Lokakuun kalenteripoika

Lokakuun poika on tietysti lokakuun synttärisankari Franz Sanchez, jonka 12-vuotispäiviä vietettiin jo 20 päivää sitten.

Ransulla on ollut paljon hommia mm. jyrsijöiden kanssa. Mamman mielestä pitäisi huolehtia siitä, että niitä ei tule taloon, Ransun mielestä niitä pitää tuoda näytille taloon.

Lisäksi mamma on kaivanut puutarhassa, mm. jo villiintymään ehtineen Pikku-Raakkilan, josta nousi ylös kaikki, jotta sain rikkaruohot pois. Tilalle tuli heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', jonka talvenkesto on erittäin epävarmaa. Sen ympärille istutin ylös kaivetut helminukkajäkkärät, siperiankurjenmiekan ja varjoliljan takaisin. Täytyy vielä lisätä muuta, matalampaa aluskasvillisuutta. Ja suojata heisi talveksi! 

Kalenteripojan on tehtävä säännölliset pihatarkastukset muutenkin, vaikka mamma ei kaivaisi ja siirtäisi. 

Ja sitten on linnut. Ja peurat. Jänikset.

Ja naapurin koirat!

Tärkeintä kaikesta on keitetyn possun kerjääminen. Joskus sitä ei vain tipu, vaikka kuinka pyytää. Törkeää.

Saisinko kinkkua!?!

Punaisia pilkahduksia

Tässä eräänä päivänä ilahduin suuresti, kun huomasin parven urpiaisia lähelläni. Ne pyrähtivät lentoon, kun liikuin, mutta pian tulivat takaisin ihan viereen ruokailemaan sikurin siemenillä.

Rare Visitors

The other day I spotted a flock of common redpoll; a visitor from the north not very often seen here in the south. They, like many other northern birds, are not used to humans, hence come fearlessly close.

Kaiken muun kauneuden lisäksi sikuri on siis hyvä urpiaiskasvi! Laidunkarstaohdake, jota kuvassa myös näkyy, on toinen hyvä siemenravintokasvi linnuille.

Yksi urpiaisista istahti marjaomenapensas 'Marleenan' oksalle, mutta silloin en vielä ollut hakenut kameraa sisältä. Se oli todella kuvauksellinen näky, sillä 'Marleena' alkaa olla mahtavassa syysvärissä ja sen kirsikanpunaiset lehdet ovat aivan urpiaisen otsan sävyisiä.

Mutta niin vain urpiaiset keskittyivät sikureihin sen jälkeen, kun palasin kameran kanssa. Tuossa vasemmanpuoleisessa näkyykin hieno punainen otsa.

Edellisestä punaisten postauksesta unohtui Ransunhäntäkukka, komealuppio. Sen kukinta on oikea syksyn ilopilleri.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' pistää vielä parastaan. Tämä ei onneksi ole peurojen ruusuruokalistan kärjessä, kukkia pääsee ihailemaan syksylläkin.

Ja sitten on pari myrkkyliljaa, jotka olen visusti suojannut verkoilla. Tätä 'Lilac Wonder' -myrkkyliljaa yritin kuvata eilen sade-, räntä- ja raekuurojen välissä, mutta aina, kun aurinko tuli hetkeksi esiin, tein jotakin muuta. Yksi varsi jo lakosi rankkasateessa ja puuskissa, mutta uusi kukkavarsi on nousussa. Ihana, intensiivinen väri.

Toinen ihastuttava ja hyvin kukkiva on tämä 'Waterlily'. Tämäkin on myrkkyliljaristeymä eli tarhamyrkkylilja. Kerrottu kukka on hailakamman sävyinen kuin edellisellä, mutta ehkäpä siksi myös tyylikkäämpi. Ja tuo kerrottu kookas kukka! Melko hieno näky näin syyspuolella, paljon tämän tason kukkia ei enää olekaan.

Kuvia ei nyt tämän enempää myöskään ole, sillä olen keskittynyt muihin hommiin, mm. räystäskourujen asentamiseen navettaan, jotta alppipenkin arvokkaat asukit selviäisivät jatkossa paremmin talvista. Moni aarre on siinä penkissä kuollut, kun on saanut pisaroita niskaansa pitkin talvea. Ei enää!

Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Sikuri – Cichorium intybus

Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä

Urpiainen – Acanthis flammea

Pari valkoista

Ihanaa, se kukkii viimeinkin! Syyskimikki 'Atropurpurea' nimittäin. Toinen kukkavana on syöty, mutta tämä toinen kasvaa niin liki aitaa, että peurat eivät ilmeisesti ole sitä hoksanneet. Muutaman vuoden jurotuksen jälkeen kasvi näyttää myös hieman rehevöityneen, aiemmin siinä on ollut vain pari lehteä, ja nekin ovat nousseet aina niin myöhään, että olen jo ehtinyt arvella kasvin kuolleen. Onpa ihana ylläri.

Siinä lähellä on huomionarvoinen kasvi, joka ei ole saanut ollenkaan riittävästi palstatilaa. Helminukkajäkkärään eivät peurat nimittäin ole vielä ikinä koskeneet, se saa kukkia rauhassa, ja onhan tämä muutenkin ansiokas perinnekasvi. Vieressä voi nähdä, että ne ovat riipineet varjohiipankin lehdet varsista. Olen joskus ollut siinä luulossa, että varjohiippoja ei syödä.

Kolmas ihana valkokukkainen on tämä talvikynteli, jonka kasvatin siemenestä muutama vuosi sitten sillä varauksella, että tämä ei tule talvehtimaan. Talvehtiminen on ollut sataprosenttisen varmaa tähän asti tässä yrtti-kohopenkissä, jossa on laiha maa, vesi ei seiso, mutta lumisuojaa ei koholla olevassa penkissä kerry senkään vertaa. Samoin loistavasti tässä ovat silti viihtyneet salvia, ranskanrakuuna ja erilaiset timjamit, joita näkyykin kuvassa taustalla.
Talvikyntelin kukkimisaika on mukavasti eritahtinen timjamien kanssa.

Raportti on lyhyt, kukkia on vähän. Kuistin leijonankidat sentään ovat säästyneet, ja kuistin edessä muutama kultapallo. Maisemaan on ilmestynyt vähän uutta väriä, sirotuomipihlajan punaiset lehdet lensivätkin jo tuulissa pois.

Sain ihanalta naapurilta kasan pitkiä tammen oksia aitani tiivistämiseen, ne päätyivät tuohon länsireunan riista-aidan tueksi.

Täällä vuoroin sataa, vuoroin paistaa. Yöllä kuulin ukkosen jyrähtävän. Vettä on kertynyt sen verran, että sain vesipumpun käynnistettyä muutaman viikon tauon jälkeen; juhlaa, kun vettä tulee hanasta!

Aurinkoista viikkoa!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Syyskimikki – Actaea simplex
Talvikynteli – Satureja montana
Varjohiippa – Epimedium

Muutama punainen

Värejä alkaa pikku hiljaa tulla lisää. Huomaan pihlajan latvassa ensimmäiset punaiset lehdet ja vaahteroissa samoin, vaikka suurin osa niiden lehdistä on vielä vihreänä. Harjaneilikoissa on muutama urhea, syyssäitä uhmaava kukinto, tämä sävy on loistava syksyisten lehtivärien joukossa.

Myrkkyliljat olivat tänä vuonna tavattoman aikaisia, paitsi tämä 'Lilac Wonder', joka on normaalissa aikataulussa ja on parhaillaan tekemässä pari kukkaa. Suurin osa on kukkinut jo, mutta valkoiset syysmyrkkyliljat olisivat yhä kukassa, ellei peura olisi käynyt popsimassa niitä.

