Kurjenmiekkapoksahdus

 Ystävät kävivät pääsiäiskahveilla, tein pitkästä aikaa pashaa. Kateellisena kuuntelin, että heidän ensimmäinen kevätkurjenmiekkansa on jo avannut kukkansa.

Alppipenkin varhaisimpien kurjenmiekkojen tilanne toissa päivänä. Näillä on hirveät panssarit ympärillä – joku saattaa muistaa, kuinka viime keväänä hiiri tai myyrä kävi popsimassa näiden odotettujen kevätkukkien versoja. Alppipenkki on harvinaisimpien herkkujeni penkki!

Samat kurjenmiekat eilen. Oli harmaa ja tihkuinen päivä. Tämähän alkoi näyttää lupaavalta! Tässä vaiheessa, kun nupussa näkyy kukan väriä, aletaan jo olla lähellä kukintaa.

Tänään oli sumuinen alkupäivä, sitten sumu hälveni mutta tuli vartin auringonpaisteen jälkeen takaisin. Lopulta se häipyi kokonaan ja voi että, miten upea päivä tästä tulikaan. Alppipenkki nauttii navetan eteläseinän heijastamaa lämpöä, siinä kohdassa ihan tuntee lämpöaallon, kun aurinko paistaa. 

Maasta nouseekin kaikenlaista. Valitettavasti jo syyspuolella versoneet Colchicum munzurenset eivät pystyneet kukkimaan, kun tuli niin kova talvi. Toivottavasti sipulit ovat elossa kuitenkin. Näistä versoista en ole varma, mutta saattavat hyvinkin olla kreikantulppaani 'Flavaa'.

Kun vieraat olivat lähteneet, menin katsomaan kurjenmiekkoja. No voihan mahoton! Siellä on ensimmäinen kukka totisesti auki. Totisesti! Tämä on Iris reticulata "caucasica" eli kevätkurjenmiekka kaukaasialaista luonnonkantaa. Niin upea! Ja tälle on noussut kavereitakin, toivottavasti nekin saavat kukkia verkon suojissa.

Huomasin alppipenkin blogijuttuja katsoessani, että näiden kurjenmiekkojen pääty oli tammi–helmikuussa huolestuttavan jääkerroksen alla. Onneksi nämä aarteet eivät siihen menehtyneet. Tämä on kyllä kohopenkki, mutta aina sekään ei ehkä auta.

Löysin myös tiedon, että viime keväänä tämän lajin ensimmäinen kukka avautui tismalleen samana päivänä 30.3. Onpa täsmällinen kurjenmiekka!

Vanhan talon kivijalan edustan kurjenmiekkapenkissä ei välttämättä mene kauaa, kun lumikurjenmiekka- & winogradowii-risteymä 'Sheila Ann Germaney' avaa ensimmäiset kukkansa. Tuolta jo pilkottaa vaaleansinistä.

Musti odottaa hartaimmin kissanmintun versoja.

Eilen poistin Ransusta ensimmäisen punkin, niin että sekin kausi on nyt korkattu.

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kissanminttu Nepeta cataria

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Avautuminen alkoi

 Eilen oli uskomattoman lämmintä jopa täällä keskellä jäistä merta. Oli hyvä tuuri, sillä sattui tyyni päivä. Mittarissa oli 12 astetta varjossa iltapäivällä! Ja vielä iltamyöhällä oli 8 astetta lämmintä.

Mäntyjen alla elävät tähtilumikellot ovat yleensä olleet kevään ensimmäisiä kukkia, tänä vuonna nousemisessa kesti. Ensimmäinen niistä yrittää ottaa kiinni ja avaa kukkaansa vasta muutaman senttimetrin pituisessa varressa.

Raportoidaan tähän sekin, että ensimmäinen Koska kukkii -haasteen arvaukseni meni hutiin. 'Hippolyta' -lumikellot ovat viime vuosina olleet helmikuussa vähintään nupulla, ellei jo kukassa. Tänä vuonna niistä ei näkynyt vielä mitään, kun tein haastejutun tämän kuun puolivälissä. Arvelin silloin, että ensimmäinen kukka avautuisi 26.3.

Tässä on viimein ensimmäinen noussut verso eilen. Tänään löysin lisää nenänpäitä maasta. Eipä ole vielä kukassa ihan lähipäivinäkään.

Vanhan talon etelänurkka on liian kuiva kasvupaikka puistolumikelloille, mutta niin vain siinä sinnittelee pari tupasta 'Hidcote' -tähkälaventelin vierellä. Ensimmäiset kukat näistäkin lumikelloista avautuivat eilen.

Puistolumikello 'Viridapice'. Huomasin vasta kuvasta, että yksi kukka on ylösalaisin; jäänyt kiinni suojuslehteen.

Tänään löysin näiden lähellä kasvavan kriminlumikellon ensimmäiset versot maanpinnassa.

Kostean kevätniityn puistolumikellot avautuivat myös, näiden kerrotut kaverit olivat kukassa jo päivää aiemmin.

'Snow Fox' on ihan tungoksessa! En voi uskoa tämän tyypin kukkimisvoimaa. Viimeksi keskiviikkona laskin seitsemän kukkaa tai nuppua, kuvassa niitä näkyy jo kahdeksan, lisäksi puunpalan toiselta puolelta nousevassa versossa näyttää myös olevan nuppu.

Turkintalventähti, kuten kaikki talventähdet, joilla oli jo nuppu esillä, avautui eilen auringonkilossa ja lämmössä. 

Tämä kukkanen onkin täydellinen ilopilleri toivottamaan hyvää pääsiäistä!

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Lumikellot ja muut

Viimeinkin niitä on noussut! 

Maa on surkeaa lätäkköä, kuoppaa ja muhkuraa sekä jään alla laonnutta kasvustoa, silti kevättunnelma on taivaissa.

'Snow Fox' on runsastunut viikossa, mutta vielä ei ole yksikään kukka auki. Aamulla maa oli hennossa lumipeitteessä, mutta se suli äkkiä, kun aurinko puolittain paistaa ohuen pilviverhon takaa. Ehkä se saa kukkia avautumaan, vaikka on niin viileää, että näpit jäätyvät kuvauskierroksella.

Kumarruin katsomaan, montako nuppua tuossa nyt on. Laskin seitsemän! Ja yksi verso nousee puunpalan toiseltakin puolelta. 

Melko elinvoimainen tyyppi tämä toissa syksynä istutettu 'Snow Fox', istutin meinaan vain yhden sipulin.

Kostealla kevätniityllä ovat nousseet ensimmäiset tuppaat puistolumikelloa. Näitä pitäisi tulla vielä melkoisesti lisää, mutta toistaiseksi löysin vasta tämän yhden...

... sekä tuppaan kerrottua 'Flore Plenoa'. Nämä taitavat olla tämän vuoden ensimmäiset avautuneet lumikellon kukat.

Ojan ympäristöstä on viimein kaikonnut laaja ja paksu jääkansi. 'S. Arnott' on noussut, mutta näiden päällä ei ollutkaan jäätä. Ojan toinen puoli on vielä tyhjä. Jännitän, ovatko sen alueen kasvit selviytyneet olosuhteista, paksu jää oli siinä yli kuukauden.

Puistolumikello 'Viridapice' on hyvässä vedossa Rohanissa. Viereisistä kriminlumikelloista ei vielä näy mitään – toivottavasti elävät kumminkin. Rohan on kevätkylmä paikka.

Meillä on Mustin kanssa paljon kytättävää. Rohan näkyy oven jälkeen vasemmalla.

Ensimmäinen keisarinpikarililja on jo noussut. Johtuu siitä, että sen sipuli on kohonnut lähes maan pintaan. Väristä näkee, että tämä on keltakukkainen; oranssikukkaisilla on punaiset versot.

Yritin etsiä talventähtiä useastakin paikasta, mutta en löytänyt. Mustin kopin edessä tärppäsi! Ensin huomasin yhden, sitten toisen, lopulta turkintalventähtiä oli jo neljä. 

Ovat niin ihania kirkkaankeltaisia ilopallukoita.

Ruskopenkin varhainen nousijakin, josta kerroin aiemmin, on saanut kaverin.

Persiansinililjoja on noussut parissa paikassa. Nämähän ovat sinililjoista aikaisimpia. Sinililjoissa on jännästi niin monia eri tyyppisiä lajeja, että jos niitä istuttaa useita, saa kukintaa maaliskuusta kesäkuulle. Kukat avautuvat pian, sillä tällä lajilla on erittäin lyhyt kukkavarsi.

Rivendellissä on jo useita tuppaita puistolumikelloa tarhajouluruusujen lehtien lomassa.

Tuttu keväinen torvisoittokunta on aloittanut: kurjet ovat saapuneet kyläniitylle. Meteli on aivan karmea, mutta samalla niin ihana.

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Vihreä juttu

 Värihaaste tuli Saaripalstalle Rikkaruohoelämää-blogista. Alun perin haasteen heitti ilmoille Repolainen reissaa ja räpeltää.

Ajatuksena on kertoa, millaista vihreää on minun elämässäni. 

No, sitähän on!

Vihreä on aina ollut lempivärejäni. Vuosi sitten tapetoin kaupunkiasunnon viimeisen käsittelyä odottavan seinän vihreäkuvioisella tapetilla.

Viimeisin valmistunut neule on myös vihreä. Harmaalla pohjalla monia eri vihreitä raitoja, osin myös keltaista ja tummansinistä. Käytin kaikenlaisia lankoja, joita korissa oli. Jos lanka oli liian ohutta, laitoin kahta lankaa. Löytyi ihan uusia, kivoja sävyjä kahta eri lankaa yhdistämällä. Kun ne nyt muistaisi riittävän pitkään, että osaisin käyttää juuri niitä parhaita yhdistelmiä uudestaan!

Lempiyhdistelmäni vihreän kanssa on oranssi.

Kuva kaupunkiasunnon makuuhuoneen ikkunan läpi parvekkeelle. On monenlaista vihreää, osa vasta tulossa mullan uumenista.

Kaikki ovat tainneet laittaa tähän haasteeseen kuvan huonekasveista. Minäkin laitan täältä mökiltä, jossa käyn niin harvoin, että huonekasvit ovat kaktuksia ja muita mehikasveja. Etummaisessa ruukussa on kissanruohoa, joka usein ehtii juuri ja juuri itää siinä vaiheessa, kun lähdemme taas kotiin.

Lempilasitekin on vihreä. Tämä oli saven jämäklöntti, joka näytti vaurioituneelta kirjalta. Muokkasin sitä vähän ja lasitin. Joskus savi kertoo itse, mitä siitä syntyy.

Ei vihreää juttua ilman puutarhakuvia. Onneksi pääsemmekin kohta kotiin. Tärkeä ihastelun kohde ovat myös Mustin viinirypäleenvihreät silmät.

Vihreäkukkaiset kasvit ovat ihanimmasta päästä, tässä tarhajouluruusu.

En tainnut julkaista kuvaa tästä tarhaidänunikon pehkosta, joka oli viime kesänä aivan hervoton. Vaalean lohenväriset kukat avautuivat reilusti yli metrisiin varsiin. En tiedä, mitä hormonia se oli käyttänyt, mutta oli se upea.

Kesäkuu on ihmeellisen vihreyden aikaa. Vihreä oikein vyöryy joka suunnasta. 

Haastan Tassulinnan kertomaan vihreästä elämässään.

Haasteen sääntö: Yksi asia riittää, mutta saa niitä olla paljonkin. Kerro/kuvaa omalla tavallasi.

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Hammasta purren

 Lumikellon kukintaa vaikka sitten rahalla!

Olen pitkästä aikaa kaupunkiasunnossa eli mökillä. Täällä on paljon ihmeellistä, kuten kovasti ihmisiä ja kauppoja. Yhdestä kaupasta löytyi lumikelloja!

Täälläkin oli eilisaamuna maa valkoisena, kuten kotisaarellakin. Lisää pyrytti. Viime yö oli kylmä, lumikello vietti sen lasitetulla parvekkeella vain tämä lasikupu suojanaan. Se riitti, lehdet ja varret eivät laonneet ollenkaan.

Laji on etiketin mukaan tähtilumikello ja niin se näyttäisi olevankin. Lehdistä sen parhaiten näkee: ne eivät ole vastakkaiset kuten puistolumikellolla, eivät myöskään vaaleanvihreät ja kiiltävät kuten turkinlumikellolla, eikä niissä ole paksuja kääntyneitä reunoja kuten kriminlumikellolla. Vasta kukan avautuessa näkee, onko tällä tyypilliset kaksi vihreää laikkua. Tämä voi silti olla jokin risteymä, se ei ole poissuljettua.

Muutaman euron pulittaminen yhdestä pienestä ruukusta voi tuntua paljolta, mutta tämä on varmin keino saada lumikellon elinvoimaisia sipuleita puutarhaan. Nehän eivät siedä kuivumista eivätkä sen takia aina nouse, vaikka niitä olisi syksyllä istuttanut.

Kaupungissa olemisen hyviä puolia on sekin, että on lankakauppojen äärellä.

Huonoja puolia ovat naapurien äänet, joihin heräsin keskellä yötä aivan ihmeissäni oltuani puolitoista kuukautta putkeen kotona saaressa. 

Kuvassa on vintiltä löytynyt upea transistoriradio, japanilaista muotoilua 1960-luvulta. Surukseni siitä ei kuulunut pihaustakaan, kun laitoin siihen patterit. Vein sen oikein korjaajallekin. Hänkään ei saanut sitä toimimaan.

Sitten yhtenä päivänä kokeilin taas laittaa radiota päälle ja sieltä kuuluikin ääntä! Nyt se toimii. Sillä vain kesti herätä henkiin vietettyään vuosikymmeniä vintillä. Ei siinä kovin laadukas ääni ole, paljon kuuluu rätinää, mutta ihanaa, että se kuitenkin toimii.

Jos Mustilta kysytään, ei kaupungissa ole mitään hyvää. Pojat joutuvat kaiken lisäksi rokotuksiin ja Ransu sydänultraan. Ransua ei kyllä haittaa, se sai tänään possunsiivuja. Sille käy kaikki, kunhan mamma ei jätä ja saa ruokaa.

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Puistolumikello G. nivalis

Turkinlumikello G. woronowii

Tähtilumikello G. elwesii

Pajunkissat koiranilmalla

 Oikeat kissat ovat sängyssä, luonnollisesti.

Otin muutama päivä sitten kuvia pajunkissoista, kun aurinko paistoi. Tässä mustakissainen "Black Cat" (Salix chaenomeloides) tai 'Melanostachys' (puuteripaju), en ole varma, kumpi. Joskus käy niinkin, että eri lajit tai lajikkeet paljastuvat samaksi, joten odotellaan, mihin kasvitieteilijät näiden erikoispajujen kanssa päätyvät.

Sitten vähän realismia. Mustakissainen paju asustaa jäätikön vasemmalla reunalla, mutta on niin pieni, ettei sitä vielä erota. Tuossa olisi salaoja ruusu-heinätarhan ja Rohanin ali isoon tienvarren ojaan, mutta tämäkin salaoja on edelleen jäätynyt umpeen. Penkkien kasveilla vähän huonohkot olot.

Muuallekin alkaa kertyä lätäköitä, kun jäätynyt maa ei vedä. Tässä on aika monen päivän sateet luvassa – saa nähdä, kuinka käy.

Iloisempi tilanne on sen pengermän päällä, jonka juurella paju asuu. Tässä ei vesi seiso ja kaukasianpionin punainen alku näkyy. Toisella puolen punahevoskastanjaa on 'Purple Hill' - kurjenmiekkoja noussut jo useita ja niiden kasvustot näyttävät runsastuneen; versoja nousee ryppäinä.

Puuteripaju 'Mount Aso' alkaa olla täydessä nupussa, tai siis kissassa.

Realismikuva siitäkin. Paju on kuvassa etualalla, olen jättänyt sen viereen palmusaran kuivat varret harhauttamaan mahdollisia nakertajia, mutta kauriit eivät ole pihaani viime viikkoina onneksi tulleet.

Olen istuttanut pajut tietenkin pihani kosteampiin kohtiin, mikä juuri nyt tarkoittaa jäätiköitä.

Kuva vastakkaisesta suunnasta, nyt äskeinen paju on kuvassa taustalla kivipengermän alapuolella. Etualalla on mutapuutarha.

Tilanne on kyllä hieman parantunut pahimmasta.

Sama kohta kuukausi sitten.

Onneksi jäätiköitä ei ole ihan kaikkialla. Suurin osa pihasta on vihreänä, vaikka maa on roudassa kaikkialla.

Pystytin kaksi ensimmäistä vesitynnyriä keräämään sadevettä, kun näin keväällä ei koskaan tiedä, milloin seuraavan kerran sataa. Toivon, että ei tule niin kylmää yötä, että vesi jäätyisi ja hajottaisi tynnyrit. Jos vettä kertyy paljon, sen massa on toki niin suuri, ettei se kovin äkkiä jäädy.

Nyt tuulee vain niin, että suurin osa vedestä lentää tynnyrien ohi. 

Myräkän hyvä puoli: talon etelä- ja länsipuolen ikkunat saavat ihan ilmaisen pesun!

Kaukasianpioni Paeonia mlokosewitschii

Palmusara Carex muskingumensis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Koska kukkii -haaste

Kivipellon Saila heitti Saaripalstalle kivan haasteen. Tämähän on Hiidenkiven puutarhan lanseeraama Koska kukkii -haaste, johon olen tainnut osallistua kahtena aikaisempanakin keväänä eli haasteen synnystä asti. Haasteessa yritetään arvailla, koska muutama kasvi tulee kukkaan. Niistä ei saa vielä näkyä mitään, jottei olisi liian helppoa.

Kaimani Kivipellosta lisäsi siihen kohdalleni lisäkoukun: kukkien pitäisi tulla kukkaan myöhässä! Eli tuskaisen odottelun jälkeen kukkivat lajit.

Hmm! Ainakaan keväisiä kurjenmiekkoja ei voi enää valita, sillä niitä putkahtelee jatkuvasti maasta. Äskenkin löysin uuden 'Purple Hill' -verson punahevoskastanjan viereltä. Kukkia niissä ei toki vielä ole, mutta se maasta nouseva avaruussukkula on kukkanuppu.

Lumikelloja saa sen sijaan odottaa ilmeisesti pidempään. Ehkä ne eivät kykene ponnistamaan jäätyneestä maasta toisin kuin kevätkurjenmiekat (joita olen varmaan myös istuttanut lämpimämmille ja kuivemmille paikoille).

Muotopuutarhan 'Hippolyta' -lumikelloja olen käynyt etsimässä jo viikkoja, ei vain näy vieläkään mitään (kävin äsken varmuuden vuoksi vielä tarkistamassa). Tähänastisessa elämässään niiden nuput ovat aina löytyneet helmikuussa. Tämä tosiaan sopii tuohon tuskallisen odottamisen kuvaukseen.

Kuvassa 'Hippolyta' on tasan vuosi sitten. Se aloitti kukinnan helmikuussa. Maaliskuun alussa puutarha sai paksun lumikuorrutuksen, joka peitti kukat. Sieltä ne sitten vähitellen ilmestyivät, vailla vaurioita, kun lumi alkoi sulaa.

Lumikellohiljaisuus johtunee varmaan myös siitä, että haravoin syksyllä kaikki mahdolliset lehdet istutusalueille, myös muotopuutarhaan. Mikäli kasvit eivät saisi lumisuojaa, niillä olisi ainakin lehtiä. Muotopuutarhan tapauksessa vaahteranlehtiä. Lisäksi kippasin jossain vaiheessa myös käytetyt kissanhiekat Hippolytien päälle. Joten niillä on kyllä aikamoiset vällyt päästä läpi. En ole halunnut raottaa lehtimattoa, kun öisin on ollut vielä niin kovin kylmää.

Joten mitähän tässä arvaisi ensimmäiseksi kukaksi? Pitää yrittää myös miettiä sellainen päivä, että olisin kotona enkä juuri silloin kaupunkireissulla. Arvaan ensimmäisen kukan avautuvan 26.3.

Seuraavaksi laitankin haastavan ja erittäin toivotun kukan. Keisarinpikarililja 'Early Dream' jätti viime keväänä kukinnan kokonaan väliin. Se nousi maasta, paksu verso oikealla, mutta sitten näivettyi ennen kuin pääsi kukkaan. Voi siis olla, että se on jopa tyystin kuollut.

Keväällä 2022, jolloin tämä kukki ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa, raportoin kukkaan tulosta toukokuun 8. päivänä. Voi olla, että olen tänä vuonna juuri sinä päivänä ihanalla matkalla, joten arvaan kukinnan alkavan 12.5. Jos se siis ylipäätään elää.

Alppipenkin kanssa elän jälleen hiuksianostattavia aikoja. Kuten viime keväänä, siellä käy jokin hiirulainen tai myyräläinen popsimassa nousevien sipulikukkien versoja sitä mukaa kuin niitä nousee. Ja kun se on nimenomaan paikka, jonne olen istuttanut harvinaisimmat aarteeni!

Olen levittänyt verkkoja, niiden pitäisi vain olla hyvin tiheäsilmäisiä – en tiedä, kuinka pieni ko. jyrsijä on. Huomasin, että Trico Garden on päässyt loppumaan, muuten olisin käyttänyt sitäkin. 

Kuvan 'Yalta' -krookuksen kukka löytyi viime vuonna 7. huhtikuuta. Tämä on muuten risteymälajike: siemen kerätty tähtisahramista, siitepöly on mitä luultavimmin peräisin kevätsahramista. Mielestäni krookuksia ei vielä ole alppipenkistä noussut. Arvaan tämän kukan löytyvän 9.4., sillä alppipenkki on lämmin paikka ja tuskin enää jäässä pitkään. Mikäli tämän versoja ei syödä!

Pitäen mielessä Kivipellon Sailan ajatuksen myöhäisyydestä laitan viimeiseksi isokäenrieskan. Tämä on ystävältä saatu aarre. Sen kasvupaikassa oli vielä vähän aikaa sitten jäätikkö, joten kukinta luultavasti myöhästyy edellisvuosista. 

Otin tämän kuvan viime keväänä 12. huhtikuuta, arvaan, että tänä vuonna ollaan samassa tilanteessa 18.4.

Loppuun vielä bonuskuva viime keväältä tuolta samalta päivältä 12. huhtikuuta. Mitä ilmeisimmin se oli loistopäivä, lämmin ja aurinkoinen. Ransu esittelee muotopuutarhan kurjenmiekkoja, krookuksia ja helmililjoja.

Haastan Päivänpesän elämää -blogin mukaan.

Säännöt: 

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi: KLIK.

Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

'Hippolyta' on lumikellon, Galanthus, risteymälajike, ns. Greatorex-lajike.

Isokäenrieska Gagea lutea

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätsahrami Crocus vernus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus