Sellainen on yhtäkkiä kasvanut tontin etelänurkalle.
Tällä pihan nurkalla on keto edesmenneen rakennuksen paikalla. Sen entisen kivijalan alapuolella on paahdepenkki, joka päättyy pieneen mini-kivimuuriin. Sen takana on pensasistutuksia tienvarren heinikossa – en ole perustanut hienoa tienpenkasta rajattua istutusaluetta.
Pihanurmi laskee alamäkeen kohti tietä. Siinä on niin suloinen läntti ketoneilikkaa, päivänkakkaraa ja yksi sikurikin siinä kasvaa, etten ole raaskinut siitä kohdasta vielä leikata nurmikkoa.
Mutta varsinainen aihe tälle blogijutulle on takana paahdepenkin päässä. Siellä on kaksi ruusupuskaa.
Vasemmanpuoleinen on vanha kirkonruusu, joka piti vain löytää vaahtera-saarnivesakon seasta alkuvuosina. Puiden raivaaminen sai ruusulle enemmän tilaa ja sitä kasvaa nyt kymmenen neliömetrin alueella, myös keskellä syreeniaidannetta ja vähän kedollakin. Se leviää juuristollaan selvästi tehokkaasti, joten tällainen villi nurkkaus on kirkonruusulle täydellinen.
Oikealla on neilikkaruusu 'White Grootendorst', joka on viimein kasvanut kunnon mittoihin. Sain naapurilta kompostoitua huussijätettä viime vuonna, kun hän ei keksinyt, mihin sitä olisi laittanut (outo ongelma – kompostia on aina liian vähän!). Kippasin sen kaiken tuohon ja se taitaa näkyä ruusun kasvusta.
Paahdepenkin siniset sikurit luovat ihanan väriyhdistelmän valkoiselle ja ruusunpunaiselle ruusulle.
Kirkonruusun tuoksu on vailla vertaa. Kukinta-aikakin on ollut pitkä, kun heinäkuusta ovat puuttuneet helteet. Kuivaa meillä kyllä on edelleen, mutta ruusut ovat siitä loistavia, että ne kestävät kuivuuskaudet täydellisesti, lehtikään ei lurpota.
Siksi hankinkin eilen kaksi uutta ruusua, kun kävin parin päivän pikavisiitillä Satakunnan suunnalla.
Tätä ruusuparia on tullut ihasteltua ja kuvattua kaikkina vuorokaudenaikoina. Ensimmäisestä neilikkaruusustani viisastuneena ymmärsin istuttaa tämän valkokukkaisen paikkaan, jossa se mahtuu kasvamaan täyteen mittaansa. Muotopuutarhan vaaleanpunaista neilikkaruusua leikkaan joka kevät rankasti, jotta se ei peitä koko penkkiä.
Näkymä paahdepenkin ja kedon yli kohti muotopuutarhaa, jossa kukkivat köynnösruusu Flammentanz ja neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Keto kukkii keltamataraa, joka tuoksuu hunajalta.
Toinen potretti: sikuri, keltamatara ja Flammentanz.
Musti esittelee.
Koska kalenteripoikajutusta jäi puuttumaan Musti vaahterassa -kuva, laitetaan tähän.
Lokki tarkkaili meitä sähkötolpan päältä.
Kirkonruusu lopettelee kukintaa, ahdekaunokkien liilansävyiset kukat avautuvat tilalle. Sävyjen yhdistelmä on vastustamattoman kaunis, vaikka kuva ei oikein onnistunut.
Istutin kiiltoleimu 'Mäntsälän' paahdepenkin alapäähän pari vuotta sitten. Se kuivui pahoin viime kesän kuivuudessa ja pelkäsin jo menettäneeni sen. Tämä on mukava muisto käynnistä toimintaansa lopettelevalla Paloniemen taimistolla Suonenjoella, joten kasvilla on tunnearvoa. Olen todella iloinen, että se on elossa ja tänä vuonna kukkii ensimmäistä kertaa. Mikä kaunotar! Ja täydellinen tällaiseen paikkaan, jossa on myös luonnonkukkia.
Ahdekaunokki Centaurea jacea
Kartanoruusu Rosa Francofurtana-ryhmä
Keltamatara Galium verum
Kiiltoleimu Phlox carolina
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Sikuri Cichorium intybus
.JPG)
.jpg)
.JPEG)
No mutta miten komea neilikkaruusu! Omani ovat aivan rimpuloita tuohon verrattuna. Tai molemmat ovat komeita, valkoinen ja pinkki. Tykkään neilikkaruusuista paljon, ne ovat kestäviä ja kestävät erinomaisesti leikkaamista sekä kukkivat pakkasiin asti. Leikkaatko niitä yhtään keväisin?
ReplyDeleteNäin kerran pari täysikokoista neilikkaruusua vieretysten Hatanpään arboretumissa. Valitettavasti se oli vasta sen jälkeen, kun olin istuttanut vaaleanpunaisen muotopuutarhaan tajuamatta ollenkaan, minkä kokoisia noista tulee.
DeleteEli sitä vaaleanpunaista leikkaan joka kevät, muuten se veisi puolet siitä kukkapenkistä. Leikkaan sen noin polvenkorkeudelta ja tuloksena on ihan hyvän muotoinen ja silti aika iso puska, joka kukkii hyvin.
Valkoista ei ole vielä tarvinnut leikata, se on vasta nyt noin iso. Vielä ei ole ollut kuivia tai huonosti kukkivia oksia. Se on täydellinen pensas juuri rajaamaan puutarhan aluetta tai tonttia tiestä tms. Mahdottoman kauniita ja kukkaisia ja tosiaan se syyskukinta. Täydellisiä ruusupuskia.
Upean runsasta ruusujen kukintaa, tuo on kaunista! Pitkään kukkivat ruusut ovat ilo tähän aikaan kesästä.
ReplyDeleteNiin ovat. Heinäkuu on ruusujen juhlaa. Bourbonruusu vasta aloitti kukinnan.
DeleteHienoa kukintaa ruusuissa. Ja tuohan oli aivan upeaa saada naapurustosta ylimääräistä kompsoria. Sellaiselle löytyy aina paikkoja.
ReplyDeleteTodellakin löytyy! Kompostikate on kullan arvoista. Mutta kun sitten vinkkasin, että hänen kannattaa levittää sitä vähän kaikkialle kasvien ympärille, en varmaan saa sitä enää :-D
DeleteKomeita ruusupensaita ja köynnösruusu myös. Tarjoaisipa minullekin naapuri ylimääräistä kompostimultaansa, ei todella riitä oma komposti lähellekään.
ReplyDeleteSanopa muuta! Komposti riittää aina yhteen penkkiin ja muut jäävät odottamaan vuoroaan vuosiksi.
DeleteVoi kuinka upea Flammentaz-köynnös 🌺 Kiva nähdä taas Mustiakin🩷
ReplyDelete:-)
DeleteSiellä on selvästi ruusujuhlat menossa. Noista 'Flammentanz'-kuvista tuli jotenkin eteläeurooppalainen fiilis. Tuli joku kuvamuisto viilinä siellä sun täällä rehottavista pelakuista, vaikka ruusu ja pelakuu ovatkin yhtä kaukana toisistaan kuin Saaripalsta ja Välimeren rannikko :D
ReplyDeleteRuusujuhlat ovat kesän kohokohta täällä – sama varmaan sinulla kärhöjen kanssa! Ymmärrän kyllä tuon mielleyhtymäsi, vaikka Flammentanzin takana kuvassa onkin naapurin hirsivajan seinä :-D
DeleteTodellakin kelpaa tuollaista ruusuparia ihastella. Paikkakin on mainio, kun puskat sijoittuvat reunalle ja aidan viereen. Onpahan ohikulkijoillekin kauneutta tarjolla. Flammentanz näyttää pärjäävän hyvin aidalla. Jostain on jäänyt päähäni ajatus, että se tarvitsee suojaisan/tuulettoman paikan.
ReplyDeleteJollain on ylimääräistä kompostimultaa!!! Hienoa, että tarjosi sinulle. Eihän sellaisesta voi kertakaikkiaa kieltäytyä.
Ei ole Vaahteramäen Eemeli vaan Musti Vaahterassa!
Iso ruusupuska on todella täydellinen tontin reunalla. Flammentanzia ihan pysähdytään ihastelemaan. Sen paikka ei ole erityisen tuulensuojainen, sillä pihani on kyläniityn reunalla, avoin iso aukea antaa tuulten puhaltaa – etenkin voimakkaimpien lounais- ja länsituulten. Istutin joskus Flammentanzin kanssa samaan köynnöskaareen toiselle puolelle sinisateen, mutta se ei kestänyt sitä talvista viimaa ollenkaan. Sanoisin, että Flammentanz on hyvinkin kestävä, kun se sietää hyytäviä viimoja tuossa, eikä ole koskaan paleltunut latvoistakaan.
DeleteNaapuri ei ole erityisesti puutarhaihminen, se selittää kompostiasian :-D
Ihanat ruusut, ihana valkoinen leimukukka - ja ihana Musti, joka on kerrassaan nuori ikäisekseen. Kiinnostaa tuo nimi kirkonruusu, sillä sellaiseksi olen ajatellut omaa hyvin vanhaa kantaa olevaa, hyvin samanväristä ja kukaltaan samankaltaista ruusuani. Se aloittaa kukintansa jo kesäkuun viimeisellä kolmanneksella ja kukkii 3-4 viikkoa. Leikkaamatta pensas kasvaa hyvinkin kolmimetriseksi. Oksat ovat piikkiset ja liki köynnösruusumaisen rennot. Tekee melko paljon juurivesoja. Mietin, kasvaakohan jokin kirkonruusu noin suureksi...Kirkonruusu Ruustinnan kasvukorkeudeksi mainitaan 150 - 200 cm. Näiden omien ruusujeni "emo" oli säilynyt hengissä suuren männyn katveessa keskisessä Satakunnassa monia kymmeniä vuosia tehden korkeintaan 1 - 2 kukkaa kesässä. Mutta yllättäen siitä otetut juurivesat kasvoivatkin muutamassa vuodessa suuriksi pensaiksi, jotka parhaimpaan kukinta-aikaan ovat aivan täynnä tuoksuvia kukkia.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Luulisin, että ruususi saattaa olla kirkonruusu. Kyllä kai jotkut niistä tekevät pitkiäkin versoja. Omassanikin on jokunen kukka lähes vieressä kasvavan syreenin latvassa, yli kaksimetrinen verso. Toisaalta suurin osa versoista on vain metrisiä tai vähän yli.
DeleteJoka tapauksessa kirkonruusut ovat usein tuollaisia vanhojen pihojen tuntemattomia löytöruusuja. Omani on luultavimmin istutettu rakennuksen nurkalle; rakennus on hävinnyt jo 1900-luvun puolivälissä. Ruusu voi hyvinkin olla ainakin sata vuotta vanha.
Kaikenlaiset pikkukukkameret, niinkuin tuo aurinkoinen keltamatara nostavat niin ihanasti nuo isot juhlakukkaset arvoiselleen jalustalle. Flammentanz näyttää ihan lapsen piirtämältä punakukkaiselta mielikuvituspuulta, eipä ihme, että ohikulkijat pysähtyilevät.
ReplyDeleteIhana kuva Mustista vaahteraan sointuvine silmineen.
Sinulla on todella yltäkylläistä:).
Merja
Totta, hyvä vertaus pieniin kukkiin ja juhlakukkiin.
DeleteHyvin bongattu Mustin silmien väri :-)
Nyt on yltäkylläistä aikaa, vaan ihan hirveän kuivaa taas :-(
Mustillahan on vaahteranvihreät silmät! Hänellä on tyylitajua, kun valitsee kuvausympäristönsä noin huolellisesti!
ReplyDeleteMustilla on tosiaan kauniinvihreät silmät :-)
DeleteIhanan runsasta ruusujen kukintaa!
ReplyDeleteMitäs uusia ruusuja mukaasi tarttui?
Ruusuja ei voi vastustaa... Kävin Vakka-Taimessa ja nuohosin sen ihanan rosarion ensi töikseni laidasta laitaan. Sitten etsin käsiini itse Muurisen ja näytin ostoslistaa, jossa oli vaihtoehtoja (muutakin kyllä kuin ruusuja). Löytyi 'Tuscany', joka on ihanan värinen tummanpunainen.
DeleteSitten kurvasin loppumatkasta vielä Viherlassilaan, sieltä löytyi himoitsemani 'Variegata di Bologna', aivan ihana polkkakarkki-värinen ruusu.
Aika paljon muutakin autoon mahtui, eli nyt on istutettavaa ;-)