Onneksi on kukkia, jotka vasta aloittavat nyt, muuten pimenevien iltojen tuoma ahdistus kasvaisi sietämättömäksi. On ihan hurjaa, että kello kahdeksalta on jo hämärtyvää, niin että voisi luulla kellon olevan kymmenen. Maailmanlaajuisestihan tuo onkin täysin normaalia, mutta meidän leveyspiireillämme se tarkoittaa sitä, että nyt laskeudutaan yhä pimenevässä kaivossa kohti pohjaa seuraavat neljä kuukautta. Kunnolla valoisaa alkaa olla vasta seitsemän kuukauden kuluttua! Kuinka tämän kestäisi ilman syyskukkia.
Keijuängelmän aiemman versonpään söi peura, nyt se kukkii yhdellä versolla hieman matalampana suunnattoman suloisin kukin.
The evenings are getting darker. Two days ago I thought it was ten o'clock as it was getting dusky – and discovered it was only eight! How frustrating for someone who loves light. I really don't mind the 20-hour-long days that we get in the summer. Without these lovely blooms that have prepared all summer for August flower show it would be devastating. Now, instead, I'm (quite) thrilled!
Jalomalva 'Purpettat' pistävät parastaan. Vieressä keltakaunokin käpymäisiä kukkanuppuja, niistäkin on vasta pari auki, tänään kolmannen laelta pilkottaa pieni keltainen tupsu.
Yrtti-iiso (kuvassa) ja tarhaiiso ovat aloittaneet kukinnan.
Heikinliljassa on upea väri! Tämä on laonnut maahan, mikä on ehkä hyväkin, sillä kaksoisveljen pää on syöty peurojen toimesta, mutta tämä yksilö on säästynyt.
Kirjoukonhatustakin on osa laonnut, mutta tämä oksa on komeasti pystyssä. Kaverina väriminttu 'Squaw'.
Musti puutarhapantteri partioi. Mustin taustalla on onnistuneesti talvehtinut elefanttiheinä 'Zebrinus' ja edessä komealuppio (var.
japonica, erikoisuus Vakka-taimesta). Siinä on muutama pullistuva kukkatähkä, jotka ovat säästyneet peuroilta, vaikka ne ovatkin syöneet korkeimmat latvat. Toivottavasti saamme nähdä kukkia.
Aurinkoista päivänjatkoa!
Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Heikinlilja – Lilium henryi
Jalomalva – Sidalcea
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjoukonhattu – Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Väriminttu – Monarda
Yrtti-iiso – Agastache foeniculum
.JPEG)
.jpg)
Tekis mieleni sanoa muutama sana peuroista, mutta empäs sano! Enkä kommentoi myöskään valoisuus-pohdintaasi, en.
ReplyDeleteSulla on todella paljon kukkivaa vielä tähän aikaan, ooh! Oman maurinmalvani kautta olen kiinnostunut malvoista, tuo sinun jalosi näyttää myös hurjan kivalta. Ja ruukkukokoelma sen takana on vautsi upee.
Musti ja elefanttiheinä yhteen sopii ;)
Niinpä... mietin sitä, että viitsiikö alkaa valittaa, mutta joskus vuodatus helpottaa kuten itsekin olet asian ilmaissut ;-) Vaikka ei se syötyjä nuppuja takaisin tuokaan, tai valoisia öitä - vielä, mutta kyllä ne aikanaan tulevat!
ReplyDeleteTähän aikaan kukintansa aloittavat ovat painonsa arvoisia kullassa. Samoin kuin huhtikuussa ja sitä aiemmin kukkivat. Tuossa jalomalvassa on suloiset pienet malvankukat (2-3 cm halkaisija), siinä on villikukkamaista viehkeyttä. Jostain syystä pidän eniten pienikukkaisista, kuten tuo ängelmäkin. Voiko ihanampaa olla.
Voi tietenkin: Musti ja 'Zebrinus'! Pantteri seepraviidakossa...
Vai on tuo kukka heikinlilja! Kiitos tiedosta. Mökillämme sitä notkuu parissa paikassa ja nyt se "oranssi lilja siellä kuolleen sireenin luona" sai nimen. =o)
ReplyDeleteMinäkin olen laittanut merkille kuinka päivät lyhenevät kiihtyvällä vauhdilla.
ReplyDeleteOnneksi Mustilla kuitenkin puuhaa riittää, kissat tuskin murehtivat päivien lyhenemistä. Ottakaamme taas kerran oppia kissoista ja nauttikaamme juuri tästä hetkestä:)
Ihania kukkakuvia. Peurat on muuten ihania, mutta tuo kukkien syönti ei tietty ole suotavaa : )
ReplyDeleteAurinkoista viikonloppua
T. Erjuska
Kyllä se syksy taitaa lähestyä, kai se on myönnettävä, vaikka vielä kyllä yritän kesää elää!
ReplyDeleteMullakin on viimekesänä tuttavan pihasta siirretyissä malvoissa nuput :)
Kylläpä sulla siellä kuitenkin on kukkivaa, mulla tuntuu nyt olevan vain alpia ja liljoja. Mulla on sulle pikkuinen haaste blogissani :)
ReplyDeleteCaro; Toinen oranssi nuokkuvakukkainen (ja yleisempi) on tiikerililja. Se on useimmiten vähän tummempi ja pilkullisempi.
ReplyDeleteMyraky; No juu, eläimet todellakin elävät hetkessä!
Erjuska; Kiitos! Niin on, pysyisivät metsissä niin olisivat aina vain ihania ;-D
Sesse; Sinnitellään kesässä, varsinkin kun ovat lupailleet hienoja aurinkosia kelejäkin! Ihanaa, että on nuppuja, että kukkia voi vielä tähänkin aikaan vuodesta odottaa.
Maikki; Niin on, onneksi! Kiitos, tulen katsomaan!
Keijuangelmä on sitten suloinen ! Olen ihan unohtanut hankkia sen. Tai oikeammin minulla on nyt niin paljon kaikenlaista puuhaa, että olen unohtanut koko hankintalistani... täytyykin kaivella se esiin ; )
ReplyDeleteNiin on! hankintalista on toisaalta siitä kiva, että niillä hankinnoilla ei ole kiire - ne voi hankkia tänä, ensi tai sitä seuraavana vuonna kunhan joskus ;-)
ReplyDeleteKeijuängelmä on siksikin niin ihana, kun lehtoängelmä kukkii jo kesäkuussa niin tästä on sitten iloa loppukesään. Minulla on lisäksi 'Hewitt's Double', mutta se pitää siirtää liian paahteisesta paikasta varjompaan. Sekin kai kukkii loppukesällä.
Kyllä sitä vaan vieläkin löytää puutarhasta ihmeitä vaikka jotenkin tää koulujen alkaminen tuo aina sen syksy fiiliksen. Itse odotan Loviisan avoimet puutarhat päiviltä ostettujen yllätys daalioiden kukintaa, nuput ovat jo mukavasti pullistuneen pian ensimmäinen aukeaa:) Mukavaa viikonloppua! t.Minna
ReplyDeleteVoi, ihanaa, yllätyksiä luvassa! Ne ovatkin kivoimpia odotettavia, kun voi tulla mitä vain. Kiitos samoin Minna!
ReplyDeleteKovastihan sinulla vielä kukkii.
ReplyDeleteHyvä kun ei peurat kaikkia vieneet.
Niinpä tuo kesä on lyhyt.
Juhannuksesta jo yöt pimenevät ja täällä ei oikein valoisia öitä olekaan.
Saaripalstan tehotrioa odottaa haaste Tuutusen basaarissa: http://unnatuutikki.blogspot.fi/2012/08/haasteellinen-lempipaikka.html
ReplyDeleteJuuri tuo keijuängelmä on niin suloinen. Minullakin on ollut tuo joskus. Täytyykin käydä tarkistusreissulla suurennuslasin kanssa näkyykö siitä enää jälkeäkään.
ReplyDeleteJalomalva on upean värinen. Muutenkin kuvat ovat ihastuttavia.
Nyt ei pysty ulkona työskentelemään enää niin pitkään, kun pimeä tulee taas aikaisin. Mutta sytytellään taas kynttilöitä ja lyhtyjä niin selvitään taas tuosta kaamosajasta.
Kauan eläköön syyskukat;)
ReplyDeleteSiis jo syys, vaikka mulla on vasta kesäloma:)
Sylvi; Onneksi peurat eivät syö kaikkea! Kesä on onnettoman lyhyt, mutta onneksi edes sen pituinen kuin on.
ReplyDeleteElla; Kiitos!
Irene; Silleen minä blogisi löysinkin, että googletin keijuängelmää! Sinulla taisi olla sitä peräti itse siemenestä kasvatettuna ellen väärin muista. Se on valtavan suloinen kasvi!
Ulos ei tosiaan enää parane mennä pihatöihin kello yhdeksältä niin kuin usein kesällä tapaan mennä.
Pioni; Minusta nämä ovat loppukesän kukkia ;-) Syksyllä tulee vielä syysvuokot (toivottavasti edes joku niistä kukkii!) ja minula pagodikärhö kukkii aina vasta syys-lokakuussa. Ai niin ja syysmyrkkyliljat! Ja jos syyssahrami kukkisi nyt ekaa kertaa, viime syksyllä pukkasivat vain lehtiä.
Saaripalstan kukat ovat minulle varmaan ainoat kukat joihin kiinnitän huomiota ja ihastelen. En tykkää että Peurat käyvät niitä popsimassa!! Kun meillä ei kasva mikään täällä kunnolla. Särkynyt sydänkin on niin pieni ettei sitä kannata kuvata.
ReplyDeleteLopella on nälkää näkeviä ilveksiä jotka tulevat pihalle saakka. Suuri keskustelu FB:ssa on pitäisikö niitä metsästää enemmän kun lapset pelkäävät ja muutenkin kotieläinten puolesta.
"Jos ilveskanta saa kasvaa rauhassa on vaarassa että menetämme Läyliäisten ja Kytäjän alueella elävän kuusipeuran l. täpläkauriin. Kanta on ainutlaatuinen Suomessa eikä se ole lisääntynyt enää muutamaan vuoteen." Lainasin tämän kommentin FC:sta. En ollut tätäkään tiennyt että noinkin harvinaisia Peura elää sienimetsässämme:)
Peurat syövät kukkaset pihapiiristä, onko se oikeutettua?? Ilvekset hätyyttävät ihmisiä, koiria ja kissoja. Mihin tämä luonto oikein on menossa??
Mitä peuroja sinulla Saila käy pihallasi?
Ihanasti sulla vielä väriä siellä, mulla rupee oleen jo lopun ajat:) Tuo kirjoukonhattu on UPEA.
ReplyDeleteMaiju; Tontti metsän keskellä on aivan erilainen kasvuolosuhteiltaan kuin tällainen vanha pientilan piha, vuosisatojen ajan lannalla höystetty ja vielä aurinkoisessa etelärinteessä. En minäkään ehkä laittaisi (siis yrittäisi laittaa) kukkapihaa metsään, siellä kauneinta on luonto itse ja se myös pärjää parhaiten.
ReplyDeleteKytäjän seudulla on tosiaankin kuusipeuraa, sitä on aikanaan istutettu kartanon puistoon. Meillä pihoilla rellestävät valkohäntäpeurat, saarella on myös pienempää metsäkaurista, mutta siitä ei ole lainkaan tuollaista haittaa kuin valkohännistä.
Kaikki nuo kysymykset siitä, mikä on ihmisen oikeus tai velvollisuus verrattuna luontoon ja luonnoneläimiin, ovat vaikeita, asioilla on niin monta puolta. Ja kenellä on oikeus asua missäkin? Ihminenkin kuuluu Suomeen. En minä osaisi ollenkaan vastata pitäisikö ilveksiä kaataa ja kuinka paljon, jos joku kysyisi.
Henrietta Hassinen; Tuo kirjoukonhattu on suurihana kasvi! Vielä arvokkaammaksi sen tekee se, että sain taimen Perniön taimiston mukavalta pariskunnalta, heillä kasvaa sitä vanhana kantana pihapiirissään ja heidän kantansa on mukana myös MTT:n tutkimuksissa.
Niin kyllähän minäkin lopulta olen ymmärtänyt ettei meillä muut kasva kun puut ja sienet tontillamme. Lohjan hiekkaharjuja nämä soramäet ovat. Kun multaa kippaa pari kuorma-auton lastia on se muutamassa vuodessa imeytynyt maahan kuin siivilästä läpi.
ReplyDeleteSen takia on mukavaa että voin sinun kukkiasi ihastella.
Facebook on yllättänyt minut mienlenkiintoisilla keskusteluilla niin kun tämän Loppi Ilves asia.
En minäkään osaisi vastata pitäisikö niitä Ilveksiä kaataa. Meitä eivät ole Ilvekset häirinneet. Valkohäntä Peura kävi moikkaamassa yksi päivä, ei syönnyt mitään, kun ei ollut kukkia tai hyvänmakuisia kasveja tarjolla:)
Tuo puutarhanhoito soraharjun päällä on minulle ihan vieras asia ja varmasti todella haastavaa juuri tuon siivilämäisyyden takia!
ReplyDeleteSe on vakava asia, jos petoeläimet tulevat pihoille. Peuroista on sentään vain harmia, ei vaaraa.
Jalomalva! Onkohan mulla nyt sellainen kukkimassa... Hukkasin nimet keväällä, kun idätin siemeniä ja laitoin ne kasvikaappiin. Mutta samalta näyttää kuin sinulla :)
ReplyDeleteSeuraan ihanaa blogiasi, ja nyt löysin vastauksen yhteen vanhempaan postaukseeni, jossa ihmettelin mitä kaikkea kukkamaassani on puhjennut kukkaan.
Terkuin,
Mai mantereelta :)
Niin, kai tätä voi siemenestä kasvattaa, minulla ainakin tuo toinen yksilö on ensimmäisen siementaimi. Hienoa jos tuli tunnistettua joku oman kukkamaan kasvi!
ReplyDeleteUkonhattu, juuri tuollainen valko-sinikirjava, on varhaisesta lapsuudestani saakka tuttu. En ole nähnyt missään taimia myynissä. Tuo sinun kirjoukonhattusi näyttää suloiselta.
ReplyDeleteTjaa, eipä ehkä olekaan, ei tule heti mieleen missä olisin nähnyt tätä ukonhattua. Pitääpä toimittaa sinulle palanen joskus!
ReplyDeletePane lihoiksi nyt ne perhanan kasvinpurijat. Luulisi saarella olevan helppo pamauttaa joka sorkka pakastimeen talven varalle. Per---le, toisen kasvit!!!
ReplyDeleteHehe, älä muta sano. Mutta tässä keskellä kylää on vähän riskaapelia ampua, voi osua vahingossa naapuriin. Ja se minua ärsyttääkin, hemmetin urbaanit peurat, pysyisivät metsässä.
ReplyDelete