Saturday, 15 February 2020

Helmikuun kalenteripoika

Tämän kuun kalenteripojaksi valikoitui Ransu, joka silmin nähden nauttii siitä, että ei tarvitse laittaa tassua lumeen. Tämä eilen otettu kuva voisi olla vaikka kesältä, kun kukkapenkkien paljaus ei näy. Mutta kun tietää, että tuosta suunnasta paistaa puolenpäivän aurinko, olisi kesäpäivänä puksiaidan langettama varjo paljon lyhyempi.

Teimme Ransun kanssa pienen pihakierroksen (eilen, kun ei satanut vaakatasossa). Ensin tarkistimme mamman silmäterän (Ransun jälkeen): 'Hippolyta' -lumikellon.

Kerrannainen kukka ei ole vielä täysin auki, joten täyttä kukintaa odotellaan yhä vesi kielellä. Lumikelloihin on ihana kurkistaa sisään!

Ransu (mamman silmäterä nro 1) tarkasteli sitä penkkiä, josta löytyi mysteerilumikello, edellisessä postauksessa mainittu. Penkistä löytyy toki myös mirrinminttu. Vanhan villapaidan sisällä on köynnösruusu, ne ovat ihan vihreitä ja versovia kyllä villapeitteiden ylle kohoavilta osiltaankin tällaisena talvena! Laventelia en vielä leikkaa, sillä se suojaa kätevästi viereisiä 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja tulemasta syödyiksi.

Samasta penkistä kurkistaa jo atsurihelmililjan ensimmäinen kukinto, tämä on kyllä ennätys. Atsurihelmililja on toki aikaisimmasta päästä helmililjoja, mutta silti!

Kävimme katsomassa myös matalat 'Flore Pleno' -puistolumikellot. Nämä eivät kasva kovin lämpimällä kasvupaikalla, mutta ovat jo tulossa kukkaan. Yleensä tässä lumi sulaa hiiitaaasti.
'Flore Pleno' ei tee siemeniä, mutta siitepölyä siitä pystyy keräämään, niinpä se onkin toinen yllä nähdyn Hippolytan vanhemmista. Tuppaista kasvaa vain melko tiiviitä ja ainoa keino levittää niitä laajemmalle alalle on kaivaa ja jakaa.

Kuistin pohjoispuolella ihastelimme lehtosinilatva Brise d'Anjoun versoja. Tämähän on kylmä kasvupaikka, mitä se nyt jo kasvaa! En valita, ihastuttavat lehtivauvelit.

Sitten menimme tarkastelemaan vuokko-esikkopuutarhaa.

Sieltä löytyi vallan uuteen paikkaan ilmestynyt sinivuokon siementaimi! Oi onnea. Tällaisella umpeenkasvaneella pihalla olivat koristekasvit, ja koristeelliset luonnonkasvitkin, melko harvassa, kun ostin paikan. Joitakin vuosia täällä asuttuani löysin sinivuokon minikoivikostani. Tämä kuitenkin kasvaa tontin toisessa päässä lähellä yli kymmenen vuotta sitten Ruissalon puutarhasta saatua sinivuokkoa. On ihanaa, kun nämä istuttamansa kasvit alkavat pikku hiljaa levitä täyttämään puutarhaa.

Musti liittyi seuraamme, jolloin sain siitä perinteisen "Pastori Panttersson huussinrapulla" -muotokuvan.

Ransu mittaili kiipeilymahdollisuuksia saarneen.

Keski-ikä on kuitenkin tuonut mukanaan mukavuudenhalua tai kenties realismia oman notkeuden suhteen. Ransu hyppäsikin tuolille.

Tuli äkkiä mieleen, että kun kaikki kerran versoo, versoisiko myös pystykiurunkannus 'Beth Evans' siinä huussin viereisessä punaisessa penkissä. Jo vain! Tuli kiire suojata tämä, sillä tämä on aiemmin parturoitu maata myöten siitä huolimatta, että tavallinen pystykiurunkannus kasvaa pihallani joka paikassa. Kaipa kukkavarret, joihin tulee punaiset kukat, sitten maistuvat paremmilta.