Vaahteran alla on niin kuivaa, että siinä valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' on vasta nousemassa. Kuten voi nähdä, nämä viimeiset myrkkikset ovat visusti verkkojen sisällä.

Höyhenpensaani on vasta pieni, mutta onpa siinä päheä syysväri! Aika goottilainen ilmestys. Sopii hyvin tähän varjoiseen kohtaan mäntyjen alle, sammalkeinun vierelle. 

'Potomac Lavender' -leijonankidat ovat ihan hyvässä kukassa, kunhan pitää ne poissa peurojen hampaiden ulottuvilta. Toiset astiat ja osa näistäkin on syöty, mutta sitten kiikutin tämän turvaan kuistin pöydälle, jonne peurat eivät vielä ole kivunneet, vaikka kuistin rappusilla käyvätkin syömässä.

Loppuun vielä olohuoneesta räiskyvän punaiset tunnelmat erilaisten pelargonien ja Nerinen esittämänä.

Täällä tuli juuri aurinko esiin varsin tuulisen ja sateisen alkupäivän jälkeen, joten nyt ulos. Aurinkoista viikonloppua!

Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Höyhenpensas – Fothergilla 

Leijonankita – Antirrhinum

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Kosteikkopuutarhaa saunan päädyssä

Saunan huudeilla on tonttini kostein kohta. Tältä saunan pääty näyttää nyt, kuvasin vastikään. Tuli nimittäin vastaan vanha kuva...

... keväältä 2007, jolloin olin asunut täällä vajaan vuoden. Tuossa näkyy hyvin keväinen vesien virtaus. Heinikkoa ei vielä ole raivattu nurmeksi, eikä japaninlehtikuusta istutettu. Saunakin piti kaivaa maasta, jotta nurkkakivet löytyivät ja seinät pääsivät irti maakosketuksesta.

Tuolla ojan päässä on nykyisin mutapuutarhakin. Tässä vertailukuva edelliskuvalle viime helmikuulta, jolloin sain inspiratsioonin. Keksin, että tämä kohta kaipaa ehdottomasti lumikelloja, talventähtiä ja jouluruusuja. Niitä sitten istuttelin ja toivottavasti niistä nautitaan ensi keväänä (mielellään heti tammikuussa).

Saunan nurkalla viihtyvät etelänkevätesikot, nehän ovat tavattoman aikaisia. Kuva on viime maaliskuulta. Vaaleankeltaisia kukkia ei oikein erotakaan kevätauringon kilossa. 

Oi, kevät!

Muistaakseni siirtelin muutamia lehtiruusukkeita tuonne lähemmäs ojaa, jotta esikko leviäisi sinnekin vähän nopeammin. Lehtikuusen juurelle onkin itsekseen löytänyt tiensä kevätesikko, mutta sehän kukkii vasta toukokuussa.

Jos kevääseen kaipaankin matalia kukkijoita, ei kesän ja syksyn kasvillisuus voi olla matalaa, tai sitä ei erotakaan (keväällä istuttamani jouluruusun lehdet ovat onneksi tuolla lomassa ihan hyvässä hapessa). Nyt huomiovuorossa ovat ihanaakin ihanampi, keveä ja sirosti kaartuva keltareunainen marskiheinä 'Aureomarginata', kuningassaniainen, joka alkaa viimein kohota lähes metriseksi, monenlaiset mesiangervot ja niiden välissä palmusaraa, vaikka sitä ei tässä oikein erota.

Otin heinäkuussa kuvan saunan sisältä käsin, kun näkymä vaaleanpunaisiin mesiangervohattaroihin oli niin kaunis. Japaninlehtikuusi siivilöi valon ihanasti ilmavan vihreällä tavalla. Sehän on ihana syksylläkin, mutta ei ole vielä alkanut vaihtaa väriään keltaiseksi.

Mesiangervot ovat ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Preeriamesiangervo 'Venusta' asustaa parissa paikassa muualla, ja hankin tänä kesänä taas rusomesiangervo 'Hjordisin', mutta tällä kertaa se kuoli kuivuuteen jo ennen kuin pääsi maahan!

Onneksi muuten nyt sataa, mittariin on kertynyt jo 10 mm, on toiveita saada vesipumppu joskus taas käyntiin! Tosin sadevesi ei nyt ihan heti kaivoon mene, mutta vähitellen kumminkin.

Toinen saunan sisältä otettu kuva on parin viikon takaa, tässä näkyy se ihana valo paremmin. Raidallinen marskiheinä edessä, taustalla kallionauhus ja palmusaraa.

Tykkään tavattomasti kallionauhuksen keltaisesta juuri tässä, lehtikuusen oksien alla ja kellanvihreän palmusaran kupeessa. Vasemmalla on siperiankurjenmiekkaa.

Palmusarasta oikealle on kasvi mietinnässä. Heti saran vieressä on tarhapäivänlilja ja siitä edemmäs, tyhjän aukon jälkeen on taas päivänliljaa, ja näiden väliin kaipaan jotakin, jossa ei ole päivänliljamaiset tai iirismäiset lehdet, sillä niitä on tässä jo niin paljon. Paikka on yllättävän kuiva, siksi siitä onkin kuollut kasvi jos toinenkin tässä vuosien mittaan. Vuosi sitten istutin siihen verikonnantattaren, mutta se kuivui. Ehkäpä kokeilen jakaa tuota nauhusta, sillä olisi kiva saada juuri tuollaisia pyöreitä lehtiä siihen, eikä toisto olisi pahitteeksi.

Tuolla lehtikuusen oksien alla näkyy lisää pyöreitä lehtiä, ne kuuluvat kilpirikolle. 

Tunnelmallisia sadepäiviä – täytyy lähteä tarkistamaan, olisiko mutapuutarhaan jo kertynyt vähän vettä pohjalle!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Idänmesiangervo – Filipendula palmata

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kallionauhus – Ligularia dentata

Ketomesiangervo – Filipendula purpurea

Kevätesikko – Primula veris

Kilpirikko – Darmera peltata

Kuningassaniainen – Osmunda regalis

Marskiheinä – Spartina pectinata

Palmusara – Carex muskingumensis

Lokakuun sankari ja muut söpöliinit

Nyt on tärkeää asiaa! Nyt sunnuntaina vietetään eläinten päivää, josta alkaa eläinten viikko. Se on myös kaikkien Fransien nimipäivä, niin myös meidän Franzin eli Ransun.

Eikä siinä kaikki. Ransu on myös sattunut syntymään lokakuun neljäntenä, eli samalla vietetään hänen 12-vuotispäiviään. Sankari viettää merkkipäiväänsä rentoutumisen ja syömisen merkeissä. Onnittelupusuja otetaan vastaan nenänpäähän, tassuun, masuun – mihin kukin ne haluaa välitettävän.

Onnittelemme kaikkia eläimiä ja toivotamme kaikille oikein eläimellistä päivää!

Tästä tuli hyvä aasinsilta esitellä muita kodin söpöliinejä. Kaikki pelargonit ja moni muukin ulkokukka on jo sisällä kansoittamassa ikkunoita, näkymät ovat oikein vehreänkauniit. Tässä on kukassa valkoinen, mutta vaaleanpunaiseksi heittäytynyt mårbackapelakuu 'Prins Nikolai' sitruunaverbenan ja Galtonian välissä.

Olohuoneen nurkkaikkunalla on monensävyinen punainen tunnelma. Usea pelakuu on kukassa, ja pitkän varren päässä avautuu kukka, jota olen odotellut kukkaan jo pari vuotta ainakin.

Ihanaakin ihanampi Nerine eli neidikki, tarkemmin ruusuneidikki. Ostin sipulin vuosia sitten, en enää edes muista, montako vuotta tuo on mennyt ruukkukasvina tehden kesäisin lehtiä, mutta ei kukkia. Olen huono muistamaan lannoitusta, joten vika on varmasti minussa. Mutta kyllä tätä kannatti odottaa. Ihastuttava, siro kukkanen, ilmava ja tuhatkertaisesti kauniimpi toisinto jouluamarylliksestä.

Suurta iloa aiheuttaa myös Pelargonium barklyi, pikkuinen siemenestä jo monta vuotta sitten kasvatettu pelakuu, joka vain ei suostu kasvamaan kovin suureksi. Se teki taas kerran katoamistempun mullan sisään ja tälläkin kertaa luulin, että nyt se kuoli, mutta ei – pian ilmestyi pieneen varrennysään pari minipientä vihreää silmupallukkaa, joista puhkesivat nämä lehdet. 

Voi olla, että tämä on tämän lajin luontainen kasvutyyli, mutta koska tämä on pikkuinen aarteeni, soisin, että se lakkaisi pelästyttämästä minua vähän väliä.

Viikko sitten käväisin kaupungissa ja sain todeta, että parvekekasvit ovat yhä elossa. Herttalyhty on tämän kesän hankinta, ja sen kohdalla täytyy vielä selvittää, kuinka pitkään se voi viettää lasitetulla parvekkeella.

Viime talvi oli niin lauha, että kärsimyskukka vietti sen kokonaan parvekkeella. Tämähän sietää pientä pakkastakin, kunhan se on tilapäistä. 

Pari hedelmääkin se on tehnyt, mutta viime kerralla, kun näin kävi, ne eivät kaiketi kypsyneet tai eivät olleet kunnolla pölyttyneet: ne näivettyivät ja kellastuivat ja kun lopulta avasin ne, ei sisällä ollut oikein mitään. Tämä onkin toki eri laji kuin syötävä passio eli Passiflora edulis. Mutta tämänkin kukissa on herkullinen passionhedelmän tuoksu.

Me Mustin ja Ransun kanssa toivotamme kaikille mukavaa eläinten päivää ja -viikkoa!

Herttalyhty – Ceropegia woodii

Kärsimyskukka – Passiflora caerulea

Ruusuneidikki – Nerine bowdenii

Sitruunaverbena – Aloysia triphylla

Syyskuun kalenteripoika

Ihan hurjaa, mihin aika oikein karkaa! Olemme syyskuun viimeisessä päivässä, vaikka olisin voinut vannoa, että syyskuuta on vielä monta päivää jäljellä. Ja koko kuukausi on kulunut ilman, että olen julkaissut kalenteripoikapostausta.

Pöyristyttävää. Onneksi olen kuitenkin ottanut kalenteripoikakuvia kuukauden aikana. Kalenteripoikana on nimittäin samettipantteri Musti.

Kalenteripoika on ehättänyt partioimaan ja vartioimaan tiluksiaan.

Ja vähän tilusten ulkopuolellakin, mutta tämäkin alue lienee isäntäpantterin hoidettavana.

Kalenteripoika on herkutellut kahdella kokonaisella keitetyllä siialla ja vastateurastetun lampaan maksalla, joka on erityisherkkua. 

Kalenteripoika joutui tylsistymään yhden viikonlopun kaupungissa, mutta on täällä saaressakin välillä tylsää. Eilen oli tihkuinen päivä ja Musti hävisi kokonaan talvitäkin uumeniin. Kohouman kohdalta kuului kuorsausta, muuten koko pantteria olisi ollut mahdoton paikantaa.

Tänään on onneksi ollut hieno keli ja pantteri on tälläkin hetkellä elementissään pihalla.

Syksyn keleissä samettitassut pyrkivät rapaantumaan, yritän levitellä pyyhkeitä kaikille tasoille.

Kalenteripoika toivottaa leppoisaa ja aurinkoista lokakuuta kaikille ystävilleen!