Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Ruskopenkin ryöpsähdys

 Mennäänpä Ransun kanssa katsomaan.

Ruskopenkki on pihan länsireunalla, huussista alarinteeseen.

Täällä näin!

Ransun kiinnostus johtuu siitä, että siellä kasvaa kissanminttua.

Ruskopenkin idea on keltaiset, oranssit ja ruskeat sävyt ryyditettynä ripauksella sinistä (ritarinkannus keskikesällä). Pari vuotta sitten istutin penkin keskelle 'Lemon Queen' -auringonkukan ajatellen, että siitä tulee polvenkorkuinen. 

En ollut perehtynyt, tai muistin väärin, sillä Englannin-vuosista jäi mieleen joku ihana matalampi Lemon Queen, mutta ilmeisesti se ei ollut tämä. Vähän järkytyin, kun taimesta kasvoi ison puskan kokoinen.

Sittemmin otin selvää. Toinen Lemon Queenin vanhemmista on maa-artisokka. Sehän selittää. Ruskopenkissä kasvaa myös maa-artisokkaa, jota ajattelin kylläkin vähitellen siirtää muualle – osa on jo siirtynytkin. Ehkä sitä ei saa kokonaan koskaan pois, mutta se ei haittaa. Onhan se todella nätti. Tässä kuvassa ovat sukulaiset rinnakkain: edessä 'Lemon Queen' ja vasemmalla maa-artisokka.

'Lemon Queen' on näin ollen risteymä, eikä sillä ole tieteellistä lajinimeä. Suomeksi sille on annettu nimeksi jaloauringonkukka.

Ajattelin, että siirrän Lemon Queenin, mutta viime päivinä olen tullut ajatukseen, että enpä siirräkään. Onhan se tuossa aivan mainio. Tämä kuva on alarinteestä käsin, edessä on kiinanpunapuu. Sen kellanvihreät neulaset sointuvat mukavasti Lemon Queeniin.

Tänä aamuna katsoin makuuhuoneen ikkunasta, kun tuuli riepottelee artisokkaserkuksia. 'Lemon Queen' pysyy pystyssä. Ja oikeastaan se on varsin kivan näköinen tuossa kiinanpunapuun ja rusotuomipihlajan puolivälissä, on siinä sopiva tila. Aiemmin kesällä se ei ole vielä näin korkea eikä peitä silloin kukkivia perennoja. Nyt tässä ei kuki paljon muuta kuin nämä kaksi keltaista.

Maa-artisokan ongelma on tosiaan tämä.

Mutta onhan sen kukka nätti!

Ruskeaa ei ruskopenkissä valitettavasti juuri nyt ole muuten kuin 'Enkan' -japaninvaahteran muodossa. Olisi ihanaa, jos olisi enemmän ruskeakukkaisia kasveja (jotka vielä selviäisivät puutarhassani).

Oranssikeltano on ihana ja kukkii edelleen. Kertaalleen sen jo kitkin ruskopenkistä, sillä istutin sitä alussa, kun paljasta multatilaa oli paljon. Se vyöryi sellaisella voimalla, että lopulta päätin sen poistaa. Mutta hahtuvaisista, lentävistä siemenistä aina jää joku jatkamaan sukua ja oikeastaan nyt, kun muut kasvit ovat varttuneet, saisikin tämä kasvaa väleissä – kunhan ei jyrää. Oranssikeltanon lehdet ovat litteänä ruusukkeena maan pinnalla eli se on täydellinen maanpeittokasvi.

Toisena maanpeittokasvina on itsekseen tullut ahomansikka ja kolmantena tämä tummalehtinen valkoapila. En ole ottanut siitä tänä kesänä kuin tämän yhden kuvan toukokuussa, mikä on huutava vääryys, sillä pikkuinen apila on pysynyt sinnikkäästi hyvännäköisenä koko kesän.

Helmikuussa sentään raportoin siitä, että se on hengissä yhä. Vaikka nämä kirjavalehtiset versiot ovat vain valkoapilaa, on niiden talvenkesto avomaalla osoittautunut harmillisen huonoksi. Toivon tietysti ihan hurjasti, että tästä tulisi nyt monivuotinen.

Upeita ruskehtavia kukkavärejä on parrakkaissa kurjenmiekoissa ja marhanliljoissa, mutta ne kukkivat vain alkukesällä. Nyt kaivoin pois ruskopenkkiin turhan viininpunaisen 'Russian Morning' -marhanliljan. Aivan sen vieressä kasvaa samaan aikaan istutettu 'Manitoba Fox', joka on tähän paikkaan kivemman sävyinen, sellainen auringonlaskuväri. 

'Russian Morning' muutti Rohaniin. Sen sipuli oli kasvanut melkoiseksi jötkäleeksi sekä tehnyt kylkeensä toisen kookkaan sipulin. Kuvassa olen jo vetänyt ne irti toisistaan.

Harkitsen, kaivanko Rohanista vastineeksi pois yhden ruosteenvärisen marhanliljan ruskopenkkiin, mutta siinä on kyllä edelleen kaksi marhanliljaa, lisäksi kanadan- ja tiikerililjaa. Niin ja 'Tiger Babies'. Aika liljapitoista jo näinkin. 

Kukkasipuleista puheen ollen: ruskopenkkiin upposi taas liuta keltaisia ja oransseja krookuksia, tulppaaneja ja keisarinpikarililja 'Sunset'. Kuvassa on syklaaminarsissi 'Jetfire' toukokuun alussa.

Ruskopenkistä alarinteeseen jatkaa lännenkolmioka kasvuaan. Se venyy lähes silmissä. Nyt se alkaa saada keltaista syysväriä. 

Ihmetyttää, kun viime talvi oli niin koetteleva, että juuri nyt pikku puu on ottanut kasvuspurtin. Muutama muukin puuvartinen tuntuu olevan tänä vuonna elämänsä vedossa. Ja se valkoapilakin selvisi talvesta.

Niin että ei se niin toivoton kaikille ollut, vaikka osa kasveista menehtyi. Oli monta kasveille hankalaa asiaa: talvi tuli päälle hetkessä marraskuussa, kun viikkoa aiemmin oli lauhaa ja ruusut kukassa. Kova pakkasjakso iski lähes lumettomaan maahan. Tuli syvä routa, salaojat jäätyivät, tuli vedenpaisumus ja paksut jääkentät. Siihen nähden saa olla tyytyväinen, että menetyksiä tuli niin vähän.

Ransu: Saisinko jo huomiota.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Lännenkolmioka, kuvan piikitön muoto Gleditsia triacanthos f. inermis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Valkoapila Trifolium repens

Muutama muu kukka

 On nimittäin muitakin kuin ruusuja.

Preerian oranssikeltanot eivät meinaa lopettaa ollenkaan.

Samoin ryytisalvia, siinä on aina vain muutamia kukkia. Olen niin onnellinen siitä, että puska selvisi viimekesäisestä siirrosta ja on yhtä kookas kuin aiemminkin. Se on nimittäin todella kaunis ja haen mielelläni siitä teetarpeita ympäri vuoden.

Muotopuutarhassa kukkii valkokukkainen ranskantulikukka 'Album' komeammin kuin varmaan koskaan aiemmin! Taustalla voi erottaa myskimalvan ja mirrinmintun kukkia, nekin ahkeroivat yhä.

Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' lopetti sentään kukinnan, mutta se on koristeellinen kauniiden lehtiensä ansiosta. Kukinnasta huolehtii jättiverbena, joka haarautuu haarautumistaan.

Osa siirtämistäni 'William Dykes' -myrkkyliljoista on kallistunut kurjenmiekan sekaan, mutta siirto on silti onnistunut – nyt kukat näkyvät eivätkä ole muiden takana.

Taustalla on suosikkisalviani: ryytisalvian violettilehtinen muoto 'Purpurascens'. Sen päälle olen toistaiseksi heittänyt talvisuojaksi jonkin kankaan, jotta se talvehtii varmemmin. Lajikkeet ovat jalostetumpina usein arempia kuin perusmuodot.

Latva-artisokastakin toivon talvehtijaa, toistaiseksi en ole onnistunut. Enpä ole onnistunut kasvattamaan syksyyn mennessä tämän kokoista taimeakaan aiemmin, vaan ovat kasvaneet kituliaammin. Ehkä tällä kertaa onnistun. Tämä on keväällä muotopuutarhaan istuttamistani kahdesta taimesta kookkaampi. 

Muotopuutarhan kulmalla on kohta, jossa salaoja yhtyy tienvarren ojaan. Rakensin siihen jyrkän kivipengermän, jonka reunalle istutin 'Darjeeling Red' -vuorikonnantatarta ajatuksella, että se kansoittaa pengermän päällisen ja tuottaa nurmikolle kivan reunan. 

Ensimmäinen toteutui, jälkimmäinen ei – kyllä tuohon joku järkevä reunustus tarvitaan, sillä tatar hakeutuu etelään eli tielle päin ja heinä levittäytyy pihasta päin sen sekaan.

Kitkin heinikkoa tattaren seasta minkä kykenin ja otin uuden kuvan. Tämä on täydellinen syksyn kaunistuskasvi!

Herukkasalvia kukki koko kesän ja kukkii edelleen. Siirsin sen rikkinäisestä kastelukannusta järkevämpään ruukkuun, otin sisälle ja toivon hartaasti, että se talvehtii.

Tarharuostekukka 'George Davison' ansaitsee mitalin syyskukinnasta, sillä viimein vauhtiin päästyään siinä on koko ajan vain enemmän kukkia. Se siirtyi eteiseen, kun yöt ovat niin kylmiä.

Verikurjenpolvien ruska on yhtä komea kuin niiden kukintakin. Taustalla on marja-aronia sävy sävyyn.

Myrkkylilja 'Lilac Wonder' jaksaa vielä kukkia, siinä on hieno intensiivinen sävy.

On myös kukkia, jotka nyt vasta nousevat: syyssahramit! Ihan ihmeellistä, että nämä ilmestyvät nyt ensi kertaa tänä vuonna, vielä myrkkyliljojakin myöhemmin. Tuoreena ja uutena, kuin kukkaset keväällä!

Herukkasalvia Salvia microphylla

Jättiverbena Verbena bonariensis

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Myskimalva Malva moschata

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ryytisalvia Salvia officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikonnantatar Bistorta affinis 

Onnellinen pihakierros

 Pitkästä aikaa kotona, eikä peura ole vieraillut – ihmeellistä!

Tarharuostekukka 'George Davison' on täydessä vedossa – siitäkin huolimatta, että muoviruukku, jossa ei ole pohjareikää, oli täynnä vettä. No, Britanniassa ruostekukka kasvaa ojien varsilla ja viihtyy erityisesti ilmastoltaan märässä Skotlannissa, joten vedensieto ei tullut yllätyksenä. 

Tummankeltaiset kukat sointuvat ihanasti kellastuviin koivuihin ja vaahteroihin.

Täydessä kukassa olevia ruostekukkia piti sihdata kameralla monesta suunnasta. Tässä taustalla häämöttää muotopuutarhaa.

Muotopuutarhassa on valkokukkainen ranskantulikukka rehahtanut oikein kunnon kukintaan korkeine kukkavarsineen! Kuvasta ei oikein erota, mutta sen takana on portlandruusu 'Comte de Chambordin' vaaleanpunaisia nuppuja, se on hyvä loppukauden kukkija. Myskimalvaakin on vielä kukassa.

Sulkapiiska 'Little Spire' on edelleen sinisävyinen; siinä on yhä nuppuja jäljellä.

Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' teki kuin tekikin lisää kukkia, ja niistä tuli suurempia kuin se pieni ensimmäinen.

'Waterlily' on taustalla, edessä purppurakannusruoho 'Canon Went', joka kukkii siellä täällä pitkin muotopuutarhan penkkejä ja vähän niiden ulkopuolellakin. Siementaimituotanto on juuri sopivaa eli taimia tulee maltillisesti. Kukkavarresta näkee, että se venyy ja yhä uusia nuppuja syntyy latvaan. Kukinta-aika on todella pitkä!

Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' on nyt parhaassa kukassa. 

Alppipenkissä kääpiöneilikka tuottaa aina pienen syyskukinnan, vaikka kesäkukinta onkin paljon runsaampi.

Levitin alppipenkkiin keskikesällä kompostimultaa katteeksi ja siitä iti muutama tomaatti. Kiinnostuksella olen seurannut, tuleeko niistä satoa: kaksi pientä keltaista pallukkaa löytyy, heh!

Preerialla kukkivat oranssikeltanot ja mäkimeirami. Molemmat leviävät kuin rutto, mutta sopivassa paikassa, jossa leviäminen ei haittaa, tuottavat rutkasti iloa.

Saavuin pienen taimilastin kanssa ja aloin katsella istutusalueen alaosaa kevätniityn reunalla. Siinä ei kasva oikein mitään, sillä alussa kaivoin siitä pois nokkoset, joita tässäkin kasvoi sankasti. Tuloksena syntyi oja kivipengermän alapuolelle. Tuossa edessä menevät kivirappuset alas pengermän päältä.

Olen pikku hiljaa täytellyt ojaa silti kuitenkaan istuttamatta siihen juuri mitään. Nyt raivasin nurmikon reunalta ryöppyävät matarat ja istutin tilalle taimia, sipuleita ja mukuloita. Lajien täytyy sietää talvista kosteutta, mikä rajoittaa valikoimaa. Saapi nähdä, kuinka kasvit menestyvät. Tuli hankittua muutamia kokeilulajeja.

Päivittelin sitä, että näin keskeisellä paikalla on kohta, johon en ole tullut laittaneeksi mitään! Sitä niin sokeutuu asioille, jotka ovat aivan silmien edessä.

Marjaomenapensas 'Marleena' alkaa muuttua punaiseksi.

Pihan länsireunalla kasvavaa purppurahelmimarjaa ihastelin jo muutama viikko sitten, mutta se tuntuu kasvaneen vielä siitäkin! Hankin sen 20-senttisenä rääpäleenä postissa ulkomailta, nyt se on venynyt jo metriin. Kuvasta ei oikein kokoa hahmotakaan. Puska on tuo vasemmanpuoleisin verkkoasukki. 

Kaksi muuta ovat vielä hyvin pieni kuparivaahtera ja kolmioka, josta on viimein kasvanut 1,5 -metrinen. Siitä pitäisi tulla puu; ehkä tuleekin. Joudun varmaan siirtämään kuparivaahteran, sillä niillä on liian vähän välimatkaa. Toisaalta kolmioka on niin äärettömän hidas, että se on kymmenessä vuodessa kasvanut alle metrin.

Kuusamat lienevät suosikkejani köynnöksistä; niiden kukinnot ovat niin tavattoman kauniit ja ötököiden suosiossa. Jos jaksaisin, kyttäisin kiitäjiä ja muita perhosia yötolkulla, mutta sänky ja kirja houkuttavat aina enemmän. Illan hämärtyessä erittyvä makea tuoksu lisää myös kuusamien ihanuutta, ne ovat hieman salaperäisiä yöllisen elämänsä kanssa. 

Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on tähän asti ollut kuusamista paras syyskukkija. Tuossa on yhtä paljon kukkia kuin kesällä, vaikka ollaan yli lokakuun puolenvälin!

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on kesällä vihreä, mutta syysväri on loistavan punainen. Tarhakalliokielo tuottaa hienoa vastaväriä. Onneksi en istuttanut sitä aikanaan vaahteran eteen. Kuvittelin vaahterasta kasvavan parimetrisen, mutta se on turha toivo näillä leveysasteilla. Hieno matala puska se kumminkin on.

Tänään täytyy kantaa savipatsas-madonna sisään talveksi, sillä ensi yönä saatetaan meilläkin mennä ensi kertaa pakkaselle. Tällä hetkellä, keskellä päivää, mittari näyttää vain 2 astetta!

Ja vaikka tähän peurattomuuteen voisi tottua, ei siihen voi tuudittautua, etteivätkö ne tekisi rynnäkön aitani läpi – tai yli tai ali – joku päivä. Ystävien verkkoaitaan ne olivat tehneet reiän, ovat näemmä alkaneet kantaa työkaluja mukanaan. Vaahteratkin täytyy suojata, muuten ne latvotaan.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kuparivaahtera Acer griseum

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Myskimalva Malva moschata

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora