Friday, 22 August 2014

Keittiön miniremppa

Eilen jatkoin ikuisuusprojektiani eli vintin lattian eristämistä ja rakentamista, samalla sain tehtyä hieman lisää hyllyjä nettikauppani Elsan lempituolin varastolle. Tänään pakkasin yhtä tilausta ja huomasin, että eräät peltihyllyt eivät vielä ole myynnissä, koska en ole niitä kuvannut. Hmm...

Hylly löysi paikkansa jääkaapin yläpuolelta. Nyt se on kuvattu ja myynnissä Elsan lempituolissa, hinta mahtavan alhainen 6,80 euroa! Hylly on muuten oikein hyvän mittainen myös oven päälle.

Siistin tuon kulmauksen jo joskus keväällä, jolloin kuvasin sen myös. Nyt vain pieni hylly on tullut mukaan kuvioihin. Taulu, jossa on sumuinen maisema ja lehmä, on sympaattinen löytö vanhemmasta talostani. Sen laholta kuistilta pelastettu pieni apupöytä heiluu, mutta pysyy juuri ja juuri pystyssä. Laitoin liinaksi pöydän päälle vaihteeksi keittiöpyyhkeen. Siinä on ruotsalaisia smörgås-herkkuja, pyyhe on peräisin DesignTorgetin Arlandan myymälästä. Peltilaatikkoja ja isoja lasipurkkeja löytyy Elsan lempituolista.

Tykkään keittiöstäni, vaikka itse sanonkin! Ansio ei ole minun, vaan kuuluu talon rakentajalle ja heille, jotka eivät ole sitä purkaneet.
Taannoin minulle soitti keittöremonttifirma, joka halusi tehdä tarjouksen. Onneksi he ymmärsivät nopeasti, etten vähimmässäkään määrin edusta heidän kohderyhmäänsä. Kuolisin, jos joku tulisi purkamaan keittiöni.

Purin tänään tosin jotakin ihan omin käsin. Tiskipöydän takaseinässä on ollut muovinen suojalevy, ties kuinka vanha, eikä se ikä mitään, mutta siihen oli porattu monia reikiä, mukaan lukien tuo seinässä näkyvä iso reikä, johon on varmaankin joskus suunniteltu hanaa tai vesijohdon läpivientiä. Halusin nähdä, onko kosteutta kertynyt levyn taakse seinään.
Ei ollut. Hyvä niin. Kaakelit taustaseinään minulla onkin jo valmiina, hankin ne Kierrätyskeskuksesta viime syksynä, tai jonakin syksynä ainakin... Antaa nyt seinän kuitenkin ensin hengittää slow-hengessä muutama viikko ennen laattoja, varmuuden vuoksi.
Lisäksi keksin, että astiakaapin taustaksi voisi laittaa tapettia, mutta sekin saa odottaa, sillä maalasin sen valkoiset osat uudelleen ja niiden täytyy ensin kuivua. Kaapissa ei ole takaseinää, vaan tuo on samaa pahviseinää kuin keittiössäni muutenkin.

Keittiöni ei ole mitenkään erityisen ihana, mutta tunnelmallinen se on. Seinäpahvit kupruilevat ja niiden maali on kulunut. Lisäksi keittiö on sekä vieraskamari että työhuone. Ikkunoissa on talviverhot jo toista vuotta putkeen. Ompelin juuri kesäverhoihin tarpeelliset lisähelmat, mutta nyt en voikaan vaihtaa niitä paikoilleen, kun laitoin vierasvuoteen päälle tuon vihreän viltin ja tyynyt, joissa on samoja värejä kuin talviverhojen sormustinkukissa. Voi. Tulkoon talvi, sitten.

Ransu on ainakin valmiina. Sen talvikarva ei ole vielä edes kokonaan lähtenyt.

There is a tiny makeover going on in my kitchen. TINY is the keyword here! I removed a board behind the sink wanting to see if the wall is dry behind it. Well, it is. I have some reclaimed tiles to go on the wall instead, watch this space in some years to come...

Lopuksi poikien terveiset heinäsirkkajahdin lomasta. Vihreä heinäsirkka tuotiin tänä iltana eteiseen.

Toimeliasta viikonloppua!

Wednesday, 20 August 2014

Pieni laatoitusprojekti

Tässä tämän ja parin edellisen päivän sääkuva. Sade ja paiste vaihtuvat niin tiheään tahtiin, että ne tapahtuvat usein samaan aikaan. Mojova tuuli pitää huolen siitä, että pisarat lentävät vaakasuoraan ja että vesi ei jää pitkäksi aikaa lehtiä kastelemaan – nurmi on kuivaa jo puolen tunnin kuluttua edellisestä kuurosta.

The weather changes so quickly these days that it rains and shines at the same moment.

