Kevätkalenterin kuudes luukku

Otetaan suora lento toukokuuhun. Valkonarsissit kukkivat, ja kaikki muutkin narsissit! Tämä lajike on 'Ornatus'.

Ensimmäiset kullerot kukkivat, tässä altainkullero. Amerikankullero on vielä aikaisempi.

Loistokevätesikot kukkivat (ja lähes kaikki tulppaanit on syöty).

Onneksi joitakin tulppaaneja säästyykin! Tämä on metsätulppaani.

Rypäs tähtitulppaaneja.

Punakoristeraparperin lehdet nousevat tummanpunaisina.

Kevätesikkopellosta nousevat punakukkaiset tarhajouluruusut.

Me villapöksypojan kanssa toivotamme oikein mukavaa kevään odottelua!

Päivän bonuskuvat: aamiainen Ransun (ja taimikasvatusten) kanssa.

Muistakaa myös rapsutukset!

Altainkullero – Trollius altaicus
Amerikankullero – T. laxus
Kevätesikko – Primula veris
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Valkonarsissi – Narcissus poëticus ja Poëticus-Ryhmä

Parvekkeen kevät ja uusia juttuja Elsan lempituolissa

Kaupunkiasuntoni parvekkeelle on puhjennut kevät. Loppusyksyllä istuttamani 'Gipsy Queen' -hyasintit ovat ehtineet kukkaan! Väri on todellakin pehmeä lohenpunainen, vaikka ei niin oranssi kuin paketin etiketissä.

Kaikenlaisia ihania kukkivia sipulikukkia löytyi kukkatukusta. Ne sopivat loistavasti keväisten uutuuksien kuvaamiseen. Valkoisessa häkissä on tassut alla ja ranskanlilja huipulla, se on kaunis!

Valikoimiin tuli myös söpö kori, jonka kyljessä on kanojen kuvia. Nämä uutuudet löytyvät Elsan lempituolin Nostalgiset-osastolta täältä.

Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis

Helmikuun kalenteripoika

Mustin St Tropez

Aurinkoiset päivät ovat isäntäpantterin mieleen. Vaihdoin keittiön pöydältä pois kukallisen, keltapohjaisen joululiinan ja laitoin tilalle keltakuvioisen ystävänpäiväkahviliinan. Puhtaalla liinalla kelpaa makoilla auringossa!

The February calendar boy is photographed at our very own St Tropez, the sunny kitchen table.

Kalenteripoika reagoi lepertelyyn kohentamalla asentoa ja nousemalla lopulta ylös.

Olisiko tässä hyvä kuvausasento?

Huomatkaa, miten hienosti mamman lempiliina sointuu miehekkään mustiin tassuhin.

Terveisiä kaikille söpöille auringosta tykkääville tytöille!

Helmikuun bonuspoikana on toinen keltaiseen sointuva kaveri, joka lähettää terveiset sängyn uumenista.

Esikot valmiustilassa

On hauska huomata, miten olemme sukulaissieluja esikoiden kanssa. Nekin ovat toivorikkaasti valmiina kevättä varten, jos se sattuisi vaikka saapumaan nyt heti. Tämä tarhakääpiöesikko "Belarina" oli nupulla jo tammikuussa. Mitä optimismia! Sen ensimmäinen kukkanuppu kohottautuu nyt yhä korkeammalle kuin periskooppi.
Tänään oli pakkasta nelisen astetta ja kylmä viima lisäksi. Heitin esikon päälle vähän risuja tuulensuojaksi.

Don't you just love the way Primulas are ready for spring in the middle of winter?

Kaikissa esikoissa ei suinkaan ole kukkanuppuja, mutta tarhakääpiöt ja loistokevätesikot ovat yleensä aika kukkavarmoja jo hyvin aikaisin. Tämän tarhakääpiöesikon kukkanuppuja saimme ihailla viime vuoden tammikuussa, mutta nyt, kun kumarruin ottamaan tästä kuvaa, huomasin, että ei tuo keltainen olekaan ihan kukkanuppu vielä, vaan lehtisykerö. Nuputkin siellä jossain keskellä varmasti ovat.

Etelänkevätesikko on minulla ainoa luonnonlaji, jossa saattaa olla kukkia talvella. Tämä on tammikuussa kukkinut kukkavarsi, joka jäi lumen lytistämäksi. Nyt lumi on taas sulanut päältä pois. Kukat ovat painuneet ja kärsineet, mutta kyllä minä silti katson näitä keskitalven kukkia yhtä ihastuneena kuin kaikkein komeinta pionia kesällä!

Reipas etelänkevätesikko on pakkasesta huolimatta tekemässä uusia kukkia. Nämä kukkanuput kuuluvat isompaan tuppaaseen, jonka siementaimi tuo edellisen kuvan kukkija on.

Näsiänkin kukkia saamme odotella vielä hetken.

Laitoin lasikuvun jouluruusun suojaksi, se on vetänyt kukkiaan enemmän suppuun, kun lämpö katosi. Toivottavasti se tulee pian takaisin!

Tähtilumikellotkin etenevät hyvin hitaasti, mikä lienee viisainta. Kukka näyttää silti jo kukkimiskypsältä tuolla esilehden takana somasti piilotellessaan, ikään kuin neitokainen ohuen hunnun tai viuhkan takana.
Tällä lajilla on yleensä pitkä kukkavarsi, ainakin 15 cm. Tällä hetkellä nämä ovat vasta kuusisenttisiä nysiä. Kai ne aikovat kasvaa pituutta ennen kukkimista, niin luulisi. Elämme jännittäviä aikoja!


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jouluruusu – Helleborus
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Näsiä – Daphne mezereum
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Vessanraikastin ja neilikkahullaannus

Ulkona on kiva puuhailla, kun lumi ei estä pihatöiden tekoa. Näin aurinkoista ei tänään ollut, kuva on  otettu kolme päivää sitten. Harjaneilikat ovat hienon vihreitä talvellakin!
Tästä tulikin mieleeni, että hyvistä päätöksistä huolimatta, joita en kylläkään ryppyotsaisena tehnyt, joutunen kuitenkin tilaamaan siemeniä, vaikka varastossani on edelleen siemeniä monen vuoden kylvötarpeiksi. Postissa tuli nimittäin Chiltern Seedsin siemenluettelo. Siinä on vain muutamia kuvia, mutta tämä oli yksi niistä:

Kuva: Chiltern Seeds
Tätä on paaaaakko saada! Harjaneilikka 'Hollandia Purple Crown'. Ja senhän tietää, että samalla on pakko tilata muutakin, eihän sitä nyt vain yhtä pussillista kehtaa...

Tämän päivän pihatöissä oli vuorossa muun muassa oksien silppuamista. Tarvitsin lisää kuiviketta vessoihin. Katkenneista katajanoksista sai mukavan tuoksuista haketta, lisäksi riivin katajan oksankärkiä tyhjennetyn vessan pohjalle, siellä on hyvä olla karkeampaa ainetta ilmastamassa.
Kylläpä vessa tuoksuu suloiselle! Paras vessanraikastin ikinä. Vaikka hirmu vähän tällainen sisäkuivikekäymäläkään tuoksahtaa, ja jäte myös maatuu käsittämätöntä vauhtia. Vessan tyhjentäminen on ihan kivaa puuhaa.

Samasta katajasta riitti myös kranssiin. Koristelin sen juuri Elsan lempituoliin myyntiin tulleella ruosteisella peltisydämellä. Sydämet löytyvät Nostalgiset-osastolta täältä.

Se on sitten kuulkaa ystävänpäivä tulossa. Hankin viime viikolla keväisiä sipulikukkia uusia tuotekuvauksia varten. Elsan lempituoliin on tulossa uusia ihania juttuja, kunhan saan ne laitettua kaupan hyllyille. Muut kiireet ovat vieneet ajan niin, että en ole vielä ehtinyt. Ehkä tänä iltana.
Portaiden mutaisuudesta voi päätellä jotakin maan paljastumisesta... Ei voi valittaa, on niin ihanaa päästä jo keväthommiin.

Hyvää ystävänpäivää!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Ruokaa pihalta

Kävipä viimeksi kotisaarelle tullessani niin, että en ehtinyt kauppaan. Koko matkan Paraisilta lossirantaan edessäni ajoi kaksi autollista turisteja niin hitaasti, että myöhästyin juuri siitä lossista, jolla olisin ehtinyt ruokakauppaan. Saaristotie on mäkinen ja mutkainen, ohittaminen on vaarallista, etenkin jos ohitettavia on kaksi yhtä aikaa. Näin talvella lossien väli on usein puoli tuntia, juuri passeli kauppa-aika.
Muutaman kerran olen päästellyt ärräpäitä ja huudellut edellä ajavalle, että kaasupoljin on se oikeanpuoleinen. Satunnaiset turistit eivät maisemia ihaillessaan valitettavasti useinkaan tule ajatelleeksi, että jollakulla perässä ajavalla voi olla tarve päästä tiettyyn yhteysalukseen, Ahvenanmaan-laivaan tai seuraavaan lossiin, jotta saa asiansa hoidettua tai ylipäätään pääsee sinä päivänä kotiin. Sitä paitsi teillä on nopeusrajoitukset siksi, että niitä noudatetaan, eikö? Kahdeksankympin tiellä ei pitäisi ajaa kuuttakymppiä, sillä muuten lossirannassa onnistuu huonolla tuurilla näkemään vastalähteneen lossin perävalot.

Onneksi on pakastin, sieltä löytyi jotakin, ja onneksi myös pihalta löytyy ruokaa! Ryytisalvia on voimissaan, vaikka surkuttelin sen vihreiden lehtien joutumista talven armoille, kun unohdin korjata sadon tammikuussa. Ihan turhaan, siitä saa satoa helmikuussakin!

