Wednesday 15 August 2012

Ojanpohjan istutuksia

Ojanpohjia tontillani riittää, sillä se sijaitsee rinteen alaosassa keräten keväisin runsaasti lumensulamisvettä ja maa on entistä merenpohjaa, tiivistä savea. Ojia on aikanaan kaivettu eikä minulla ole aikomusta niitä salata putkiin, vaan käytän kosteampia paikkoja niissä viihtyvien kasvien istuttamiseen. Kostean paikan kasvivinkkejä on toivottu, niinpä tässä muutamia mitä olen kokeillut ja kokeilut jatkuvat.
Pari kohtaa on todella märkiä, niissä saattaa vesi seistä kuukausimääriä, kuten viime syksyn ja talven aikana. Yläkuvassa on toinen niistä märistä paikoista, tosin olen sen jo kitkenyt ja olisin sen päätteeksi voinut ottaa uuden kuvan, jossa itse koristekasvit näkyisivät paremmin! Ojanpohjalla viihtyy mm. keltakurjenmiekka, rantakukka, pikku-, kapea- ja kirjavalehtinen leveäosmankäämi, keltapiukkasara ja valkokirjavalehtinen japaninsara, valkokirjavalehtinen kalmojuuri ja rantatädyke.

Here are some planting examples for wetter places, my plot can be very wet especially in the spring with thawing snow. The soil is heavy clay and retains water efficiently.

Punalatvat viihtyvät käsittääkseni kaikki kosteassa maassa, tässä täpläpunalatva ja siniheinä: onnistunut yhdistelmä, näyttävä pitkä pari. Nämä kasvavat ojan reunalla, eivät ihan märimmässä paikassa.

Uusin rantatädykelöytö on vaaleanpunainen 'Pink Damask', jota en ole vielä ehtinyt istuttaa.

Rusopäivänlilja kestää erinomaisesti raskasta savea, märkää maata ja monenlaisia haastavia olosuhteita, mutta kukkii parhaiten auringossa.

Päivänliljan hienommatkin lajikkeet kestävät yllättävän hyvin raskasta savea ja märkyyttä. Kuvassa lajike 'Bela Lugosi' palmusaran kanssa, joka on myös erinomainen savisen paikan kasvi eikä selvästi hätkähdä varpaiden päällä ajoittain seisovasta vedestäkään.

Mokia on tullut tehtyä, kuten aina. Istutin vuorikonnantatarta kosteisiin paikkoihin kuvitellen, että se viihtyy. Viime talvi oli kyllä erikoisen märkä, mutta ehkä se ei olisi pärjännyt muutenkaan. Harmi, mutta nyt on uusi yritys isokonnantattaren kanssa. Edesmenneen tattaren paikalla alkoi varhain kesällä kasvaa runsas lehtiruusuke selvästi Campanula-tyyppisiä lehtiä. Siinä kukkii nyt upea suuri harakankello! Sepä hauska yllätys, toivottavasti se tuli jäädäkseen. Harakankello on kaksivuotinen, joten kukkimisen jälkeisenä vuonna se tekee runsaasti siementaimia, joista pitää älytä jättää jokunen kasvamaan. Taustalla kukkii tummansinikukkainen rantatädyke 'Blauriesin'. Nämä kasvavat vähän ojanpohjaa korkeammalla, kuitenkin talven ja kevään ajan hyvin märässä maassa.

Isokonnantatar – Bistorta officinalis
Japaninsara, valkokirjavalehtinen – Carex morrowii 'Variegata'
Kalmojuuri, valkokirjavalehtinen – Acorus gramineus 'Variegatus'
Kapeaosmankäämi – Typha angustifolia
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Keltapiukkasara – Carex elata 'Aurea'
Leveäosmankäämi, valkokirjavalehtinen – Typha latifolia 'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Pikkuosmankäämi –Typha minima
Rantakukka – Lythrum salicaria
Rantatädyke – Veronica longifolia
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Siniheinä – Molinia caerulea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

16 comments :

  1. Kiitos taas kosteanpaikan kasvivinkeistä. Savimaata kun piisaa meilläkin. Harakankello oli jostain kylväytynyt yrttipenkkiini. Mietin juuri että missä vaiheessa heittäisin siemenet toiseen paikkaan jotta siirto onnistuisi. Kaunis kukka ja ihan toivottava lisä kukkapenkkeihin.

    ReplyDelete
  2. Tää oli sopiva juttu mullekin! Meillä on tontin toinen puoli aika märkää ja savista. En ole vielä laittanut sinne kukkia, mutta luin juuri tänään, että narsissit voisivat viihtyä siellä kosteammassa.

    Tuo Bela Lugosi on aivan ihana!

    ReplyDelete
  3. Katja; Sinua ajatellen tästä päätinkin taas kirjoittaa. Täytyy taas keväällä raportoida miten uudet kokeilut selviävät talvesta, sehän on se haasteellisin aika - kasvien täytyy todellakin kestää seisovaa vettä ja jäätyvässä klimpissä elämistä!
    Myös suopayrtti selvisi viime talvesta vaikka se oli uppisukelluksissa noin 30 cm:n veden ja sittemmin jään alla. Unohdin mainita sen tuosta tekstistä.

    Kartanonrouva Elise; Hienoa, että sinullekin oli tästä apua! Jotkut narsissit kestävät kosteaa (orkideanarsissi ja tasetti ainakin minulla viihtyvät kosteassa paikassa). Bela Lugosissa on juuri sellaista barokkihenkistä keikarimaisuutta ja kohtalokkuutta, joka on varmasti mieleesi :-)

    ReplyDelete
  4. Olipas ajankohtainen aihe minullekin. Eilen viimeksi seisoin pihalla ja mietin, mitä tekisin paikalle jossa keväisin seisoo vesi. Varsinkin kun se sijaintinsa puolesta olisi paras paikka kasvimaalle. Olen ajatellut kokeilla maan muotoilemista niin, että se vähän kallistuisi yhdelle reunalle, mihin istuttaisin vedessä viihtyviä kasveja. Korkeampaan paikkaan laittaisin sitten pienen hyötytarhan kohopenkkeihin, en tiedä onnistuuko. Kiitos kukkavinkeistä! Pensaista ajattelin kokeilla kääpiöpunapajua.

    Harakankello ilmestyi minunkin pihalleni. Siro ja nätti. Ihana. t. Pia

    ReplyDelete
  5. Ei Pantteripalstalla voikaan ojia salaojittaa! Eivätkös myyrät pidä ojista?!

    ReplyDelete
  6. Pia; Kiva että tästä oli hyötyä sinullekin. Pajut viihtyvät kaikki kosteassa maassa, se on varmasti hyvä idea.

    Naukulan Mamma; Niin on, ojanvarret ovat parhaita vesimyyräpalstoja :-)

    ReplyDelete
  7. Ett mä olen katkera, kun en saa noita päivänliljoja kukkimaan :(

    ReplyDelete
  8. Voi että, mikähän niitä pidättelee. Omalla pihallani kasvoi tuota rusopäivänliljaa heinittyneessä ja varjoisaksi menneessä paikassa, ne eivät kukkineet ollenkaan mutta kun siirsin ne uuteen kukkapenkkiin aurinkoon niin johan alkoi kukkashow. Toisaalta olen huomannut, että uusilla taimilla kestää kolmekin vuotta ennen kuin mitään kukkia tulee.
    Ja toisaalta... muotopuutarhassani, varsin aurinkoisessa paikassa, on kahtakin päivänliljaa mutta ne eivät kuki eivätkä edes runsastu. Maa on kyllä paikoitelleen siinä todella kivikovaa savikoppuraa. Ehkä ne pitäisi nostaa ylös ja parantaa maata, tai siirtää kosteampaan, sillä maa on siinä myös kuivaa. Paras yhdistelmä päivänliljoille omalla pihallani näyttäisi olevan kostea maa + runsaasti aurinkoa.

    ReplyDelete
  9. Kiitos vaan ojanvarsikokeiluista!
    Meillä riittää noita ojanvarsia. Toivon, että joku niitä niittäisi, kun kasvavat niin vahvaa nokkosta. Se on ainakin merkkinä siitä, että maa on vahvaa. Pari tupasta valkeita narsisseja siellä on viihtynyt jo muutaman vuosikymmenen, joten keväällä se on vielä ihan kaunis näky.

    ReplyDelete
  10. No juuri niistä nokkospöheikkö-ojanvarsista on tullut parhaita ojakukkapenkkejä! Päivänliljat kukoistaa, ja punalatvat ja siperiankurjenmiekat, nyt kokeilen isolehtisiä kilpiangervoa ja kilpirikkoa, jopa kärhö selvisi hyvin märästä talvesta, ilmeisesti siinä kohdassa maa on tarpeeksi kuohkeaa (juuri se kohta ei olekaan savea, vaan hyvin humuspitoinen kohta saunan nurkalla, siinä on varmaan runsaasti maatunutta lantaa ja kariketta, kuten lahonnutta saunannurkkaa ;-))
    Niitä nokkosentaimia vaan pitää sinnikkäästi nyhtää entimmäiset pari vuotta ennen kuin luovuttavat.

    ReplyDelete
  11. Uusin lehti tuli juuri luukusta ja arttikkelisi sipulikukista tosi tarpeeseen! Kiitos! :-)

    ReplyDelete
  12. Voi kuinka kiva kuulla, kiitos!

    ReplyDelete
  13. Luonto on siitä mukava,kun se tarjoaa aina välillä näitä kivoja pikku ylläreitä. Omassakin pihassa putkahtaa aika-ajoin esiin sellaisia kukkia,joita taatusti en ole itse maahan pannut :)

    ReplyDelete
  14. Minäkin löysin harakankellon kukkapenkistäni, onneksi en ollut ehtinyt siivota kyseistä penkkiä kovinkaan hyvin:)

    ReplyDelete
  15. Luonnonkukat kuuluvat ilman muuta koristekasvien joukkoon! Kitkiessä pitää (tai pitäisi ;-)) aina olla tarkkana.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!