Musti esittelee pientä laatoitusprojektiani, joka on ollut suunnitelmissa monta vuotta. Alun perin tässä oli pari betonista kaivonrengasta, joissa poltettiin roskia. Suoraan kuistin edessä oleva paikka ei ollut esteettisin vaihtoehto siihen, ja muutenkin kierrätän roskat mieluummin kuin poltan.

Pieni tasainen paikka antoi ajatuksen laatoituksesta.

Löysin kivan laattamuotin Tukholman Nordiska trädgårdar -messuilta muutama vuosi sitten. Tänä keväänä aloin viimein valaa laattoja.

Laatassa ui kaksi kalaa vesipyörteissä. Hankin tähän turkoosinsinistä väriä, jota levitetään pintaan vasta jälkikäteen. En ole vielä päättänyt, käytänkö sitä.

Aidossa slow-hengessä en ole vielä saanut projektia valmiiksi, vaikka se on näin pieni. Laatoituksen alakulmassa on iso kivi, jonka punnersin tuohon keväällä vanhan talon edustalta. Se oli niin täydellisen tasainen ja paksuinen juuri tuohon, että oli jokaisen hikipisaran väärti. Tämä kuva on otettu juhannuksen aikaan, minkä huomaa kukkivasta juhannusruususta.

Samoihin aikoihin laatoituksen vieressä kukki vuorijumaltenkukka 'Afrodite'. Kissojen juomalampi lepää kiveyksen reunalla.
Tällä hetkellä syysvuokko valmistelee kukkaesitystä tuossa vieressä.

Entisen grillin alusvati toimii sammakkolampena – bongaa sammakko! Nyt astiassa on viimein vettäkin.

Tässä toinen tämän hetken kuva, laatoitusprojekti alkaa oikeasta alakulmasta.
Sademittari on puolillaan vettä, keltakaunokki kukkii vielä, vaikka muotopuutarhassa se on jo ohi. Kauempana tarhapiiskut toistavat lämmintä keltaista väriä. Kaatuvan saunan päädyssä kasvaa japaninlehtikuusi, syksyllä sekin saa pehmeän kananpojankeltaisen syysvärin.

Korkeat pilvimassat kohoavat iltaisin jylistäkseen öisin vaikuttavina ukkosina.

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Vuorijumaltekukka – Dodecatheon meadia

Monday, 18 August 2014

Maratoonari muotopuutarhassa

Kolmisen viikkoa sitten muotopuutarhassa avautui ensimmäinen keltakaunokin kukka. Nyt on kaksi viimeistä kukkaa enää auki, enempää nuppuja ei ole. Keltakaunokin kukkanuppu on hieno ananaksen oloinen pallukka, jonka huipulta kukka avautuu tupsuna.

This summer's super surprise was provided by chicory! I never thought it would grow so tall, nor did I think it would bloom for such a long period – considering the heat and drought we've had.

Heinäkuussa kukki myös lempparilaukka, pallerolaukka. Kompakti, upean värinen ja pörriäisten suosiossa. Tarvinneeko enempää selityksiä? Hyvän korkuinen myös, noin polvenkorkuisena mainio kumppani niin monille kukkapenkin kasveille.

Tuolloin tähkälaventeli 'Munstead' oli vielä täydessä vedossa, sen seurana kukki vaaleanpunainen portlandruusu 'Comte de Chambord', jossa on nyt onneksi pari uutta kukkanuppua sentään. Laventelin ruskistuneet kukinnot leikkasin jo poikki, jotta puska näyttää siistimmältä.

Muotopuutarhassa oli rehevyyttä ja kukkarunsautta. Ruusut, harjaneilikat, ukonhattu ja väriminttu kukkivat. Tästä on vain pari viikkoa! Oi kesä.

Pasuuna avasi uudet kukat kesäkuun alussa kukkineiden tilalle.

Niiden makea tuoksu levisi riippumatossa laiskottelevan nenään.

Yritykseni siirtää vanha mustaviinimarjapensas riippumaton viereen ei valitettavasti onnistunut, vaan iso puska kuoli siirtoon. Täytyy yrittää toisen kerran, jotta riippumatossa lojuessa voi samalla napsia marjoja suuhun.

Voi tätä kukkarunsautta!

Silloin kukki myös yllättäväksi hujopiksi venähtänyt sikuri.

Mutta hetkinen – sehän kukkii vieläkin!
Tämä on todellinen yllätys. Yli parimetrinen tyyppi, jonka kukat ovat auki vain päivisin ja joka kasvoi niin korkeaksi, että lakosi, jaksaa yhä vain tuottaa uusia kukkia joka ikinen päivä. Taustalla kukkii toinen loppukesän ja alkusyksyn maratoonari Endless Summer -jalohortensia.