Tässäpä siskoni salviapasta, joka on juuri sellainen italialainen ruoka, joka sopii suuhuni. Niin pastakastikkeessa kuin pizzankaan päällä ei saa mielestäni olla juuri mitään, niinhän se Italiassakin on. Meillä valitettavasti suurin osa ravintoloista tarjoaa italialaista ruokaa amerikkalaisittain eli liian runsailla täytteillä. Usein pyydän varmuudeksi, että laittaisivat pizzaan sitten vain viisi katkarapua, jos tilaan katkarapupizzaa. Ja silti laittavat yhdeksän.
No niin, asiaan. Jos täällä on joku muukin, joka pitää ruuasta, jossa on tuskin mitään aineksia, tässäpä ohje. Lisäsin siihen valkosipulia:
Laita pasta kiehumaan (runsaaseen veteen, johon on ripautettu merisuolaa). Ota paistinpannu ja laita sille voita sulamaan, itse laitoin tällä kertaa eilen tehtyä valkosipulivoita savustetusta valkosipulista, nam. Riivi pannulle salvianlehtiä ja kääntele. Kun pasta on kypsä, mutta ei missään nimessä lötkö, vaan sopivasti al dente, kaada vesi pois ja kippaa pastat salviapannulle, sekoita ja kumoa saman tien lautaselle ja ala lappaa suuhun. Pasta syödään saman tien. Jos pasta ei saa olla vetistä, ei se myöskään saa yhtään jäähtyä.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Onhan se mukavaa, että helmikuussakin saaristoon eksyy jokunen turisti!

Päivän pihakuvassa voi nähdä, että lumi on jatkanut sulamistaan, nyt koko kalusteryhmän alla on nurmimatto!

Lunta on silti yhä vain. Ransu esittelee tuulipuvun housuja.

Päivän lumikellokuvassa voi nähdä aavistuksen nuppujen kääntymistä kohti kukkimisasentoa!

Päivän jouluruusukuva.

Manuli Manulsson iltapäivän auringossa.

Päivän auringonlasku. Joka päivä vähän edellistä myöhemmin, juhuu!

Jouluruusu – Helleborus 
Lumikello – Galanthus
Ryytisalvia – Salvia officinalis

Ennätystalvi

Tänään oli lämmin päivä ja huomisesta on tulossa toinen samanmoinen. Katselin paria ritariludetta, jotka seikkailivat ikkunoiden välissä. Nämä ilmestyvät sinne aina keväisin, en tiedä mistä, mutta toivottavasti löytävät poiskin.
Ötököiden löytäminen on niin mahtavaa, se merkitsee kevättä!

I found some bugs today, that is a sure sign of spring!

Köynnöskuusaman varressa oli joku kärpäsentapainen. Tästä kuvasta ei erotu siivistä heijastuvia sateenkaaren värejä, upeat! Auringossa ja tuulensuojassa oli kärpäsellä tosi lämmin, kun varjossakin oli seitsemän astetta.

Lumi hupenee silmissä. Tämä kukkapenkki oli vielä eilen lumen peitossa.

Hauskasti lumi häipyy ensin kasvien ja kalusteiden ympäriltä. Tuolien alla on nurmipyörylät.

Pallerolaukka on sulattanut itselleen kasvureiän.

Lumi sulaa silmissä. Koska öisinkin ollaan plussalla, ei hangen päälle kerry kovaa pintaa. Mustin kuuluisista lumikengistä ei ole mitään apua, tassu uppoaa sohjoon.

Musti esittelee kohopenkkikasvimaata.

Huomasin, miten hauskasti viiniruuta on pysynyt vihreänä ja korkeana! Lumi vain suli ympäriltä ja – tadaa – kasvi on pystyssä vehreänä.

Kun on näin lauhaa, postin laakeriheiden pakkassuojan. Sehän teki kukkanuput jo syksyllä, joten en halua, että se salakukkii vanhan maton sisällä.

Päivän jouluruusukuva: ensimmäiset kukat ovat alkaneet avautua!

Edellisen kirjoitukseni kommenteissa Pioni pisti merkille saman kuin minä: viime kuussa kukki esikko, nyt helmikuussa jouluruusu ja mahdollisesti lumikellotkin. Tästä näyttää tulevan erinomainen kukkavuosi, kun joka kuukaudelle on kukkia. Niiden lisäksi olen iloinnut vedestä. Juokseva vesi toimii edelleen, se ei ole jäätynyt vielä! Tällaista talvea ei olekaan vielä aiemmin ollut. Viime talvena vesi oli jäässä noin kuukauden ajan, ja sekin tuntui ruhtinaallisen lyhyeltä ajalta.

Toinenkin ennätys on tulossa. Aiempi näsiäni syötiin kuoliaaksi eikä se koskaan kukkinut. Viime vuonna hankin uuden Vakka-Taimesta ja tajusin suojata sen syksyllä verkolla. Nuput pullistelevat! Koska vuosi sitten helmikuun lopulla kuvasin kukkivan näsiän Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa, rohkenen toivoa, että tämäkin saattaisi kukkia tässä kuussa.
Oi jännitystä!


Laakeriheisi – Viburnum tinus
Näsiä – Daphne mezereum
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Viiniruuta – Ruta graveolens