Valmis rappaus

No niin, nyt on loppuraportin aika! Anne sai työnsä rivakasti päätökseen. Vanhan rappauksen tunnistaa valkoisesta maalipinnasta, kaikki harmaa on uutta rappausta. Vasemmalla seinää vasten oli leivinuunin talvihormi, joka sortui kun talo kengitettiin. Anne rakensi vastaavan korkean seinämän mutta siihen ei mahtunut hormia. Nykytietämyksellä muuria ei saisi rakentaa puuseinään kiinni. Päätimme, että seinämän yläosasta pitäisi tehdä pyöristetty kuten toisellakin puolella on ja niin kuin puretussa hormiosassakin oli, vaikka tämä jätettiinkin entistä osaa matalammaksi.

The kitchen stove is now finished!

Muistin virkistämiseksi: tältä muuri näytti viime vuoden kesäkuussa, kun Anne oli purkanut kaiken mitä purkaa piti. Perustuksia uusittiin ja sitten suunta oli vain ylöspäin...

This is last year, when Anne had taken off everything that needed renewing.

Ja tässä viime kesän saavutus, viimeistelyt kuten pyöristetyt yläkulmat jäivät tälle kesälle.

And this is after rebuilding the stove last year.

Luukut paikoillaan, mutta hellanrinkulat puuttuvat vielä, osa on vielä hiottava ja käsiteltävä liesimustalla. Oikeaan kulmaan tarvitaan vielä pala valurautaa, siihen on tällä hetkellä väliaikaisena levynä pala paksua terästä. Toisin kuin valurauta, teräs vääntyy kuumuudessa, siksi hellalevyt ovat aina valurautaa.
Lisäksi unohdin ottaa kuvia sen jälkeen, kun poistin lattiapaperit ja siivosin... katsokaa nyt vain sitä hellaa.

Anne laittoi pyynnöstäni tapit, jotka ovat vanhat paksut taotut naulat, yhteen tiilikerroksen saumaan.

It is great to be able to invent one's own finishing touches, such as old forged nails added in the joint.

Vanha vihreäksi maalattu pinta on minusta varsin kaunis, sen kuluneista kohdista pilkistää sinisempää maalia. En nyt todellakaan ole maalaamassa tätä hellaa vielä tänä vuonna enkä ehkä seuraavanakaan, joten on hyvin aikaa miettiä tämän väritystä ja sitä, maalaanko näitä vanhoja maalipintoja vai jätänkö muistoksi, vai tuleeko siitä liian levoton. Kun ostin talon, hella oli alasastaan vihreä ja yläosastaan valkoinen. Hellalevyjen taakse oli muurin seinään kiinnitetty suojapelti, joka oli maalattu samalla vihreällä maalilla.
Yhden puhkiruostuneen nokiluukun tilalle löytyi omasta varaosapankistani eli navetasta juuri oikean kokoinen kaakeliunin kierreilmaventtiili. Se saa luvan asua nyt siinä ja toimittaa alempiarvoisen nokiluukun virkaa. Anteeksi vain, venttiili!

Mukavaa alkanutta viikkoa!