Vanhojen talojen kunnostamisessa on yksi juttu, mistä saa hyperpaljon tyydytystä: kun huomaa, että omassa talonrähjässä on jo joku asia hoidettu mikä on jossain muualla vielä hoitamatta. En tarkoita, että siinä tuntisi ikävää vahingoniloa, sillä kukapa tuntisi iloa vanhojen talojen rapistumisen edessä. Tarkoitan, että silloin huomaa konkreettisesti sen, mitä on jo saanut aikaan. Kuten olen jo aiemmin todennut, työmaata nimittäin riittää enemmän kuin mitä yhdessä elämässä on ehkä tunteja. Riittämättömyyden tunne on krooninen seuralainen.
Tämä ikkuna ei ole talostani, vaan Brinkenin museosta Maalahdessa. Niin kutsuttu lateksi irtoaa tuollaisina suikaleina, nyt olisi hyvä aika rapsuttaa siitä loputkin pois ja maalata pellavaöljymaalilla tilalle. Jihuu, tämän olen jo omassa talossani tehnyt, vaikka ikkunoiden tarkemmasta huollosta on vasta puolet suoritettu.
Brinkenin museo on kaunis paikka, kannattaa poiketa!
This is a museum in Ostrobothnia, making me think of my own windows and what I have achieved so far.
Tässä näkyy oma taloni talvella 2007, ennen kuin laudoitusta alettiin purkaa talon kengitystä varten. Vintin ikkuna oli rikki ja siinä oli vain yksi pystypuu ikkunaruutujen välissä. Toisessa päädyssä ei ollut vintin ikkunaa laisinkaan, vaan aukon suojaksi oli naulattu suuremmat ikkunat.
Tyylisilmäni kuitenkin sanoo, että mitä ylemmäs mennään, sitä pienempiä tulisi ikkunaruutujen olla. Vähän niin kuin renessanssitaloissa: koristeaiheet kevenevät mitä ylempi kerros on kyseessä.
This is my own house in winter 2007 before any renovation began. The attic windows were broken or absent.
Tässä on yksi esimerkki korppoolaisesta talosta, jossa vintin ikkuna on samanlainen kuin alakerrassa mutta pienempi.
Some examples of attic windows in old houses. I think the window panes should get smaller the higher the floor.
Tässä nauvolaisessa talossa on viehättävä, varsin pieniruutuinen vintin ikkuna. Olisin teettänyt tällaiset omaan talooni, mutta tämän ikkuna-aukon suhteet ovat täysin erilaiset kuin minun talossani: tämä on leveä, eikä sama malli olisi näyttänyt näin hyvältä minun talossani, kokeilin piirtämällä.
Niinpä tilasin luottopuusepältä ikkunat erään Saaristotien varrella olevan huonokuntoisen talon vintin ikkunoiden mukaan (julkaisin kuvan siitä alkuperäisestä ikkunasta joskus syksyllä). Ikkuna-aukot ovat yhtenäiset ilman välipienaa eikä vintin ikkunoita tarvitse voida avata, niinpä tilasin suuret yhtenäiset ikkunat vintin kummankin päädyn ikkuna-aukkoon.
I came up with this attic window model at an old derelict local house and ordered these from a carpenter.
Koska olen nyt kaupungissa enkä malta pitää näppejäni irti näistä ihanista pokista, aloitin pohjamaalauksen jo kaupunkiparvekkeella. Pellavaöljymaalin pohjamaalaus tarkoittaa samaa pellavaöljymaalia, johon on lorautettu vähän enemmän vernissaa (vernissa on pellavaöljyä joka on kuumennettu, jolloin sen molekyylikoko on paremmin puuhun imeytyvä).
Kestosuosikkejani ovat ruotsalaiset Allbäckin pellavaöljymaalit, jostakin syystä pidän näistä kotimaista Uulaa enemmän, enkä osaa sanoa miksi. Sudin näillä myös taloni, paitsi vanhan talon, jonka seiniin tulee punamulta. Uulan petrooliöljymaalilla tai paikallisen Virtasen maalitehtaan neljän öljyn maalilla saisi ehkä jo yhdellä kerroksella valmista, mutta jostakin syystä – olen ehkä masokisti – haluan välttämättä sutia taloni monella ohuella maalikerroksella.
I've started painting these windows on the city balcony. The primer for a good traditional linseed oil paint is a very thin coat of the same paint added with a splash of cooked linseed oil to penetrate the wood.
Siinä se on, eka kerros. Pellavaöljymaali kuivuu noin viisi päivää. Sitten lasit ja kitit ja taas odotellaan monta päivää että kitti kuivuu. Se vaihe tehdään kuitenkin vasta saaressa.