Valkovuokkoja äideille

No niin. Olin ottanut kuvia valkovuokoista sillä ajatuksella, että laitan ne äitienpäiväpostaukseen. Mutta kun ne ajatukset häipyvät päästä yhtä nopeasti kuin sinne saapuvatkin, niin juttu tulee vasta nyt.
Vuokko-esikkopuutarhassa kukkivat ihanat hämyvuokot eli valkovuokon sinertävät (tai punertavat) muodot.

Hieman tämä hämyvuokko näyttää jäävän tarhavarjohiipan jalkoihin, mutta se on silmänlumetta.

Oikeasti hämyvuokkoja on tuossa penkissä jo kaksi alati leviävää mätästä, joka kaikki on lähtöisin yhdestä pienestä Särkän perennataimistolta kymmenisen vuotta sitten hankitusta purkista.
Hämyvuokon värisävy vain ei ole paras mahdollinen tähän penkkiin. Etenkään tarhavarjohiipan kanssa ne eivät mitenkään korosta toistensa parhaita puolia. Ja ne kukkivat tasan samaan aikaan joka kevät. Asia on hieman häirinnyt minua joka vuosi, mutta nyt juuri sain kuningasidean.

Hämyvuokko on täydellinen muotopuutarhan pastellimaailmaan!
Tietenkään en saa koko kasvustoa poistettua vuokko-esikkopenkistä, eikä ole tarviskaan, mutta muutaman palan siirrän tänne ehdottomasti. Heti ensi viikolla.

Paksun varastojuurensa turvin valkovuokot myös sietävät kuivaa kasvupaikkaa. Muotopuutarhan hankalin penkki sijaitsee vaahteran alla, siinä on rutikuivaa. Silti tämä 'Virescens' -valkovuokko on kasvanut näin hienosti. Toki tämäkin on ehtinyt levitä tässä kymmenisen vuotta, mutta tämä osoittaa hyvin valkovuokkojen sietokyvyn.

Valkovuokot ovat söpöjä mennessään iltaisin nukkumaan.

Erikoisemmat valkovuokot eivät tähän lopu, ja hankin niitä mielelläni lisää aina kun löydän, sillä kuivuudenkesto ja se, että niitä ei syödä, ovat vahvoja valtteja. Mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä kukkii 'Monstrosa'. Tämä on nk. "Riina-penkki", sillä täällä on paljon valkoista. Tuntuu, että keväinen lemppari-väriyhdistelmäni taitaakin olla valko-kelta-vihreä. Se on niin kaunis ja raikas.

Kalpeankeltainen ternivuokko on valko- ja keltavuokon risteymä. Se ei ole ollut hanakka kukkimaan, mutta on selvästi runsastunut. Paikka on kyllä hyvin kuiva ja paahteinenkin.

Sen kasvutilaa ahdistelee kuitenkin vakavasti raunioyrtti 'Goldsmith', joka on joskus ollut kirjavalehtinen, mutta se on taantunut vihreälehtiseksi. Se on niin kaunis, että teen mielummin niin päin, että kaivan ternivuokon ja yhden pikkusydämen sen jaloista pois.
Tämä on risteymä-raunioyrtti, jolla on nätin punaiset nuput. Ne sointuvat täydellisesti 'Quebec' -tulppaaneihin ja kiinanpionin nouseviin varsiin! Lisäksi valkonarsissit ovat aloittaneet kukinnan, tämä kaunotar on 'Ornatus'. Luonnollinen ja rehevä yhdistelmä – juuri sellainen, josta pidän.

Ruoho vain kasvaa silmissä! Kukkapenkin reunuspöllejä ei edes erota. Osassa pihaa nurmi on tosiaan jo parikymmensenttistä.

Kipaistaan vielä saniaistarhaan, jossa avautuu suloinen kerrottu valkovuokko, tuossa 'Spoirot' -narsissista oikealle. Tämä on nimettömänä hankittu, Tommolan tilan tuotantoa. Kovasti muistuttaa 'Vestal' lajiketta. Täytyy ottaa uusia kuvia, kun kukat avautuvat enemmän.
Kaksi ystävältä saatua uutta erikoisempaa valkovuokkoa sekä vanhemmat hankinnat 'Green Fingers' ja 'Blue Eyes' eivät taida kukkia tänä vuonna. Hyvää on hyvä odottaa ja pääasia onkin, että lehtiä näkyy ja että ne runsastuvat vuosi vuodelta.

Loppuun vielä äitienpäiväkukka, joka ei ole valkovuokko, mutta arvelen värin olevan monen äidin mieleen: rusokoiranhammas.
Hyvää äitienpäivän iltaa, sopivasti kastelevaa sadetta ja hyviä sen jälkeisiä puutarhapäiviä!


Raunioyrtti – Symphytum
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Ternivuokko – Anemone × lipsiensis
Valkonarsissi – Narcissus Poeticus-Ryhmä
Valkovuokko – Anemone nemorosa