Sitten lähdin astelemaan kohti kylätietä ja kysyin, lähtisikö Sir Franz Manulsson Sanchez mukaan pienelle kävelylle. Hän ei lähtenyt, oli tupsluurien aika. Pastorikin oli painunut omille teilleen. Tarkastelin vielä hämmästyneenä, miten pitkälle mustaseljakin on versonut, vaikka päivä on vielä lyhyt ja välillä on pakkasta. Taustana sillä on pyökkiaita, tai oikeastaan selja on osa aitaa, mutta sitä en meinaa leikata.

Lähdin pienelle retkelle hurmaavaan vanhaan pihaan, joka on keväisin täynnä lumikelloja ja vähän myöhemmin kevätkelloja. Niiden versot ovat vielä lyhyet, mutta puistolumikellot, joita pihan kaikki lumikellot näkyvät olevan, ovat kauniisti nupulla.

Talon kivijalan edessä ovat italiantalventähtien kukat jo auki. Tämä on hieno, lämmin paikka. Jos piha olisi minun, tekisin tähän kuistin ja seinän muodostamaan suojaisaan nurkkaukseen keväisen kahvittelupaikan.

Kotipihalle palattuani piti vielä käydä maahan makaamaan ja ottamaan kuva 'Hippolyta' -lumikellosta.

Tasapainon vuoksi myös katse taivaisiin, koivut hohtavat sinitaivasta vasten. On ihan sellainen olo, että muuttolinnut saapuvat tuossa tuokiossa!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Mustaselja – Sambucus nigra
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Puksipuu – Buxus
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Pyökki – Fagus sylvatica
Sinivuokko – Hepatica nobilis

Friday, 14 February 2020

Lisää lumikelloja

Aloitetaan siitä, mihin viimeksi lopetettiin. Sisälle avautumaan nostetut 'S. Arnott' -lumikellot hitusen enemmän auki kuin edellisessä kuvassa!

Sitten pihan lumikelloihin. Ensin on ikäväkseni todettava, että jo kuukausi sitten lupaavasti nuppuilleiden tähtilumikellojen kukkavarret on syöty.

Onneksi siinä lähellä, hollanninlumimarjan suojissa, nousee mukavan näköinen tupas turkinlumikelloa. Ihanaa, kun lumikellot ovat alkaneet hitaasti lisääntyä, hyvin hitaasti tosin!

Muotopuutarhasta löytyi lumikello, jota en tähän penkkiin muista lainkaan istuttaneeni. Ainakaan niitä ei tässä ole aiemmin kukkinut. Ihana ylläri joka tapauksessa!
Sen selvittäminen, olenko istuttanut tähän kohtaan lumikellon, on melko työlästä, sillä tapahtuma voi olla monen vuoden takana ja paperiset puutarhapäiväkirjat pitäisi siten lukea monen vuoden ajalta. Ehkäpä vain ajattelen, että tämä on kulkeutunut tai kylväytynyt itse, tai tullut vääränä sipulina jonkun muun lajin pussissa salamatkustajana. (Voi silti olla, että minun on pakko yrittää selvittää, olihan lapsuuteni haaveammatti salapoliisi).
Lehtien perusteella tämäkin voisi olla tähtilumikello.

'Hippolyte' -ranskanruusun ympärille istutetuista 'Hippolyta' -lumikelloista on syöty kaksi kukkavartta kolmesta. Onneksi ei sentään kaikkia! Suojasin tämän viimeisen huolella. Lehtiä on kyllä enemmänkin, joten kukkia on luvassa tulevina vuosina, mutta toivoisin näkeväni tämän lajikkeen ekaa kertaa kukassa.
'Hippolyta' on kerrottu risteymä, ns. Greatorex-risteymiä. Toinen Greatorexin risteyttämä, 'Dionysus', löytyi myös, mutta sen kukkavarret (joita näyttää olevan kaksi!) ovat vasta viiden senttimetrin korkuisia ja niiden ympärillä on sen verran kuivia vaahteranlehtiä, ettei niistä oikein saa kuvaakaan. Nouskoot siellä suojissa rauhassa, viime yönäkin oli lähes viisi astetta pakkasta.
Suojasin myös huolella ainokaisen viime syksynä istutetun 'Kildare' -lumikellon, se on jo noussut maasta ja siinä on kukkanuppu. Kerrotut puistolumikellot ovat myös nousseet muutaman sentin korkeuteen. Tavallisessa puistolumikellossa ei vielä tänäkään vuonna näy kukkanuppuja, mutta olen istuttanut ne melko kuivaan paikkaan, lisäksi kesäisin paahteiseen, se ei liene lumikellojen top-listan kärjessä. Voisin varmaan siirtää niitä.

Sitten muihin uutisiin. Löysin toissapäivänä pihalta kuolleen jäniksen. Mystistä. Merkkejä siitä, mihin se oli kuollut, ei ollut. Ajattelin vain, että jäniksellä on tällaisena talvena onneton suojaväri, kun se vitivalkoisena loistaa kilometrin päähän, merikotkan silmiin varmaan kauemmaksikin. Mutta koska jänis oli ihan siistissä lähes istuma-asennossa, ikään kuin se olisi saanut sydänkohtauksen viereisellä kivellä istuessaan ja kaatunut, ajattelen, että ehkä näin on käynyt. Tai sitten se on käynyt syömässä lumikelloni ja kuollut vatsavaivoihin. Ajatus ei kylläkään tuo mitään mielihyvää, mieluiten pitäisin sekä lumikellot että jänikset.

Mustin kopin edustalla ovat turkintalventähdet nupulla. Toisaalla, katajan alla, kasvaa myös talventähtiä, mutta niistä en löytänyt vielä jälkeäkään. Sen sijaan syötyjä persiansinililjoja löytyi, se on myös hyvin varhainen, mutta valitettavasti suosittu välipala.

Lehtoakileijan lehdet ovat keväisin hurmaavia ruusukkeita.

Syksyllä ystävän lähettämä ihana vaaleansinikukkainen valkotäpläimikkä on tehnyt kukan! Kiitos Leenalle, tämä on kaunis. Imikätkin ovat ruokalistalla kärkisijoilla, joten onneksi tämä kasvaa hirvittävän verkkosuojahökötyksen sisällä. Pystytin hökötyksen hermostuttuani siihen, että vaaleajouluruusujen kukkavarret aina syödään, useimmiten lehdetkin – ainakin ne, jotka ovat pystyssä.
Toissa yönä muuten kaadettiin yhtä erillistä vaaleajouluruusua suojaava pieni häkkyrä ja kaikki kukkavarret syötiin. Se oli se, joka on ollut upeasti kukassa tämän talven ja lisääkin nuppuja oli nousemassa.

Onneksi huussin takana saavat tarhajouluruusut kasvaa melko rauhassa – etenkin, kun olen yrittänyt tukkia tontin takakulmaa peuroilta. Vihreäkukkainen on tässä.

Punakukkainen jättipehko.

Jotkut talvet vievät lähes kaikki siementaimet, mutta tämä kostea talvi on ollut erinomainen niille – ne suorastaan kukoistavat. Huussin takainen oja, joka johdattaa vettä pois vanhan talon takaa, on jatkuvasti vetinen. Täydellinen jouluruusuille ja toivon mukaan myös syksyllä istuttamalleni kaitaimikälle.

Minnan liikkeelle sysäämä haaste kuvata puutarhaa uusista kulmista ja rytökasoista saa jatkoa. Otin tammikuussa liudan kuvia, mutta enpä ole ehtinyt niistä postaamaan. Niinpä aasinsillalla siirrytään aiheeseen tässä huussin takana, kun siinä kerran oltiin. Maisema on edelleen yhtä vähäluminen sillä erotuksella, että valoa on enemmän ja tänään aurinko paistaa hivelevästi! Tämän kirjoitettuani syöksyn ulos.
Vanhan talon takanurkalta johtaa kaivamani oja, joka on syvempi kuin kuvassa näyttää. Vedet eivät valuneet aiemmin tuosta mihinkään, mikä ei tiennyt hyvää talolle. Oikealla on kalliota, joka rajoitti kaivuuta.
Huussin vasemmalla puolella on villi punainen kukkapenkki ja huussin takana esikkopelto, jossa kasvaa luonnon kevätesikoita ja minun istuttamiani jouluruusuja, varjoliljoja ja narsisseja ja varmaan muutakin. Heinikkoa, lisäksi, ja puolivilli mustaherukka.

Ylhäältä kalliolta, läheltä tontin takanurkkaa, avautuu näkymä alas. Näkyy vanha talo, rintamamiestalo, huussi ja naapurin tryski. Tammikuussa leikkaamani kirsikkapuu on keskellä, se oli korkea ja tuuhea etenkin, kun sen latvassa kasvoi iso vyyhti alppikärhöä. Oikealla on rivi saarnia ja niiden alla kasvupaikka on hienon lehtomainen.

Ransu saapuu esittelemään.

Tästä kuvasta saa osviittaa tarhajouluruusujen koosta ja myös niiden lehtien vaihtelevuudesta. Keskellä punakukkainen, sillä on keskivihreät leveät lehdet. Vasemmalla kapea- ja tummalehtisempi vihreäkukkainen versio. Sen perimässä lienee enemmän esimerkiksi haisujouluruusua, jolla on kapeat tummat lehdet ja vihreät kukat.

Haastan edelleen muitakin bloggaamaan näistä kiinnostavista uusista kuvakulmista, niiden iänikuisten samojen näkymien ja nurkkien sijaan. Virkistävää itsellekin.
Nyt ulos, aurinkoista viikonloppua!


Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Tuesday, 11 February 2020

Suurmiehen haudalla

Oli asiaa Helsingin keskustaan. Päätin samalla käydä katsomassa Mauno Koiviston hautamonumentin, Hietaniemen hautausmaa on muutenkin niin kaunis.
Koiviston hauta on komea, arvokas, vaikuttava ja silti pröystäilemätön – melkoisen sopiva miehelle, jonka muistoa se kunnioittaa.

Risto ja Gerda Rytin hautamuistomerkki on myös kaunis hyvinhoidettujen istutusten keskellä. Kiven, metallin ja kasvien liitto on täydellinen. Väinö Aaltosta, tietysti.

Vanhojen hautausmaiden tunnelma on vertaansa vailla.

Täydellisen romanttinen viimeinen leposija.

Meri on vieressä. Se tuo talvipäivään hyytävän kylmän tuulen, mutta se on osa Helsinkiä. Helsinki ei olisi Helsinki ilman hyytävää merituulta. Aina en sitä osannut arvostaa; nuorena asuin Etelä-Helsingissä ja muistan päästäneeni monet kirosanat yöllä bilettämästä palatessani. Totta puhuen taisin päästellä muutaman kirosanan nytkin.

Yritin etsiä lumikelloja, mutta oli vielä liian varhaista. Samettisumakki löytyi, sen talviasu kuivuneine kukintoineen on niin kaunis. Hietaniemen hiekkamaassa se varmasti viihtyy. Omalla pihallani se kuoli heti, kun joutui savimaahan.

Vanhan kappelin läheltä löytyi hieno tuohituomi.

Lumikellot löytyivät onneksi kotoa. Nostin ruukun parvekkeelta sisään, jotta kukkaset avautuvat. Olen aivan rakastunut tähän S. Arnottiin, ken liekään! Kuusi kukkaa 11 syksyllä istutetusta sipulista – loistava tulos.


Lumikello – Galanthus
Samettisumakki – Rhus typhina
Tuohituomi – Prunus maackii

Monday, 3 February 2020

Uusi toimi sipulikukkien parissa

Samalla, kun tarkkailen 'S. Arnott' -lumikellon nuppujen liikkeitä parvekkeella – ensimmäinen on juuri tänään kääntynyt alaspäin! – olen ollut muutenkin tiiviisti kiinni lempikasveissani sipulikukissa.

Aloin viime vuonna kääntää ihanan ruotsalaisen sipulikukkamyyjän Lökar & Knölar -puodin sivuja suomeksi. Olisin periaatteessa ollut valmis syysmyyntiin, mutta sivuston palveluntarjoaja vaihtui ja siinä oli niin paljon muitakin muutoksia, ettei suomalainen sivusto ehtinyt ihan siihen samaan syssyyn.
Nyt, viime viikonlopun alla, saimme suomalaisen sivuston toimimaan!

Käännökset eivät vielä ole täydellisiä, sillä kiire on ollut sellainen, että en ole ehtinyt siivota aiemmin tehtyjen käännösten kielioppivirheitä sun muita epäyhtenäisyyksiä. Mutta siellä on nyt kaikki myynnissä olevat kasvit ja yhteyshenkilönä Suomessa olen minä. Saan vielä oman sähköpostiosoitteen sivuston alareunaan, kunhan postilaatikkoni luodaan.

Lökar & Knölar -puodin suomalainen sivusto toimii tässä osoitteessa: www.sipulitjamukulat.fi

Myynnissä on mm. satoja daalialajikkeita ja paljon muutakin kiinnostavaa, esimerkiksi hyvä valikoima kolmilehtiä ja kärsäkalloja, joita ei yleensä Suomesta löydä.
Tilaukset postitetaan Ruotsista, kuten aiemminkin. Toistaiseksi hinnat ovat Ruotsin kruunuina, kunnes löytyy järjestelmä, jolla valuuttamuunnos onnistuu. Tällä hetkellä kurssi on suunnilleen 10 Ruotsin kruunua = alle euron (tarkalleen ottaen 94 senttiä).


Lumikello – Galanthus
Kolmilehti – Trillium
Kärsäkalla – Arisaema

Thursday, 30 January 2020

Kevään kaipuu -haaste

Juuri kun säätiedotuksessa varoitellaan ensi viikolla koittavasta mahdollisesta kylmästä talvisäästä, jätti Tiiu Puutarhahetki-blogista kommentin tänne kertoen haastaneensa minut ihanaan keksimäänsä Kevään kaipuu -haasteeseen.
No mutta! Kiitos, tuhannesti, Tiiu!
Vastaan heti, tietenkin!

Kevät on kokonaisuudessaan merkittävää, hurmaavaa, innoittavaa, hullaannuttavaa, energisoivaa ja valloittavaa aikaa, mutta kaikkein ihaninta siinä on varhaiskevät. Se, kun puissa ei vielä ole lehtiä, lumesta aletaan päästä eroon, valo aiheuttaa suhinaa päässä ja ensimmäiset pienet kukat nousevat maasta kukkiakseen suunnilleen heti, kun aurinko lämmittää. Kevätkurjenmiekka on sellainen. Eihän sillä ole vielä kunnolla lehtiäkään, kun se jo kukkii!

Viime keväänä muotopuutarhan kukkapenkkejä kuorrutti raakavillakate. Ransu nautiskeli villaisesta alustasta.
Tämä on keväässä ihaninta: kun huomaan, että sekä kissat että minä olemme kaikki yhtä aikaa nauttimassa kevään saapumisesta. Eikä kukaan halua sisään. Pojat löytävät minua helpommin pihalta välipalaa, minut nälkä ajaa jossain vaiheessa sisälle.

Saariston kevääseen kuuluu lintujen saapuminen näkyvästi ja kuuluvasti. Lukuisat kottaraiset, joutsenet, kurjet ja hanhiparvet pysähtyvät saarissa ylitettyään Itämeren ennen kuin jatkavat taas matkaansa. Huhti–toukokuussa saapuvat tiirat, taitolentäjät. Rannassa on vielä hyytävän kylmää, kun kylämme suojaisassa etelärinteessä saaren sisäosassa kylpee lämmössä ja saa jo ottamaan takin pois.

Lintujen lisäksi puiden silmujen puhkeaminen on kevään merkittävimpiä hetkiä. Japaninlehtikuusen söpöt silmunystyrät avautuvat vihreiksi partasudeiksi.

Kevään lempinäkymiin kuuluu tämä näkymä kuistiltani kylän poikki: tuolla ihanassa pihassa kukkivat pilvikirsikka ja kirsikkaluumu samaan aikaan kuin minun ruusuherukkani, ja sirotuomipihlajakin on tuota pikaa tulossa kukkaan.

Kaiken lisäksi tähän kohtaan pihaani siivilöityy ihastuttava iltavalo.

Iltavalo! Sitä kohti!

Kyllä kevät on ihmisen ja kissan parasta aikaa. Pastori Pantterssonkin riehaantuu piehtaroimaan. Ja oi – vastaleikatun ruohon tuoksu ensi kertaa talven jälkeen!
Kevään huippuhetkiä ovat myös kimalaiset, niiden pörinä ja surina.

