Loppukesän kukkasouvi

Vihdoin lähtivät käyntiin kuumat loppukesän viikot, jolloin merivesi alkaa olla lämmin, tuuli tuntuu saaristossakin lämpimältä ja puutarhan värit ovat muuttuneet tulenhehkuisiksi. Tätä ei saa ymmärtää väärin: kevät ja alkukesä valoisine öineen ovat ehdottomia suosikkejani ja loppukesän hämärtyviin iltoihin liittyy vääjäämättä kurkkua kuristava talventulon ahdistus, mutta on siinäkin puolensa, että kylmä alkukesä on ohi.
Alkukesä on rannikolla aina kylmä, kesäkuussa ei kesästä vielä ole toivoakaan ja aamuisin sekä iltaisin saa kalistella hampaita sekä vetää nuttua tiukemmin niskaan. Syksy on lauhaa aikaa, jolloin ennakkoveron tapaan maksetut lämpöasteet saa palautuksina takaisin.
Se joka nyt sanoo, että ensilumi tulee marraskuussa, saa syödä sanansa, hattunsa sekä ne lumet. Ei tule! Niin ei asioiden kuulu mennä, lumipeitteen kuuluu tulla rannikolle ja saaristoon vasta vuodenvaihteessa jos silloinkaan. Piste ja näin on.

Niin, asiaan. Niitä lämpimänsävyisiä loppukesän kukkia. Toissa keväänä kylvetyt keltakaunokit kukkivat nyt ensimmäistä kertaa! Mikä ihana voipallero, tupsulakki.
Vaikka peurat ovat viime viikon aikana käyneet popsimassa syysleimut, lähes kaikki loputkin liljat, helmipihlajan, daaliat ja maistelleet uutta hortensiaa, näitä ne eivät onneksi ole syöneet.

As the summer matures, colours turn fiery.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' paistattelee päivää palmusaran kupeessa. On vaikea muistaa, että alkukesällä tämän kohdan tunnelma on viileän sininen kurjenmiekkoineen ja unelmatädykkeineen.

Railakkaan punainen väriminttu 'Squaw' hohtaa kirjoukonhatun edustalla. Tässä kohdassa ei ole mitään suunnitelmallista väriharmoniaa, mutta kyllä tuo vielä menee. Vieressä on lisäksi jättiverbenan violetteja kukkia.
Värikästä viikonloppua!

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjoukonhattu – Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'
Palmusara – Carex muskingumensis
Päivänlilja – Hemerocallis
Väriminttu – Monarda