Muuten ei voi oikein kukkarunsaudesta puhua, on ollut niin kuivaa.

Sadevesitynnyrit oli käytetty viimeistä tippaa myöten.
Viime yönä tuli helpotus. Aamuisesta kuvasta voi ehkä erottaa, että iso tynnyri on lähes täynnä vettä. Yön ja aamun aikana satoi 17 mm, yhtä paljon kuin koko heinäkuussa ja elokuussa tähän asti varmaan yhteensä. Tällä hetkellä aurinko paistaa taas siniseltä taivaalta, mutta jossain päin näyttäisi olevan harmaita pilviä, joten ehkä saamme vielä lisääkin sadetta. Sitä on ainakin ennustettu tälle viikolle. Tuuli on tosin pitänyt huolen siitä, että maan pinta on jo kuiva. Toivottavasti kosteutta löytyy nyt mullasta.

Eilen siirsin ja istutin paljon kasveja tietäen, että yöllä tulee sade. Yksi siirretyistä on tämä suloinen sinikatana, jonka olen saanut Hernepensaskujanteelta. Tämä oli väliaikaisesti istutettu Rohaniin, mutta sopii väriltään niin mainiosti muotopuutarhaan, että sai nyt siirron sinne. Toivottavasti se viihtyy paahteessa ja kuivassa maassa, sen olisi tietysti voinut ensin tarkistaa...

Kesäkuussa poikki leikattujen kultapallojen tilanne on tämä. En osaa sanoa, oliko leikkuulla mitään merkitystä pituuskasvun ja lakoamisen kannalta. Tilanne vaikuttaa samalta kuin joka vuosi tähänkin asti, ja ensimmäisen syysmyrskyn koittaessa koko kasvusto lienee rähmällään.

Musti oli aamulla tätä mieltä koiranilmasta. Nyt on jo hieno keli ja Musti nauttii ulkoilusta tiluksillaan parhaillaan.
Aurinkoista ja riittävän sateista viikon jatkoa!

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Pasuuna – Brugmansia
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Sikuri – Cichorium intybus
Sinikatana – Catanache caerulea
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Friday, 15 August 2014

On niitä kuitenkin

Tilanne on parempi kuin eilen väitin. Kukkia ei voi laskea kahden käden sormin, vaan tarvitaan varpaat myös. Sinipiikkiputken maahan mätkähtänyt verso kukkii hempeästi mäkimeiramin lomassa.

Syreenipuskan sopivasti varjostama ängelmä 'Splendide White' kukkii yhä, mikä on hämmästyttävää. Tämä on kukkinut pari viikkoa, vaikka on ollut helle.

Keltakaunokeista osa on vielä ihan hyvin kukassa, osassa on meneillään viimeiset pari kukkaa. Tämän kuvan ottamisen jälkeen saksin kuivuneet ja ohikukkineet perennanversot pois, se sai kukkapenkit näyttämään huomattavasti paremmalta. Mieli koheni sen mukana, varsinkin, kun tänään oli upean aurinkoinen päivä; kesää parhaimmillaan!

Perargonit eivät ole hellekaudesta millänsäkään, mutta pienet taimikasvatukseni ovat valitettavasti kuolleet. Siellä olisi ollut esikkoja ja orvokkeja. Ensi vuonna taas uusi yritys, joillakin uusilla siemenillä... ellei sitten joku sitkeä päätä vielä itää. Kaikki itämään lähteneet ovat kuitenkin menehtyneet.

Endless Summer -jalohortensia on luottokukkija ja kasvaa niin lähellä taloa, että peurat eivät tätä juurikaan syö, onneksi!

Yksi punahattukin kukkii, kun suojasin sen metallikartiolla. Peurat syövät näitäkin, lisäksi punahatut ovat jostain syystä pihallani todella kitukasvuisia, jos pysyvät hengissä ylipäätään. Tämäkin kasvi on kasvanut pari vuotta ja siinä on yksi kukkavarsi. Lajike on 'Green Jewel' tai sellaisena ostettu, vaikka näyttää erehdyttävästi valkoiselta.

Tämän kasvin siirtäminen pihani kuivimpaan ja paahteisimpaan kukkapenkkiin oli oikea teko. Hopeapiiska 'Little Spire' viihtyy ja kukkii ihanan sinisin kukin.

Tarhapiiskut ovat alkaneet kukkia ja ovat valloittaneet saunan nurkalla olevan pienen kukkapenkin lähes kokonaan. Nämä ovat kivoja loppukesän piristäjiä ja kuivuvat syksyllä kauniisti pystyyn koristaen pihaa koko talven.

Kultapallot ovat myös hurmaavia palleroita. Tein tänä vuonna näille kokeen ja leikkasin varret puolivälistä poikki kesäkuussa. Ehkä se vähentää kaatuilua, en tiedä. En ole näitä vielä tukenut, osa varsista on jo kaatunut, osa ehkä jättää kaatumatta tuon leikkuun ansiosta, ehkä?

