Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Valkoisia kukkapilviä

 Rikkaporkkanoiden kulta-aika on alkanut! Nehän kylväytyvät joka puolelle. Vain harvasta paikasta niitä kitken ja sen kyllä huomaa.

Ne antoivat merkkejä itsestään jo kesäkuun lopussa, tässä mutapuutarhan reunan penkissä. Tuolloin siinä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka ja rohtovirmajuuret.

Etelänkurjenmiekka on aivan ihana, siro. Tänä vuonna niistä kukki vain tämä valkoinen. Muotopuutarhassa asustava vaaleansinikukkainen ei ole vielä ikinä kukkinut. Ruskopenkin keltainenkin jätti kukinnan väliin. Pitäisi ehkä perehtyä näiden kasvupaikkatoiveisiin.

Vähitellen virmajuurten kukat lakastuvat ja rikkaporkkanan kukkia avautuu. Niiden kukinta-aika on todella pitkä, sillä kasvit haaroittuvat jatkuvasti.

Rikkaporkkanaa kasvaa myös viereisessä Rohanissa, mutta vain loppupäässä tällä hetkellä. Muissa kohdissa kukkii muita valkoisia: rohtosormustinkukkia, kiinanpioni 'Moon of Nippon', neidonruusu... Ransu esittelee.

Arvostan suuresti rikkaporkkanan ajoitusta. Alkukesän ihanat koiranputket ovat jo lakastuneet, näistä tulee uutta samantyyppistä keveyttä, herkkyyttä, tuoreutta.

Niissä myös viihtyvät hyvin monet hyönteiset, kuten sarjakukkaisiin erikoistuneet pyjamaluteet.

Nyt on nurmi taas leikattu, harvoinpa sitä on tarvinnut tänä kesänä leikata. Rikkaporkkanoita on kaikkialla! Edellisten kuvien kukkapenkki näkyy taustalla oikealla. Vasemmalla oven takana on Rohan. Ovesta on nyt vähän hankala kulkea, kun sormustinkukat kaatuvat kulkijan eteen molemmin puolin kuin mitkäkin tietullimiehet.

Mutapuutarhan penkkiin on tullut muitakin värejä. On siemenestä kasvatettuja vaaleanpunaisia siankärsämöitä ja ihonväristä palavaarakkautta. 

Vaikka en varsinaisesti havittele niittymäisiä istutuksia, onnistun silti saamaan aikaan juuri sellaisia. Minun on todella vaikea löytää kasvupaikkoja matalille kasveille, kun meininki on näin holtiton.
 

Normipunainen palavarakkaus on minulle ongelmallisen värinen, on ruma jotenkin kaikkialla, mutta tämä 'Carnea' on aivan täydellinen. Ja tuottaa myös samanvärisiä siementaimia, mikä on mahtavaa.

Olen kasvattanut rikkaporkkana 'Daraa' ja muita tummempia lajikkeita muutamia kertoja siemenestä. Joskus olen onnistunut, useimmiten en. Iloni on suuri, kun nyt niistä kukkii yksi!

Kylvin pussin pari vuotta sitten syksyllä yhden kasvimaan laatikon nurkkaan. Edelliskerrasta viisastuneena (linnut nokkivat keväällä itävät taimet) suojasin tämän kylvöksen verkolla. Niistä on yksi selvinnyt hengissä kukintaikään. Porkkanathat ovat kaksivuotisia.

Kukat eivät ole niin tummia kuin näistä on joskus tullut, mutta tämä ei ehkä olekaan 'Dara' vaan "Purple Kisses mix". Tai en nyt oikein enää pysy kärryillä, kylvöstä on monta vuotta ja tosiaan monia eri kylvökertoja takana.

Tuosta olisi kiva kerätä siemenet ja ripotella kukkapenkkeihin, mutta koska minulla kasvaa niin paljon luonnon valkokukkaista versiota, tulee siementaimista varmaan vain sitä. Ei ole ainakaan ennen noussut enää näitä tummemman kukkaisia. Pitäisi eliminoida kaikki valkoiset, mutta enpä taida.

Sillä ovathan nuo valkoiset taivaallisen kauniita! Musti esittelee. Taustalla marhanlilja 'Guinea Gold'.

Muitakin valkeita kukkapilviä on, ja useimmat niistäkin ovat vapaaehtoisia eli tulevat tai vähintäänkin leviävät itse. Kompostin vierellä pitäisi olla mansikkamaa, mutta päivänkakkarat ovat opportunisteja. Kun kitkin, tuli paljasta multapintaa ja tässä sitten ollaan. Kenellä on sydäntä noita kitkeä!

Minttuakin tuolla seassa pitäisi kasvaa, mutta kun eilen tein tzatzikia, käytin suosiolla basilikaa, joka on kuistilla ruukussa.

Kiinanpunapuun ympärillä on itsekseen tulleiden valkokukkaisten rohtosormustinkukkien armeija, ja kuvan ottamisen jällkeen ovat rikkaporkkanatkin alkaneet kukkia. Kuvassa niitä näkyy vasta nupulla. Nyt ne heiluvat puoli metriä kiinanpunapuun latvan yläpuolella!

Jos mennään vielä tarkastelemaan Rohania. Sieltä löytyi iso ilonaihe heinäkuun alussa. Paahdepenkin tähkähietaliljat olivat jo ohikukkineet (ne ovat salamakukkijoita), mutta ne tuottavat joskus siementaimia. Olin siirtänyt yhden niistä Rohaniin, minkä jälkeen olin sujuvasti unohtanut asian. Tämä kukki vasta selvästi paahdepenkkiläisten jälkeen. Rohanissa on vähän auringonsuojaa, vaikkei uskoisi, mutta jopa risuaita onnistuu tuottamaan kasveille niiden kaipaamaa varjostusta.

Vanha, ystävältä saatu kiinanpioni kukki myös pitkään, siinä sinnittelee viimeinen kukka parhaillaankin. Niin on kyllä monessa muussakin kiinanpionissa, vaikka komein kukinta on kaukana takanapäin.

Jo edellä mainittu 'Moon of Nippon' on myös yhä kukassa, vaikkakin huomattavasti ränsistyneempänä kuin tässä kuvassa.

Ruusu-heinätarhassa on pienoinen ihme. Olen yrittänyt saada reunuspäivänkakkaroita kasvamaan niin siemenestä kuin taimistakin. Ovat aina kuolleet melko pian pois.

Nyt tämä ystävältä viime syksynä saatu keltalehtinen reunuspäivänkakkara kukoistaa! Mitä ihmettä, ja ah, miten ihanaa. Tämä toivottavasti täyttää siementaimillaan monen muun kuolleen kasvin jättämät paikat, esimerkiksi kerrottu arovuokko on taas kerran sanonut heipat jälkeä jättämättä tästä ihan vierestä.

Olen ihaillut mahtavan kokoisia enkeliperhoangervoja blogien kuvissa. Tässä on tulos minun puutarhassani noin kymmenen vuoden kasvun jälkeen. Olen silti iloinen, että tuo on elossa ja kukkiihan se kauniisti myös polvenkorkuisena.

Paikka vaahteran alla on ehkä liian varjoinen, joten istutin toissa vuonna uuden taimen oikein aurinkoiselle paikalle. Kuivuuteen en voi auttaa, joten nähtäväksi jää, kasvaako sekään paremmin, jos näiden ongelmana on kuivuus, kuten monen muunkin kasvin kohdalla.

Mutta hei, meillä sataa! Eikun... se taisi loppua jo. No, satoi, ja saattaa sataa vielä. Vesimittarin pohjalla on nyt teelusikallinen. Lisää mahtuu!

Mutapuutarhan toisella reunalla kukkii kyläkurjenpolvi 'Striatum'. Tähän ainakin voi luottaa, tuntuu pärjäävän missä vain. Lisäksi se on tullut tähän katajan alle aivan itsekseen. Olen istuttanut tätä muotopuutarhaan ja vaahteran alle, mistä on tähän muutaman metrin matka.

Itse mutapuutarha on ollut kuivana toukokuulta alkaen. Sen ovat vallanneet alsikeapilat, ja sen lisäksi, että ne ovat kauniita, ylläpitävät ne paljon elämää. 

Vanhan saunan nurkalla on utelias rohtosormustinkukka.

Ransu esittelee (ennen ruohonleikkuuta).

Jos jaksat, niin mennään vielä kasvimaalle. Sinne menevän oven pielessä kukkivat ruusut ja 'Miss Bateman' -kärhö, joka on ehkä kaunein näistä suurikukkaisista kärhöistä. Tummat heteet tuovat hienon kontrastin kukkaan.

Kärhö aloitti kukinnan jo ennen juhannusta, en vain siitäkään ehtinyt raportoida ennen kuin nyt. Kärhö saisi kasvaa tuolta portlandruusun keskeltä vähän paremmin näkyviin.

Viimeiseksi ihastellaan kasvimaan yhden laatikon koriantereita. Näihinkin voi luottaa itsekseen kylväytymisessä (kuten myös taustan ruusutarhan harmaakäenkukkiin). Kylvin korianterin kanssa samaan ruutuun jotakin muuta vihannesta alkukesällä, mutta eihän noita koriantereita henno kitkeä, vaikka tuossa on satoa minun tarpeisiini aivan liikaa.

Toisaalta on ihan hyvä, että edes joissakin viljelylaatikoista on kunnon rehotus, kun suurin osa kylvöksistä on hyvin kitukasvuisia lähes päivittäisestä kastelusta huolimatta. En vain ehdi tai jaksa kastella laatikoita niin kauan kuin pitäisi.

Joten olen niin iloinen ja kiitollinen näistä kaikista kukista, suuri osa jutun kukista on tosiaan vapaaehtoisia puutarhan kaunistajia. Arvostan oma-aloitteisuutta suuresti niin ihmisten kuin kasvienkin suhteen, ja jos joku selvästi viihtyy, niin antaa mennä vain!

Alsikeapila Trifolium hybridum

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Korianteri Coriandrum sativum

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Kärhö Clematis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Palavarakkaus Lychnis chalcedonica

Päivänkakkara Leucanhtemum vulgare

Reunuspäivänkakkara, reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Mutapuutarhan ympärillä

 Osa kukoistaa, osa on hävinnyt.

Mutapuutarhasta johtaa isoon tienvarren ojaan salaojaputki, mutta viime talvena se jäätyi umpeen. Mutapuutarhan ympäristöön kertyi jääalue, joka ulottui monen metrin päähän varsinaisesta mutakuopasta. 

Tällä reunalla suopayrtti on yllätyksekseni hävinnyt, luulisi sen olevan perinnekasvina hyvinkin kestävä. Toisaalta kaipa se osaa tuottaa siementaimia. Rohtovirmajuuri on onneksi kestänyt talven olosuhteet täydellisen hyvin ja tuottanut siementaimiakin sinne tänne. Se on niin valtavan kaunis, että olen hyvin iloinen.

Mutapuutarhan toisella rannalla on parin neliömetrin alue, joka on saanut eniten takkiin. Siinä ei kasva enää oikeastaan mitään, muutama unikon siementaimi. Tästä on hävinnyt mm. himalajanjättililja, mikä kirpaisee jättimäisesti. 

Lähempänä katajaa ei jääkantta enää ollut ja siinä ovat onneksi koristekasvit elossa.

Kesäkuun puolella olivat mukulaleinikkien lehdet lakastumassa ja unelmatädyke kukki.

Siemenestä kasvatetut aidot englanninsinililjat kukkivat myös, onneksi en ollut istuttanut näitä lähelle mutapuutarhan reunaa. Siemenestä kasvattaminen on osoittautunut ainoaksi keinoksi saada tätä aitoa lajia eikä espanjansinililjaa tai näiden risteymää, jota näyttää kaikista englanninsinililjana myydyistä sipulipusseista tulevan.

Edessä on jokin mystinen tähdikki, olin luullut, että kaikki minulla kasvavat ovat toukokuussa kukkivaa turkintähdikkiä. Tämä on varmaan sitten sarjatähdikkiä. 

Toisaalta oli aika myöhäistä englanninsinililjallekin kukkia vasta juhannuksena – Britannian metsissä ne kukkivat huhti–toukokuussa!

Mutapuutarha on savinen kuoppa tonttini märimmällä paikalla. Virmajuuret näkyvät oikean alanurkan penkissä, äsken mainittu katajapenkki on vasemmalla. 

Tällä hetkellä mutapuutarha on kuivana, pohja on tummaa savea, joka halkeilee kuivuudessa. Siinä kasvaa melkoinen määrä vihvilää, mutta kasvakoon. Keskellä mutapuutarhaa näkyy ratamosarpion soikeat lehdet. Se kukki aivan upeasti tänä vuonna, mutta en tajunnut ottaa siitä silloin kuvaa.

Tässä välissä piti käydä tarkistamassa, olisiko mutapuutarhaan tullut vettä. Palasin eilen illalla kotiin, ja viikon aikana tulleista pikku sateista oli kertynyt mittariin vain 3 mm (haihtumisen huomioon ottaen ehkä 4–5 mm sademäärä viikossa). Kasvit lurpottivat siellä täällä ja nurmi on edelleen kulottunutta. Onneksi oli tullut edes sen verran vettä.

Mutta tänään on onni myötä. Pitäisikin laittaa lotto vetämään. Kerrankin meille osuvat saariston rankimmat sateet! Houtskarista vyöryi meillekin kunnon ukkonen, salamia ei juuri tähän ole ainakaan vielä tullut, mutta ensin alkanut rauhallisempi sade ja kolme kunnon ukkoskuuroa ovat tuottaneet sademittariin jo 12 mm! Yhdessä päivässä! Eikä päivä vielä ole ohi.

Mutta mutapuutarhan pohja on edelleen vedetön – vettä saisi tulla todella paljon enemmän, silti tämä on jo ihan lottovoitto.

(Paitsi että Wimbledonin naisten loppuottelun aikaa ei tarvitsisi ukkostaa, niin sitä uskaltaisi katsoa)

Onneksi mutapuutarhan reunan alppiruusu selvisi jääkaudesta, vaikka sekin oli jään kurimuksessa. Se kukki yhtä aikaa vastarannan tarhaidänunikon kanssa, siemenestä kasvatettu nimetön persikkainen lajike.

Alppiruusu on ihan perus-puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', mutta selvästi ei viihdy kunnolla, kun ei ole yli kymmenessä vuodessa kasvanut kääpiötä suuremmaksi. Paikka on kyllä haastava, sillä talvella voi olla märkää tai jopa jäätä, kesällä kosteutta ei sittenkään ole riittävästi pintajuuriselle kasville.

Tarhaidänunikoita oli tässä enemmän, mutta onneksi tämä yksi selvisi. Tämä kasvaakin kauimpana siitä jääkentästä, joka talvella muodostui.

Ransu lannoittaa.

Viime syksynä ostin tummatähkämunkin muutaman muun kasvin kanssa Sotkamon Taimistosta. Tätä olin sujuvasti ihaillut kuvissa, mutta ei ollut tullut kaupoissa vastaan. Mahtavan tummat kukat avautuivat kesäkuun alussa.

Täytyy kehua taimien laatua. Kaikki Sotkamon Taimistolta elokuussa hankkimani taimet ovat nousseet hyvin tänä vuonna, munkkineilikkaa lukuun ottamatta (olipa munkkipitoiset ostokset). Joukossa on ketoruusuruohon ja keltakärsämön taimet, ja ne eivät aiemmin olleet pysyneet kauaa hengissä. Munkkineilikkaakin täytyy joskus kokeilla uudemman kerran, nyt oli niin vaikea talvi.

Olisipa huippua, jos tummatähkämunkki ja sysikurjenmiekka kukkisivat joskus yhtä aikaa. Nyt kävi niin, että kun munkki lopetti, kurjenmiekka aloitti.

Kurjenmiekan takana näkyy nousussa virginiantädykkö, ihana juttu, että sekin selvisi jääkaudesta. Jääkansi oli näidenkin kasvien kohdalla.

Komea röyhy on ihan luonnon vihvilää, itsekseen tullut, mutta olen alkanut nähdä sen koristearvon.

Sysikurjenmiekka ja tummatähkämunkki ovat aivan saman värisiä, kasvupaikoilla välimatkaa pari metriä. Ehkä jonakin vuonna yhtäaikaisuus toteutuu.

Mutapuutarhan vastakkaisella laidalla saunan nurkalla viihtyy kirjokurjenmiekka 'Kermesina'. Sekin kukki jo kesäkuussa. 

Puutarhani on jo sen kokoinen, että on mahdottomuus raportoida kaikesta ajantasaisesti tai ylipäätään kaikesta. Täytyy vain valita pala kerrallaan ja kertoa pieniä osia, valtaosa on sivuutettava. Olisi niin mukavaa jakaa ihan kaikki ihana ja kirjata asiat myös itselleni muistiin, mutta silloin pitäisi blogata joka päivä tai pari kertaa päivässä!

Katsotaan nyt vielä tällä puolella mutapuutarhaa olevan puolivillin kohdan suksee. Tässä kukkii Samettihortensian siemenestä kasvattama jalokallioinen 'Rosa Juwel'. Tähän en ole erityisemmin perustanut kukkapenkkiä, istuttanut vain jotakin heinikon ja nokkosten sekaan. Tässä kasvaa myös tämän saman kylän vanha minttu, tosin viime talvi näyttää vieneen siitä suurimman osan, tai olisiko sen juuret maistuneet myyrille?

Jalokallioista ei kuitenkaan ole syöty, ja se on jo tuottanut lisätaimiakin. Ihan huippua! 

Vaikka paikka on mutapuutarhan reunalla, on tämä kohta todella kuiva. Taustalla näkyy ruusu-heinätarha ja sen takana uusi puutarhaovi. Musti lojuu kivellä, jonka eteen olen halunnut pientä aukiota. Jossain vaiheessa ajattelin kiveystä, mutta sitten päädyin vain nurmikenttään, joka on levennys koko Rohanin pituisesta nurmikäytävästä (Rohan pilkottaa oikeassa reunassa).

Toisen ison kiven vieressä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka aivan upeasti tänä vuonna. Kivet ovat hauskasti eri luonteisia, tämä on pysty ja terävä, se toinen on laakea. Vähän kuin japanilaisen puutarhan "kilpikonna"- ja "kurki" -kivet. Tai jos Mustilta kysytään, niin laakealla kivellä levätään ja pystyllä kytätään.

Loppuun kaikken tuoreimmat mutapuutarhan alueen kuulumiset. Keväällä kerroin 'Guinea Gold' -marhanliljan valtavan paksuista versoista. Sitten alkoi nuppuja kehittyä. Kerkesin jo pelätä, että kasvi ehtii kukkia ohi sen viikon aikana, kun olin poissa kotoa.

Mutta hurraa! Eilen illalla kotiin tultuani minua oli vastassa tällainen ilmestys. 

Kuten Rikkaruohoelämää-blogin Between totesi, näiden kuvaaminen on vaikeaa. Yksi varsi on parimetrinen, tuo toinen puolitoistametrinen, näiden lisäksi on kaksi metristä kukkavartta. Kukkien määrä näyttää olevan suoraan verrannollinen varren pituuteen.

Näitä on tässä kaksi muutama vuosi sitten istutettua sipulia. 

Tähän väliin on myös hurrattava sitäkin, ettei peura ole edelleenkään käynyt pihallani, muuten ei olisi näitä kukkia, kuten ei virmajuuria, kurjenmiekkoja, tädykköä eikä ruusujakaan. Mutta ne ruusut jätetään toiseen juttuun.

'Guinea Goldit' asuvat katajan vieressä. Takana näkyy toinen ilon aihe: tarhalyhtykärhö Princess Kate eli 'Zoprika' heräsi myöhään ja on jo kivunnut lähes kahteen metriin. Se tuntuu heräävän myöhään joka ikinen vuosi, ja se ei haittaa. Pääasia, että se on pysynyt nyt jo monta vuotta hengissä!

Edelleen jyrisee vaimeasti, mutta taidan silti laittaa antennin televisioon kiinni ja virittää Wimbledonin taajuuden.

Jännittävää loppupäivää sinnekin!

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Himalajanjättililja Cardiocrinum giganteum

Jalokallioinen Erigeron Speciosus-Ryhmä

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Munkkineilikka Dianthus carthusianorum

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sarjatähdikki Ornithogalum umbellatum

Suopayrtti Saponaria

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tummatähkämuntti Phyteuma nigrum

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Unelmatädyke Veronica gentianoides

Vihvilä Juncus

Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum