Ojanpohjan istutuksia

Ojanpohjia tontillani riittää, sillä se sijaitsee rinteen alaosassa keräten keväisin runsaasti lumensulamisvettä ja maa on entistä merenpohjaa, tiivistä savea. Ojia on aikanaan kaivettu eikä minulla ole aikomusta niitä salata putkiin, vaan käytän kosteampia paikkoja niissä viihtyvien kasvien istuttamiseen. Kostean paikan kasvivinkkejä on toivottu, niinpä tässä muutamia mitä olen kokeillut ja kokeilut jatkuvat.
Pari kohtaa on todella märkiä, niissä saattaa vesi seistä kuukausimääriä, kuten viime syksyn ja talven aikana. Yläkuvassa on toinen niistä märistä paikoista, tosin olen sen jo kitkenyt ja olisin sen päätteeksi voinut ottaa uuden kuvan, jossa itse koristekasvit näkyisivät paremmin! Ojanpohjalla viihtyy mm. keltakurjenmiekka, rantakukka, pikku-, kapea- ja kirjavalehtinen leveäosmankäämi, keltapiukkasara ja valkokirjavalehtinen japaninsara, valkokirjavalehtinen kalmojuuri ja rantatädyke.

Here are some planting examples for wetter places, my plot can be very wet especially in the spring with thawing snow. The soil is heavy clay and retains water efficiently.

Punalatvat viihtyvät käsittääkseni kaikki kosteassa maassa, tässä täpläpunalatva ja siniheinä: onnistunut yhdistelmä, näyttävä pitkä pari. Nämä kasvavat ojan reunalla, eivät ihan märimmässä paikassa.

Uusin rantatädykelöytö on vaaleanpunainen 'Pink Damask', jota en ole vielä ehtinyt istuttaa.

Rusopäivänlilja kestää erinomaisesti raskasta savea, märkää maata ja monenlaisia haastavia olosuhteita, mutta kukkii parhaiten auringossa.

Päivänliljan hienommatkin lajikkeet kestävät yllättävän hyvin raskasta savea ja märkyyttä. Kuvassa lajike 'Bela Lugosi' palmusaran kanssa, joka on myös erinomainen savisen paikan kasvi eikä selvästi hätkähdä varpaiden päällä ajoittain seisovasta vedestäkään.

Mokia on tullut tehtyä, kuten aina. Istutin vuorikonnantatarta kosteisiin paikkoihin kuvitellen, että se viihtyy. Viime talvi oli kyllä erikoisen märkä, mutta ehkä se ei olisi pärjännyt muutenkaan. Harmi, mutta nyt on uusi yritys isokonnantattaren kanssa. Edesmenneen tattaren paikalla alkoi varhain kesällä kasvaa runsas lehtiruusuke selvästi Campanula-tyyppisiä lehtiä. Siinä kukkii nyt upea suuri harakankello! Sepä hauska yllätys, toivottavasti se tuli jäädäkseen. Harakankello on kaksivuotinen, joten kukkimisen jälkeisenä vuonna se tekee runsaasti siementaimia, joista pitää älytä jättää jokunen kasvamaan. Taustalla kukkii tummansinikukkainen rantatädyke 'Blauriesin'. Nämä kasvavat vähän ojanpohjaa korkeammalla, kuitenkin talven ja kevään ajan hyvin märässä maassa.

Isokonnantatar – Bistorta officinalis
Japaninsara, valkokirjavalehtinen – Carex morrowii 'Variegata'
Kalmojuuri, valkokirjavalehtinen – Acorus gramineus 'Variegatus'
Kapeaosmankäämi – Typha angustifolia
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Keltapiukkasara – Carex elata 'Aurea'
Leveäosmankäämi, valkokirjavalehtinen – Typha latifolia 'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Pikkuosmankäämi –Typha minima
Rantakukka – Lythrum salicaria
Rantatädyke – Veronica longifolia
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Siniheinä – Molinia caerulea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis