Sukujuurilla

Kävimme äitini ja siskoni perheen kanssa Lahdessa. Äiti vietti kaikki lapsuuden kesät Enonsaaressa siitä asti kun syntyi 1930-luvun alussa vuoteen 1951, jolloin huvila myytiin Lahden kaupungille. Siitä lähtien paikka on ollut virkistysaluetta. Huvilassa toimii kahvila.

Today we went to Lahti with my mother and sister's family. This was the summer residence of my mother's grandparents. It was sold to the municipality in the 1950's and now there is a cafe.

Tämän kesän ajan huvilassa on valokuvanäyttely, jonka äitini, tätini ja heidän vanhin serkkunsa keräsivät kukin albumeistaan. He kirjoittivat myös muistoja, vanhimmat vuodelta 1925, jolloin huvilan osti äitini äidinisä:

"Talvella 1924-25 Aaretti Kakola oli syömässä Lahden Seurahuoneella. Siellä liikemies Kniesev kertoi hänelle lähtevänsä pois Suomesta. Kaikki muu omaisuus oli myyty, vain hänen rakennuttamansa huvila oli jäljellä. Ilmeisesti hinta oli edullinen, koska isoisä näkemättä osti Siestan. Kotiin tultuaan hän kehotti tyttäriään: "Hiihtäkää katsomaan minkä ostin". Tyttäret tekivät niin, olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja niin kesäkuun alussa vuonna 1925 muutettiin kesäksi Enonsaareen."

Muodikas peilien avulla otettu muotokuva Aaretti Kakolasta 1920-luvulla.

A fashionable portrait of my mother's grandfather with mirrors in 1920's.

Kuvassa vastasyntynyt äitini Elsa-äitinsä sylissä. Flora-mummu on ylärivissä toinen oikealta.

"Flora-mummu oli matriarkka, joka piti yllä kuria ja järjestystä. Hän oli huvilan rouva, pääemäntä. Mummu oli tarkka ja järjestelmällinen ihminen. Lapset saivat mennä ulos ja sisään vain keittiön ovesta ja pääsivät vain kerran viikossa saliin sukat jalassa kuuntelemaan radiosta Markus-sedän lastenohjelmaa. 

Lasten piti aina pyyhkiä jalat ruohoon ennen keittiön kautta sisään menoa. Mummu piti myös huolta, etteivät lapset saaneet kulkea koristeellisesti kuvioharavoidulla hiekkatiellä, vaan heidän piti mennä nurmikkoa ja pensaita myöten, jotka pistelivät ja ruoho kutitti paljaiden varpaiden alla. Puutarhamansikoita ei myöskään saanut luvatta ottaa mummun mansikkapenkistä."

Äitini ja hänen vanhin serkkunsa muistavat yhden kerran, kun jopa arvokas Flora-mummu kulki pitkin nurmikkoa soratien reunalla. Se oli silloin, kun käytävät oli juuri haravoitu Messilän kartanon rouvan ja hänen ystävättärensä, joka oli englantilainen lady, vierailua varten.

"Laiturilta johtavan hiekkakäytävän läheisyyteen istutettiin puita ja pensaita. Kummallakin puolella oli tuoksuvia jasmiinipensaita ja muhkeita punakukkaisia pioneja. Hiekkakäytävää reunustivat sireenit, juhannusruusu, kuusamat sekä pari kirsikka- ja luumupuuta. Keskellä käytävän leveää osaa oli isoäidin vaalima pyöreä kukkapenkki ruusuineen, myöhemmin tiikerinliljoja ja unikkoja."

Saareen muutettiin koko kesäksi kesäkuun ensimmäisenä päivänä:

"Muuttokuorman mukana tuotiin hyvin säilyvät elintarvikkeet (jauhot, kahvi, sokeri, makaronit jne.). Talon alla oli kellari, johon oli talvella tuotu jäitä. Siellä pidettiin juustot, makkarat, munat ja savukinkku. Maito saatiin omista lehmistä. Isoisä osti kesäksi yhden tai kaksi lehmää, jotka kuljetettiin saareen höyrylaivan kannella.
Isoisän kuoleman jälkeen luovuttiin lehmien pidosta. Maito haettiin sen jälkeen Messilän kartanosta. Kaupunkikäynneillä ostettiin vähemmän säilyviä tuotteita kuten lihaa ja makkaroita. Mutta jäätelöä me lapset emme saaneet koko kesänä!"

Näin muistelee äitini Brita-serkku, joka syntyi 1923. Ja vielä:

"En muista, että kukaan olisi maannut rantahiekalla aurinkoa ottamassa. Uimassa kyllä käytiin. Jopa Flora-mummu kävi hellepäivinä polskuttelemassa matalassa vedessä pukeutuneena mustaan pitkähihaiseen ja -lahkeiseen villauimapukuun."

Huvilassa on useita jugendaikaisia kakluuneja. Äidilläni on kerrottavaa jokaisesta valokuvasta. Yhteiseen historiikkiin äitini on kirjoittanut näin:

"Äkkiarvaamatta Enonsaarenkin elämään tuli dramaattinen muutos. Syttyi sota ja kaikki muuttui. Upseeri-isät joutuivat rintamalle ja heidän perheensä viettivät joitakin kesiä heidän kanssaan rajaseudun tuntumaan rakennetuissa armeijan parakkikylissä."

Äitini isä sekä molempien hänen tätiensä miehet olivat upseereja.

"Ilmapiiri oli vakava ja arki työlästä. Ei ollut kotiapulaisia eikä lehmiä ja ruokaa oli niukalti. Lapset osallistuivat moneen työntekoon, kuten lattioiden pesuun ja pihatöihin ja saivat palkkioksi pieniä taskurahoja.

Hoidin Raimo- ja Kimmo -serkkujen kanssa tiskauksen vuorotellen pesu-, kuivaus- ja kattilanpesuvuoroissa. Keksimme huuhdella astiat järvessä siten, että heittelimme aterimia veteen niin, että ne jäisivät pystyyn pohjahiekkaan. Lautasiakin heiteltiin. Tähän työtapaan tuli ehdoton kielto, kun kaikkea ei tahtonut pohjasta löytyä."

"Kaikesta oli puutetta. Naisten iltaisin tekemät käsityöt eivät enää olleet taidokkaita koruompeleita ja pitsejä, vaan äitien vanhoista paremmista mekoista suunniteltiin niin äideille kuin tyttärillekin arkipukuja. Vanhoja ja kuluneita villaneuleita purettiin ja paremmista kohdista saadusta langasta kudottiin villatakkeja, pienten lasten nuttuja ja lapasia."

"Masennukselle emme kuitenkaan antaneet sijaa. Isoäidillä oli pitkä historiallinen perspektiivi; kaikenlaisia aikoja on aina ollut, huonojakin usein, mutta pitää vain yrittää eteenpäin ja joskus taas aika muuttuu vähän paremmaksi. Hän innostui siitä, kun isäni Osmo oli hankkinut veivattavan gramofoonin. Floora-mummu sanoi, että nythän pannaan tanssiksi."

Kolme sukupolvea tutkimassa valokuvia, tosin nuorin polvi on enemmän kiinnostunut jäätelövitriinin sisällöstä.

Yksi hauskimmista äitini sodanajan muistoista on, kun hänen isänsä Osmo tuli sodasta lomalle kotiin ja löysi vanhimman tyttärensä eli äitini kuuraamasta lattioita. Silloin upseeri-isä meni ja otti vaimonsa vanhimman sisaren puhutteluun, sillä juuri tämä oli pyytänyt tyttöä pesemään lattiat.

"Minun tyttäreni ei tarvitse pestä lattioita", Osmo sanoi. "Kasvatan hänestä Suomen presidenttiä!"

Äitini isä olikin aikamoinen feministi. Hän sai lopulta neljä tytärtä ja kahdeksan tyttärentytärtä ja oli asiaintilaan varsin tyytyväinen. Tytöissä on enemmän poweria, hän tuumasi.

Eikä tainnut olla kovin väärässäkään.

Nykyään tässä on rantapallokenttä, mutta äitini lapsuudessa tässä tasaisessa paikassa pelattiin krokettia.

"Osmo hankki meille krokettipelin ja kesän mestaruudesta käytiin ankaria kamppailuja. Sadepäivinä luettiin ja pelattiin pelejä, mm. skruuvia. Lauantaina saatiin posti kaupungista, viikon lehdet ja kirjeet. Lauantai oli myös saunapäivä."

Näissä saattoi olla tuttuja asioita monelle, mutta myös hassuja ja vieraita.

Äitini äidinisän suku on Kärkölästä kotoisin. Vuonna 1951 oli kesäpaikan sukupolvenvaihdoksen aika, kun Enonsaaren huvila myytiin. Äitini vanhemmat Osmo ja Elsa ostivat puolestaan kesähuvilan Helsingistä. Siellä vietin omat lapsuuden kesäni serkkukatraan kanssa omia kepposia keksien.

Tässä linkki Enonsaaren sivuille.