Tuvan hella, joka viime kesänä korjattiin, saa nyt laastipinnan. Vanhaa laastia, jonka viimeinen maalikerros oli alaosassa vihreä ja yläosassa valkoinen, jätettiin sen verran jäljelle kuin oli järkevää. Asialla on taas Uuni-Anne, sama taitava nainen, joka muurin sekä savupiipun viime kesänä korjasikin.
Bricklayer-Anne is back! She restored the kitchen stove last year and this year does the rendering and other finishing touches.
Muurin ja seinän välissä on paikallisesti yleinen komero, murju. Siellä saa kalareissulla kastuneet vaatteet nopeasti kuiviksi. Lähes jokaisessa täkäläisessä vanhassa talossa on murju.
Uunin kulmasta löytyi korjattaessa irtotiili ja sen takaa kolo, joka ei johda mihinkään, paitsi tuohon toiseen koloon ylempänä murjun puolella. Kolo tasoitettiin ja rapattiin. Sinne voi kenties laittaa talvella rommipullon ja villasukat lämpenemään.
Anne teki myös mukavan oleskelutasanteen kissoille tuonne muurin takakulman hämärään.
Lattioiden ja viimeistellyn hellan kanssa tämän talon kauneus alkaa ehkä vähitellen avatua.
Ilouutinen: komealuppion verso, jota peura ei syönyt, on alkanut kukkia! Odotettavissa paljon nuokkuvia karvaisia kukkapötkylöitä.
I just love this burnet. It's like Ransu's tails, only on a plant and pink.
Aurinkoista perjantaita!
Komealuppio, kuvan laji – Burnet (above) – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
.JPEG)
.jpg)
Ihanaa! Siellä on tapahtunut niin paljon tänä kesänä. Sellaista, jonka tällainen maallikkokin näkee! Mainiota, että pojat saivat kolosensa ja rommipullo myös!
ReplyDeleteEi herttinen sentään. Kukas tämä Uuni-Anne on? Onko hän paikallisia?
ReplyDeleteMeillä on meinaan *valitettavasti* (syvä huokaus) aikoinaan 70-luvulla edellisen omistajan toimesta purettu vanha ihana toimiva leivinuuni ja tilalle on rakennettu pannuhuone öljykattiloineen. Arvaa harmittaako? No sitä olemme tässä 10 vuotta pähkäilleet, jotta mitä teemme? Kattila on auttamattomasti vanha ja uuteen emme halua investoida johtuen öljyn hinnasta ja niinpä olemme pohtineet yhtenä mahdollisuutena uuden leivinuunin muurauttamista, ja sen liittämistä olemassa olevaan vesikiertoiseen patteriverkostoon. Olisiko tämä uuni-Anne mielestäsi oikea henkilö olla yhteydessä?
tv Leena
Ainiin, tuli vielä mieleen, voisitko laittaa jatkopostauksen samaisesta uuni-aiheesta, sitten kun Uuni-Anne on saanut työnsä päätökseen? Tämä on meinaan taas kerran meille muille vanhan talon asukeille/remontoijille todella mielenkiintoinen aihe.
ReplyDeletetv Leena
Hellahan on varsinainen aarre täynnä jännittäviä (kirjoitin ensin kännittäviä, ehkä niitäkin, ainakin jos vetäisee sen rommipullon huiviinsa) kolosia. Tuollainen murju olisi kätevä myös jokaisen sateisessa säässä puutarhassa pönkivän kotona! J voi mitä kissanpäiviä tuolla hämärässä kolosessa saakaan viettää talvipakkasilla, kun mamma on eltannut hellan lämpimäksi!
ReplyDeleteOff topic: Sulla oli tosi hienot artikkelit suihkulähteistä ja sipulikukista!!!
Mamma N; Niin on :-)
ReplyDeleteLeena; Totta kai kirjoitan tästä muurista, kuten kaikesta, myös jatkossa sitä mukaa kun työ edistyy ja itse ehdin. Uuni-Anne ei ole paikallinen, vaan asuu Helsingissä. Hän on erikoistunut kaakeliuunien korjaukseen eikä tee liittämisiä vesikiertoiseen järjestelmään (kävin kysymässä). Kysymyksissä sopivista tekniikoista ja tekijöistä suosittelen ottamaan yhteyttä Curatioon (Turunmaan korjausrakentamisyhdistys), he osaavat neuvoa.
Tiina; Kiitos! :-) ja ♥
ReplyDeleteNiin on, tosi kännittävä hella :-D Ja just paras noine hassuine koloineen. Itsekin olen miettinyt, että syysistutusten päätteeksi kun laittaa vaatteet ja märät sukat tuonne niin äkkiä kuivuvat. Mahtava murju!
Hienosti on remontti edistynyt! Kiva kun kissatkin saivat oman paikan :) Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteTuommoinen murju on mahtava keksintö. Pitäisi olla pakollinen jokaisessa kiinteistössä, tarpeen olisi. Saisi kaikki ulkokamppeet sopivasti piiloon.
ReplyDeleteTuo rommi ja sukkakätkö ihku ihana. Saaristossa on talvet sen verran koleat että lämmikettä pitää olla valmiina, kun ulkotöistä tai kalastuksesta sisälle tulee.
Jatkokuvia uunista odottaen:)
Murju? Olen ollut siinä uskossa että se on huonokuntoinen talonrötiskö, mutta se tarkoittaa siis muutakin. Kiitos tästä tiedosta, nyt olen hieman viisaampi.
ReplyDeleteOn miellyttävää lukea tälläisiä korjausraportteja, joissa asiat tehdään paitsi oikein myös järkevästi. Ihanaa, että on tuollaisia Uuni-Anneja. Pojille tuli mukava talvikolo ja murjussa voi vaikka kuivata pyykkejä talvella. Kyllä tulee upea tupa!
ReplyDeleteNäemme mielessämme pojille monen monta lämmintä pesäpaikkaa uunin kulmilta...
ReplyDeleteSesse; Kiitos samoin!
ReplyDeleteMaiju; Niin on, murju on todella hyvä ja käytännöllinen juttu.
Myrsky; Voi olla että tällaisen komeron murjuksi nimittäminen on hyvinkin paikallinen tapa, kun koko komeroakaan ei yleensä tapaa paljon muualla.
Cheri; Kiitos, niin tulee minustakin :-)
Viivi; Kyllä vain :-) Esimerkiksi tuolla ihan ylhäällä katonrajassa on erinomainen kissapaikka!
Murju on hyvä nimitys tuolle takapömpelille. Meillä se on puoliksi umpeen muurattu, ei tiedetä onko olennainen osa muuria vain jälkikäteen tehty. Mutta kuivuu siellä silti hyvin kaikki märkä.
ReplyDeleteHyvä että sinne jotakin mahtuu laittamaan! Kätevä tila. Voihan se olla, että murju yleensäkin on tarkoittanut pimeää tilaa, siitä nimitys myös ankealle (pimeälle) mökille.
ReplyDeleteMahtavaa edistystä on ilo seurata! :) Kyllä tulee sinulle komea lukaali! Erikoinen tuo murju, veikkanpa että Musti ja Ransu menevät sinne usein hengailemaan ;)
ReplyDeleteMurju kuulostaa sympaattiselta koloselta :)
ReplyDeleteTaitava muurintekijä! Ja salalokero uunissa, sinnehän voi laittaa vaikka mitä! Täälläpäin tuollainen "murju" ei olekaan tunnettu, meillä laitettiin vaatteet uuninpankolle kuivumaan.
ReplyDeleteLinda; Tästä tulee, tai on jo, mutta koko ajan korjataan asuinkelpoisemmaksi, persoonallinen talo. Ihan niin kuin sinunkin talo!
ReplyDeleteLuulen myös, että uuninpäällyksen tasoista ja murjusta tulee kissoille suosittu paikka. Sinne lisäksi pääsee tuolta uunin päältä takakautta omaa "salareittiä" mitä kukaan muu kuin kissa ei pääse. Pitäähän sitä suunnitella talon tilat heitäkin ajatellen, tietysti, he tekevät tärkeää hiiren- ja myyräntorjuntatyötä.
Elina; Niin, minustakin se on hauska nimitys. Opin sen vasta tänä kesänä.
Ilona H; Salalokeroon ei sentään mahdu muuraamaan esim. naapuria ;-D Mutta salaviinapullon sinne on saanut ujutettua tuolta murjun puolelta yläkautta!
Kylläpä tulee hyvää jälkeä.
ReplyDeleteSalainen kolo ja murju. Kivalta kuulostaa.
Kaunis tuo nukkainen kukka.komialuopio.
Hyvä kun jättivät peurat sen sinua ilahduttamaan.
Mukavaa viikonloppua sinne saaristoon.
Kyllä talon kauneus on avautunut jo ajat sitten. Mutta aivan ihanaa silti seurata, miten talo edistyy. :)
ReplyDeleteSylvi; Kiitos, toivottavasti teillä on yhtä hieno sää kuin täälläkin! Onneksi peurat aina jotakin jättävät kukkimaankin.
ReplyDeleteJenni; Kiitos, niin minustakin :-)
Upealta näyttää. Näitä alansa ammattilaisia ei voi kun ihailla. Jokainen tekee oman alansa erikoisosaamista sellaisella taidolla ja tunnollisuudella, että ei voi kun äimistellä. Onneksi näitä on!!
ReplyDeleteTuolla aikaisemmassa postauksessa oli Sinulla upeat vanhat sängyt. Olet onnekas, kun olet tuollaiset saanut.
Tuosta ei voi tulla kuin komia, ei ole muita vaihtoehtoja. Myrtti tuossa mainitsi jotta ei ole vähiten tärkiää että kissatkin on muistettu <3
ReplyDeleteHyvä Mieli; Onneksi on taitavia käsin tekijöitä, jotka osaavat muuta kuin valmiiden elementtien kasaamista ;-)
ReplyDeleteVarjoyrtti; Myrtti on ihan oikeassa. Kyllä tämä on kissojenkin koti ihan yhtä paljon kuin minun.
Mainio idea tollain murju!
ReplyDeleteOn se hyvä, käytännön sanelema paikka. Onneksi sellaisia on älytty rakentaa, tulee ahkeraan käyttöön minullekin.
ReplyDeleteVoisko toi rommisukkapiilo ;) olla umpimähkä? Se oli yleensä kolo leivinuunin ja seinän välissä. Sinne tungettiin illalla kekäleitä tuhkaan piiloon yöksi. Sieltä ne oli sitten aamulla otettavissa ja sai tulen helposti uuniin. Hieno tulee uunista!
ReplyDeleteEnpähän tiennyt tuon sanan varsinaista merkitystä! Onpa hauskaa. Voipi olla! Mutta toisaalta, kolo oli vähän hankalasti saavutettavissa, kun etupuolella se oli löyhästi muurattu kiinni niin että sinne ylsi vain tuolta komeron puolelta ylempää.
ReplyDeleteEntinen työkaveri ehdotti tänään jo asekätköpaikkaakin, voipi sekin olla, mutta mitään pitkäpiippuisia ei tuonne olisi mahtunut.