Friday, 29 July 2016

Päivän kärhöt

'Purpurea Plena Elegans' näyttää jo ensimmäisellä kukkimiskerrallaan sen, miksi tämä kärhö kannattaa hankkia. Kukkia ei ole vain muutamaa tai edes kymmeniä, vaan satoja, kun lasketaan nuputkin mukaan.


Rakensin sille pikakärhötuen, kun köynnös kiipesi alkukesällä kohti taivasta eikä vielä pienestä aroniasta ole sille riittävästi korkeutta. Aroniapuska kasvaa tuolla tiipiin keskellä.


'Madame Julia Correvon' on huomattavasti hillitympi, mutta se onkin istutettu vasta tänä keväänä. Edessä kukkii saman värinen väriminttu 'Kardinal'.


Correvon ja pallerolaukka.


Correvon ihan itsekseen. Sekä tämä että PPE taisivat molemmat olla tarhaviinikärhöjä.

Purple Rains
Two lovely viticella cultivars are flowering now in my favourite garden colours!


Lopuksi minulla on sellaista asiaa, että olen viimein pystynyt tekemään isomman tilauksen uusia tuotteita nettikauppaani Elsan lempituoliin! Muutaman vuoden taloudellinen katastrofi alkaa olla selätetty, kiitos kovasti kaikille ihanille asiakkailleni, jotka olette tilanneet siitä huolimatta, ettei putiikissa ole ollut lähes mitään uutta. Uudet tuotteet saapuvat muutaman viikon sisällä, siihen asti on meneillään alennusmyynti. Kuvan peltinen puoliämpäri seinälle on alessa 10 euroa. Se löytyy työkalut & tarpeelliset -osastolta täältä.
Tervetuloa ostoksille!


Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Väriminttu – Monarda

Thursday, 28 July 2016

Oranssin penkin vahvat värit


Oranssin penkin perustaminen kävi sattumalta, mutta se oli loistoidea! Sinne saa kaikki vahvat värit, jotka eivät sovi muualle. Yhteen ne käyvät erinomaisesti. Harmaakäenkukka ja japaninvaahtera 'Enkan'.


Olin jo pidempään miettinyt oranssi-sinisen penkin perustamista. Tiikerililjoissa on mahtava sävy, mutta ne eivät tuntuneet sopivan mihinkään istutukseeni. Viime syksynä oli kivaa, kun voi vihdoinkin hankkia ihania oranssi- ja tummankeltakukkaisia kasveja, kuten kanadanliljaa, kuvassa. Se kukki pari viikkoa sitten. Ystävän lähettämistä ruiskaunokeista tuli loistopari liljoille. Tiikerililja on vasta tulossa kukkaan, nuput ovat alkaneet punertaa.


Violetti käy vahvaväriseen istutukseen hyvin. Istutin tähän syksylläkin yhden värimintun, mutta se ei selvinnyt talvesta. Keväällä hankin taas uuden 'Prärienacht' -tarhavärimintun, tämä on jo järjestyksessä kolmas. Näillä on tapana kuolla useammin kuin jäädä henkiin, ainakin tällä palstalla. Mutta pitäähän niitä silti yrittää uudestaan.


Toisen ystävän antamat unikonsiemenet heittelin tähän jo syksyllä. Hyvin ovat nousseet. Punainen ripsureunainen lajike on hienon värinen, pehmeä ja silti kirkkaanpunainen.


Penkissä on myös keltaista. Sain keltasauramon jakopalan, se asettui maa-artisokan viereen.


Punaisen villin penkin punainen kanadanlilja ei jaksanut avata kukkaansa johtuen varmaan kuivuudesta. Olen yrittänyt keskittää vähäisen kasteluni uusimmille puuvartisille taimille sekä pienille siemenkasvatustaimille, joiden juuret ovat vasta aivan pintamaassa.


Punaisessa penkissä on myös väriminttu 'Squaw', niin punainen, että ikeniä vihloo.

Sitten todellinen onnen aihe: tänään sataa! Tai nyt se näyttää tauonneen, mutta tunnin verran vihmoi kevyesti. Toivottavasti se jatkuu, sillä on rutikuivaa. Hortensiat, imikät ja rotkolemmikit lurpottavat kuten tavallista, mutta jopa happomarja alkoi lurpottaa... Kärhöt lakastuvat kesken kukinnan, harmi. Kuvassa on valkotäpläimikän ja pallohortensian sateen virkistämiä lehtiä toissa viikon perjantailta, jolloin satoi viimeksi. Viime viikolla tuli yhtenä päivänä viisi tippaa.


