Tunnustus ja mielipiteitä

Suvikummun Marjalta tuli Saaripalstalle tunnustus jo jokin aika sitten. Kiitos Marja! Koska tämä on nykyään myös slow-blogi, kirjoitan aiheesta vasta nyt...

Tunnustukseen kuuluvat seuraavat tehtävät:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Tunnustus matkaa täältä eteenpäin seuraaviin osoitteisiin:

Päivänpesän elämän Katjalle

Susannan työhuoneen Susannalle

Pömpsälään Kirsikalle

Vanhaan Pastorilaan Désiréelle

Tuutusen basaariin Ellalle ja Unna Tuutikki Penninrahalle

Mustalle ja Harmaalle sekä Zepalle

Sulolle, Kallelle ja Eikalle

sekä

Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogin Myrskylle sekä Myrskyn sijaismammalle

Sitten seuraa vaikein osuus. Mitkä kahdeksan asiaa voisivat olla ennen kertomattomia? Vaikka sitähän ei haasteessa vaadittu...

Lempiväriä on vaikea sanoa. Ehkä siksi puutarhassani kukkivat kaikki värit. Haaveissa on, että sijoittelisin kasveja vähän esteettisemmin. Joissakin kohdissa olen onnistunut, toisissa en. Ylimmässä kuvassa on väriminttu 'Squaw', todella piukeanpunainen lajike, violettien jättiverbenan ja kirjoukonhatun vieressä ja pastellisen Endless Summer -hortensian lähellä. Hmm. Tämän kuvan paikassa on sattumalta mukavat värit niin alkukesällä (sinistä ja purppuraa) kuin nytkin, kun rusopäivänliljat ja keltakaunokit pistävät parastaan lähes ruskan sävyissä. Välissä näkyy matalampi päivänlilja 'Bela Lugosi'.

Vielä kerran, vampyyripäivänlilja 'Bela Lugosi'. Enkä takaa, että tämä olisi kesän viimeinen kuva tästä ihanuudesta. Jos joku pitäisi revolveria ohimolla ja pakottaisi nimeämään lempivärin kukissa, vastaisin – pitkän nikottelun jälkeen – tumman purppuraiset, kaikki epänormaalin tummat, kuivuneenverenpunaiset ja samettisen purppuraiset. Nämä huomattavasti ennemmin kuin vaaleanpunaiset. Oranssi kuuluu kyllä myös lempivärihin... ja vaativathan nuo tummat värit aina vihreää seurakseen, mielellään palmusaran tyyppistä kellanvihreää, kuten tuossa kuvassa 'Bela Lugosin' taustana.

Kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi puutarhassa tärkein on vihreä. Sen eri sävyt ja kasvien monet lehtimuodot. Värikäslehtisiäkin tarvitaan, mutta jos niitä on kovin paljon, tulee lopputuloksesta sekava. Tumma- ja kirjavalehtisiä kasveja on hyvä laittaa vähän sinne tänne yllätykseksi.

Tässä kohtaa täytyy tähdentää, että haaste osoitettiin myös Mustille ja Ransulle. Niinpä Ransu jatkaa:

Parhaat paikat meidän puutarhassa on sellaisia, missä on varjoa. Viileät kivet alustana on parhaita! Kaikilla norjalaisilla metsäkissoilla pitäisi olla lakisääteiset betoniraput talon pohjoispuolella tuulenvireisessä paikassa. Siellä saisi kyllä olla enemmän tyttöjä.

Rauhallisiakin paikkoja tarvitaan, sellaisia, joissa ei "tapahdu" (kasvimielessä) juuri mitään, on vain vahva paikan ja tilan tuntu, ei muuta (tosin tässä on tiilikasa odottamassa reunuksiksi pääsyä, laatikollinen laseja odottamassa ikkunoiksi pääsyä jne.). Ja kissaa varten täytyy olla vehreä matto, heinäsirkkoja ja kärpäsiä sekä talon suoma iltapäivävarjostus.

Joskus puutarha täytyy uhrata muita asioita varten kuin puutarhanhoito ja siitä nauttiminen. Tänä kesänä lattialankut estivät ruohonleikkuun parin viikon ajan, kun en päässyt hakemaan leikkuria vajasta eikä sillä olisi paljon mahtunut leikkaamaankaan. Pihalla on muutenkin röykkiöitä siellä sun täällä. Täytyy vain uskoa, että jonakin päivänä nekin kohdat saadaan kauneuskäyttöön.

Tässä tuli oikeastaan enemmän puutarhamielipiteitä kuin paljastuksia minusta, mutta ovathan mielipiteetkin omiani, eivät jonkun muun, ja siten asioita itsestäni. Asioita oli ehkä noin kahdeksan.

Lopuksi tärkein eli Musti Puutarhapantterin painavat sanat: Tärkeintä on oma reviiri! Se pitää mielen virkeänä ja paikat vetreinä.

Vetreää ja mukavaa pyhäpäivää!