Pieniä manteleita ja karvasmantelin tuoksua

Kääpiömantelit kukkivat. Näiden kukinta-aika on niin äärettömän lyhyt, että on harvinaista olla kotona näkemässä kukintaa kunnolla. Puskat ovat jo 14-vuotiaita ja ylikin, ystävältä saatuja juurivesoja. Niissä oli paljon kuivia oksia ja otinkin rumat risut pois sekatööreillä nyt ennen kuin kukinta alkoi. Puskat kaunistuivat huomattavasti!

Ihan odottamatta alkaa tähtihyasintti toisen puskan vieressä avata kukkiaan. Totta se on: toukokuu kääntyy kesäkuulle ja on niidenkin aika.
Koiranputket avaavat pitsiliinakukintojaan joka puolella. Tänä vuonna en juurikaan niitä kitke. Siemenkasvattamossa on lisäksi tulossa kellanvihreälehtistä koiranputkea. Rakastan niitä. Ötökätkin rakastavat.

Ihastuttava kerrottu ruusumanteli kukkii hiukkasen huonossa paikassa ihan tontin yläreunassa, jossa en vielä käy juuri koskaan enkä varsinkaan kitke. Onneksi muistin sentään kastella tätä parina ekana vuonna. Latva siitä on kuivunut, mutta paikka on muuten hyvä: erittäin tuulensuojainen eikä talvimärkyys vaivaa.
Syy paikkaan on se, että sitten joskus, kun muutan vanhempaan talooni, näen tämän tuvan ikkunasta. Siihen voi vielä mennä aikaa, mutta olen varautunut.

Tontin yläreunassa, muutaman metrin päässä ruusumantelista, kukkii ihana tuomi aivan täpötäynnä kukkia. Mikä tuoksu!
Kun tuolta raivattiin luumu-vaahteratiheikkö 14 vuotta sitten, sanoin, että tuo yksi tuomi ja yksi ruotsinpihlaja täytyy säästää, muut saa mennä. Raivaaja vannotti, että karsin sitten tuomen juurivesoja ja alimpia oksia, etteivät ota maahan ja juurru. Kyllä kyllä, sanoin.
En vain sanonut, koska sen teen. Nyt 14 vuotta myöhemmin siinä olikin vesa poikineen, mikä oli hyvä vain, sillä huussikuivikkeet olivat päässeet loppumaan.

Haketettu tuomi tuoksuu jännästi ja hyvin voimakkaasti karvasmantelilta. Ei se epämiellyttävä tuoksahdus ole. Se on nyt vallannut kummankin vessani (sisävessakin kun on kuivikekäymälä). Huussi sai ensimmäiset huussikukat tänä vuonna aivan kuten Oravankesäpesälläkin: nyt luotan, että yöpakkasia ei enää tule ja vettä uskaltaa jättää astioihin.

Kirsikat alkavat vähitellen kukkia. Esikkoniityn yläosassa kukkivat vielä 'Loth Lorien' -narsissit ja matalat kirsikat, jotka ovat tietysti juurivesoja ja niitä pitäisi vähän karsia. Mutta jotenkin tänä vuonna holtittomuus ei ahdista. Ymmärrän viimein, että mitä vähemmän raivaan, sitä paremmin luonto voi. Tämä ei ole ennenkään ollut rumaa, ainoastaan aiheuttanut pitäisi-tuntemuksia. Nyt olen iloinen siitä, mitä saan aikaan ja enempää ei tarvitsekaan. Pysyköön tämä viisaus pitkään, se voi nimittäin jo huomenna olla ohi.

Yhtäkkiä on ihan kesälämpötilat ja tänään huomasin korkeammallakin kirsikankukkia. Pihani vanha hapankirsikka, jonka latvan leikkasin tammikuun puolivälissä rankasti, voi ihan hyvin, onneksi.

Myös alppikärhö, joka oli alhaalta risuvyyhti ja kukat vain kirsikkapuun latvassa, meinaa jatkaa eloaan. Toivottavasti ensi vuonna nähdään kukkia vähän alempana, mutta ainakaan kirsikkapuun latva ei enää ole kuudessa metrissä.

Kasvimaan kupeessa on kirsikkaluumu 'Nigra' jo kukintansa hoitanut, mutta se on edelleen kaunis puhjettuaan lehteen suloisten 'Rosalie' -tulppaanien ja valkonarsissien kanssa. Kuten voit huomata, olen näistä kaikista tulppaaneista niin liekeissä, että niitä täytyy mahduttaa joka postaukseen.
Tämä on myös ensimmäinen vuosi, kun olen uskaltanut ottaa verkon pois kirsikkaluumun ympäriltä, ja sekin kaunistaa sen ulkomuotoa kummasti. Yksi syy tähän uskallukseen on se, että tontti on aidattu eikä jokaöisiä peurojen vierailuja ole, mutta toinen on se, että puu on jo kasvanut yli parimetriseksi, ehkä peurat eivät jaksa järsiä sitä niin korkealta. Talveksi se saa tietysti yhä verkon ympärilleen.

Rohanissa odottaa esittelyä huippuihana japaninkirsikka 'Royal Burgundy', se on juuri aloittanut kukinnan.

Lehdet ovat punaiset ja kukat kerrotut, kuten kuvasta näkyy.

Tämä on nyt kasvanut tässä muutaman vuoden. Ensin oli kaksi kukkaa, sitten muutama ja nyt kukkia on ehkä kolmekymmentä. Ihanaa.

Anteeksi vain, vielä yksi kuva, en malta lopettaa. 'Royal Burgundy' on sukua 'Kanzan' -japaninkirsikalle, ja samaa ovat tietysti kerrotut vaaleanpunaiset kukat, mutta myös kasvutapa, joka on ylöspäin levenevä. Royal Burgundyllä on tummat lehdet, kuten lajikenimi viittaa. Ihanaa on sekin, että tästä on vähitellen tullut puu, korkeutta on jo kolme metriä.

Täytyy vielä esitellä toinen Tolkien-aiheinen narsissi, vaikka tämä onkin kaukana Loth Lorienista täällä Rohanissa kirsikan alla: 'Elrond'.

Jos on hienoa punaa kirsikassa, niin ei voi jättää huomiotta metsäkuusen viininpunaisina hohtavia emikukkia. Puu aivan täynnä näitä, taustana sinitaivas ja latvassa viserteli vielä kirjosieppo-ukkeli, hienompaa ei ehkä olekaan.

Seuraavaksi odotellaan omenapuiden puhkeamista kukkaan, mikä varmaan näillä lämpötiloilla tapahtuu tuossa tuokiossa.
Ihanaa kesän alkua!


Alppikärhö – Clematis alpina
Hapankirsikka – Prunus cerasus
Japaninkirsikka – Prunus Sato-Zakura-Ryhmä
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Metsäkuusi – Picea abies
Ruusumanteli – Prunus triloba
Tuomi – Prunus padus
Tähtihyasintti – Camassia