Kävipä ihan supertuuri, kun voitin
Hanna & Leijona -blogin arpajaisista minikokoisen simpukkakoristeen ja maalatun lautasen, johon on ikuistettu Hannan oma rantamökki! Koko hauskuus tuli suloisessa noin tulitikkulaatikon kokoisessa askissa, joka on päällystetty samalla kankaalla kuin rantamökin markiisi.
I won some luuurvely seaside mini-accessories from Hanna, who is currently building a miniature beach hut. It is pictured in the tiny plate she painted. I just have to show a friend's 1:1 scale sea shell decoration at his house by the sea, it is so identical with the one I got:
On ihan pakko näyttää tämä kuva ystäväni talolta englantilaisessa merenrantakaupungissa. Hänellä on ihan samanlainen (ihmismittakaavainen) simpukkakoriste pihaoven päällä!
Hanna ei arvannut, miten lähelle tulevaa miniprojektia hän osuikaan. Olen jo tilannut hummeripyydyksen kohot, ihan Ameriikasta saakka (tekijä
Marquis Miniatures).
A future project will be something to do with the ocean. I already have some lobster buoys...
Jo hyvän aikaa sitten, ehkä viime talvena, voitin
Motserrat Folchin arpajaisissa nipun romantiikkaa: kirjeen ja ruusut, piirroslehtiön jossa on alkusivuilla minipiirroksia, sekä minipostikorttihaitarin Barcelonasta. Tämä miellyttää erityisesti, sillä minulla on tallella joitakin isovanhempieni matkoiltaan hankkimia samanlaisia postikorttihaitareita, lisäksi olen asunut Barcelonassa, tosin en niin kauan aikaa sitten kuin postikorttien kuvissa...
This lovely set I won ages ago from Montserrat Folch. ¡Moltes gràcies Montse! Ahora que voy a recuperar la casa de muñecas y dejo la construcción de mi propia casa a un lado, tus miniaturas van a tener su sitio en la casa (nuevas fotos en seguida...) Por el momento, no he tocado la casa hace seis meses. Vamos a ver cómo está...
Katsotaanpa miltä talossa näyttää... valot menevät päälle...
Ulko-ovesta ei tahdo mahtua sisään, kun tien tukkii laatikollinen magnum-samppanjapulloja. Hmm. Jotakin on tekeillä. Miss Marple istuu keinutuolissaan jonkinlaisen tarjoilupöydän takana.
Keittiön puolella Herculella on edelleen samat makkaransiivut lautasellaan kuin viime talvenakin. Toivottavasti Hercule pitää makkarasta. Luuta on näköjään kaatunut lattialle. Niin käy meilläkin, kun Ransu teroittaa kynsiään jokaiseen sopivan korkeaan esineeseen.
Ruokasalissa on takanreunuksella vieläkin joulukoristelu. No eihän sitä oikeastaan enää tässä vaiheessa kannata ottaa poiskaan. Laskiaispullia ja runebergintorttuja on esillä.
Mennäänpä yläkertaan.
Saavutaan ompeluhuoneeseen. Siellä hiipparoi ystävän antama pieni musta kissa. Tämä pieni musta tyyppi on vähän ujo. Sähköasentaja ei ole vieläkään käynyt kytkemässä ompeluhuoneen valoa päälle. Miss Marplen on ehkä syytä tehdä valitus firmaan, kunhan ehtii kotibileiden valmistelultaan.
Viereisestä makuuhuoneesta puuttuu sänky, sillä se on vähän liian pitkä patjalle ja sitä pitää lyhentää. Muutenkin makuuhuoneessa näyttää olevan autiota. Yläkerrassa, tulevassa kirjastossa, on aikamoinen kaaos.
Kylpyhuone on silti valmis, paitsi kylpyammeen hana ei vielä ole paikoillaan. Kylpyvesi täytyy kaataa ämpärillä. Kattolistatkin puuttuvat vielä, mutta kyllä tämä tästä taas talven tullen edistyy.
.JPEG)
.jpg)
Byäääh , mä en kestä tätä nukketaloa! *sniff!*
ReplyDeleteSähän olet tuolla nukketalossa, hyvin pienenä alter egona ;-)
ReplyDeleteJestas sentään mikä nukkekoti! Sekä minä että tyttäreni olemme lääpällään! Kumpi on pidempikestoinen projekti: nukkekodin vai saaristolaistalon remontointi?
