Migreeni häipyi

Ehätin jo nimetä susiruman 'Juan' -tulppaanin migreeniksi. Riittäisi jo nuo pelkät oranssinpuna-keltaiset kukat, mutta sitten vielä nuo raidalliset lehdetkin. Uhfffffff.

Seuraavana päivänä oli käynyt näin. Juanien osalta en ollut niin hirveän pahoillani, mutta kun peura tulee pihaan, se on melkoista tuhoa laajemmallakin alalla.

Uudessa ruusutarhassa oli kymmenisen ihanaa 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaania nupulla, kaksi jäi.

Myös syksyllä istuttamani korkeanrotevat 'Peppermint' -tummahelmililjat kokivat loppunsa ahnaan turvan haukkaamina. Kuvasta näkee hyvin, miten saakelin laiskoja ja inhottavia valkohäntäpeurat ovat, ne syövät vain kaiken sopivalta korkeudelta. Ne pitäisi todellakin kaikki ampua, lopettaa talviruokinta, piste. PISTE.

Mutta onnea on onnettomuudessa.

Ne eivät tulleet tonttini länsiosiin, jossa sijaitsee muotopuutarha kymmenine tulppaaneineen. Eivätkä ne ole edes uusineet vierailuaan, vaikka kahtena yönä ennen tuhoa kävin huutaen häätämässä ne porttini ulkopuolelta norkoilemasta, joten ne selvästi oleilevat hoodeilla.
Tässä yksi kahdesta jäljelle jääneestä Rijnveldistä, ja kuva ehkä kertoo paremmin kuin sata sanaa, miksi tämä tulppaani on niin ihana.

Valitettavasti myös navetan edustalla oleva uusi preeriapuutarha koki katoa. Aiemmin keväällä tästä syötiin nuppuiset kääpiötulppaanit, nyt kuvan metsätulppaanit menivät samana yönä kuin aiemmatkin tuhot, sillä nämä ovat ihan lähellä. Onneksi otin pari kuvaa näistä sitä ennen! Myös kuvan koiranputki syötiin samalla.
Olen muuten leikannut nurmikon, mutta säädin terän niin korkealle, että matalimmat voikukat säästyivät. Nehän ovat koko ajan täynnä pörriäisiä ja perhosia! Maailma muuttuu ja puutarhatrendi tulee tuskin pitkään aikaan palaamaan kynittyihin nurmikoihin ja luonnonkukattomiin kukkapenkkeihin.

Voi olla, että metsätulppaani on kaunein tulppaani ikinä, mutta pidätän oikeuden muutoksiin.
Yksi niistä säästyi syönniltä, pystytin sen päälle A-linjaiset tikkaat. Olen suihkinut hajukarkotetta ahkerasti joka sateen jälkeen ja yleensä iltaisin muutenkin, mutta ei se näköjään auttanut.

Sitten remppa-asioihin. Navetan puuttuva ikkuna valmistui viimein ja laitoin sen paikoilleen. Koska en ollut valmis tekemään itse uutta ikkunaa, hankin varaosapankista niin saman kokoisen kuin löytyi ja pienensin karmia sen mukaan.

Itse asiassa tässä ikkunassa (oikeanpuoleinen) on vain kaksi ruutua, tein takapuolelle vale-vaakapuitteet ja maalasin niitä vastaavat vaakalinjat lasiin. Hyvin onnistui, en itsekään juuri huomaa eroa.
Tein pika-ikkunalistat pihalla lojuvan puukasan antimista enkä ala hifistellä yläkulmien ristien tekemistä tai maalaamista – vielä. Koko rakennus nimittäin täytyy joskus lähivuosina kengittää ja tämän seinän laudoitus uusia, sitten vasta kannattaa käyttää aikaa hifistelyyn. Pääasia, että ikkuna-aukko on säältä suojassa nyt, ja onhan tuo aika söpö. Tai makuasioita, nämä. Minusta vanhojen talojen epätasakokoiset ikkunat ja muut yksityiskohdat ovat justiin niiden suola.
Navetan eteläseinustan kuumuudessa on alppipenkki. Yksi juttu, joka on tässä ensimmäisenä työlistalla, on räystäskouru, joka estää tulevat talvivauriot. Kivikkokasvit kun eivät siedä sitä, että katolta tippuu vettä niiden niskaan, etenkään talvisin.

Jotain siinä on onneksi hengissä. Vasemmalla valkeakukkainen harmaakynsimö, oikealla vaaleanpunainen mätäslaukkaneilikka, mätäs todellakin! Nyt alkaa muissakin laukkaneilikoissa näkyä nuppuja, tämä on aikaisin.

Ihastuttava hallerinkylmänkukka on myös elossa ja tekee yhden kukan!

Ilonaiheita löytyy kyllä, kun huomaa niitä etsiä. Kunhan on ensin saanut kiroilla tarpeekseen.
Aurinkoista viikkoa!


Hallerinkylmänkukka – Pulsatilla halleri
Harmaakynsimö – Draba incana
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Tummahelmililja – Muscari armeniacum