Huomenna paistaa taas aurinko koko päivän, ennusteen mukaan. Toivottavasti saataisiin sateita vähän säännöllisemmin loppukesällä.


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanadanlilja – Lilium canadense, punakukkainen on var. coccineum
Keltasauramo – Anthemis tinctoria
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Ruiskaunokki – Centaurea cyanus
Tarhaväriminttu – Monarda Media-Ryhmä
Tiikerililja – Lilium lancifolium
TallennaTallenna

Sunday, 24 July 2016

Päivän jihuu

Sammalkeinun taakse ovat ilmestyneet 'Princess Diana' -tarhalyhtykärhön versot peräti kolmin reippain kappalein! Sain sen ystävältä viime kesänä eikä mitään kasvua tänä vuonna vielä näkynyt.
Kärhöjen kasvua keinun katoksi saa vielä odottaa, sillä talloin poikki padogikärhön varren keväällä. Keinun taakse kulku on hankalaa, eikä sinne oikeastaan ole tarkoitus mennäkään maanpeittokasvien, parin puskan ja kärhöjen joukkoon, joten en mennyt nyt kuvaamaan uusia versoja ja tallomaan lisää tuhoja.
Ehätin jo kesäkuussa istuttamaan 'Albina Plena' -tarha-alppikärhön mahdollisesti kuolleeksi julistetun Dianan viereen, joten tulevaisuudessa tässä on toivottavasti oikea kärhöviidakko.

Yay
Found some Clematis shoots, thought it was gone!


Seuraavaksi täytynee suojata pikku versot verkolla, varmuuden vuoksi, vaikka peuroilla(kin) on todella ahtaat paikat keinun takana. Mutta sitten on vielä pupujussit ja myyrät... Tällaiset peuranpapanat oli jätetty terveisiksi Rohaniin kolmen verkolla suojatun ruusun viereen.

Näitäkään kukkia ei voisi ihailla, jos verkkoa ei olisi. Verkon läpi ihailu on tosin kyseenalaista, mutta kun sekä virginiantädyke, virmajuuri, palavarakkaus että kellopeippi ovat ruokalistalla. Yleensä tässä kohdassa saa ihailla vain poikki purtuja tappeja. Vieressä kasvava suopayrtti ei enää mahtunut verkon sisään, nyt siinä on pari nuppuisaa latvaa, saa nähdä, pääsisivätkö ne ensimmäistä kertaa ikinä kukkaan.
Ehkä voisin hakea suuremman verkon jostakin, sillä viime yönä näiden vierestä on syöty keväisiä perennakasvatuksiani, joista en edes tiedä, mitä ne ovat – olisi kiva tietää. Jonkin kärsämötyyppisen kukkanuput on syöty, ja jonkin krysanteemityyppisen myös. Onneksi toinen kärsämötyyppi on turvassa pienen verkkokuvun sisällä, ja toinen krysanteemityyppi taitaa vielä olla kukkaruukussa talon seinustalla.

Nämäkin ovat ruokalistalla, tosin jäniksen ehkä ennemmin kuin peuran. Onneksi kukkia on jäljelläkin: meksikonhanhikki ja valkoinen myskimalva. Ihanan raikas pari!

Rohanin loppupäässä on purppuraiset tunnelmat. Onneksi peurat eivät juurikaan koske laukkoihin eivätkä väriminttuun (kuvan purppurainen on 'Kardinal'). Aidan vieressä kasvava 'Madame Julia Correvon' -tarhaviinikärhökin on toistaiseksi saanut kukkia rauhassa, ja purppurainen 'The Prince' -ruusu availee uusia kukkia verkon suojissa. Näitä kaikkia yhteensointuvia kasveja vain on mahdoton mahduttaa samaan kuvaan, kun kasvavat monen metrin matkalla.

Pallerolaukka on muiden ihanien ominaisuuksien lisäksi varsinainen perhos- ja pörriäismagneetti.
Palleroista sunnuntaita!


Kellopeippi – Physostegia virginiana
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Myskimalva, valkoinen – Malva moschata 'Alba'
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Suopayrtti – Saponaria
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum
Virmajuuri – Valeriana
Väriminttu – Monarda

Friday, 22 July 2016

Heinäkuun kalenteripoika

Hei ja muiskis! Mulla on kerrottavaa.


Tässä köllöttelin kaikessa rauhassa, kun mua alkoi lähestyä nainen.


Se olikin tuttu, Leena! Leenalla on kotona ipanat ja sillä on ollut norjalaisiakin ipanoita. Joten se kyllä tietää miten norjalaiselle puhutaan. Vastaanotin asiantuntevat leuanalusrapsutukset ja lässytykset.

Sitten Leena alkoi räpsiä musta kuvia, mamma kannatteli sopivalla korkeudella.

Sit mennään.

Kukkapenkkiin! No joo, tääkin käy. Kalenteripoika kestää tämänkin. Mutta en sanoisi tätä keskiaukeamamateriaaliksi. Eihän mua edes näy kunnolla.

No ny!


Lopuksi mulla on sellaista asiaa, että söin myyrän. Hyvää oli.


Röyh ja pusut vaan kaikille!
Terveisin RANSU

Thursday, 21 July 2016

Kärhöt


'Hagley Hybrid' kukkii kuistin kulmalla.

Ransu esittelee.

'Purpurea Plena Elegans' kukkii ensimmäistä kertaa ikinä! Ja nuppuja on vaikka kuinka paljon.


Rohaniin alkukesällä istutettu 'Madame Julia Correvon' kukkii jo nyt. Onpa se nopea! Muiden kärhöjen kohdalla on kukkia saanut odotella usein vuosikausia, esimerkkinä tuo 'Purpurea Plena Elegans'. Istutin sen varmaan neljä vuotta sitten.

Musti esittelee. 'Madame Julia Correvonin' sävy sointuu täydellisesti juuri nyt kukkiviin pallerolaukkoihin ja uusia kukkia avaavaan 'The Prince' -ruusuun.

Tuesday, 19 July 2016

Ikkunoista käsin


Mainitsin edellisen postauksen kommenteissa, että muotopuutarhan muoto näkyy parhaiten ikkunoista käsin. Otin kuvan keittiön ikkunasta, mutta sikuriviidakko estää muodon hahmottamisen. Näkymä on ihanan sininen.

Blue jungle
I acquired a cichory a couple of years ago, since I really love its flowers. Now it is taking over my garden. The view from my kitchen window is a lovely haze of blue.

Siniviidakko maan tasalta käsin. Muotopuutarhan muodoista ei näy senkään vertaa. Mutta sinistä on!


Samaa sävyä toistaa hempeä ritarinkannus. Kirjoukonhattu on myös tulossa kukkaan.


Sikuriviidakon suojissa on muuten kiinanpioni 'Wladyslawa' edelleen kukassa!


On suoranainen ihme, että tarhasarjalilja 'Sweet Surrender' kukkii yhä niin, ettei peura ole tätä syönyt. Peura kävi nimittäin syömässä ruotsinköynnöskuusaman kaikki kukat ja vieressä olevasta ruusustakin osan. Tämä on todella kaunis kermanvalkoinen ilmestys.

Ja on se maisteltu ruusukin reippaana, 'The Pilgrim' on taas niin täynnä nuppuja, että pelkään sen oksien lakoavan, kuten viime vuonna kävi.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' ja mustaherukka.

Sain puksipuuaidat ja omenapuun vesiversot leikattua tällä viikolla, Ransu esittelee. Kiinalainen syömäpuikko on pöydällä siksi, että tein sillä maahan reikiä puksipuun pistokkaille. Aidat eivät nimittäin ole vielä lähelläkään valmiit.

Näkymä olohuoneen ikkunasta on selkeämpi, kun lähimmässä penkissä ei ole montaa sikuria.


Sitten sisäkuvaa: sain keittiön yhden seinän tapetoitua. Tarkoitus on joskus jatkaa muillakin seinillä, kunhan ehdin. Kivemman näköistä tuli jo nyt, kun tähän asti ovenkarmien ympärillä oli ikivanhat maalarinteipit peittämässä pahvin ja listojen välistä rakoa... Olohuoneessakin on tunnelmaa uuden maton ansiosta.

Kirjoitin tapetoinnista tarkemmin blogissani Nainen ja mottorisaha.
Aurinkoista hellekautta kaikille!


Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjoukonhattu – Aconitum  stoerkianum 'Bicolor' 
Ritarinkannus – Delphinium
Sikuri – Cichorium intybus
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Sunday, 17 July 2016

Rikastuminen herättää kysymyksiä

Tässä vähän puutarhanäkymiä: muotopuutarha. Sateen jälkeen puutarha oli ihanan raikas (perjantai oli sadepäivä). Nyt on taas tuullut niin paljon, että kastelukannua saa kiikuttaa pitkin pihaa. Sain ihanan vanhan ison kastelukannun Raakkilasta. Mutta kyllähän koko päivän ja puoli yötä kestänyt sade auttoi todella paljon!

After the rain
We finally had some rain on Friday. That was so awaited, and so gratefully received! And my garden keeps giving me gifts: this time a coin from early 18th century. I wish it could speak the many stories it surely keeps.

Muotopuutarha toisesta suunnasta. Kyllähän tuo punainen parjaamani 'Flammentanz' -köynnösruusu sinne ihan hyvin sopii.

Näkymä muotopuutarhasta pienen kedon yli kompostille. Paahdepenkki on tuossa välissä, mutta ei näy, kun se on alempana, pengermä erottaa sen kedosta. Vain punalehtisen omenapuun latvus näkyy.
Minusta on kivaa, kun heti muotopuutarhan hoidetun säännöllisyyden vieressä on tällainen villi rehotus, joka sitä paitsi tuoksuu taivaalliselta, kun keltamatarat ovat kukassa.


Talon toiselta puolelta niitin kostean kevätniityn, kun viimeisetkin sipulikukkien lehdet alkoivat lakastua. Loppukesän ja syksyn ajan leikkaan sitä nurmikkona, mutta alue on hetken aikaa ruskeana.

Sama näkymä: katajan alustan metsäpuutarhapenkki, mutapuutarha ja taaimpana tien edessä Rohan.


Kitkin eilen oranssin penkin ja sain vähän kuvia ilman liljojen suojaverkkoja. Nyt ne ovat taas paikoillaan, sillä tiikerililja on vielä tulossa kukkaan. Tämä kuvassa näkyvä liljanvarsi taitaa olla se, josta peura söi latvan, siihen ei tule nuppuja. Sen sijaan edessä olevaan ruusuun on tulossa uusia kukkia, onneksi!


Maata kaivettaessa tulee vastaan kaikenlaista. Yleensä lasinsirpaleita, tiilenpaloja ja rikkonaisia astioita. Kalosseja, nappeja ja kruunukorkkeja. Silloin tällöin rahaakin. Tässä tontilta tähän asti nousseet rahat, joista useimmat ovat 1900-luvulta, pari 1800-luvulta. Tähän asti vanhin oli 2 kopeekkaa vuodelta 1813 ja sekin sai mielikuvituksen liikkeelle. Eilen kuitenkin löysin jotain merkittävästi vanhempaa. Se on huonokuntoinen kolikko ylimpänä, jota yritin puhdistaa sitruunalla (vaikka vanhojen rahojen puhdistamisessa täytyisi välttää kaikkea syövyttävää). Kiinnostukseni heräsi nimittäin heti alkuunsa, kun hahmotin toisella puolella kolme kruunun symbolia. Kyseessä on siis Ruotsin raha, ja hetkinen... kauankos siitä onkaan, kun olimme osa Ruotsia?
Raha on niin patinoitunut, että vuosiluvusta on mahdotonta saada selvää. Kuitenkin ne kolme kruunua ja tämän kuvassa näkyvän puolen paremmin erottuva vaakunamainen kuvio ristissä olevine nuolineen vie kolikon varmuudella aikavälille 1719–1778. Kruunujen yläpuolella olevia kuninkaan tai kuningattaren kirjaimia tihrustamalla tulin siihen tulokseen, että tämä on todennäköisimmin Ulrika Eleonoran ajalta 1718–1720.

Tähän asti olen toivonut, että hirret osaisivat puhua. Mitä kaikkea talossani tapahtunutta ne osaisivatkaan sanoa. Nyt on kuitenkin niin, että taloni vanhimmat hirret ovat vuodelta 1805, se vuosiluku sinne on veistetty ja talo koottu kumminkin luultavimmin tälle paikalleen vasta 1870. Joten kenen merimiehen tai matkaajan taskussa kolikko on puolitoistasataa vuotta aiemmin tontilleni päätynyt. Onhan tässä ollut kylä jo 500 vuotta, se on tiedossa, mutta silti. Voi kun pääsisi näkemään välähdyksen siitä, millaista täällä oli tuolloin ja mitä ihmiset tekivät, sekä mitä kaikkea tapahtui, vaikkapa ihan arkipäiväisiä asioita, puhumattakaan jännittävistä matkaajien saapumisista.
Mitä rakennuksia tontillani oli? Silloin tämä oli osa suurta tilaa, jonka entinen päärakennus on naapurissa. Ja oliko niin, niin kuin epäilen, että kylätie kulki tonttini läpi, sillä keskellä tonttiani on järeä penger, joka ei ole rakennuksen kivijalka. Kaikki sanovat, että "tie on aina mennyt tuossa" missä se nytkin on, mutta "aina" on suhteellinen käsite. Se ulottuu niin pitkälle kuin vanhin elossa oleva ihminen muistaa.