ReplyDeleteVeikkaan, että nukkekodin ;-)
tv Leena
Ai niin, et olekaan seurannut blogiani vielä kovin pitkään. Kirjoitan tuosta nukketalosta aina talvisin. Hankin sen vasta alle kaksi vuotta sitten, eli sehän on aivan tuore projekti. Ja tulee valmiiksi varmasti ennen oikeaa taloa! Eihän se oikea talo edes tule ikinä valmiiksi ;-)
ReplyDeleteIhanaa kun joku muu saa aikaiskei skun itse ei saa :D Olen mä lomalla kiinnittänyt nukkekotiin pari listaa, siinä kaikki. Ongelma on se, että lapset saa laikkiä sillä ja kaaos on sitten sen mukaista. Enkä henno kieltää...
ReplyDeleteMä kans, mä kans!
ReplyDeleteZepa: Pistetään siel pirskeet pystyyn Miss Marplen kanssa!
Mahtavaa! Käsittämättömän hieno nukkekoti ja kaverin merenrantamökki on varmasti ihana myös.
ReplyDeleteKatja; Heh, no en minäkään tehnyt nukketalolle mitään muuta kuin laitoin valot päälle, avasin ovet ja kuvasin ;-) Koskahan olen viimeksi siellä puuhannut.. ehkä joskus helmikuussa (maaliskuussa alkoi jo maankaivuukausi). Hui, mun nukketaloon ei kyllä saa lapset koskea!
ReplyDeleteMamma N; Jaahas... vai sellaista talonvaltausta suunnitteilla ;-)
Sulon, Kallen ja Eikan mutsi; Kannattaa klikata tuota linkkiä Hanna & Leijona -blogiin, se rantamökki on niiiiin ihana! Siellä te viihtyisitte koko poppoo.
Mä autan auliisti niiden tielläseisovien magnumskumppien kanssa, täytyyhän sitä tilaa saada raivattua :P
ReplyDeleteNipsukin on ihan hiljaa sylissä, kun yhdessä katsotaan kuvia. Voittosi osui todella nappiin:)
Voi miten avuliasta Pirkko! Miss Marplella ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että tulette Nipsun kanssa raivaamaan tilaa.
ReplyDeleteVähänkö sinua on onni suosinut!(Minäkin voisin tulla skumppapulloja tyhjentämään...)
ReplyDeleteNiin on :-) Pieni varoituksen sana: nuo magnumpullot ovat kyllä erittäin pieniä! Jos niissä olisi skumppaa, sitä olisi korkeintaan teelusikallinen. Siitä voisi tulla vihaiseksi ja syntyisi tappelu.
ReplyDeleteOmpa kodikkaan näköistä! Minullakin on nukkekodin runko lapsuuden kodissani odottamassa taitaa vaan tyttö jo keritä kasvaa nukke iästä ennen kuin saan sen edes tuotua kotiimme:) Toisaalta voinhan aina vaihtaa suunnitelmia ja tehdäkin sen itselleni:D t.Minna
ReplyDeleteMini mini mieleni kupsahti tuonne nukkekodin hämärään leposille.Se nyt vaan on niin kodikkaan tuntuinen:))
ReplyDeleteMinna; Tuo on kodikas talo minustakin ja aivan ihana harrastus! Suosittelen lämpimästi nkketalon omimista omaksi aikuisharrastukseksi.
ReplyDeleteAikatherine; Niin se on :-) Jospa sinne voisi muuttaa.
Kiva, kun näytät kuvia tästäkin talosta, se on aivan ihana! Ja erityiskiitos tuosta kuvasta ystäväsi talolta. Munhan täytyy tehdä myös tuollainen, että se roikkuu seinällä vähän pitempänä myös. Ajatella etten ole ollenkaan hoksannut, että noinhan sen voi myös laittaa. :)
ReplyDeleteJoo nyt piti piiitkästä aikaa tehdä minipostaus vaikka en ole talossa mitään tehnytkään (enkä tule lähiviikkoina tekemäänkään). No niin, tässähän tuli oikein tärkeä simpukkanaruvinkki :-D Mulla on saaressa vessan oven yllä ja sivuilla vanha verkonkohonaru, jossa on korkkikohoja. Voisinkin postata siitäkin joskus, ellen ole tehnyt sitä jo joskus...
ReplyDeleteAjattelin kyllä tehdä tämän talon ensin valmiiksi ennen kuin siirryn minipuutarha- ja minimerenrantapaikka -projekteihin, ne on vasta hautomossa.
Voi mahdottomuus mikä ihana nukketalo.
ReplyDeleteEn kyllä käsitä että joku voi olla noin taitava. Meinaan sinä. Sinähän osaat vaikka mitä.
Kyllä on sinulle annettu armolahjoja roppakaupalla.
Osaat vielä käyttääkin ne oikein.
Ei sanat riitä tähän.
Ihanaaa.. ♥ ♥
Kiitos Sylvi! En sentään ole itse koko taloa rakentanut, se oli valmis koottava nukketalo, mutta kaikki sen pinnat täytyy maalata, tapetoida tms. niin näyttää mukavammalta kuin uutuudenvalkoisena.
ReplyDeleteSanot todella kauniisti, kiitos! Kaikilla meillä on taito jotakin tehdä, minä teen kaikenlaista käsillä mielelläni. Todella taitavia ovat he, jotka askartelevat noita pieniä esineitä nukketaloon! En minä niitä osaa tehdä ainakaan noin hienosti.
Hei, Saila, blogissani on sinulle haaste.
ReplyDeleteEmmä silti kestä!
ReplyDeleteOliks se sellainen pieni kissa? laitoinko mä sellaisen sulle mukaan? Vai oonks mä niinq hengessä mukana?
Sylvi; Kiitos!
ReplyDeleteZepa; Se on se pieni musta kissa tuolla ompeluhuoneessa, annoit sen mulle!
Oijoijoijoi!! Kuola valuen täällä katselen kuviasi. Oma talo on pölyttynyt jo hyvän tovin. Tuo sun kylppäri on tosi tunnelmallinen, kyllä siellä kelpais kylpeä kylmänä syysiltana sateen vihmoessa ikkunan takana.
ReplyDeleteJoo! Älä muuta sano. Kynttilän valossa ja kivaa lehteä lukien :-) On tämä sellainen projekti, jonka voikin jättää pölyttymään ja sitten taas inspiraation iskiessä jatkaa. Eikö muuten ole hieno kylpyankka tuolla lavuaarin reunalla? Se on varmaan maailman pienin ankka, korkeus noin 4 mm!
ReplyDeleteVoi että, tuota taloahan voisi tuijotella vaikka tuntikausia... Niin hieno ja ehdottoman todentuntuinen! Sekä aina ajanmukainen, kun joulukoristeet ja kevätkauden herkut mahtuvat samaan huoneeseen ;)
ReplyDeleteOlen aivan sanaton!! Todella, todella hieno;)
ReplyDeleteElina; Kiitos! Talo on minustakin kiva. Pienet yksityiskohdat kuten katto- ja jalkalistat tekevät talosta todentuntuisen, ja ehkä tuolla ympäriinsä lojuvalla rojumäärälläkin on jotakin yhtäläisyyttä oikeisiin koteihin, tai ainakin minun kotiini ;-) On totta, että ehkä nuo vuodenaikojen koristeet kannattaakin pitää aina esillä. Joulukranssikin on ollut nukketalon ovessa yhtäjaksoisesti kohta vuoden. Omassa ulko-ovessani on viime syksyksi tekemäni syyskranssi, joka on nyt ollut siinä niin joulun, pääsiäisen kuin koko kesänkin. Ja nythän se onkin taas ajankohtainen :-D
ReplyDeleteHyvä Mieli; Kiitos!
Ai, nyt mä vasta näin sen! Kattelin vaan tuota makuuhuoneen kissaa että ei se ole ainakaan...
ReplyDeleteMitämitä, ei siellä makuuhuoneessa pitäisi olla mitään kissaa?! Vai vilahtiko siellä joku tyyppi kun katsoit kuvaa? Hmm hmm...
ReplyDeleteVoi kuinka ihana nukkekoti!!!
ReplyDeleteKiitos Tuire :-)
ReplyDelete