Olen tarkkaillut muotopuutarhan kuivinta penkkiä, mutta se on ollut kokonaan lumen vallassa eiliseen asti. Silti, ensimmäiset pienet keväiset kurjenmiekat nousevat usein jo ihan lumen läpi. Tänään, kun tähkälaventelin ympäriltä jo pilkottaa kaistale paljasta maata, tutkin paikkaa tarkemmin.
Avot! Sieltä niitä nousee, ja lisää tulee laventelin toiselta puolelta, kunhan siitä lumi häipyy. Tämä on risteymä 'Katharine Hodgkin', aikaisin tietämäni kurjenmiekka, lisäksi lahjakas lisääntymään vuosi vuodelta.
Muotopuutarhan ensimmäisestä penkistä ruusun alta on lumi sulanut jo kokonaan. Olen joskus istuttanut siihen jääkurjenmiekkoja sillä ajatuksella, että nämä ronkelit suostuisivat siinä talvehtimaan: paikka on melko kuiva. Lehtiä on näkynyt monenakin vuonna, olisi ihana yllätys, jos nyt tulisi viimeinkin kukka! Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa, olen niin monta kertaa ennenkin ollut varma, että noin pulleasta versosta puhkeaa kukka vain todetakseni, että niin ei sitten käynytkään.
Muilta osin mennään vanhoilla uutisilla. Vaaleajouluruusu, joka aloitti kukinnan ennen vuodenvaihdetta, on selvinnyt viime viikon kovista pakkasista täysin ilman lumisuojaa.
Tähtilumikellojen terälehdet ovat raottuneet hyvin varovasti. Eilisillasta asti on ollut niin kova tuuli, että yöllä heräilin milloin mihinkin paukkeeseen tai ryminään. Tuuli jatkui pitkälle iltapäivään ja oli melkoisen hyytävä. Ymmärrän lumikelloja, en minäkään leväyttäisi takkia auki.
Myös turkintalventähdet ovat pidelleet säitä, ne ovat tuskin liikahtaneet eilisestä.
On jotekin liikuttavaa, miten tähän aikaan vuodesta näiden pikkuruisten sissien jokaista millimetrin muutosta tulee tarkkailtua henkeä pidätellen. Kunpa vielä kesälläkin olisi vallalla tämä äärimmäinen ihmetys kukkien edessä. Sillä onhan kukan kehittyminen ja avautuminen ihme, johon ei soisi ikinä kyllästyvän.
Näsiä kukkii täällä saarella aina myöhemmin kuin Etelä-Suomessa mantereella, meriviimat pitävät sen nuput supussa vielä joitakin viikkoja.
Yksi uusi lumikellon nuppu on ilmestynyt, tosin löysin tämän jo joitakin päiviä sitten, mutta tänään se on noussut ehkä puoli senttimetriä... tämä on lumikelloristeymä 'Dionysus' (ns. kerrottuja Greatorex-risteymiä), joka on istutettu toissa syksynä, mutta nyt tehnyt ensimmäisen kukkanuppunsa. Jännittävää!
Sisällä tapahtuu nopeammin. Vanha kookas verenpisara, josta syksyllä suunnittelin hankkiutuvani eroon, on taas aloittanut kukinnan. Tämän talven se on viettänyt keittiön hämärässä päässä, minne kuitenkin hajavalo pääsee. Kukkia näyttäisi olevan tavallista talvea enemmän, paikka on ehkä mieluisa. Kohta täytyy katsoa, ettei tämä saa suoraa aurinkoa ja kuivu.
Syksyllä jätin tämän kylmään eteiseen miettien, että kuolkoot sinne, en enää mahdu tämän kanssa samaan asuntoon. Mutta kun vielä pakkasjaksonkin jälkeen siinä pihisi henki, kävi minun puskaa sääliksi ja kannoin sen keittiöön.
Tämä on selvästi huolettomampi talvetettava kuin kovasti jalostetut suurikukkaiset lajikkeet. Tässä on luonnonlajien siroutta, mutta silti tämä ei ihan siroverenpisaraltakaan vaikuta, ehkä jokin sen ja toisen lajin risteymä.
Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Näsiä – Daphne mezereum
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
