Thursday, 19 July 2018

Retki pohjoiseen

Kun kirjoitin taannoin etelänmatkasta, niin laitetaan nyt juttu pohjoisestakin samassa lähimatkailuhengessä. Etelänmatkahan suuntautui noin 50 kilometriä kaakkoon, matka pohjoiseen oli hieman pidempi, ainakin sata kilometriä linnuntietä. Kävin jopa Pomarkussa asti, se olikin todella pohjoisessa!

Ihanan Suvikummun ihana Marja keksi järjestää retken ja pidot bloginsa 10-vuotispäivän johdosta. Kun Marjaan ja mukavaan mieheensä tutustuu, saa huomata, että he osaavat elämästä nautiskelun jalon taidon. Aidompaa ja sydämellisempää väkeä saa hakea.
On mahtavaa, että Marja päätti jakaa iloa ja nautintoa meille muillekin. Marjan oma puutarha on viihtyisä ja siellä on myös mukavia varjopaikkoja. Kuvia en älynnyt ottaa, sillä keskityin Onnipantterin bongaamiseen, mutta kolliveijari pysytteli piilossa ja tuli esiin kuulemma neljä minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt! Voi, Onni!!!
Kissaneitokaiset Viiru, Ruusa ja Viivi olivat onneksi suopeampia vierailijoita kohtaan ja näyttäytyivät. Ruusa jopa piti seuraa luonnollisesti itse sanelemansa välimatkan päästä.
Onni oli kuitenkin jättänyt todistusaineistoa viimeaikaisista liikkeistään: sen syreenin runkosuoja makasi pitkin pituuttaan kalliolla syreenin läheisyydessä :-D
Marjan loihtimat herkut ovat vertaansa vaikka niin maultaan kuin näöltäänkin, mutta niidenkin kohdalla tuli ensin mieleen nauttiminen kuvaamisen sijaan... lisäksi oli todella mukavaa tavata vanhoja blogituttuja pitkästä aikaa ja tutustua yhteen uuteenkin, Intianminttuun. Seurustelu niin ihmisten kuin kissojenkin kanssa (huippuseuraa kaksin verroin!) oli etusijalla.

Marja oli organisoinut retken Vakka-Taimeen. Meitä oli juuri sopiva määrä, noin kymmenen, että kaikki kuulimme, mitä Vesa Muurinen kertoili. Olimme kuin Liisat Ihmemaassa, jopa tavallinen terttuseljakin näyttää Vakka-Taimen puutarhassa eksoottiselta Afrikan puulta. Liaanit kiipeilevät korkealla puiden rungoilla ja erikoisuudet viihtyvät niille räätälöidyissä kohopenkeissä, joiden kasvualusta on hapanta, hiekkaista tai mitä kasvit milloinkin vaativat.

Heti kierroksen alkuun aloin hihkua, sillä katselimme komeita jättililjoja – kukassa! Tämä on japaninjättililja var. glehnii (hieman tavallista japaninjättililjaa matalampi). Kukintaan saattaa kulua viisi vuotta ja ylikin. Minulla tämä on ollut jo parisen vuotta, joten muutama vielä menee.
Ensin luulin tämän olevan himalajanjättililjan, jota olen havitellut vuosikaudet. Hihkuin innosta. Sitä en vieläkään löytänyt, mutta sain siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta talvella. Siemenillä kuluu pari vuotta kehittää sirkkalehtiä, joten odotellaan...
Taustalla kukkii valeunikkoja. Niiden talvinen hyvin itänyt kylvökseni valitettavasti kuivui toukokuussa, mutta yksi pari vuotta sitten istutettu 'Lingholm' sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Kuiva lounaissaaristo ei taida olla niille ihan ihanteellinen. Taimi on parissa vuodessa lähinnä pienentynyt kasvamisen sijaan. Nämä kukkivat erittäin viehkosti ja runsaina Vakka-Taimen varjoisassa penkissä.

Ihastuttava akileija; jokin siementaimi eli varmaankin usean lajin risteymä. Taustalla enkeliperhoangervo. Ääh, onpa kauniilla kasvilla äitelä nimi!

Ihanaa idänmiekkaliljaa taisin kannustaa kaikkia ostamaan viime kerralla. Tämä on niin kaunis. Omalla pihallani kasvaa kahdessa kohtaa, mutta molemmat jättivät tänä vuonna kukinnan väliin kuivuuden takia. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan entistä runsaampana.
Vakka-Taimen ympäristössä Pyhärannassa näkyi hirmuinen kuivuus. Puita ja pensaita, suuria katajiakin, oli kuivunut ruskeiksi. Vesa sanoikin, että kastelu todella kannattaa ja kasvit kiittävät vedestä silmin nähden. Täytyisi varmaan kunnostautua! Ilman letkua, vettä kaivosta ämpärillä nostamalla ja kastelukannuja kantamalla, on hyvin rajallista, mille kasveille ehtii päivän aikana vettä kantaa, ja riittääkö se niille alkuunkaan.

Ihastuttava jänönputki, miksi en tajunnut tämän taimia kysyä! Olen yrittänyt kylvää ja ostanut taimena, mutta kumpikaan ei ole onnistunut, tätä ei vieläkään pihassani kasva. Jospa vielä jonakin päivänä puutarhassani viihtyisi jänönputki.

Jokin neilikka, ehkä sulkaneilikka, ja taempana taisi olla vaarinlaukka hiekkapenkeissä.

Vaikuttavan kokoinen kombo kesä- ja kuutamohortensiaa.

Vakka-Taimessa on ilahduttava kokoelma luonnonliljoja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tämä taitaa olla Lilium distichum – ihastuttavan värinen! Mehukas suorastaan.

Autuaan olon Cheri tekee lähempää tuttavuutta kanadanliljoihin.

Loppuun ilouutinen omalta pihaltani: yksi matalampi kanadanliljan varsi oli jäänyt peuroilta syömättä, niinpä saimme nauttia kolmesta kukasta poikien kanssa!


Vakka-Taimessa on käsittämätön kasvivalikoima, kannattaa kurkistaa verkkosivuille ja suunnitella oma kesäretki. Lajilistan lisäksi myynnissä on aina muutakin harvinaista ja yllättävää.

Tässä oma tämänkertainen ostoslista, varsin suppea, vai mitä. Vain viisi kasvia!
Aconitum ferox
Arisaema flavum (keltakärsäkalla)
Dianthus freynii
Primula chungensis
Pulsatilla halleri (hallerinkylmänkukka)


Muut tekstissä luetellut kasvit:
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum 
Jänönputki – Bupleurum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kesähortensia – Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri'
Kuutamohortensia – H. paniculata 'Praecox'
Sulkaneilikka – Dianthus plumarius
Vaarinlaukka – Allium senescens
Valeunikko – Meconopsis

Monday, 16 July 2018

On ilmanpaineita pidellyt


Siirsin lapsuudenkotini vanhan ilmapuntarin eteisestä keittiöön, kun täällä se on paremmin näkyvillä ja tuossa vieressä on lämpömittarikin. Kuva on parin viikon takaa, tällä hetkellä mittarissa on ulkolämpö 32,1 ja sisälämpö 28,3 astetta.
Naputan puntarin lasia aina sitä katsoessani, en tiedä, mitä se vaikuttaa, mutta isänikin teki aina niin. Mittari kyllä silloin heilahtaa hieman siihen suuntaan, mihin se kulloinkin on matkalla.
Tämä on ollut merkillinen kesä, sillä viisari on jatkuvasti kohdassa hoch. Tief eli matalapaine näyttää olevan aivan viraton. Veneessä meillä oli mittari, jossa oli myös kohta veränderlich, joka kaiketi merkitsee vaihtelevaa. Siinä kohdassa viisari taisi useimmiten olla ja sen epämääräisyyttä naureskelimme.

High Pressure
I moved the old air pressure gauge into the kitchen, since that's where the thermometer also is. It has been on the high for over two months now!
Nevertheless I finished the curtain for the kitchen door. That's for winter, for keeping the house warmer, because one day, how incredible that may now seem (it's 32 degrees in shade), the winter will come. 


Helle-ennusteesta huolimatta ompelin keittiön oviverhon valmiiksi. Takana on eteinen, jossa ei ole kattavaa eristystä eikä siten myöskään mitään lämmitystä. Pelkkä sisäovi ei niin kovin hyvin eristä. Viime talvena ripustin makuuhuoneen ja eteisen välisen oven eteen vanhan villaviltin, mutta keittiössä ei tähän asti ole ollut muuta kuin vedonestotyyny kynnyksellä.

Pienetkin jutut saattavat lisätä asumismukavuutta merkittävästi. Verho on jo osoittautunut toimivaksi pitämään hyttysiä loitolla, nyt voi pitää kaikkia ovia auki yölläkin.

Verho on ikivanha kangas, jonka sain aikanaan Ranskasta. Se on ehkä ollut sängynpeittona, sillä siihen on ommeltu leveät reunat kolmelle sivulle. En raaskinut leikata sitä mistään kohdasta, ompelin vain taustakankaan tukemaan, sillä paikoitellen kangas on jo hapertunut puhki. Vanha kulahtanut kangas on niin mahdottoman kaunis.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän uutta haluan. Haluan vähitellen vaihtaa kaikki tavarat vanhoihin ja kulahtaneisiin.

Onneksi osa tavaroistani on aina ollutkin vanhoja. Ompelukone, jota olen käyttänyt teini-ikäisestä saakka, on isoäitini vanha Husqvarna noin vuodelta 1959.
Koska talossani on asunut ompelijatar, tulivat loistavat räätälinsakset talokaupan mukana, samoin vanhoja lankarullia ja puisia kangasmittoja. Lankarullateline on Uudestakaupungista pihakirppikseltä.


Loppuun Ransu muistuttaa: pysytelkää varjossa!

Wednesday, 11 July 2018

Heinäkuun kalenteripoika

Kuin kaksi marjaa

Musti ja Thibaut Courtois. Belgian maalivahti yltää käsittämättömiin loikkiin ja syöksyihin, mieshän on kuin pantteri etenkin silloin, kun asu on musta.

Like Two Peas in a Pod
There is something very alike in Musti and Belgian super skilled goalkeeper Thibaut Courtois.

Mustin venytys.

Courtoisin venytys. (kuva Thibaut Courtoisin Twitter-tili)


(kuva Marca)

(kuva Fox Sports)

(kuva Pinterest)

(kuva Indian Express)

(kuva Taiwan News)



Pantterien valvovilta silmiltä ei jää mitään huomaamatta ja reaktiot ovat salamannopeat.

Käpälistä ei pääse melkein mikään karkuun. Paitsi joku liukasliikkeinen ranskalainen pikku hiiri joskus.


Monday, 9 July 2018

Poutapäivät

Naapurin tryskissä pesivät haarapääskyt ovat saaneet katraansa ulos ja lentoharjoituksiin. Poikaset ovat taitolentäjiä jo pieninä, vaikka pyrstösulat eivät vielä ole kovin pitkät.

Summer Days
The barn swallow family that has been nesting in the neighbour's barn has come out. The chicks are skilful pilots even when the tail feathers have not fully developed yet. Since the barn is right at our boundary I get to enjoy the birds too, they come to hang out at the rustic (half-rotten) arch.
This year they did not nest under my eaves, but hopefully next year again.

Tryski on aivan tonttiemme rajalla, niinpä lintuset käyttävät viereen rakentamaani puolilahoa köynnöskaarta hengailuun.

Jostain syystä eivät taloni räystäiden aluset kelvanneet tänä vuonna, mutta onneksi pääskysenpesä on lähellä ja niiden upeasta lennosta ja iloisesta sirkutuksesta saa nauttia omalla pihalla.
Yhtenä päivänä, kun saunan ovi oli auki, ne tosin suunnittelivat pesän rakentamista saunaan. Olin avannut oven hetkeä aiemmin ja kun menin sisään sytyttämään kiukaaseen tulen, räpisteli pari hämmentynyttä pääskyä ulos. Seinään oli jo kiinnitetty pari heinänkortta savikokkareen avulla. Toivottavasti ne löysivät yhtä hyvän ja suojaisan paikan muualta. Viereinen puuliiterin ovi on kyllä koko ajan auki, mutta sitä ne eivät kelpuuttaneet. Saunassa on kieltämättä parempi sisustus, paneloidut seinät ja niin edelleen.

Muuten täällä jatkuu heinäkuu kuten kesä tähänkin asti. Kuivuus koettelee: kohta viikon takainen 13 mm sade ei tunnu enää missään, tuuliset päivät ovat kuivattaneet kasvit ja mullan tehokkaasti. Onneksi sadetta tuli sentään sen verran, niin sai sadevesitynnyrehin vähän kasteluvettä.


Kivipellon Sailan viime vuonna lähettämistä siemenistä kylvetty musta-apila kukkii kedolla. Kukinnot ovat kuvan ottamisen jälkeen vielä hieman mustuneet. Tämä on todella hauska kasvi, kiitos kaima!
Saila lähetti myös kelta-apilan siemeniä, mutta se kylvös kuoli viime kesän kuivuuteen. Onneksi siemeniä oli jäljellä, niin tein loppukesällä uusintakylvön purkkiin ja jätin sen ulos talveksi. Istutin tuppaan vastikään kedolle, toivottavasti se nyt lähtee kasvuun.

(kävin tässä välissä kastelemassa)

Pikkujasmike 'Erectus' levittää metsämansikkaista tuoksuaan kuistin kulmalla. Tuulahduksen myötä tuoksu leviää myös aurinkotuolissa nautiskelijan nenään.
Siitä tuli mieleen tutkia, voisiko jasmikkeen kukkia syödä, tai laittaa esim. G&T-lasiin koristeeksi ja mausteeksi. Varmaa tietoa jasmikkeiden syötävyydestä en löytänyt, mutta en myrkyllisyydestäkään. Mutta sellainen kiinnostava tieto tuli vastaan, että pihajasmikkeen lehdissä on saponiinia ja antibakteerisia aineita. Toisin sanoen niitä voi ottaa muutaman ja hieroa veden kanssa, niin saa kädet pestyä. Loistavaa! Kun vain pihajasmike kasvaisi... en raaski kerätä siitä lehteäkään, kun peurat pitävät sen onnettomana alle metrisenä ja latvoista syötynä risukasana. Siitä(kin) oli tarkoitus tulla parimetrinen peurasuoja tontin rajalle.

Koska unohdin ostaa sitruunaa kaupasta, olen keksinyt laittaa karviaisia G&T:iin. Se toimii todella hyvin.
Tällaista täällä, leppoisaa viikkoa!


Kelta-apila – Trifolium aureum
Musta-apila – T. spadiceum
Pihajasmike – Philadelphus coronarius
Pikkujasmike – P. × lemoinei

Saturday, 7 July 2018

Etelänmatkalla

Lähdin täältä lounaiskulman sisäsaaristosta päivänä eräänä kohti etelää. Tarkemmin sanoen kohti kaakkoa. Tutustuin rannikkoreittiin, joka on uusi ja innostava neljän kunnan yhteinen pyörämatkailuhanke. Rannikkoreitillä pääsee näkemään rannikon viehättäviä kaupunkeja ja ruukkikyliä, polkemaan mutkaisia pikkuteitä, poikkeamaan saaristoon ja jopa merimatkalle.
Reitti alkoi Tammisaaresta, mutta yhtä hyvin sen voi aloittaa Salon suunnalta tai Kemiöstä.

Coastal Cycle Route
The other day I travelled south to learn about a new cycle route. It includes seaside towns, old villages, scenic minor roads and even sea journeys. A great way to get to know Finland's SW corner! One can either have one's own bicycle, hire one and even take it on the ferry trip.
Here's the link to the website.

Hanko – ihana, nostalginen, aurinkoinen ja tuulinen Hanko – vesitornista käsin nähtynä. Tammisaaresta pääsee pyörällä Hankoon maisemareittiä pitkin polkemalla pieniä teitä Dagmarin lähteen ja Tvärminnen kautta.

Hangosta matka jatkuu aluksella, valitettavasti puuskainen sää esti meitä poikkeamasta Bengtskärin majakalle, mutta sopivalla kelillä sekin on osa rannikkoreittiä. Alukseen voi ottaa oman tai vuokrapyörän mukaan, tai sitten pyörän voi jättää ja vuokrata taas seuraavassa etappipaikassa. Itseäni hämmästytti ajatus, että Bengtskärin pienelle kallionyppylälle voisi rantautua polkupyörän kanssa – toivottavasti siellä on pulteilla kalliossa kiinni oleva pyöräteline.

Aavaa merimaisemaa ei ole voittanutta.

Merimatkan aikana pyörämatkailuun erikoistunut Pirjo Räsänen Visit Finlandista kertoi kokemuksistaan, hän oli juuri viettänyt muutaman päivän tutustuen rannikkoreittiin pyörällään. Taustalla Kemiönsaaren matkailupäällikkö Benjamin Donner.

Saapuminen Hiittisiin Rosalaan.

Sitten viime käynnin – josta on aikaa – on Rosalaan noussut jännittävä viikinkikeskus. Se on näkemisen arvoinen.

Päällikön halli on komea ja todenmukainen viikinkiajan rakennus.


Sisällä on hämyisän tunnelmallinen majatalo, makuusijat ovat hallin reunoilla. Olisipa mukavaa järjestää porukkareissu tuonne! Voisi olla teeman mukaan pukeutunut, etukäteen pitäisi myös harjoitella muinaisnorjaa. Tai sitten voisin vain pyytää Ransua tulkkaamaan, se osaa varmasti esikollien kieltä.
Täällä alkaa mielikuvitus lentää. Valaistuskin toimii ilman sähköä, kynttilöillä.

En ole grillaajatyyppiä, mutta tällaisen parilapannun voisin pihalleni laittaa.


Hauskinta rannikkoreitissä on se, että matka jatkuu eteenpäin, voi tehdä lenkin palaamatta samoja reittejä esimerkiksi pyörää palauttamaan.
Bengtskäristä tai Rosalasta venekyyti vie Kemiönsaarelle Kasnäsiin. Kemiöstä voi poiketa vielä Högsåran saarelle tai kierrellä ympäri Kemiön maisemia, reittivaihtoehtoja on useita.
Kemiöstä jatkoimme kohti Teijon kansallispuistoa. Kansallispuistossa on helpointa retkeillä jalan, niin pääsee pienimpiäkin polkuja ja pitkospuita.

Pitkä ihana alamäki johtaa kansallispuistosta rantaan Mathildedalin ruukille.

Café Mathildedalin viihtyisää interiööriä, huomaa kirjahyllyt takaseinällä!

Rannikkoreitin verkkosivuille on koottu tiedot majoitus- ja ruokapaikoista, pyörien vuokrauspisteistä, nähtävyyksistä ja reiteistä venematkoineen. Teiden varsille reitti on merkitty ruskein kyltein.
Pyöräihmisenä tällaisesta kehityksestä ei voi olla kuin innostunut. Tiedän parikin ulkomaista ystävää, jotka meinaan kutsua pyöräilemään ja tutustumaan kauneimpaan Suomeen.
www.rannikkoreitti.fi

Tämä ei varmaankaan ole yhteistyöpostaus, olin tutustumassa reittiin toimittajana.