Thursday, 28 May 2020

Sävyt kohdillaan

Nyt seuraa hirmuinen tulppaanitykitys, niitä on ihanasti joka puolella pihaa, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Punaisessa villissä penkissä kukkii vanha 'Carnaval de Nice', tämä on hurmaava. Taustalla 'Orange King' tai 'King's Orange'.

Se on huippuhyvän värinen tähän ja olen jotenkin myös tajunnut istuttaa sitä penkin joka puolelle aika tasaisesti.

Yksi on ihan apteekkarinruusun alla. Ruusut ovat vieläkin aika lehdettömiä, tai ihan vasta puhkeamassa lehteen, joten on metkaa, että puskassa on tulppaaniväriä.
Nämä myöhäiset isot narsissit ovat lajiketta 'Manly'.

Siirytään sitten ruskopenkkiin huussin etupuolelle. Se on ongelmallinen, sillä märkänä talvena se on koko ajan märkä – tähän valuu tontin yläosan kalliosta vesi, normaalisti keväällä tästä kohtaa vesi suorastaan virtaa. Pari märkää viikkoa keväällä ei ole mikään vahinko, pikemminkin hyvä kevään alku. Sen sijaan puoli vuotta märkää on jo jotakin, siihen nähden vahinkoja on yllättävän vähän. Istutin tähän syksyllä aika reippaasti tulppaaneja, joten märkyys on jotain verottanut.

Yhtenä päivänä naapurin pyykit sointuivat täydellisesti ruskopenkin väreihin! Piti ihan ottaa penkkiä ympäröivät verkkosuojat pois. Valitettavasti ne rumentavat suurinta osaa kuvistani, sillä en jaksa veivata niitä jatkuvasti.

Ilokseni huomaan, että pikkuruinen oranssi 'Little Princess' -tulppaani on yhä elossa. En ikinä muista, miten myöhäinen se on ja julistin sen jo menetetyksi. Oikealla on ihana buharantulppaani, jota tosissaan metsästin syksyllä. Luulin tämän olevan aprikoosin sävyinen, mutta 'Bright Gem' osoittautuikin sitruunankeltaiseksi. Se ei haittaa, ihana väri! Buharantulppaaneilla on lisäksi kauniit harmaanvihreät kapeat lehdet, jotka aaltoilevat – kuvasta se ei oikein näy. Korkeuskin on vain parikymmentä senttiä.

Penkissä on keskellä rusotuomipihlaja ja oikeassa reunassa japaninvaahtera 'Enkan'. Oranssit liljakukkaiset tulppaanit ovat lajiketta 'Ballerina'.

Apeldoorn-tulppaanit ovat luotettavia, niin myös nämä 'Blushing Apeldoorn' -herkut, jotka sointuvat japaninvaahteraan ihanasti. Näitä on tässä nyt vain nämä kaksi, mutta onneksi sentään nämä.

Istuttelin tähän syksyllä lajikkeita 'Prinses Irene', 'Mango Charm' ja 'Salmon Dynasty'. Ihana Irene ei kuvassa näytä ihan hienointa sävyään, sillä oikeasti se on hennosti laikukas ja todella hienostuneen sävyinen, ulkopuolelta jopa hitusen huurteisen oranssi. Salmon ja Mango ovat sen verran saman sävyisiä, että en osaa sanoa, kumpaa penkissä olevat muutama sen värinen ovat, tai ovatko kumpaakin. Ihanaa kellan ja persikan seosta ne kumminkin ovat.