Aurinkopalleroista viikonloppua kaikille!

Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Punahattu – Echinacea
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Ängelmä – Thalictrum

Thursday, 14 August 2014

Ei lähes mitään

Pihani näyttää suurimmaksi osaksi tältä. Olen ollut poissa kotoa tavallista enemmän työn takia, puutarha on sillä aikaa nääntynyt helteen ja kuivuuden kouriin. Puutarhassa ei kuki lähes mikään, kukat on laskettavissa kahden käden sormilla.
Jalomalvassa on vielä muutama hassu kukka kuivuneiden kukkavarsien viidakossa. Niitä on tietysti tähän aikaan muutenkin; sormustinkukat, laukat ja unikot, jotka vielä muutama viikko sitten olivat niin hurmaavassa vedossa, ruskistuvat. Himpulat, kun kesän loppu on ankeaa aikaa, kaikki rumenee silmissä! Ja illat pimenevät, nyyh. Matkustamme kohti maailmanloppua taas...

I hate this time of the year! Apart from the fact that I hate winter and autumn even more. Everything dies, and if it is not dead already, it certainly manages to look it.

Pakko keskittyä pieniin iloisiin kukkiin nyt vain. Jo kertaalleen kuivuuteen lähes kuollut verenpisara on pykännyt iloksemme kukan.

Rohanissa näyttää ihan mukavalta, paitsi että sieltä edelleen puuttuvat pensasaidat, käytävät ja kukkapenkkien reunukset – eli kaikki muotoa ja ryhtiä tuovat rakenteet, heh.

Todella paljon iloa tuottaa tämä Cherin viime syksynä lähettämä väriminttu, joka kukkii kahden kukinnon voimalla! Taustalla on toisen puutarhaystävän antama harmaakäenkukka. Helminukkajäkkärät kukkivat kivasti. Paljon muuta tässä ei sitten kukikaan, kun peurat ovat syöneet liljat, salkoruusut, kellohyasintit ja tähän siirtämäni syyskimikin. Tuo edessä oleva tappi kuuluu tiikerililjalle.

Pari liljaa on peuroilta onneksi jäänyt huomaamatta, nimittäin nämä suuren katajan juurella kasvavat heikinliljat. Näissä on suussasulava appelsiininsävy.

Neilikkaruusussa on tasan kolme kukintoa, mutta ne kaikki ovat hienon säännöllisiä pallomaisia kukkakimppuja.

Tässä myös hyvin pieni suuri ilonaihe: magnolia 'Susanin' verso. Siirsin tämän viime kesänä liian paahteiselta paikalta ja pensas lähti kasvuun tänä vuonna kovin myöhään. Kerta toisensa jälkeen sen maasta puskeva verso (tuo isompi pääverso on kuollut) syötiin aivan maata myöten jo siinä vaiheessa, kun verso oli vasta parin senttimetrin pituinen. Tarkkaa työtä, peurat eivät tee tällaista, ne tuskin huomaavat parin senttimetrin pituisia versoja. Voisiko olla lintu, joka on luullut nousevaa versoa madoksi?
Suojasin kasvin tiheäsilmäisellä verkolla ja olen iloinen, että magnolia jaksoi pykätä vielä uuden verson niin monen syödyn jälkeen, kun ottaa huomioon, että kasvilla ei ole ollut lehtimassaa, millä yhteyttää ravintoa. Sillä oli tuskin lehteäkään myös viime vuonna, kun se kasvoi vielä liian paahteessa – ja kovan talven jälkeen versoi silloinkin vasta loppukesällä.
Magnolian verso on tuo lehti edustalla, taustalla on kai joku pihatähtimö. Ryhdyn kitkentäpuuhiin heti huomenna...

Yksi asia kesän kääntymisessä kohti syksyä on kivaa. Ransulla on selvästi parempi olla.

Talvikaulurista ei olla vielä luovuttu, mutta eiköhän se kohta syksyn alkaessa lähde. Ransulla on ollut sellainen aikataulu tähänkin asti. Itse olen taas alkanut nukkua villasukat jalassa, muuten ei saa unta, kun on niin kylmä.
Antoisaa viileämpää aikaa, yritetään sinnitellä, kohta on taas kevät ja sitä ennen istutetaan sipulikukat!

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Heikinlilja – Lilium henryi
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jalomalva – Sidalcea
Magnolia 'Susan' on M. liliifloran ja M. stellatan risteymä
Neilikkaruusu, kuvan lajike – Rosa Grootendorst-Ryhmä 'Pink Grootendorst'
Verenpisara – Fuchsia
Väriminttu – Monarda