Kukkia kosteaan, vähän kuivempaan ja villiyttä taltuttamaan

Viime vuonna tähän aikaan ostin Porin Multasormesta – mainio myymälä muuten – kassillisen päivänlilja 'Fragrant Treasurea'. Taimia oli laitettu kassiin muistaakseni peräti kahdeksan kappaletta ja hinta oli hyvin kohtuullinen. Tähän aikaan vuodesta ei pidä tuijottaa sitä, jos taimi näyttää ruukussaan vähän nuutuneelta, vaan on verrattava hintalappua siihen visioon, miltä kasvi tulee näyttämään ja todettava, että se kannattaa hankkia nyt eikä ensi vuonna kukoistavampana mutta täyteen hintaan.
Koska savimaatonttini on erinomainen juuri päivänliljoille, ostin koko kassillisen ja jaoin siitä vielä savimaalla puutarhuroivalle ystävällekin, jonka luokse olin matkalla kylään. Näin meillä oli yhteinen joulu, ystäväni sanoin.
Äskettäisen kaupunkipiipahduksen aikana ensimmäinen kukka oli jo ehtinyt kukkia, mutta varsin kaunis se on vielä läpikuultavan ohikukkineenakin, eikö vain. Tuoreena kukan pitäisi olla hailakan kermankeltainen. Ja sekä tässä että muissa taimissa on uusia nuppuja vaikka kuinka.

Here are some currently flowering plants, mainly ones that thrive in clay soil and slightly damper places.

Tonttini keskikohta vihertävän saunan edustalla ja kulmalla on hyvin märkä. Rinnettä alas taitaa tulla jonkin lähteen vettä tai sitten paikka kerää muuten vain paljon valumisvettä. Maa pidättää kosteutta niin paljon, että siinä kohdassa ei ole koskaan kuivaa.

Tämä kasviyhdistelmä on esitelty ennenkin, mutta laitan sen uudestaan, sillä olen näihin niin kovin tyytyväinen: täpläpunalatva, siniheinä ja matalampana keltakaunokki. Pakko sanoa taas kerran: rulettaa kuin rullalauta! Kaunokin keltainen on violetin vastaväri ja nostaa punalatvojen sävyn sekä siniheinässäkin esiintyvän marjapuuronhäivähdyksen ihan uusiin sfääreihin. Erinomainen kokonaisuus raskaalle maalle, hieman kosteaan mutta ei aivan märkään kohtaan. Nämä kasvavat ojantapaisen painanteen reunalla, oja ei tässä kohdassa enää ole kovin vetinen, vaan tämä on sen kuivempi kohta.

Saunan tai oikeastaan puuliiterin nurkalla kasvaa Raakkilasta saatuja perinneperennoja, jotka ovat hienosti vallanneet tilansa. Ensin kesäkuussa tässä kukkivat lehtosinilatvat, sitten palavarakkaus ja nyt nämä tarhapiiskut ja helminukkajäkkärät. Tiikerililjakin kukki tässä välissä. Kiitos Raakki!
Reheviksi kasvavat perinneperennat ovat oivallinen valinta tällaiseen paikkaan, jonka vieressä alkaa hoitamaton ja hurjan rehevä nokkos-ohdakepöheikkö (ohdakkeen siementupsuja näkyy tuolla piiskujen takana). Liiterin kulmassa on vanhan puuseen paikka ja se sekä viereinen navetta ja sen vieressä ollut talli ovat rehevöittäneet maan ja kasvattaneet kasvuston sellaiseksi viidakoksi, että sitä raivatessa kuluu vuosi jos toinenkin. Neliömetri kerrallaan sitä jaksaa kaivaa per päivä, enempään ei ihminen kykene. Eikä niitä raivauspäiviä ehdi kovin montaa pitääkään per vuosi.

Liiterin toisessa päässä saunan nurkalla on tonttini märin paikka. Siinä kukkii nyt pohjanrantakukka 'Robert', sen vieressä on rusopäivänliljoja ja takana näkyy valkokirjava viiruhelpi sekä tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate'. Taustalla saunan takakulmalla näkyy ohdakkeikko-nokkosikon alku siinä, mihin asti olen saanut sitä raivattua. Valkolatvan takana voi hyvällä mielikuvituksella nähdä häälymässä yhden vaaleanpunertavan ketomesianvervo 'Elegansin' kukan, tai ehkä se onkin rantapunalatva, jonka luulin jo vahingossa hävittäneeni keväällä ketomesiangervoja istuttaessani, mutta se nousikin onneksi aivan niiden vierestä.

You can see, at the background of this image and the one above, some of the creeping thistle jungle that my plot was and still to a large part is. But it gets less every year! The key is to use robust plants that take the conditions well and can defend their space (and, hopefully, gain some and do a bit of the work for me).

Toisaalla, metsäpuutarhan hieman kosteassa painanteessa kukkii yhä ihastuttava keijuängelmä. Peura söi korkean varren, mutta ei se mitään, kun kasvi osaa haaroittua. Että osaa kukka olla kaunis. Sanat loppuvat kesken!

I have to confess a deep love for meadow rues. Were there ever sweeter flowers and more delicate leaves? Deer have partly eaten the plant, but luckily it knows how to grow new shoots.

Metsäpuutarhasta täytyy kitkeä sinnekin ahkerasti levittäytyvää piparjuurta (suuret lehdet mm. koirankopin kulmalla). Sen vieressä kukkii ystävältä saatu punahattu, kiitos Maria! Istutin yhden yksilön aurinkoon muotopuutarhaan (aurinkoinen alue kuvassa taustalla), toisen tänne metsäpuutarhapenkkiin ja vain tämä varjossa kasvava kukkii. Paikka on jo aika kuiva, sillä se on aivan vaahteran juurella. Kasvin pitäisi viihtyä paremmin auringossa, joten ehkä tämäkin olisi syytä istuttaa muotopuutarhaan. Joskus kukkiminen voi olla merkki äärimmäisestä hädästä eikä suinkaan viihtymisestä.
Teen tällaisia kokeiluja, sillä kasvien menestymisestä omalla pihalla ei voi koskaan olla varma. Jos niitä istuttaa kahteen eri paikkaan ja katsoo sitten, kumpi viihtyy paremmin, voi sen toisenkin lopulta siirtää.
Etualalla kasvaa myös Marialta saatu tähkätädyke 'Rotfuchs'. Meillä oli tosiaankin joulu silloin viime elokuussa!

Tätä ei tietenkään sovi unohtaa: ADHD-esikko, joka kukki esikoistani pisimpään koko kevään ja alkukesän, sekä viime vuoden kevään lisäksi myös koko syksyn lähes jouluun saakka, on taas aloittanut kukinnan!
Iloista illanjatkoa!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Keijuängelmä – Meadow rue – Thalictrum rochebrunianum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Pohjanrantakukka – Lythrum salicaria
Punahattu – Echinacea purpurea
Päivänlilja – Hemerocallis
Rantapunalavta – Eupatorium cannabinum
Rusopäivänlilja – Hemerovallis fulva
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Tähkätädyke – Veronica spicata
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'