Pientä hellaprojektia

Pari vuotta sitten kunnostettu vanhan tuvan muuri on odotellut laatoittajaa. Ostin laatatkin jo varmaan toissa syksynä kierrätyskeskuksesta, mutta mutta. On ollut ilmeisesti jotain muuta tekemistä. Onneksi hellaa ei vielä tarvita, vaikka nyt kunnostettuna sitä voisi toki jo käyttää.
Terkut Uuni-Annelle, jos luet tätä: rappaus on pysynyt erinomaisesti!

It has been so mild that I could start the renovating year in February! A lot of projects are hard or impossible to do when the temperature is below zero.

Kun kerran on ollut näin lauhaa ja mukavaa, ryhdyin tuumasta toimeen. Laattaleikkurikin oli odottanut työtehtäviä, kun olin vienyt sen kaupungista saareen. Laatoissa on samaa sinistä kuin kynnyksissä ja tuvan jalkalistoissa, joita en aio maalata, ainostaan puhdistaa.

Mukana on myös ystävältä lahjaksi saatu kaunis kuviollinen Terraviivan Marokko-laatta ja matkamuistolaatta Hollannista. Oli muuten mahtavaa, että laattaleikkurin pystyi virittämään ulos jo helmikuussa, kun ei ollut lunta ja lämpötila oli jo plussalla! Kyllä tämmöinen talvi lisää remonttikautta merkittävästi. Sisätiloissa ei ole paikkaa, missä laattoja leikkaisin, kun se on niin sotkuista puuhaa. Kaupunkiasunnossa se onnistuu kylpyhuoneen lattialla, mutta saaressa minulla ei vielä ole kylpyhuonetta.

Saumoista tuli pakostakin epäsäännöllisiä, kun hellassa, kuten talossakaan, ei juuri ole viivasuoria kulmia. Saumaus jää päivään, jolloin lämpötila on yli viisi astetta.

Pariin pieneen koloon laitoin lapsuuden leikeistä talteen jääneitä lasimosaiikkeja. Ne erottuvat paremmin sitten, kun saumat on käsitelty.

Isäntäpantteri Musti oli tietenkin puuhassa mukana ja tarkasti samalla makuuhuoneen lattian, jonka lankut kiinnitin viime kesänä. Tuossa alakulmassa näkyykin vilaus kynnyksen sinistä.

Iloista sunnuntaita!

Lisää kalusteita

Nyt kun vanhassa talossa on taas lattiat, voi sinne kantaa vähän tavaroitakin säiltä suojaan. Nämä viime syksynä saamani klaffilipasto ja laatikosto viettivät koko viime talven pressun alla pihalla. Onneksi ne ovat täyspuuta, mutta kyllä ne silti kärsivät. Laatikot vein turvaan rintamamiestalon vintille, missä ne ovat vieläkin.
Lattia on hieman epätasainen, sillä sitä pitää vielä paikkailla ja kiinnittää. Kuurauksen jäljiltä lankut ovat niin turvoksissa, että lattian viimeistely jää ensi kesään. Silloin nämä kaikki kannetaan taas ulos...

It is great to be able to store some furniture in a dry space now that the old house has floors. I was given these last year and they spent the winter in the garden, under a tarpaulin. Only the drawers could be taken in to the attic.

Syyskuussa kaupungissa käydessäni kävi kohtalokkaasti. Äidilläni oli vanhoja tietokonetarvikkeita, joita lähdin viemään kierrätyskeskukseen, äidillä kun ei ole autoa. Oli minulla sinne omaakin asiaa. Se asia ei ollut uuden hyllyn hankinta, sillä kalusteitahan tässä alkaa jo olla riittämiin muutenkin.
Mutta kun vastaan tuli jugend-hyllykkö, eihän sitä voinut vastustaa. Tämä on samaa sävyä kuin tupani tumma paneelikatto, lisäksi huoneeseen tulee suuri jugend-kattovalaisin. Sitten joskus. Nyt sitä päivää varten on myös tämä hyllykkö.

I really have a soft spot for arts and crafts, jugend in Finland. When I saw this beauty at a recycling yard, I had to have it. It will go hand in hand with a jugend ceiling light I have and happens to be the same shade of stained wood that the old panelled ceiling already is.

Seinään kiinnitettävä hyllykkö on sinänsä järkevä ostos, perustelen tätä itselleni, että koska kahdelle tuvan seinälle tulee vanhat kiintopenkit takaisin, ei lattialla seisovia kalusteita kannata hankkia, vaan nimenomaan jotakin penkkien ylle tulevaa.
Vasemmasta reunasta on joku joskus sahannut osan hyllyä pois, sen voi joko korjata tai jättää noin, jolloin siihen mahtuu esimerkiksi korkeampia kirjoja. Takakulmasta on lohjennut pala pois, mutta se pala oli tallella kaapin sisällä, onneksi.

Kauniine kasviaiheisine reliefeineen ja rihlauksineen hyvinkin muutaman kympin arvoinen, eikö? Perustelen ostostani myös sillä, että pelastin sen, kun en tule pilaamaan hyllyä maalaamalla sitä valkoiseksi. Niin kuin en tuvan kattoakaan, vaikka joku on sitäkin ehdottanut.
Tapettivaihtoehtoja on aika paljon, mutta tämän hankinnan myötä oivalsin, että tunnelma tulee olemaan jugend-keskiaika-linjalla. Ne tyylit ovat sydäntäni lähinnä ja kulkevat lisäksi käsi kädessä. Se jugend-kattovalaisin on nimittäin massiivinen rautainen värkki. Mutta todellisuudessa kalustus tulee tietenkin olemaan sekoitus vähän kaikenlaista. Ja älkää myöskään odottako tapettiesittelyä vielä pariin vuoteen.

Kierrätyskeskukseen oli asiaa äidin tarvikkeiden lisäksi siksi, että nyt kun hella kunnostettiin, jäi tehtäväkseni laatoittaa tason takaosa vesisäiliön kannen ympärillä. Kierrätyskeskuksissahan on laattaerien jämiä vaikka hurumycket ja sieltähän löytyi sopivaa sinertävänharmaata.

Löytämäni laatat ovat noita pilvenhattaranvärisiä, ne ovat suunnilleen samaa sävyä kuin tuvan vanhat jalkalistat, joita en maalaa uudestaan, kun niissä on niin kaunis väri ja ajan patina. Mallasin tähän kaikki mahdolliset sopivanväriset mosaiikit ja laatat mitä löysin, saa nähdä minkälainen lopputulos tulee ja koskahan sekin mahtaa syntyä.

Mukavaa päivänjatkoa!

Valmis rappaus

No niin, nyt on loppuraportin aika! Anne sai työnsä rivakasti päätökseen. Vanhan rappauksen tunnistaa valkoisesta maalipinnasta, kaikki harmaa on uutta rappausta. Vasemmalla seinää vasten oli leivinuunin talvihormi, joka sortui kun talo kengitettiin. Anne rakensi vastaavan korkean seinämän mutta siihen ei mahtunut hormia. Nykytietämyksellä muuria ei saisi rakentaa puuseinään kiinni. Päätimme, että seinämän yläosasta pitäisi tehdä pyöristetty kuten toisellakin puolella on ja niin kuin puretussa hormiosassakin oli, vaikka tämä jätettiinkin entistä osaa matalammaksi.

The kitchen stove is now finished!

Muistin virkistämiseksi: tältä muuri näytti viime vuoden kesäkuussa, kun Anne oli purkanut kaiken mitä purkaa piti. Perustuksia uusittiin ja sitten suunta oli vain ylöspäin...

This is last year, when Anne had taken off everything that needed renewing.

Ja tässä viime kesän saavutus, viimeistelyt kuten pyöristetyt yläkulmat jäivät tälle kesälle.

And this is after rebuilding the stove last year.