Yksi kevään kohokohdista koittaa toukokuun lopulla, kun lehmät saapuvat Korppoon isolta saarelta proomulla meille kesäksi. Ne tekevät loistavaa maisemanhoitotyötä pitämällä vanhoja laidunalueita taas avoimina vuosikymmenien pusikoitumisen jälkeen. Lehmät tuovat liikettä ja elämää, kotoisaa oloa – sitä on vaikea sanoiksi pukea.


Haastan ihanan ja ahkeran bloggaajan Betweenin Rikkaruohoelämää-blogista, sillä hänellä on aina niin mahtavia kuvia ja kivoja pohdintoja!

Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy.

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki , jotta ne löytyvät.


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata 
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Monday, 27 January 2020

Kukat sisään, kukat ulos ja keittiökuulumisia

Välillä oli joku kylmä yö, sen ajaksi piti parvekekukat nostaa sisälle. Tasetti on yhä kukassa, samoin kreetansyyssahramit, jotka puskevat koko ajan uusia nuppuja.

Yhtenä päivänä satoi räntää, joten poikkesin kukkakauppaan hakemaan piristystä. Löytyi ihastuttavan värinen huone-esikko. Sekin elää parvekkeella, mutta nostan sen öiksi sisälle, sillä se tuskin kestää, jos mittari painuu alle nollan. Ei ole lähiaikoina painunut, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Silloin tällöin kuulee ihmisistä, jotka ovat ajatelleet huone-esikon olevan puutarhakasvi ja istuttaneet sen ulos. Se on suuri sääli, sillä tämä kaunis kasvi kuolee talveen ulkosalla. Puutarhaesikoista se on helppo erottaa erittäin suurista lehdistään.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kreetansyyssahrameita ja edessä 'S. Arnott' -lumikellot, joiden nuppujen liikkeitä tarkkailen haukan lailla.

Tasetti ja yksi sahrameista joutuivat valitettavasti kuvauksen uhreiksi, mutta istutin ne kuvien oton jälkeen takaisin astioihinsa ja toivon, että ne toipuvat järkytyksestä.

Minun piti raportoida keittiön hyllyjen maalaamisesta salvianvihreiksi, mutta kun remppahenkilö on äärettömän hidas. Toisen nurkan lattiasta kattoon ulottuva lokerikko on esimerkiksi vieläkin maalaamatta. Lisäksi maalauspäivän jälkeen pimeässä otettu kuva ei juuri miltään näytä.

Siinä ne salvianvihreät hyllyt kuitenkin ovat (vihreä pikkuhylly on omassa vanhassa maalissaan ja sitä en tietenkään maalaa). Voisin yrittää muistaa ottaa joskus kuvan päivänvalolla! Esimerkiksi sitten, kun äärimmäisen hidas remppahenkilö saa maalattua sen lokerikon eli koko keittiö on suunnilleen valmis.

Keittiön mini"ruoka"pöytä on täynnä kaikkea, ei vähiten miniversojen kasvatusruukkuja. Itämässä on sarviapilaa, basilikaa ja vesikrassia. Odotan vesi kielellä!
Niitä odotellessa on hyvä syödä mandariineja ja Saila-pastilleja, joita Italiassa käyvät ystävät ja sukulaiset yleensä tuovat. Nämä kanelinmakuiset ovat parhaita.

Saarikeittiössäkin on uutta. Ystäväni, joka asuu vanhassa talossa, näytti hankkimansa pienen propellin, joka toimii hellasta tai kamiinasta nousevan lämmön voimalla. Propelli työntää kuumaa ilmaa hellasta poispäin tasoittaen huonelämpöä. Muutenhan lämmin ilma vain nousee hellasta ylöspäin ja kertyy katonrajaan, minkä huomaa aina, kun nousee tuolille ottamaan jotakin kaapin ylähyllyltä.
Olen joskus hankkinut tavallisen propellituulettimen kaapin päälle, mutta se ei toimi tässä tarkoituksessa ollenkaan, siivet ovat liian isot ja se saa aikaan niin kovaa tuulta, että vedontunteeseen suorastaan jäätyy. Tämä ei sen sijaan aiheuta ollenkaan vedontunnetta, loistava vehje. Hankin laitteen Clas Ohlsonilta, mutta varmaan muistakin kaupoista löytyy.


Huone-esikko – Primula obconica
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Lumikello – Galanthus
Tasetti – Narcissus tazetta