Ruskopenkki ei siis ole ihan sellaista tulppaanien ilottelua, jota toivoin, mutta tähänkin olen todella tyytyväinen, sillä mitään ei ole syöty varhaiskevään jälkeen! Liljojakin nousee mukava määrä.
Huomaa tässäkin kuvassa trendikäs voikukkanurmikkoni. Tämä ei ole vitsi, vaan ihan oikeasti vaalin sitä. Meinaan lähipäivinä leikata sen taas, mutta korkealla terällä, kuten viimeksikin.
Oikealla näkyvät ruusuherukoiden viimeiset kukat ja ihanasti kukkiva sirotuomipihlaja, jonka terälehtisadetta ihastelin tänään huussissa istutessani. Tämä kuva onkin suunnilleen huussinäkymäni.
Kauempana kivimuurin vierellä kukkii iso kevätesikkotupas, itsekseen siihen ilmestynyt, ja sen takana ihana kultaherukka. Kun ruusuherukka lopettaa, kultaherukka aloittaa – ja sen kukissa on hunajainen tuoksu!

Mihinkäs sitten mentäisiin... siirrytäänkö rinnettä alemmas ja talon kulmalta muotopuutarhaan. Mennäänkö samalla aikamatkalle? Kuva-arkistoa kaivellessani törmäsin tähän 13 vuoden takaiseen huhtikuun otokseen, jossa kaivoin istutusaluetta ketoni reunalla, tosin ihan tuolloin en vielä tiennyt, että seuraavaksi tuo alue on ketona. Pieni istutusalue sen reunaan silti jäi ja siinä kasvaa nyt 'Papula' -ruusu.
Vaahteran alla levittäytyy muotopuutarha.

Siis nyt. 13 vuotta sitten oli heinikkoa, marjapuskia, omenapuu ja vaahteranvesoja. Vaahteran ja talon kulman välissä on nyt riippukeinu.

Muotopuutarhassa on jostain syystä paljon 'Ballade' -tulppaania. Ilmeisesti se on melko kestävä, olen istuttanut sitä monena vuonna, mutta en viime syksynä. Edessä kaunis kreikantulppaani, sen kukkien ulkopinnassa on oliivinvihreää. Todella hienostunut tulppaani, jota havittelen ruskopenkkiinkin, en vain löytänyt viime syksynä mistään.

Tähän penkkiin istutin syksyllä viileänhailean violettia 'Light and Dreamy' -lajiketta, mutta sitä ei näy, sen sijaan lukuisat Balladet pistävät miettimään, olisiko pussissa ollut sitä sitten. Valkoinen aikainen 'White Prince' on yhä kukassa, mahtavan pitkä kukinta-aika!
Ja sitten vielä nuo ihanat 'Little Beauty' -tulppaanit, joita on putkahtanut sieltä täältä oikeina runsaina kimppuina. Ilmeisesti olen ollut niiden tässä penkissä kukkiessa poissa kotoa aiempina vuosina tai sitten olen ollut sokea, sillä pari viikkoa sitten julistin, että ikinä en ole niitä tässä nähnyt, vaikka olen kirjojeni mukaan istuttanut!
Tämä näkymä on kuvattu muotopuutarhan penkillä istuessa, se onkin täydellinen paikka hörppiä aamu- tai iltapäiväkahvia ja nautiskella kukkanäkymistä. Penkin vierellä kaaressa kukkii parhaillaan tarha-alppikärhö 'Propertius', jonka kukissa on sama purppurasävy valkoisella reunuksella kuin 'Ballade' -tulppaaneissakin. Aika täydellistä väriharmoniaa.

Kun käännän katseeni hivenen vasemmalle, näkyvät toisen penkin avautuvat 'China Town'- ja 'Spring Green' -viherraitatulppaanit, yksi mystinen purppurainen ja kauempana 'Peppermintstick' täydessä kukassa. Voi autuutta. Tämä on ihme, tämä syömätön tulppaanimäärä! Laukkojenkin varret ovat ehjät ja ehkä näemme nekin kukassa!

Vielä vähän vasemmalle yhä penkillä istuen näkyy lisää Balladeja ja kreikantulppaanit. Hyasinttien viimeiset kukat vielä sinnittelevät siellä täällä, mutta antavat kohta periksi. Tilalle tulee muita: katsoin juuri hämmästyneenä, että vuorikaunokit ja tummakurjenpolvet avaavat ensimmäisiä kukkiaan!

Seuraavassa penkissä Exotic Emperorit ovat luovuttamassa vuoron, ihana 'Holland Beauty' näyttää kaunista väritystään. Kukassa on vierailija! Huomaan, että tykkään vuosi vuodelta enemmän ötököistä, ihan kaikista niistä. Peuraa ei lasketa ötökäksi.

Matala hurmaava parivaljakko: vasemmalla satoja vuosia vanha tulppaanilajike 'Duc van Tol Rose', oikealla syreenitulppaani 'Lilac Wonder'. Kerrankin näen sen kunnolla kukassa – ja olen täysin myyty.

Lähdetäänkö sitten pihan itäpäätyyn, josta suureksi ilokseni löytyi kolmaskin 'Estella Rijnveld', joka jäi peuroilta syömättä.

Ja sitten. Huoh, heikottaa ihan. Nämä 'Norah' -tulppaanit löytyivät viime syksynä Muhevaiselta ja tartuin pussiin heti. Väri vaikutti lupaavalta. Istutin nämä Rohanin päädyssä olevaan uuteen ruusu-heinä -tarhaan ja heti, kun alkoi näkyä nuppuja, viritin ympärille ja päälle verkot, kuten tarkkasilmäinen saattaa kuvasta huomata. Nuppuvaihe kesti ja kesti, enkä ollut huomannut muutenkaan niitä kuin muutaman, kun yhtenä päivänä näky oli tämä.

No joo, otetaan nyt ne häkkyrät pois, jotta päästään ihailemaan näitä mykistävän kauniita ja häkellyttävän runsaina kukkivia jalokiviä. En ole ikinä piitannut timanteista, mutta tämä on minun timanttini. Mikä kukka!

Sisältä 'Norah' näyttää tältä. Sävyt on niin kohdillaan! Värityksessä on paljon samaa kuin 'Little Beauty'- ja 'Little Princess' -lajikkeissa, jotka ovat risteymiä. Tämä on ehkä niin uusi, ettei tätä vielä löydy oikein mistään luotettavilta sivustoilta, mutta epäilen tämänkin olevan useamman lajin risteymä tai ainakin sen verran jalostettu muuten, ettei tätä enää lasketa yhteenkään tiettyyn lajiin.
Tuo viileäntyylikäs vaaleanpunainen yhdistettynä sinertävänharmaaseen keskustaan, kauniit harmaat lehdet (jotka kyllä viittaavat vahvaan humilis-perimään, mutta toisaalta ne ovat kaikki kukkineet jo ajat sitten), ihastuttava kukan muoto ja tietysti tämä mataluus ja sirous ja sekin, että kukat menevät yöksi suppuun – kuinka täydellinen voikaan kukka olla.
Silmäni ovat onnesta tähdenmuotoisina ja olen päätä pahkaa rakastunut.


Buharantulppaani – Tulipa linifolia
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Kultaherukka – Ribes aureum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Syreenitulppaani – Tulipa bakeri
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Tuesday, 26 May 2020

Pionivärejä

Juhannuspioni, joka alkoi raottaa nuppuaan kuukausi sitten, ei ole sen koommin miettinyt kukan avaamista ennen kuin nyt. Kuukausi sitten tuo isoin nuppu oli samassa vaiheessa kuin siitä vasemmalle oleva. Olisikohan tämä nupun avautumisen hitausennätys.

Pionien paras anti on minusta niiden keväinen väritys. Ehkä nyt ei ole sopiva paikka tunnustaa, että pioni ei kuulu lempikukkiini, kun ne ovat niin monen lemppareita. Ovathan ne näyttäviä, mutta makuuni jotenkin... liian isoja. Ja liian usein räikeän pinkkejä. Sydämeni vievät hentoiset varjohiipat ja vaikkapa ihana nappiniittyleinikki, josta viimein onnistuin löytämään uuden taimen pari vuotta sitten hävinneen tilalle. Se saa minut hykertelemään.
Tämä on muotopuutarhan 'Bowl of Beauty', jota jaoin vuosikausia sitten naapurille. Se oli virhe, sillä se ensinnäkin kuoli parissa vuodessa naapurin savimaassa, ja sitten tämä omani on kitunut siitä pitäen eli viitisen vuotta. Onneksi se on elossa kumminkin. Juurakko hajosi sen verran, että näitä on minullakin nyt kaksi, mutta tämä on niistä isompi. En koskaan enää jaa pionia.
Vieressä on uusi tulppaanituttavuus, syksyllä istutettu 'Holland Beauty'. Tästä tulee kuvahaulla niin monen sävyisiä kukkia, etten tiennyt, mitä odottaa. Tämähän on aivan huippukaunis! Hieno murrettu ja pehmeä sävy, joka sointuu pioninvarteen täydellisesti.

Onneksi muotopuutarhassa kasvaa Bowl of Beautyn kanssa lähes identtinen 'Wladyslawa' ja se on lohduttanut minua kaikki nämä vuodet. Tuolla se on 'Ballade' -tulppaanien takana ja meinaa kukkia taas hyvin. Etualalla on vanha tuttu kreikantulppaani: todella luotettava, kukkivat vuodesta toiseen tässä jo lähes kymmenen vuoden ajan.

Muuten penkki olisi ihan vihreä vain, mutta pionin ruskeat varret tuovat siihen hyvää vaihtelua. Lisäksi ne sointuvat hyasintteihin ja tulppaaneihin yleensä loistavasti.

Yksi huippuihana ja hienostuneen värinen pioni on silkkipioni, joka kasvaa Rohanissa ja tuo sinne juuri tarvittavaa kohtalokkaan tummaa väriä näin keväisin.
Sen takana näkyy tummaa tulppaania, niitä on tullut istutettua tähän paljonkin, mutta peurojen takia en ole melkein mitään niistä kukassa nähnyt. Tuo voi hyvin olla myös viime syksynä istutettu 'Queen of Night'. Tosin olen sitä samaa aiemminkin istuttanut.

Täydellinen väri!

Silkkipioni on kasvanut tässä muutaman vuoden ja rehevöitynyt ihan hurjasti. Ei mikään edullinen hankinta, mutta joka euron väärti. Se on aikainen kukkija.

Jatketaan kasvimaan toiselle puolelle, sielläkin on uusia tulppaaneja. Nämä hempeydet ovat lajiketta 'Rosalie', joka on täydellistäkin täydellisempi tämän tummalehtisen kirsikkaluumun ja pionin väliin hieman villille mininiitylle.

Tämän päivän lämmössä 'Rosalie' alkoi avautua. Pioni on ystävältä saatu, peräisin vanhasta pihasta ja lajike tai tarkempi laatu ei ole tiedossa.

Mennäänkö sitten pihan toiseen päähän aivan erilaiseen värimaailmaan? Villissä punaisessa penkissä rehottaa metsätyräkki 'Chameleon' kuin viimeistä päivää, kovin paljon en ole sitä kitkenyt, kun väri on niin herkku tummanruskea. Tummat pionit kohoavat tyräkkikasvustosta kuin ukkospilvet. Mahtavan dramaattinen tunnelma.
Tarkkasilmäinen erottaa tästäkin kuvasta tulppaaneja.
Alkaako nyt valjeta, miksi edelleen hykertelen onnesta, vaikka peura söikin lähes kaikki Estella Rijnveldit?

Tämä on istutustietojen mukaan lajiketta 'King's Orange', mutta en löydä sennimistä tulppaania mistään virallisista rekistereistä. 'Orange King' löytyy ja se taitaa olla ihan samannäköinen. Oli kumpi oli, tämä on aivan huippuihanan värinen. Jotenkin mattapintainen ja tästä tulee ihan mieleen punamultamaali. Sävy sopii tähän täydellisen hyvin ja on niin mahtavaa, että näitäkään ei ole syöty! Mitään verkkosuojausta näillä ei ole.

Loppuun vielä vuokko-esikkopuutarhan 'Eskimo Pie' – pioni, jonka ostin lähinnä hassun nimen takia, mutta siksikin, että kukka on kuin polkkakarkki.
Tuo ruskeanpunainen väri on täydellinen raunioyrtin kanssa, sillä sen nupulla olevat kukat ovat aivan saman sävyisiä. Yllä vielä rusotuomipihlaja toistamassa ruskeaa, sekin valkoisia kukkia täynnä, ja kokonaisuuden täydentää valkonarsissi. Tällaiset pienet onnistuneet jutut saavat ihmisen niin onnelliseksi!
Kunpa pioneissa pysyisi nämä makeat versovärit koko kesän, eivätkä ne röpsähtäisi niin ruokottomiksi syksyä kohden.

Loppuun ilonaihe: sain ystävältä seljakämmeköitä; nyt kun tonttini on aidattu peuroilta, on niillä joitakin mahdollisuuksia täällä. Nämä ovat samalta saarelta peräisin, mutta ystävä asuu entisen kalkkilouhoksen lähellä ja täällä minun päässäni saarta ei liene yhtä kalkkiset olot. Täytyy yrittää miettiä, missä aarteet viihtyisivät.

Iloa viikkoosi!


Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Raunioyrtti – Symphytum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Seljakämmekkä – Dactylorhiza sambucina
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Monday, 25 May 2020

Migreeni häipyi

Ehätin jo nimetä susiruman 'Juan' -tulppaanin migreeniksi. Riittäisi jo nuo pelkät oranssinpuna-keltaiset kukat, mutta sitten vielä nuo raidalliset lehdetkin. Uhfffffff.

Seuraavana päivänä oli käynyt näin. Juanien osalta en ollut niin hirveän pahoillani, mutta kun peura tulee pihaan, se on melkoista tuhoa laajemmallakin alalla.

Uudessa ruusutarhassa oli kymmenisen ihanaa 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaania nupulla, kaksi jäi.

Myös syksyllä istuttamani korkeanrotevat 'Peppermint' -tummahelmililjat kokivat loppunsa ahnaan turvan haukkaamina. Kuvasta näkee hyvin, miten saakelin laiskoja ja inhottavia valkohäntäpeurat ovat, ne syövät vain kaiken sopivalta korkeudelta. Ne pitäisi todellakin kaikki ampua, lopettaa talviruokinta, piste. PISTE.

Mutta onnea on onnettomuudessa.

Ne eivät tulleet tonttini länsiosiin, jossa sijaitsee muotopuutarha kymmenine tulppaaneineen. Eivätkä ne ole edes uusineet vierailuaan, vaikka kahtena yönä ennen tuhoa kävin huutaen häätämässä ne porttini ulkopuolelta norkoilemasta, joten ne selvästi oleilevat hoodeilla.
Tässä yksi kahdesta jäljelle jääneestä Rijnveldistä, ja kuva ehkä kertoo paremmin kuin sata sanaa, miksi tämä tulppaani on niin ihana.

Valitettavasti myös navetan edustalla oleva uusi preeriapuutarha koki katoa. Aiemmin keväällä tästä syötiin nuppuiset kääpiötulppaanit, nyt kuvan metsätulppaanit menivät samana yönä kuin aiemmatkin tuhot, sillä nämä ovat ihan lähellä. Onneksi otin pari kuvaa näistä sitä ennen! Myös kuvan koiranputki syötiin samalla.
Olen muuten leikannut nurmikon, mutta säädin terän niin korkealle, että matalimmat voikukat säästyivät. Nehän ovat koko ajan täynnä pörriäisiä ja perhosia! Maailma muuttuu ja puutarhatrendi tulee tuskin pitkään aikaan palaamaan kynittyihin nurmikoihin ja luonnonkukattomiin kukkapenkkeihin.

Voi olla, että metsätulppaani on kaunein tulppaani ikinä, mutta pidätän oikeuden muutoksiin.
Yksi niistä säästyi syönniltä, pystytin sen päälle A-linjaiset tikkaat. Olen suihkinut hajukarkotetta ahkerasti joka sateen jälkeen ja yleensä iltaisin muutenkin, mutta ei se näköjään auttanut.

