Eteisremontti

Tähän väliin raportoin viimein melkein valmistuneesta eteisremontista kaupunkiasunnossa. Ennen-kuvaa ei ole, sillä eteinen oli todella tylsä tila. Kuvassa kauimpana on ulko-ovi, sen vasemmalla puolella oli kaappirivi, joka toimi väliseinänä makuuhuoneen ja eteisen välillä. Kaapit olivat tuota ruskeaa olevinaan puista laminaattipintaista mdf-levyä, jota näkyy oikealla.
Siirsin vasemmanpuoleista väliseinää jonka takana ovat makuuhuoneen kaapit vastaamaan paremmin kohtaa jossa lattiamateriaali vaihtuu, tapetoin seinän lapsuudenkotini ylijäämätapetilla ja tila alkoi jo näyttää enemmän itseltäni.

Edellisessäkin kuvassa näkynyt kaappi jäi jäljelle tuohon oikeanpuoleiselle seinälle, mutta maalasin sen hailean vedenväriseksi. Samalla maalilla maalasin myös vasemmalle seinälle tulleen hyllyn, vaikka ne näyttävätkin kuvassa valkoisilta. Aion varmaankin maalata samalla maalilla vielä vasemmalla pilkottavan valkoisen seinän. Makuuhuoneeseen mennään tuosta vasemmalta, tikkaiden jälkeen (ne eivät varmaankaan jää tuohon, ovat vähän tiellä, älähän kompastu).

Makuuhuoneen puolelta tilanne näytti rempan yhdessä vaiheessa tältä. Tässä kuvassa puolet seinämästä, joka erottaa eteisen makkarista, on paikoillaan. Koska olen luonteeltani kierrättäjä, käytin seinämään vanhojen kaappien välissä ollutta tukevaa lastulevyä, mutta se koostui muutamasta palasta. Siksi eteisen puolella seinässä on useampi pystylauta, ne ovat saumojen kohdalla.
Takakulmassa pilkottaa vadelmanpunaista, se on eteisen naapurin puoleinen seinä, jonka edelliset asukkaat ovat maalanneet. Se sai jäädä, sillä turkoosi ja vadelma ovat lempiväriyhdistelmiäni. Tässä kuvassa näkyy myös eteisen parkettilattiaa ennen kuin hioin sen ja vahasin vaalealla puuvahalla.

Tässä vielä näkymä makuuhuoneesta eteiseen nyt. Halusin, että tuo seinämään tuleva hylly jatkuu makuuhuoneen kulkuaukon yli. Toki kaikenlaista siloteltavaa vielä jäi, esimerkiksi tuo seinää vasten nojaava makuuhuoneen ja keittiön entinen väliovi, jonka haluan ulko-oven sisäoveksi eristämään rapusta kulkeutuvaa ääntä.

Nyt ollaan taas eteisen puolella. Olen varsin iloinen siitä, että tapettia riitti tälle väliseinällekin. Näkemykseni oli, että ainakin päätyseinä, jolla ulko-ovi on, suorastaan vaatii juuri tätä tapettia. Se oli lapsuudenkodissani minun ja siskoni yhteisen makuuhuoneen tapettina eli kuvio ja väri ovat hyvin tuttuja. Tämä on ehkä kaunein tapetti minkä tiedän, mutta jos sitä kuvailisi pelkin sanoin – neonkeltaista, turkoosia, vaalean ja tumman sinistä, harmaata, oliivinvihreää – olisi kuulijan sitä hyvin vaikea uskoa näkemättä! Tapetti edustaa isäni tapettimakua ja on niitä Tapettitalosta hankittuja aarteita, joista ammennan vielä monta vuotta ja moniin projekteihin!
Peilistä heijastuu vadelmanpunainen vastapäinen seinä, eikö olekin mukava yhdistelmä (no ei ehkä sentään ihan kaikkien mielestä).

Korit, laatikot ja muutama kaluste varmaan vielä hakevat paikkojaan jonkin aikaa. Kunhan nyt sain tavarat kuljeksimasta edes johonkin!

Tämä on näkymä, kun peruutin ihan ovelle asti. Juu, siistittävää riittää vielä.

Heti ulko-oven vieressä, ennen vedenväristä kaappia, on naulakko ja hattuhylly. Kalusteesta tulee mieleeni juna. Ehkä koko pitkä käytävämäinen eteinenkin on kuin junanvaunu. Muotoa ei voi muuttaa purkamatta koko makuuhuoneen ja eteisen välistä seinämää kokonaan, mutta onneksi siihen tuli nyt vähän persoonaa ja väriä.

Vielä vastapäistä seinää. Turkoosin ystävänä olin jo hankkinut eteiseen pienen pöydän ja tuonut saaresta vanhan siniharmaan tuolin. Se sai turkoosin samettityynyn kaverikseen.

Finally, some progress in the city flat entrance! It can not be called a hall, more like a train wagon. But now at least it is a colourful wagon. The wallpaper is leftover paper from my dad's archives, it was used for me and my sister's bedroom at my childhood home.