Alkuvuosina tuli muotopuutarhaan istutettua kaikenlaista. Jossain vaiheessa tajusin, että violetti ja valkoinen sopivat sekä yhteen että muotopuutarhaan harvinaisen hyvin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.
Olen yrittänyt istuttaa ohotanmarunaa ja muitakin kauniita hopeaisia marunoita monia kertoja, aina ne ovat hävinneet vikkelästi. Viime vuonna huomasin koiruohoa ihan muotopuutarhan vieressä. Sitä kasvaa siellä täällä tienposkessa ja pihoilla. Vanha kulttuurikasvi on mukava jäänne menneistä ajoista, kaunis ja sopii kukkapenkkiinkin tuomaan viileää hopeansävyä. Siellä se nyt kasvaa muotopuutarhan paraatipaikalla.
Ikävä kyllä kaikki pari vuotta sitten istutetut komeapiikkiputket ovat hävinneet, onneksi korea on jäljellä ja voi hyvin.
Kuivimman penkin köynnöskaaren juurelle vuosia sitten istutettu köynnösruusu 'Veilchenblau' eli Blue Rambler kukkii viimein. Se on juuri oikean värinen ja siksi sen hankinkin!
Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa loistolöynnösruusu Flammentanz. joka on aivan väärän värinen tänne, mutta se tuli istutettua silloin, kun vasta perustin muotopuutarhaa. Elefantin kokoista ruusua ei totisesti tee mieli kaivaa muualle, ja toisaalta se ilostuttaa ohikulkijoita joka kesä suuresti. Ja tuo muotopuutarhaan myös suojaisuuden tuntua ikään kuin seinämänä tien ja puutarhan välissä.
Toisessa kaaressa kasvaa 'Alchymist', taivaallisen ihana köynnösruusu, joka vain oli pakko saada. Jälkiviisaana olisin voinut istuttaa tähän jonkun muun värisen, joita nyt kasvaa muissa kohdissa puutarhaa.
Sitä paitsi on täällä muutakin persikkaista. Köynnösruusun takana voi nähdä saman sävyistä marskinliljaa.
Kasvien kukkavärien periytymisestä on tänä kesänä tullut kirjoitettua mm. rohtosormustinkukkien ja siperiankurjenmiekkojen kohdalla. Myös laventelinväristen tummakurjenpolvien siementaimista tulee useimmin viininpunaisia, sitä tavallista 'Samobor' -lajikkeen väristä, jota kasvaakin puutarhassani siellä täällä.
Violetin suuntaan säätämistä edustaa myös idäntädykkö. Se on vasta pari vuotta vanha, joten toistaiseksi aika matala ja pieni, mutta toivon siitä komeaa pehkoa. Täydellisen violetin värinen se on. Kesäkuun alussa kuvattu nuppuisena, jolloin kukkivat 'Early Emperor' -laukat. Laukoissa onkin paljon hyvän värisiä lajeja ja lajikkeita.
Ripaus keltaista on aina paikallaan violetin lähellä, sillä vastavärinä se piristää. Vanha helluntaikurjenmiekka "Kulosaari" kukki myös kesäkuussa. Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' peittää keltakukkaisen ruusun tyveä.
Ruusu on tietenkin ihanaakin ihanampi Austin-ruusu The Pilgrim. On niin viileää, että sen nuput ovat pysyneet kiinni kauan, nyt ensimmäiset kukat aivan puskan alaosassa ovat auki.
Hankala kuvata alaoksien keskellä, eikä kuva ole hyvä, mutta pakko oli silti yrittää – ja laittaa huono kuva tähän, kun kukka on niin täydellinen upottava unelma. Onneksi seuraavaksi alkaa kukkia avautua latvassa ja niitä tulee paljon!
Muotopuutarhan viimeisessä köynnöskaaressa kasvavat iso ruotsinköynnöskuusama ja tarha-alppikärhö 'Propertius', joka on ryhtynyt hivuttautumaan penkin selkänojaa pitkin vastapuolelle.
Timjamipolulla kukkivat ensin vaaleanvioletit ja valkoiset ajuruohot, sitten tummempi tavallinen kangasajuruoho ja nyt vaaleanpunainen. Nuo erikoisemman väriset jäävät kohta voimakkaammin leviävän kangasajuruohon jalkoihin, niinpä aloin tällä viikolla repiä sitä juurineen ja istuttaa vanhan talon päädyn seinänvierustalle, sillä siihen tarvitsen tiheää mattomaista kasvia.
Löysin kuin löysinkin 'Rosemoor' -tarhakurjenpolven, kun aloin sitä yhden blogikommentin jälkeen kaivata. Tämä on niin ihana, ja siksi tärkeä, että olen käynyt Rosemoorin puutarhassa Englannissa, vaikka tämä taimi on Suomesta hankittu. Tämä tuo sen ihanan päivän mieleen. Kukan värikin on lumoava tummine suonineen.
Tavallista kyläkurjenpolvea on alkanut nousta sieltä täältä, mistä en ole ollenkaan pahoillani. Ihana yhdessä mustalaukkojen kanssa, taustalla taas 'Wladyslawa'.
Ranskanruusu 'Hippolyte' ei ole kukkinut vuosikausiin, tällä on erittäin kuiva paikka ja vaahterakin on vähän liian lähellä. Viimeisinä kahtena talvena olen poistanut puusta isoja oksia ja nyt ruusu viimein kukkii! Kukkia tuli kolme. Niissä on erittäin ihana muhkeus ja tuo keskustan valkea pilkahdus.
Puksipuuaidatkin tuli leikattua jo kesäkuussa, näyttää paljon siistimmältä. Vasemmalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' aloittanut kukinnan.
Ruotsissa näille pienikukkaisille rambler-ruusuille on luotu oma ryhmä, Multiflora-Ryhmä, sillä niiden perimässä on japaninköynnösruusua eli Rosa multifloraa. Sen näkee noista jännän muotoisista lehdistä.
Tämä on jostain syystä matalampi, vaikka on vanhempi kuin ruusupergolan 'Alchymist'. Ostin sen toisen, koska luulin tämän kuolleen yhden talven jälkeen. Vaan eipä kuollut ja nyt kukkii monella ihanan värisellä kukalla!
Kiinanpioni 'Wladyslawa' vain kukkii ja kukkii, ei meinaa lopettaa ollenkaan kai!
Tarhamarskinlilja 'Romance' pari viikkoa sitten, kun se oli parhaassa kukassa. Siinä pörrää takuuvarmasti kimalaisia.
'Alchymistin' kanssa samassa kaaressa kasvava rinneakebia olisi tehnyt ensimmäisen kukkaterttunsa, kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, mutta nuput näivettyivät kuivuuteen. Tuon yhden väänsin auki välivalloin, kun hermostuin, mutta sen sisällä oli kuihtuneet terälehdet.
Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. Ihana, heleä väri tässäkin, kuten aiemmin esitellyssä portlandruusussa. Keittiön ikkunasta yläviistosta katsoen kärhö ja ruusu ovatkin vieretysten.
Yritän silti tuuppia muotopuutarhan värimaailmaa violetin ja valkean suuntaan. Istutin viime vuonna Rhapsody in Blue -ruusun (eli 'Frantasia'), jonka sävy on nyt hieman pettymys. Kaipa se tuosta kehittyy sinisempään suuntaan, mutta nämä kukat eivät ainakaan vanhentuneet yhtä violeteiksi kuin olen tässä ruusussa nähnyt muualla.
Kesäkuussa Rhapsody in Blue oli silti pienten täydellisen sävyisten violettien kukkien peitossa. Mitä ihmettä?
Toivottavasti ensi vuonna parempi onni!
Ihan kaunis se on silti, ja jatkuvakukintainen, niinpä odotellaan rauhassa loppukauden kukkia. Kärsäkäs katkoi tästä useita nuppuja alkukesällä, niinpä juuri nyt ei uusia kukkia ole tulossa.
Tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' se siinä järjesti täydellisen esityksen nousten ruusun ympäriltä ja lomasta kukkimaan. Vasemmalla kukkii vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Tämä oli siis kesäkuussa.
Tänä kesänä muotopuutarhasta nousi valkokukkainen! Kuinka täydellistä, ja täydellinen yllätys. Ei minulla nimittäin valkokukkaista tummakurjenpolvea täällä missään kasva, eikä kai naapureillakaan.
Aurinkoista sunnuntaita, tämä painuu nyt kastelemaan!
Alppipiikkiputki Eryngium alpinum
Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä
Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum
Kangasajuruoho Thymus serpyllum
Karhunjuuri Meum athamanticum
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Koiruoho Artemisia absinthium
Komeapiikkiputki Eryngium × zabelii
Koreapiikkiputki Eryngium bourgatii
Kyläkurjenpolvi Geranium pratense
Lapinneilikka Dianthus × courtoisii
Laukka Allium
Loistoköynnösruusu Rosa Loistoköynnösruusu-Ryhmä
Mirrinminttu Nepeta × faassenii
Mustalaukka Allium nigrum
Myskimalva Malva moschata
Mäkimeirami Origanum vulgare
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Ohotanmaruna Artemisia schmidtiana
Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä
Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä
Rinneakebia Akebia quinata
Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum
Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä
Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum
Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Tähkälaventeli Lavandula angustifolia
Vuorikaunokki Centaurea montana
.JPEG)
.jpg)
Nam, tuo The Pilgrim on taas sellainen sitruunainen jälkiruokaherkku!
ReplyDeleteNiin on! Ehkä sitruunamarenki... toisaalta siinä on varmaan kermavaahtoakin, kun se on jotenkin ihanan pehmeän näköinen.
DeleteJos ei aivan toivomassasi väriyhdistelmässä ole pysynyt niin kauniita kukkia silti. Kauniita ruusuja, onneksi ei ole pakko istuttaa omaan pihaan piikikkäitä kun noita voi ihastella muiden puutarhoissa.
ReplyDeleteVoi, minusta ruusut ovat jokaisen piikin väärtejä! Eipä niissä kaikissa edes piikkejä olekaan.
DeletePiikittömiäkin ruusuja on, mutta toisaalta ajattelen miksi kaiken pitäisikään olla mahdollisimman pehmeää, sileää, helppoa, jopa luonnotonta ja jalostettua... toisaalta ruusut ovat aika heppoja kasvattaa. juhannusruusu ilman piikkejä ei olisi mikään.
ReplyDeleteSanopa muuta. Ruusussa nimenomaan kiehtoo piikkien ja taivaallisen ihanien – ja tuoksuvien – kukkien vastakohta.
DeleteKyllä! :) sekä historia ja monet lajikkeet.
DeleteNiin, totta, juuri kaikki tuo! Tuhansia vuosia sitten on jo kasvatettu ruusuja ja nuuhkittu niitä yhtä ihastuneena kuin nyt.
DeleteIhan hyvin onnistuneita yhdistelmiä oli monta. Persikkainen ruusu oli todella kaunis. Flammentanz on mahtava ruusu ja ilmeisesti aika kestävä?
ReplyDeleteOlen vyöhykkeellä 1a, mutta olen ymmärtänyt, että Flammentanz menisi Oulussakin. Täällä se ei ole ikinä paleltunut latvastaankaan, vaikka on tuossa yli kahden metrin korkeudella ja täällä on raaka viima talvella, vaikka onkin "Suomen suotuisin alue". Se on vähän suhteellista: ei lunta välttämättä ja hirveä tuuli! Joten sen perusteella sanoisin, että erittäin kestävä.
DeleteThe Pilgrim on kyllä kaunis, omani on aloittamassa toista kukintakierrosta. Sinun Flammentanz on upea näky, ei siitä voi olla pahoillaan vaikka olisi vääränvärinen juuri tuohon. Tarhamarskinliljassa on hienostunut sävy.
ReplyDeleteIhanaa, että hankit Pilgrimin, luulen, että et pety. Toivon ainakin kovasti! Se vaikuttaa olevan todella elinvoimainen ja terve.
DeleteFlammentanz tekee aivan mahtavan punaisen kukkaputouksen tien puolelle (etelän puoli aidasta), ja riittää niitä kukkia täällä puutarhankin puolella. Siitä ei tosiaan voi olla pahoillaan, niin näyttävä se on ja kukkii pitkään, vaikka ei ole jatkuvakukintainen.
Pitäisikö Pilgrim ruusulle varata jokin kiipelytuki viereen? Käsitin, että on aika rentokasvuinen- ehkä köynnöksenäkin käytetty? Mietin toisenkin Austin ruusun hankkimista, mutta en tiedä onko paras pari Pilgrim Williamille jos Pilgrim tarvitsee tukea?
DeleteViime vuonna pystytin sen viereen 1,5 -metrisen rautakepin, johon sidoin sen versot. Tänä vuonna olin kaukaa viisas ja leikkasin kaikki versot polvenkorkeudelta. Nyt se on kyllä silti melko korkea, ja kukkia on tulossa isoina terttuina. Sidoin nyt vain narun sen ympäri, se estää versoja kaatuilemasta eri suuntiin. Versot eivät ole erityisen rentoja, mutta kukat ovat painavia.
Delete(Eli suosittelisin kyllä The Pilgrimiä lämpimästi, sillä se on todella terve ja hyväkasvuinen!)
Itse asiassa tein saman joka suuntaan retkottavalle apteekkarinruusulle ja yhdelle portlandruusulle. Se riittää pitämään ne kasassa, köynnöstukea ei tarvita.
Useinkaan ei ruusua istuttaessa tajua sitä, minkä kokoiseksi se kasvaa. Eikä silloinkaan, kun istuttaa kasveja sen viereen. Viime syksynä laitoin edellä mainitun portlandruusun "viereen" korkeaa perennaa ja liljaa ja nyt ne ovat ihan siellä alla hukuksissa (siitä huolimatta, että sidoin ruusun versot narulla enemmän nipuksi), heh. Joten jätä ainakin metri väliä Shakespearen ja Pilgrimin välille. Minulla Shakespeare ei ole ollut ollenkaan niin kookas, mutta kyllä sekin tarvitsee ehkä 70 x 70 cm tilan.
Kiitos, hyvä tietää! Joo, Pilgrimissä kiinnostaa eniten se, että se on terve ja hyväkasvuinen. Mullakin kävi tuo sama nyt, että laitoin liljaa ja malvaa, pitää siirtää perennat omiin ryhmiinsä muualle.
DeleteMinkälaiseen multaan istutat Austinruusut? Laitoin 1 pussin pussimultaa, kun ajattelin ruusun olevan sen verran vaatelias, ettei tontin savimulta hiekkasekoituksella sovi. Jos sille käy savimulta tai jokin sekoite, niin sitä voisin käyttää jatkossa.
Pimpinellaruusut on istutettu savimaahan meillä ja pärjäävät hyvin.
Olen laittanut ruusuille korkeintaan ripauksen pussimultaa – täällä kun on lähimpään kauppaan tuntien matka. Osalle en varmaan ole tarjonnut pussimultaa ollenkaan. Savimaa tuntuu sopivan niille hyvin, etenkin hiekalla sekoitettuna varmaan ihan ihanteellinen.
DeleteHurmaava hempeyden maailma ja sitten kuitenkin tuo muotopuutarhan ryhdikkyys.
ReplyDeleteIhania kuvia ja kestämättömän herkullisia ruusuja. Sinulla on toinen toistaan ihanampia pienoisnäkymiä, niinkuin tuo helluntaikurjenmiekka yhdistyneenä keltalehtiseen mäkimeiramiin.
Kukapa (ei edes hölmöläinen:-) ryhtyisi tekemään jotain toimia tuolle mahtavalle Flammentanzille tosiaan. Näin omalla paikkakunnalla yhdellä seinustalla sellaisen komean ja kyllä se vetää katseet puoleensa.
Minulla myskimalva molemmissa väreissä kylväytyy itsekseen ihan niityllä. Olen vain luottanut, että kyllä se siellä jossain pysyy ”olemassa”, ainakin siementen muodossa. Muistelisin, että olisiko sen yksilöt jotenkin lyhytikäisiä tai jotain sellaista.
Merja
Kivoja pienoisnäkymiä on tosiaan paljon. Joitakin niistä tulee onneksi tallennettua kameraan.
DeleteFlammentanz on melkoinen näky kukkiessaan, kun siitä tulee niin iso. Seinustalla se on aivan ihana, naapureillakin on.
Myskimalva on lyhytikäinen, ehkä vain pari vuotta, sitten tekee uudet taimet. Hyvä niin, ja onneksi pärjää niitylläkin!
Luin OmaPiha-lehden ruusujuttusi toistamiseen, kun siinä oli kivasti ruusujen historiaa ja paljon tietoa kustakin. Kutkuttaa kovasti hankkia toinenkin Austin Lady of Shalottin lisäksi. Ja paneutua niiden istuttamiseen ja hoitoon tarkemmin. Tuossa ylemmässä kommentissa mainitsitkin jo Pilgrimin leikkaamisesta, sillä se on yksi miettimäni ehdokas. Ihme juttu, että pitää rohmuta toinen toistaan korkeammaksi kasvavia ja tukea vaativia kasveja, vaikka niitä on jo ennestäänkin riittävästi. Kasvien tukitouhut eivät ole minusta niitä puutarhan mukavimpia tehtäviä. Kaikenlaiset tuet ja narut saavat kasvin ainakin hetken aikaa näyttämään hieman omituiselta - vähemmän luonnolliselta.
ReplyDeleteAnteeksi, jäi postauksesi kommentointi vähemmälle, kun juutuin näihin ruusuasioihin. Tänä kesänä puutarhasi on ollut entistä kauniimpi ja rehevämpi. Ei tule ähkyä, vaikka aina on uusia tuttavuuksia. Ja miten ahkerasti oletkaan viime aikoina postannut.
Kyllähän Austinit herättävät keräilyvietin. The Pilgrim olisi ainakin hyvä kukkimaan, oman kokemukseni mukaan. Muutama vuosi sitten se ei meinannut herätä talven jälkeen ollenkaan, tosin. Mutta heräsi sitten lopulta, eikä sitä notkahdusta edes tämänhetkisestä kasvuvoimasta uskoisi.
DeleteOlen nyt vakaasti päättänyt kietoa kunnon rautalanka -tms. kesto"vyöt" muutaman joka suuntaan lamoavan ruusun ympärille. Pilgrim on niistä helpoin. Se on kyllä vankkaversoinen, mutta kun isot kerrannaiset kukat ovat todella painavia. Sille varmaan riittää jatkossakin vain juuttinaruvyö noin puolen metrin korkeudella. Eipä sitä kovin hyvin edes näe, kun versot kumminkin kääntyvät eri suuntiin peittäen siitä osia.
Tällainen kommentointi onkin juuri blogimaailman suola, eli kunnon keskustelu!
Kerrottavaa olisi niin kauheasti, eikä silti ehdi kertoa kuin murto-osasta, vaikka olen taitanut blogata joka toinen päivä lähes koko ajan toukokuusta lähtien :-D
Austin-ruusuille sopisi rautalankainen "kestovyö". Kun tuen virittää esimerkiksi ennen lehtien puhkeamista, sinnehän se katoaa vihreyden keskelle ja tekee kuitenkin tehtävänsä pitäen huolta painavista kukista. On muuten Lady of Shalottillakin melkoinen kasvuvoima. Pisin verso taitaa olla kohta 70 cm. Se ei ainakaan toistaiseksi rentoile, vaan seisoo tanakasti pystyssä. Kukkiessa varsi varmaan taipuu enemmän.
DeletePostaa vaan ahkerasti. Juttujasi on kiva lukea. Hienoja kasveja, uusia tuttavuuksia ja tietoa kompaktissa paketissa.
Samoin mietin toisen Austinruusun hankkimista ja samoja asioita pohdin, niin näistä kommenteista ja kysymyksistä on hyötyä muillekin. :)
DeleteTuota juuri mietin, että pitää toimertua laittamaan kunnon vyöt muutamalle ruusulle heti keväällä, tai mikä ettei jo syksyllä. Austineista eivät välttämättä monetkaan kasva niin, että sitä tarvitsevat, mutta apteekkarinruusu ja yksi portlandruusu ovat ihan mahdottomia, ja 'Duchesse de Montebello'.
DeleteMinullakin Shalottissa on yksi korkeampi verso :-D On kyllä tanakka, joten jollei tule kovin paljon kukkia, ehkä se ei lamoa. Aikaisempi Shalottini, joka kuoli joko vesimyyriin tai toissa kevään jääkauteen (tai molempiin) ei ikinä lamonnut niin, että olisi tullut mieleen sen tukeminen.
Vastaus anonyymille: Ihan mahtavaa, että näistä keskusteluista on hyötyä!
DeleteTeillä on sateet taas kiertäneet. Värimaailman kanssa on tosiaan joskus noin, että idea seuraa vasta, kun osan kasveista on jo istuttanut. Onneksi puutarhaa voi muokkailla. Paitsi niitä tiettyjä kasveja on vaikea enää siirrellä. Hieno kuva tuo, missä kärhö kulkee pitkin penkin selkänojaa.
ReplyDeleteTäällä on taas tyypillinen saariston kuiva kesä, aurinko paistaa ja tuulee. Ihanaahan se on, mutta puutarha kaipaisi kyllä vettä. Alkaa olla selvä, että ukonhattuja, kulleroita, erikoisempia esikoita ja monia muita on vähän turha hankkia.
Delete