Sumuisena aamuna

Perjantaiaamu valkeni sumuisena. Pisaroita kaikkialla. Heti oli juostava sisään hakemaan kamera!

Ritarinkannuksen nuput täynnä pieniä sumupisaroita.

Lehtosinilatvat, koiranputket ja taustalla orjanruusu tulossa kukkaan.

Enpä ole vielä koskaan nähnyt raunioyrttejäni näin komeina, kun ne ovat saaneet kasvaa peuroilta rauhassa. Niiden tuottama sininen pilvi on häikäisevän ihana.

Lisää sinistä: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

Sysikurjenmiekkakin on avannut ensimmäisiä kukkiaan.

Purppuratulikukan pudonneet kukat rotkolemmikki 'Mr Morsen' lehdillä ovat kuin koristeita, leikkikukkia.

Uusi päivänlilja on alkanut kukkia. Tämä on viime vuonna Taimimoision alekassissa nimettömänä ostettu. Olen aivan täpinöissäni, sillä tämä on selvästi kultapäivänlilja – laji, jota olen halunnut niin kovasti, että talvella tilasin sen siemeniäkin. Ja nyt minulla onkin jo se, kukassa!
Taustalla sille on roteva rohtosormustinkukka, sekin samasta alekassista, ja kultatesmaa sekä puna-ailakkeja.

Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä kasvatettu soikkoratamo tulee ensimmäistä kertaa kukkaan. Tämä on täydellisen ihana!

Oranssin penkin tarhaidänunikot: Vasemmalla aikoinaan Viherpeukaloilta tilattu 'Cedar Hill' ja oikealla nimetön siemenkylvö parin vuoden takaa, joka voisi olla vaikkapa 'Coral Reef'. On hauskaa, että niissä on tuollainen sävyero ja että ne sopivat hyvin yhteen.

Sumuisena päivänä voi ihminen tehdä jopa ruokaakin. Äidin tuomasta ET-lehdestä löytyi hyvä resepti: Tarte Tatin -tekniikalla tehty raparperipiiras.

Yleensä meillä näyttää tältä. Tämän piti olla sadepäivä, joskus viime viikolla, mutta tällaista meillä oli. As usual.

Kukkuu ja mukavaa juhannusviikkoa!


Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtosinilatva – Polemoniun caeruleum
Orjanruusu – Rosa dumalis
Puna-ailakki – Silene dioica
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Raunioyrtti – Symphytum
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Soikkoratamo – Plantago media
Sysikurjenmiekka – Iris chrysographes
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Paljolti puutarhapulinaa

Yritän yleensä kirjoittaa alueesta kerrallaan tai rajata aiheen muuten, mutta kuten Vaahteramäen Riina yhden blogin kommentissa sanoi: nyt tapahtuu niin paljon, että pitäisi blogata kolme kertaa päivässä!
Rohanissa on avautunut uusi akileija. Tämä on nyt niitä ihania oman pihan spontaaneja sulottaria, joita alkaa putkahdella, kun on istuttanut tai kasvattanut muutaman erilaisen akileijan. Tämä on kahden lehtoakileijan risteymä, mutta akileijalajitkin risteytyvät, joten uusien akileijavariaatioiden mahdollisuus on loputon. Tämän vanhemmat ovat varmasti vieressä kasvava, blogiystävän lähettämistä siemenistä kasvatettu vihertävän valkoinen lehtoakileija 'Green Apples', jolta tämä on perinyt muodon ja valko-viherryksen, sekä tavallinen violetti lehtoakileija, joka on peräisin lapsuudenkotini pihasta.
Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä (3/2019) on muuten juttuni akileijoista ja niiden risteymätaimista.

So Beautiful Right Now
Everything is so perfect: we have had some rain and the garden is fresh and green.

Edellisen kuvan akileija kasvaa Rohanissa ja se on onnistunut itämään aivan pensasmaisen pyökin alla. Paikka ei ole sille kovin hyvä eikä värikään ihan nappi sinne. Niinpä ajattelin yrittää siirtää sen tänne muotopuutarhaan, sillä tähän sen sävy on täysi kymppi.
Olen yrittänyt kerätä muotopuutarhaan violettia ja valkoista siitä pitäen, kun huomasin, miten hyvin ne sopivat sekä yhteen että juuri tähän, keltaisen talon edustalle.
Tässä on valkoista lehtoakileijaa, ystävän valtameren takaa lähettämistä siemenistä kasvatettua, ja mustalaukat ovat juuri avautumassa. Taustalla näkyy 'Early Emperor' -laukkojen kukinnan loppuvaihetta sekä huippukauniin värinen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Sen laventelinsininen on juuri sama kuin uudessa akileijantaimessa.

Oikeastaan piti kirjoittaa pienestä metsäpuutarhaläntistä mäntyjen alla. Se on ollut haasteellinen kohta, sillä se on savea ja maa tiivistyi entisestään, kun salaojat kaivettiin ja kohdassa oli iso kasa maata päällä. Siinä on vaikea saada mitään menestymään. Rönsyakankaalia olen halunnut kasvavan punalehtiruusun (kiitos siemenistä Päivänpesän Katja!) aluskasviksi, nyt tämä pikku taimi on sinnitellyt jo kaksi vuotta, eli ehkä viimein suostui jäämään taloksi. Lajike taisi olla 'Braunherz'.

Kesäpikkusydän 'Bacchanal' on pärjännyt kohta kymmenen vuotta, mutta maaperän haasteista kertonee jotakin se, että kasvusto ei ole melkein yhtään laajentunut. Tiukan savimaan muokkaus kaivamalla toki onnistuu, mutta sen jälkeen savi on irtonaisina isoina kokkareina, eivätkä uuden taimen juuret saa hyvää multakosketusta isojen savipalojen keskellä. Niinpä olen pikemminkin pyrkinyt lisäämään kasvijätettä ja kompostimultaa maan pinnalle. Lehtoakileijat ovat myös hyviä rikkomaan kovaa maata vahvoilla juurillaan.
Keijunpikkusydän eli merimiehensydän (heh, keiju = merimies!) ei valitettavasti tänä vuonna noussut, ehkä se menehtyi kuivaan viime kesään.

Keltapeipit ovat melkoisen loistavia mahdottomiin paikkoihin. 'Herman's Pride' on lajike, joka ei tee pitkiä rönsyjä, vaan kasvaa siisteinä mättäinä. Sen lehdissä on lisäksi todella hienostunut kuviointi – suoraan sanottuna keltapeipeistä parhain, ellei ole isoa kohtaa peitettävänä, sillä siihen tästä ei ole.

Kielot pärjäävät kuivassakin, ovat taivaallisen kauniita ja vielä hyväntuoksuisiakin. Raitalehtinen 'Albostriata' taantuu herkästi kokovihreäksi, joten näitä vähemmän tai ei ollenkaan raidallisia on vuosittain kaivettava ylös ja siirrettävä luonnontilaisempaan paikkaan, jonne saa levittäytyä tavallisten kielojen ihana matto.

Ransu esittelee mäntyjenalustan metsäpuutarhaa, se on tuossa sammalkeinun jälkeen.

Ketapeippi 'Florentinum' on hieno, mutta tämä tekee pitkiä versoja. Erinomainen vaahteran alla paikassa, jossa moni muu ei suostu kasvamaan. Sen seasta nousee ystävältä saatu valko-keltainen marhanlilja ja särkynytsydän, joka pysyy sirona ja harvana näin haastavassa paikassa. Tuntuu, että vaadin kasveilta joskus hieman liikaa – mutta särkynytsydän ON metsän kasvi luonnossa Pohjois-Kiinassa ja Siperiassa.

Näkymä kohti mutapuutarhan partaalla kukkivaa 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusua.

Väliin ransukuva, kun joskus tulee valituksia, että on liikaa rehuja ja liian vähän kissoja. Nyt on kuuma. Kuistilla varjossa sietää pieni kissa olla.

Tässä yksi tämän hetken kivoimmista näkymistä: kuistin rappujen vieressä kukkivat monenlaiset lehtoakileijat, lehtoängelmä ja ukkolaukka 'Purple Sensation'.

Laajensin kuistin vierustan istutusaluetta, sillä olin suunnitellut tekeväni niin jo pitkään. Kuvittelin, että tässä on kostea maa, mutta eipä se niin kostea olekaan, melko kuiva oikeastaan. Istutin tähän kuitenkin lehtosinilatva BRISE D'ANJOUn eli ''Blanjoun'. Toivottavasti se pärjää. Vierestä on näköjään hävinnyt nappiniittyleinikki, surku, sillä sen taimia ei tahdo löytää melkein mistään.

Hankin tähän myös rusokurjenpolven 'Katherine Adele'. Tällä oli niin hienot lehdet, että en voinut millään vastustaa. Toivottavasti se pärjää tässä.

Loppuun vielä suuri ilonaihe: viime syksyllä istutin sipulin Scilla vernaa. Siihen nousi keväällä lehdet, mutta ajattelin, että se ei kuki, kun kevät meni jo. Se kukkii nyt!
Tälle ei ole suomenkielistä nimeä, tämä on luonnonkasvi Euroopan Atlantin puolen rannikoilta Portugalista Norjaan saakka.


Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Kielo – Convallaria majalis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustalaukka – Allium nigrum
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Rönsyakankaali – Ajuga reptans
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Pieni eväsretki veneellä

Äitini on nyt vieraanani ja sain houkuteltua ystävän viemään meidät retkelle kauniilla pikku veneellään. Äitini on veneillyt nuoresta pitäen – osti ensimmäisen, puisen kansanveneensä 50-luvulla – mutta on nyt niin iäkäs, ettei enää pysty itse käsittelemään venettä. Arvelin, että hän silti nauttii tutuista merimaisemista ja veneen keikunnasta. Tiistai oli lähes peilityyni päivä, joten se valikoitui retkipäiväksi.
Ensin kiersimme kotisaaren eteläpuolelle, mistä löytyivät lehmät virkistäytymässä rannalla. Eikö ole mukavaa, että lehmät pääsevät kesäksi rantalomalle? Talvisinkin näillä on hyvät olot ja ulkoilumahdollisuus navetassaan; tunnen lehmien omistajat Wattkastissa.

A Little Boat Trip with Elevenses
My elderly mother is here and a friend took us out to see some sea sceneries – something I'm sure my mother has missed: she has sailed since 1950's until my father's death over ten years ago.

Yhden pikku luodon vierellä väitetään olevan hyvä silakkapaikka. Ystävä saikin parissa minuutissa silakat kotiintuomisiksi kissoilleni. Ystävä sanoi, että kalaonni johtui onnea tuovasta naisseurasta, meistä on siis hyötyä veneessä.

Lähes rasvatyyni päivä ei tuonut sitä veneen keikuntaa ja laineiden liplatusta, jonka olin arvellut olevan hyväksi äitini mielelle ja ruumiille. Aiemmin tästä mennyt vene jätti veteen kuplavanan pitkäksi aikaa, ei ollut tuulta ja aaltoja vanaa rikkomassa.

Eväspaikka näkyvissä! Tämä asumaton pikku saari oli retkemme pääkohde. Se on ihan kotisaaren rantaa vastapäätä, mutta miksipä lähteä merta edemmäs kalaan – tai eväsretkelle.

Hienot kalliot, mutta jatkoimme saaren ympäri suojaiseen poukamaan – jos tällaisella säällä nyt suojaista rantautumispaikkaa edes tarvitsee.

Laakeammalle kalliolle on kuitenkin helpompi jalkautua.
En osaa kuvitella maisemaa, jossa sielu enemmän lepäisi.

No ehkä sellainen pikkuinen vivahde-ero vielä, että jos saisi aavan merinäkymän horisonttiin asti. Sitten maisema olisi täydellinen+.

Saariston kasvillisuus on ollut minulle pienestä pitäen ihmetyksen ja ihailun aihe. Heti, kun humusta on kertynyt pienikin pläntti, kasvaa siinä jotakin. Kuten nämä virmajuuret ja mesiangervot tulossa kukkaan, ja kakkarat ja ruohosipulit kauempana.

Lähdin tutkimusmatkalle kohti pikku saaren eteläosaa, mutta suorimmalta reitiltä löytyikin pesivä joutsen.

Kiertoreitti olikin hyvä, sillä muuten minun olisi täytynyt ylittää valtava kanjoni. Ehkä rakentaa riippusilta sen yli.

Nyt pääsin kanjonin poikki kivikkoa pitkin. Sieltä löytyi merikohokki.

Keltamaksaruoho kasvaa kallionhalkeamassa.

Jäkälää, jään muovaamaa kalliota, merta ja vesilintuja – ei kai elämässä enempää tarvita.

Käärmeenpistoyrtti on tyypillinen kalkkipitoisen kallion laji.

Rantatädyke on tulossa kukkaan.

Saaristossa suo saattaa olla neliömetrin kokoinen läntti kalliopainaumassa. Siinä sitten rehottavat kostean paikan sammalet, heinät, luhtavillat ja jopa lakka vieretysten, kun parin metrin päässä on kalliota, jäkälää ja maksaruohoa.

Löysin retkitoverit sulattelemasta eväitä rupattelun merkeissä.
Tästä oli hyvä jatkaa kiertoreittiä kotiin päin.


Keltamaksaruoho – Sedum acre
Käärmeenpistoyrtti – Vincetoxicum hirundinaria
Luhtavilla – Eriophorum angustifolium
Merikohokki – Silene uniflora
Mesiangervo – Filipendula ulmaria
Rantatädyke – Veronica longifolia
Ruohosipuli – Allium schoenoprasum
Virmajuuri – Valeriana

Rohanin tumma-vaaleaa

Sorjalaukka 'Mount Everest' on alkanut kukkia. Onneksi kuvasin näitä eilen, sillä tänään moni on syöty – mutta ei kaikkia onneksi! Tänään paikkasin aukkoja risuaidassa.

Dark and White

Ihana Huovilan puistosta Kärkölästä peräisin oleva lehtoakileija kukkii. Ostin sieltä jotakin muuta, taisi olla suopayrtti, ja samasta purkista alkoi nousta akileijankin lehtiä. Odottelin nähdäkseni, millainen kukasta tulee – kannatti, sillä kukka on hirmu hieno kerrottu ja purppurainen.
Ääks noita rönsyleinikin keltaisia kukkia, ne kyllä paljastavat rönsyleinikkien olinpaikat! Muuten se on niin ovela ja maanmyötäinen. Tänään pidinkin kunnon kitkentäpäivän Rohanissa.

Istutin syksyllä tähän myös hajulaukkaa, kun tajusin, että siinäkin on häivähdys ruskehtavaa tai viininpunaista ja sehän sopii Rohaniin juuri hyvin.

Rohan loppupäästä nähtynä. Käytävän oikea puoli on vasta alkutekijöissään ja siihen tulee myös laatoitettu alue kalusteille. Pysähtymispaikkoja pitää olla joka puolella.

Purppuratulikukat pitäisi kuvata heti aamusta, sillä iltapäivällä ne ovat jo lurpallaan. Niiden seurana kukkivat valkokukkaiset isotähtihyasintit valkoisina soihtuina.

Tummaa valkoisten keskelle tuo myös mustanpuhuva harjaneilikka 'Onyx', ensimmäiset kukat auki.

Lehtoakileija 'Tower White' kuuluu ilman muuta Tolkien-aiheiseen puutarhaan, ja vieressä jo kukintansa lopettava espanjansinililja 'White City' ilman muuta juuri Rohaniin. Näiden taustana kasvaa valtava pehko lipstikkaa.

Komisario Morse (rotkolemmikki 'Mr Morse') sen sijaan ei ainakaan välittömästi tuo mieleen Tolkien-teemaa, mutta kun tämä on niin täydellinen valkokukkainen ja valkokirjavalehtinenkin vielä. Morse näyttää kuitenkin viihtyvän Rohanissa.

Lehtoakileija 'Green Apples' viihtyy myös, ja luulisi omppujen maistuvan niin hobiteille kuin Rohanin hevosille ja ratsumiehillekin. Nyt se kasvaa tummakurjenpolviviidakossa (lajike 'Samobor'). Tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping' on jo muuttanut värinsä hienostuneen maksanväriseksi.

Tummakurjenpolvia on melko paljon! Tänään kitkin niitäkin hieman. Ne on ihanan helppo nyhtää maasta, jos levittäytyvät liikaa. Niistä sai lisäksi ison kimpun naapurille.

Lehtoakileija 'Black Barlow'. Lehtoakileijat ovat todella hyviä tummakurjenpolven kanssa, ne pystyvät pitämään puolensa.

Aquilegia atrovinosa on ystävän siemenestä kasvattama aarre. Hups, ei tämä taidakaan olla se! Muoto on Barlow-tyyppinen. Apua, olenko hukannut atrovinosan.

Ystävältä saatuja tässäkin: Vironperän Ireneltä saadut arovuokot ovat suostuneet asettumaan puutarhaan siinä missä aiemmat yritykset eivät onnistuneet. Näiden lähellä kasvaa lisäksi Sametti Hortensian antamaa kesälumipisaraa. Molemmissa nyt kukinta kyllä jo ohi.

Sulkakellukka on söpö ja hassu, kukat ovat avauduttuaan ihan hapsut vain.
Nyt täällä odotetaan ukkosta ja toivotaan mahdollisimman paljon sadetta.


Arovuokko – Anemone sylvestris
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lipstikka – Levisticum officinale
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Pyökki – Fagus sylvatica
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Sulkakellukka – Geum triflorum
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum