Valkoisia kukkapilviä

 Rikkaporkkanoiden kulta-aika on alkanut! Nehän kylväytyvät joka puolelle. Vain harvasta paikasta niitä kitken ja sen kyllä huomaa.

Ne antoivat merkkejä itsestään jo kesäkuun lopussa, tässä mutapuutarhan reunan penkissä. Tuolloin siinä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka ja rohtovirmajuuret.

Etelänkurjenmiekka on aivan ihana, siro. Tänä vuonna niistä kukki vain tämä valkoinen. Muotopuutarhassa asustava vaaleansinikukkainen ei ole vielä ikinä kukkinut. Ruskopenkin keltainenkin jätti kukinnan väliin. Pitäisi ehkä perehtyä näiden kasvupaikkatoiveisiin.

Vähitellen virmajuurten kukat lakastuvat ja rikkaporkkanan kukkia avautuu. Niiden kukinta-aika on todella pitkä, sillä kasvit haaroittuvat jatkuvasti.

Rikkaporkkanaa kasvaa myös viereisessä Rohanissa, mutta vain loppupäässä tällä hetkellä. Muissa kohdissa kukkii muita valkoisia: rohtosormustinkukkia, kiinanpioni 'Moon of Nippon', neidonruusu... Ransu esittelee.

Arvostan suuresti rikkaporkkanan ajoitusta. Alkukesän ihanat koiranputket ovat jo lakastuneet, näistä tulee uutta samantyyppistä keveyttä, herkkyyttä, tuoreutta.

Niissä myös viihtyvät hyvin monet hyönteiset, kuten sarjakukkaisiin erikoistuneet pyjamaluteet.

Nyt on nurmi taas leikattu, harvoinpa sitä on tarvinnut tänä kesänä leikata. Rikkaporkkanoita on kaikkialla! Edellisten kuvien kukkapenkki näkyy taustalla oikealla. Vasemmalla oven takana on Rohan. Ovesta on nyt vähän hankala kulkea, kun sormustinkukat kaatuvat kulkijan eteen molemmin puolin kuin mitkäkin tietullimiehet.

Mutapuutarhan penkkiin on tullut muitakin värejä. On siemenestä kasvatettuja vaaleanpunaisia siankärsämöitä ja ihonväristä palavaarakkautta. 

Vaikka en varsinaisesti havittele niittymäisiä istutuksia, onnistun silti saamaan aikaan juuri sellaisia. Minun on todella vaikea löytää kasvupaikkoja matalille kasveille, kun meininki on näin holtiton.
 

Normipunainen palavarakkaus on minulle ongelmallisen värinen, on ruma jotenkin kaikkialla, mutta tämä 'Carnea' on aivan täydellinen. Ja tuottaa myös samanvärisiä siementaimia, mikä on mahtavaa.

Olen kasvattanut rikkaporkkana 'Daraa' ja muita tummempia lajikkeita muutamia kertoja siemenestä. Joskus olen onnistunut, useimmiten en. Iloni on suuri, kun nyt niistä kukkii yksi!

Kylvin pussin pari vuotta sitten syksyllä yhden kasvimaan laatikon nurkkaan. Edelliskerrasta viisastuneena (linnut nokkivat keväällä itävät taimet) suojasin tämän kylvöksen verkolla. Niistä on yksi selvinnyt hengissä kukintaikään. Porkkanathat ovat kaksivuotisia.

Kukat eivät ole niin tummia kuin näistä on joskus tullut, mutta tämä ei ehkä olekaan 'Dara' vaan "Purple Kisses mix". Tai en nyt oikein enää pysy kärryillä, kylvöstä on monta vuotta ja tosiaan monia eri kylvökertoja takana.

Tuosta olisi kiva kerätä siemenet ja ripotella kukkapenkkeihin, mutta koska minulla kasvaa niin paljon luonnon valkokukkaista versiota, tulee siementaimista varmaan vain sitä. Ei ole ainakaan ennen noussut enää näitä tummemman kukkaisia. Pitäisi eliminoida kaikki valkoiset, mutta enpä taida.

Sillä ovathan nuo valkoiset taivaallisen kauniita! Musti esittelee. Taustalla marhanlilja 'Guinea Gold'.

Muitakin valkeita kukkapilviä on, ja useimmat niistäkin ovat vapaaehtoisia eli tulevat tai vähintäänkin leviävät itse. Kompostin vierellä pitäisi olla mansikkamaa, mutta päivänkakkarat ovat opportunisteja. Kun kitkin, tuli paljasta multapintaa ja tässä sitten ollaan. Kenellä on sydäntä noita kitkeä!

Minttuakin tuolla seassa pitäisi kasvaa, mutta kun eilen tein tzatzikia, käytin suosiolla basilikaa, joka on kuistilla ruukussa.

Kiinanpunapuun ympärillä on itsekseen tulleiden valkokukkaisten rohtosormustinkukkien armeija, ja kuvan ottamisen jällkeen ovat rikkaporkkanatkin alkaneet kukkia. Kuvassa niitä näkyy vasta nupulla. Nyt ne heiluvat puoli metriä kiinanpunapuun latvan yläpuolella!

Jos mennään vielä tarkastelemaan Rohania. Sieltä löytyi iso ilonaihe heinäkuun alussa. Paahdepenkin tähkähietaliljat olivat jo ohikukkineet (ne ovat salamakukkijoita), mutta ne tuottavat joskus siementaimia. Olin siirtänyt yhden niistä Rohaniin, minkä jälkeen olin sujuvasti unohtanut asian. Tämä kukki vasta selvästi paahdepenkkiläisten jälkeen. Rohanissa on vähän auringonsuojaa, vaikkei uskoisi, mutta jopa risuaita onnistuu tuottamaan kasveille niiden kaipaamaa varjostusta.

Vanha, ystävältä saatu kiinanpioni kukki myös pitkään, siinä sinnittelee viimeinen kukka parhaillaankin. Niin on kyllä monessa muussakin kiinanpionissa, vaikka komein kukinta on kaukana takanapäin.

Jo edellä mainittu 'Moon of Nippon' on myös yhä kukassa, vaikkakin huomattavasti ränsistyneempänä kuin tässä kuvassa.

Ruusu-heinätarhassa on pienoinen ihme. Olen yrittänyt saada reunuspäivänkakkaroita kasvamaan niin siemenestä kuin taimistakin. Ovat aina kuolleet melko pian pois.

Nyt tämä ystävältä viime syksynä saatu keltalehtinen reunuspäivänkakkara kukoistaa! Mitä ihmettä, ja ah, miten ihanaa. Tämä toivottavasti täyttää siementaimillaan monen muun kuolleen kasvin jättämät paikat, esimerkiksi kerrottu arovuokko on taas kerran sanonut heipat jälkeä jättämättä tästä ihan vierestä.

Olen ihaillut mahtavan kokoisia enkeliperhoangervoja blogien kuvissa. Tässä on tulos minun puutarhassani noin kymmenen vuoden kasvun jälkeen. Olen silti iloinen, että tuo on elossa ja kukkiihan se kauniisti myös polvenkorkuisena.

Paikka vaahteran alla on ehkä liian varjoinen, joten istutin toissa vuonna uuden taimen oikein aurinkoiselle paikalle. Kuivuuteen en voi auttaa, joten nähtäväksi jää, kasvaako sekään paremmin, jos näiden ongelmana on kuivuus, kuten monen muunkin kasvin kohdalla.

Mutta hei, meillä sataa! Eikun... se taisi loppua jo. No, satoi, ja saattaa sataa vielä. Vesimittarin pohjalla on nyt teelusikallinen. Lisää mahtuu!

Mutapuutarhan toisella reunalla kukkii kyläkurjenpolvi 'Striatum'. Tähän ainakin voi luottaa, tuntuu pärjäävän missä vain. Lisäksi se on tullut tähän katajan alle aivan itsekseen. Olen istuttanut tätä muotopuutarhaan ja vaahteran alle, mistä on tähän muutaman metrin matka.

Itse mutapuutarha on ollut kuivana toukokuulta alkaen. Sen ovat vallanneet alsikeapilat, ja sen lisäksi, että ne ovat kauniita, ylläpitävät ne paljon elämää. 

Vanhan saunan nurkalla on utelias rohtosormustinkukka.

Ransu esittelee (ennen ruohonleikkuuta).

Jos jaksat, niin mennään vielä kasvimaalle. Sinne menevän oven pielessä kukkivat ruusut ja 'Miss Bateman' -kärhö, joka on ehkä kaunein näistä suurikukkaisista kärhöistä. Tummat heteet tuovat hienon kontrastin kukkaan.

Kärhö aloitti kukinnan jo ennen juhannusta, en vain siitäkään ehtinyt raportoida ennen kuin nyt. Kärhö saisi kasvaa tuolta portlandruusun keskeltä vähän paremmin näkyviin.

Viimeiseksi ihastellaan kasvimaan yhden laatikon koriantereita. Näihinkin voi luottaa itsekseen kylväytymisessä (kuten myös taustan ruusutarhan harmaakäenkukkiin). Kylvin korianterin kanssa samaan ruutuun jotakin muuta vihannesta alkukesällä, mutta eihän noita koriantereita henno kitkeä, vaikka tuossa on satoa minun tarpeisiini aivan liikaa.

Toisaalta on ihan hyvä, että edes joissakin viljelylaatikoista on kunnon rehotus, kun suurin osa kylvöksistä on hyvin kitukasvuisia lähes päivittäisestä kastelusta huolimatta. En vain ehdi tai jaksa kastella laatikoita niin kauan kuin pitäisi.

Joten olen niin iloinen ja kiitollinen näistä kaikista kukista, suuri osa jutun kukista on tosiaan vapaaehtoisia puutarhan kaunistajia. Arvostan oma-aloitteisuutta suuresti niin ihmisten kuin kasvienkin suhteen, ja jos joku selvästi viihtyy, niin antaa mennä vain!

Alsikeapila Trifolium hybridum

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Korianteri Coriandrum sativum

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Kärhö Clematis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Palavarakkaus Lychnis chalcedonica

Päivänkakkara Leucanhtemum vulgare

Reunuspäivänkakkara, reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Tähkähietalilja Anthericum liliago