Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum