Kaikki projektit päällä

 ...samaan aikaan. Niin se kyllä tuntuu aina menevän, eli asia ei kai ylitä uutiskynnystä.

Pari viikkoa sitten tuskastuin lopullisesti siihen, että taloni maalaus on kesken. Se jotenkin tyssäsi tähän itäseinään ehkä kymmenen vuotta sitten. Olin saanut maalattua uudelleen laudoitetut etelä- ja länsiseinän, mutta tämä oli paremmassa kunnossa eikä tarvinnut laudoittaa. Maalarin kantilta se tarkoittaa kuitenkin sitä, että pitää skrapata ennen kuin voi maalata. 

Siihen päälle sekin, että blandaan maalin itse ja tuossa on sekä tummemman että vaaleamman keltaista satsia, kun en ollut vaivautunut tekemään pientä koepurkkia sävystäni, jonka avulla oikean värin sekoittaminen on helpompaa. 

Seinä on siis ollut osaksi skrapattu, osaksi alkuperäisessä lateksissa (jonka kouriutuvien palojen alta näkyy punamultaa), osaksi maalattu tummemman, osaksi vaaleamman keltaisella.  

Sitten meni hermo. Vihaan ja pelkään tikkailla olemista, siksi näitä projekteja lykkäänkin. 

Olen saanut sen verran aikaan, että kolmasosa seinän yläosasta on nyt oikeanvärisessä maalissa. Alaosahan on tietysti ollut hyvässä maalissa jo vuosikaudet, kun sen maalaamisessa ei ole mitään kamalaa. Karmein kohta on tietysti aivan ylhäällä. Sinne päästäkseen pitää jatkaa tikkaita tikkailla seisten, sillä muuten sitäkään ei yletä tekemään. Hermojaraastavaa touhua. 

Sen verran olen saanut itseäni nyt siedätettyä viime viikkoina, että vielä vintin ikkunan alapuolella eivät jalat tutise (kovin pahasti). Sain jopa vaihdettua yhden vinkuraksi menneen riman, vaikka voimankäyttö sorkkaraudan kanssa tikkailla seisten olikin pois mukavuusalueelta.

Olen ihastellut Hiidenkiven Minnan tekemää mahtavan hienoa puutarhaessua. Mutta minullahan on oma essu, joka tuli talon mukana!

Se on kylläkin aika kankea, jäykkää jotakin vanhaa veneen pressua ja lisäksi ajan jäykistämä. Nauha on proosallisesti juuttinarua, mutta se toimii. Se ei kylläkään ole puutarhaessu, vaan naulausessu. Naulojakin oli taskuissa valmiina, kun essun vintiltä löysin.

Se on oikeasti loistava, sillä kun tikkaille pitää kiivetä riman, vasaran ja erinäisten naulojen kanssa, on mukavaa, että ainakin osa tavaroista on jossakin muualla kuin käsissä. Lisäksi nauloja saattaa pudota, on hyvä, että on varalla vähän ylimääräisiä siellä ylhäällä. Näissä hommissa tulee muutenkin kuljettua tikkaita ylös, alas, ylös, alas. Säästyy edes pari kertaa.

Laiska töitään luettelee. Sain tehtyä paremman etuseinän levennettyyn kompostiini. 

Tuli nimittäin puutavarakuorma, jonka alla oli sopiva kehikko.

Tässä on nimittäin varsinainen "tämän kesän" projekti. Olen viimein saamassa vanhemman talon länsipäädyn rimoitettua loppuun, se on hidasta hommaa ja projekti numero 749. Sitten siirryn yläosaan. 

Tilasin talvella mittojen mukaan höylättyä helmiponttipaneelia, jotta saan laudoitettua nuo päätyseinien yläosat. Ne ovat jo todella huonossa hapessa. Kuvassa ei näy, mutta ikkunan alta niitä putoilee ja olen korvannutkin osan tavallisella laudalla, lisäksi osan alareuna hapsottaa niin, että vintille sataa. 

Koska vuoden 1870 (tai niillä main) vanha paneeli on vielä tallella seinissä, ei voinut mennä vain ostamaan uutta kaupasta, nykypaneeli on ohuempaa ja muutenkin profiililtaan hieman toisenlaista. Täytyy yrittää saada pidettyä rakennuksen yksityiskohdat niin alkuperäisinä kuin mahdollista.

Samalla tilasin ikkunalistaa vanhan profiilin mukaisesti tehtynä. Nekin kun olivat 1800-luvulta ja suurin osa liian huonossa kunnossa virkaansa.

Onnea on höyläämö Nauvossa, josta tavara toimitettiin laivaan, ja ystävällinen nainen, joka peruutti tuosta vain traktorin ja peräkärryn laivan kannelle kuormaa hakemaan sekä ajoi sen pihaani, auttoi vielä purkamisessakin lapsenlapsensa kanssa.

Mainitsin rimoittamisen olevan hidasta. No kun myös seinien alaosan laudoitus oli tallella 1870-luvun mallissaan ja sain siitä mitat uuteen. Laudat ovat erityisen leveää, samoin rimat, joista jokaisen ulkosyrjät oli viistetty. Niinpä minun täytyy (ts. haluan) viistää jokaisen uudenkin riman samanlaiseksi. 

Vaikka on sähköhöylä, ei se silti ole kovin nopeaa. Selän päällekin se käy. Nyt sain laitettua telineen, jonka kanssa ei sentään tarvitse enää kyykkiä maassa rimoja höyläämässä.

Taustalla näkyy muuten uusi minipesuhuoneeni, hyvin on toiminut vinoudesta huolimatta. Oikeastaan se on kuin rajantakainen karjalainen kyly. Koska 25 % minusta on Pohjois-Karjalasta tai oikeastaan sieltä heti rajan takaa, täytyy sen jossakin näkyä, vai mitä.

Ja sitten on vähän muuta projektia, kuten naapurilta tullut romulautakasa, josta voisi vetää naulat ja sortteerata poltettaviin ja uudelleen käytettäviin. Vähän näyttää olevan lautoja muissakin kasoissa.

Toisaalta minusta on hirveän ihanan helppoa, että kun puutavaraa tarvitsee, ei tarvitse mennä kuin mitan kanssa keskelle pihaa valitsemaan!

Minipesuhuone alarinteestä päin, taustalla näkyy vanha talo. Sen etuseinän paneeli (eli tuo yläosa) onkin niin hyvässä kunnossa, että sitä ei tarvitse uusia. Se on ollut leveän räystään suojassa ja onneksi katto ei ehtinyt vuotaa muualta kuin piipun ympäriltä. 

Tällaiselle vanhan arvostajalle on lottovoitto, että on alkuperäisiä yksityiskohtia, jotka voi säästää. Siellä pysyy tallessa puutavara, sen tyyppi, profiili, maalit ja jopa naulatkin. Jokainen on tietoa siitä, kuinka taloja täällä rakennettiin vuonna 1870 tai niillä main.

Maalausprojektit ovat silti prioriteettina alkukesällä ja heinäkuussa, sillä ilmankosteus on vielä riittävän pieni optimaaliseen tulokseen. Ryhdyin myös maalaamaan kahta penkkiä, jotka olivat vanhassa, nyt purettavassa saunassa. 

Kellastunut lakkaus ja massatuotanto-pirttipenkit olivat varsin ruma yhdistelmä, mutta on ihme, mitä kauniin värisellä pellavaöljymaalilla saa aikaan. Maali on Allbäckin jäänsininen.

Toinen penkeistä saattaa jäädäkin tähän pesuhuoneen tienoille, sillä siinä on mukava suorittaa esimerkiksi pedikyyriä näin kesällä. Toinen siirtyy ruusupergolan alle, sillä olen kaivannut sinne istuinta.

Purettava vanha saunakin on edelleen vaiheessa, mutta sillä ei kylläkään ole mikään kiire. Sain lisäksi ranteeni niin kipeiksi kattopeltejä pois reuhtoessani, että parempi pitääkin vähän taukoa ja vaihdella hommia.

Vanha sauna oli oikeastaan tekosyy laittaa päivän kuva 'Alchymist' -köynnösruususta.

Rakennuksen toisessa päädyssä on ihana korkeiden sormustinkukkien itsekseen tullut ryhmä.

Kuistin kaiteenkin voisi maalata, mutta toisaalta talon tämä puoli on vielä kokonaan maalaamatta kuistin lattiaa lukuun ottamatta.

Ensin ryhdyn kuitenkin polttopuuhommiin, sillä kuten lähes kaikki muukin, sekin on tehtävä kesän alkupuolella. Aiemmin pilkotut puut ovat varmaan jo kuivia ja siirrettävä varastoon, jotta uusia mahtuu kuivumaan.

Kuvassa on ihana 'Papula' -ruusu vähän ennen juhannusta.

Ai niin, kaksi mattoakin olisi pestävä, kummassakin kissan oksennus (asialla kaksi eri nimeltämainitsematonta kissaa). Dilemma. Ensin polttopuut vai matot? Meillä näyttää sade loppuneen, yöksi luvattu sade ei tullutkaan, ehkä matoille on ihan hyvä kuivumissää. Samoin polttopuille. Seuraava sade on ennusteessa vasta huomisaamulle, jos silloinkaan.

Taidan keittää pohdintakahvit, sillä hätiköiden tulee vain huonoa, vai mitä.