Sitten remppa-asioihin. Navetan puuttuva ikkuna valmistui viimein ja laitoin sen paikoilleen. Koska en ollut valmis tekemään itse uutta ikkunaa, hankin varaosapankista niin saman kokoisen kuin löytyi ja pienensin karmia sen mukaan.

Itse asiassa tässä ikkunassa (oikeanpuoleinen) on vain kaksi ruutua, tein takapuolelle vale-vaakapuitteet ja maalasin niitä vastaavat vaakalinjat lasiin. Hyvin onnistui, en itsekään juuri huomaa eroa.
Tein pika-ikkunalistat pihalla lojuvan puukasan antimista enkä ala hifistellä yläkulmien ristien tekemistä tai maalaamista – vielä. Koko rakennus nimittäin täytyy joskus lähivuosina kengittää ja tämän seinän laudoitus uusia, sitten vasta kannattaa käyttää aikaa hifistelyyn. Pääasia, että ikkuna-aukko on säältä suojassa nyt, ja onhan tuo aika söpö. Tai makuasioita, nämä. Minusta vanhojen talojen epätasakokoiset ikkunat ja muut yksityiskohdat ovat justiin niiden suola.
Navetan eteläseinustan kuumuudessa on alppipenkki. Yksi juttu, joka on tässä ensimmäisenä työlistalla, on räystäskouru, joka estää tulevat talvivauriot. Kivikkokasvit kun eivät siedä sitä, että katolta tippuu vettä niiden niskaan, etenkään talvisin.

Jotain siinä on onneksi hengissä. Vasemmalla valkeakukkainen harmaakynsimö, oikealla vaaleanpunainen mätäslaukkaneilikka, mätäs todellakin! Nyt alkaa muissakin laukkaneilikoissa näkyä nuppuja, tämä on aikaisin.

Ihastuttava hallerinkylmänkukka on myös elossa ja tekee yhden kukan!

Ilonaiheita löytyy kyllä, kun huomaa niitä etsiä. Kunhan on ensin saanut kiroilla tarpeekseen.
Aurinkoista viikkoa!


Hallerinkylmänkukka – Pulsatilla halleri
Harmaakynsimö – Draba incana
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Tummahelmililja – Muscari armeniacum

Sunday, 24 May 2020

Kaik sekasi

Laitoin riippukeinun muotopuutarhaan, ei voi sanoa jo, sillä tämä saattaa olla kaikkien aikojen myöhäisin ajankohta. Tähän asti ei ole voinut kuvitella tarkenevansa muuten kuin kuuluisissa sinisissä untuvahousuissa.
Toukokuu alkaa olla lopussa, mihin tämä on taas vilistänyt! Hirveästi hommaa, enkä ole ehtinyt kuin aloittaa paria pikku asiaa, kun kuukausi loppuu jo.

Muotopuutarhassa on kaik sekasi -meno, kuten Suvikummun Marjalta kerran saamani ihana mehu, jossa oli montaa marjaa. Nyt kukkii kaikki, vanhat ja uudet tulppaanit. Kukkii myös 'Little Beauty' juuri tässä penkissä, josta vastikään sanoin, että en ole niitä tässä ikinä nähnyt, vaikka puutarhapäiväkirjan mukaan olen istuttanut. Niitä kukkii tässä penkissä kahdessakin kohtaa!

Tätä yhdistelmää olen ihastellut jo parinakin keväänä: aikainen pioni 'Elizabeth Cahn' ja 'Ballade' -liljatulppaani; hyvät sävyt yhdessä. Taustalla 'Top Hit' -hyasintti.

Tässä penkissä on värien puolesta rauhallinen meno. Hyasinttien ('Top Hit', Delft Blue' ja 'Pink Pearl') vierellä 'White Prince' -tulppaaneja, matalia ja aikaisia.

Jopa parjaamani Pink Pearlin liian räikeä pinkin sävy on tasoittunut iän myötä vanhan roosan suuntaan, näin tämä on oikein kaunis. Vedän sanani takaisin.

Mutta sitten on tämä viereinen penkki. Voi hyvät hyssykät. Täällä kukkii ihan kaikki, mitä olen reilun kymmenen vuoden aikana istuttanut, enkä ollut alussa miettinyt väriteemoja. Tässä on 'Ballade', 'Exotic Emperor', 'Sweetheart', 'Little Beauty', 'Duc van Tol Rose' ja muutakin.

'Sweetheart' ja 'Exotic Emperor' ovat lyöttäytyneet yhteen. Punainen on aivan ihana, mutta ihan väärää väriä tänne. En silti voi niitä siirtää, sillä ne ovat viihtyneet tässä jo yli kymmenen vuotta. Leskuva papukaijatulppaani on puutarhamessuilta saatu, kun osastoja purettiin, se voi olla vaikkapa 'Rococo'.

Ja sitten on 'Van Eijk', joka on jotenkin oudon värinen. Se on periaatteessa hempeän lohenpunainen, mutta käytännössä ihmeen räikeä. Se pistää silmään aina. Sekin on kumminkin elänyt tässä niin kauan, että eläköön jatkossakin. Edessä on ihana 'Duc van Tol Rose'.

Moni raportoi kukkivista kylmänkukista, minulla ne eivät vielä kuki eikä tämä muotopuutarhan yksilö ehkä meinaakaan, nuppuja ei näy.
Duc van Tolista vasemmalle on syreenitulppaani 'Lilac Wonder', toistaiseksi se ei ole ikinä kukkinut mitenkään hyvin, mutta nyt siinä on pari nuppua. Tosin normaalista keväästä olen joutunut viettämään jopa puolet poissa kotoa töiden takia, joten enpä ole tähän asti vielä kertaakaan saanut seurata kevään etenemistä puutarhassani näin intensiivisesti. Ehkä syreenitulppaani on aiemmin kukkinut poissa ollessani. Kuten kuvasta näkyy, lehtiä se kyllä tekee; nuo kaikki vaaleanvihreät kiiltävät.

Ihastuttava pieni 'Little Beauty' viihtyy tässä muotopuutarhan kuivimmassa kulmapenkissä erinomaisesti ja tekee alati laajenevia tuppaita monessakin kohtaa.

Kurkistus kukkien sisään palkitsee. Mikä näky! Tämä on sairaan hieno.

Kolmannessa penkissä on tyylikäs tunnelma, sillä siellä kukkii sattumalta lähes pelkästään valkoisia kukkia. Taustalla näkyvät seuraavan penkin punaiset, ne ovat huippuhienon värisiä auringossa. Ehkä punaista papukaijaa pitäisi kumminkin hankkia lisää!

Mutta niin, tässä viileän tyylikäs valkoinen penkki (plus siniset helmililjat). 'Exotic Emperor' ja puhtaanvalkoinen hyasintti 'Carnegie'.
Heinänkorsimaiset ovat kevätkurjenmiekkojen lehtiä. Tulin aiemminkin maininneeksi, että on hassua, kun nilkan korkeudella kukkiva kukka tuottaa polvenkorkuiset lehdet!

Neljännessä penkissä on myös Balladea, olen näköjään istuttanut tätä kolmeen penkkiin neljästä. Se on hyvä, sillä nämä ovat kauniita ja tuovat vähän yhtenäisyyttä. Taustallakin häämöttää pari Balladea ja niiden välissä 'Van Eijk', jonka outo oranssiin vivahtava sävy erottuu.

Lisää tulppaaneja odotettavissa, kun mm. 'Peppermintstick' poksahtaa urakalla auki.
Jos poksahtaa – pihallani on vieraillut peura syömässä itäpään tulppaanit. Mutta siitä joskus toiste. Nyt aurinkoista sunnuntaita!


Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kylmänkukka – Pulsatilla
Syreenitulppaani – Tulipa bakeri