Luukut paikoillaan, mutta hellanrinkulat puuttuvat vielä, osa on vielä hiottava ja käsiteltävä liesimustalla. Oikeaan kulmaan tarvitaan vielä pala valurautaa, siihen on tällä hetkellä väliaikaisena levynä pala paksua terästä. Toisin kuin valurauta, teräs vääntyy kuumuudessa, siksi hellalevyt ovat aina valurautaa.
Lisäksi unohdin ottaa kuvia sen jälkeen, kun poistin lattiapaperit ja siivosin... katsokaa nyt vain sitä hellaa.

Anne laittoi pyynnöstäni tapit, jotka ovat vanhat paksut taotut naulat, yhteen tiilikerroksen saumaan.

It is great to be able to invent one's own finishing touches, such as old forged nails added in the joint.

Vanha vihreäksi maalattu pinta on minusta varsin kaunis, sen kuluneista kohdista pilkistää sinisempää maalia. En nyt todellakaan ole maalaamassa tätä hellaa vielä tänä vuonna enkä ehkä seuraavanakaan, joten on hyvin aikaa miettiä tämän väritystä ja sitä, maalaanko näitä vanhoja maalipintoja vai jätänkö muistoksi, vai tuleeko siitä liian levoton. Kun ostin talon, hella oli alasastaan vihreä ja yläosastaan valkoinen. Hellalevyjen taakse oli muurin seinään kiinnitetty suojapelti, joka oli maalattu samalla vihreällä maalilla.
Yhden puhkiruostuneen nokiluukun tilalle löytyi omasta varaosapankistani eli navetasta juuri oikean kokoinen kaakeliunin kierreilmaventtiili. Se saa luvan asua nyt siinä ja toimittaa alempiarvoisen nokiluukun virkaa. Anteeksi vain, venttiili!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Muuria rapataan

Tuvan hella, joka viime kesänä korjattiin, saa nyt laastipinnan. Vanhaa laastia, jonka viimeinen maalikerros oli alaosassa vihreä ja yläosassa valkoinen, jätettiin sen verran jäljelle kuin oli järkevää. Asialla on taas Uuni-Anne, sama taitava nainen, joka muurin sekä savupiipun viime kesänä korjasikin.

Bricklayer-Anne is back! She restored the kitchen stove last year and this year does the rendering and other finishing touches.

Muurin ja seinän välissä on paikallisesti yleinen komero, murju. Siellä saa kalareissulla kastuneet vaatteet nopeasti kuiviksi. Lähes jokaisessa täkäläisessä vanhassa talossa on murju.

Uunin kulmasta löytyi korjattaessa irtotiili ja sen takaa kolo, joka ei johda mihinkään, paitsi tuohon toiseen koloon ylempänä murjun puolella. Kolo tasoitettiin ja rapattiin. Sinne voi kenties laittaa talvella rommipullon ja villasukat lämpenemään.
Anne teki myös mukavan oleskelutasanteen kissoille tuonne muurin takakulman hämärään.
Lattioiden ja viimeistellyn hellan kanssa tämän talon kauneus alkaa ehkä vähitellen avatua.

Ilouutinen: komealuppion verso, jota peura ei syönyt, on alkanut kukkia! Odotettavissa paljon nuokkuvia karvaisia kukkapötkylöitä.

I just love this burnet. It's like Ransu's tails, only on a plant and pink.

Aurinkoista perjantaita!

Komealuppio, kuvan laji – Burnet (above) – Sanguisorba hakusanensis var. japonica

Ikkunat mielessä ja hansikas

Moreenin julkaisema Ikkunakirja ilmestyi viime vuonna, mutta en ehtinyt avata sitä ennen joulukuuta. Yllätyin iloisesti, sillä paksu kirja on täynnä asiaa, juuri oikeaa asiaa ikkunan kunnostajalle; ei pelkkää ikkunatyyliä ja -historiaa, joka on kylläkin kiinnostavaa, mutta tällä lukijalla oli tarve käytännön oppaalle.

Voiko tämän selkeämpiä ohjeita enää löytää esimerkiksi puitteiden rakentamiseen? Tilasin omani kylläkin puusepältä, mutta kokoan ne itse – nyt autoni takaluukku on täynnä puukalikoita. Kirjasta löytyvät selkeät ohjeet myös kokoamiseen. Ovatko ohjeet hyvät, siitä täytyy raportoida toisemman kerran.
Puitteiden toimituksessa palikoina on se pointti, että vanhan talon jokainen karmi on vähän eri kokoinen. Ikkunatkin ovat yksilöitä, sen huomaan kun laitan lasia takaisin kunnostettuun pokaan: lasiruudutkin ovat keskenään eri kokoisia ja pinosta täytyy löytää juuri se, joka kyseiseen pokaan on alun perin kuulunutkin!
Vanhaan taloon järjettömästi rakastunutta tämä ei lannista, päin vastoin: siinä kiintyy vanhaan hassuun taloonsa entistä kovemmin.

Hassussa talossani on myös hassu hella. Sehän kunnostettiin viime kesänä ja vanha hellalevy laitettiin takaisin paikoilleen, kun olin sen ensin hionut ruosteesta ja rasvannut sekä hangannut liesimustalla. Suuremman aukon rinki oli ruostunut poikki kai siinä vaiheessa, kun katto vielä vuoti. Siinä paljastui olevan niin erikoinen koko, ettei uutta rinkiä löytynyt mistään. Etsin mm. Tamminaulasta, Porin varaosapankista, Curatiosta, Nakolinnan raudasta, netistä ja kirpputoreilta. Ennen joulua ehdin viimein poiketa Billnäsin rakennusapteekin varaosapankissa.
Varaosapankin hoitaja pyöritteli päätään ja sanoi, ettei se koko ole mitään standardia – onko hellalevy pitkälti 1800-luvun puolelta? Vastasin, että hyvin mahdollista, talo on rakennettu kai noin 1870. Sitten hänen päänsä päällä alkoi hitaasti syttyä lamppu ja hän meni tutkimaan ikivanhojen hellalevyjen pientä pinoa. Sieltä löytyi juuri oikean kokoinen levyn rinkula, mutta vain uloin rinkula. Sekin on jo hyvä alku, tuumasin ja ostin ringin (joka maksoi yli kympin! Billnäsissä on korkeat hinnat, pääkaupunkiseudun läheisyys näkyy). Mietin, että minulla on itselläni aika hyvä varaosapankki noita pienempiä rinkuloita, ehkä niistä löytyy sopivia ringin sisälle.
Kotiin tultuani kokeilin uutta rinkulaa ja se istuu kuin hansikas. Ringin vanha ikä näkyy siinä, että se on selvästi leveämpi kuin uudemmat, sittemmin luodun standardin mukaiset, joista sain onneksi koottua hellaringin keskustan.

Talon ikkunat ovat vanhemmat kuin itse talo, sen näkee puitteiden profiileista ja heloista, ne ovat 1800-luvun alkupuolta. Tässä kuva kahden ja puolen vuoden takaiselta kesältä, jolloin seinien laudoitus poistettiin kengitystä varten. Ikkunat ovat tässä vielä paikoillaan, toivottavasti ne ovat takaisin kohdillaan ensi kesänä.
Niin, kuvassa olemme siis myös minä ja rakas juhannusruusu. Kuvan ottaja on R. Kiitos R ♥!

Ruusupuska on valtava – sekin on vanha. Kesää odotellessa!

Ja näin nousee hella

Ensin yhden lempirikkaruohoni esittely: kirjopillike. Eikö ole upea!

One of my favourite weeds, large-flowered hemp-nettle.
The kitchen stove is now finished for the year. It will not be rendered until next year when we put the floor boards back. Until then the temperature and humidity fluctuations may be too great for traditional lime render.

Kun leivinuunin vasen seinä oli korjattu, teki Uuni-Anne vasemmalle eteenpäin työntyvän seinämän vanhan muurin mukaisesti. Siitä tuli tosin edellistä kapeampi, sillä vanha muuri oli rakennettu seinähirsiin kiinni – ei hyvä hirsien hengittämisen eikä paloturvallisuudenkaan kannalta. Sitä paitsi tähän taloon tulee tuulensuojalevyeristys sisäpuolelle, ja sille tarvitaan muutama senttimetri tilaa. Muurin kohdalle laitetaan tietysti paloturvalliset eristeet.

Hella nousi vikkelästi, sillä sen kanssa ei tarvinnut enää pohtia hankalia rakenneseikkoja.

Vasemmanpuoleiseen seinämään tulee vielä sisäänpäin kaareva yläkulma kuten ylhäällä muurin oikeassakin reunassa, mutta vasen puoli jätettiin tarkoituksella reilusti matalammaksi. Jos se kohoaisi tällaisena kapeampana versiona yhtä korkealle, se näyttäisi varsin hassulta.
Vasemmanpuoleisessa seinämässä oli leivinuunin talvihormi, mutta sitä ei voitu saada takaisin. Hellan hormi sen sijaan kiertelee muurin oikeanpuoleisen osan sisällä niin paljon, että eiköhän silläkin saada tupa lämpimäksi!

Laitoin vielä restauroidut leivinuunin luukun ja hellalevyn paikoilleen ja siinä on! Hellasta puuttuu suurempi rengas, sillä siihen oikean kokoista ei varaosapankki-navetastani löytynyt. Oikeaan päähän tulee vielä lisäkappale suoraa paksua valurautaa, kunhan löydän tai tilaan sellaisen jostakin.
Muuri odottaa kalkkirappausta ensi vuoteen, sillä lattiattomassa talossa saattavat ilmankosteuden ja lämpötilan vaihtelut rapauttaa rappauksen. Lattioiden eristäminen, uudet lattiarakenteet ja lankkujen paikoilleen palauttaminen ovat ensi vuoden hommia. Sitten muuri viimeistellään ja rapataan.
Joku saattaa ihmetellä hellanluukun puuttumista (nuo alaosan luukut johtavat nimittäin ainoastaan kammioon, joka lämpiää hellaa lämmitettäessä). Saaristossa yleinen hellatyyppi on tällainen, jonne puut laitetaan ja tuli sytytetään hellalevyn vasemmalla puolella olevan luukun kautta, siis yläkautta.

Tulipesä on vasemmassa reunassa, mistä kuuma ilma kulkee kakluuninluukkujen kätkemän kammion yli vetoa parantavasta kapeasta raosta ja painuu sitten alemmas, vesisäiliölaatikon alitse hormiin.
Vesisäiliöissä ei muuten kuulemma kannattaisi lämmittää vettä, se on paljon parempi hoitaa pannulla hellan päällä. Vesisäiliö ruostuu herkästi, lisäksi se viilentää muuria ja aiheuttaa siksi hormin turhaa nokeentumista. Hellalevyn päällä on muutenkin hyvä pitää jotakin, johon hellalevyyn kohdistunut lämpö pääsee johtumaan, esimerkiksi liuskekiven palaa tai vesipannua (tai kahvi-). Näin hellalevy ei väänny mahdollisen ylikuumenemisen johdosta. Tällaisia asioita olen viime päivinä oppinut.

Kirjopillike – Large-flowered hemp-nettle – Galeopsis speciosa

Hellan kesäkuulumisia

Kesä edistyy huimaa vauhtia. Pelargoni kukkii aina vain, mutta lehtoakilejia on jo suvunjatkamispuuhissa. Tästä se saa mielellään kylvää siementaimia pitkin puolivarjon penkkiä kohti pihavaahteraa ja sen alustan varjokasveja. Tai saa nyt nähdä mihin asettuvat.

Muurin teko edistyy. Leivinuuni on jo saanut uuden arinan ja sen seinän, joka jouduttiin purkamaan, kun hirsiä vaihdettiin. Nyt Uuni-Anne muuraa vasemmanpuoleista ulos tulevaa kielekettä, johon tulee kaareva yläreuna, tuon oikealla olevan muurin yläkulman pariksi.

The kitchen stove project is proceeding slowly but surely. I've been continuing to repair iron parts, Anne doing the brickwork.

Seuraavaksi on vuorossa hella ja siihen tuleva uuni. Olen hionut ja liesimustannut hellalevyn sekä hellan reunaan tulevan kulmaraudan, joka oli pahasti ruosteessa vuotaneen katon takia. Tulevassa hellassa tulevat näkymään kuluttavan elämän jäljet, pois niitä ei saa ellei hio osia melkein puhki.

Leivinuunin luukku on saanut kaverikseen navetasta löytyneet uuninluukut. Hioin ja kunnostin nekin, sillä niistä tulee hellanuunin luukut.

Uunista ei tule paistouunia, vaan tuvan ja ruuan lämpimänäpitouuni, joka voidaan myös täyttää irtotiilillä, jotka varaavat lämpöä. Luukut tulevat suunnilleen tuohon kohtaan missä ne kuvassa ovat.

Eli en sitten valmista ruokaa hellan uunissa, mutta väliäkö tuolla kun on leivinuunikin, ja näin kauniit luukut tuvassa!

Tilannetiedotus

Juhannusruusu alkoi tapansa mukaan kukkia reippaasti ennen juhannusta. Sen loistoa on pikkuisen himmentänyt edessä koliseva naapurilta lainassa ollut betonimylly ja viime päivien sade, joka on ruskettanut kukat. Onneksi nuppuja on vielä, joten lisää kukkaloistoa voi vielä toivoa. Puska on valtava, tästä kuvasta mittakaavaa ei oikein tajua. Puskan koko on noin seitsemän metriä leveä ja kolme metriä syvä, viereinen oviaukko on noin kaksi metriä korkea.
Otin pahimmat ilmansulkupaperin riekaleet pois keväällä, kun ne alkoivat näyttää jo minunkin silmissäni ikäviltä. Paperin tarkoitus oli suojata alastonta hirsikehikkoa tuulen, sateen ja paahteen kulutuksel-ta. Jätin paperin vielä niihin kohtiin, joissa se oli pysynyt, mutta heinäkuussa laitetaan kaikkiin seiniin uudet paperit, kun loppu talo saa laudoituksen (nyt on laudoitettu vasta vasemmanpuoleinen länsiseinä). Ilmansulkupaperi on paranneltu versio tervapaperista, jota on esim. rintamamiestalossani laudoituksen alla.

Tässä on se laudoitettu länsiseinä, jonka olen vastikään maalannut. Rimat vielä puuttuvat. Länsiseinän yläosan helmiponttipaneeli on niin huono, että sekin joudutaan uusimaan. Sitten siitä tulee sininen, ylemmässä kuvassa näkyy sinistä keskellä seinää siinä kohdassa, missä kuisti on ollut. Muu osa paneloinnista on punamullattu myöhemmin, mutta kuistin sisällä yläosan alkuperäinen väri on säilynyt.
Ikkunat on vielä kunnostamatta...

Talon pohjoisseinä ylämäen puolella on ilmeisesti aina ollut ilman laudoitusta ja punamulta on maalattu suoraan hirsiseinään. Harvoin pohjoisesta tuuleekaan, kun suojaava mäkikin on sillä puolella. Seinään ei siis sada suoraan eikä aurinkokaan tällä puolella porota. Tänä kesänä tämäkin seinä saa silti laudoituksen.
Tuvan muurin kohdalta pari kivi-jalan kiveä oli tällä seinällä liikkunut pois paikoiltaan ja kampesimme ne Annen (muurari) kanssa paremmin paikoilleen. Hirren keskellä olevat perustuskivet eivät ole niin kriittisiä kuin talon kulmat ja hirsien päitä kannattelevat kivet, mutta ne oli silti hyvä saada vähän paremmin seinän alle.
Vaaleat hirret ovat uusia, lahonneiden tilalle vaihdettuja.

Kivien siirron jälkeen Anne rakensi kehikot ja valoi romahtaneen perustuksen osan tilalle uuden pohjan betonista. Uusi muuri ei ota missään kohtaa kiinni hirsiin niin kuin vanha oli tehnyt. Näin seinän sisäpuolelle mahtuu vähän eristyslevyä ja seinä pysyy muutenkin parempana, paloturvallisuuskin on parempi.
Tässä muuria on purettu niin paljon kuin sitä piti purkaa, tästä eteen-päin rakennetaan. Anne muuraa leivinuunin vasemmanpuoleisen tiiliseinämän uudestaan, onneksi leivinnuuni holveineen on kunnossa.
Alaosaan täytyy muurata hella ja paistouuni uudestaan. Navetastani löytyneet kaakeliuunin luukut saavat toimia epäortodoksisina alauunin luukkuina, joten uunista ei tule peltivuorattua vaan Anne joutuu muuraamaan sen tiilistä. Toisaalta uuni kestää näin paremmin, toisaalta siitä ei nyt tule kovin tehokasta uunia. Toivottavasti tämä ratkaisu tulee onnistumaan.

Tässä on se, mitä paistouunista oli jäljellä, kun katto oli vuotanut hellan päälle aikansa.
Navetastani löytyi myös paksumpi hellalevy vanhan haljenneen tilalle sekä tulipesän kansiluukku, sillä täällä saaristossa hellat ovat useimmiten päältä täytettäviä – hellalevyjen vieressä on kahvallinen kansi, joka nostetaan kun puita laitetaan hellan alle ja sytytetään tai kun puita lisätään.

Valmis vasikka ja äkkirikastuminen

Ihanan lämmin! Nautiskelua haittaa hieman se, että riippumattoa ei enää ole. Kaadoin sen toista päätä kannatelleet vaahterat, jotta sain purppuratuomen istutettua. Tuomi on niin ohut riuku, ettei se edes kunnolla näy: se on tässä kuvassa ihan risusäleikön vasemman reunan kohdalla... Riippumatto siirtyy nyt jäljelle jääneen vaahteran toiselle puolelle, missä maton toisen pään voi kiinnittää talon seinään. Kunhan ehdin.

Matossa loikoilua haittaa myös se, ettei ehdi. Viime päivät ovat kuluneet tiilien roudaamisessa, laastin hissaamisessa vintille ynnä muussa muurarin apupojan hommassa. Ja aina välissä kasvimaan kitkemisessä.

The conduit in the attic is now repaired!

Restauroijamuurari Anne Nordling eli "Uuni-Anne" on ollut akerana vintillä. Ensin vanha, halkeillut vasikka purettiin. Vasemmalla on tuvan muurista ylös tuleva savupiippu, joka jatkuu katon läpi. Oikealla on kamarin kakluunista tuleva hormi.

Anne mallaa teräshormia, joka tulee vasikan sisään. Uudesta tuli paloturvallisempi kuin vanhasta, jossa ei ollut teräsputkea. Putken ympärillä on myös palovillat.

Vasikan pohjan tueksi tuli kaksi kulmarautaa siinä, missä vanha vasikka oli rakennettu lankun päälle, niin kuin ennen oli tapana. Tässä vasikan pohja on valmis ja siinä on palovillakerros, joka jää hormiputken alle.

Lopuksi Anne rappasi valmiiksi muuratun vasikan. Ja sitten menimme uimaan! Vanhan kaivoksen järven vesi on jo ihmeen lämmintä.

Seuraavaksi on vuorossa tuvan muuri. Leivinuuni on kunnossa, paitsi sen vasen seinä puuttuu, se on jouduttu purkamaan hirsien vaihdon tieltä. Hella ja tavallinen uuni olivat niin pahasti kärsineet savupiipun tyveltä vuotaneesta katosta, että ne pitää suurimmaksi osaksi uusia. Yläosa on onneksi suurimmalta osaltaan kunnossa kauniine kaarevine kulmineen.

Kun kaivoin puretun kuistin paikalle kasvanutta ohdakepöheikköä, silmiini osui vanha kupariraha. Se on viisi penniä vuodelta 1915. Sen vieressä myös kuparinen vanha esine, ehkä jonkin hevosen varusteen osa?

Kolikon toisella puolella on Nikolai II:n symboli "N II" ja kirjaimen päällä kruunu. Se voi olla kuistin rakennusvuosi, sillä se löytyi ihan kuistin kivijalan vierestä. Jalan päälle asetetaan usein sen vuoden raha, jolloin rakennus rakennetaan. Talossani (joka on siis rakennettu 1870) ei välttämättä ollut aluksi lainkaan kuistia.