joko jyrät tai pikkuherkut.
Yhden pienen kohdan puutarhastani olen nimennyt herkkunurkaksi, ja sieltä kitken lehtoakileijan siementaimet ja vastaavat heti, kun niitä ilmestyy. Toisaalla taas voi ihailla rehevää ja toisiaan täydentävää kasvustoa.

Oranssissa penkissä on punaistakin, ja sen siirtämistä villiin punaiseen penkkiin mietin ihan vain värin takia. Pirteän punakukkainen verihanhikki sopii toisaalta hienosti yhteen punalehtisen 'Enkan'-japaninvaahteran kanssa, ja jälkimmäistä en ole siirtämässä mihinkään.


Pehmeän korallinpunainen kellukka 'Bell Bank' on täydellisen värinen tähän.


Idänunikoita olen siirtänyt, mutta ne sietävät siirtoa niin huonosti, että nyt annan näiden rassukoiden olla. Pahimmassa tapauksessa kasvi kuolee siirtoon, tai ainakin siltä kuluu monta vuotta toipumiseen.
Pehmeän sävyinen 'Cedar Hill' tarhaidänunikko tuli tähän vahingossa, oli tarkoitus siirtää vain tavallisia oranssinpunaisia.



Rikkaporkkana alkaa jo miettiä kukintaa, viime vuonna ne kukkivat vasta loppukesällä! Mutta tämä onkin itse kylväytynyt taimi, ehkä siinä ero. Nyt sain viimein ihanaa rikkaporkkanaa puutarhaani, siementaimia on paljon.

Penkissä kasvaa myös sitruunankeltainen etelänkurjenmiekka, jonka hankin Päivölän koepellolta toissa kesänä. Viime vuonna huomasin kasvuston keskellä pienet pionin sirkkalehdet, ja hämmästys oli melkoinen, kun tänä vuonna siellä onkin kahta erilaista pionin lehteä! Melkoinen kylkiäinen, tällaisen kytkykaupan uhriksi joutuisi mielellään useamminkin.
Taimet ovat niin pieniä, että en uskalla alkaa taimipaakkua kaivaa ja jakaa, tulisin vielä katkaisseeksi hennot juuret. Joskus tulevana vuonna sitten.
Lähetin kuvan Pirkko Kahilalle ja hän mietti, että näyttävät kiinanpionin ja amerikanpionin lehdiltä, kiinalainen olisi siis vasemmalla ja pyöreämmät amerikanpionin lehdet oikealla. Sieltä pilkottaa myös sinipiikkiputken sahalaitaista lehteä, mutta se on tullut sekaan vasta täällä omalla pihallani.

Mitä tästä opimme: kannattaa hankkia kasveja pellolta, jossa kaikenlaisia ihanuuksia kasvaa vierekkäisissä penkeissä.


Siinä se oli; oranssi penkkini on niin pieni, ettei siinä enempää esiteltävää ole, paitsi puutarhapantteri, jolla taisi mennä sopivasti kissanminttu väärään kurkkuun.


Amerikanpionit ovat risteymäpioneja, jotka syntyvät siementaimista, kahta täysin samanlaista ei ole. Niillä ei ole tieteellistä- eikä lajikenimeä.
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kellukka – Geum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Rikkaporkkana – Daucus carota
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea

Friday, 15 June 2018

Sinitiaisen poikaset

Minulla on ilo ilmoittaa onnellisesta perhetapahtumasta. Tänä vuonna sinitiaiset saivat pesiä rauhassa, vaikka kirjosieppo kävi jossakin vaiheessa toukokuuta yrittämässä omia pöntön. Sinitiaisvanhemmat ovat pieniä mutta pippurisia ja onnistuivat karkottamaan siepon sekä pitämään pönttönsä, jossa oli siinä vaiheessa varmaan jo munat. Sitä jännitysnäytelmää oli kiva katsoa, etenkin, kun se päättyi hyvin.

Blue Tits Nesting
This year the blue tit couple managed to keep their nest. The flycatcher tried to take over the nesting box at some point in May but little blue tits are fierce parents and drove the intruder away.
During a one-hour email meeting the nest became empty. It happens so very fast! After the chicks fledged I have no idea where they went. They will hang around for a while but they are also likely to have moved into the neighbouring forest.

Viime viikkoina totuin siihen, että pöntöstä kuuluu voimakasta piipitystä, yhä vaativampia ääniä. Sitten alkoi ilmestyä pieniä päitä ikkuna-aukkoon.

Onpa alas pitkä matka...

Molemmat vanhemmat lensivät yhtä mittaa pöntölle poikasia ruokkimaan.

Joskus ne tulivat pöntöstä ulos peräkanaa.

Tipuset tottuivat siihen, että liikuin pihalla. Jos kuvasin niitä, tein sitä vain muutaman sekunnin kerrallaan, jotta vanhemmat eivät minun takiani pitäisi taukoja ruokinnassa.

Piip!

Alas on edelleen hieman pitkä matka... 

Seuraavaksi suuaukolle tuli toinen, jolla oli vähän pörröisempi kampaus.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että poikaset ovat valmistautumassa lähtemään pesästä... tämä on selvästi vetänyt geeliä tukkaan kuin Onnenpäivien Fonzie.

Tiistai-iltana otin tämän kuvan. Keskiviikkoaamuna tarkkailin keittiön ikkunasta, kun vanhemmat tekivät ruokintareissujaan ja sitten osallistuin tunnin kestäneeseen sähköpostipalaveriin. Kissapojat vetivät sikeitä. Palaverin jälkeen menin pihalle ja oli oudon hiljaista. Pöntöstä ei kuulunut piipitystä eivätkä vanhemmat pyrähdelleet pesälle.
Toden totta, ne olivat lähteneet tunnissa maailmalle. Koska en tunnista sinitiaisen ääniä, en tiedä, minne päin ne lähtivät. Voivat hyvinkin oleilla metsässä talon takana.

Oudon hiljaista. Tyhjän pesän syndrooma.
Onnekasta elämää ja paljon hyviä hyttyspaisteja!

Tuesday, 12 June 2018

Pieniä valkokukkaisia iloja


Ihastuttava koiranputki kukkii siellä täällä. Vaikka sitä niitänkin, silti sitä riittää – onneksi.

Light White Flowers
Cow parsley grows everywhere and I try to have some natural meadow areas, although they need scything every once in a while. 


Karhunjuuri on putkikasveista suosikkini, aloin kirjoittaa, mutta ei se taida ihan pitää paikkaansa. Pidän monista putkikasveista vallan mahdottomasti.
Karhunjuuren hienonhienosti liuskoittuneet lehdet, tilliäkin hienommat, tekevät siitä upean koristekasvin. Kukinnot ovat taattua putkikasvilaatua, kauniit ja keveät sekä melko aikaiset, mikä on kiva juttu. Esimerkiksi rikkaporkkana tulee kukkaan vasta loppukesällä. Toisaalta saksankirveli ehti jo ohikukkia, se on vielä aikaisempi.
Karhunjuuri tekee loistotyötä kukoistaessaan vaahteran alla kuivassa ja varjoisassa penkissä, missä moni muu kasvi kituu.

Valkoiset ovat varjossa erityisen kauniit. Nuokkutähdikki saattaisi viihtyä paremmin valoisammassa paikassa, mutta on niin kaunis nuokkuessaan varjoisassa penkissä.


Samat sanat: tarha-alppikärhö 'Albina Plena' on ihastuttava varjopaikan kasvi.


Varjosiippa ilahdutti tekemällä pikkuruiset kukat, vaikka kasvaa melko kuivassa varjopaikassa katajan alla.


Amurinkärsäkalla kasvaa vieressä ja pääsi mukaan tähän juttuun, vaikka onkin vihreäkukkainen. Rakastan kärsäkalloja, tälläkin on kunnioitettava sopeutumiskyky! Toinen yksilö kasvaa aivan varjossa, tämä taas toivottoman kuivassa, ja kumpikin pärjäilee vallan mainiosti. Näitä ei ole tähän mennessä edes kukaan syönyt.


Tämä vanha Sametti Hortensialta muutama vuosi sitten saatu löytöpioni tekee ensimmäistä kertaa useamman kukan. Olin istuttanut tämän aivan liian lähelle isoa lipstikkapehkoa, sen siitä saa, kun istuttaa myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä eikä osaa hahmottaa. Sitten siirsin tämän ja nyt on tulossa monta kukkaa, jihuu!
Taustalla pari 'Mount Everest' -sorjalaukkaa, jotka ovat jääneet peuroilta syömättä. Toivon, että pionin nuppuja ei käy kukaan myöskään napostelemassa.

Musti kävi tutkimassa ja hyväksymässä kedolle ilmestyneet rottinkituolit. Tässäkin kasvaa muutama koiranputki, mutta hiirenvirnojen ja keltamataran myötä väritys muuttuu. Tuolien takana kasvaa vanha kirkonruusu harvana puskana.
Aurinkoisia päiviä, tänne odotetaan yöksi sadetta, oi onnea!


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Nuokkutähdikki – Ornithogalum nutans
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Varjosiippa – Vancouveria hexandra

Sunday, 10 June 2018

Luontoretkellä

Lähden retkelle saaren länsiosaan ystävän kanssa, joka osaa näyttää paikan, missä kasvaa horkkakatkeroa. Pyörämatkan varrella näen muutaman valkohäntäpeuran. Kuvassa näkyy hyvin, miten pitkä häntä niillä on. Se onkin paras tuntomerkki erottamaan valkohäntäpeuraa metsäkauriista. Koko ja värisävy kun voivat vaihdella.

A Trip to the West
A friend guided me to a place in the west of the island where there is special flora on chalk rock. Due to the drought there is not much to see, but then we proceed to a little swamp nearby where the atmosphere is totally different. A great little outing. All this in the space of a few acres.

Metsäkurjenpolvea tienposkessa. Tätä kasvaa täällä runsain mitoin, onneksi minunkin puutarhassani.



Kalkkipitoisen kallion laella ei horkkakatkeroa löydy, ainoastaan jokunen keltamaksaruoho ja ruoholaukka sinnittelee kuivuudessa.

Käärmeenpistonyrtti on aivan nuupallaan, vaikka tämä on nimenomaan kalkkikallion laen kasvi.


Kosteammassa kallionpainanteessa kasvaa niittyräpelö, tuttu kasvi omista kukkapenkeistäni.

Jatkamme matkaa metsän siimekseen.

Pajun siemenpalleroiset ovat söpöjä karvatoukkia.

Saavumme suolammelle. En tiennyt tämän olemassaolosta lainkaan. Vaikka ei tänne ole matkaa kotoani kuin muutama kilometri.

Mahtava ylläri: kotisaarellanikin kasvaa suo-orvokkia! Juuri taannoin ihastelin Pohjois-Karjalasta saamaani ja yhä hengissä olevaa suo-orvokkiani. Eipä olisikaan tarvinnut tuoda sitä puolen Suomen halki.


Häiritsemme hieman keltamittaria rymistelemällä metsäsuon läpi, mutta pyydän anteeksi.

Ketunleivästä saa välipalaa, tuota jännän muotoista lehteä en tunne. Ehkäpä jänönsalaatti? Siinä tapauksessa sekin olisi syötävä.



Ojaleinikki, ilmeisesti. Lehdistä ei tunnistaisi leinikiksi, mutta kukista kyllä. Onneksi matkaseuralaiseni on haka tunnistamaan kasveja.


Soikkokaksikko. Hyvin vaatimaton kämmekkä kukiltaan, mutta lehdet ovat komeat.


Lopuksi tutkimme vielä rantaniittyä, joka on lehmien laitumena. Rantakaislikko on hienosti siivottu märehtijöiden toimesta.

Hieman ylempänä hiekkapitoisessa maassa kasvaa taas tyystin toisenlainen kasvillisuus. Kaikki nämä paikat ovat vain parinsadan metrin päässä toisistaan.
Heiniä on vaikea tunnistaa etenkin, kun kukinnot eivät ole vielä kunnolla aukikaan. Komea punainen väri tässä kumminkin on, niin veikkaan punanataa. Todella kaunis heinä. Voisi palata keräämään siemeniä myöhemmin.


Ihana oravanmarja. Toivon, että saan tämän viihtymään pihallani, yksi minipieni yksilö kasvaa saniaistarhassani.
Kiitos retkiseurasta!


Horkkakatkero – Gentianella amarella
Jänönsalaatti – Lactuca muralis
Keltamaksaruoho – Sedum acre
Keltamittari – Opisthograptis luteolata
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Käärmeenpistonyrtti – Vincetoxicum hirundinaria
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum

Niittyräpelö – Briza media
Ojaleinikki – Ranunculus flammula
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Punanata – Festuca rubra
Ruoholaukka – Allium schoenoprasum
Soikkokaksikko – Listera ovata
Suo-orvokki – Viola palustris

Saturday, 9 June 2018

Laiska töitään luettelee

Meinasin kirjoittaa siitä, miten paljon olen ahkeroinut viime päivinä – hakettanut oksia, maalannut sadevesitynnyreitä (jos ne vaikka vielä jonakin päivänä täyttyisivät tai saisivat edes pienen lirauksen pohjalle ränneistä), kantanut polttopuita. Tehtävien lista on kumminkin aina pitempi: puita pitäisi pilkkoa ja oksakasoista riittää haketettavaa ehkä vuosikymmeniksi tällä tahdilla.

To Do
No matter how much I do, the To Do -list keeps getting longer. Transporting firewood to the basement means that there is now room to chop some more. Piles of branches that need shredding are never ending. Rainwater harvesting barrels had gone a bit ugly during the winter and needed repainting, not for any utilitarian purpose, just to look nicer. 
In the end I decided to write about Franz my lovely cat who, as cats do, knows what to do. Lie on the cool grass (and follow his mum in case he gets some food). He also keeps a close eye on the neighbours' garden since that's where his sweetheart lives.


Niinpä ajattelin keskittyä Ransuun. Sillä on tehtävälista kohdillaan.
1. Seuraa mammaa, voi saada ruokaa tai pusuja ja rapsutuksia.

2. Väijy. Voi saada paistin tai päästä yllättämään mamman tai Mustin tai nähdä vilauksen naapurin Nellistä ♥

(Tyypillinen mies, sanoi naapurini eli Nellin mamma, kun kerroin, että Ransun päässä taitaa liikkua nukkuminen, syöminen ja Nelli)



Hurmuri-Ransun perään pari hurmaavaa tummanpunaista. Ensimmäinen harjaneilikka 'Onyx' alkoi kukkia.


Siemenestä viime vuonna kasvattamani Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa ikinä. Tämä on alpi, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Jännittäviä hetkiä tiedossa!
(Kyllä, tämän ympärillä on verkko).


Harjaneilikka – Dianthus barbatus