Friday, 18 October 2019

Ihanat asterit ja hempeitä sekä herkullisia juttuja

Pikkuinen 'Little Carlow' kukkii täysillä. Viime yö oli lämmin, +5, mutta pienet yöpakkasetkaan eivät ole tähän vaikuttaneet milään lailla. Tämä asteri saa lämpimät suositukset, jos vain jostakin onnistut sitä löytämään. Matala, ei vaadi tuentaa, todella kukkaisa ja tuo sävy on niin kaunis.

Viereisen kukkaruukun 'Mammoth Blue' -hajuherne on niin saman värinen, että sen kukkaa ei tahdo erottaa asterista.

Sen sijaan karviaisen ja tarha-alppikärhön keltaisista lehdistä tulee hyvä kontrasti. Edessä on kaukasiankirahvinkukan ohikukkineet varret, kivat huojuvat pallerot.

Rohanissa toinen syysasteri 'White Ladies' on vieläkin saanut kukkia rauhassa, ihanaa. Toisesta on syöty kukkavarsia. Syysasterit ovat korkeampia ja vähän epämääräisempiä kasvutavaltaan, risteymä 'Little Carlow' on kompakti kukkapilvi. Toisaalta pidän näistäkin, mutta ne sopivat vähän erilaiselle paikalle, muiden kasvien taakse. Tämän lähellä syysasteri 'Winston Churchill' makaa rähmällään maassa, kun sillä ei nyt ole naapurikasveja tukemassa, aika noloa suurmiehelle.
Tämänkin vieressä on kaukasiankirahvinkukkaa, mutta ruskavarret taitavat kuulua 'Pink Tanna' -punaluppiolle.

Villissä punaisessa penkissä pistää 'Royal Ruby' -syysasteri parastaan.

Siinä lähellä tontin länsilaidalla eivät ruusunätkelmät meinaa lopettaa kukintaa lainkaan. Taustalla ukontulikukalla sama juttu. Koko ajan vain tekee lisää kukintoja.

Lisää vaaleanpunaista: murattisyklaamit ruukussaan ja taustalla syysvuokko 'September Charm'. Musti esittelee.

Juuri tätä juttua kirjoittaessani yritin pitää silmällä Mustia keittiön ikkunasta käsin. Se oli kytiksellä tienvarren ojan partaalla ja vähän väliä aikeissa loikata jonkin myyrän kimppuun. Se jännitti itsensä, mutta hetki ei ollut oikea. Sitten kului 30 sekuntia, kun en katsonut, ja se tuli kissanluukusta sisään myyrä suussaan.

Laitetaan heti perään vähän nätimpi kuva, jos joku järkyttyi. Musti saa paljon kehuja, se on niin ahkera metsästäjä.

Verenpisara 'Carmel Blue' tekee koko ajan uusia kukkia, nämä viihtyvät nyt ulkona paremmin kuin kesällä konsanaan! Korkea ilmankosteus lienee suuresti näiden mieleen.

Ransukin viihtyy keittiön ikkunan ääressä. Tässä se kurtistelee kulmiaan, kun naapuri kulkee koirineen ohi.
Hyvää viikonloppua ja toivottavasti näemme auringonkin jossain vaiheessa!


Hajuherne – Lathyrus odoratus
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Ukontulikukka – Verbascum thapsus
Verenpisara – Fuchsia

Wednesday, 16 October 2019

Marleenan ylistys

Nyt on marjaomenapensas 'Marleena' leiskauttanut syysvärinsä esiin. Sen juurella kasvavien verikurjenpolvien puna on tummenemassa viininpunaiseksi (sellaiseksi Bordeaux'n ruskehtavaksi punaviiniksi), mutta 'Marleena' on ryhtynyt hehkumaan kuin viimeistä päivää. Toisin kuin sirotuomipihlaja, 'Marleena' myös pitää kiinni lehdistään yllättävän sinnikkäästi. Sen ruskakauneutta lisäävät pienet punaiset marjat.

Musti esittelee. En ole säätänyt kuviin lisää väriä, se on oikeasti näin punainen!
'Marleena' on kotimainen, Hongiston Taimiston jalostama marjaomenapensas. Sen voi leikata puumaiseksi poistamalla alimpia oksia, kuten olen tehnyt.

Musti näyttää, kuinka helminukkajäkkärä näyttää kivalta tummenneiden verikurjenpolvien välissä. Pallo-ohdakkeiden varret voisi leikata, toisaalta ne ruskeat pallukat ovat aika kivoja.

Musti sointuu punaiseen täydellisesti.
'Marleena' hohtaa kauas. On kiva nähdä ero muutaman vuoden vanhoista kuvista, miten pienestä rääpäleestä on kasvanut jo puun mallinen kasvi juuri siihen paikkaan, johon sitä kaipasinkin.

A propos puut ja niiden latvat, kuulin eilen kaunista helinää saarnen latvasta ja huomasin parven lintuja, joilla on erityisen pitkät pyrstöt. Koska olin kuistilla ottamassa lähikuvia kukista, oli minulla ihan väärä linssi, mutta nämä ovat niin vikkeliä, että sillä oli pakko räpsiä.

Ystävä tunnisti näistä surkean suttuisista rajauksistani, että kyllä – ne ovat pyrstötiaisia. Ne ovat niin söpöjä! En tiennytkään, että niillä on niin helkkyvä ääni.

Saarnien alla on huussi. Paljon on jo lehtiä maassa. Keksin ottaa kuvan uudesta kuvakulmasta: en usko, että olen ikinä ottanut kuvaa huussin ovesta ulos. Oikealla näkyy sirotuomipihlaja, joka – huraa! – ei varistanut lehtiään yöllisessä sateessa ja tuulessa. Kauempana keskellä on 'Marleena'. Edessä keskellä on ruskopenkki ja siinä rusotuomipihlaja.

Kuva, joka piti ottaa jo eilen, mutta unohdin. Tätä näkymää katson, kun istun pöntöllä. Tähän ei kyllästy. Etenkään silloin, kun lehmät ovat laitumella, mutta nyt ne on jo viety proomulla kotinavettaan.

Musti esittelee huussin vieressä olevan vuokko-esikkopuutarhan tilannetta. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on siirtynyt punaiseen syysväriinsä, kesällähän se on vihreä. Se on todella kärsinyt, sillä oksien latvoja syödään ja nyt on jokunen oksa ilmeisesti kuivunutkin. En ole niitä vielä leikannut ja risut keräävät saarnen lehtiä ylleen, melkoinen risu- ja lehtikasa siis!
Väriero vasemmalla kasvavan tarhakalliokielon kanssa alkaa olla hieno. Ihanaa, että kalliokieloa ei tänä vuonna ole kokonaan syöty.

Naapuri kävelee koiriensa kanssa tietä pitkin. Asiaa täytyy tarkkailla.

Loppuun ihan tavallinen ja vaatimaton haisukurjenpolvi, mutta miten upea sekin osaa olla! Tuohan on kuin koristetyyny.


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Pyrstötiainen – Aegithalos caudatus
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Tuesday, 15 October 2019

Sirotuomipihlajan ylistys

Mahtava juttu, että kovia tuulia ei ole ollut. Sirotuomipihlajan punainen ruska nimittäin päättyy yleensä lyhyeen tuulen viedessä sen lehdet pois. Tämänöinen itätuuli voi hyvinkin irrottaa nuo lehdet. Otin tänään siksi erityisen paljon kuvia sirotuomipihlajasta.

Sirotuomipihlajan punaväri on hieno naapurin pajuaitaa ja leikattuja vaahteroita vasten.

Ostin aikoinaan sirotuomipihlajan vähän vahingossa. Tarkoitus oli hankkia rusotuomipihlaja, sillä se on keväällä kenties vieläkin kauniimpi. Sittemmin olen hankkinut kaksi rusotuomipihlajaa tähän lähistölle, mutta niissä ei ole ollenkaan yhtä hieno punaväri kuin sirotuomipihlajassa. Mistä lie johtuu, mutta tämä oli onnekas vahinko. Rusotuomipihlaja on tuo oranssinvihreä etualalla, sirotuomipihlaja taustalla.

Helmipihlajan lehdet hävisivät jo, marjat jäävät. Ne näyttävät hienoilta sirotuomipihlajan punaisten lehtien kanssa. Taustalla ruusunätkelmät kukkivat yhä.

Kuva alarinteestä päin. Isompi punainen on sirotuomipihlaja, aiemman kuvan rusotuomipihlaja on oikeassa reunassa. Ehkä se vielä muuttuu punaisemmaksi, kun kasvaa kokoa. Portista ylämäkeen päin on vielä toinen rusotuomipihlaja.
Nyt muistan, että minun piti hakea kamera ja ikuistaa ihana näkymä huussin sydänikkunasta, mutta unohdin. Toivottavasti punaisia lehtiä on vielä huomenna.

Sirotuomipihlajan alla kasvaa ruusuherukoita ja niiden juurella on tarhavarjohiippoja. Ne kukkivat punaisina yhdessä ruusuherukoiden kanssa keväällä. Varjohiippojen lehdet ovat hienon punertavat ja kuviolliset keväällä ja sitten uudestaan näin syksyllä. Mahtava kasvi.

Loppuun kuva kuistilta, josta saan ihailla näitä hienoja ruskavärejä. Verenpisarat viihtyvät vielä ulkona.


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum

Saturday, 12 October 2019

Pari kukkaa ja Ransu

Vähänpä on kukkia, mutta jotakin sentään. Syysvuokko 'September Charm'. Taustalla rotkolemmikki 'Silver Wings'.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Portlandruusut ovat hyviä syyskukkijoita: 'Duchesse de Rohan'.

Tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping', syysasteri 'White Ladies' ja jo parhaat hetkensä nähnyt helminukkajäkkärä. Syksyyn liittyy se, että kasvit retkottavat ja kaatuilevat. Kaikki tuntuu olevan vinossa johonkin suuntaan.

Rohanin toisessa päässä täpläpunalatva 'Phantom' nojailee kuihtuneen rohtosormustinkukan varteen.

Niiden juurelle lisäsin uutta multaa, kun loppukesällä uudistin saunan eteisen lattian ja kaivoin sen alta maata pois. Se oli täydellistä tummaa humuspitoista multaa ja siihen on nyt kylväytynyt tsiljoona sormustinkukkaa. Nuo minipienet lehdet ovat niin söpöset.
Valkokukkainen kurkkuyrtti kukkii siihen asti, kunnes joku käy syömässä varret.

Muotopuutarhassa kukkii ainokainen punahattuni, kaunopunahattu 'Green Jewel'. Sekin on melko kitulias vuodesta toiseen. Nämä eivät oikein viihdy tontillani, ehkä siksi, että peurat syövät näitä melko ahkeraan.

Onneksi on asterit! Ne tuntuvat viihtyvän, ja kun saan aidattua pihan viimeisenkin kulkuaukon, saavat ne myös kukkia niin pitkään kuin lystäävät – ja se on pitkään. Muotopuutarhan 'Little Carlow' on ihana puska jo. Elokuunasteri valitettavasti kuoli viime vuonna, täytyy joskus hommata uusi.

'Little Carlow' söpöilee kärhönlehtien lomassa.

Villissä punaisessa penkissä hehkuu syysasteri 'Royal Ruby'. Sille(kin) ihana väripari on metsätyräkki 'Chameleon' ja, öhöm, kirsikan juurivesa, niitä puskee vähän joka paikasta tässä kirsikkapuualueella.

Muratti ei ole kukka, mutta vähintään yhtä kaunis. Ystävän aikanaan kasvattama muratti on viihtynyt maanpeittokasvina vaahteran alla yli kymmenen vuotta, mutta se on vain kerran aiemmin uskaltautunut kasvamaan pitkin runkoa (ja sitten pakkanen vei sen verson ja se jatkoi taas maanpeittokasvina). Nyt se on taas tehnyt ihanan kiipeävän verson, joka on ah, niin kaunis vaahteran sammaleisella rungolla! Muratti on jo lähes metrin korkeudessa. Kunpa tulisi leuto talvi.

Talon toisella puolella kaivoin taas kerran piparjuuren maasta, kun se kasvaa huonossa paikassa lautakasan vieressä: haluan siihen ilmaa, en kasvillisuutta. Niinpä sovelsin teoriaa "jos et muuten pääse vihollisesta eroon, syö se" (sama pätee peuroihin). Piparjuuri on mainio hyötyvihannes, auttaa mm. korkeaan verenpaineeseen ja käytän sitä aika paljon – ja verenpaineeni onkin hieman alentunut! Kuorin, pätkin ja pistin pakastepussiin, pakkasesta on hyvä käydä hakemassa pala kerrallaan ja jäisenä sitä on helppo raastaa ruokiin.

Tilli kukkii vielä kauniisti kasvimaalla. Oikealla heinikkoa, josta tulee jonakin vuonna ruusupergola-alue oikealla näkyvälle orjanruusulle. Pihani rytöpaikat kuroutuvat tällä suunnalla kohtapuoliin umpeen!

Ransu esittelee, että rytöä on vielä koko ylärinne, ns. hedelmätarha. Tuo ihananvihreä on nokkosta. Siellä on soppa-aines poikineen.

Ransu lähettää terveiset kaikille ystävilleen: on aika huoltaa untuvahousut!


Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Kaunopunahattu – Echinacea purpurea
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Muratti – Hedera helix
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Piparjuuri – Armoracia rusticana
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Pyökki – Fagus
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum

Wednesday, 9 October 2019

Punaista lännessä, ohoi

Helmipihlaja on alkanut vaihtaa väriä tummanvihreästä tummanpunaiseen. Kontrasti valkoisiin marjoihin on hieno. Helmipihlaja kasvaa mahtavan syysvärin saavan sirotuomipihlajan kainalossa. Niiden tyvellä kasvavat ruusuherukat ovat vielä aivan vihreitä.

Huussista käsin ihailen sirotuomipihlajan punaisuutta ja ruusunätkelmien ruusunpunaa, ihanat yhdessä.

Kanttasin kaikki reunat reilu viikko sitten, ja voi että, kuinka nautin. Syksyn kauneus nousee esiin. Tämä tontin länsireunan kivimuuri valmistui vasta viime vuonna, ja sitten pääsin tekemään sen eteen istutusalueen. Ihanaa.

Yksi lautakasa häipyi alkukesällä aivan istutusalueen edestä, ja sen alapäässä oli kookas kivi. Siitä tuli hyvä syy tehdä kolmion muotoinen levennys, kun kiveä ei saanut maasta ylöskään. Lisäksi siinä on niin kaunis sammal! Kuvasta näkyy, miten puutarhassani on suojahäkkyrä häkkyrän vieressä.

Ihana Lady of Shalott paisuttelee yhtä nuppua latvassaan, ja tämä lähes maan tasalla kukkinut meinasi jäädä huomiotta. Kas, tämänkin vieressä on uusi nuppu! Hurmaava ruusu. Onneksi viimein sain sen.

Jouduin poistamaan maa-artisokan suojaverkon, kun sen oli tärkeämpää siirtyä suojaamaan aroniaa ennen kuin se syödään maan tasalle. Ihme kyllä, maa-artisokkaa ei ole silti vielä syöty. Aitaprojektini tuottaa tulosta.

Nyt sain tehtyä muutamien metrien pätkän portilta syreeniaidanteelle. Tästä kohdasta kulki oikein polku, enkä minä ollut sitä tehnyt. Hähää. Laitoin oikein tiheät ja korkeat viistopuutkin ja alas vaahteran pieniä oksia, kun kaadoin yhden vaahteran ja varastossa oli jo valmiiksi aitarisuja. Lopuista vaahteran risuista tuli hyvä kate, sillä niissä oli lehdet tallella. Tässä kohdassa on nimittäin ollut vain heinikkoa aiemmin.
Kasvillisuus aidan tällä puolen on siperianhernepensas, josta pitäisi kasvaa pienet puut portin molemmin puolin, ja valkokukkainen neilikkaruusu sekä Vironperän Ireneltä saatu ihana happomarja.

Vironperän happomarja tuli hauskasti ruskaan ensin etelän puolelta. Tässä kuvassa näkyy, millaisessa heinikossa se sinnitteli ennen aitaprojektin tekoa. Ihan joka paikkaan ei ehdi eikä voikaan tehdä hoidettuja alueita tämän kokoisella pihalla, mutta kyllähän nuo tontin reunojen puskat kasvaisivat paremmin, jos järjestäisin niille vähän vähemmän kilpailua!

Tässä toinen kohta siinä vieressä, jota ihailen kovasti juuri nyt. Marjaomenapensas 'Marleena' värittyy punaan samalla, kun paahdepenkin verikurjenpolvet ovat menneet aivan punaisiksi. Laidunkarstaohdakkeiden ruskeat kukkapamput täydentävät näkymän juuri passelisti.

Verikurjenpolvi on parhaita ruskaperennoja. Nämä ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta, otin niistä juuripistokkaita.

Pikkuruinen luonnonkasvi haisukurjenpolvi näyttää, että sekin pystyy. Tämän lehdet ovat niin kauniit, kuin saniaisia.

Ryhdyin muokkaamaan reunaa rinnettä alas, kompostilta alaspäin. Siihen ei tule kivimuuria, sillä siinä on jo korkea aitaverkko, jonka juurelle olen istuttanut paljon kärhöjä ja eteen pyökkiaidan. Aidan edessä on pensaita, jotka varmaan viihtyvät paremmin, jos karsin tästäkin heinikon.
Niinpä kaivoin lautareunuksen aidan juurelle ja muokkasin maata. Siihen päätyivät nyt ensin ystävän antamat mansikat tänä kesänä istutetun kiinantoonapuun ympärille. Tässä aurinkoisessa paikassa mansikat varmaan viihtyvät. Mansikka on erinomainen maanpeittokasvi, se on ensisijainen toiveeni, ja olisihan muutama mansikka kiva napata suuhun pihakierroksella.

Kipaistaanpa vielä Rohaniin. Meksikonhanhikissa on yhä pari kukkaa ja 'Dark Towers' -pipoa ei ole tullut edes esiteltyä tänä vuonna. Sen kukat ovat hailakan violetit, mutta tämä syysväri on jotain ihan muuta, hailakkuudesta tietoakaan! Se on kahden lajikkeen risteymä, toinen vanhemmista on täpläpipo 'Husker Red' ja toinen on 'Prairie Splendor', jos joku tuntee. Pipoissa on niin paljon risteymiä, että useimmilla lajikkeilla ei ole lajinimeä, ne ovat vain pipoja. Täytyy vähän ihmetellä tuota suomenkielistä nimeä, jollakulla on ollut huumorintajua, kenties.

Rohanissa on myös syyskimikki 'Atropurpurea', joka on viimein suostunut kasvamaan ja tehnyt kukkavarrenkin! Näiden kanssa minulla on ollut epäonnea; eivät ole viihtyneet. Jospa tämä yksi nyt asettuisi, lupaavalta näyttää.

Loppuun ihanaa punaista ruukussa. Keväällä hankin sipuleina kafferinmiekkaa ja se on nyt syksyllä oikea aarre. Ehkä istutan yhden sipuleista kokeeksi maahan, mutta kaikkia en uskalla. Tämä ei ole kovin talvenkestävä. Vielä se on tosin ulkona, sillä tuskin se lämmintä sisäilmaakaan kestää.

Sisälle on jo siirtynyt hohtavanpunainen Bessera elegans, varmuuden vuoksi. Tämän kukat ovat todella hienot; kehälehtien sisäpuolella on valkoista, samoin kuin kukan keskustassa. Emin luotti ja vartalo ovat violetit! Kukan nimi on englanniksi osuva Coral Drops, korallipisarat.


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Happomarja – Berberis
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Kiinantoonapuu – Toona sinensis
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Pipo – Penstemon
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syyskimikki – Actaea simplex
Täpläpipo – Penstemon digitalis
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum