Taas tarvittiin tapettia

Kaupunkiasunnon kylppäriin tuli putkiremontin myötä uusi ovi. Vanhankin olin tapetoinut, jos kukaan enää sellaista muistaa – bloggasin siitä ehkä joskus kymmenen vuotta sitten... Uusi ovi oli yhtä tylsä kuin vanhakin ennen tapetointia, suora valkoinen pinta. Kaipasi kipeästi jotakin.
Pyörittelin idealehtiötä aikani piirrellen erilaisia maalausideoita. Sitten tajusin mitata viime vuonna ostamani tapetin.

Olin hankkinut ebayn kautta rullan Cole & Sonin ihanaa Rousseau-tapettia. Sitä on toki myynnissä ihan suomalaisissa kaupoissa, mutta ebayn kautta saa joskus edullisesti rullan tai pari, kun joltakulta on jäänyt remonttiprojektistaan yli. Toki kotimaisillakin myyntisivuilla myydään tapetin ylijäämärullia, ja oli minulla niissäkin haku, mutta todennäköisyys, että tällaista ulkomaista erikoistapettia sieltä löytyisi, on häviävän pieni.

Tapetti on erikoisleveää ja sopii passelisti oveen niin, että kummaltakin reunalta jää pari senttiä tapetoimatta. Sen johdosta tästä tuli siistimpi kuin aiemmasta Laura Ashley -tapetista, joka oli normaalilevyistä. Tässä ei ole saumoja ollenkaan.
Kuva on eteisen puolelta, jossa on vedensävyiseksi maalatut seinät.

Pieni Laura Ashley -yksityiskohta tästäkin ovesta löytyy. Ostin ennen Helsingin myymälän sulkemista sieltä unelmien ovenkahvan juuri tätä kylppärin ovea varten. "Kristallikahva" tekee ihanan heijastuksen oveen!
Tietysti ovi oli asennettu kahvoineen, mutta kun kahva oli niin ruma. Lukkosysteemikin piti vaihtaa, sillä siinä oli muovinen väännin, eikä sellaista kestä. Yrittäkää ymmärtää... Tämä on edellisestä ovesta talteen ottamani, itse hankkimani lukkosysteemi. Vien tylsän kahvan ja ruman lukon kierrätyskeskukseen, kai ne jollekulle kelpaavat.

Kylppärin puolelle olin valinnut vähistä vaihtoehdoista ihan perusvalkoiset kaakelit, koska mietin, että teen huoneesta persoonallisen sitten muilla keinoin. Oven tapetoinnin myötä tuo iso kasvitaulu siirtyy muualle. Täytyy käydä läpi taulupinoa sillä silmällä, mikä olisi sopiva.

Jätin kylppärin varusteista pois peilikaapin ja suihkukaapin, sillä halusin seinään oman peilin, nätimmän valaisimen ja ihanan suihkuverhon ruman suihkukaapin sijaan. Humalakuvioinen suihkuverho onkin sanellut kylppärin värimaailman.
Takanani seinällä on pyykinpesuaineet lasipulloissa. Harmi vain, että hana on susiruma ja sitä en pysty itse vaihtamaan eikä vaihtoehtoja annettu. Odotan lottovoittoa ja sen jälkeen kutsun putkimiehen.

Uuden suihkuverhon myötä jouduin ostamaan pari hammam-pyyhettä, kun ne ovat niin kauniita ja löytyi niin sopivan väriset. Kuvia en tuunaile sitten yhtään, olisihan tuota voinut siloitella...

Yksi kylppärin tärkeimmistä varusteista on muistutuskyltti ovessa. Kylppäriä käyttävät sellaisetkin, jotka eivät osaa avata ovea, jos se jätetään kiinni.

Maailma on niin pullollaan ihania tapetteja, että ei riitä huoneita kaikille (paitsi jos tulee se lottovoitto ja ostaa 480-huoneisen linnan). Niinpä olen todella iloinen, että tälle mahtavalle kuosille löytyi näkyvä paikka.

DIY

Vaihdoin kaupunkikylppäriin lavuaarin. Minulla oli ylimääräinen lavuaari, sillä dyykkasin saaren roskisten vierestä kelpo Arabian perusmallin, ja pian sen jälkeen löysin Porin varaosapankista niin hienon vanhan Huber-lavuaarin, että sekin oli pakko saada. Mittailujen jälkeen selvisi, että roskiksilta dyykattu Arabia sopii kokonsa puolesta täydellisesti kaupunkikylppäriin. Se vintage-Huber saa kaunistaa saarikylppäriä, sitten jonakin tulevana vuosikymmenenä kun sellaisen saan.
Ennen-kuvia ei ole, sillä tunnuslauseeni on "eteenpäin", eikä suinkaan "mietitäänpäs vähän mitä tässä ollaan tekemässä".

I changed the bathroom washbasin myself, never having done that sort of thing before. Well it didn't involve much plumbing. Well suited job for a girl I'd say.

Tämä kuva Mustin hiekanpeittelystä vessassa taitaa olla ainoa kylppäristä koskaan ottamani kuva. Tuossa Mustin takana on nyt entinen allaskaappi, minusta ruma, ja sen päällä oli minusta ruma lavuaari.

Makunsa kullakin, mutta minä pidän tästä kevyemmästä lookista. Tässä pieni selostus työn kulusta, rohkaisuksi kaikille tytöille – ei se ollut lainkaan vaikeaa! Homma ei edellyttänyt hanan irrottamista, silloin en olisi voinutkaan ryhtyä operaatioon.
Allaskaapin tilalle tarvittiin toisenlainen kannatinsysteemi lavuaarille. Elsan lempituolin valikoimista löytyvät rautaiset hyllynkannattimet sopivat onneksi erinomaisesti. Pari pulttia sopivista kohdista kannattimien läpi lavuaarin alapuolisiin kiinnitysreikiin kiinnitti altaan. Tämä reikien yhteensopivuus piti huolellisesti tarkistaa ja mitata etukäteen. Ensin piti kuitenkin kiinnittää kannattimet seinään, lavuaari tuli niiden päälle vasta lopuksi.
Porasin seiniin reiät kannattimille, yritin käyttää vanhan kaapin reikiä niin pitkälle kuin pystyin, mutta mitat eivät tietenkään ole täysin samat. Laattojen poraamiseen tarvitaan erikoisterä, joka on tehty kaakeliin poraamista varten, ettei laatta halkea.
Altaan alla oli ruma harmaa muovinen viemäriputki, se piti vaihtaa. Kävi niin hyvin, että kun vein eilen vanhan lavuaarin kierrätyskeskukseen, sieltä löytyi juuri sopiva metallinen viemäriputkenpätkä. Tuo putken alin osa on harmaata muovia, se menee lattian läpi enkä ala sitä sentään vaihtamaan... Mutta siihen pitää keksiä joku naamionti, askarteluhomma sekin, sillä putki on osittain seinää vasten eikä sille varmasti ole mitään standardikappaletta.
Kierrätyskeskuksessa muuten selvisi, että lavuaarin dyykkaaminen roskiksista säästi seitsemän euroa, sillä siihen hintaan tällaisia täysin samanlaisia lavuaareja siellä myytiin. Onpa edullisia! Miksi kukaan ostaa lavuaaria kylpyhuoneliikkeestä tai rautakaupasta, kun sen saa täysin uudenveroiseksi itse puhdistamalla?

Hyllynkannattimet piti laittaa väärinpäin eli pitkä sivu seinään, muuten lavuaarin pyöreä etuosa olisi tullut kannattimen päälle eikä olisi istunut siinä tukevasti.

Kaikenlaista pientä hassua tavaraa kertyy joka paikkaan...
Kylppärissä oli alun perin peilikaappi, mutta siitä hankkiuduin eroon ensi töikseni. Tämä pitsireunainen peili löytyi silloin Ikeasta ja pieni puuhylly omista varastoistani.